Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.6.25 10:26:25

-

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   28.6.25 15:00:27

Kiva kuulla sinusta vaikkakin lyhyesti (olemme tottuneet pitkiin tarinoihisi), pelkäsinkin jo, että jotain sattunut.
Kesä kait on vaikka vettä piisannut ja kylmää, josko nyt vihdoin lämpiäisi.
Kahdelle jäljellä olevalle seniorille pitäisi kuivaheinät saada tehtyä, ei siis paljoa mutta tähän asti ollut turha edes yrittää näillä sade määrillä.
Pihoissa vanha ja "uusi" puoli sen sijaan kaikki rehoittaa, kukat kukkii, kolmas ruohonleikkuu odottaa inspiraatioita, vanha puoli kasvaa puolireiteen kaikenlaista kun syöjiä enää kaksi ja laitumia/tarhoja 7kpl...mutta eihän siellä vieraat käy joten rehoittakoon.
Näillä mennään heinäpoutia taas kerran odotellen ja oman "sokerivamman" kanssa pähkien, elämä on.
Kiva olisi kuulla Okarino tarinoitasi, piristystä arkeen ja muidenkin entisten nuorten kesä yms. meininkejä.

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   29.6.25 21:31:32

Kiva, Tirsku on palannut!
Sanoisin että mikä Kesä? Vettä tulee ja tuulee niin että lentoon meinaa lähteä, tuntuu ihan syksyltä.
Kesälomaani on vielä hetki aikaa joten toivon että se kesä tulisi tänä vuonnakin kun ei nyt ole aikomusta lähteä hirmuhelteisiin maailmalle.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   30.6.25 00:10:37

Moi kiva kuulla sinusta

Meillä ollut murhetta, kun kaksi kissoista menehtyi muutaman kuukauden välein.

Mun rakas tytsä ja tyttärensä. Ovat nyt uurnana kotona.

Poitsuli sitten ikävöi ja saatiin hänelle kaveri, samaa sukua oleva tyttö.
Leikkaamaton ja mouru on valtava... miten niin pienestä tytöstä lähtee niin iso ääni. No ens viikolla on steri pikku tytölle.

Mukavaa kesää kaikille

BTW mä aloittanut ratsastuksen uudelleen, käynyt jopa yksityistunneilla.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   30.6.25 17:22:57

Mainiota, mainiota, ihanaa kuulla teidän kesästänne! :)

Tuo monsuunisade kylläkin luo illuusion enemmän syksystä kuin kesästä, mutta vielä tulee se kaamea kuumuus ja tappelu veden kanssa.
Avoimiin puutarhoihin on vajaa viikko!

Suutarilikka tuli just nyt kylään, palaan asiaan myöhemmin..

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.7.25 14:34:37

Juu, eli puolenkuun maissa oli Avoimet kylät-tapahtuma, soitin tuolla mäellä eli metsästysmajalla tauotta torvea Kukkiksen kanssa ja poltin siinä sitten toisen puolen naamastani huomamatta kun kävi tuuli, no siitä äityi taas se koronakutina villiksi, ensin se naama ja sitten koko kroppa, turvonnut ei sentään vielä ja toivon ettei turpoakaan.

Mopopoika lohdutti edellispäivänä kun tuli hiustenleikkuulle, että olet vanha ja kukaan ei ihmettele että näytätkin siltä. :O

Mutta nyt on Avomiet puutarhat-päivä sunnuntaina ja suurin odotuksin suunnittelin MacKinlayn saaren kukkapenkkien vierustamia kävelypolkuja, esikasvatin mm. muutaman sata gladiolusta ja daalioita parisenkymmentä..
Gladiolukset kasvoivat tosi hienosti, kunnes vein niitä ulos suuttuivat samantien kun oli niin koleaa tai luulen siitä äityneen, eli ei yhtään glaikkaa.

Daaliat kasvoivat korkeutta hyvin näyttävästi, mutta sitten ne kasvoivat kasvivalojen yli ja kun ei voinut viedä ulos kylmän takia niin siinähän roikistuivat ja olivat kuin mitäkin matoja.
Tukemalla tuettiin ja vietiin purkeissaan ulos ja alkoivat ryhdistäytyä, raivattiin juolavehnäjankosta uusi kukkapenkin soiro, ehkä jotain viisi metriä ja laitettiin siihen kymmenkunta kasvamaan ja ihan ovat viihtyneet, mutta kun tänään on eka lämmin päivä niin eipähän ole nuput ehtineet valmistua sati aueta, yksi siellä alkoi aueta eilen.
Niitä purkeissa olevia on vielä kymmenisen kappaletta odottamassa paikkaa.
Samoin selvisi muutama kalla ja kanna.

Salkoruusujen reunustamat kukkapenkkirivit jäävät näkemättä tältä viikolta, kun salkoruusut ovat uljaasti ylenneet kolmisenkymmentä senttiä. ;D
Viime vuodelta kukkimatta jäänyt on jo reiteen asti terhakkaana, mutta nyt vasta alkaa näkymään niitä nuppuja lehtihangoissa, jotka sitten nousevat sinne pariin metriin asti joka lehtiväliin.

Sain taas taimistolta niitä 'poisheitettäviä' pari viidenkympin satsia, eli pihassa on sata kesäneilikkaa ja orvokkiamppeleita, löytyy myös ahkeraliisoja, yrttejä, nupullisia daalioita ja tuli myös aivan ihania pelargoneja, omat talvehtineet olivatkin aikas rankuiksi päässeet, mutta nyt on pergolan seinäaidat kuorrutettu pelakuilla, aivan hienoa.
Pergolaan nimittäin menee värimaailmaltaan vaaleanpunaisesta lilahtavaan pinkkiin pielikit ja niitä on seitsemisenkymmentä kukkaa ympäryksessä.

Punaiset laitoin viime vuosina pikkusaaressani olevaan traktorinrenkaaseen, ehkä voisi laittaa nytkin, mutta valkoiset olivat yhtenä, varmaan ensimmäisenä vuonna navetan seinustan rengaspinoissa, voisin varmaan laittaa ne nytkin sinne sinisten lobellioiden tai orvokkien kera tai sitten laitan kolmea väriä eli keltaiset orvokit lisäksi..
Amppelidianaa tuli muutamia purkkeja.

Nyt muistin mitä pitää vielä hommata, tähtisilmiä.
Tähtisilmät lasken kuuluvaksi metalliseen saunapataan, joka on kylläkin kuin sinistä emalia päältä, kivetykselle porstuan eteen.

Ruusupensaat kukkivat, Teresa, hansa, juhannus, jne.
Elviiran jaloruusut lavakauluslaatikoissaan ovat nupuillaan ja muutama kun on kuollut talven aikana, aatelkaa vain muutama kun edellistalvena kuoli kaikki, niin vein sinne reunalle istutusta odottamaan pari eilen.
Laatikoita on vaaleanpunaisille/pinkeille, sinisille, oransseille, punaisille, keltaisille ja punavalkoisille/valkoisille ruusuille.
Siniset selvisivät kaikki, keltaiseen ja punaiseen on taimet tyrkyllä, punainen jo lähes kukkii että onko tuo nyt sitten taimi.

Bongasin myös Europeana- ja Nina Weibull-ruusuja kolmen setit verkkokaupasta kun täällä ei enää myymälöissä ollut ja niillä pitää paikata pari kuollutta ruusutarhan reunapenkistä ja ehkä teen vielä pari metriä sitä reunapenkkiä lisää ja sitten on kolme pätkää rajaamassa pensasruusutarhaa.
Siellä oli pohjat pettäneet niistä kaivonrengassuihkulähteistä eli ei ole ollut vettä tänä kesänä kummassakaan, pitääkin pyytää Miäs hoitamaan ne nyt tänään että niihin saa sen veden sunnuntaiksi.

Iso lammikko on niinkuin ok takapihalla, en vaan tiedä löydänkö sinne toimivaa suihkulähdepumppua. Sammakot ovat sieltä nyt selvinnee eli voipi laittaa pumpun päälle. ;D

Suutarilikka meni Suuliteatterin näytelmään ja me vahditaan niitä sikiöitä pari kertaa viikossa nyt näytöskauden ajan ja on vahdittu useat päivät viikoissa harjoituskauden ajan.
Hänhän muutti tuonne maalle takaisin kaupungista, kesäkuun alussa, onneksi.
On asunut siellä reilu kymmenen vuotta sitten viimeksi, vanha kauppa tien vieressä.
Laittoi siihen jo aidan ja teki ihan hienon portin, melkein kuin tämä.
https://i.pinimg.com/736x/4e/9a/5b/4e9a5ba7b6545824bcacbddcd16544b9.jpg
Hän osti sahalta neljä piirua ja venytettäviä köynnösristikoita joista viritti kaarikaton ja sivut. ;D
-Aivan hieno.
Kunhan vielä saa aidan muunkin kuin tien osalle ja kasveja peittämään verkkoaitaa.
Tänään on hakenut suihkulähdealtaan pumppuineen ja menee kaivamaan altaalle paikkaa. ;D
-Äitinsä tytär. XD

Meiltä hajosi traktori ja kaikki maiden käännöt uhkasivat ja myös polttopuiden haut jäädä tekemättä.
Miähen työkaveri myi oman vanhansa osamaksulla kolmeen tonniin ja vielä sen pilkkomiskoneen viiteensataan, eli kun laina saatiin maksettua niin nyt maksetaan Rakkoria, jota on jo korjattukin muutamaan otteeseen. ;D

Heppalikka joutui kriisiin ja Baarivävystä tuli katkera eksä, lapsen symttärit ilmoitti lapsi olevan isällään eikä äidin puolen sukulaiset ole tervetulleita.
Voitte varmaan arvata että ärsyttää tuommoinen ihmispelle!
Hän otti asunnon paikalta jonka ympärillä asuu äidin puolen sukua viisi huonekuntaa.
Miksi piti katkeroitua, olisi ollut ihan mukava jutella, vaikkei enää olisikaan niin kuin perheessä paitsi lasten kautta.

Muuten on tasaista Kukkis on koulutussopimuksella yksityisellä viherrakennus/puutarhafirmalla ja Taiteilijatar käy satunnaisesti tallitöissä.

Miähellä on nyt kesälomapätkä pari viikkoa ja ekana päivänä sai punkin enkä kerro minne, nyt pitää vaan kytätä ettei tule sitä rengasta jäljen ympärille, enkä saanut edes kokonaan pois vaan se joku kärsä jäi sinne nahan sisään.
Enpä olisi uskonut tätäkin vielä kokevani. ;D
Kaateli leppärankoja ja sieltä hyökkäsi ja nyt pitäisi raivata ne oksat pois ja hirvittää mennä jos siellä on niitä enemmänkin.
Ihan tuossa takapihalla, joten pois ne on kerättävä.

Mutta ei muuta kuin jatkamaan kukkasuunnittelua, kyllä se tästä..

Mukavaa viikkoa teille muillekin, pari hellepäivää luvassa, nauttikaa niistä. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.7.25 16:42:13

Käytiin kuntouttavan porukan kanssa Otamuksen 'haastavalla' parin kilometrin luontopolulla, kerrankin nimensä veroinen pätkä.
Pystysuoran jyrkänteen reunaa noustiin ylöspäin tietenkin ilman kaiteita reilun metrin korkuisia nousuja polussa kulma alle 45 astetta.

Onneksi MIäs lähti mukaan, hän toimi elävänä kävelykeppinä, kun on tottunut kiipeilemään siellä viemärikaivoissa, hän kiskoi ensin meikäläistä töyräitä ylös mutta loppujen lopuksi jo kaikkia muitakin.
Oli komeaa louhikkoa ja jättisuuria kiviä, opastetaulu kertoi että joitain sellaisia kutsuttiin piiskauskiviksi.
On siinä rangaistusta jo päästä sinne sati vielä piiskaus päälle. ;D

Ryhmässämme on noin 60-vuotiaita ja ulkomaalaisia.
Herra Mi oli aivan pinteessä, ylipainon ja olemattoman kunnon vuoksi, olimme hänestä jo huolissamme välillä kun hän tuskaisena huohotti sammalikossa.
Työvalmentajat olivat aivan kauhuissaan, nuorempi sanoi että on viimeinen kerta kun hän vie ketään jonnekin mitä ei itse ole ensin käynyt läpi.
Joskin sarkastisesti sitten että toisaalta olette hyvä testiryhmä, jos tästä selviätte niin selviää ne muutkin. ;D

Kaikki selvittiin, Herra Mi oli jo ihan freesissä kunnossa kun hiukan huilattiin ulkokahvilan penkeillä.

Yhdistin tähän myös perhematkan, eli oli siellä Suutarilikka lapsineen, hällä mukana Heppalikan lapset ja meidän kyydissä Trubaduuripojan lapset, eli kaksi tytärtä, Miäs ja kymmenen lastenlasta.
Sanoin että lähtekää strategisesti vartti meidän jälkeemme polulle, lähtivätkin mutta saavuttivat ryhmämme jo ennen puoltamatkaa ja menivät heittämällä ohi. :D
Kun viimein pääsimme sieltä jyrkännettä kiertävältä reunalta tasaisemmalle osuudelle niin tuli Suutis jo vastaan ja lapset iloisesti kiljahtelivat että 'mummo selvisi', koomista kerrassaan.
Kuljin Rouva M:n kanssa niinkuin yleensä olen kuntouttavassa ollut, hälläkin muutaman vuoden takaisen murtuman vuoksi nilkka jäykkä ja joutui katsomaan mihin astui niinkuin itsekin tein.

Kahvilalla perhekunta joi evästeetä ja söi voileipää, osa lastenlapsista ja Taiteilijatar menivät luontopolun vielä uudestaankin.
Suutis oli ostanut grandimehuja tarjosin Herra Mi:llekin.

He sitten lähtivät ja meillä alkoi 'kesäloma' kuntouttavasta pari viikkoa.

Kotona säärihaavanilkkani oli turvoksissa ja laitoin vähän kiristävän sukan kun ajattelin että voisin tehdä vielä jotakin.
Jalkaa pakotti ja otin sukat pois ja sitten tein piiiiitkästä aikaa sen virheen että menin raapimaan ja äkkiäkös se iho rikkui ja sitten alkoi uhkaileva jomotus tuntua reidessä asti, ei muuta kuin antibioottikaapille ja ruusuhan se sieltä iski.
Olen retkottanut reilun 38 asteen kuumeessa petissä yön ja koko eilisen päivän, mutta tänä aamuna lämpö oli alle 37, eli ehkä pahin taas ohi, pilsuja popsin nyt vielä pari päivää, jos ja kunnes punoitus laskee jalasta.

Kaikkihan tämä vain edistää Avoimiin puutarhoihin valmistautumista. ;D
Tänään sitten istutin muutaman ruusun ja salkopapuja, eikä paljon muuta tarvinnutkaan kun jo jalkaa taas pakottaa muistutuksena siitä etten ole ihan terve vielä.

Olen nyt tovin huilinut, Suutarilikan 'plantarisfaskiitti' kiukuttelee eli hän tuli ja raivasi hetken polun viertä mutta jätti koneen tänne että Kukkis saa jatkaa.
Miäs lähti häntä hakemaan työmaalta hetki sitten.

Mut mä yritän taas tehdä jotakin, kaikkea piristävää teidän viikonloppuunne.

ps. Meillä tuli eilen ulkovessakäynnin mittainen syöksyvirtaus joka kaatoi vettä kymmenen milliä hirveän tuulen kera, mutta vessasta lähdettyä se oli jo ohi.
Tänään on tuullut, mutta ollut aurinkoista, eli ehkäpä Ulla-myrsky ei yltänyt tänne.
Pohjanmaalla oli ukkostanut ja satanut kertoi Miähen serkun vaimo.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.8.25 23:28:25

Noin, eloisaa elokuuta. :)

Ihottuma jalan päällä lähti pahenemaan, selvisin puutarhapäivästä, kuusi ihmistä kävi, yksi oli tuttu pariskunta, jota oli kiva nähdä ja toinenkin pariskunta oli ihan mukava, vaikka en tuntenut, mutta kaksi naista kävivät eivätkä kuulemma edes vastanneet tervehdykseen, kun ohittivat muita perheenjäseniä, minua eivät tulleet 20 metriä lähemmäksi.

Sitten meni istumiseksi jalka suorana penkillä ja vähän väliä piti kivuta sänkyyn nostamaan taivasta kohti ja sitä kesti toista viikkoa!
Pakotus oli niin sietämätöntä, ettei voinut seistä edes minuuttia, liike vähän hämäsi, mutta selällään piti aikaa viettää.
-Eikä mitääään voinut tehdä.

Sillain kului pari viikkoa, hääpäivänä 21.7. oli Kukkisen vapaapäivä ja lähdettiin illalla sinne Otamukseen uudelleen, kun hän ei ollut siellä käynyt ja napattiin Trubaduuripoika mukaan matkalta.
Kävely oli yhtä hankala, mutta selvisin melkoisen hyvin, seuraavan päivän sai toki pötkötellä taas enempi selällään, mutta olin kunnostani ihan tyytyväinen.
Keskiviikkona sitten kun olin lähdössä kuntouttavaan tuntuikin kuumotusta nilkassa pohkeen puolella. :/

Soitin kuntouttavasta Arvaukseen ja sain vartin päähän lääkäriajan, mielettömän nopeaa palvelua.
Lekuri 'haukkui' lihvuudesta, hoitamattomasta diabeteksestä jne, mutta sain sitten antibioottikuurin ruusuun.
Yö meni kuumeessa, mutta kuume oli aamuun laskenut ja hyvä niin kun oli sovittu teatterikäynti illalle katsomaan miten Suutaritytär näytteli kaksoisroolia.

Ihan kiva näytelmä oli ja Suuttiksen lapsetkin pysyivät näppärästi hissukseen, kun oltiin jaettu itsemme, minä kahdelle pojalle ja meidän takana pari poikaa Taiteilijatar ja poika ja tytär ja Kukkis, eli rauha säilyi. ;D
Viimeinen näytös on sunnuntaina.
Sitten heilläkin alkaa koulu.

Taiteilijatar aloittaa kaupungissa keskiviikkona koulun ja kuulemma käy sieltä Anoppilasta, jossa asuu nykyään vain Sähkispoika, aina viikon ja tullee vain viikonlopuiksi tänne maalle.
Voi olla että kaverit ja kaupunki vie tytön pyörteisiinsä ja sitten ei poikkea viikonloppuinakaan.
-Niinhän ne lapset hiljalleen pesästä lentävät ja se on maailman meno. :)

Kukkis vielä päivystää täälläpäin ja varmaan kun koulunsa alkaa mennee myös viikoiksi sinne toiseen kaupunkiin, mutta hän vahtii teatterilaisten palkintomatkan Suuttiksen lasten koulunkäynnin ja hoidon reilun viikon päästä niillä kotona.

Täällä on ollut kolmenkympin helteet ja en ole jaksanut mitään, jalka olisi hiukan jo sallinutkin, mutta kropan lämmönsieto ei.
Istutin isoihin ruukkuihin wisterioita kolme, kaksi Kentuckyn sinisadetta ja yhden Honbeniin, siinä on kait vaaleanpunaiset kukat.
Samoin ajattelin tehdä jasmiineille, toinen on vielä istuttamatta.
Laitoin isoihin ruukkuihin myös ruusuja.
Köynnökset pitää talvettaa sisällä, ruukunraahausta luvassa lokakuussa.

Jaloruusut Elviiran laatikkotarhalla ovat kukkineet hienosti, nyrkin kokoisia tuoksuvia ja vähemmän tuoksuvia kukkia.
Kärhökehikolla viinirypäle on vallan villiintynyt kasvamaan, siellä on rypäleenraakileet jo osin kirsikan kokoisia.
Kirsikoita ei taida tulla kuin ehkä kolme kirsikkaluumua, jos pysyvät puussa kiinni.
Omenoista en tiedä, yhtään päärynää ei tule.
Karhunvatukat ovat vallanneet marjapensaiden alueen läpipääsemättömäksi viidakoksi, jossa latvat huitelevat yli kahdessa metrissä ja sinne tunkeutuminen repii vaatteet tai ihon, kun niissä on niin kamalat piikit, mutta jossain siellä näkyy kyllä viime vuoden varsissa marjoja kehittyvän..
-Saas nähdä mitä tapahtuu.

Daaliat ovat kukkineet isojakin satunnaisia kukkia, mutta ei koko rivi niinkuin vähän odotin yhtäaikaa.

Tämä on melkein vapaa viikonloppu, eli vahdimme niitä lapsia sekä la, että su, mutta ei tarvitse lähteä kotoa minnekään.
Jos hyvin käy voi saada jotain jopa aikaiseksikin.

Sadekuurot, tosi lyhyet ovat pitäneet pari päivää ilmaa hengitettävänä, mutta heti kun sade lakkaa iskee se hautova helle.
Syksyä kohti kuitenkin, päivät lyhenevät vääjäämättä, eli auringonkin aika päivässä lyhenee nopeastikkin.

Uskon vielä väitteeseen että elokuu on kolmas kesäkuukausi ja yritän päästä tunnelmaan mukaan.

Nauttikaa tekin, 'vielä on kesää jäljellä..' :).

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   3.8.25 08:38:45

Kiva kun laittelit kuulumisia!

Hellettä on kyllä piisannut, minusta aivan liikaa. Tuntuu siltä, että heinäkuu meni ihan hukkaan tuon helteen takia. Olen aina saanut helteestä vain päänsäryn ja huonon olon, iän myötä tuo on vain pahentunut!
Meidän pihamaalla ei kukoista kuin rikkaruohot, olkoon nyt niin kunnes kelit paranevat.

Aloittiko lääkäri sinulle diabetekseen lääkityksen? Jos kerran huonosta hoidosta tuli ripitystä. Se diabetes tosiaan edesauttaa niitä ruusuja ja tuo yhdistelmä voi olla vaarallinenkin, toivottavasti sait siis muutakin apua kuin moitteita.

Olen itse huomannut, että vaihdevuodet vaikeuttavat painonhallintaa suuresti. Muutaman kilon olen saanut kevään aikana pois, mutta kun niitä talven aikana tulikin se 15…
Pakko yrittää lisätä varovasti liikuntaa ja samalla lisätä terveellisen syötävän määrää, huomaan että jo muutaman kilon pudotus on helpottanut nivelrikkoisen polven kipua. Tästä saa kyllä lisää motivaatiota!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.8.25 12:06:42

Niin se kyllä on, jos saa viisikin kiloa pois niin aamuisin herää ihan toinen ihminen. :)

Jalkaihottuma pitää vielä hillittynä liikkeen, mutta minähän vaan paranen ja paranen päivä päivältä. ;D

Helle todellakin lamasi kaiken toiminnan viime viikoilta ja nyt on niin kovin syksyisiä kelejä, alle kymmentä astetta öisin, että alkaa kasvit lähteä lepoa kohti.

Rakennelmia voisikin tehdä, kun ei ole vielä yöpakkasia, niin laastikin kuivuu rauhassa.

Se monttu minkä kaivautin ja kaivoin perheen voimalla mihin piti se patio tulla, sehän siis täytettiin uudelleen jo viime kesänä.
Patiohaaveesta en silti luovu saimme tilattua sitä asennushiekkaa ja sillä tasattua pintaa.
Miäs toi jättömaalta suorakaiteen muotoisia pihakiviä, kokeilin erilaisia muotoja, jos se olisi ollut nättiä pohjaa, mutta ei ne menneet tasan sen viemärikehikon ympäri, johon tulisijaa ajattelin.
Laitoin sitten vaan ihan suoraa ympyrää kivien pituussuunnassa ja olen sitä jatkanut aina kun Miäs on sen kivinyssykän tuonut, mutta on se vaan niin kummallista että kierros kierrokselta siihen mennee vaan useampi kivi.. ;D

Ruusut kukkivat vielä satunnaisesti, aattelin teettää kuvakirjan Luojanlahjan kukista, eli laitan siihen valokuvaamani kukat. :) <3
Sitä saa sitten ostaa kaikki vähänkin varakkaat ja imeä siitä rakkauskukkavoimaa talven pimeässä ja kylmässä. :D
Lajikkeita en enää muista, mutta jospa jotain sinne muistista kaivelee tiedoksi, tai sitten vain mietelauseita.

Tänään lähden kylille.
Kuntouttavassa ennen ollut Herra T, jolle aikoinaan piti se jättisuuri villapaitakin kutoa ja joka kävi siinä laihdutusleikkauksessa viime vuonna ja jolle palautin sen lankarahan viiskymppisen, kun en voinut kutoa mitään, niin hänen isänsä, suuri hamstraaja, kuoli ja tilaa tyhjennettiin roskalava toisensa jälkeen talven mittaan, kuulemma.
Nyt lopuille tavaroille on siivouskirppis, kuulemma lusikoista nosturiin, alkaen tänään kolmelta ja jatkuen sekä la että su ja sinne nyt kohta suuntaan.
-Rahaa ei nyt järin ole, mutta ei nyt mitään suurta tarvettakaan, kun olen myös jättihamstraaja luonteeltani, vaan jos siellä olisikin joku romu jonka voisi mieltää taiteeksi edullisesti, niin sellaisen saatan ostaa.
Jotain tietenkin ostan periaatteesta, mutta keksijämielellä sinne lähden.

Olen tässä Tori.filtä ostellut jonkun lahjanallen kylkiäisenä niin kauhoja kuin lusikoitakin ja nukketalon ja kalusteitakin taas.
Myös palapelejä ja viimeksi varasin kolikkovöitä, Kukkis haluaa napatanssia ja minä voisin myös koittaa elvytellä verenkiertoa lihaspuolella kolikkojen helistessä.. :)

Mutta nyt pitää alkaa valmistautua lähtemään kohti tulevaisuutta..
Ilmoittelen sitten kuinka kävi..

Kuulasta aurinkoa viikonlopulle, voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.8.25 12:08:34

ps, Tänään on yksi porttipäivistä, eli maailmassa sattuu ja tapahtuu kummia ja vähemmän kummia myös yksilötasolla, otetaan ne rakentavina asioina vastaan ja käytetään hyödyksemme.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.8.25 12:46:05

Pyhätervehdys. ;D
Tuli sitten käytyä romukirppiksellä.
Siellä oli kaikkea maataloudesta jäänyttä tavaraa osa rikkiruosteessa ja joitain lasiesineitä ihan myyntipakkauksissaan.

Minulle tarttui matkaan peltisaavi, nukke, lasikilluttimia, maitosiivilä ja -tonkka, avaimenperiä, kärsinyt kirves, pari huivia, muutama kukkaruukku, mukeja, tauluja, pari vanhaa käsityölehden vuosikertaa, muurausjutskia saumaukseen, takkatikut, rottinkinen mattopiiska, halloveentuikkunoita..

Taiteilijatar osti uuteen huoneeseensa kaupunkiin kokovartalopeilin ja puisen pienen seinäkaapin ja 'saa ottaa'-lavalta pari keltavoittoista maljakkoa.

Mopopoika joitain lasipakkauksia..?

Kuulin että kuntouttavalta Rouva M oli ostanut kukkatelineeksi kyntöauran ja parit Pyynikin koripullot.

Alkoi itselläkin tehdä mieli kyntöauraa..
-Jos siellä on uusi kirppis parin viikon päästä, niin käyn siellä katsomassa jäikö niitä. ;D

Vietiin eilen suurin Jättinalle ja kaksieuronen synttärilahjaksi Suutarilikan kymmenvuotiaalle.
Oltiin viimeisiä vieraita, niin ei nähty kun yksi Suutiksen koulukaveri tyttärineen.

Tänään Kukkis lähtee lastenhoitopestiin torstaille asti Suutiksen kotiin, kun hän lähtee vuorostaan sinne Tartoon näytelmäporukan kanssa, kuulemma viereinen hotelli, mutta puolta halvempi.
-Mukavaa vaihtelua hälle. :)

Aamulla Taiteilijatar lähtee kaupunkiin perjantaille asti ja Miäs tietty töihin.
Olikin päivystyskeikalla jossain tulvivassa viemärissä perjantai-illasta lauantain puoleen päivään.
-Ei käy kateeksi. ;D

..eli jäänpä yksin pitkästä aikaa tänne keskenäni huomenna, saas nähdä miltä se tuntuu.

Tuntuu tuossa jalkaterän ihottumassa edelleen, ei käy seisominen montaakaan minuuttia, eikä istuminenkaan ellei ole jalka koholla, mutta on se kuitenkin parempi.
Itsensä liikkumaan pakottaminen onkin sitten melkoisen työn takana, mutta nyt vaan täytyy yrittää, muuten ei tule kyllä mistään mitään.

Liikkukaa tekin ja hengitelkää syvään raikasta pohjoismaista ilmaa. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.9.25 15:47:17

Se on syys sitten jo täälläkin. ;D

Tuo inkkarikesän lämmin pariviikkoinen sai tuoksuköynnöskuusaman heittämään punaisten syysmarjojensa joukkoon söpösti kukan jopa, hän kun kukkii kesäkuun alkupuolella oikeasti. :)

Viiniköynnös kärhökehikolla on levitellyt liaanejaan koko kesän ympäriinsä, mutta siinä sivussa väsännyt rypäleterttuja sinne tänne, osa niistä on saanut violettia väriä, mutta kun napsasin yhden, niin tosi raaka oli, enkä tiedä ehtiikö tehdä niitä valmiiksi, jos ne luvatut koleat nyt alkavat.

Daaliat ne kukkivat mitä kerkiävät, vein parina päivänä tuonne kuntouttavaankin niitä.
Nykyinen päiväni on keskiviikon sijaan tiistai, kun siellä on enää yksi ryhmä toimimassa ja kaikki laitettiin siihen, eikä meitäkään ole kuin alle kymmenen.
Syynä on työhönpakotus eli rahapula hyvinvointialueilla, kaikki yli kaksi vuotta olleet heitetään ulos.
Kysyin paria viikkoa lisäaikaa lokakuulle kun muuten loppuu tämän kuun viimeinen, syystä että tämä juttelukaverini rouva M päässee eläkkeelle lokakuun lopulla ja olisin voinut vielä ne muutamat päivät jutustella.
Mutta neuvottelu loppuvuodestani on tiistaina iltapäivällä.

Lehdet putoilevat ja kaikki on märkää, se on yleistilanne tällä hetkellä.
Jotkut sitkeät ruusut ovat alkaneet kukkia uudelleen ja kasvattavat oksiin pituutta varsinkin ne Bauh.sista ostetut jaloruusut, ovat jonkun virolaisen Mihkel Saaren puutarhan (puukoolin) ;D tuotantoa tai jalostamia.

Suutarilikka selvisi Viron reissustaan ehjin nahoin, oli paria perverssiä siellä joutunut kiertämään, mutta ne olivat tiedossa, ettei yllättänyt.
Joutui jopa huijaamaan viimeisenä yönä, kun kaikki ottivat lähtömaljoja, niin sopi muun porukan kanssa että yksi heistä lähtee häntä saatille niin kuin yövieraaksi hotellihuoneeseen.
Olivat siellä kytiksessä ja jäivät monttu auki kun näkivät että onkin joku muu kyydissä.
Herra J odotti ovella strategisen viitisen minuuttia ja hipsi pois.
Aamulla oli kova kuittailu, mutta väliin totuus on tarua ihmeellisempää. ;D
Heti sitten perjantaina, kun tuli to-yönä, päätyikin parisuhteeseen. :D

Heppalikka ja Sisarentytär keksivät sokkotreffit järkätä luureihin, eli viestiä tyypin kanssa jonka nimeä ei tiedä, eikä kuvaa saanut lähettää.
Kuulemma hauskaa oli viesteillä ollut noin viikon verran ennen reissua ja pe tuli Peipponen käymään ja siihen jäi, on siellä siitä asti ollut ja onnellisina touhuavat.
Mies on Suutarilikkaa nuorempi, lyhyempi ja lapseton, sai näin kuusi lasta kerralla. Astma on ainoa vika toistaiseksi.
Lapset vaan kertoivat, että on isäpuolista paras tämä heppu, tekee hyvää ruokaa, puutarhatöitä, siivoaa ja pitää jöötä.

Toivottavasti olisi siinäkin perheessä jo pysyvämpi tasapaino ja kestäisi pitkään.

Meillä ollaan hiukan flunssassa, mutta muuten suht kunnossa.
Flunssa vetää hitaalle, mutta nuhahan paranee n.. ja yskä yskimällä.. ;D

Kukkakorttitalkoot piti olla, mutta kukaan ei sitten ehtinyt eilen, jospa viikon kuluttua uusi yritys.
Me täällä kotona piirreltiin kymmenkunta korttia.

Tarvitsee alkaa varmaan paketoimaan noita haalittuja joululahjoja ja lähettää ne niiden koteihin odottamaan pukkia.

Mut sateellakin on paikkansa, syksy on sille hyvä paikka.
Jäädään nauttimaan tästä vuodenajasta ja pursutaan uusia ideoita. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.9.25 13:09:20

Niin siinä sitten kävi etten saanut lisäaikaa, luonnollisesti, joskin käyttivät syynä sitä että lyhin jakso olisi kolme kuukautta, eikä yhtä. ;D
-Tämä jakso siis elämästäni on päättymässä, sitä on kestänyt jo reilu kahdeksan vuotta, joten ehkä jo aika olikin.

Tämä uusi kausi eilisestä jouluun on sitten sellainen perustyötön, jonka täytyy hakea rapakunnon vuoksi vain yhtä työpaikkaa tässä päivämäärien luomassa kuukaudessa.

Mielenkiintoista tässä on se, että osapäivätyön haku ei kelpaa, eikä kahden viikon täyspäiväisyyskään.
Sen sijaan hakuprosessi on mielenkiintoinen, voin kysyä vaikka kioskilta täysipäiväistä työpaikkaa, tilitän vain mistä kysyin ja milloin ja kirjaan sen nettiin johonkin oma työpolku tai jotakin-sivustolle ennen 22.lokakuuta.
..ja sitten seuraavasta kyselystä taas ilmoitusta ennen marraskuun 22.päivää.
Eihän kuulosta yhtään pelleilymeiningiltä?

Mutta eletään niin kuin käsketään, sanos lainkuuliainen Suomen kansalainen.
Kysyin läheiseltä hevostallilta työtä, ei ollut, kirjasin sen sinne mikäsetaassittenolikaannimeltään-sivustolle ja sieltä automaatti heitti ruutuun kivan vihreän oikein-merkin ja kuukauden velvollisuus kuitattu suoritetuksi.

On tämä sangen kummallista ja hämmentävää, tässä ei ole mitään järjen hiventäkään. :O
Kerroin veljelleni kuinka neuvottelussa kävi, hän sanoi itsellään olleen sama hakuvelvoite jo pitempään, hän teki päätöksen heti alussa, ettei rasita mitään oikeita työntekijää etsiviä työnantajia asiallaan van hakee näennäisesti työtä ihan mistä vain.
Haki mm.lääkepurkin kyljestä löytyneestä ulkomaiselta valmistajalta, mutta kertoi työvalvojalleen, ettei sitten ymmärtänyt mitä vastasivat kun puhuivat jotain vierasta kieltä..
-Se kuukausi oli siinä, sitten hällä on joitain tuttuja maa-ja metsätilojen omistajia joilta hän väliin 'hakee' töitä heidän kanssaan sovitusti, saamatta.

Päätin tykönäni noudattaa esimerkkiään, kun en totisesti tahdo kuormittaa oikeasti työntekijää etsiviä yrityksiä automaattisesti hylätyksi tulevilla hakemuksilla.
Pohdin etukäteen miten voisin toimia ilman että olisin kellekään vaivaksi, mutta niinkuin usein oli tässäkin 'totuus tarua ihmeellisempää' eli toimintaohjeistus antoi hyvät ohjeet asian hoitamiseen. :)

Mutta mitä tämmöinen oikein voi tarkoittaa, mitä tällä haetaan, ketä ihmeessä tämä hyödyntää, kun niitä jokapojan työpaikkoja ei vaan ole missään ja loputkin firmat näköjään lopettavat työpaikat Suomessa, näin radiota kuunnelleena..?

Mitä ja mitä?

Muinaisessa Roomassa Caesar antoi eväskorin ja taalerit kunhan vaan menit Colosseumille seuraamaan kansan'huveja', eli ihan niinkuin ns.kansalaispalkka.

Kaikki ne joilla on enemmän rahaa, paalaavat niitä tileilleen, kuulemma miljardeja suomalaisillakin makaa tileillään 'pahanpäivän varalle', jota ei ehkä koskaan tule, paitsi henk.koht. tasolla kun jotkut huijarit niitä kääntää yhä kehittyneimmillä keinoilla.
Tuohonkin voisi sanoa vanhan sanonnan, ei pidä pitää kaikkia munia samassa pesässä.

Mutta ne jotka joutuvat käyttämään niukat rahansa elämiseen pyörittävät kauppoja, harrastuksia ja kaupunkeja, eli kyllä jokainen työttömyyskorvaus palaa valtiolle alta kuukaudessa.
Se kierrätys pyörittää rattaita niille jotka tienaavat niistä ja taas maksavat osin verojaan taas valtion kassaan.

Suomi kun on viisaudessaan myynyt kaikki munivat kanansa ulkomaiden käyttöön, elokuvat Kiinaan, sokerit Tanskaan jne , niin turhaan kadehtii Ruotsia missä veroja voidaan jopa alentaa kun on pidetty 'munivat kanat' omassa kanalassa ja samalla pidetty maa velkaantumattomana ja töitäkin taitaa useammille olla.
Meillä hyysitään vaan määrättyjä ihmisryhmiä kantasssuomalaisten sijaan ja lyhytnäköistä on sekin toiminta, joskin myös siinä läntinen naapurimaamme on varoittavakin esimerkki.

Eipä tässä auta kun katsoa että mitä kaikesta seuraa.
Tavallaan olen tyytyväinen siihen että olen jo näin vanha ja huoli seuraavien sukupolvien kohtalostakin hiljalleen haihtuu kun niistä kasvatetaan yksiköitä virtuaalimaailmaan, missä ei omaa päätä tarvitse enää käyttää, eikä taida enää osatakaan käyttää, joten ei synny 'huonoja viboja' kenellekään ja kaikki on niipal autuasta. ;D :D

Palatakseni taas omaan todellisuuteeni, totean että viime yö oli kylmä, en tiedä kuinka kylmä, kun ohitin illalla mittarin se näytti neljää astetta.
Se oliko yöllä pakkasta, selviää daalioista ehkä tähän iltaan mennessä, jos mustuvat niin se oli heipat kesälle, jos sinnittelevät, niin pysyttiin plussan puolella.
Käydessäni aiemmin ulkohuusissa niin oli sama neljä mittarissa.

Eilen kuntouttavassa kävimme puujumalpuistossa, sama ryhmä kun järjestää niitä valaistuja jääveistosnäyttelyitä talvisin.
Aivan mielenkiintoisia patsaita ja tekstejä niihin liittyen.
Tekstin mukaan vielä tämän viikon avoinna iltavalaistuksen kanssa.
Miähen nurkumisesta huolimatta sain meidät illan soittoharjoituksen jälkeen lähtemään sinne katsomaan.
En tiennyt päästäänkö, mutta ennen orkesteriharjoitukseen lähtöä sanoin tytöille, että ottakaa mukaan pieni esine muinaisjumalille, itse otin posliiniastian palasen, jossa oli näkyvissä pari kukkaa ja jonka näin navetan vieressä.
Likat olivat hiukan kysymysmerkkinä, mutta ottivat jotakin, en katsonut mitä, kysyivät harjoituspaikalle tultaessa voivatko jättää esineet autoon.. :)
(Että olen sitten niiiiin ylpeä tyttärieni maailmankuvista ja viisaudesta)

Iltavalaistus oli hieno, kannatti ajaa monta kymmentä kilometriä. <3
Laitoimme lahjamme toiveen kera uhrialttarille ja luulen että se vain vahvisti elämystä tytöille, ja itsellekin.
Olen spiritualisti, jolloin kaikki ovat veljiäni ja sisariani ja olemme osa luontoa ja se osa meitä ja me kaikki kuulumme Luojan suureen perheeseen.

Toivon että tämä yllärivierailu vähän lievensi Kukkiksen haikeutta siitä ettei päässyt Nilsiään omakustanteisille Valo-messuille, missä olisi nyt viikonloppuna hänenkin seuraamiaan netin rajatiedon hörhöjä tavattavissa nokikkain.
Ehkä sitten ensi vuonna.

Olisin ehkä saanut Miähen(joka on ihan avoin kokemuksille nyrpeydestään huolimatta) sinne meitä kyytimään, mutta kun hällä alkaa päivystys perjantaina ja joka penni niistäkin tietysti tullee tarpeeseen.
-Oli tämä ainakin halvempi trippi. ;D

Mutta nyt syysaurinko paistaa, vietän aikaa myöhäiseen iltaan vain itseni kanssa, niin eiköhän ole aika tehdä joitain perusjuttuja, kuten tiskaamista, siivoamista jne, eli leikkiä edes pari tuntia sitä oikeaa kotirouvaa, jonka roolissa olen kuvitellut olevani viimeiset 40 vuotta.

Elon riemua teillekin kaikille rooleissanne jotka olette itsellenne valinneet. :)
Koska jokaisen asian mitä teet, mitä Sinulle tapahtuu, tai mihin 'joudut' olet ihan itse valinnut joko tässä elämässä, edellisissä tai henkimaailmassa ennen tänne tuloa ja kaiken sen omaksi parhaaksesi, vaikka väliin sitä vaan on niin kovin vaikea uskoa.

Siunausta ja Voima olkoon kanssasi. <3

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   25.9.25 14:39:14

Hyvää lämpöistä( viikonlopuksi vielä luvattu lämpiävää ilmaa) syksyn alkua kaikille kanssakulkijoille.
Hyviä pohdintoja Tirsku/Okarino, mielenkiintoista lukea nuo työnhakujutut, aivan ällistyttävää hommaa, siis säädösten puolelta.
Huonolta näyttä kotimaamme tilanne, työttömyysluvut vain kasvaa ja työpaikat vähenee, rikkaat jemmaa rahaa ja köyhät köyhtyy kun kaikki kallistuu.

Tässä itsekin ihmetellään millä taas pärjätään, kun kone toisensa jälkeen hajoaa ja maa/metsätilalla oltava tietyt työkoneet, jotta selvitään edes näistä töistä. Pelkät osat jo sen hintaisia, että hyvä kun pystytään hankkimaan, puoliso sentään osaa korjaustyöt mutta pelkkiin osiin hupenee tonni poikineen.

Ruoka yms. hyödykkeet sen kuin kallistuu ja sitten ihmetellään, että ihmisten ruokavalio yksipuolistuu ja huonontuu. Eilen katselin kauhulla paikallisessa K-superissa, tomaatit 5,39 kilo, no yllättäen kauppaan jäi... Harmittaa kun joululahjoja voisi näin ajoissa hankkia mutta kun ei tiedä onko niihin varaa kuinka, jäänevät loppuvuoteen. Kai se olisikin liian helppoa elämää, jos ei tarvitsisi aina laskeskella mihin on varaa ja mihin ei. Ikäkin jo sellainen, että jonkin toisenlaisen työn haku, saati kouluttautuminen on pois suljettua.
Nautitaan nyt kuitenkin kauniista auringonpaisteesta ja minä reipastelen nyt tallihommiin.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.9.25 00:17:18

Mainio asenne, t, ei pidä lannistua vaan niin kauan pitää potkia kun peittoa riittää. ;D

Joululahjoja tässä on yrittänyt itsekin miettiä, haalin jo kolmen euron pehmokoiria ja alle kympin jättinalleja muutamille lastenlapsille.
Ostan myös surutta kierrätystavaraa, lelutkin kun ovat nykyään niin hyväkuntoisia, kun varmaan ne lapsoset viihtyy kännykän kanssa tai jonkun tabletin paljon paremmin, sitten jää erinomaisessa kunnossa olevia leluja pois myytäväksi.. ;D

Olen myös miettinyt mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea ja rahaa ostaa mitä omasta mielestään puuttuu.
-Enpä ole asiaa vielä ratkaissut.

Aineettomat lahjat voisivat olla hyviä, puutarhanhoitoa, haravointia, lastenvahtimista ja vastaavaa, mutta kun sitä tekee muutenkin jos joku vaan kysyy.
Vähän kuin velvollisuudesta, MUTTA olen siinä onnellisessa asemassa etteivät he kysy, jos tarvitsevat niin vielä on nuo nuorimmat sisarukset ensisijaisena käyttölistalla.
Eikä häiritse yhtään, oikeastaan ihan parasta just näin. :D

Silti pitää jokaista muistaa, muistettavia on kolmisenkymmentä.

Jotain ihan älytöntäkin voisi keksiä, amigurumi? (siis sellainen virkattu pieni otus, joka käy esim.avaimenperään), virkattu kynnysmatto, joistain vanhoista lakanoista leikatuista kuteista, paperikukista tehty taulu, pukukorusetti, päällystetty korurasia, pelargonia.. tai mitä vain.

Jos osaa kutoa, niin sukkapari, tumput, kauluri-pipo, voihan ne saaja sitten aina lahjoittaa tai myydä eteenpäin, mutta tarjouslanka sukkiinkin vie ehkä 3-5e varren pituudesta riippuen. Kuivakakku, pikkuleipiä, jotain syötävää, tai juotavaa, mehua, viiniä(jos osaa tehdä)..

Joskus käy mielessä ajatus tässä kaaoksessa, että onko millään enää mitään väliä, mutta onneksi siitä ei vielä ole tullut pysyvämpää mielialaa. ;D

On käynyt myös sellaista ajatuksissa, että tekisi jonkun hienon gourmét-aterian perheelle, oikein hifistellen kuin ties monen tähden ravintolassa ja unohtaisi talon tavan =kymppilitran kattila jotain täyttävää ja siitä kukin sitten syö milloin viitsii, kunnes se tyhjenee ja sitten taas muutama päivä napsien jotakin ja taas iso ruoka jota kukin tyhjentää tyylillään.
Jännää, mutta perin kätevää, ei tarvitse katsoa kelloa milloin olisi ruoka-aika, ei tarvitse odotella ketään, eikä tehdä mitään muuta kuin lämmittää ateria mikrossa, syödä, keittää kuppi teetä ja jatkaa taas jotakin mitä oli tekemässä.
Stressitöntä. ;)

Ihailen myös edelleen niinsanottuja 'marttoja', jotka osaavat kaiken, ehtivät kaiken ja muistavat kaiken tarpeellisen joka päivä.
Tulisin tietty hulluksi jos sellaiseen muottiin nyt joku yrittäisi änkeä, mutta ne tiedot ja taidot, mm. säilönnästä mieluusti omaksuisin. <3

Kaikenlaista osaan, mutta ei koskaan tarpeeksi ja se tietokin muuttuu viisaudeksi vain kokemuksen kautta ja se jaksaa puuttua.

Kello taas käy, ehkäpä hipsin yläkertaan sängyn puoleen ja pätkissä nukutun yön jälkeen ehkäpä huomenna teen jotakin asioitteni eteen.

Tänään oli soittoharjoitus ja se sujui ihan hyvin, Donkkiskin olisi ollut, mutta kun keikka on viikon päästä niin soittaminen vei voiton.
Ei muuta kuin tossuva toisen eteen ja hyvä suunta navigaattoriin. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.10.25 12:02:43

Nyt on sitten se syksy, toissayön pakkanen tappoi daaliat ja ulos unohtuneet begoniat, ne sapettavat ehkä eniten, kun joriinit vakituiseen kuolevat, mutta begoniat, ahkeraliisat ja annansilmät olisivat kukkineet sisällä vielä pitkään. Kymmenkunta olin ehtinyt napata sisälle.
Joskin viime syksystä voisi sen verran muistella että kun toin 'kuolleet' sisälle nii ne lähtivätkin vielä kasvamaan juuresta uudelleen, oliko sattumaa en tiedä, mutta kukinta tietysti menetettiin.

Pelargonioita on satakunta, mutta ne kestävät pikkupakkasen, täällä oli kait neljä miinusta, eli ne ovat vielä ihan vihreinä nuppuineen ulkona. Viime yönäkään ei sitten enää pakkasta ollut, tietenkään, kun daaliat jo tuhottiin.

Löysin Tori.filtä ulkoruukkuja edullisesti, yli 30-senttisiä, vitosen kappale, käytiin eilen katsomassa, palatessa soittoharjoituksista vietiin raha ja tänään ne pitäisi hakea, kun ei olisi mahtunut autoon soittimien kanssa illalla.

Olisi niiiin mukava olla sellainen iiiso viherhuone jolla voisi kesää jatkaa ekoihin kunnon pakkasiin.
Ei voi tietää vaikka joku päivä vaan olisikin, mutta ei ole nyt. ;D

Ihan asian vierestä, pitkästä aikaa minulla on viisi pitkää kynttä. Lakkasin ne eilen aikas vahvaksi siniseksi, vähän kuin Suomen lipun sininen.
Korona pitää toisia kynsiä halkeilulla lyhyenä, eli nämä huisin pitkät, eli toista senttiä sormenpään yli ovat vain peukalot, etusormet ja oikean keskisormi.
Pikkurilleihin vielä kasvaa, mutta sössin ne johonkin ja lohkesivat.
Korona teki nimettömiin sellaisen harjanteen, että kun sormenpää saapuu niin kynsi halkeaa keskeltä kuin käärmeenkieli ja tarttuu joka paikkaan ja pysyy näin just sormenpään tasalla.

Meillä on ollut melkoinen flunssavirus täällä jylläämässä, Kukkis on ollut koulukelvoton viikon, eikä ääni vieläkään ole normaali, saa niistää ja yskiä.
Itsekin tässä ole potenut lähinnä yskää ja loppupäässä jo niistelyäkin, vielä ei muita oireita ole, mutta jos nämäkin ovat olleet jotakin koronaa, niin hirvittää tuleeko taas jotain jälkikomplekseja, juuri kun on selvinnyt niistä viime vuoden marraskuun jälkioireista, hiuksetkin ovat taas kasvaneet muutamia senttejä, niissä väri on pysynyt valkoisena.
Olin jo näkevinäni että kasvavat harmaina tällä kertaa, mutta kyllä yleisväri on valkoinen kun ovat hiukan pidentyneet.
Muutama soiro jäi edellisistä, että on saanut pitää tuollaista vaatteisiin sopivan väristä hiusdonitsia pään päällä, eli on näyttänyt suht ihmismäiseltä, nyt nämä uudet sojottavat jotenkin miten sattuu ja kokoajan pitäisi olla pesemässä ettei näytä kiharaiselta piikkisialta. ;D_
Onneksi ei itse näe itseään useinkaan. ;)

Mutta pään sisälläkin on kaikenlaista hämärää hahmotusta.
Rakennettiin tuonne maakellarin lähelle alamäen kuusikkoon pieni varastokoppi kun aikoinaan, varmaan kymmenen vuotta sitten piti taloa hätäiseen tyhjentää joidenkin viranomaisten takia.
Ei siitä valmista tullut, yhdessä nurkassa seinälaudoitus, mutta ihan nostalginen tummanruskea tiilikatto päällä.
Mökkinen ei näy oikein mistään, kellarillekin lähtee niinkuin polku tuosta yhden ambulanssimersun raadon takaa, sinne saa lasketella isojen kuusien lomitse parikymmentä metriä.
Mökkisen katto on lähes samalla tasolla kuin maanpinta täällä asuintalon nurkilla ja kun täällä on valoisaa niin isot koivut ja puskat rajaavat pihaa Elviiran takana eli piilopirtti on kyllä osuva ilmaisu.

Järki on naputellut että taloa pitäisi tyhjentää kaikkien tämänkin vuoden hamstrauksien jälkeen ja sittenhän tuli sekin pirttinen mieleen.
Menimme sinne Kukkiksen kanssa katsomaan onko vielä kohjollaan ja mitä olisi tehtävissä.
Pystyssä oli, mutta tavarat olivat laatikkoineen kärsineet ja jossain reunalla olleet sateidenkin takia jopa menneet tunnistamattomiksi, esim. jouluverhoja oli lahonnut laatikollinen. Kaipailinkin juuri kyseisiä verhoja toissavuonnakin ja ei selvinnyt missä olivat, nyt selvisi, oli riekaleet vielä sen verran tunnistettavia.
Ärsyttävää.

Mut oli siellä sitten joitain kerhokuvia, vanhoja opiskelijakortteja, muistivihkoja, kirjoja ja vaatteitakin vielä ihan tunnistettavissa.
Tosiasiahan on, että sinne sopisi pienestä koostaan huolimatta moninkertaisesti tavaraa, kunhan sinne tekisi ne seinät ja selkeät varastohyllyt seinille.
-Mutta siinä edessä istuessani vähän väliä, kun Kukkis perkasi laatikoiden tarjontaa ja antoi aina jonkun vaatesetin perattavaksi, niin koin kyllä ihan kummallista seesteyttä, tyyneyttä, rauhaa, sanoinkin että näin tasapainoinen olo voisi saada muuttamaan tänne koppiin asumaan vallan. :D
..ja mietin kyllä edelleen sitä juttua.

Sinne sopisi sänky, joku pieni pöytä, pari tuolia ja vaikka kahdenhengen sohvakin.
Seinät kun ovat kesken, niin ikkunoita voisi asentaa valoa tuomaan ja kun se on piilossa niin jospa muuraisi piipunkin ja saisi jonkun lämmittävän pikkukamiinan siihen..
Varastokäyttö kyllä kärsisi, mutta toisaalta ihan hirtehishuumorilla voisi tarkastella asiaa myös järjen valossa, mitä teet tavaralla jota et ole pidellyt yli kymmeneen vuoteen, osa siitä on taatusti tarpeetonta. :D

Kaikkea sitä mieleen juolahtaakin, mutta onneksi on tottunut jo oman päänsä villeihin visioihin, niitä voi toteuttaa jos viitsii, joskus tai sitten ei. <3

Isännän salasynttäreitä pitää alkaa työstämään pään sisällä nyt jo totisemmin, aika kuluu kuin siivillä vaikkei mitään tekisikään, ajattelikin jo jouduttaa aikaa..
Tuikkuja alkaa olla riittävästi, lyhtyjä on, seinäkankaita on Temutettuna,
miten ne sitten saa siellä oikeuksiinsa onkin eri juttu, servettejä on, perhoskoristeita on, snapsilaseja on, kukkakorttejakin on, lapset ovat sopineet jo ekat yhteislauluharjoitukset parin viikon päähän sikermästä Miähen suosikkilauluja.
Minä ole rakennellut kuvaelmiini sopivat roolijaot, soittokunnassa tanssilistan harjoittelu etenee..
Koreografiaa huivitanssiin en ole vielä laatinut tai lastenlasten sienitanssia.

Mutta ajatus luo todellisuutta ja siinä pitää nyt pitäytyä. :D

Ei muuta kun suunnittelemaan.
Otin ennen-kuvan täydestä ruoka-ja tiskipöydästä rouva A:lle, hänkin laittoi omistaan ja nyt pitää saada laitettua se jälkeen-kuvakin, edes toisesta jo tänään.

Pitäkäähän pöytänne tyhjänä ja kun on tukka hyvin on kaikki hyvin, joten kammat ja harjat esiin ja kohti viikonloppua. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   12.10.25 20:46:44

Ei ole vieläkään pöytä tyhjänä, vahakankaatkin olivat synkän harmaita, mut otin sitten sellaisen.

Pakkasta on nyt luvattu, kannat, visteriat, jasmiinit ja huonekasvit on täällä sisällä.
Tila vaan loppuu.

Pergolan pelargonioita on muutama tuotu sisälle. Lisähyllyt ovat vielä tekemättä.

Kieleni on kolmatta päivää niin kipeä, etten eilisillä synttäreillä voinut kuin kärsien juoda kupin teetä, tänään korvan alueelle sattui jo niistäminenkin ja otin varmuuden vuoksi antibiootin.
Kaikkea pitäisi toimittaa, mutta kun ei voi edes syödä, niin on vähän tyhmä olo.
Dieetti toki tekee hyvää. ;D

Nyt alkoi se syysloma.
Tiistaina käyn tervehtimässä kuntouttavassa, jos rouva M on siellä ja samalla käyn siellä kiertoliikkeessä tyttöjen kanssa, enkä tiedä ehtiikö siihen mukaan jo se Trubiksen tytärkin.
Taiteilijattarella on yhdeltä hammaslääkäri ja sitten päästään kotiin.
Keskiviikkona, heti aamukasilta, tullee vanhimman lapsen lapsia kukkasipulien istutustalkoisiin ja ehkä muidenkin, ei tiedä.
Sen jälkeen kun ne reilu 300 sipulia on maassa, niin lähdemme katsomaan onko enää missään sieniä.

En ole käynyt metsässä, en edes muista milloin, saa nähdä mitä siitäkin seuraa. ;D
Pitää tehdä joku helposti lämmitettävä ruoka valmiiksi jo tiistaina, ettei siihen tuhraannu keskiviikkona aikaa.
Ärsyttää koko ruoka-asia kun syöminen olisi ihan kivaa. :(
Ehkäpä huomenna olen jo paremmassa tilassa..

Siivoamista ei ole järin tapahtunut, mutta kudoin puoli sukkaa sisarentyttärentyttären synttärien innoittamana, mut sitten piti kysyä jalkaterän pituutta ja sillä välin tuhertelin siihen valesilmukoilla ketunpään.
Hassulta se näyttää, mutta toiseen pitää tehdä se peilikuvaksi, ja senhän pitää mennä jo rutiinilla. ;D

Muuten on tasaista.
Muuritakassa ritisee trukkilavan palat ja tavaravuoren takaa siintää muutama liekkikin, tytöt ovat selvinneet flunssistaan ja Miäskin on suht terve, vaikka hällä kiukuttelee pohje, oli taas liikaa ahtaassa kaivossa loppuviikosta kyykyssä.

Halloween on tulossa, mutta voipi olla ettei sitä paljoa ehdi miettimään.
Niiden Miähen juhlien takia siis.
Ehkä harjoittelen sinne jonkun laulun, viimeksi unohdin yhtäkkiä sanat ja aloin itkeä kun piti hälle laulaa itse. :)
Ruoka-asiaa pitää miettiä ja rahaa taas kerätä, mistäpä kerää, kun taitaapi Kukkiksenkin opinnot loppua piakkoin ja se satasenkin opintotuki loppuu, kuka maksaa heidän puhelinlaskunsa sitten, ehkäpä Taiteilijatar..

En tiedä kannattaisiko mennä työkkärin jonoon, vai etsiä opiskelupaikkaa uutta vai mitä ihmettä..
-Ei hän oikein itsekään tiedä, puutarhahommia ei ole talvella.

Asioilla on tapana järjestyä, eli jäädään katselemaan. :)

Nyt taidan jatkaa kutomista hetken ja pesäänkin pitää puita lisätä..

Mukavaa syysviikkoa Teille, muutaman kuukauden päästä alkaa päivät pidentyä ja valo taas voittaa. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   16.10.25 15:48:09

Meille tuli kesäkuun alussa kodinvaihtaja tytsykissa. Arka ... kaks päivää oli omissa oloissaan makkarissa.
Piti tulla mulle sylikissa, mut rakastui mieheeni,aina sylissä makaa päällä.
yks aamu heräsin siihen, et olimme poski vasten poskea.
Ihana Exotic tyllerö sai uuden nimen meillä Tikru, vanhempi poitsu Birma Uuno hyväksynyt täysin. kiepillä nukkuuvat yhdessä.
Uuno 12 v Tikrukakru 2 v
UUnoa harmittaa ku ei ehdi leikkeihin, tää tytsy on niin nopea, kantaa takaisin lelut ja odottaa uutta heittoa. Aivan suloinen sähäkkä tapaus.

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   17.10.25 17:41:16

Onnea Heli uudesta tulokkaasta:)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   12.11.25 11:33:47

Se on tulossa talvi ja lauantaina miehen kuuskymppiset.

Siis voisi olla paniikki, mutta leikin rauhallista ja seesteisen tyyntä.

Viikonloppuna tein pari maustekakkua ja piimäkakkua, lähes siis samanlaiset, mutta kuulemma parhaimmillaan viikon päästä.
Tänään leiponen tiikeri-, hedelmä- ja aurinkokakkuja kutakin pari, huomenna tytöt leipovat perinteiset kauralastut ja kookospesät.

Perjantaina mennään aamusta juhlapaikkaa koristelemaan, teemana on siis kesä ja perhoset.

Haluaisin sinne kaikkea, mutta täytyy varmaan vaan antaa olla ja yrittää pysyä jossain rajoissa.
Karkkia on yli kymmenen kiloa.
Koristeita pari muovipussia.
Liha-ja broilerpyöryköitä pari sataa
sipsejä/juustonaksuja muutama kilo
limonadeja ja viinoja varmaan sata litraa

Omaa porukkaa on reilu kolmekymmentä ja ilmoittautuneita vieraita viitisenkymmentä.

Täytyy jatkaa hommia, palaan asiaan..

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   25.11.25 14:08:22

Nyt on juhlat juhlittu saatu lahjoina rahaa muutama satku enemmän kuin meni, mutta nekin menivät laskuihin eli eipä isäntä kauheasti juurikin itselleen mitään voinut hankkia.
Elämää se vaan, oli niistä apua luonnollisesti, eli kiitollisia ollaan. :)

Ruoka ehti ajoissa, sitä oli riittävästi, samoin kakkuja ja keksejä, mikään ei loppunut kesken ja sellaisethan oikeat pidot ovatkin, runsaat.

Koristeet olivat ihan sopivat, esitykset menivät suht hyvin, samoin tuubakerhon soittamat tanssit.
Ikävä kylläkin ne vaan loppuivat hiukan lyhyeen kun osa oli jättänyt muutamat nuotit kotiin.
Siivouskin hoitui, me jotka koristeltiin kerättiin koristeet pois, järjestettiin pöydät takaisin ja jaettiin tavarat illalla ja sunnuntai-aamuna ne toiset moppasivat lattiat.

Arkeen nyt ilman sitä stressiä on ollut yritys palata.
Melkoista showta pari kuukautta ja sitten ihanan tyhjää.

Mutta nyt siihen jouluun sitten.
Olen suht hyvässä kunnossa juuri tällä sekunnilla, eli mihinkään ei varsinaisesti satu eikä mikään paina mieltä liikaa.
Lämmitys on retruperällä, kun ei kesällä tullut eristettyä niitä seiniä niin katto sulaa ulkoa kun lämmittää sisällä ja lämpö menee niinkuin harakoille, eli saavat siellä istua sulan katon päällä vaikka muualla on lunta. :/
Täällä sisällä on 13 astetta lämmintä silmien tasolla, pakkasta viisi ulkona.
Luvattu on nyt sitä loskajaksoa eli jopa 8 astetta lämmintä loppuviikosta.

En sitten ehtinyt, muka, missään välissä niitä kukkasipuleita istuttamaan, eli jos sulaa tulee, niin sittenpä pitää yrittää.

Sisareni on kutonut jo viisi paria sukkia ja ties mitä, isännän serkun vaimo laittanut jouluverhot ja kaikki Pohjanmaalla.
Mä laitatin yhden riiskan punaista kangasta tuonne kapaksi pohjoisen ikkunaan, näyttää kahdelta vastakkaiselta lohenpyrstöltä. :D

Kävelykäytävät ovat kutistuneet siellä täällä jo kahteenkymmeneen senttiin eli kaaosta riittää kun kaikki maljakot ja koristeetkin tietysti tuotiin tänne muutenkin täyteen huusholliin.
Siivoa tässä sitten jotakin kun ei pääse edes kävelemään.
-Mut joo, järjestelykysymys. xD

Ostatutin Toksmannin alesta taas fleecevilttisiä, peurojen kuvilla tällä kertaa, aattelin tehdä itselleni pitkän liivin talven kylmää vastaan ja kaikille penkeille pehmusteet.
Hain halloweeniksi sen yhden liinan, mutta enpä ole saanut pöytää tyhjäksi sen jälkeen että olisin sen siihen saanut. HUHUH.

Ostin Miähelle lahjaksi tyynyn kun hän niin valitti siitä terveystyynystä joka hällä oli, vaihdoin sen ja sama valitus jatkuu. :D
Illalla sanoin että se on viidenkympin untuvatyyny mikä hällä on että mikä sitten olisi se 'oikea' tyyny, kun mikään ei kelpaa, silloin vasta tajusi että on edes vaihdettu koko pielus. ;)

Mut nuo mustat hinnat ovat niin kiehtovia, sänkymmekin on yli kymmenen vuotta vanha ja siellä on monttuja tukkimassa täkkiä ja räsymattoa, mutta kun ei ole sitä viittäsataa mitä nuo uudet sängyt kustantaisivat joiden normaalihinta on yli tonnin..

Olen ollut vuosikymmeniä luottokelvoton vanhojen laskujen takia, eli mitään uutta tiliä ei ole minnekään saanut, mutta kokeilin eilen yhtä vaatekauppaa ja siene muka myönettiin tili??
Olen jo vuosi liki takaperin saanut kaikki luottohäiriömerkinnät pois, mutta firmoilla on omat mustat listat, eli kun 15 vuotta sitten jäi yksi lasku maksamatta niin ei ole enää asiaa tileihin tai laskuihin, vaikka se olisi maksettu jo aikoinaan sekin lasku.

Sen sijaan olen saanut kauhean laskun kertymään ELLOS/Jotex-tileille kaavuistani, liki kolme tonnia ja kun on kolme laskuttajaa niin jokaiseen mennee 20e korkoa joka kuukausi, eli eipä paljon tunnu jotkut viidenkympin osamaksut joita saa irroitettua, velka ei vähene, mutta resurspankilla menee hyvin köyhän ostoksilla.
Osa kaavuista on onneksi vielä käyttökelpoisia, mutta kyllähän niissä alkaa käytönjälki näkyä, nukkaantuvat ja muuttuvat nuhjuisiksi.
Ehkä pitäisi vaan panna puikot heilumaan ja kutoa itselleen kaapuja jotka kestävät hiukan enemmän aikaa ja käyttöä.
Lankaa onneksi on vaikka satojen eurojen edestä meni pilalle niitäkin kun pressut olivat hajonneet ja laatikoiden kannet katoksessa.

Mutta siis takaisin jouluun. :)
Ostelin Tori.filtä pehmoleluja, isot nallet menivät joillekin synttärisakareille, mutta vielä on esimerkiksi Suutarilikan kaksosille jättinallet joulupakettiin ja pienempiä pehmoja niille joille ei isoja ole jaettu.
Kirjoja ja ehkä joitain koruja mietinnässä, siis itse tehtyjä koruja ja koristetyynykierroskin jäi viime joululta tekemättä. Aineet ovat odottamassa eli pitää vain kaivaa ompelukone esiin.
Aikaa on vain rajallisesti kaikkeen. ;D

Haluaisin myös tehdä sen joulun ihmemaan tälle joululle, joka sekin jäi viime joululta tekemättä.
Kun piti vastata outoihinkin numeroihin juhlailmoittautumisien suhteen niin tulin sitten tilanneeksi pari lehteä, niiden joulunumerot Viherpihan ja Koti&Keittiön näyttivät taas uusia ideoita.
Ihan kuin ei pää tulvisi vanhojakin yllin kyllin. ;D

Siellä puhuttiin jouluseinästä ja jouluikkunasta, joojoo vanhoja juttuja, mutta enpä ole niitä ennen tullut ajatelleeksi,, eli valeikkuna ja -seinä.
Sellaisenhan voi tehdä ihan mihin vain, se oli tämän vuoden ahaa-elämys.
Voisin siis osin puretun aitan päätyyn, jonka ohi kuljetaan parkilta kotiin tehdä valeseinän ikkunoineen, niitä onneksi riittää. Jouluvalot ikkunoiden taakse ja verhokin ja havukimppuja eteen kuin korttitarroissa.
Vessaan mennään sillan alta navetan päädystä siinä on ikkuna entiseen tallikoppiin tai karjakeittiöön siihen voisikin väsätä jouluikkunan.
Ulkona sen edessä on aina ollut vanha tiskipöytä, sellainen ikkunan levyinen jotain 70cm ja sen päällä on pieni rapistunut katos, juurikin sen pöydän syvyydeltä n. 40cm, siihenhän loistavasti voisi solmia havuista jonkun jutskan ja lyhdyt palamaan ikkunan eteen.

Aina kun menisi vessaan niin siinä se olisi silmän ilona ja valonakin, nyt siinä on jotakin rojua.

Saas nähdä mitä syntyy, jaksan nykyään ihmetellä mistä tämä innostus milloin mihinkäkin kumpuaa, väliin käy mielessä että olen itsekin kohta kuuskymppinen, eikä into laannu. ;)
Tahti toteutuksissa on hitaampaa kun ei kunto enää riitä, tai vielä riitä, ihan kaikkeen 'hetimullekaikkitänne'-asenteeseen, mutta mahdoton on aina vaan vienyt hiukan enemmän aikaa.. <3

Intoa teidänkin päiviinne, ihanaa että olette olemassa.
Voikaa hyvin ja vilauttakaa joulusuunnitelmianne tännekin. :)

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   27.11.25 18:34:03

..

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.12.25 00:55:30

Vielä ei häämötä valeseinä, eikä kyllä oikeakaan seinä. :D

Lahjatkaan eivät ole vielä kaikki pakatut, hyvin menee siis, mutta äsken tein riisipuuron ja rusinasopan, joulun ehdottomat klassikot. <3
Askartelin myös jo tähtiä ja muutaman lisää niitä piippurassikoristeita.

Kerroin alustavasti että lauantaina olisi askartelua, taitaa olla unohtunut, kun ei ole ilmoittautuneita.
-Ehkä hyvä niin. ;D

Aloin kutomaan itselleni punaisia villasukkia, äh, kokeilin pitsineuletta ja ei se näyttänyt miltään, joten purin ja aloin uudelleen, eli sukissa on kolme palmikkoa edessä ja muu varsi vain kolme oikein kaksi nurin-resoria.
Saas nähdä milloin valmistuvat..

Miähellä alkoi joululoma maanantaina, mutta kun oli tärkeä työ vielä tiistaina, niin töihin meni.
Keskiviikkona lähtikin kaupoille ja hakemaan Taiteilijattaren joululomalle, tänään lähti vävypojan kera työautoaan hakemaan ja huomenna valmistunee Kukkis puutarhurikoulusta, eli sinne sitten lähtevät..
Varsinaista lomaa.
..mutta Kukkis tulee sitten taas kotiin miettimään seuraavaa siirtoaan.
Aikoo käydä tutustumassa ammattikorkeakoulun tutustumistilaisuudessa, jos sinne, mutta ehkä metsäpuolelle, pian voi taas olla uusi insinööri perheessä, mutta katsoo nyt.
Kesällä hän varmaan mennee taas jonnekin puutarha/piharakennustöihin.

Taiteilijatar jatkaa innoissaan turvallisuusalaa, harkitsee jo armeijaakin ja kaiken huipuksi mielii tarkka-ampujaksi Häyhän tavoin. :O
Ei hän mitenkään murhanhimoinen ole, mutta jänniä juttuja mielessä.

Ovatkohan kasvatusmenetelmämme vähän outoja, Miäs on lääkintämies ja tytär tahtoo tarkka-ampujaksi.. Kaikkea sitä kuuleekin.

Minä olen jouluttaja, kunhan pääsisi toteuttamaan itseään muidenkin kuin saksien, tarrojen ja paperitähtien kanssa.
Huomenna on uusi päivä taas alkaa siivota heti aamusta.

Huomenna saan myös hyppysiini loput pehmolelut paketoitavaksi, sitten voivat perheet omansa hakea.

Kauneimmat joululaulut menivät ihan hyvin.
Ekassa jännitin pientä rumpalipoikaa niin paljon että pyysin musiikkienkeleitä auttamaan ennen sen soittoa, kun siinä alussa oli sellainen kohta missä oli käyrätorven pakko soittaa oikein, tai sointu ei ollut kohdillaan.
Olin mokannut sen joka kerta harjoituksissa ja tähteni oli jouduttu alku uusimaan.
Sitä ei esityksessä ollut varaa pilata. :/
En tiedä auttoivatko enkelit, mutta se meni ekaa kertaa just kohdilleen, ne muutkin hiukan hankalat kohdat.<3
Sunnuntaina oli sama ohjelma, mutta nyt en halunnut vaivata taivaallista soittokuntaa, vaan luotin itseeni ja nappiin meni. :)

Siitä oli hyvä lähteä joululomille itsenikin.

Viikonloppuna siis raivataan kuuselle paikka ja ehkäpä joulumattokin, ostin parilla kympillä sellaisen 2x3m vaaleanpunaisen karvamaton, jos en punaista löydä, niin sitten laitetaan se.
Punaiset kapat on ikkunoissa olohuoneessa, mutta ns.vaatehuoneen ikkunoille pitää kyllä laittaa hyllyt ja pelargonioita talvehtimaan.
Taiteilijattaren undulaatit saavat häkkinsä kanssa vaihtaa keskemmälle huonetta, jo ihan lämpösyistäkin, ikkunasyvennyksessä voi olla kylmä kun tämä 'oikea' talvi tullee.
Viikonloppuna myös ruusut ruukkuineen kuskataan nokkakärryllä jonnekin talvehtimaan. Kellariin en uskalla, etteivät unohdu, mutta saa nyt nähdä..
Ruusulaatikoita ei vielä voi eristää niillä styrokseilla kun ensin pitää tulla pakkanen.
Joskin sinne voisi istuttaa muutaman kukkasipulin, ne kait ainakin selviäisivät talvestaan. :)

Viime jouluna piti ommella fleecevilteistä taas muutaman vuoden tauon jälkeen joulutyynyliinat ja tyynytkin oli ostettu ihan sitä varten, mutta se joulu meni potiessa ja kaikki jäivät tekemättä.
Nytkään ei kyllä ehdi siihen hommaan.

Veljelleni sanoin että jos ei tule Miähen kuuskymppisille, en puhu hälle koko loppuvuonna, hän yritti soittaa kerran, mutta ei ole sittemmin yrittänytkään, vaikka aiemmin puhuimme monta kertaa viikossa.
Ostin hälle kuitenkin kylpytakin ja pyyhkeitä kaksi, joista toisen ajattelin ommella kylpytakin selkäpuolelle hartioiden leveyden vuoksi, eli tuunata sellaiselle 'gorillalle' tarpeeksi tilavan takin sauna-ja vessareissuilleen.
Joten suunnitelmissa on sen ompelukoneen kaivaminen esiin kuitenkin.
-Kuhan joutanee..

Mutta nyt pitää lähteä nukkumaan, tai huominen on ennenkuin huomaakaan käsillä..
Lämpöä joulun odotukseen sisäistä eniten. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.12.25 00:59:21

Ruusut eivät kellarissa 'unohdu', vaan homehtuvat.
Joskus on hyvä lukea oma tekstinsä uudelleen. ;)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.12.25 01:09:25

Vieläkin lisähuomio:
Istutimme sata kukkasipulia joitain viikkoja sitten, eli sitäkin saatiin tehtyä.

..ja se kaipaiemani sänky, Sähkispoika osti sen meille niillä pimeillä hinnoilla, hän sai tilin sinne ja sanoin itse maksavani ne kuukausierät jos saan työkkärini pitää.
Vielä ei ole laskua tullut.

Työkkäritäti soitti kontrollisoiton tänään, saan jatkaa alentuneen työtehon, varmaankin tämä liikkumisen huonous mielessä hällä, syystä kolme seuraavaa kuukautta vain yhden työn hakuvelvoitteella.

Suutaritytär on saanut pitää miehensä ja hänkin kun on työhakuvelvotteinen sai yllättävän soiton tänään, että pääsee työhaastatteluun, olikohan ihan jo huomenna. jänskättää mitä sanovat.

Mut nyt mä poistun tällä kertaa.. ;D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   23.12.25 23:20:01

Joulu se tulla jolkottaa..

Laatikoita on tehty ja kinkku menossa uuniin.
Makaroni-, porkkana-, lanttu-, maksa- ja Aurajuusto-punajuurilaatikot ovat nyt tehdyt.
Huomiselle lihaperunasose-,-kaalilaatikot ja jotain..

Sitä en tiedä kuka täällä raivaa kuuselle paikan, mutta taidetaan saada se kuitenkin jo huomenna sisälle asti.

Kahvileivonnaisia myös pitää väkerrellä.

Trubaduuripoika on pukkina Suutari- ja Heppalikoille huomenna ja vie omat lahjansa pois mennessään sieltä, eli vielä pari isoa pehmosäkkiä ja laatikon verran saadaan tilaa itselle. :)

Odottavalla kannalla siis kaiken suhteen, eiköhän se tästä.

Käytiin laulamassa kauneimmat joululaulut tuttavaperheen viereisellä rukoushuoneella sunnuntai-iltana ja sitten pyysivät kahville ja ilta humahti puoleen yöhön kun päästiin kotiin takaisin.
Edellisistä kahveista varmaan toista vuotta, mutta olivat kyllä Miähen kuuskymppisillä.
Ovat varmaan meitä kymmenen vuotta vanhempia ja tämä rouva on hän jonka toimesta 'joudumme' hyppäämään siellä srk:n kerhossa askartelua pitämässä. ;D

Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, lopullinen lahjamäärä joka meiltä lähtenee on siis 96 kappaletta.
-Naapurin vanhapoika ei nyt saanut sukkia, mutta jos saadaan siivo tehtyä niin saatan koklata kutasta jotkin tossukat.. ;D
Saattaapi olla että on isoin määrä niin nyt ja tulevaisuuden jouluina.
Muistan palata siihen sukkien kutomiseen, haalimishömpötyksen sijaan vastedes. ;)

Kaikkea hyvää teille rauhaa, rakkautta ja tyyneyttä. :) <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.12.25 22:02:12

Mitenkäs Helin kisumirrit?

Minäkin ehkä otan kissan, ihan varma en ole vielä, mutta Pasi on hyvä ehdokas.. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   15.1.26 21:17:31

Musta tuli lauantaina leski.
Kisut voi hyvin vauhtimimmi ja tahmatassu
Yritän tässä kasailla ajatuksia tehdä tarvittavia asioita.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   15.1.26 21:21:16

Meidän piti lähtee yhdessä ratsastaa mun synttäreillä yksityistunniksi, lähtee Kap Verdelle ja kesällä ratsastaa Muhun saarelle.
joitain toteutan
Pokerin Suomen mestari Marko

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.1.26 12:26:01

No jopas on, tähän ei edes tiedä mitä sanoisi, osanottoni!
Mikä hänelle tuli, eikös voittanut vielä loppuvuonna tittelin..?

Kuinka jakselet, kissat varmaan kyllä auttavat ja hyvä että heillä on asiat hyvin?

Lähettäjä: Hirnu 
Päivämäärä:   19.1.26 16:49:13

Osanotto Helille!

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   20.1.26 22:42:17

Kiitos teille.
Marko voitti viime vuonna pokerin Suomen mestaruuden, on pokaali siitä.
Tää byrokratia on aivan kamalaa paikka a sanoo ettei kuulu tänne soita b, b sanoo et soita sinne toiseen takasin.
Viikonloppuna en vastaillu mihinkään kun ei pystyny asioitakaan hoitamaan.
Yllätyksenä tuli 56v mies, sepelvaltimotauti ja siitä infarkti.
nyt yritän pikkuhiljaa järjestellä hautajaisia, koko suku toisella puolella suomea.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.1.26 00:18:19

Se on niin yllättävää, mikään ei oikein selitä montaakaan lähtöä.

Veljeni tuttu, jo iällä oleva mies, samaa ikää varmaankin kun Helin mies, heräsi noin nelikymppisen rouvansa vierestä huomatakseen että vaimo oli kuollut yöllä.
Ei mitään selittäviä sairauksia, hän oli itse luullut lähtevänsä ensin.

Onneksi Heli olet järki-ihmisiä ja osaat järjestää asiat. <3
Suru on surtava, suru varmaan kissoillakin kun yksi on joukosta poissa, mutta elämä jatkuu.

Olenkin aiemminkin kuvannut elämää kuin bussimatkaksi, jokainen nousee kyytiin ja jää pois omalla pysäkillään, matkaan mahtuu iloja ja suruja, mutta jokainen on itse jo ennen syntymäänsä sopinut Korkeimman kanssa miten pitkä tämänkertaisesta matkasta tullee ja siinä ovat muut matkustajat ulkopuolisia.
Jäljelle jääneille jää kaipaus ja tärkeintä olisi tiedostaa kiitollisuus siitä että sai tuntea niin hienon ihmisen, jonka vuoro oli kyydistä lähteä.

Toivottavasti muilla on vuosi alkanut valoisimmissa merkeissä.

Siunausta ja Voimaa Helille ja muillekin omiin elämän askeliinsa. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.1.26 20:03:38

Lisäystä edelliseen.
Kuulin että tyypillisemmin naisille käy noita unessa kuolemisia miehiin verrattuna ja syynä on suonien tukkeutuminen, eli korkea kolesteroli, joka on oireeton vaiva.

Nyt siis kaikki naispuoliset ainakin, painoindeksiin katsomatta labraan tarkistuttamaan kolesterolitasoja..

Kolesteroli ei ole vain lihavien vaiva, vaan esimerkiksi perinnöllisenä taipumuksena se ei katso lainkaan painoa, josta syystä sitä ei yleensä edes tiedosteta.

Pojallani näin tai 'näin' yhtenä päivänä keltaista silmien valkuaisissa ja lähetin hänet heti kouluterveydenhoitajan kautta kolesterolitestiin, hulluina mahtoivat pitää, kun ei sen ikäisillä sellaista ole, mutta niin vain oli yli seitsemän arvot ja hän siisti ruokailuaan ja keltaisuus' hävisi.

-Josta muuten tulikin mieleen että koskahan hän on ne viimeksi tarkistuttanut, kolmikymppinen on jo ensi kuussa ja mallinmitoissa, mutta ehkäpä silti kysyn. ;D

Miähellä on ollut kolesterolilääkitys vuosia ja verenpainepillerit, eli saattaa olla perinnössä mahkuja aiheuttaa nousua.

Minä laihduin silloin viime talvena sen yli kymmenen kiloa kun olin niin potevainen, mutta en sitten ole laihduttanut lisää, kun olen terveempi, kun en kesälläkään päässyt liikkeelle.

Painan siis sen 133 kilon sijaan 120, eli normipainoon edelleen 50kg jäljellä.
jos Luoja suo terveyttä niin olen suunnitellut alkavani vähentää syömisiä ja katsoa, saisiko joitain kiloja putoamaan kesään mennessä.

Silloin kun nuo kanssasisaretkin laihduttivat, olin porukan hitain ja he vaan sitten laihtuivat ja laihtuivat, Pohjanmaan rouvakin pudotti toistakymmentä kiloa 'kuin itsestään', hän kertoi eli sai ruokarempan sujumaan arjessaan.

Heille en sitten puhukaan asiasta, ennenkuin olen seuraavan kympin pudottanut. ;D

Kevättä kohti, mutta pakkasia pitelee tulevina päivinä, kuulemma.
Meillä oli aamupäivällä yhdeksän astetta sisällä ja alle kympin ulkona, että mitähän seuraa kun ulkona alkaa taas olla se parikymmentä..

Heikinpäivä 19. 'katkaisi talven selän', eli se on vaan uskottava kevääksi kylmyyddestä huolimatta. ;D

Kasveja en ole ajatellut kuin hiukan silloin tällöin.
Kasvihuonetta saatiin eteenpäin sen verran viime kesänä, että sen aion vuorata muovilla vaikka, jos ei laseja ehdi ja saanen kurkkua ja tomaatteja. :)

Sorruin myös kukkasyntiin, eli niin vain tilasin daalioita VP:lta, kun oli hyvä tarjous ja on niitä tuossa pöntössä joku kasa viime kesltä, mutta en tiedä onko pakkanen purrut, kun tuolla lsattiatasossa on ollut pakkasta, jää nähtäväksi.

Hienosti rehoittanut köynnösruusu Blue Ramblers jäi talvisuojauksesta paitsi, laatikoihin mies laittoi, mutta tämä oli kolmimetrisine oksineen siinä sivustalla ja tajusin sen vasta niiden kovien pakkasten jälkeen, eli Herran haltuun meni nyt hän ja samoin John Davisit jotka olivat putkissa, ei Miäs tajunnut niitäkään. :(
Mutta oma moka kun en ollut skarppina.

Nyt siis suljn niiden osalta silmäni ja avaan ne vasta toukokuussa.

Suutaritytär on saanut pitää Peikkomiehensä, muuttivat joulukuun alussa yhteen ja tammikuun eka kihloihin, mutta eivät aio avioitua, viisas päätös näin puolen vuoden tuttavuuden perusteella. ;D:D

Huhtikuussa saan siis sen 18. lastenlapsen, jos hyvin käy.
Hankin hälle pienet 'lapintossut' jo etukäteen, eli sopivat kummalle sukupuolelle hyvänsä.
Koskaan ei tiedä, se on myös ja vain Herran kädessä mitä tapahtuu.
Eli taidan sen Inssipojun suosittaa sinne kolesterolikontrolliin vieläkin varmemmin.. :D

Tässä kuussa olen hiukan virkannut, patalapun, kutonut löytämiäni keskeneräisiä säärystimiä, pelannut pasiansseja ja koonnut palapelejä ja ajatellut sitkeästi kaikkea.

Tuo Kukkis miettii korkeakoulua ja kesätöitä ja niitä juurikin hälle tyypillisiä pohdintoja henkimaailman jutuista, kuuntelee netistä kaikenmaailman kanavoijia ja hihhuleita.
Väliin itse kyllä olisin aikoja sitten jättänyt ne, kun väliin hän on niin kiukkuinen, väliin huvittunut ja väliin sitten taas pelaa joitain Robloxeja ja ties mitä nettipelejä hurmoksessa Taiteilijatar-sisarensa kanssa, tuntikausia..
-Aivan käsittämätöntä, näin vanhalle.

Kyllä sieltä väliin niistä blogeista ja muista jotain mielenkiintoistakin kuulee, mutta silti..
-Henkisyyskin on raskasta viikkokausia, mieluummin pelaan pasianssia, luen kioskikirjallisuutta tai katselen Areenalta dekkareita ja jotain sellaista.
Mutta aikansa kutakin, eli hän tehköön mitä kokee tarvitsevansa ja minä yritän luodata välissä.. ;D

Mut kaipa pelaan parit Napoleonin haudat ja täytän vähän ristikkoa. :)

Voikaa jälleen hyvin ja olkaa siunatut. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.2.26 13:19:02

Pakkasmoro.
Kanyylikuulumiset, eli iski 'tuplaruusu' viikon välein ja nyt sitten käyn aamupäivisin vuokrayksiössäni antibioottitiputuksessa.
Ihan kiva että hoidetaan, mutta olisin niiiiin mielelläni ottanut pillereinä, tämä rumba kuulemma jatkuu maanantaille asti vaikka luulin että saisin pillerit jo huomenna.
Olisin voinut käydä tipalla Arvauksessakin, mutta kun nyt pitää maksaa 20e päivä kun joku ajaa 60km tuonne sen laittamaan.
Rahastuksen makua.

Muuten on tasaista tyhjäkäyntiä, joku ajatus käy päässä, joskus teen jonkun silmukan, lämmittämistä riittää.

Toivon että nämä biootit sitten parantavat minusta kaiken ja pääsen oikeasti ruumiillisiin hommiin kesällä.

Ruususeuran kokous olisi Tampereella ensi kuun lopulla, jos vaikka menisi sinne..??
-On vaan niin ohut lumipeite, että onkohan montakaan ruusua keskusteltavana kun kesä koittaa.
Vuoden suosikkiruusu on lajiltaan 'Pikkala' ja vuoden 2026 ruusu on 'Ilo'.
Meillä Ilot huitelivat kolmessa metrissä viime kesänä, Pikkalasta en ole varma kukkiko, mutta ehkä kiinnostaa nyt enempi vieläkö kestivät talven.

Avoimet puutarhat ovat heinäkuun alussa, täytynee ilmoittautua sinnekin. ;D

Viime kesänä kukkivat yllättävät lajit ja osa ihan hienosti, kevätkuusamakin kahdesti, toivottavasti jaksaisivat elää.

Nyt pesaisen pääni vasurilla ja ajattelen lähteä soittoharjoituksiin, ensi viikko on hiihtolomaa.

Suurkonsertti legendaarisen kapellimestarin Santtu-Matias Rouvalin johdossa on maaliskuun 25. tai joskus silloin Tampere-talossa ja siitä nuo nuoriso-orkkalaiset jaksavat hehkuttaa ja innota ja minun mielestäni se on vain ylimääräistä ajoa satoja kilometrejä eestaas..
Ehkä haluan kesälomalle. :/

Suutarityttären kolme vanhinta lähtevät Lappiin.
Heidän isänsä on nähnyt heitä kerran ehkä vuodessa, mies pian 60v, mutta nyt vie heidät viikoksi pohjoiseen.., lykkyä vaan reissuun, sanon minä.
Kolme nuorinta käynee kait meillä hoidossa viikolla joku päivä jos äitinsä käy siivoustöissä, saapi nähdä.

Olin ihan autuas kun ajattelin kiireetöntä hiihtolomaa, ei mihinkään menoa, Miäs päivystää töissä, hän voi olla öisinkin töissä, mutta itse saan vain olla.
-Ja ihan turhaan, nyt pitää hypätä tiputuksessa maanantaille asti joka päivä, eikä mitään rauhaa.
Mutta hyvä että hoidetaan vähän ylikin, tämmöistäkin, joka ei nyt erillisen hyödyllinen ja tuottava ole yhteiskunnalle, pitää nauttia 'hyvinvointivaltion' eduista, kun niitä vielä saa. :)

Kuulasta kevättä kaikille. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   19.2.26 16:48:19

Tässä on aika mennyt hautajaisia ja muistotilaisuutta järjestetellen.
Järjettömän pitkä aika 7.3 sain kirkon. Tuhkaus myöhemmin.
sitten nämä Peru kirja asiat ja nekin ihan yksin.
Meinaa levitä välillä pää kun soittelen paikkoja. Helsingin oikeusaputoimisto sanoi ettei ole aikoja joten antoi yhteystiedot Hämeenlinnaan, Ylivieskaan, Ouluun ja Rovaniemelle. et silleen.
Nyt kun sanoin miehen sivulle, etten jaksa yksin, heillä oli vain vaatimuksia eikä mitään apua, ovat tulleet vähän vastaan.... vähän.
Kissat on mun lifeline joiden vuoksi herään aamulla,

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.2.26 13:35:16

On se vaan hyvä kun osaat ja pystyt. <3
Pari viikkoa niin sitten se on ohi ja pääset suremaan ja järjestelemään elämääsi uudessa tilanteessa.
Oliko teillä keskinäistä testamenttia, tai lapsia, vai pääseekö joku ahnas sukulainen viemään osansa?

Aina tuo byrokratia on niin kovin mutkikasta ja hankalaa. :/

Minä olen päässyt eroon kanyylista, jo siihen ehti tottuakin, pikatulehdusarvo oli enää 13, eli huomenna pillereille.
Mutta sokeriarvot olivat korkealla, eilinen paasto 16,4 ja tänään 17, jotain tuoremehulasillisen jälkeen.
Nyt on sitten totinen pakko aloittaa se laihari.
Siis itseni puolesta, heidän puolestaan minulle oli laitettu omalääkäri sokerista 26.maaliskuuta ja ties mitkä labrat.

Ymmärrän tilanteen vaarallisuuden ja siksi nyt lähtee kilot.

Naama kutiaa vielä ja näytän 20 vuotta vanhemmalta, mutta se on menossa pois, eli ei ole pahentunut.
Polvetkin ovat olleet hiukan paremmat, en silti käsillä tukematta istumasta nouse.

Toisaalta kiukuttaa kun ihmisenä olo on tällaista 'vapauden rajoittamista', olen kiitollinen tilanteestani ja erittäin nöyrä kun tietää joillain olevan paljon isompia haasteita niin fyysisen kuin henkisenkin terveyden saralla, tai niinkuin Helillä, en totisesti väheksy ketään, ihailen lähinnä.

Mutta näin ilman reaaliteetteja, kun laiska luonne vuosien pakollisen joutilaisuuden jälkeen revitään liikkeeseen, niin kyllä sitä sillä hetkellä tekee vain mieli vetää peitto kuvaannollisesti korville ja unohtaa kaikki vaatimukset kaikesta.
Tekee vaan mieli hyppiä tasajalkaa ja kiljua, niinhän lapset reagoivat ei niin kivoihin juttuihin. ;D
Mutta nyt ei pysty edes hyppimään, nyt otetaan eukosta mittaa ja eiköhän se hyppiminenkin ala luonnistua sitten kesän korvalla. :)

Vaikka niin olin kyllästynyt kaikkiin kasveihinkin, niin kyllä sitä nyt vaan väliin mielessä käy, että onkohan joku joriinin juuri vielä hengissä. ;)

Meni 'sukset ristiin' Suutarilikan kanssa tänään, kun meillä on yksi Harry Potter-aiheinen keikka 7.3. ja hän hyväkäs, oli laittanut sen ainoan vielä soittavan poikansa synttärit sille päivälle.
Olin niiiin kiukkuinen, siitä kuinka vähän hän arvostaa sen ainoan jotain harrastavan lapsensa, 1/6 harrastusta.
Sanoin että vaihda nyt kun vielä ehtii vaikka päivää kun tämäkin keikka on ollut tiedossa vuoden alusta, ei käy kun hän on muiden kaveriensa kanssa sopinut heidän lastensa päivien mukaan jo 2kk sitten..
Sietämätöntä.
Olisi antanut edes mahdollisuuden sille pojalle lähteä soittamaan ja pitänyt synttärit toisena päivänä.

Kukkis alkoi heti tietysti minulle huutamaan miten voin suuttua tuollaisesta kun paruin ja kiruin raivoa pihalle tippareissulta tullessa.
Niinpä, mutta en tiedä milloin haluan nähdä tai kuulla siitä perheestä inahdustakaan.

Tulihevosen vuoden ensimmäinen viikko siis on jo tulikivenkitkerä. ;D

Mut jaksamista Heli ja kaikille muillekin omien solmujen aukaisussa.
Siunausta ja Voimaa ja Valoa kaikille. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.3.26 22:20:06

Johan on joku innokas aloittaja saanut heivattua meikänkin pois tapeetilta. ;D

Loma meni vähemmän lomaillessa kun ne Suutarilikan pojat sitten olivat vahdittavina kolmena päivänä, seiskalta ylös ja kokkaamaan, onneksi haki ne pois jo kahden nurkilla.
Laihari myös, ekan päivän punnitus joskus keskiviikkona oli paino noussut 4 kiloa. :O
Aivan hämärää.
Tälle päivälle se on laskenut takaisin sinne 120 kiloon, jos nyt jotain tapahtuisi jatkossa oikeaan suuntaankin, olisi hyvä.
Tiet ovat jäätikköä, eli heipat kävely-yrityksille.
Lauantaina päästään HarryPotter-iltaan soittelemaan, meiltä siis, harjoitukset ovt torstaina. Saimme vatsnakkiin nuotit Hedwigin teemasta, joka on yksi tärkeimmistä Potterissa, onneksi. :)

Naama kesii vielä hiukan, mutta saattaapi olla etten näytä satavuotiaalta enää lauantaina, mutta noitajuttuhan se homma on. ;D

Puolan tilaus on lähtenyt tulemaan, siellä on kannoja, tuberosia ja salkoruusuja, muutamia vain tällä kertaa.
Jotkut ruusut vihertävät edelleen tuolla vaatehuoneessa, menen sinne tutkimaan lähipäivinä ja samalla pitää katsoa ne joriinit, vaikkei niitä vielä voikaan istuttaa, jos siellä on eläviä juurakoita.

Minulla on alkanut kypsyä ajatus, että tekisin ihan ajan kanssa joitain parantumista edistäviä yrttisekoituksia alkukesästä.
Sellainen hiljainen juttu kumpuaa jostain sisuksista tai menneisyydestä, ei vouhotusta tai hetken yritelmää, vaan sellaista vakaata aikomusta, joka ei kysy aikaa..
-Mielenkiintoista. <3

Muuten tässä vain jänskättää, osaanko ajella tuolla tiellä torstaina, jos ei Luoja suo sulamista.

Tuubakerhossa oli ihan kivaa, vaikka saimme harjoitella sellaisia nuotteja joissa ei ollut mitään tolkkua noin pienelle porukalle, kaikilla vaan jotakin epämääräistä taustaulinaa. ;D
Vihkonen oli ihan muuten lupaava Veikko Lavin ja Junnu Vainion lauluja, muttei sovitukset osuneet yksiin noin pienelle sakille.
Ehkäpä viikon päästä palataan taas niihin 'amerikan vihkoihin'. :)

Tsemppiä maaliskuulle,
ensi kuun jälkeen on jo toukokuu.. ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.3.26 13:26:18

Up

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.3.26 13:06:51

Up

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.3.26 17:59:17

Kiitos Piste, luulinkin jo kadonneeni kartalta vallan. :D

Tuubakerho taas odottaa, saas nähdä onko siellä niitä 'amerikan vihkoja'. ;D

Mut muuten on ollut tasaista.
Puolan kasvilähetys olisi tullut tänään, mutta en kuullut puhelinta ja tullee kait sitten huomenaamuna.

Viimeksi siellä oli kahden sentin mittainen juurenpätkä salkoruususta, että ihmeitä en odota, mutta muutamia toimiviakin löytyi. :)
Sorruin sitten, kylläkin ihan tieten tahtoen, selaamaan niitä sivuja eilen ja eikös siellä ollutkin ruusut tarjouksessa, kympin ruusut kuudella eurolla ja neljä lajiketta setissä 23e.
..ja ei kun takaisin tänään kun nyt on viimeinen päivä tarjousta.
-En vaan yhtään muista kuinka viime kesänä kävi, jos tilasin kokeeksi jonkun ruusun, niin kasvoiko se??

Koko viime kesä meni ihan hunningolle sen jalkaihottuman takia, aivotkin seisoivat selvästi. ;D
Josko tämä kesä toisi sen muurin tuonne takapihalle, sen teepannun jonne mahtuu sisälle, preeriapenkin ja ruusutarhaan lisää pensas-ja puistoruusuja.

Onhan se kiva kun on tavoitteita. ;)

Meillä on sellainen pikkuryhmä nakissa minkä nimi on 'Kutimet kuumana', siihen kuuluu sisareni, sisarentytär, Taiteilijatar, Kukkis ja Heppalikka.
Sinne on sisarentytär meiltä muilta salattuna tilannut 'kotimaisen kulttuuripläjäyksen', eli jonkun elokuvan, minkä hintaan sai osallistua ja se pitäisi ekana tämän vuoden kokoontumisena katsoa.
Osallistun tietenkin, mutta kyllä hirvittää, kun sisarentyttären maku eroaa melkoisesti omastani, mutta saahan siinä kutoa tai virkata samalla. ;D

Kevät yrittää tulla tännekin nyt kohisten.
Olemme iltaisin Kukkiksen kanssa katselleet MTV-katsomon Hercule Poirot-kausia, viimeistä viedään, tässä neljännessä kaudessa on vain kolme elokuvaa, niitä liki pari tuntisia, kun aiemmat ovat olleet alle tunnin mittaisia.
Tänä iltana on se toinen kyseessä.
Vaikka ne on kaikki katsonut, niin se miljöö viehättää, ne istutukset ja ei niistä vaan muista kuin pikku seikkoja, kun ovat niin monipolvisia. :)

Mut nyt täytyy tästä lähteä, Puolan ruusut sieltä 'Gardenseedmarketista' lähetettäneen 17.päivän jälkeen, varmaan ehtivät sopivasti seuraavaan työkkäriin. :D

Voikaa hienosti ja kiitos kun muistatte välillä nostellakin tässä tilanteessa, vaikka mielellään kuulisin teidänkin kuulumisianne. :)

Lähettäjä: Temu 
Päivämäärä:   11.3.26 15:40:14

Nosto

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.3.26 12:14:06

Kirjoittelin tänne tarinanpätkän eilen ja myöhemmin huomasin sen kadonneen, kyllä sapetti. :(

Tiedossa on siis rasittava alkuviikko, eilen oli harjoitus, tänään on kenraaliharjoitus ja huomenna suurkonsertti yli sadan Pirkanmaan musiikkiopiston alaisten soitinryhmien kanssa.
Ärsyttävää on myös ollut suunnaton hypetys kuinka legendaarinen kapellimestari Santtu-Matias Rouvali tulee kansainvälisiltä kentiltä soittoa johtamaan..
Ok, mutta jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin meitä johtanee kuitenkin ne opettajat, lieneekö SMR edes yhdessä tai sitten hän on vain joillain jousiorkestereilla.
Ainoa hyvä juttu on että soitto on komeaa, konsertti loppuunmyyty ja se on keskiviikko-iltana ohi. ;D

Suutarilikan kaveri, J joka asuu vuokrayksiöni naapurissa, laittoi eilen viestiä, että joku pakettisi oli täällä rapulla, nostin sen sisälle.
-Niinpä tietenkin, ne Puolan ruusut.

Mutta miksi unohdin?
Olin lauantaina päivällä leikkaamassa laatikkotarhan vieressä olevaa ruusupensasta, kun yhtäkkiä kuului kaamea räsähdys, viiden metrin päässä talon seinästä repeytyi osa ja kaksi sähkökaappia irtosi, sähköpiuha oli kannatuksella Elviiran katon ja isomman sähkökaapin välissä, parin metrin korkeudella maasta.
Elviiran takana oleva sähkötolppa oli kaatunut alamäkeen talosta poispäin.
Miäs ja Mopopoika olivat sahailleet pystyynkuolleita ja lahonneita puunjämiä alempana, kohta jo mönkijällä poika tulikin ja sanoi että vedosta huolimatta joku latva oli pudonnut piuhan päälle.
Sähkötolppaa tarkastellessa huomasi että se oli ihan lahonnut juuresta, olisiko se kestänyt, jos olisi ollut ehtaa ainesta?
Tolppa oli ollut siinä vuosikymmeniä, me ollaan oltu täällä pian 30 vuotta, mutta se oli jo kauan ennen sitä.

Soitto E:lle, josta vikapalvelu sanoi että toivottavasti vakuutuksenne on kunnossa kun se on teidän vikanne, jaa lahonnut sähkötolppa.. ärsyttävää.
Sitten he sanoivat että teillä on sähkökatko, sanoin että valot palavat kuitenkin, ei kun teillä on sähkökatko kun yksi vaihe kolmesta on pimeänä.
Samalla tulikin viesti että on sähkökatko kun on kaadettu puu linjan päälle...??
Pari miestä sieltä sitten tuli, ihan kohteliaita, irroittivat piuhan seinästä ja tolpasta ja sanoivat että kunhan haette sähkömiehen korjaamaan kaapit ja piuhat niin sitten tulemme kytkemään sähkön ja tolppa tuodaan sitten joskus.

Vävy ja Sähkispoju kyselyyn, Vävy oli heti ahdistunut kuten aina kun jotain työtä kysyy, mutta Sähkis sanoi tulevansa sunnuntaina kun ei ollut ajokunnossa enää. ;D
Samalla tulikin taas tekstiviesti että sähkökatko päättynyt, kiitti vaan.
Mopopoika toi muutaman hana-astiallisen vettä että pärjätään ja kynttilöillähän illat valostuvat.

Sähkis tuli ja monen tunnin jälkeen piuhat olivat kiinni ja Miäs apuna ruuvattu sähkökaapit ja kojetaulut takaisin seinään.
Soitto taas Elle ja sanoivat että sähköt tullaan kytkemään ehkä puoliltaöin.
Toinen työmiehistä soitti että he tuovat tolpankin tullessaan kuitenkin samantien.

Siinä sitten pelailin pasianssia kynttilän valossa, tytöt tulivat noppien kanssa ja mentiin pari erää jatsia, yhdentoista jälkeen alkoi valoja näkyä ja vaihdoimme ulos.
Söpöllä minitelakaivurilla kiikutti tolppaa joku konemies, kun ne muut anskurtelivat piuhan kanssa talon seinällä.
Oli muuten todella komeita revontuliakin taivas väärällään, niitä oli kuvannut Heppalikka, Suutis ja nyt sitten nämä täällä.

Konemies kaivoi tolpan jämän pois ja pystyttivät uuden, olin jo ihan jäässä tuolla ulkona, Kukkis oli tuonut jo pyytämättä pari hartiahuivia lisää niskaani kun siellä istuin näköalapaikalla kärhökehikon kupeessa katselemassa röimiesten hommia.

Nähtiin sitten ihan oikea 'tolppa-apinakin', kaikella kunnioituksella, kiikkumassa tolpan huipulla. ;D
En kyllä itse noihin hommiin menisi. ;)

Sähköt saatiin ja tolppa saatiin ja kone meni menojaan ensin ja miehet lähtivät puoli kahden jälkeen, olivat vielä menossa jonnekin muualle ja edellinenkin yö oli mennyt viiteen, eli kyllä vaan kummasti hommia piisaa, eli ehkäpä ne siirtomaksut löytävät käyttäjänsä.
Minä nyt sitten kauhulla odottelen jättilaskua, vaikka olen sitä mieltä että tolpan huono kunto ei ollut minun syyni, mutta se on sillä tavalla, että jos selviää rahalla, vaikkei sitä nyt olekaan, niin kaikki on ihan hyvin. :)

Ruusuihin olen laskenut rahani riittävän, vaikken totisesti muista saatiinko viime vuonna yhtään Puolasta tullutta edes maahan, kun koko kesä meni istuessa.
Nytkin on ollut kummallisia vihlomisia siellä täällä, polvissa, kantapäässä, viimeksi eilen en meinannut kävelemään päästä kun päkiän ja kantapään välissä oli joku jolle ei voinut painoa laskea.
Kai tämä taas sen koronan kaikuja on, naaman kutiaminen on jo edennyt enää poskipäihin, mutta selkä kutiaa, samoin on taas käsivarsien ruvet parantuneet lähes kaikki.
Toivon parasta.

Työkkärin täti soittaa yhdeltä, hirvittää mitä taas sanoo, tuleeko lisää hakupaikkoja vai ties mitä, vai antaisiko mennä seuraavankin kolme kuukautta yhdellä haulla..?
Pystyn ilman noita ihmejuttuja kävelemään jo melkein tunnin, kun aiemmin vaivoin vartin, eli kyllä tämä tästä etenee, hissukseen.
Ei ole koulutusta istumatöihin, eikä vielä kuntoa ruumiillisiin, vähän hankala juttu. Paino on pudonnut muutaman kilon, pidän sitäkin saavutuksena. ;D

Mutta voikaa taas erinomaisesti ja olkaa kiitollisia kun on sähkö. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.3.26 17:08:21

Konsertti selätetty, ihan hyvin meni ja 1800 istumapaikkaa täynnä. ;D

Nyt on vuorossa taas seuriksen Donkkiskerho, eli lähdemme kohta anskurtelemaan tipuja kartongista siihen suuntaan.

Huomenna ehkä vihdoin pääsen tuonne puutarhahommiin, eli pihan siivoukseen pääosin.
Kukkis lähtenee kastelemaan huonekasvejaan aamulla Miähen kyydillä kun hän mennee töihin ja minulle jää Taiteilijattaren vienti työharjoitteluun energiahoitajan tallille.

Ainahan työnteon määrää aamun fyysinen kunto, mutta olen toiveikas polvieni suhteen, kunhan ilmojen haltija ei paljoa antaisi sadetta.
Nyt on pari päivää satanut ja yöllä kävi kova tuuli, tuulikellot kalkattivat oikein kunnolla ja nurkat natisivat.

Puolan ruusuja on tullut muutamia kymmeniä, parissa paketissa, ihan elinvoimaisen näköisiä avojuurisia taimia, toivottavasti kasvuvoimaa riittää.
Tekstit ovat nauhoissa puolaksi ja alan kohta oppia, parkowa on puistoruusu. ;D
Muuten kyllä melkoista hebreaa, jaloruusuissa on joku piiiiitkä sana missä taitaa olla neljä w-kirjainta ja värit vailla vertaa, metrisiä sanoja. ;D

Mutta jos kasvavat niin sittenpä tiiän, jätän tietenkin ne nauhat niihin kiinni.
Kukasta voi sitten yhdistää johonkin tuttuun lajiin joista on tekstiä suomeksikin.

Daalioita, freesioita jne on tulossa, viimeisimmän tilaukseni hinta oli 97e ja alennusta yli 200, että hyvään kampanjaan osuin ja jos ei kaikki kasva, niin silti tulee säästöä Suomen hintoihin.
-Jää nähtäväksi. :)

Mut nyt tulee kiire..
Keväisiä sadeterkkuja kaikille ja iloista mieltä.
https://www.youtube.com/watch?v=4uWF4-MS7r4&list=RD4uWF4-MS7r4&start_radio=1

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.4.26 15:32:19

Kevään kelmeä aurinko paistelee pilvien välistä. :)

Se on nyt piiiitkä perjantai, eli ehtinee mitä vain jos näin ajattelee.

Aamupäivä alkoi sillä järkytyksellä että 'ehkä' taas joku lapsistani on raskaana.. ;D
kaikkea hyvää jos näin olisi, mut ekaan ultraan asti on aina varaus, että mistä on kysymys.

Täytyy keskittyä olennaiseen, eli hetkeen. :)
Hetkessä on nyt pihan siivousta ulkona ja sisällä olen sekoittanut mullat, etsinyt purkit ja nyt kun vielä löydän kaksipuolisen teipin, niin pääsen purkittamaan Puolan daaliat, kannat ja freesiat. <3

Joriinin juurakot olivat ihan kiva yllätys, kun marketeissa myydään niitä peukalon pätkiä muutamiin euroihin ja tuolta tuli ihan nyrkinkin kokoisia samaan hintaan.
Freesian sipulit ovat kaikkialla samannäköisiä, vaikka kymmenen setti maksaa eurosta jopa kymppiin, niin kasvaa mikä kasvaa.
Puolan freesioissa oli hyvin heikko kasvu, joko olosuhteet tai multa väärä viime keväänä, siksi en ostanut niitä kuin viitisenkymmentä.
Yksittäiset liljan sipulit ovat sielläkin kalliita, liljat kannattaa ostaa Viherpeukaloilta useamman sipulin seteissä.
Jopa Suomen halvimmaksi itseään mainostava Hintakaari myy liljoja pari euroa kappale, eli tullee kalliimmaksi.
Kyseisestä kaupasta aion kyllä tyhjätä niitä freesia ja muita sipulihyllyjä heti kun saan taas rahea. ;)
Siellä oli nyt hyvä multatarjouskin 200 litraa kympillä, siihen kun sekoittaa hiukan sitä sun tätä ja varsinkin hiekkaa ja kananmunankuorisilppua, niin siitä kehkeytyy mainio istutusmulta sipuleille ja juurakoille.

Tutulla kauppapuutarhalla on ollut kivuliasta, hältä ajattelin ostaa syötävien kasvien taimet kannatuksen vuoksi, vaikka ostin, kuten joka kevättalvi, niitä tomaatinkin siemeniä.. :D

Muutama syksyllä 'vessareissulla' pelastamani kannapurkki on kasvattanut kuin kasvattanutkin jo uutta vartta, tuo kaksivärinenkin jo 30cm.
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/10388_orig.jpg
Odotan innolla saanko mitään kannaa kukkimaan asti, tuon nimi on Stuttgart.

Asuin ensimmäiset vuoteni Tampereen keskustassa Laukontorilta parin talon päässä. Lähellä oli silloin vielä muutama puutalokin Kaijakan takana ja mikä parasta heti siinä jo Alaranta ja puistomainen käytävä kohti Ratinan siltaa, jonka takana on edelleen Pyynikin rinne männikköineen. <3

Aina kun lähdin ulos, niin suuntasin kohti rantaa ja siellä rantaa myötäilevän kävelytien varrella oli ensinnäkin laivapuistoksi kutsumani leikkipuisto jossa oli mm. kärpässieni missä pystyi roikkumaan kun se pyöri, siellä kävin joka kerta ja väliin jatkoin myöhemmälläkin iällä siellä käydessäni kohti Ratinaa ja siinä käytävää reunustivat aivan upeat korkeat punaiset kannat muutamankin kukkapenkin verran.
En tajunnut vuosikymmeniin että voisin itsekin yrittää sellaisia kasvattaa. ;D
Taisin ostaa ensimmäisiäni vasta viime vuonna. :O

Kävin siellä satamakadulla vielä kouluaikoina kylvyssä, kun ei talvisin enää sitä saunaa halunnut lämmittää siellä mökillä minne äiti meidät mummon kanssa muutatutti kun olin jotakin kuusi täyttänyt, korpeen siis, mutta järven rannalle.
Se on itärinne, pitkä pimeä talvi ja polttavan kuumat kesät, ei siellä oikein mikään kasva ja kun se miehen kanssa sitten ostettiin alkoivat ruuhkavuodet ja kaikki kasvattelut jäivät pääosin voikukkiin, ritarinkannuksia siellä mummoni jäljiltä kasvoi useana vuonna ja pari marjapensasta. :)

Äiti myi osakekaksion kun jo taisin olla naimisissa ja sen jälkeen en niin usein ole siellä suunnalla kuljeksinut, välillä ollut kyydissä kun ohi on ajettu Hämeenpuiston läpi.

Tällainen tarina kannoista nyt yhtäkkiä pölähti tekstiin, ah, nostalgiaa. :)
Yritin käydä netistä etsimässä kuvaa sieltä, mutta löysin yhden kuvan nimellä alaranta tampere, jossa oli uusi silta lähinnä kait kuvattu, mutta etualalla oli keltaisia kannoja, varmaankin samoja penkkejä missä nuoruudessani oli punaisia. :)

Aurinkoista nostalgiaa taas kaikille. :)

PS. Kukkis on sairastanut kunnon lenssua ilman hajuaistia ja näin päätti tänään pestä ulkohuussin sisäosat, kun ei haista mitään. ;D
Juuriharjalla ja mäntysuovalla kun se on käsittelemätöntä puuta, se homma on nyt suoritettu ja minä löysin kaksipuoleisen teipin ihan tuosta pöydältä ja näin pääsen jatkamaan daalioiden purkitusta, kun saa Puolan nimilaput teipata purkkeihin, jottaettä tietää minkä väristä ja korkuista kukkaa olisi tulossa.
Daalioiden korkeus vaihtelee 40-160cm välillä, tieto on ulos istuttaessa varsin hyödyllinen. ;D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   11.4.26 16:17:38

Ekat Puolan ruusut istutettiin ulos eilen ja kaksi Väärä vuohen parta-käännöksen saanutta, eli jaloangervoa, en tiedä väristä, samaan isoon putkeen muutaman tulppaanin sipulin kera.

Ei kun takaisin ulos, siellä on yksi 50x50x50 kivi niin höntin muotoinen, että sen kääntäminen ja siirtäminen nekin muutamat kymmenet sentit, on ihmeen työlästä. ;D
Tällä kunnolla sattuu hetikohta joka paikkaan kun sen kangen kanssa pyörähtelee.

Vuokrakämpälle pitää viedä tete-narssissit ruukkuineen, ennen kuin ovat loppuun kukkineet.

Miäs taas päivystää, tuli töistä illalla puolen yön maissa.
Aina jossain on joku putki tukossa.

Nyt hän on ajellut Rakkorilla käytäviäni uudelleen tuonne puistoon.
Vähän jänskättää onko muistanut miten ne kiertelivät, kun ne olivat aivan heinittyneet loppuvuodesta näkymättömiin.

Kukkis näki siellä sarvipäisen peurankin muutama päivä sitten ja sinne pitää viedä ensin nyt nuo kiikun kaakun purkissa selvinneet alppiruusut ja toivoa että peuriksilla on muuta tekemistä kun tulla sinne uudelleen.

Olemme nyt tässä kivishowssa tuon 'oikean' ruusutarhan kimpussa, huonosti kituilee ne pari keltaista risua joiden pitäisi ruusupensaita olla, mietin ja mietin millä luonnonkivien sijasta reunustaisin ne ruusupenkit ja tiileen päädyin edellisiltana.
Muurata ei vielä voi kun on yöpakkasia, mutta vedimme sinne jo patolevyn keskikäytävän pohjaksi ja eilen ostettiin, kun ei mistään löydetty suodatinkangasta siihen keskelle.
Päätin siihen laittaa pihakivetyksen, vaikka käytävä päistään olisikin hiekkaa sen patolevyn päällä.
Pienihän tuo alue on mutta jospa pysyy nyt kunnolla tehtynä helppohoitoisena jatkossa. :)

-..mutta nyt ne vuokrapostin kukkalaatikot..

Tarmoa ja kärsivällisyyttä kaikille kevääseen. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.4.26 16:59:53

Alkaa olla huhtikuukin jo loppusuoralla. :)
Väliin tuntuu kuin kestäisi ja kestäisi jonkun asian selviäminen tai eteneminen ja nyt tuntuu ettei pysy enää missään mukana. :O

Isoihin ruukkuihin ollaan nyt laitettu ruusu kuhunkin ja muutamia tulppaanin sipuleita kaveriksi.

Takatalvi se uhkaa nyt vähän siellä ja täällä päin Suomea, mutta ehkei se ole pitkäkestoinen kun kevät on näinkin pitkällä..?

Puolasta on nyt tullut jos jonkinmoinen määrä juurenpätkiä ja joriinin juuria, paljon on jo laitettu purkkeihinkin, mutta muutama laatikollinen pussukoita odottelee tuolla.
Avasin hetki sitten yhden unohtamani laatikon ja se oli varmaan se ensimmäinen, siellä pussissa kukki lila esikko! :O
-En muistanut edes sellaista tilanneeni. ;D

Ruusutarha on odottanut viime kirjoituksesta lähtien, mutta vuokrapostille saatiin laatikot pikkunarssisseineen.
Kukkiksen Goottitarhan pohjia Miäs veteli perälevyllä sunnuntaina.
Tänään kävimme hahmottamassa sinne uudet kivetyksen rajat ja kukkapenkkien muodot kepeillä ja narulla ja rangoilla.
Hieno siitä tullee. :)

Nyt pitäisi lähteä istuttamaan väkisin valmiisiin kukkapenkkeihin noita nyssyköitä, etteivät kuivu tai kuki missään laatikossa.

Kyselin kylältä että mitäs Avoimissa kylissä meidän kylällä on katsottavaa ja puheenjohtaja totesi että tule ideoinesi yhdistyksen kokoukseen 3.5 niin sittenpä me muutkin tiedetään jotakin..
No sinne pitää siis pyrkiä.

Se viikonloppu on ihan täynnä.
Vappusoitto on iltapäivällä perjantaina, toinen päivä on kaaaameat 30v-juhlat Suutarilikan miehellä ja samalla tyttärenkin synttärit.

Mutta sitten on enää torstaina meidän nuoriso-orkesterin kevätkonsertti ja sekin pitää joidenkin jousisoittajien kanssa yhdessä viettää, miksiköhän..?
Sinne pitää taas leipoa gluteenittomia kookospesiä, kauralastuja ja jotain kuivakakkua, ehkäpä taas tiikeriä.
Mut sitten on melkein soittamiset ohi, paitsi joku sveitsiläisorkesteri tullee kesällä yhteiskonserttiin, lähettivät oudon kappaleen harjoiteltavaksi ja kapelli lähetti sinnepäin Aamun lakeuksilla.

Tiistain tuubakerhosta puuttui yksi soittaja, soitettiin perään kun ei ollut ilmoittanut, että missä on, niin oli lentänyt lentokoneensa saviselle pellolle ja juuttunut sinne, mutta tullee vappusoittoon kuitenkin.
On niin hauskaa kun eläkeläisillä on erilaisia harrastuksia. ;D

Se Avoimet kylät-päivä on tänä vuonna 13.6.
Viimeksi soitettiin siellä Kukkiksen kanssa torvia tauotta joitain tunteja ja varmaan nytkin sitten, ehdotin myös taidenäyttelyä, hän taimimyyntiä, saas nähdä mitä sitten kokouksessa päätetään.
Sille päivälle osuu myös kansainvälinen neulontapäivä, eli pitää hankkiutua kutomaan kaduille ja toreille käsityön ilosanomaa levittämään.
Ehdotin nurjasti nykyään kaikkeen suhtautuvalle miehelleni että voisi istua siellä kutomassa, soitin myös Sähkispojalle että nyt sinne ja hän sanoi että heti lähtee jos on kaljaa niin kutomaan vaikka mihin. :D

Kysyin sitten Mopopojalta olisiko hällä taidetta näyttelyyn ja hänkin heitti huumorilla että jos saa kuvata aamutuotoksensa niin se on hänen taiteellisin luomuksensa, Trubaduuripoika on sitten jo maalannutkin naivistista taidetta, hän kuulemma voi tuoda seiniltään taulunsa näyttelyyn, eli jos se näyttely toteutuu niin ainakin Trubiksen taulut, kuten myös meidän nuorimmaisen, Taiteilijattaren taulut saa sinne ja jos ei kellään muuta ole niin Kukkis on etevä tekemään origameja ja minä paperikukkia, eli kyllä sinne taidetta saadaan vaikkei kukaan kylältä ehtisi. :)

Sen sijaan pitäisi korvata kylällä aiemmin taimien, yleensä syötävien kasvien, myyjä, niin siinä on jo haastetta, täytyy laittaa persiljaa ja salaatteja ja ties mitä kukkien lisäksi ja kun muutenkin on jo niin ahdasta tuolla valojen alla..

Saas nähdä mitä tapahtuu, ihan hauskaa ettei tarvitse ainakaan jännittää ei soittamista eikä muutakaan, rennosti vain. :)

Rentoa nyt teillekin sinne lukijapuolelle, kevät keikkuen tulevi, mutta eipä ole jäänyt vielä minään vuonna tulematta. :)
https://www.youtube.com/watch?v=QD8aofmQP1g&list=RDQD8aofmQP1g&start_radio=1

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.4.26 17:15:10

Ostin pitkästä aikaa kokeeksi taas pasuunakukan, on ehkä siis vaaleanpunakukkainen.
https://img.tori.net/dynamic/1280w/item/40124751/046b1558-0107-4e22-9f7e-4985508bf132
Taimen tietysti joka on noin 50cm korkea mutta jos ihme kävisi niin voisi kasvaa isoksikin. :)

Oli tullut juutupukkiin esitys sieltä Suurkonsertista, ehkä joskus tullee ne loputkin kappaleet. :)
https://www.youtube.com/watch?v=cYX3kDfTu2w&list=RDcYX3kDfTu2w&start_radio=1

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.4.26 17:17:52

Tuossa ylläolevassa linkissä on muitakin kapellimme kappaleita mutta tuo Swarm esitettiin meidän toimesta siellä konsertissa.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   31.5.26 15:56:12

Palasihan se sivu viimeinkin. <3

Kukkis pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan metsätalousinsinööriksi. ;D

Se taisi olla suurin uutinen tähän mennessä.

Palaan kasviasioihin tarkemmin myöhemmin, nyt olen perannut kesäkukkien multapurkkeja toista sataa kukkapenkin pohjalle, hiukanko niitä on tässä kertynyt.

Oltiin kirkossa soittamassa Suvivirsi soi-tilaisuudessa, kaikki kuusi säkeistöä soitettiin iloisesti, oli siellä muutama muukin esiintyjä, pelimannit, kuoroja pari ja laulukvartetti.
-Oli hienoa soittaa ja kuunnella, erittäin loistava tilaisuus. :)

Ukkokulta oli laittanut pyttäriä sillä välin kun hän päivystää taas eikä voi mennä firman autolla minnekään, eikä olla kaukana myöskään siitä autosta.

Taiteilijattarella alkoi kesäloma, loma satunnaisin tallitöin, mutta ainakin koulusta.

Menen siis syömään.. :)

Kivaa alkuviikkoa kaikille. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   15.6.26 00:44:19

No nyt on käyty touhuamassa Avoimin kylin eteen. ;D

Päivä oli eilen 10-13.
Olin hyysinyt niitä taimipurkkeja jo muutaman kuukauden ja nyt sitten niitä sinne vietiin, vietiin myös postikortteja, muutama peli, poppareita, raparperia ja tehtiin luontopolku, 20 kysymyksellä.
Sitten soitimme siellä elävää musiikkia tauotta koko kolmituntisen Kukkiksen kanssa, vuoronperään satunnaisia iskelmiä ja muuta Toivelaulukirjoista.

Trubaduuripojan avokki myi kirpparipöydällään itsetekemiään luomusaippuoita ja -salvoja.
Suulin seinälle kokosimme taidenäyttelyn Taiteilijattaren, Kukkiksen, Trubaduurin ja hänen tyttärensä Kuutamon teoksista.

Kirpparipöytäämme ja taimimyyntiä hoitivat Mopopoika ja myös luontopolkua siinä sivussa vielä Sähkispoika.

Myynnissä oli onnenapiloita, daalioita, kuunliljoja, syysleimua, nauhuksia, salkopapuja, mansikoita ja sapettaa kun unohtui siinä hässäkässä vielä paljon purkkeja kotiin, jaloleinikeitä, gladioluksia, akileijaa..
Ärsyttää, joku olisi ehkä tarvinnut jotakin niistäkin.
Muutamia kymppejä tuli, mutta jaoin ne sitten porukalle, itselle jäi pari.
..ja ne loput kasvit. ;D

Nyt pitääkin sitten keskittyä hautaamaan niitä omiin penkkeihin, vihdoinkin. ;)

Peruin yhden lääkärin, mutta ne pistivät uuden ajan vaan väkisin kun ne sokerit ovat niin korkealla ja vielä verenpaineseurannalla.
Keskiviikkoaamuna on lääkäri ja tänä aamuna otettiin ekat paineet, tai tuo Miäs hoitaa sen jutun, ja nyt hän taas lähestyy mittarin kanssa..

Palaan vielä yksityiskohtiin taas kun keskityn, nauttikaa kesäsateesta, se on kuitenkin kohta, vesi, kultaakin kalliimpaa kaikkialla maapallolla.

Aurinkoa! <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   16.6.26 21:43:06

Eilen käytiin sitten Hatanpään arboretumia kiertämässä.
atsaleoja kukki vielä, samoin muutama alppiruusu, puolet puistosta oli aidattu remontin takia ja koneet jylläsivät.
Muutama pensasruusu oli auennut ja joitain kesäkukkia sijoiteltu kukkapenkkeihin.
Käveltyä tuli ja syötiin muutama eväsleipäkin, sitten olikin jo kiirus, kun piti maitoa ehtiä hakemaan, joskin alkoi sataakin, johon olimme sateenvarjoin varautuneet.
Hieno se puisto on ja ne satoja vuosia vanhat puut, mikä autuus.
Oma puisto siinä kävi mielessä, että matkaa on edes kymmenvuotisiin puihin. ;D

Taiteilijattaren pitikin tänään käydä terkkarilla taas kaupungissa, ja kun oli sateista, niin tuppauduin mukaan ja käytin viimeiset pennoseni Rustan pelargonia-alennuksiin.
Dyykkasinkin vielä muovipussillisen puolikuolleita pelargonioita ja mukaan tarttui kuusama, kärhö, heliotrooppi ja hopealehteä se kuuden setti.
Nyt varmaan alkaa olla kaikki ne hankittu mitä johonkin olen suunnitellut, muutama miniruusu vielä puuttuu..

Huomenna aamulla on se lääkäri ja sitten saanen vihdoin olla loppupäivän kotona.

Arboretumin kävely oli hiukan rankka kokemus, vaikka olen paremmassa kunnossa ja istuin väliin penkeillä.
Yöllä jalat olivat jotenkin tavallistakin juntimmat ja tänään polvet ovat tykänneet liikkua entistäkin vähemmän.
Tuntuu kuin olisin taas lihonut ja enkä mene edes vaa'alle, kun ärsyttää.

Naapurin mies oli varannut kyläkirppispaikan 7.7. ja avokkinsa suositteli ottamaan minunkin tavaroitani myyntiin.
Jahkaili ja oli varsin naheana, kunnes sanoin maksavani hänen ilmottautumiskympistään puolet.
Upporikas mies, mutta ei tullut tuo yllätyksenä kuitenkaan.
Samaan aikaan on tietysti komiat markkinat taas tuossa vähän matkan päässä, ihmetyttää oikein että mitä nuo järjestäjät oikein touhuavat, kun kaikki tapahtumat ovat päällekäin??
-Tahallaanko ovat inhottavia ja kiusaavat toisiaan? :(

Mutta sovittu mitä sovittu, voipi olla etten osallistu jatkossa enää mihinkään..

Lääkäriä varten pitäisi liotella jalkojaan ja vaikka mitä, mutta kyllä en tee sitäkään, menen suihkuun kun menen ja nyt en mene.
-Että voikin kaikki riipiä näin toisina päivinä.
Menee ihan huumorin puolelle. ;D

Torstaina on Kukkiksen synttärit, hän tuskin tätä lukee, mutta on hälle tilattu yllätyslahja, aktiviteetti. ;D
Taiteilijatar ei niin innoissaan ollut, kun sanoin että saa mennä mukaan vahtimaan, mutta ensikertalaisia ovat kummatkin. ;D
Toinenkin oli suunnitteilla, mutta se on nyt kahden vaiheilla, turhan kallista ja menisi ehkä rahat hukkaan..
Täytyy varmistaa ettei kukaan olisi ostanut heille vielä lippua..

Palaan taas kun jotain tapahtuu, voikaa hyvin. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.6.26 21:12:15

No niin, villi kesätervehdys täältä sateisesta Suomesta. ;D

Ensimmäiset freesian nuput ovat poksahtaneet kuin tyhjästä muutamien heinänkorsien väliin, on nimittäin niin heinämäisiä ne freesian lehdet, että miettii jotta onko tuo edes joku kasvi. :)
Tietenkin joku katti oli yhden nipun katkaissut, vaikka ovat ulkona isolla levyllä pöydän päällä salkopapujen ja mansikan taimien kanssa.

Ihme on toinenkin tapahtunut, mansikat kasvavat ja voivat mainiosti, monta raakiletta on per purkki ja taimi, joku on tehty tällä kertaa oikein.
Eihän taimia montaa ole, mutta silti kaikki kasvoivat. <3

Lisää ihmeitä:
Kävin siellä pakkolääkärissä, naislääkäri, aito blondi, mutta kertakaikkiaan asiallinen.
Ensimmäinen kerta kun en kuullut ja mikä parasta en myöskään perästäpäin lukenut mitään ärsyttävää, aivan poikkeuksellista.
Hän totesi korkean sokerin, hieman kohonneen kolesterolin, suuren ylipainon, mutta siihen se jäi.
Puhuimme tunnin asiaa sivuten, painonhallinnan ongelmia kysyin, kun itse olen vain laiska, että miten niin on muka pakko syödä, hän selitti että joillain ihmisillä se mielihyväkeskus on niin hallitseva etteivät he oikeasti pysty vastustamaan ja se aiheuttaa tuntemuksia jopa pakko-oireita syömiseen, vaikka ei olisi oikea nälkä tai ravinnontarve, josta seuraa lihominen.
Se lisäsi ymmärrystäni kanssalihavia kohtaan, eli ei ongelman tarvitse olla iso jos se on päässä.
-ja tämä oli sarkastisella huumorilla heitetty lause. :)
Itselläni on ties mitä vikaa, eli en väheksy muidenkaan vikoja.
Hän tietenkin halusi tukea painonhallintaa ja kysyi yksinkertaisesti mitä voisimme hyväksesi tehdä, tarjosi fysioterapiaa, ravitsemusneuvontaa jne.

Mutta päädyimme siihen että saan lähetteen silmänpohjatutkimuksiin ja uuden käynnin syyskuussa, jota ennen kokeet munuaisten tilanteesta ja sitten kun olin sanonut alussa kun hän kysyi että mitä painan, niin totesin että 120 kiloa, niin hän pyysi menemään vaa'alle varmuuden vuoksi, että näkee sitten syyskuussa onko edistystä tapahtunut..
Arvatkaapa mitä vaaka näytti? ;D
Tasan 120,0kg.
Hän hämmästyi ja totesi että harvoin ihminen noin tarkasti tilanteensa tietää.. ;D

Sittemmin olikin hiukan ongelmia, tietysti kun vielä ajattelin niitä munuaisia, niin outoja selkäjomotuksia ja alamahassakin oli jotakin jäynää ja jestas kun mietein että nytkö ne munuaiset sitten sairastuivat.. :O
Lohtuna lienee että oireet ovat lievenneet ja onhan hyvä kun tutkitaan..
Mutta oli positiivinen lääkärikokemus, ei saarnaa, vain faktaa eikä sitäkään hokemiseen asti, tilanne todettiin ja mietittiin asioita sen ympärillä.

Kukkis oli onnessaan syntymäpäivälahjastaan. <3
Sen sijaan seuraksi laitettu Taiteilijatar ei innostunut, mutta saipahan kokemuksen hänkin.
He kävivät meloen katselemassa Tamperetta järveltä ja joistain ihmekanaaleista käsin. :)
Kukkis on vallan innostunut ollut kaikesta eräilyyn liittyvästä jo vuosia, johon tietysti kuuluu kanootit, luontohaasteet yleensäkin.
Kaupunkimelonta oli siis varsin sopiva lahja. :)

Kuinka ollakaan ihan samana päivänä oli Mopopoju ostanut itselleen kanootin. :O
Laittoi ryhmään kuvan missä komia inkkarikanootti oli peräkärryssä, on kai menossa sitä nyt viikonloppuna testaamaan.

Sähkispoju lähti Sodankylään työkeikalle viikoksi ainakin.
Kyllä kaukaa niitä toimeksiantoja firmat ottavat, ympäri Suomea.

Miähen kesälomaviikko meni meitä kuskatessa ympäriinsä, nyt hällä on työviikko takana ja työparin lomien takia hän joutui ottamaan kesälomaa lisää nyt ensi viikon ehkä seuraavankin, sopivasti on luvattu sadetta jo viikonloppukin.

Ostelin taas niitä muutaman kympin 'laita mitä vain kukkia'-ostoksia ja taas sain kyllä ehkä sinne tarpeettomia mutta itselleni aivan loistavia kesäkukkia.
Pelargonioita, petunioita, ahkeraliisoja, köynnöskrassiakin..
Aivan loistavaa miten toisen 'roska' voikin olla toiselle niin selvä aarre. <3

Mieleen kyllä tuli että miten muutamilla kympeillä voi saada myyntihinnaltaan todella kalliita pikkuruusuja, miksiköhän he eivät myyneet niitä alennuksella pois, olisivat varmasti tienanneet edes oikeasti jotain.
Pyynti oli 35e kappale ja sain niitä ainakin viisi ja vielä samettikukkiakin samaan hintaan??
Ehkä omistaja halusi olla laupias köyhälle, tai ajatteli että saako loistavaa kukkamyyjää, Suutarilikkaa, enää myymään jos ei miellytä äitiäkin.. :D
-Aivan hassu ajatus, mutta tulipahan mieleen.

Takapihan rengaspinoihin(8/11) tulee taas tänä vuonna punaista pelargoniaa ja valkoista markettaa, marketat piti kyllä ostaa tarjouksesta neljä kympillä, mutta sekin oli ihan Luojanlahja. :)
Viime vuonna niissä oli keltaista daaliaa ja edellisvuonna äitienpäiväruusuja, sitä ennen kait oli tuo sama kattaus.

En ole ennen saanut levyssä kukkia, ne olivat toki osin aikas rankkuja, mutta todella hassua, ne levyt ovat täynnä pieniä koloja, kuin noppakuutioita, koko tosin hiukan isompi, eli n.3,5cm kanttiinsa ja niissä kasvoi ihan kaksikymmentäsenttinen ahkeraliisa vieri vieressä. ??
Eihän se nappi enää kauaa olisi elossa niitä pitänytkään, vaikka nimensä mukaan ahkerasti olivat uutta vartta pukkaamassa alaosastaan.
Laitoin niitä neljä nappia samaan ruukkuun toissapäivänä, pinkkejä, eilen sitten tajusin että ne pitemmät punaiset, jo 30cm, olivat myös niissä napeissa. :O
Niistä ehdin istuttaa jo heti syvempiin purkkeihin puolet, niputin surutta viittä ja kuutta nappia samaan purkkiin kun olivat aikas heikossa hapessa, seuraan mielenkiinnolla mitä tapahtuu.
Apinankukat olivat heikkoja istutin parhaita yhteen purkkiin, mutta eivät jaksaneet, kun olisi heti pitänyt laittaa kun tulivat, enkä ymmärtänyt että olivat nappikamaa.

Pikkuruusut ovat punaisia ja voivat ihan hyvin, eka kukinta on mennyt, mutta nuppuja on tulossa.
Muutama orvokkiamppeli tuli myös, sininen, neljä oranssia, valkoinen, ja pikkupurkeissa muutama orvokki.
Ripustettiin nyppimisen jälkeen kolme heti porstuan räystääsen, niitä oransseja.

Muutamat Puolan ruusut ja kuunliljojen juurakot ovat vielä istutusta vailla.

Soramontun pientareelta otettiin muutama päivänkakkara ja illakko, jos vaikka asettuisivat tällekin tontille, illakkokin on kaksivuotinen kuten orvokki, toivottavasti jaksavat siementää vielä.
Päivänkakkaraa on kyllä jo siellä täällä valmiiksikin, muttei sitäkään koskaan ole liikaa. :)
Viiniköynnös kärhökehikolla on innostunut, vaikka aluksi näytti aika toivottomalta, osa kuoli varsista, mutta osa kipuaa kovaa kyytiä jossain kolmessa metrissä sivullepäin.

Miäs haki tänään tarjousvalokatteita, kasvihuone lähestyy.. ;D
Jos vaikka sopisivat pergolankin kattoon paikkaamaan tuulivaurioita ja Elviiran katokseen korvaamaan sähkötolppashown jälkiä, tuli muuten laskukin siitä lahonneesta sähkötolpasta, 560e, jestas kun parin sadan sähkölaskukin tuottaa väliin päänvaivaa..
Kysyin maksuaikaa, vielä ei ole vastattu.

Mutta nyt lähden jännityksellä katsomaan mitä katteita olen hankkinut näkemättä. ;)
Tytöt lähtivät vanhimmalle sisarelleen koiravahdiksi ja huomenna kaverien kanssa kirpparikierrokselle.
Minä tuhertelen täällä kotona autuaana kun ei tarvitse lähteä minnekään. <3

Eilen oltiin pakkonäytelmää katsomassa missä Suutarilikka, miehensä ja kaverinsakin näyttelee, kai se oli ihan hyvä, mutta mielestäni jotain jäi puuttumaan, tai sitten minusta vaan on tullut tyly teatterikriitikko. ;D

-Mutta nyt, toivon sateen loppuneen ja suunnittelen vielä ulkona jotain ennen nukkumaanmenoa.
Voikaa jälleen hyvin, olkaa onnellisia ihan mistä vain mikä voisi olla huonomminkin, ja on nyt siis paremmin. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.6.26 21:16:34

Yksi ihme vielä:
Työkkäritäti otti terveystutkimusten takia minulta pois työhakuvelvoitteen syyskuuhun asti, aivan taivaanlahja sekin. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.7.26 02:12:53

Eee mittää

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   6.8.26 14:49:34

On tapahtunut ja ei ole tapahtunut. :D

Kasvihuone on melkein valmis ja siellä on tomaatteja rikkinäisissä ämpäreissä.
Rikkinäisissä siksi, että toimivat kukkapurkkien tapaan, ei jää vesi seisomaan. ;)
Osuin ostamaan Tori.filtä sitten yhden muoviruukkusatsin, jossa oli hiukan ämpäriä isompia ruukkuja, vaihdan viimeiset neljä tomaattia vielä niihin.

Laihduin hetken ja lihoin taas, en tiiä milloin menen vaa'alle seuraavan kerran.

Osa kesäkukista on edelleen paikkaansa vailla, mutta olen suuresti nauttinut niiden loistosta ihan noine hyvineen, piha täynnä kukoistusta ja väriä. <3

En ehtinyt sinne naapurin kirppisjuttuun kun meillä oli viikon harjoitusten päätteeksi konsertti, johon ilmaantui kuuntelemaan vaivaiset kymmenkunta mummelia, Sveitsistä asti orkesteri, syytän olematonta mainontaa, kun oli vielä ilmaiskonsertti.
Heille käynti Suomessa maksoi n.40000 euroa.

Toivon että Särkänniemen ja Laikun lavan konserteilla oli enemmän kuulijoita.

Avoimissa puutarhoissa mikään perenna ei kukkinut, 11 ihmistä kävi vihreyttä katsomassa ja muutamat ostivat joitain taimia.
Uusi innovaatio on Puutarhaliitolla, puutarhan syksy, siihen ilmoittaudutaan 10.8. ja se ajoittuu jonnekin syyskuulle, silloin on varmaan ruskea väri parasta tarjottavaa. ;D

Innostuin kahmimaan itselleni lisää puutarhakalusteita, muovituolia ja pöytiä ja yhden puisenkin ritiläkalusteen, hauskaa, rakastan kivoisöpöi settejä siellä täällä.
Viime sunnuntaina päästiin tositoimiin pienten pyöreiden pöytien kanssa kun taas vahdittiin näytöksessä olevan Suutarilikan lapsosia, kaivettiin pakoittin pelikortteja ja pistettiin peräkylän pimeät pelipöydät käyttöön. :D
Opetettiin mm.kellopasianssi ja pelattiin vanhimpien kanssa Kasinoa. ;D
Päätin pitää kuuskymppisjuhlani ensi kesäkuussa (vaikka täytän tammikuussa) ulkona ja siihenkin kalusteet ovat mitä mainioin hankinta.

Pari sateista viikkoa takana ja vahva syksyntuntu ilmassa.
Koulut alkoivat näillä seuduin tänään, varmaan siksi aurinko paistaa.

Meidän viimeisten lasten, Kukkiksen ja Taiteilijattaren koulut alkavat ensi viikolla.
Vanhin tyttäreni pääsi Yliopistoon opiskelemaan lastentarhaopettajaksi, työn ohessa eli termi lienee monimuoto-opetus.
He rakentavat toista vuotta taloaan, eivät pääse täksikään jouluksi uuteen kotiin, ehkä sitten ensi vuonna..
Heidän toisen lapsensa protujuhlat vietettiin viikonloppuna, tyttö oli kaunis kuin nukke jostain vanhasta satukirjasta, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, onnea hällekin elämäänsä.

Nyt pitää lähteä niittaamaan viimeiset muovit ikkunoiden päälle kasvihuoneeseen, vaihtamaan ne tomaatit, keksimään uusi paikka jollekin kesäkukalle, ja visioni lasten perinteisestä leikkipaikasta hiekkalootineen voisi todentua kun kohta vahdittavaksi tulevat 'villivihannekset' saavat innolla osallistua hiekkalaatikon pohjan tasoitukseen ja sen jälkeen täyttöön, onpahan ohjelmaa, onneksi on vain kaksi näytöstä enää paimennettavaa..
-Johan koko kesä on siinä hommassa kulunutkin, mutta se on hyvä, olen paljon vieraantuneempi muiden lasten lapsista kuin näistä, joskus olosuhdepakosta on hyötyä. ;)

Mutta nyt pitää mennä, ettei jää puheeksi.
Kaikkea hyvää teille kaikille. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.9.26 17:43:33

-Ehei se niin yksinkertaista ole, mikään enää nykyään.
Ei ole hiekkaloota paikoillaan, eikä viimeiset muovit kasvihuoneessakaan.
Elämä, se se pistää ohittamaan kaikki hyvät visiot ja suunnitelmat ja aika menee näin iiällä niin paljon joutuisammin, ettei ehdi sitäkään vähää mitä ennen. :D

Asiat tapahtuvat, eli koulut alkavat, lomat loppuvat, soittoharjoitukset aloittavat syyskautensa, halloween ja kekri lähestyvät, niiden takana siintää joulu.. ;)
Ihminen tuntuu väliin suorastaan jäävän jalkoihin.

Viikonloppuna oli Vanhimman tyttären neljän lapsen synttärit ja samaan syssyyn vietti omiaan Heppalikan vanhin.
Viisi lasta, joo, neljä saivat jonkun patsaan, puisen kotkan, lasisen maapallon, metallisen saukon, hopeanvärisen korupuun ja Heppalikan tytär sai pianon.

Kymmenisen vuotta olen miettinyt pianon toimittamista Heppalikalle, mutta kun asunto oli ensin kaupungissa, sitten maalla ja meikäläinen 'hiukan' ei-toivottu, kun en pitänyt Baarivävyn juomisesta ja övereistä bisneshankinnoista.
Sitten Baarimikko hävisi konkassa voudille niiden pikkumaatilan, eli ainoan kodin.
Vuoden takaisena juhannuksena satuin hänen kanssaan samaan tilaan ja kun hän yritti tekeytyä uhriksi, kun vihdoin viisaudessaan Heppalikka heitti hänet sinä keväänä pihalle, lunastettuaan ensin heidän kotinsa ja päätyen 'pankin rengiksi' pitkälle tulevaisuuteen, niin totesin hälle että mietipä hiukan, olet luuseri ja vätys.
Yhteydenpito loppui siihen minun kanssani.
Totuus satuttaa ja viestintuoja on se jonka syytä kaikki on.

Mutta viimeinen niitti pianojutuissa oli se, kun Heppalikka laittoi tyttärensä pianotunneille, joten päivän sana oli vihdoin SE piano.
Olisihan hän voinut minunkin tykönäni oppilasta käyttää, eikä olisi maksanut, mutta vaikka se ensin ärsytti, niin todellakin parempi näin, ei tarvitse sitäkin vielä miettiä.
Mutta se show mitä seurasi siitä pianosta.

Etsin Tori.filtä pianot, ilmaiseksi annettiin muutamia, tiesin hyväksi merkiksi Hellaksen, joten otin heihin yhteyttä.
Vanhempi herra kertoi olevansa lähes aina eläkkeellä kun on kotosalla rouvansa kanssa.
Mietin että perjantaisin Mopopoika ja Miäs päässevät kahden nurkilla ja Suutarilikka lupasi tyhjentää pakunsa ja ottaa parit penkit pois jotta saadaan kulkemaan.
Ilmoitin eläkeläisille että perjantaina kahden jälkeen ehkä päästäisiin.
Hän ottikin heti pois pianion myynnistä, se minua hiukan ahdisti, kun nyt ei mikään saa mennä enää pieleen.
Keskiviikkona Miäs sanoi että hällä alkaakin päivystys perjantaiaamuna, joten voi olla työtä mihin aikaan vain, kerroin että kai hän voisi sitä pianoa tulla nostamaan, ei tule kuuloonkaan ja piano on niin painava kapine, että mistä saat niin monta kantajaa ja haukkui minut tietenkin lyttyyn.
Soitin sitten Sähkispojalle, ei kiinnosta ja miksi et kysynyt voisiko hän tulla vaikka maanantaina, minä siihen että miksi kun olet autoinesi kuitenkin samassa kaupungissa, että enhän minä päätä milloin myyjälle joku aika sopii, juu, en tule ja haukkui minut siinä sitten.
Torstaina soitin sitten Mopopojalle, minä olen lomalla ja sopinut toiseen pitäjään lähteä veneilemään perjantaina, kysyin että jos olet menossa neljän jälkeen, niin voitko tulla nostamaan pianoa ennen sitä, juu ei ja haukkui minut sitten vaihteeksi.
Viestitin sitten Inssipojulle, ei taida ehtiä, on lasten kuskaamista ja hoitoa kun avokki on flunssassa.
Hän sentään jätti haukkumatta..
Sitten soittikin Suutarilikka, en voi lähteä kuskiksi kun pitää viedä kaksoset iisäviikonlopulle, mutta auto on valmiina täällä pihassa.
Yritin vielä Trubaduuripoikaa, minulla on töitä, mutta pitää katsoa.

Perjantaiaamuna olin aivan hermoraunio, olin nähnyt painajaisia hyökkäävistä karhuista ja vaikka mistä, nukkunut huonosti kaikki viikon yöt ja rytmäreitäkin muutama päivisin.
Soitin Trubaduuripojalle uudelleen, ollaan nyt kaupassa ja töitäkin pitäisi hiukan tehdä, mutta kysy nyt vielä jotakuta nostamaan.
Soitin Mopikselle, hän tuli ja otti pari liinaa Miähen autosta, en halua katkaista selkääni, yritin nostaa vuokraemännän pianoa ja se oli kauhean liian painava.
Tarjosin pönttölankkuja mukaan jos niiden kautta voisi kyytiin kuljettaa helpommin, en ota mitään p-kaisia lautoja autooni.
Kysyin tytöiltä milloin he pääsevät koulusta, kun se piano.. Vasta kolmelta.

Ilmoitin kaiken Trubikselle, okei entä auto, totesin että jos ei kukaan muu niin voin ajaa, vaikken ole ikinä moista ajanut.. :O
Hän sanoi että ok, haen sen auton(40km) ja ei tarvitse tulla matkaan, saamme pianon Mopiksen ja tyttöjen kanssa kyytiin, olen niitä siirrellyt tässä muutamien vuosien aikana..
Jouduin kysymään nappaatko matkalla yhdet kangaspuun osat kyytiin, no jos on pakko.

Jäin pyörimään epätietoisena pitkin huonetta.
Kohta Mopis soittikin, kello oli jo yli puoli kolmen, mitä jotain kangaspuun osia pitäisi olla täällä jo, kysyin että kun tytöt pääsevät vasta kolmelta kuka heidät tuo paikalle?
Sähkispoika tuo.
Huoahdin helpotuksesta Sähkis menee sittenkin.
Trubis soittaa, tämä osoite ei ole tässä matkalla vaan toisella puolen kaupunkia, (eiiii ilmoituksessa oli väärä paikkakunta, vaikka osoite oikea.)
Käyn nyt siellä mutta tällä menolla haenko ne tytöt samalla kun näin pitkälle pitää ajaa kaupungin läpi, menee ainakin liki tunti ylimääräistä.. (Sanoin että Sähkis on tuomassa heitä..)
Mopis soittaa että Trubis soitti ja arvosteli häntä marttyyriksi, (yritin sanoa että kaikilla on nyt hermo kireällä, ei hän tarkoittanut)
Kukkis soitti että mitä nyt tapahtuu hakeeko Mopis, vai mitä ja että Miäs ja Sähkis sättivät sinua kilpaa tuolla keittiössä..
Soitin Trubikselle, sano Sähkikselle että kun nyt lähtee tuomaan tyttöjä niin ollaan siellä pianopaikassa loputkin yhtä aikaa..

Sitten tuli Kukkikselta kuva missä piano oli kyydissä ja kangaspuun osia.
Kuulemma Mopis ja Trubis olivat jo nostaneet pianon kyytiin ennen kuin muut ehtivät paikalle., kello oli jo jotain viisi.

Aivan hirveän kauhean rasittava show.
Tytöt hyppäsivät Trubiksen kyytiin, Mopis lähti kalastamaan tuttunsa kanssa, Sähkis palasi kämpilleen, Miäs meni mihin meni.
Ajelin Ainomaijalla Heppalikan kotiin, hän oli tyttärensä kanssa kaupoilla ja pianotunnilla, pianontuojat olivat paikalla kun ehdin sinne, juuri tulleet.
Trubis ja tytöt nostivat pianon pakusta taloon ja tyhjäsimme nurkasta paikan ja sitten VIHDOIN piano oli Heppalikan olohuoneessa.

Trubis oli kokoajan rauhallinen, vaikka tiedän ettei pianojuttu kuulunut hänen suunnitelmiinsa, hän oli tyttöjen kanssa joutunut kiertämään kotinsa ja työpaikkansa kautta kun oli saanut soiton että lehmät olivat rikkoneet aitansa ja karanneet, tytöt jelppivät lehmien pyydystyksessä ja sitten lähtivät vasta kohti Heppiksen kotia.
Hän palautti pakun ja meni kotiinsa.

Ihan oli hyvillä mielin vielä siellä synttäreilläkin seuraavana päivänä.
Ette voi tietää kuinka kiitollinen olin hänestä ja hänelle. <3

Olen myös tyytyväinen, ettei minun enää tarvitse kenellekään mitään isoa asiaa toimittaa, ettei tule enää tällä tietoa tilannetta josta saadaan paljon melua tyhjästä.
En olisi halunnut vaivata ketään, mutta tuntui kuitenkin siltä että tuo täytyi tehdä..
Onneksi Luoja soi että asiat onnistuivat ja tahtoa riitti auttaa lapsissa.

20.syyskuuta on se Puutarhaliiton avoin syyspuutarhailta, se alkaa kolmelta ja kestää iltakasiin.
Täällä on ollut nyt kylmiä öitä, kolme astetta, muttei vielä pakkasta kun daaliat ovat vihreinä, en oikein mitään kummaa siihen päivään ole suunnitellut, laittanen noita lyhtyjä kaikkiin pusikoihin ja kukkapenkkeihin ei oikein ole muuta tehtävissä, meillä kun ei ole vielä syksyllä kukkivia kasveja laitettuna.
Halimiini pikkupöytiin kun laittaa nättejä lyhtyjä, niin se on mielestäni myös mukavan näköistä pimeällä, kuivakorsia asetelmina myös. :)

Aloitin sen uuden soittokunnan, ekana viikkona sain kyydin Mopikselta, viime viikolla Suutarilikka ja avokkinsa kyytivät, kun vävykandilla oli lääkäri samaan aikaan, tällä viikolla pitäisi mennä keskenään ja sunnuntaina on jo soittokeikkakin..
Hiukan äkkiä kun siellä oli ihan outojakin nuotteja. Saas nähdä kuinka käy, kaikki siellä olivat soittajista 80 nurkilla ja yksi jo yli yhdeksänkymmentä ja varmaan soittaneet yhtä kauan..
Siellä soitti mies joka opetti minua ja Miestä soittamaan ja toinenkin joka oli vielä ollut äitini koulukaveri, olin ollut näiden kahden miehen kanssa soittokunnan Amerikan kiertueella joskus vuonna 1985.
Ekalla kertaa eivät tunteneet, enkä minäkään ilmaissut itseäni, mutta sen käynnin jälkeen lähetettiin kaikille yhteinen sähköpostiviesti jossa minut toivotettiin tervetulleeksi ja näin sukunimen perusteella tämä yli ysikymppinen tuli juttelemaan toisen harjoituksen päätteeksi.
Nuoriso-orkesteri alkoi, tiistain Tuubakerhokin kokoontui viime viikolla ensimmäisen kerran.
Tämän viikon torstaina on myös syyskauden ensimmäinen Donkkis, jonne lähdemme Kukkiksen kanssa askartelua harjoittamaan kesken soittoharjoituksen.

Taiteilijatar pääsi järjestyksenvalvojakurssin kokeesta tänään läpi, oli toinen yritys, olin helpottunut, kun hänelle nuo kirjalliset kokeet ovat olleet varsinainen kompastuskivi. ;D

Tuli pitkä jaaritus, mutta välillä näin.
Nyt toivon Teille jälleen kaikkea kaunista, lohdullista ja lauhaa syksyn aikaa. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.9.26 17:59:47

Niin ja Suutarilikka avokkinsa kanssa on nyt siellä Saarenmaan matkalla palkaksi kesän näyttelemisestä ja Sähkispoika isännöi heidän kotonaan hoitaen lemmikkieläimet ja lasten koulunkäynnin, ei mikään pikkujuttu nuorelle miehelle kuuden lapsen hoito yötäpäivää.

Nostaisin kuitenkin hattua jos sellainen olisi, että pelasti meidät kaikki muut siltä piinalta, perjantain hän tarvitsee vapaaksi kun mennee kaverin synttäreille, on kai Kukkis menossa tilalle.
Kaikkea sitä onkin. ;D

Lähettäjä: Jahas 
Päivämäärä:   7.9.26 23:08:24

Sulla on hienot lapset.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.9.26 18:53:09

Kiitos, olen samaa mieltä.

Mutta kyllä aika kuluu, vanhin täyttää jo 40 ensi vuonna.
Nuorena tuntui että kauhean vanhoja ihmiset, kun ovat 40, nyt on oma lapsi sen ikäinen, eikä itse edes huomannut ohittaneensa sitä 'kauhean vanhaa ikää'. ;D

Mopis menee tuuraamaan, että Kukkis pääsee kouluunsa perjantaina.
Työt eivät työmailla karkaa yhdestä lomapäivästä, mutta ammattikorkean luento kun jää väliin on tappio isompi. Kiitän Mopopojua tästä ymmärryksestä. :)

Lähettäjä: Hirnu 
Päivämäärä:   8.9.26 19:37:30

No on kyllä aikamoinen jännitysnäytelmä ollut tuo pianon haku! Onneksi lopulta kuitenkin piano oikeassa osoitteessa.
Onhan se toisaalta hyvä että lapsilta saa sitä suoraa palautetta, mutta useammalta peräkkäin voi tuntua ankealta. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Oletko kaiken kiireen keskellä muistanut itseäsikin? Taidat enemmän huolehtia muista ja oma itse tulee viimeisenä, kuulostaa kovin tutulta.
Otetaanko vaikka syyskuun projektiksi pieni itsekkyys ja oman itsensä huomioiminen?

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.9.26 01:52:46

Hirnut ihan asiaa. ;D

Yritän nyt totutella hakemaan yhden kannun maitoa, kantamaan omat ja toistenkin soittimet autoon, lähinnä pitää tässä uusia itsenäisyyttään, kun olen sen avuttomuusvuosina kuin kadottanut.

Ennen pystyin tekemään mitä vain päähäni pälkähti, kaivamaan ojan, valamaan sementtilaatan, muokkaamaan kukkapenkin ja ihan mitä vain.
Pidin itseäni virkeänä koronavuosina sillä, että kunhan tästä selvitään, niin saan vihdoinkin jotakin taas tehtyä..
-Varmaan tosi tuttua joillekin muillekin, kunhan tästä niin palaan entiseen.
On kaiketi kuitenkin niin että tavallaan entiseen ei ole paluuta, pitää ponnistaa siitä missä on edes johonkin suuntaan, "ei saa jäädä tuleen makaamaan", eipä vissiin.

Tänään ylitin sen yhden kynnyksen, lähdin ajamaan sinne harjoituksiin, kauhun paikka tuli, kun ajoin ihan normi nopeutta, pidin turvavälit koko reissun ajan, mutta väli oli kuitenkin niin pieni, että edellä ajava auto ehti valoista vihreällä.
Jarrutin tasaisesti, mutta nopeasti ja auto ei meinannutkaan pysähtyä.. ;O
Pelästyin, mutta auto meni vain hiukan yli valkoisen viivan johon kääntyvän pitää pysähtyä.
Mietin oliko asfaltti liukas kun satoi, vai onko jarruihini tullut joku heikkous.
Ajoin vielä varovaisemmin loppumatkan.

Harjoituspaikan ovella muistin että tämä on pysäköintikiekkoaluetta, olin kuitenkin jo myöhässä pari minuuttia ja puuskutin pasuunani kantamisesta, kahdet raput vielä edessä ja ajattelin että ei voi mitään.
Kun harjoitus päättyi puoli kaksitoista, niin totesin että en tainnut muistaa kiekkoa, vanha herra totesi, että sitten on taatusti lappu, kävivät yhdeksältä viimeksi ja ovat käyneet sen jälkeenkin..

Dodii, sekin vielä.
Mut ei ollut lappua, ellei se tule jälkikäteen.
Katsoin ikkunalle unohtunutta pysäköintikiekkoa ja olin viimeksi käynyt terveyskeskuksessa ja se näytti yhtätoista.
Jos hyvin kävisi, niin tarkastaja olisi käynyt yhdentoista jälkeen, kun kello oli jo 43 iminuuttia yli ja siinä on kolmen tunnin parkki..
Mut perästä kuuluu sanos torvensoittaja.

Olisi useita hommia tehtävänä täällä, kivien siirtelyä, pikkumökkivaraston korjausta, tai suorastaan seinien rakentamista siihen, pohjustaa lavakaulukset kevättä varten, sain puoleen hintaan hankittua Falunin punaista punamultamaalia 10 litraa, se pitää sutia seiniin ennen pakkasta, tai oikeastaan lähes hiertää.. ja monta muuta juttua.

Laihtuakin olisi pitänyt, en viitsinyt, nolottaa mennä lääkäriin.
Mutta toisaalta kiukuttaa, että mitä se loppujen lopuksi kellekään kuuluu mitä teen.
-En ole tyhmä, laiska vain, vaikka laiskuus on usein tyhmyyttä.

Käytiin läpi sunnuntai esityksen kappaleet, näin niistä puolet ensimmäistä kertaa, osasin ja en, soittokin kuulosti pinnistelystä johtuen kovin tukkoiselta, sisulla vaan estraadille, olenhan sentään nähnyt ne nuotit jo kerran.. ;D

Tuubakerho eilen illalla meni ihan hyvin, vihdoinkin saimme soittaa muutakin ,kuin vain niitä samoja joita on kaksi vuotta soitettu, ne menivät ihan hauskasti.
Rouva R soittaa saksofonia ja hällä on hurtti huumorintaju, ikääkin jo ainakin 70v.
Kun hän soitti ihan mitä sattuu, niin totesi vaan, että eipä mennyt nyt ihan vielä esityskelpoisesti, olin selvästi metsäpoluilla..
-Niinpä me muutkin sopivin välein. Miäs ei päässyt, kun piti päivystää määrätyn matkan päässä työautolla työpaikasta.
Ensi viikolla kapellimme J ei pääse, joten me vietämme syysloman, soittanemme sitten oikealla lomalla tämän ensi tiistain treenin.

Huomenna pojjaat vaihtavat lastenhoitovuoroa ja me menemme illalla alkavien kanssa soittamaan hetkeksi ja sitten askartelemaan loppuillaksi, sitten on perjantai ja viikonloppu.

Lauantaina on tuolla maidonhakupätkällä rallikoe, joten se on suljettu tie, kiva visio olisi mennä sinne jonkun rankan mutkan kohdalle killumaan kalliolle aitiopaikalle katsomaan miten rallataan oikein vauhdilla, mutta kun siellä pitäisi sitten killua tunteja, niin jääpi välistä. :D

Eteenpäin elävän mieli, hyvä sanonta, joten sillä mennään, rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä, paitsi asenne ratkaisee, joten ei mitään pettymyksiä, vaan villiä menoa syystuulen kanssa kilpaa.. :)