Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   20.4.24 20:31:56

Onko teillä tullut lapsen kanssa välirikkoa ja onko tilanne selvinnyt joskus? Lapsi jonka kanssa ollaan oltu todella läheisiä lähti seurustelukumpppanin perään minulle suuttuneena muutama kuukausi sitten. Hylkäsi kisahevosensa ja kaiken. Yhdessä pidettiin tallia. Nyt olen yksin suht ison hevoslauman kanssa, mies auttaa vähän. Käyn päivätyössä. Hyväksyn täysin muuton, mitäpä se minulle kuuluu, mutta en eläinten hylkäämistä. Jokainen on vastuussa omista eläimistään. Saan kahdenlaisia neuvoja: 1) anna olla, tulee kyllä takaisin, 2) selvitä asia hänen kanssansa. Kumpikaan ei toimi. Ei suostu puhumaan. Suuttui siis siitä kun kyseenalaistin kumppaninvalinnan. Ei vain enää kestetty. Miten tähän pitäisi suhtautua?

Lähettäjä: Pilvi 
Päivämäärä:   21.4.24 01:26:03

Lapsen hevoset myyntiin jos ei kerran kiinnosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.4.24 02:21:03

Olet ylittänyt aikuisen tyttäresi rajat puuttuessasi hänen seurusteluunsa. Ole rauhassa, jos jatkossa ymmärrät rajat, ajan kanssa välinne luultavasti korjaantuvat. Hevosten kanssa teet niinkuin parhaaksi katsot. Se ei kuulu muille, eikä siitä kannata syyllistää muita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.24 07:47:51

Kinkkinen tilanne. Kumppanin valintaan ei minusta pitäisi puuttua, ellei hänessä ole todella vakavia, esim. rikollisia taipumuksia. Rakastuneen ihmisen täytyy itse tehdä valintansa.

Mitä sitten hevosiin tulee, niin niitä olisi hyvä vähentää. Myydä tai liisata, mikäli tyttö tulee toisiin ajatuksiin. Hyvä olisi nyt helpottaa sinun arkeasi ja antaa ajan kulua.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   21.4.24 09:16:55

Nämä kaikki asiat selviä, mutta lähinnä kyselin, onko jollekin toiselle käynyt samansuuntaisesti.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.4.24 16:13:55

Välit ovat viilenneet, mutta silloin tytär kävi hoitamassa hevosensa minua näkemättä ja vaikka aina nämä jutut tekevät ilkeää, niin ei siinä auta kuin ihmetellä ja elää omaa elämäänsä.

Jos hoidat tyttäresi hevoset, niin pyydä häneltä korvaus tai että hän vie hevosensa muualle.

Mielestäni voi arvostella lasten kumppaneita, koska vanhemmilla on näkemystä pitemmältä ajalta ihmisistä kuin kellään lapsista, väärässähän voi aina olla, mutta mielipiteeseen on oltava täysi ilmaisuoikeus ja lapsenkin on käsitettävä se.

Minäkin olen maininnut kumppaneista, mutta ovat ne silti pitäneet kumppaninsa ja suhteen edetessä on karissut kummaltakin osapuolelta 'huonoja' ominaisuuksia, eli suhde hioo kaikkia.

Tytär päätti vasta muutamien lastensa jälkeen, ettei voi olla tekemisissä kuin pakolliset, hänen kumppaninsa kanssa tulee jopa rennommin toimeen. ;D

Anna ajan kulua, mutta ota korvaus hevosten hoidosta, se on reilua, ja jos kumppani osoittautuu pöhköksi, niin älä sano mitään 'mitä minä sanoin'-juttuja, vaan vastaa vain jos aiheesta kysytään.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.4.24 16:30:46

Siis oikaisuksi, kyseessä yllä siis kaksi eri tytärtä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   21.4.24 17:19:56

Kiitos, Okarino. En oikein voinut kaikkea niellä, koska jos huonosti käy, niin ainakin olen kertonut, mikä saattaa olla pielessä ja tarjonnut apua. Lapsi on täysin kokematon eli ensimmäinen kumppani. Rahaa ei voi pyytää, koska hänelle ei sitä nyt tule mistään. Hevosten myynti on niin iso urakka, etten nyt jaksa ryhtyä siihen. Ehkä keksin jotain muuta ratkaisua niitten suhteen. Välillä olimme jo jonkinlaisissa puheväleissä, mutta viikko sitten tapahtui jotain mistä on taas vihainen. En tiedä mitä, mutta en usko että edes liittyy minuun, vaan jotain muuta ikävää, mitä purkaa riitauttamalla meidän välit, kun oikealle kohteelle ei uskalla raivota. Tosi herkkä ihminen kyseessä, ratsastus on pitänyt hänellä fyysistä ja psyykkistä kuntoa yllä. Alkuun kumppani esitti hyvin kiinnostunutta harrastuksesta ja vaikutti aivan mahtavalta tyypiltä, mutta sitten kaikki lopahti.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.4.24 23:34:19

Eipä meillä vanhemmilla loppujen lopuksi ole paljonkaan mahdollisuuksia vaikuttaa jälkeläistemme elämään, heidänkin täytynee tehdä omat virheensä.

Juurikin tänään yksi pojista ei ollut saanut lainaa pankista ja jotenkin sai käännettyä sen niin että olen ollut huono esimerkki, joka ei ole kuunnellut hänen neuvojaan jotain 20 vuotta sitten, jolloin kaikki olisi nyt paremmin, olenko siis syyllinen siihen että poika ei saanut lainaa, no en muuten ole.

Toinen poika soitti saman tien ja kertoi ettei saa käyttää edes peittoaan kun tyttöystävä ei halua sitä peittoa. Jo on markkinat, rauhallisesti kerroin ettei sellaisesta parisuhteesta tule mitään missä ei mies saa käyttää omaa peittoaan omassa kodissaan ja ystävällisin sanakääntein kehoitin häntä ryhdistäytymään, ettei vallan joudu kynnysmatoksi tyttöystävän vanhojen traumojen takia.

Kolmaskin poika sitten oli puhelimessa ja kertoi pyrkivänsä hoitamaan ahdistustaan työelämän junnaavuudesta, elämän suunnan etsimisestä jne.

Puhelut kestivät kaksi ensimmäistä liki tunnin ja viimeisin oli sitten kaiuttimella miehen ja tyttärenkin ollessa samassa keskustelussa.
Tämä äitiys tuppaa olemaan rankkaa, vaikka kaikki lapset ovat jo ylittäneet 20 vuoden iän, osa jo hipoo kohti 40 ikävuotta.

-Mutta ei kenenkään toisen elämää voi elää, eikä kenenkään toisen kautta voi omaa elämäänsä kerrata.
Diplomatialla saa pidettyä välejä, mutta pitää myös kovettaa itsensä kestämään jatkuvaa arvostelua, kun lapset jos ketkä todella tietävät miten myös vanhempien olisi pitänyt elämänsä elää, he kun ovat niin 'viisaita'. ;D

Joten kyllä se on niin, ettei teidänkään kannata kuin katsella mihin lapsonen päätyy, jos voitte pitää hevoset, niin ehkä se voisi olla hyvä ratkaisu toistaiseksi, eli jos suhde kariutuu, niin olisi jotakin kiinnekohtaa mihin palata, mutta jos tilanne kovin pitkittyy syksyyn ja talveenkin, niin sitten täytynee tehdä joitain loppuelämän ratkaisuja siinäkin tilanteessa.

Tsemppiä toivottelen ja jaksamista, ihmissuhteet jos mitkä ovat todella hankalia, tai haastavia niinkuin nykyään sanotaan.
Pitkämielisyyttä lempeyttä kärsivällisyyttä, mutta ei kannata unohtaa elää omaa elämäänsä , kun omassa elämässä ei olla sivustakatsojia, se pitää elää niin onnellisena kuin mahdollista. <3

Lähettäjä: Kuikka 
Päivämäärä:   29.4.24 11:22:25

Valitettavasti minulla ei ole mitään neuvoja antaa, muuta kuin anna aikaa.
Ja jaksamisia sinulle! Kyllähän se tosiasia on, että jos ei hevosiaan hoida ollenkaan niin sitten pitää miettiä hevosten pito uudella tavalla, ei kenenkään tarvitse silti lastensa talliorjaksi ryhtyä.
Lohdullista kuulla ettei kaikilla muilla mene lasten kanssa kaikki niinkuin tanssi vain, vaan välillä on tällaista "milleniaalista" kriiseilyä itse kullakin.
Lapsilla on omat kasvukriisinsä ja onko se sitten helpointa sille äidille käydä kaatamassa ne murheensa ja kipuilunsa, vaikka välillä syyttelyn merkeissä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   1.5.24 13:13:36

Jokaisen täytyy saada tehdä omat virheensä.
Tota en ymmärrä, että äiti antaa/mahdollistaa sen, että tytär voi hyljätä hevosensa tai mitään muutakaan eläintä. Lapsi on opetettava kantamaan vastuunsa eläimestä, ei sitä vaan jätetä jonkun toisen "harteille".
Jos olisi minun tytär niin keskustelisin siitä, että mitä aikoo tehdä hevoselleen.
Kyllä ton ikäisenkin pitää ymmärtää, että ei se hevonen hoidotta pärjää.
Tytärhän voi korvata ne hoidot tekemällä äidille tallitöitä, jos ei kerran voi maksaa.
Vastuunkantaminen olisi pitänyt opettaa jo aikaisemmin niin ei vaan lähdetäkkään ja jätetä hevosta.
Kaverini poika uhkasi muuttaa kaupunkiin kaksioon, johon minä sanoin, että mitenkäs ajattelit noi eläimesi (5 kpl) sitten sijoittaa....kummasti meni hiljaiseksi, eikä puhunut sen jälkeen muuttamisesta mitään. Nuoret eivät ajattele, elävät vähän hetkessä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   2.5.24 09:07:47

?, Sieltä on hyvä huudella ja lyödä lyötyä. Onneksi olet noin pätevä kasvattaja. Tässä ei kyse nyt ole mistään "normaalista" tilanteesta, jota kuvailit. Kaikki esittämäsi asiat on käsitelty. En vain oikein saa kiinni, mutta tällä hetkellä epäilen, että hänelle on syötetty ajatus, jossa äiti on syypää kaikkiin muihin ongelmiin ja yleiseen ahdistukseen. Siksi minua pitää nyt vältellä. Tällä hetkellä en jaksa enää kysellä tai pyydellä yhtään mitään, vaan keskityn kaikkeen muuhun. Ikävä on tosi kova, etenkin kun mietin tulevaa äitienpäivää, mutta pitää nyt yrittää olla vaipumatta itsesääliin. No nyt on ainakin hevosia millä ratsastaa :D

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   2.5.24 20:02:25

Voimia sinulle Äiti. Minun lapsistani nuorin päätyi 21 vuotiaana mielen horjuessa poistumaan tuskaisesta elämästään. Hänen sisaruksensa on ulosotossa pelivelkojen takia ja vuosia häntä tuettuani hän ei pidä enää yhteyttä. Onneksi on vielä yksi lapsi, jonka kautta lapsenlapsia. Elämä on kummallista ja lapset meillä lainassa, mutta huolta on loppu elämän.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   3.5.24 08:42:01

Kiitos, Mummo d Kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka tietäisi ja haluaisi. Niin moni muukin asia vaikuttaa ihmiseen, ei vain äiti. Voi vain kuvitella miten raskasta on kestää se, että on tuottanut vanhemmilleen suuren pettymyksen. Eikä sitä ehkä tajua, että äideillä on lopulta kuitenkin suuri sydän täynnä anteeksiantoa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   7.5.24 10:36:19

Mikä on "normaalia" sinulle ei välttämättä ole sama muille.
Kuikkahan jo ylempänä sanoi, ettei kenenkään tarvi "tyttären talliorjaksi ryhtyä".
Tyypillinen ht.netin tapaus, ensin kysellään neuvoja ja kun toiset ehdottavat niin mikään ei käy. Sitten vielä haukutaan neuvojaa, kun hän ei lässytä vaan äitylin mielen mukaan. Tyttäresi on oikeassa kun on ottanut etäisyyttä ja haluaa itsenäistyä.

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   8.5.24 08:25:27

Toivotan voimia kaikille vanhemmille, jotka tasapainoilevat/kipuilevat liian vähän ja liian paljon auttamisen välillä. Jokainen, jonka lapsen henkinen jaksaminen on vaakalaudalla tietää, että kyse ei ole kasvatuksesta, vaan siitä minkälaiset kortit hän on saanut. Siihen, mihin suuntaan peli lähtee kehittymään voi vaikuttaa vailn tiettyyn rajaan asti. Ja jos lapsi on aikuinen ei senkään vertaa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   8.5.24 16:49:11

Minkä ikäinen tytär on? En löydä tietoa tästä topikista.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   8.5.24 16:53:16

Kisahevosen liisaaminen pitkäaikaisesti jollekulle ulkopuoliselle on hyvä ajatus ja sitä paitsi sopiva muistutus tyttärelle siitä, ettei kaikki ole ennallaan eikä noin vain taas hyödynnettävissä, jos hän kyllästyy poikaystävään ja haluaakin taas ratsastaa.

Vastuu on kannettava eläimistä. Noin vain ei voi häipy kuvioista, vaikka olisikin äidilleen äkäinen jostain syystä. Se olisi syytä osoittaa käytännössä. Siperia opettaa, jos tyttären oma järki ei nyt pelaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.5.24 07:49:39

Jossain sanottiin "Siperia opettaa."
Eli anna tytön tehdä huonojakin valintoja. Ja ole tukena, jos neiti päättää palata itku kurkussa kotiinsa.

Hevosen kunto laskee pitkän seisomisen aikana. Ja se ei oo 6 kuukauden seisomisen jälkeen kisakunnossa.
Eli hevosen voi liisata hyvällä omallatunnolla jollekin kilpailevalle ratsastajalle, esimerkiksi vuoden sopimuksella.

Lähettäjä: Eräs tytär 
Päivämäärä:   11.5.24 13:33:43

Tuo hevosten hylkääminen on tyttäreltä todella väärin tehty ja pyrkisin ratkaisemaan sen asian kaikin tavoin. Ellei tyttäreen ole puheyhteyttä, niin sitten viestein. Jotenkin olisi nyt saatava menemään perille, ettei eläviä eläimiä voi vain jättää jonkun muun niskoille vaan ratkaisu tähän asiaan täytyy löytyä. Pyrkisin asettamaan asialle selvät ehdot ja aikarajat, ei siis vain yleistä puhetta, että tämä ei toimi jne.

"En vain oikein saa kiinni, mutta tällä hetkellä epäilen, että hänelle on syötetty ajatus, jossa äiti on syypää kaikkiin muihin ongelmiin ja yleiseen ahdistukseen."

Tuohon on pakko kommentoida, että valitettavasti lasten halu ottaa etäisyyttä vanhempiinsa taitaa kyllä yleensä kummuta ihan siitä vanhempien ja lasten välisestä suhteesta, ei muista ihmisistä. Olen nähnyt useamman tällaisen tilanteen, jossa lapsen halutessa etäisyyttä vanhempaan on alkanut syyttely ja epäily, että tämä johtuu uudesta seurustelukumppanista tai jostain muusta. Kaikissa minun tietämissäni tapauksissa kyse on kuitenkin ollut lapsen omasta halusta ja reaktiosta niihin ongelmiin, joita lapsen ja vanhempien välisessä suhteessa on ollut. Muut ihmiset ja muutokset elämässä ovat sitten lähinnä olleet se laukaiseva tekijä, joka on saanut päättämään, että nyt riittää.

Olen itsekin ollut joskus se tytär, joka halusi etäisyyttä vanhempiinsa, ja siihen oli selvät syyt. Vaikka elämässäni oli silloin vaikea vaihe muutenkin, syy vanhemmista etääntymiseen ei ollut kukaan "korvaan kuiskuttelija" vaan se, että vaikeassa tilanteessa vanhemmat vaikeuttivat elämääni entisestään. En kaivannut minulle tärkeiden ihmisten epäilemistä, valintojeni kyseenalaistamista enkä jaksanut kannatella vanhempieni tunteita, huolia ja heidän kariutuneita toiveitaan, kun omassa elämässänikin oli tarpeeksi tekemistä.

T. Yksi nyt jo keski-ikäinen tytär :)

Lähettäjä: Katti 
Päivämäärä:   12.5.24 11:33:13

Eräs tytär: onko tosiaan mielestäsi hevosten jättäminen toisen hoidettavaksi anteeksiantamattomampaa kuin äidille jatkuvan henkisen kärsimyksen aiheuttaminen?
Olit itse järjestänyt ongelmia itsellesi, mutta sen sijaan että olisit tukeutunut perheeseesi, kostit sen heille ja henkisesti pahoinpitelit heidät. En tiedä enkä yritä arvata oliko se aiheellista tai ei, mutta näin teit. Älä kuitenkaan yleistä kokemuksiasi, sillä hyvin harvoin tuollainen toiminta on oikeutettua. Vain siinä tapauksessa, että vanhemmat pahoinpitelivät sinua henkisesti joko alkoholin tai mielenterveydellisten ongelmien takia. Se että tuot kotiin poikaystävän, josta ei ihan pidetä, ei voi oikeuttaa minkään järjen mukaan perheestä eristäytymistä ellei sitten haluakin aiheuttaa vanhemmilleen suurta surua ja tuskaa jostain järjettömästä syystä. Hyvää äitienpäivää!

Lähettäjä: Eräs tytär 
Päivämäärä:   12.5.24 21:39:12

Katti: Täysi-ikäinen ihminen on vastuussa omistamistaan eläimistä ja käyttäytyy epäaikuismaisesti ja holtittomasti hylätessään ne. Äidistään hän ei sen sijaan ole vastuussa.

Ihmissuhdesotkuja voidaan selvittää tänään, viikon päästä tai ensi vuonna. Eläimet on sen sijaan pakko hoitaa joka päivä. Siksikin niiden hylkääminen jonkun muun niskoille on erittäin ruma temppu.

Aika rohkeita väitteitä esität siihen nähden, ettet lainkaan tunne minua. :) Miten niin olin itse järjestänyt ongelmia itselleni - mistä tiedät, kuka tai mikä minulle oli ongelmia järjestänyt? Vaikka kyse olisikin ollut itse aiheutetuista ongelmista, silti minulla oli oikeus koettaa selvittää ongelmani parhaaksi katsomallani tavalla. Yksi tapa koettaa selvitä vaikeista tilanteista on rajoittaa kanssakäymistä sellaisissa ihmissuhteissa, jotka ovat myrkyllisiä ja vain vaikeuttavat omaa selviytymistä. Mistään kostostahan siinä ei ole kyse vaan itsesuojelusta. Tämän ymmärsi nuori minäni yhtä hyvin kuin keski-ikäinen minäni sen edelleen ymmärtää. :)

Perheeseen tukeutuminen on usein luontevaa, mutta ellei ole, siihen on useimmiten syynsä. Kaikki ihmissuhteet eivät ole sellaisia, että niissä voisi odottaa saavansa tukea. Vaikka vaikutat sivuuttaneet viestissäni sen osuuden, jossa totesin perheestä etääntymisen olevan nähdäkseni useimmiten reaktio siihen, millä tolalla perhesuhteet ovat, niin näin oli omassakin tapauksessani. En vain yhtäkkiä keksinyt ottaa etäisyyttä vanhempiini, vaan tilanne oli jo vuosikaudet kehittynyt siihen suuntaan ja tietyt vaikeudet olivat vain viimeinen niitti.

Siinä olet täysin väärässä, että välien katkaiseminen perheeseen olisi harvoin oikeutettua. Päinvastoin ihmisellä on muiden aikuisten osalta täysi oikeus päättää, kenen kanssa ja missä määrin haluaa olla tekemisissä. Sille ei kukaan muu voi sanella ehtoja tai sääntöjä. Melko harvoinhan perheestä etääntymiseen silti päädytään, koska veri todellakin on usein vettä sakeampaa. Kun niin kuitenkin käy, syyt ovat monesti sitäkin painavampia.

Oikeus suojella itseään ja valita, keitä pitää mukana elämässään, ei ole mitään henkistä väkivaltaa vaan perustavanlaatuinen oikeus. Henkinen väkivalta tapahtuu pikemminkin siinä, jos tämä oikeus yritetään jyrätä.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   13.5.24 15:45:00

Aina muutokset tekevät kipeää.

Luopumisen tuskaa välttääkseen vanhemmat huomaamattaan kuin 'riippuvat' lapsissaan ja varsinkin jos on asunut samassa taloudessa ja/tai harrastanut samoja asioita.

Vanhemmissa ei välttämättä tarvitse olla mitään vikaa, on vain niin että oma elämä kutsuu, kun on sen aika ja se on vanhemmalle kivuliaampaa kuin lähtijälle.
Itsellekin ensimmäisen lapsen erkaantuminen oli tuskallisin.

Mikä kenetkin sitten saa lähtemään, poikaystävä, opiskelu, työ ihan mikä vaan, joka ei ole syyllinen eroamiseen vanhemmista, lapset vain kasvatetaan maailmaa varten, ei itseä, kuten runossa kun varis kantoi poikaansa, ja totesi että kai sinä minua sitten kannat kun tulen vanhaksi, ei, vastasi poika, minä kannan omaa poikaani.

Ei ole syyllisiä itsenäistymiseen, vaikka kipeää se tekee.

Lähettäjä: dfg 
Päivämäärä:   1.6.24 09:56:25

Kuka sen kisahevosen omistaa? Lapselle lasku hoidosta, jos on hänen nimissään ja jos ei ole, laita myyntiin tai ainakin vuokralle sopivalle ratsastajalle.

Eräs tytär: hevosen voi itse valita, äitiä ei. Siksi itse hankitun eläimen hylkääminen on pahempaa. Vai oliko tässä kyse siitä, että se oli äiti, joka hankki lapselleen kisahevosen sitoakseen hänet kotiin, mutta nyt ote lipesi?

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.6.24 12:14:11

Jos mennään tarpeeksi syvälle totuuteen, niin vanhempansakin valitsee itse kasvaakseen määrättyjen haasteiden kautta eteenpäin. :)

Usein alaikäiselle tietenkin vanhempi hankkii eläimet, kun ei nuorilla ole rahaa tai tiloja.
Monesti se nuorikin kokee, että siellähän se on tähän astikin ollut, kotona ja jos en ole kotona niin joku toinen on hoitanut, ei sitä vaan osaa hahmottaa, toiset vielä kolmikymppisenäkään, missä menee sen oman vastuun raja, jonka nimenomaan täysi-ikäisyys edellyttää.

Puoli vuotta voi katsoa ja väliin kysellä, mutta jos ei itsellä ole varoja tai aikaa tai tarvetta, niin sitten on jo sopivaa kysyä elatusta/hoitoa tai ostajaa hevoselle.
Jos ei ole omia heiniä, niin kalliiksi tulee mitään ratsua lihotella jalvottomaksi tallin perällä.

Lähettäjä: jnpöj 
Päivämäärä:   5.6.24 21:56:25

Tytärtä on selvästikin palveltu kokota koko hänen elämänsä. Ja tyttö olettaa, että palvelu jatkuu entisellään kun hän ehkä jonain päivänä haluaakin takas.

Ole tiukkana äiti, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi. Jos tytär omistaa hevosen/hevoset laita viesti että milloin vie ne jonnekin, kuun loppuun hoidat ne sitten hoitaa itse hevosensa.
Ja ei se myynti niin "raskasta" ole. Annat ne jonnekin hyvälle myyntitallille ja otat rahat vastaan kun se on myyty. Ei sen raskaampaa.
Hevosten asia pitää hoitaa nyt ihan heti, äiti-tytär suhde vie varmasti aikaa.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.6.24 10:06:38

No niin, voitte olla rauhallisin mielin hevosten suhteen. Olen valjastanut ne osaksi pienimuotoista yritystoimintaani.
Lähinnä etsin täältä vertaistukea, en näitä huono äiti-, surkea kasvattaja-, katso peiliin-, hyvä vaan että tajusi lähteä- juttuja. Ette te ilkeät kirjoittajat minua tunne, enkä minä onneksi tule koskaan tuntemaan teitä. Lyötte vain lyötyä ja pahennatte toisen surkeaa oloa. Nainen on naiselle susi.
Kiitos te, jotka ymmärsitte ja tunsitte empatiaa - siitä oli kyllä apua.
Nyt katoan täältä, joten ilkeät kommentit ja leimaamiset milloin miksikin valuvat jatkossa kuin vesi hanhen selästä. Hyvää kesää kaikille!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.6.24 11:10:59

En tiedä aloittajan tyttärestä mitään. Mut ihminen tekee eläessään hyviä ja huonoja valintoja. Ja niiden kanssa hänen pitää elää.
Hevosen hylkäys on ikävä homma.
Eläimestä pitäisi huolehtia kaikissa tapauksissa. Eli sopia kaikissa tilanteissa vähintään hevosen jättämisestä sinun hoitoosi.
Jos hän ei pysty hoitamaan hevostaan itse, eikä halua tai pysty viemään sitä toiselle tallille.

Kuka sen hevosen omistaa? Eli hevosen omistaja lopulta päättää mitä eläimelle tehdään.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   9.6.24 12:16:16

Hyvä että hevosista on hyötyä. :)

Jos vielä täällä käyt niin oikein leppoisia ja aurinkoisia päiviä loppuvuodelle. :)

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   5.7.24 10:06:17

Hevosille vuokraaja hoitajat tai kisattavaksi ylläpitoon/ liisinkiin jos et halua myydä. Tosin niiden arvo laskee nopeasti jos jäävät liikuttamatta ja treenaamatta. Syy se, että lihaskunto häviää.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.9.24 08:40:53

Välit omaan lapseen menee jossain vaiheessa aika moneltakin poikki. Itse katkaisin omaan äitiin välit, ja 29v. tyttäreni on ottanut kanssani erittäin niukan linjan viestittelyissä viimeisen vuoden aikana. Ei kerro mitään omasta elämästään, vaikka mitään riitaa ei ole ollut välillämme. En jaksa välittää viilenneestä suhdeilmastosta, mulla on uusi perhe jossa teini, ja kaikki aikani menee teinin kasvattamisessa. Mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä vanhemman tyttäreni muuttuminen hiljaiseksi. Ehkä hän joskus vielä avaa sanaista arkkuaan mullekin.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   18.9.24 18:57:59

Ensimmäinen vakava suhde, ei välttämättä kestä sekään kauaa. Tyttö voi hyvin tulla takaisin sinunkin elämääsi, kun ensin katsoo sitä tyyppiä ja sitten huomaa saman mitä sinäkin. Olisi ollut hyvä olla kokemusta ennenkuin lähti, mutta oppii nytkin.

Pidä hevoset ja laita neutraaleja viestejä tytölle toisinaan. Ei tarvitse paapoa.