Lähettäjä: Rimpi
Päivämäärä: 28.8.23 22:58:29
Olen myös kokeillut seurustelua tässä viiden- ja kuudenkympin välillä, vaikkakin laiskanlaisesti etsinyt ketään.
Nuorena solmittu avioliitto tyssäsi kolmenkymmenen vuoden jälkeen, kun mies nakkasi mut pihalle uuden rouvan tieltä. Syitä oli moniaita, sysissä ja sepissä.
Netistä ei oikein löytynyt minulle mitään kestävämpää.
Tansseista sitten vanhanaikaisesti löysin mukiinmenevän miehen, jonka kanssa etäsuhteiltiin melko pitkään. Etäsuhteilu jo sinällään on vaativaa, vaikka on siinä se kiva puoli, että on paljon omaa vapautta. Olen aika liikkuvainen tyyppi ja harrastan kaikenlaista. Miesystävän kanssa ois myös kiva puuhata ja on puuhattukin kaikkea esim kulttuuriharrastuksiin ja ulkoiluun liittyiä juttuja.
Mutta se seksi on jonkinlainen ongelma tässä(kin) suhteessa. Itse haluaisin jo oikeastaan eläkkeelle koko hommasta. Ei se oikein onnistu kovin hyvin kummaltakaan, paikat prakaa ja on kömpelöä touhu. Hellyys ja hempeily kyllä sopisivat mulle edelleenkin.
Mies sanoo, ettei seksi hänellekään ole tärkeää, mutta kyllä se kumminkin tuntuu kiinnostavan ja haluja näyttäisi olevan (enemmän kuin kykyä). Se on jotenkin hiukan surullista. Olen ajatellut lopettaa suhteen, kun on tämmöistä hankalaa. Tunnen olevani epäreilu, kun "varaan" häntä, kun hän voisi vielä etsiä jonkun kiinnostuneen tyypin.
Tosin ei hänellekään mitään jonoa taida syntyä, kuten ei itsellenikään. Ikä ja vaivat ovat tehneet tehtävänsä.
Olen miettinyt, että liekö sitten parempi tällaisen ei-seksuaalisen tyypin pysyä itsenäisenä/yksinäisenä vaan, ettei turhaan kiusaa miehiä olemassaolollaan. Vaikea on löytää sopivaa tyyppiä.
Okarino kyseli, miten ne halulliset ja ei-halulliset sitten menee yhteen. Sitä olen itsekin pohtinut, mutta en ainakaan itse näitä nuorena oikein ymmärtänyt, ja halullisuudet muuttuvat elämän aikana suuntaan ja toiseen, ainakin omalla kohdallani.
|