Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.6.25 10:26:25

-

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   28.6.25 15:00:27

Kiva kuulla sinusta vaikkakin lyhyesti (olemme tottuneet pitkiin tarinoihisi), pelkäsinkin jo, että jotain sattunut.
Kesä kait on vaikka vettä piisannut ja kylmää, josko nyt vihdoin lämpiäisi.
Kahdelle jäljellä olevalle seniorille pitäisi kuivaheinät saada tehtyä, ei siis paljoa mutta tähän asti ollut turha edes yrittää näillä sade määrillä.
Pihoissa vanha ja "uusi" puoli sen sijaan kaikki rehoittaa, kukat kukkii, kolmas ruohonleikkuu odottaa inspiraatioita, vanha puoli kasvaa puolireiteen kaikenlaista kun syöjiä enää kaksi ja laitumia/tarhoja 7kpl...mutta eihän siellä vieraat käy joten rehoittakoon.
Näillä mennään heinäpoutia taas kerran odotellen ja oman "sokerivamman" kanssa pähkien, elämä on.
Kiva olisi kuulla Okarino tarinoitasi, piristystä arkeen ja muidenkin entisten nuorten kesä yms. meininkejä.

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   29.6.25 21:31:32

Kiva, Tirsku on palannut!
Sanoisin että mikä Kesä? Vettä tulee ja tuulee niin että lentoon meinaa lähteä, tuntuu ihan syksyltä.
Kesälomaani on vielä hetki aikaa joten toivon että se kesä tulisi tänä vuonnakin kun ei nyt ole aikomusta lähteä hirmuhelteisiin maailmalle.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   30.6.25 00:10:37

Moi kiva kuulla sinusta

Meillä ollut murhetta, kun kaksi kissoista menehtyi muutaman kuukauden välein.

Mun rakas tytsä ja tyttärensä. Ovat nyt uurnana kotona.

Poitsuli sitten ikävöi ja saatiin hänelle kaveri, samaa sukua oleva tyttö.
Leikkaamaton ja mouru on valtava... miten niin pienestä tytöstä lähtee niin iso ääni. No ens viikolla on steri pikku tytölle.

Mukavaa kesää kaikille

BTW mä aloittanut ratsastuksen uudelleen, käynyt jopa yksityistunneilla.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   30.6.25 17:22:57

Mainiota, mainiota, ihanaa kuulla teidän kesästänne! :)

Tuo monsuunisade kylläkin luo illuusion enemmän syksystä kuin kesästä, mutta vielä tulee se kaamea kuumuus ja tappelu veden kanssa.
Avoimiin puutarhoihin on vajaa viikko!

Suutarilikka tuli just nyt kylään, palaan asiaan myöhemmin..

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.7.25 14:34:37

Juu, eli puolenkuun maissa oli Avoimet kylät-tapahtuma, soitin tuolla mäellä eli metsästysmajalla tauotta torvea Kukkiksen kanssa ja poltin siinä sitten toisen puolen naamastani huomamatta kun kävi tuuli, no siitä äityi taas se koronakutina villiksi, ensin se naama ja sitten koko kroppa, turvonnut ei sentään vielä ja toivon ettei turpoakaan.

Mopopoika lohdutti edellispäivänä kun tuli hiustenleikkuulle, että olet vanha ja kukaan ei ihmettele että näytätkin siltä. :O

Mutta nyt on Avomiet puutarhat-päivä sunnuntaina ja suurin odotuksin suunnittelin MacKinlayn saaren kukkapenkkien vierustamia kävelypolkuja, esikasvatin mm. muutaman sata gladiolusta ja daalioita parisenkymmentä..
Gladiolukset kasvoivat tosi hienosti, kunnes vein niitä ulos suuttuivat samantien kun oli niin koleaa tai luulen siitä äityneen, eli ei yhtään glaikkaa.

Daaliat kasvoivat korkeutta hyvin näyttävästi, mutta sitten ne kasvoivat kasvivalojen yli ja kun ei voinut viedä ulos kylmän takia niin siinähän roikistuivat ja olivat kuin mitäkin matoja.
Tukemalla tuettiin ja vietiin purkeissaan ulos ja alkoivat ryhdistäytyä, raivattiin juolavehnäjankosta uusi kukkapenkin soiro, ehkä jotain viisi metriä ja laitettiin siihen kymmenkunta kasvamaan ja ihan ovat viihtyneet, mutta kun tänään on eka lämmin päivä niin eipähän ole nuput ehtineet valmistua sati aueta, yksi siellä alkoi aueta eilen.
Niitä purkeissa olevia on vielä kymmenisen kappaletta odottamassa paikkaa.
Samoin selvisi muutama kalla ja kanna.

Salkoruusujen reunustamat kukkapenkkirivit jäävät näkemättä tältä viikolta, kun salkoruusut ovat uljaasti ylenneet kolmisenkymmentä senttiä. ;D
Viime vuodelta kukkimatta jäänyt on jo reiteen asti terhakkaana, mutta nyt vasta alkaa näkymään niitä nuppuja lehtihangoissa, jotka sitten nousevat sinne pariin metriin asti joka lehtiväliin.

Sain taas taimistolta niitä 'poisheitettäviä' pari viidenkympin satsia, eli pihassa on sata kesäneilikkaa ja orvokkiamppeleita, löytyy myös ahkeraliisoja, yrttejä, nupullisia daalioita ja tuli myös aivan ihania pelargoneja, omat talvehtineet olivatkin aikas rankuiksi päässeet, mutta nyt on pergolan seinäaidat kuorrutettu pelakuilla, aivan hienoa.
Pergolaan nimittäin menee värimaailmaltaan vaaleanpunaisesta lilahtavaan pinkkiin pielikit ja niitä on seitsemisenkymmentä kukkaa ympäryksessä.

Punaiset laitoin viime vuosina pikkusaaressani olevaan traktorinrenkaaseen, ehkä voisi laittaa nytkin, mutta valkoiset olivat yhtenä, varmaan ensimmäisenä vuonna navetan seinustan rengaspinoissa, voisin varmaan laittaa ne nytkin sinne sinisten lobellioiden tai orvokkien kera tai sitten laitan kolmea väriä eli keltaiset orvokit lisäksi..
Amppelidianaa tuli muutamia purkkeja.

Nyt muistin mitä pitää vielä hommata, tähtisilmiä.
Tähtisilmät lasken kuuluvaksi metalliseen saunapataan, joka on kylläkin kuin sinistä emalia päältä, kivetykselle porstuan eteen.

Ruusupensaat kukkivat, Teresa, hansa, juhannus, jne.
Elviiran jaloruusut lavakauluslaatikoissaan ovat nupuillaan ja muutama kun on kuollut talven aikana, aatelkaa vain muutama kun edellistalvena kuoli kaikki, niin vein sinne reunalle istutusta odottamaan pari eilen.
Laatikoita on vaaleanpunaisille/pinkeille, sinisille, oransseille, punaisille, keltaisille ja punavalkoisille/valkoisille ruusuille.
Siniset selvisivät kaikki, keltaiseen ja punaiseen on taimet tyrkyllä, punainen jo lähes kukkii että onko tuo nyt sitten taimi.

Bongasin myös Europeana- ja Nina Weibull-ruusuja kolmen setit verkkokaupasta kun täällä ei enää myymälöissä ollut ja niillä pitää paikata pari kuollutta ruusutarhan reunapenkistä ja ehkä teen vielä pari metriä sitä reunapenkkiä lisää ja sitten on kolme pätkää rajaamassa pensasruusutarhaa.
Siellä oli pohjat pettäneet niistä kaivonrengassuihkulähteistä eli ei ole ollut vettä tänä kesänä kummassakaan, pitääkin pyytää Miäs hoitamaan ne nyt tänään että niihin saa sen veden sunnuntaiksi.

Iso lammikko on niinkuin ok takapihalla, en vaan tiedä löydänkö sinne toimivaa suihkulähdepumppua. Sammakot ovat sieltä nyt selvinnee eli voipi laittaa pumpun päälle. ;D

Suutarilikka meni Suuliteatterin näytelmään ja me vahditaan niitä sikiöitä pari kertaa viikossa nyt näytöskauden ajan ja on vahdittu useat päivät viikoissa harjoituskauden ajan.
Hänhän muutti tuonne maalle takaisin kaupungista, kesäkuun alussa, onneksi.
On asunut siellä reilu kymmenen vuotta sitten viimeksi, vanha kauppa tien vieressä.
Laittoi siihen jo aidan ja teki ihan hienon portin, melkein kuin tämä.
https://i.pinimg.com/736x/4e/9a/5b/4e9a5ba7b6545824bcacbddcd16544b9.jpg
Hän osti sahalta neljä piirua ja venytettäviä köynnösristikoita joista viritti kaarikaton ja sivut. ;D
-Aivan hieno.
Kunhan vielä saa aidan muunkin kuin tien osalle ja kasveja peittämään verkkoaitaa.
Tänään on hakenut suihkulähdealtaan pumppuineen ja menee kaivamaan altaalle paikkaa. ;D
-Äitinsä tytär. XD

Meiltä hajosi traktori ja kaikki maiden käännöt uhkasivat ja myös polttopuiden haut jäädä tekemättä.
Miähen työkaveri myi oman vanhansa osamaksulla kolmeen tonniin ja vielä sen pilkkomiskoneen viiteensataan, eli kun laina saatiin maksettua niin nyt maksetaan Rakkoria, jota on jo korjattukin muutamaan otteeseen. ;D

Heppalikka joutui kriisiin ja Baarivävystä tuli katkera eksä, lapsen symttärit ilmoitti lapsi olevan isällään eikä äidin puolen sukulaiset ole tervetulleita.
Voitte varmaan arvata että ärsyttää tuommoinen ihmispelle!
Hän otti asunnon paikalta jonka ympärillä asuu äidin puolen sukua viisi huonekuntaa.
Miksi piti katkeroitua, olisi ollut ihan mukava jutella, vaikkei enää olisikaan niin kuin perheessä paitsi lasten kautta.

Muuten on tasaista Kukkis on koulutussopimuksella yksityisellä viherrakennus/puutarhafirmalla ja Taiteilijatar käy satunnaisesti tallitöissä.

Miähellä on nyt kesälomapätkä pari viikkoa ja ekana päivänä sai punkin enkä kerro minne, nyt pitää vaan kytätä ettei tule sitä rengasta jäljen ympärille, enkä saanut edes kokonaan pois vaan se joku kärsä jäi sinne nahan sisään.
Enpä olisi uskonut tätäkin vielä kokevani. ;D
Kaateli leppärankoja ja sieltä hyökkäsi ja nyt pitäisi raivata ne oksat pois ja hirvittää mennä jos siellä on niitä enemmänkin.
Ihan tuossa takapihalla, joten pois ne on kerättävä.

Mutta ei muuta kuin jatkamaan kukkasuunnittelua, kyllä se tästä..

Mukavaa viikkoa teille muillekin, pari hellepäivää luvassa, nauttikaa niistä. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.7.25 16:42:13

Käytiin kuntouttavan porukan kanssa Otamuksen 'haastavalla' parin kilometrin luontopolulla, kerrankin nimensä veroinen pätkä.
Pystysuoran jyrkänteen reunaa noustiin ylöspäin tietenkin ilman kaiteita reilun metrin korkuisia nousuja polussa kulma alle 45 astetta.

Onneksi MIäs lähti mukaan, hän toimi elävänä kävelykeppinä, kun on tottunut kiipeilemään siellä viemärikaivoissa, hän kiskoi ensin meikäläistä töyräitä ylös mutta loppujen lopuksi jo kaikkia muitakin.
Oli komeaa louhikkoa ja jättisuuria kiviä, opastetaulu kertoi että joitain sellaisia kutsuttiin piiskauskiviksi.
On siinä rangaistusta jo päästä sinne sati vielä piiskaus päälle. ;D

Ryhmässämme on noin 60-vuotiaita ja ulkomaalaisia.
Herra Mi oli aivan pinteessä, ylipainon ja olemattoman kunnon vuoksi, olimme hänestä jo huolissamme välillä kun hän tuskaisena huohotti sammalikossa.
Työvalmentajat olivat aivan kauhuissaan, nuorempi sanoi että on viimeinen kerta kun hän vie ketään jonnekin mitä ei itse ole ensin käynyt läpi.
Joskin sarkastisesti sitten että toisaalta olette hyvä testiryhmä, jos tästä selviätte niin selviää ne muutkin. ;D

Kaikki selvittiin, Herra Mi oli jo ihan freesissä kunnossa kun hiukan huilattiin ulkokahvilan penkeillä.

Yhdistin tähän myös perhematkan, eli oli siellä Suutarilikka lapsineen, hällä mukana Heppalikan lapset ja meidän kyydissä Trubaduuripojan lapset, eli kaksi tytärtä, Miäs ja kymmenen lastenlasta.
Sanoin että lähtekää strategisesti vartti meidän jälkeemme polulle, lähtivätkin mutta saavuttivat ryhmämme jo ennen puoltamatkaa ja menivät heittämällä ohi. :D
Kun viimein pääsimme sieltä jyrkännettä kiertävältä reunalta tasaisemmalle osuudelle niin tuli Suutis jo vastaan ja lapset iloisesti kiljahtelivat että 'mummo selvisi', koomista kerrassaan.
Kuljin Rouva M:n kanssa niinkuin yleensä olen kuntouttavassa ollut, hälläkin muutaman vuoden takaisen murtuman vuoksi nilkka jäykkä ja joutui katsomaan mihin astui niinkuin itsekin tein.

Kahvilalla perhekunta joi evästeetä ja söi voileipää, osa lastenlapsista ja Taiteilijatar menivät luontopolun vielä uudestaankin.
Suutis oli ostanut grandimehuja tarjosin Herra Mi:llekin.

He sitten lähtivät ja meillä alkoi 'kesäloma' kuntouttavasta pari viikkoa.

Kotona säärihaavanilkkani oli turvoksissa ja laitoin vähän kiristävän sukan kun ajattelin että voisin tehdä vielä jotakin.
Jalkaa pakotti ja otin sukat pois ja sitten tein piiiiitkästä aikaa sen virheen että menin raapimaan ja äkkiäkös se iho rikkui ja sitten alkoi uhkaileva jomotus tuntua reidessä asti, ei muuta kuin antibioottikaapille ja ruusuhan se sieltä iski.
Olen retkottanut reilun 38 asteen kuumeessa petissä yön ja koko eilisen päivän, mutta tänä aamuna lämpö oli alle 37, eli ehkä pahin taas ohi, pilsuja popsin nyt vielä pari päivää, jos ja kunnes punoitus laskee jalasta.

Kaikkihan tämä vain edistää Avoimiin puutarhoihin valmistautumista. ;D
Tänään sitten istutin muutaman ruusun ja salkopapuja, eikä paljon muuta tarvinnutkaan kun jo jalkaa taas pakottaa muistutuksena siitä etten ole ihan terve vielä.

Olen nyt tovin huilinut, Suutarilikan 'plantarisfaskiitti' kiukuttelee eli hän tuli ja raivasi hetken polun viertä mutta jätti koneen tänne että Kukkis saa jatkaa.
Miäs lähti häntä hakemaan työmaalta hetki sitten.

Mut mä yritän taas tehdä jotakin, kaikkea piristävää teidän viikonloppuunne.

ps. Meillä tuli eilen ulkovessakäynnin mittainen syöksyvirtaus joka kaatoi vettä kymmenen milliä hirveän tuulen kera, mutta vessasta lähdettyä se oli jo ohi.
Tänään on tuullut, mutta ollut aurinkoista, eli ehkäpä Ulla-myrsky ei yltänyt tänne.
Pohjanmaalla oli ukkostanut ja satanut kertoi Miähen serkun vaimo.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   1.8.25 23:28:25

Noin, eloisaa elokuuta. :)

Ihottuma jalan päällä lähti pahenemaan, selvisin puutarhapäivästä, kuusi ihmistä kävi, yksi oli tuttu pariskunta, jota oli kiva nähdä ja toinenkin pariskunta oli ihan mukava, vaikka en tuntenut, mutta kaksi naista kävivät eivätkä kuulemma edes vastanneet tervehdykseen, kun ohittivat muita perheenjäseniä, minua eivät tulleet 20 metriä lähemmäksi.

Sitten meni istumiseksi jalka suorana penkillä ja vähän väliä piti kivuta sänkyyn nostamaan taivasta kohti ja sitä kesti toista viikkoa!
Pakotus oli niin sietämätöntä, ettei voinut seistä edes minuuttia, liike vähän hämäsi, mutta selällään piti aikaa viettää.
-Eikä mitääään voinut tehdä.

Sillain kului pari viikkoa, hääpäivänä 21.7. oli Kukkisen vapaapäivä ja lähdettiin illalla sinne Otamukseen uudelleen, kun hän ei ollut siellä käynyt ja napattiin Trubaduuripoika mukaan matkalta.
Kävely oli yhtä hankala, mutta selvisin melkoisen hyvin, seuraavan päivän sai toki pötkötellä taas enempi selällään, mutta olin kunnostani ihan tyytyväinen.
Keskiviikkona sitten kun olin lähdössä kuntouttavaan tuntuikin kuumotusta nilkassa pohkeen puolella. :/

Soitin kuntouttavasta Arvaukseen ja sain vartin päähän lääkäriajan, mielettömän nopeaa palvelua.
Lekuri 'haukkui' lihvuudesta, hoitamattomasta diabeteksestä jne, mutta sain sitten antibioottikuurin ruusuun.
Yö meni kuumeessa, mutta kuume oli aamuun laskenut ja hyvä niin kun oli sovittu teatterikäynti illalle katsomaan miten Suutaritytär näytteli kaksoisroolia.

Ihan kiva näytelmä oli ja Suuttiksen lapsetkin pysyivät näppärästi hissukseen, kun oltiin jaettu itsemme, minä kahdelle pojalle ja meidän takana pari poikaa Taiteilijatar ja poika ja tytär ja Kukkis, eli rauha säilyi. ;D
Viimeinen näytös on sunnuntaina.
Sitten heilläkin alkaa koulu.

Taiteilijatar aloittaa kaupungissa keskiviikkona koulun ja kuulemma käy sieltä Anoppilasta, jossa asuu nykyään vain Sähkispoika, aina viikon ja tullee vain viikonlopuiksi tänne maalle.
Voi olla että kaverit ja kaupunki vie tytön pyörteisiinsä ja sitten ei poikkea viikonloppuinakaan.
-Niinhän ne lapset hiljalleen pesästä lentävät ja se on maailman meno. :)

Kukkis vielä päivystää täälläpäin ja varmaan kun koulunsa alkaa mennee myös viikoiksi sinne toiseen kaupunkiin, mutta hän vahtii teatterilaisten palkintomatkan Suuttiksen lasten koulunkäynnin ja hoidon reilun viikon päästä niillä kotona.

Täällä on ollut kolmenkympin helteet ja en ole jaksanut mitään, jalka olisi hiukan jo sallinutkin, mutta kropan lämmönsieto ei.
Istutin isoihin ruukkuihin wisterioita kolme, kaksi Kentuckyn sinisadetta ja yhden Honbeniin, siinä on kait vaaleanpunaiset kukat.
Samoin ajattelin tehdä jasmiineille, toinen on vielä istuttamatta.
Laitoin isoihin ruukkuihin myös ruusuja.
Köynnökset pitää talvettaa sisällä, ruukunraahausta luvassa lokakuussa.

Jaloruusut Elviiran laatikkotarhalla ovat kukkineet hienosti, nyrkin kokoisia tuoksuvia ja vähemmän tuoksuvia kukkia.
Kärhökehikolla viinirypäle on vallan villiintynyt kasvamaan, siellä on rypäleenraakileet jo osin kirsikan kokoisia.
Kirsikoita ei taida tulla kuin ehkä kolme kirsikkaluumua, jos pysyvät puussa kiinni.
Omenoista en tiedä, yhtään päärynää ei tule.
Karhunvatukat ovat vallanneet marjapensaiden alueen läpipääsemättömäksi viidakoksi, jossa latvat huitelevat yli kahdessa metrissä ja sinne tunkeutuminen repii vaatteet tai ihon, kun niissä on niin kamalat piikit, mutta jossain siellä näkyy kyllä viime vuoden varsissa marjoja kehittyvän..
-Saas nähdä mitä tapahtuu.

Daaliat ovat kukkineet isojakin satunnaisia kukkia, mutta ei koko rivi niinkuin vähän odotin yhtäaikaa.

Tämä on melkein vapaa viikonloppu, eli vahdimme niitä lapsia sekä la, että su, mutta ei tarvitse lähteä kotoa minnekään.
Jos hyvin käy voi saada jotain jopa aikaiseksikin.

Sadekuurot, tosi lyhyet ovat pitäneet pari päivää ilmaa hengitettävänä, mutta heti kun sade lakkaa iskee se hautova helle.
Syksyä kohti kuitenkin, päivät lyhenevät vääjäämättä, eli auringonkin aika päivässä lyhenee nopeastikkin.

Uskon vielä väitteeseen että elokuu on kolmas kesäkuukausi ja yritän päästä tunnelmaan mukaan.

Nauttikaa tekin, 'vielä on kesää jäljellä..' :).

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   3.8.25 08:38:45

Kiva kun laittelit kuulumisia!

Hellettä on kyllä piisannut, minusta aivan liikaa. Tuntuu siltä, että heinäkuu meni ihan hukkaan tuon helteen takia. Olen aina saanut helteestä vain päänsäryn ja huonon olon, iän myötä tuo on vain pahentunut!
Meidän pihamaalla ei kukoista kuin rikkaruohot, olkoon nyt niin kunnes kelit paranevat.

Aloittiko lääkäri sinulle diabetekseen lääkityksen? Jos kerran huonosta hoidosta tuli ripitystä. Se diabetes tosiaan edesauttaa niitä ruusuja ja tuo yhdistelmä voi olla vaarallinenkin, toivottavasti sait siis muutakin apua kuin moitteita.

Olen itse huomannut, että vaihdevuodet vaikeuttavat painonhallintaa suuresti. Muutaman kilon olen saanut kevään aikana pois, mutta kun niitä talven aikana tulikin se 15…
Pakko yrittää lisätä varovasti liikuntaa ja samalla lisätä terveellisen syötävän määrää, huomaan että jo muutaman kilon pudotus on helpottanut nivelrikkoisen polven kipua. Tästä saa kyllä lisää motivaatiota!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.8.25 12:06:42

Niin se kyllä on, jos saa viisikin kiloa pois niin aamuisin herää ihan toinen ihminen. :)

Jalkaihottuma pitää vielä hillittynä liikkeen, mutta minähän vaan paranen ja paranen päivä päivältä. ;D

Helle todellakin lamasi kaiken toiminnan viime viikoilta ja nyt on niin kovin syksyisiä kelejä, alle kymmentä astetta öisin, että alkaa kasvit lähteä lepoa kohti.

Rakennelmia voisikin tehdä, kun ei ole vielä yöpakkasia, niin laastikin kuivuu rauhassa.

Se monttu minkä kaivautin ja kaivoin perheen voimalla mihin piti se patio tulla, sehän siis täytettiin uudelleen jo viime kesänä.
Patiohaaveesta en silti luovu saimme tilattua sitä asennushiekkaa ja sillä tasattua pintaa.
Miäs toi jättömaalta suorakaiteen muotoisia pihakiviä, kokeilin erilaisia muotoja, jos se olisi ollut nättiä pohjaa, mutta ei ne menneet tasan sen viemärikehikon ympäri, johon tulisijaa ajattelin.
Laitoin sitten vaan ihan suoraa ympyrää kivien pituussuunnassa ja olen sitä jatkanut aina kun Miäs on sen kivinyssykän tuonut, mutta on se vaan niin kummallista että kierros kierrokselta siihen mennee vaan useampi kivi.. ;D

Ruusut kukkivat vielä satunnaisesti, aattelin teettää kuvakirjan Luojanlahjan kukista, eli laitan siihen valokuvaamani kukat. :) <3
Sitä saa sitten ostaa kaikki vähänkin varakkaat ja imeä siitä rakkauskukkavoimaa talven pimeässä ja kylmässä. :D
Lajikkeita en enää muista, mutta jospa jotain sinne muistista kaivelee tiedoksi, tai sitten vain mietelauseita.

Tänään lähden kylille.
Kuntouttavassa ennen ollut Herra T, jolle aikoinaan piti se jättisuuri villapaitakin kutoa ja joka kävi siinä laihdutusleikkauksessa viime vuonna ja jolle palautin sen lankarahan viiskymppisen, kun en voinut kutoa mitään, niin hänen isänsä, suuri hamstraaja, kuoli ja tilaa tyhjennettiin roskalava toisensa jälkeen talven mittaan, kuulemma.
Nyt lopuille tavaroille on siivouskirppis, kuulemma lusikoista nosturiin, alkaen tänään kolmelta ja jatkuen sekä la että su ja sinne nyt kohta suuntaan.
-Rahaa ei nyt järin ole, mutta ei nyt mitään suurta tarvettakaan, kun olen myös jättihamstraaja luonteeltani, vaan jos siellä olisikin joku romu jonka voisi mieltää taiteeksi edullisesti, niin sellaisen saatan ostaa.
Jotain tietenkin ostan periaatteesta, mutta keksijämielellä sinne lähden.

Olen tässä Tori.filtä ostellut jonkun lahjanallen kylkiäisenä niin kauhoja kuin lusikoitakin ja nukketalon ja kalusteitakin taas.
Myös palapelejä ja viimeksi varasin kolikkovöitä, Kukkis haluaa napatanssia ja minä voisin myös koittaa elvytellä verenkiertoa lihaspuolella kolikkojen helistessä.. :)

Mutta nyt pitää alkaa valmistautua lähtemään kohti tulevaisuutta..
Ilmoittelen sitten kuinka kävi..

Kuulasta aurinkoa viikonlopulle, voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.8.25 12:08:34

ps, Tänään on yksi porttipäivistä, eli maailmassa sattuu ja tapahtuu kummia ja vähemmän kummia myös yksilötasolla, otetaan ne rakentavina asioina vastaan ja käytetään hyödyksemme.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.8.25 12:46:05

Pyhätervehdys. ;D
Tuli sitten käytyä romukirppiksellä.
Siellä oli kaikkea maataloudesta jäänyttä tavaraa osa rikkiruosteessa ja joitain lasiesineitä ihan myyntipakkauksissaan.

Minulle tarttui matkaan peltisaavi, nukke, lasikilluttimia, maitosiivilä ja -tonkka, avaimenperiä, kärsinyt kirves, pari huivia, muutama kukkaruukku, mukeja, tauluja, pari vanhaa käsityölehden vuosikertaa, muurausjutskia saumaukseen, takkatikut, rottinkinen mattopiiska, halloveentuikkunoita..

Taiteilijatar osti uuteen huoneeseensa kaupunkiin kokovartalopeilin ja puisen pienen seinäkaapin ja 'saa ottaa'-lavalta pari keltavoittoista maljakkoa.

Mopopoika joitain lasipakkauksia..?

Kuulin että kuntouttavalta Rouva M oli ostanut kukkatelineeksi kyntöauran ja parit Pyynikin koripullot.

Alkoi itselläkin tehdä mieli kyntöauraa..
-Jos siellä on uusi kirppis parin viikon päästä, niin käyn siellä katsomassa jäikö niitä. ;D

Vietiin eilen suurin Jättinalle ja kaksieuronen synttärilahjaksi Suutarilikan kymmenvuotiaalle.
Oltiin viimeisiä vieraita, niin ei nähty kun yksi Suutiksen koulukaveri tyttärineen.

Tänään Kukkis lähtee lastenhoitopestiin torstaille asti Suutiksen kotiin, kun hän lähtee vuorostaan sinne Tartoon näytelmäporukan kanssa, kuulemma viereinen hotelli, mutta puolta halvempi.
-Mukavaa vaihtelua hälle. :)

Aamulla Taiteilijatar lähtee kaupunkiin perjantaille asti ja Miäs tietty töihin.
Olikin päivystyskeikalla jossain tulvivassa viemärissä perjantai-illasta lauantain puoleen päivään.
-Ei käy kateeksi. ;D

..eli jäänpä yksin pitkästä aikaa tänne keskenäni huomenna, saas nähdä miltä se tuntuu.

Tuntuu tuossa jalkaterän ihottumassa edelleen, ei käy seisominen montaakaan minuuttia, eikä istuminenkaan ellei ole jalka koholla, mutta on se kuitenkin parempi.
Itsensä liikkumaan pakottaminen onkin sitten melkoisen työn takana, mutta nyt vaan täytyy yrittää, muuten ei tule kyllä mistään mitään.

Liikkukaa tekin ja hengitelkää syvään raikasta pohjoismaista ilmaa. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.9.25 15:47:17

Se on syys sitten jo täälläkin. ;D

Tuo inkkarikesän lämmin pariviikkoinen sai tuoksuköynnöskuusaman heittämään punaisten syysmarjojensa joukkoon söpösti kukan jopa, hän kun kukkii kesäkuun alkupuolella oikeasti. :)

Viiniköynnös kärhökehikolla on levitellyt liaanejaan koko kesän ympäriinsä, mutta siinä sivussa väsännyt rypäleterttuja sinne tänne, osa niistä on saanut violettia väriä, mutta kun napsasin yhden, niin tosi raaka oli, enkä tiedä ehtiikö tehdä niitä valmiiksi, jos ne luvatut koleat nyt alkavat.

Daaliat ne kukkivat mitä kerkiävät, vein parina päivänä tuonne kuntouttavaankin niitä.
Nykyinen päiväni on keskiviikon sijaan tiistai, kun siellä on enää yksi ryhmä toimimassa ja kaikki laitettiin siihen, eikä meitäkään ole kuin alle kymmenen.
Syynä on työhönpakotus eli rahapula hyvinvointialueilla, kaikki yli kaksi vuotta olleet heitetään ulos.
Kysyin paria viikkoa lisäaikaa lokakuulle kun muuten loppuu tämän kuun viimeinen, syystä että tämä juttelukaverini rouva M päässee eläkkeelle lokakuun lopulla ja olisin voinut vielä ne muutamat päivät jutustella.
Mutta neuvottelu loppuvuodestani on tiistaina iltapäivällä.

Lehdet putoilevat ja kaikki on märkää, se on yleistilanne tällä hetkellä.
Jotkut sitkeät ruusut ovat alkaneet kukkia uudelleen ja kasvattavat oksiin pituutta varsinkin ne Bauh.sista ostetut jaloruusut, ovat jonkun virolaisen Mihkel Saaren puutarhan (puukoolin) ;D tuotantoa tai jalostamia.

Suutarilikka selvisi Viron reissustaan ehjin nahoin, oli paria perverssiä siellä joutunut kiertämään, mutta ne olivat tiedossa, ettei yllättänyt.
Joutui jopa huijaamaan viimeisenä yönä, kun kaikki ottivat lähtömaljoja, niin sopi muun porukan kanssa että yksi heistä lähtee häntä saatille niin kuin yövieraaksi hotellihuoneeseen.
Olivat siellä kytiksessä ja jäivät monttu auki kun näkivät että onkin joku muu kyydissä.
Herra J odotti ovella strategisen viitisen minuuttia ja hipsi pois.
Aamulla oli kova kuittailu, mutta väliin totuus on tarua ihmeellisempää. ;D
Heti sitten perjantaina, kun tuli to-yönä, päätyikin parisuhteeseen. :D

Heppalikka ja Sisarentytär keksivät sokkotreffit järkätä luureihin, eli viestiä tyypin kanssa jonka nimeä ei tiedä, eikä kuvaa saanut lähettää.
Kuulemma hauskaa oli viesteillä ollut noin viikon verran ennen reissua ja pe tuli Peipponen käymään ja siihen jäi, on siellä siitä asti ollut ja onnellisina touhuavat.
Mies on Suutarilikkaa nuorempi, lyhyempi ja lapseton, sai näin kuusi lasta kerralla. Astma on ainoa vika toistaiseksi.
Lapset vaan kertoivat, että on isäpuolista paras tämä heppu, tekee hyvää ruokaa, puutarhatöitä, siivoaa ja pitää jöötä.

Toivottavasti olisi siinäkin perheessä jo pysyvämpi tasapaino ja kestäisi pitkään.

Meillä ollaan hiukan flunssassa, mutta muuten suht kunnossa.
Flunssa vetää hitaalle, mutta nuhahan paranee n.. ja yskä yskimällä.. ;D

Kukkakorttitalkoot piti olla, mutta kukaan ei sitten ehtinyt eilen, jospa viikon kuluttua uusi yritys.
Me täällä kotona piirreltiin kymmenkunta korttia.

Tarvitsee alkaa varmaan paketoimaan noita haalittuja joululahjoja ja lähettää ne niiden koteihin odottamaan pukkia.

Mut sateellakin on paikkansa, syksy on sille hyvä paikka.
Jäädään nauttimaan tästä vuodenajasta ja pursutaan uusia ideoita. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.9.25 13:09:20

Niin siinä sitten kävi etten saanut lisäaikaa, luonnollisesti, joskin käyttivät syynä sitä että lyhin jakso olisi kolme kuukautta, eikä yhtä. ;D
-Tämä jakso siis elämästäni on päättymässä, sitä on kestänyt jo reilu kahdeksan vuotta, joten ehkä jo aika olikin.

Tämä uusi kausi eilisestä jouluun on sitten sellainen perustyötön, jonka täytyy hakea rapakunnon vuoksi vain yhtä työpaikkaa tässä päivämäärien luomassa kuukaudessa.

Mielenkiintoista tässä on se, että osapäivätyön haku ei kelpaa, eikä kahden viikon täyspäiväisyyskään.
Sen sijaan hakuprosessi on mielenkiintoinen, voin kysyä vaikka kioskilta täysipäiväistä työpaikkaa, tilitän vain mistä kysyin ja milloin ja kirjaan sen nettiin johonkin oma työpolku tai jotakin-sivustolle ennen 22.lokakuuta.
..ja sitten seuraavasta kyselystä taas ilmoitusta ennen marraskuun 22.päivää.
Eihän kuulosta yhtään pelleilymeiningiltä?

Mutta eletään niin kuin käsketään, sanos lainkuuliainen Suomen kansalainen.
Kysyin läheiseltä hevostallilta työtä, ei ollut, kirjasin sen sinne mikäsetaassittenolikaannimeltään-sivustolle ja sieltä automaatti heitti ruutuun kivan vihreän oikein-merkin ja kuukauden velvollisuus kuitattu suoritetuksi.

On tämä sangen kummallista ja hämmentävää, tässä ei ole mitään järjen hiventäkään. :O
Kerroin veljelleni kuinka neuvottelussa kävi, hän sanoi itsellään olleen sama hakuvelvoite jo pitempään, hän teki päätöksen heti alussa, ettei rasita mitään oikeita työntekijää etsiviä työnantajia asiallaan van hakee näennäisesti työtä ihan mistä vain.
Haki mm.lääkepurkin kyljestä löytyneestä ulkomaiselta valmistajalta, mutta kertoi työvalvojalleen, ettei sitten ymmärtänyt mitä vastasivat kun puhuivat jotain vierasta kieltä..
-Se kuukausi oli siinä, sitten hällä on joitain tuttuja maa-ja metsätilojen omistajia joilta hän väliin 'hakee' töitä heidän kanssaan sovitusti, saamatta.

Päätin tykönäni noudattaa esimerkkiään, kun en totisesti tahdo kuormittaa oikeasti työntekijää etsiviä yrityksiä automaattisesti hylätyksi tulevilla hakemuksilla.
Pohdin etukäteen miten voisin toimia ilman että olisin kellekään vaivaksi, mutta niinkuin usein oli tässäkin 'totuus tarua ihmeellisempää' eli toimintaohjeistus antoi hyvät ohjeet asian hoitamiseen. :)

Mutta mitä tämmöinen oikein voi tarkoittaa, mitä tällä haetaan, ketä ihmeessä tämä hyödyntää, kun niitä jokapojan työpaikkoja ei vaan ole missään ja loputkin firmat näköjään lopettavat työpaikat Suomessa, näin radiota kuunnelleena..?

Mitä ja mitä?

Muinaisessa Roomassa Caesar antoi eväskorin ja taalerit kunhan vaan menit Colosseumille seuraamaan kansan'huveja', eli ihan niinkuin ns.kansalaispalkka.

Kaikki ne joilla on enemmän rahaa, paalaavat niitä tileilleen, kuulemma miljardeja suomalaisillakin makaa tileillään 'pahanpäivän varalle', jota ei ehkä koskaan tule, paitsi henk.koht. tasolla kun jotkut huijarit niitä kääntää yhä kehittyneimmillä keinoilla.
Tuohonkin voisi sanoa vanhan sanonnan, ei pidä pitää kaikkia munia samassa pesässä.

Mutta ne jotka joutuvat käyttämään niukat rahansa elämiseen pyörittävät kauppoja, harrastuksia ja kaupunkeja, eli kyllä jokainen työttömyyskorvaus palaa valtiolle alta kuukaudessa.
Se kierrätys pyörittää rattaita niille jotka tienaavat niistä ja taas maksavat osin verojaan taas valtion kassaan.

Suomi kun on viisaudessaan myynyt kaikki munivat kanansa ulkomaiden käyttöön, elokuvat Kiinaan, sokerit Tanskaan jne , niin turhaan kadehtii Ruotsia missä veroja voidaan jopa alentaa kun on pidetty 'munivat kanat' omassa kanalassa ja samalla pidetty maa velkaantumattomana ja töitäkin taitaa useammille olla.
Meillä hyysitään vaan määrättyjä ihmisryhmiä kantasssuomalaisten sijaan ja lyhytnäköistä on sekin toiminta, joskin myös siinä läntinen naapurimaamme on varoittavakin esimerkki.

Eipä tässä auta kun katsoa että mitä kaikesta seuraa.
Tavallaan olen tyytyväinen siihen että olen jo näin vanha ja huoli seuraavien sukupolvien kohtalostakin hiljalleen haihtuu kun niistä kasvatetaan yksiköitä virtuaalimaailmaan, missä ei omaa päätä tarvitse enää käyttää, eikä taida enää osatakaan käyttää, joten ei synny 'huonoja viboja' kenellekään ja kaikki on niipal autuasta. ;D :D

Palatakseni taas omaan todellisuuteeni, totean että viime yö oli kylmä, en tiedä kuinka kylmä, kun ohitin illalla mittarin se näytti neljää astetta.
Se oliko yöllä pakkasta, selviää daalioista ehkä tähän iltaan mennessä, jos mustuvat niin se oli heipat kesälle, jos sinnittelevät, niin pysyttiin plussan puolella.
Käydessäni aiemmin ulkohuusissa niin oli sama neljä mittarissa.

Eilen kuntouttavassa kävimme puujumalpuistossa, sama ryhmä kun järjestää niitä valaistuja jääveistosnäyttelyitä talvisin.
Aivan mielenkiintoisia patsaita ja tekstejä niihin liittyen.
Tekstin mukaan vielä tämän viikon avoinna iltavalaistuksen kanssa.
Miähen nurkumisesta huolimatta sain meidät illan soittoharjoituksen jälkeen lähtemään sinne katsomaan.
En tiennyt päästäänkö, mutta ennen orkesteriharjoitukseen lähtöä sanoin tytöille, että ottakaa mukaan pieni esine muinaisjumalille, itse otin posliiniastian palasen, jossa oli näkyvissä pari kukkaa ja jonka näin navetan vieressä.
Likat olivat hiukan kysymysmerkkinä, mutta ottivat jotakin, en katsonut mitä, kysyivät harjoituspaikalle tultaessa voivatko jättää esineet autoon.. :)
(Että olen sitten niiiiin ylpeä tyttärieni maailmankuvista ja viisaudesta)

Iltavalaistus oli hieno, kannatti ajaa monta kymmentä kilometriä. <3
Laitoimme lahjamme toiveen kera uhrialttarille ja luulen että se vain vahvisti elämystä tytöille, ja itsellekin.
Olen spiritualisti, jolloin kaikki ovat veljiäni ja sisariani ja olemme osa luontoa ja se osa meitä ja me kaikki kuulumme Luojan suureen perheeseen.

Toivon että tämä yllärivierailu vähän lievensi Kukkiksen haikeutta siitä ettei päässyt Nilsiään omakustanteisille Valo-messuille, missä olisi nyt viikonloppuna hänenkin seuraamiaan netin rajatiedon hörhöjä tavattavissa nokikkain.
Ehkä sitten ensi vuonna.

Olisin ehkä saanut Miähen(joka on ihan avoin kokemuksille nyrpeydestään huolimatta) sinne meitä kyytimään, mutta kun hällä alkaa päivystys perjantaina ja joka penni niistäkin tietysti tullee tarpeeseen.
-Oli tämä ainakin halvempi trippi. ;D

Mutta nyt syysaurinko paistaa, vietän aikaa myöhäiseen iltaan vain itseni kanssa, niin eiköhän ole aika tehdä joitain perusjuttuja, kuten tiskaamista, siivoamista jne, eli leikkiä edes pari tuntia sitä oikeaa kotirouvaa, jonka roolissa olen kuvitellut olevani viimeiset 40 vuotta.

Elon riemua teillekin kaikille rooleissanne jotka olette itsellenne valinneet. :)
Koska jokaisen asian mitä teet, mitä Sinulle tapahtuu, tai mihin 'joudut' olet ihan itse valinnut joko tässä elämässä, edellisissä tai henkimaailmassa ennen tänne tuloa ja kaiken sen omaksi parhaaksesi, vaikka väliin sitä vaan on niin kovin vaikea uskoa.

Siunausta ja Voima olkoon kanssasi. <3

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   25.9.25 14:39:14

Hyvää lämpöistä( viikonlopuksi vielä luvattu lämpiävää ilmaa) syksyn alkua kaikille kanssakulkijoille.
Hyviä pohdintoja Tirsku/Okarino, mielenkiintoista lukea nuo työnhakujutut, aivan ällistyttävää hommaa, siis säädösten puolelta.
Huonolta näyttä kotimaamme tilanne, työttömyysluvut vain kasvaa ja työpaikat vähenee, rikkaat jemmaa rahaa ja köyhät köyhtyy kun kaikki kallistuu.

Tässä itsekin ihmetellään millä taas pärjätään, kun kone toisensa jälkeen hajoaa ja maa/metsätilalla oltava tietyt työkoneet, jotta selvitään edes näistä töistä. Pelkät osat jo sen hintaisia, että hyvä kun pystytään hankkimaan, puoliso sentään osaa korjaustyöt mutta pelkkiin osiin hupenee tonni poikineen.

Ruoka yms. hyödykkeet sen kuin kallistuu ja sitten ihmetellään, että ihmisten ruokavalio yksipuolistuu ja huonontuu. Eilen katselin kauhulla paikallisessa K-superissa, tomaatit 5,39 kilo, no yllättäen kauppaan jäi... Harmittaa kun joululahjoja voisi näin ajoissa hankkia mutta kun ei tiedä onko niihin varaa kuinka, jäänevät loppuvuoteen. Kai se olisikin liian helppoa elämää, jos ei tarvitsisi aina laskeskella mihin on varaa ja mihin ei. Ikäkin jo sellainen, että jonkin toisenlaisen työn haku, saati kouluttautuminen on pois suljettua.
Nautitaan nyt kuitenkin kauniista auringonpaisteesta ja minä reipastelen nyt tallihommiin.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.9.25 00:17:18

Mainio asenne, t, ei pidä lannistua vaan niin kauan pitää potkia kun peittoa riittää. ;D

Joululahjoja tässä on yrittänyt itsekin miettiä, haalin jo kolmen euron pehmokoiria ja alle kympin jättinalleja muutamille lastenlapsille.
Ostan myös surutta kierrätystavaraa, lelutkin kun ovat nykyään niin hyväkuntoisia, kun varmaan ne lapsoset viihtyy kännykän kanssa tai jonkun tabletin paljon paremmin, sitten jää erinomaisessa kunnossa olevia leluja pois myytäväksi.. ;D

Olen myös miettinyt mitä antaa ihmisille joilla on jo kaikkea ja rahaa ostaa mitä omasta mielestään puuttuu.
-Enpä ole asiaa vielä ratkaissut.

Aineettomat lahjat voisivat olla hyviä, puutarhanhoitoa, haravointia, lastenvahtimista ja vastaavaa, mutta kun sitä tekee muutenkin jos joku vaan kysyy.
Vähän kuin velvollisuudesta, MUTTA olen siinä onnellisessa asemassa etteivät he kysy, jos tarvitsevat niin vielä on nuo nuorimmat sisarukset ensisijaisena käyttölistalla.
Eikä häiritse yhtään, oikeastaan ihan parasta just näin. :D

Silti pitää jokaista muistaa, muistettavia on kolmisenkymmentä.

Jotain ihan älytöntäkin voisi keksiä, amigurumi? (siis sellainen virkattu pieni otus, joka käy esim.avaimenperään), virkattu kynnysmatto, joistain vanhoista lakanoista leikatuista kuteista, paperikukista tehty taulu, pukukorusetti, päällystetty korurasia, pelargonia.. tai mitä vain.

Jos osaa kutoa, niin sukkapari, tumput, kauluri-pipo, voihan ne saaja sitten aina lahjoittaa tai myydä eteenpäin, mutta tarjouslanka sukkiinkin vie ehkä 3-5e varren pituudesta riippuen. Kuivakakku, pikkuleipiä, jotain syötävää, tai juotavaa, mehua, viiniä(jos osaa tehdä)..

Joskus käy mielessä ajatus tässä kaaoksessa, että onko millään enää mitään väliä, mutta onneksi siitä ei vielä ole tullut pysyvämpää mielialaa. ;D

On käynyt myös sellaista ajatuksissa, että tekisi jonkun hienon gourmét-aterian perheelle, oikein hifistellen kuin ties monen tähden ravintolassa ja unohtaisi talon tavan =kymppilitran kattila jotain täyttävää ja siitä kukin sitten syö milloin viitsii, kunnes se tyhjenee ja sitten taas muutama päivä napsien jotakin ja taas iso ruoka jota kukin tyhjentää tyylillään.
Jännää, mutta perin kätevää, ei tarvitse katsoa kelloa milloin olisi ruoka-aika, ei tarvitse odotella ketään, eikä tehdä mitään muuta kuin lämmittää ateria mikrossa, syödä, keittää kuppi teetä ja jatkaa taas jotakin mitä oli tekemässä.
Stressitöntä. ;)

Ihailen myös edelleen niinsanottuja 'marttoja', jotka osaavat kaiken, ehtivät kaiken ja muistavat kaiken tarpeellisen joka päivä.
Tulisin tietty hulluksi jos sellaiseen muottiin nyt joku yrittäisi änkeä, mutta ne tiedot ja taidot, mm. säilönnästä mieluusti omaksuisin. <3

Kaikenlaista osaan, mutta ei koskaan tarpeeksi ja se tietokin muuttuu viisaudeksi vain kokemuksen kautta ja se jaksaa puuttua.

Kello taas käy, ehkäpä hipsin yläkertaan sängyn puoleen ja pätkissä nukutun yön jälkeen ehkäpä huomenna teen jotakin asioitteni eteen.

Tänään oli soittoharjoitus ja se sujui ihan hyvin, Donkkiskin olisi ollut, mutta kun keikka on viikon päästä niin soittaminen vei voiton.
Ei muuta kuin tossuva toisen eteen ja hyvä suunta navigaattoriin. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.10.25 12:02:43

Nyt on sitten se syksy, toissayön pakkanen tappoi daaliat ja ulos unohtuneet begoniat, ne sapettavat ehkä eniten, kun joriinit vakituiseen kuolevat, mutta begoniat, ahkeraliisat ja annansilmät olisivat kukkineet sisällä vielä pitkään. Kymmenkunta olin ehtinyt napata sisälle.
Joskin viime syksystä voisi sen verran muistella että kun toin 'kuolleet' sisälle nii ne lähtivätkin vielä kasvamaan juuresta uudelleen, oliko sattumaa en tiedä, mutta kukinta tietysti menetettiin.

Pelargonioita on satakunta, mutta ne kestävät pikkupakkasen, täällä oli kait neljä miinusta, eli ne ovat vielä ihan vihreinä nuppuineen ulkona. Viime yönäkään ei sitten enää pakkasta ollut, tietenkään, kun daaliat jo tuhottiin.

Löysin Tori.filtä ulkoruukkuja edullisesti, yli 30-senttisiä, vitosen kappale, käytiin eilen katsomassa, palatessa soittoharjoituksista vietiin raha ja tänään ne pitäisi hakea, kun ei olisi mahtunut autoon soittimien kanssa illalla.

Olisi niiiin mukava olla sellainen iiiso viherhuone jolla voisi kesää jatkaa ekoihin kunnon pakkasiin.
Ei voi tietää vaikka joku päivä vaan olisikin, mutta ei ole nyt. ;D

Ihan asian vierestä, pitkästä aikaa minulla on viisi pitkää kynttä. Lakkasin ne eilen aikas vahvaksi siniseksi, vähän kuin Suomen lipun sininen.
Korona pitää toisia kynsiä halkeilulla lyhyenä, eli nämä huisin pitkät, eli toista senttiä sormenpään yli ovat vain peukalot, etusormet ja oikean keskisormi.
Pikkurilleihin vielä kasvaa, mutta sössin ne johonkin ja lohkesivat.
Korona teki nimettömiin sellaisen harjanteen, että kun sormenpää saapuu niin kynsi halkeaa keskeltä kuin käärmeenkieli ja tarttuu joka paikkaan ja pysyy näin just sormenpään tasalla.

Meillä on ollut melkoinen flunssavirus täällä jylläämässä, Kukkis on ollut koulukelvoton viikon, eikä ääni vieläkään ole normaali, saa niistää ja yskiä.
Itsekin tässä ole potenut lähinnä yskää ja loppupäässä jo niistelyäkin, vielä ei muita oireita ole, mutta jos nämäkin ovat olleet jotakin koronaa, niin hirvittää tuleeko taas jotain jälkikomplekseja, juuri kun on selvinnyt niistä viime vuoden marraskuun jälkioireista, hiuksetkin ovat taas kasvaneet muutamia senttejä, niissä väri on pysynyt valkoisena.
Olin jo näkevinäni että kasvavat harmaina tällä kertaa, mutta kyllä yleisväri on valkoinen kun ovat hiukan pidentyneet.
Muutama soiro jäi edellisistä, että on saanut pitää tuollaista vaatteisiin sopivan väristä hiusdonitsia pään päällä, eli on näyttänyt suht ihmismäiseltä, nyt nämä uudet sojottavat jotenkin miten sattuu ja kokoajan pitäisi olla pesemässä ettei näytä kiharaiselta piikkisialta. ;D_
Onneksi ei itse näe itseään useinkaan. ;)

Mutta pään sisälläkin on kaikenlaista hämärää hahmotusta.
Rakennettiin tuonne maakellarin lähelle alamäen kuusikkoon pieni varastokoppi kun aikoinaan, varmaan kymmenen vuotta sitten piti taloa hätäiseen tyhjentää joidenkin viranomaisten takia.
Ei siitä valmista tullut, yhdessä nurkassa seinälaudoitus, mutta ihan nostalginen tummanruskea tiilikatto päällä.
Mökkinen ei näy oikein mistään, kellarillekin lähtee niinkuin polku tuosta yhden ambulanssimersun raadon takaa, sinne saa lasketella isojen kuusien lomitse parikymmentä metriä.
Mökkisen katto on lähes samalla tasolla kuin maanpinta täällä asuintalon nurkilla ja kun täällä on valoisaa niin isot koivut ja puskat rajaavat pihaa Elviiran takana eli piilopirtti on kyllä osuva ilmaisu.

Järki on naputellut että taloa pitäisi tyhjentää kaikkien tämänkin vuoden hamstrauksien jälkeen ja sittenhän tuli sekin pirttinen mieleen.
Menimme sinne Kukkiksen kanssa katsomaan onko vielä kohjollaan ja mitä olisi tehtävissä.
Pystyssä oli, mutta tavarat olivat laatikkoineen kärsineet ja jossain reunalla olleet sateidenkin takia jopa menneet tunnistamattomiksi, esim. jouluverhoja oli lahonnut laatikollinen. Kaipailinkin juuri kyseisiä verhoja toissavuonnakin ja ei selvinnyt missä olivat, nyt selvisi, oli riekaleet vielä sen verran tunnistettavia.
Ärsyttävää.

Mut oli siellä sitten joitain kerhokuvia, vanhoja opiskelijakortteja, muistivihkoja, kirjoja ja vaatteitakin vielä ihan tunnistettavissa.
Tosiasiahan on, että sinne sopisi pienestä koostaan huolimatta moninkertaisesti tavaraa, kunhan sinne tekisi ne seinät ja selkeät varastohyllyt seinille.
-Mutta siinä edessä istuessani vähän väliä, kun Kukkis perkasi laatikoiden tarjontaa ja antoi aina jonkun vaatesetin perattavaksi, niin koin kyllä ihan kummallista seesteyttä, tyyneyttä, rauhaa, sanoinkin että näin tasapainoinen olo voisi saada muuttamaan tänne koppiin asumaan vallan. :D
..ja mietin kyllä edelleen sitä juttua.

Sinne sopisi sänky, joku pieni pöytä, pari tuolia ja vaikka kahdenhengen sohvakin.
Seinät kun ovat kesken, niin ikkunoita voisi asentaa valoa tuomaan ja kun se on piilossa niin jospa muuraisi piipunkin ja saisi jonkun lämmittävän pikkukamiinan siihen..
Varastokäyttö kyllä kärsisi, mutta toisaalta ihan hirtehishuumorilla voisi tarkastella asiaa myös järjen valossa, mitä teet tavaralla jota et ole pidellyt yli kymmeneen vuoteen, osa siitä on taatusti tarpeetonta. :D

Kaikkea sitä mieleen juolahtaakin, mutta onneksi on tottunut jo oman päänsä villeihin visioihin, niitä voi toteuttaa jos viitsii, joskus tai sitten ei. <3

Isännän salasynttäreitä pitää alkaa työstämään pään sisällä nyt jo totisemmin, aika kuluu kuin siivillä vaikkei mitään tekisikään, ajattelikin jo jouduttaa aikaa..
Tuikkuja alkaa olla riittävästi, lyhtyjä on, seinäkankaita on Temutettuna,
miten ne sitten saa siellä oikeuksiinsa onkin eri juttu, servettejä on, perhoskoristeita on, snapsilaseja on, kukkakorttejakin on, lapset ovat sopineet jo ekat yhteislauluharjoitukset parin viikon päähän sikermästä Miähen suosikkilauluja.
Minä ole rakennellut kuvaelmiini sopivat roolijaot, soittokunnassa tanssilistan harjoittelu etenee..
Koreografiaa huivitanssiin en ole vielä laatinut tai lastenlasten sienitanssia.

Mutta ajatus luo todellisuutta ja siinä pitää nyt pitäytyä. :D

Ei muuta kun suunnittelemaan.
Otin ennen-kuvan täydestä ruoka-ja tiskipöydästä rouva A:lle, hänkin laittoi omistaan ja nyt pitää saada laitettua se jälkeen-kuvakin, edes toisesta jo tänään.

Pitäkäähän pöytänne tyhjänä ja kun on tukka hyvin on kaikki hyvin, joten kammat ja harjat esiin ja kohti viikonloppua. :)