Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   20.4.24 20:31:56

Onko teillä tullut lapsen kanssa välirikkoa ja onko tilanne selvinnyt joskus? Lapsi jonka kanssa ollaan oltu todella läheisiä lähti seurustelukumpppanin perään minulle suuttuneena muutama kuukausi sitten. Hylkäsi kisahevosensa ja kaiken. Yhdessä pidettiin tallia. Nyt olen yksin suht ison hevoslauman kanssa, mies auttaa vähän. Käyn päivätyössä. Hyväksyn täysin muuton, mitäpä se minulle kuuluu, mutta en eläinten hylkäämistä. Jokainen on vastuussa omista eläimistään. Saan kahdenlaisia neuvoja: 1) anna olla, tulee kyllä takaisin, 2) selvitä asia hänen kanssansa. Kumpikaan ei toimi. Ei suostu puhumaan. Suuttui siis siitä kun kyseenalaistin kumppaninvalinnan. Ei vain enää kestetty. Miten tähän pitäisi suhtautua?

Lähettäjä: Pilvi 
Päivämäärä:   21.4.24 01:26:03

Lapsen hevoset myyntiin jos ei kerran kiinnosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.24 02:21:03

Olet ylittänyt aikuisen tyttäresi rajat puuttuessasi hänen seurusteluunsa. Ole rauhassa, jos jatkossa ymmärrät rajat, ajan kanssa välinne luultavasti korjaantuvat. Hevosten kanssa teet niinkuin parhaaksi katsot. Se ei kuulu muille, eikä siitä kannata syyllistää muita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 07:47:51

Kinkkinen tilanne. Kumppanin valintaan ei minusta pitäisi puuttua, ellei hänessä ole todella vakavia, esim. rikollisia taipumuksia. Rakastuneen ihmisen täytyy itse tehdä valintansa.

Mitä sitten hevosiin tulee, niin niitä olisi hyvä vähentää. Myydä tai liisata, mikäli tyttö tulee toisiin ajatuksiin. Hyvä olisi nyt helpottaa sinun arkeasi ja antaa ajan kulua.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   21.4.24 09:16:55

Nämä kaikki asiat selviä, mutta lähinnä kyselin, onko jollekin toiselle käynyt samansuuntaisesti.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.4.24 16:13:55

Välit ovat viilenneet, mutta silloin tytär kävi hoitamassa hevosensa minua näkemättä ja vaikka aina nämä jutut tekevät ilkeää, niin ei siinä auta kuin ihmetellä ja elää omaa elämäänsä.

Jos hoidat tyttäresi hevoset, niin pyydä häneltä korvaus tai että hän vie hevosensa muualle.

Mielestäni voi arvostella lasten kumppaneita, koska vanhemmilla on näkemystä pitemmältä ajalta ihmisistä kuin kellään lapsista, väärässähän voi aina olla, mutta mielipiteeseen on oltava täysi ilmaisuoikeus ja lapsenkin on käsitettävä se.

Minäkin olen maininnut kumppaneista, mutta ovat ne silti pitäneet kumppaninsa ja suhteen edetessä on karissut kummaltakin osapuolelta 'huonoja' ominaisuuksia, eli suhde hioo kaikkia.

Tytär päätti vasta muutamien lastensa jälkeen, ettei voi olla tekemisissä kuin pakolliset, hänen kumppaninsa kanssa tulee jopa rennommin toimeen. ;D

Anna ajan kulua, mutta ota korvaus hevosten hoidosta, se on reilua, ja jos kumppani osoittautuu pöhköksi, niin älä sano mitään 'mitä minä sanoin'-juttuja, vaan vastaa vain jos aiheesta kysytään.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.4.24 16:30:46

Siis oikaisuksi, kyseessä yllä siis kaksi eri tytärtä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   21.4.24 17:19:56

Kiitos, Okarino. En oikein voinut kaikkea niellä, koska jos huonosti käy, niin ainakin olen kertonut, mikä saattaa olla pielessä ja tarjonnut apua. Lapsi on täysin kokematon eli ensimmäinen kumppani. Rahaa ei voi pyytää, koska hänelle ei sitä nyt tule mistään. Hevosten myynti on niin iso urakka, etten nyt jaksa ryhtyä siihen. Ehkä keksin jotain muuta ratkaisua niitten suhteen. Välillä olimme jo jonkinlaisissa puheväleissä, mutta viikko sitten tapahtui jotain mistä on taas vihainen. En tiedä mitä, mutta en usko että edes liittyy minuun, vaan jotain muuta ikävää, mitä purkaa riitauttamalla meidän välit, kun oikealle kohteelle ei uskalla raivota. Tosi herkkä ihminen kyseessä, ratsastus on pitänyt hänellä fyysistä ja psyykkistä kuntoa yllä. Alkuun kumppani esitti hyvin kiinnostunutta harrastuksesta ja vaikutti aivan mahtavalta tyypiltä, mutta sitten kaikki lopahti.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.4.24 23:34:19

Eipä meillä vanhemmilla loppujen lopuksi ole paljonkaan mahdollisuuksia vaikuttaa jälkeläistemme elämään, heidänkin täytynee tehdä omat virheensä.

Juurikin tänään yksi pojista ei ollut saanut lainaa pankista ja jotenkin sai käännettyä sen niin että olen ollut huono esimerkki, joka ei ole kuunnellut hänen neuvojaan jotain 20 vuotta sitten, jolloin kaikki olisi nyt paremmin, olenko siis syyllinen siihen että poika ei saanut lainaa, no en muuten ole.

Toinen poika soitti saman tien ja kertoi ettei saa käyttää edes peittoaan kun tyttöystävä ei halua sitä peittoa. Jo on markkinat, rauhallisesti kerroin ettei sellaisesta parisuhteesta tule mitään missä ei mies saa käyttää omaa peittoaan omassa kodissaan ja ystävällisin sanakääntein kehoitin häntä ryhdistäytymään, ettei vallan joudu kynnysmatoksi tyttöystävän vanhojen traumojen takia.

Kolmaskin poika sitten oli puhelimessa ja kertoi pyrkivänsä hoitamaan ahdistustaan työelämän junnaavuudesta, elämän suunnan etsimisestä jne.

Puhelut kestivät kaksi ensimmäistä liki tunnin ja viimeisin oli sitten kaiuttimella miehen ja tyttärenkin ollessa samassa keskustelussa.
Tämä äitiys tuppaa olemaan rankkaa, vaikka kaikki lapset ovat jo ylittäneet 20 vuoden iän, osa jo hipoo kohti 40 ikävuotta.

-Mutta ei kenenkään toisen elämää voi elää, eikä kenenkään toisen kautta voi omaa elämäänsä kerrata.
Diplomatialla saa pidettyä välejä, mutta pitää myös kovettaa itsensä kestämään jatkuvaa arvostelua, kun lapset jos ketkä todella tietävät miten myös vanhempien olisi pitänyt elämänsä elää, he kun ovat niin 'viisaita'. ;D

Joten kyllä se on niin, ettei teidänkään kannata kuin katsella mihin lapsonen päätyy, jos voitte pitää hevoset, niin ehkä se voisi olla hyvä ratkaisu toistaiseksi, eli jos suhde kariutuu, niin olisi jotakin kiinnekohtaa mihin palata, mutta jos tilanne kovin pitkittyy syksyyn ja talveenkin, niin sitten täytynee tehdä joitain loppuelämän ratkaisuja siinäkin tilanteessa.

Tsemppiä toivottelen ja jaksamista, ihmissuhteet jos mitkä ovat todella hankalia, tai haastavia niinkuin nykyään sanotaan.
Pitkämielisyyttä lempeyttä kärsivällisyyttä, mutta ei kannata unohtaa elää omaa elämäänsä , kun omassa elämässä ei olla sivustakatsojia, se pitää elää niin onnellisena kuin mahdollista. <3

Lähettäjä: Kuikka 
Päivämäärä:   29.4.24 11:22:25

Valitettavasti minulla ei ole mitään neuvoja antaa, muuta kuin anna aikaa.
Ja jaksamisia sinulle! Kyllähän se tosiasia on, että jos ei hevosiaan hoida ollenkaan niin sitten pitää miettiä hevosten pito uudella tavalla, ei kenenkään tarvitse silti lastensa talliorjaksi ryhtyä.
Lohdullista kuulla ettei kaikilla muilla mene lasten kanssa kaikki niinkuin tanssi vain, vaan välillä on tällaista "milleniaalista" kriiseilyä itse kullakin.
Lapsilla on omat kasvukriisinsä ja onko se sitten helpointa sille äidille käydä kaatamassa ne murheensa ja kipuilunsa, vaikka välillä syyttelyn merkeissä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.24 13:13:36

Jokaisen täytyy saada tehdä omat virheensä.
Tota en ymmärrä, että äiti antaa/mahdollistaa sen, että tytär voi hyljätä hevosensa tai mitään muutakaan eläintä. Lapsi on opetettava kantamaan vastuunsa eläimestä, ei sitä vaan jätetä jonkun toisen "harteille".
Jos olisi minun tytär niin keskustelisin siitä, että mitä aikoo tehdä hevoselleen.
Kyllä ton ikäisenkin pitää ymmärtää, että ei se hevonen hoidotta pärjää.
Tytärhän voi korvata ne hoidot tekemällä äidille tallitöitä, jos ei kerran voi maksaa.
Vastuunkantaminen olisi pitänyt opettaa jo aikaisemmin niin ei vaan lähdetäkkään ja jätetä hevosta.
Kaverini poika uhkasi muuttaa kaupunkiin kaksioon, johon minä sanoin, että mitenkäs ajattelit noi eläimesi (5 kpl) sitten sijoittaa....kummasti meni hiljaiseksi, eikä puhunut sen jälkeen muuttamisesta mitään. Nuoret eivät ajattele, elävät vähän hetkessä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   2.5.24 09:07:47

?, Sieltä on hyvä huudella ja lyödä lyötyä. Onneksi olet noin pätevä kasvattaja. Tässä ei kyse nyt ole mistään "normaalista" tilanteesta, jota kuvailit. Kaikki esittämäsi asiat on käsitelty. En vain oikein saa kiinni, mutta tällä hetkellä epäilen, että hänelle on syötetty ajatus, jossa äiti on syypää kaikkiin muihin ongelmiin ja yleiseen ahdistukseen. Siksi minua pitää nyt vältellä. Tällä hetkellä en jaksa enää kysellä tai pyydellä yhtään mitään, vaan keskityn kaikkeen muuhun. Ikävä on tosi kova, etenkin kun mietin tulevaa äitienpäivää, mutta pitää nyt yrittää olla vaipumatta itsesääliin. No nyt on ainakin hevosia millä ratsastaa :D

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   2.5.24 20:02:25

Voimia sinulle Äiti. Minun lapsistani nuorin päätyi 21 vuotiaana mielen horjuessa poistumaan tuskaisesta elämästään. Hänen sisaruksensa on ulosotossa pelivelkojen takia ja vuosia häntä tuettuani hän ei pidä enää yhteyttä. Onneksi on vielä yksi lapsi, jonka kautta lapsenlapsia. Elämä on kummallista ja lapset meillä lainassa, mutta huolta on loppu elämän.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   3.5.24 08:42:01

Kiitos, Mummo d Kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka tietäisi ja haluaisi. Niin moni muukin asia vaikuttaa ihmiseen, ei vain äiti. Voi vain kuvitella miten raskasta on kestää se, että on tuottanut vanhemmilleen suuren pettymyksen. Eikä sitä ehkä tajua, että äideillä on lopulta kuitenkin suuri sydän täynnä anteeksiantoa.