Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.1.17 07:04:37

Minulla on hevonen, joka on hieman takakorkea ja valahtaa erittäin helposti ratsastaessa etupainoiseksi ja pitkäksi. Tämä tapahtuu heti ellei ratsasta oikeasti sen sijaan, että vain matkustelee selässä. Kun hevosen saa heräteltyä töihin ja moottorin takaa aktivoitua se liikkuu todella kivasti, pyöristyy, lyhenee, menee ylämäkeen ja takapää polkee tahdikkaasti, askeleeseen tulee joustoa. Vaikka se työskentelisi kuinka hyvin hyvänsä takapää alla niin kun ohjat päästää pitkiksi ja istunta lakkaa vaatimasta se valahtaa alas ja askel kiireytyy, menee matalana erittäin vauhdikasta hölkkää, aivan etupainoisena. Niinpä olen yleensä lopettanut varsinaisen työskentelyn "kootumpaan" kunnolliseen raviin ja kävellyt sitten pitkät loppukäynnit pitkin ohjin. Aloin kuitenkin miettiä, onko tämä huono toimintatapa. Olisiko kuitenkin parempi antaa sen hölkkäillä louksi pitkänä ja etupainoisenakin tiiviissä muodossa työskentelyn jälkeen, irrotellen paikkoja? Vai riittääkö vapaa käynti riittävän pitkänä rentouttamaan lihakset? Mielipiteitä perusteluineen?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   18.1.17 07:32:33

Työskentelyraviin täälläkin lopetetaan ja sitten loppukäynnit pitkin ohjin. Parempi lopettaa niin, että hevonen on hyvä kuin antaa sen hölkkäillä muodottomana. Opettajan ohje ja minusta ihan järkevä.

Lähettäjä: neiti 
Päivämäärä:   18.1.17 08:06:07

Miksi istunta lakkaa ratsastamasta loppuraveissa?

Hevosen kokoamisastetta ja muotoa pitäisi pystyä vaihtelemaan useasti työskentelyn aikana. Kootaan hetkeksi, jonka vastapainoksi hevonen saa venyttää saman verran tai asteen kauemmin ja taas kootaan. Jos tämä ei onnistu, ei hevonen liiku oikein.

Ennen minkäänlaista kokoamista hevosen pitäisi hyväksyä tuntuma ja oppia venymään sitä kohti. Jos se ei kykene likkumaan eteen-alasmuodossa oikein, ei sitä voi kootakaan.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   18.1.17 15:32:06

Mulla oli aikoinaan ratsu, joka myös mielellään olisi painellut etupainoisena pisin kenttää. Loppujen lopuksi kyettiin tekemään loppuravit eteen-alas- ajatuksella ilman, että hevosesta tuli etupainoinen. Kolmisen vuotta se vaati töitä siitä pisteestä millaisena se mulle saapui. Oli tärkeä taito oppia eteen-alas- ratsastus kyseisellä hevosella, sillä selkä kipeytyi alkutaipaleella herkästi.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   21.1.17 09:29:01

Ratsastan saman mallista hevosta ja valahtaa myös etupainoiseksi pidemmillä ohjilla. Aluksi teki sen saman tien kun sai pidemmät ohjat, nykyään jaksaa kantaa itseään lyhyehköjä pätkiä myös eteen-alas-muodossa. Jos tiputtaa rintakehän alas otan lyhyemmät ohjat ja ratsastan takaisin tasapainoon, jonka jälkeen yritän uudelleen. Tempo saa olla loppuravissa aika rauhallinen tämän kanssa. Mielestäni varsinkaan tuon mallinen hevonen ei hyödy siitä, että se viipottaa loppuravissa kantamatta itseään.

Lähettäjä: muuu 
Päivämäärä:   21.1.17 11:07:42

Komppaan J:tä täysin.
Noin juuri ratsastetaan, kunnes hevosen lihaksisto kehittyessään antaa mahdollisuuden pidempiin eteen alas pätkiin.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   21.1.17 11:08:03

Miksi lakkaat ratsastamasta loppuraveissa?

Pitkä ohja ei tarkoita, että lakataan ratsastamasta. Sisäpohje paikkaa sisäohjan myötäystä. Älä jätä hevosta yksin myöskään loppuraveissa. Takapään ei tule sammua vaikka edestä annetaankin tilaa. Pohkeet pitää huolen, että takapää pysyy myös käynnissä.

Lähettäjä: === 
Päivämäärä:   21.1.17 11:34:19

Oma oli hiukan takakorkea, eikä myöhemmin enää aloitettu ratsastusta eteen-alas-muodolla, jota aluksi harrastettiin myös ratsastuksen alussa. Se ei sopinut tälle, mutta verkattiin muuten rentona niin kauan, että alkoi itse kantaa itseään. Tämä hevonen ei koskaan erityisemmin painanut käsille, mutta helposti lysähti liikaa lavoilleen, jolloin takajalat eivät astuneet alle.
Loppuravit kyllä onnistui eteen-alas, mutta ohjia ei koskaan yhtäkkiä heitetty pois, vaan niitä vain pidennettin vähitellen niin että hevonen pysyi koko ajan kuolaintuntumalla.