Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   22.3.23 19:48:56

Tänne Tirsku Kuulumisia.
Meillä usvaista, ja jotain poperöö tulee maahan asti. Kadut sulia

Ikäviä uutisia tällä viikolla, anopin kissa menehtyi 20 vuotiaana ja ystäväni kissa tänään..
.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.3.23 21:05:42

Kiitos <3

Osanotto karvaisten ystävien poislähdöstä. :(
-Huoleton on hevoseton- sanoo sanonta ja on oikeassa myös loppupuolen osalta luopuminen on tuskaa.

Meillä sää aivan kamala ollut koko päivän, kävin kuntouttavassa vein paperikukkia ja saatiin kahvilan pöydille pikkumaljakot.
Meidän vakivalmentajamme olivat poissa ja sijaisina pari nuorta. Toinen heistä toki tuttu vuosien takaa ja toinenkin on nähty, mutta muuten hauskasti pihalla kaikesta. :DD
-Mitä me nyt teidän kanssanne tehdään? :O
Miehet totesivat että olkaa ihan rauhassa vain, ei me minnekään karata, eikä tehdäkään mitään, että hyvin menee. :)

Minä totesin että tehdäänpä kortti.
Toinen otti haasteen ja alkoi väkertämään hiukan väliin säntäillen sinne tänne ja näin meni kortti yliajalle yli kahdentoista, mutta tuli valmiiksi.
Siinä välissä ehdotin toiselle, joka ei omien sanojensa mukaan ollut askartelijoihin kuuluva, että tekisi tulppaanin tässä välitöinä kun korttiin piti näprätä yksi työvaihe ajan kanssa.
Taittelimme tulppaanin ja he kiittelivät lopuksi kuinka hyvin meni päivä askarrellessa. :D

-Tuntuukohan muista siltä, että tässä meni jotakin väärinpäin alkuperäisestä toimenkuvasta..? ;D
Kiitos. <3

Jouduin ottamaan kukat maljakoista myös meidän pajan pöydältä, että saatiin kahvilan maljakot paremman näköiseksi, eli sinne pitää tehdä 'korvaavat' ensi keskiviikolle. :)

Muuten on sairastettu vatsatautia, naapurissa pikkumuksut kolmena yönä ja nyt viime yönä jo tämä hoiturityttö eli 19v:kin alkoi voida huonosti neljältä. En sitten enää uskaltanut nukkua etten nuku pommiin, kun piti lähteä ajoissa, kun kerran keli oli mikä oli.

Ehdin joo, mutta takaisin tulo oli sitten aivan kaameaa, sohjo tiellä ja taivaan täydeltä tuulilasiin.
Pysyin tiellä, mutta tuohon noin reilun puolentunnin matkaan hukkui koko tunti ja kun kerran kaikki olivat kipeitä ja ehkä myös joku vielä tulossakin, niin eipä tarvinnut lähteä enää liikkeelle eli peruin sitten osaltamme orkesteriharjoituksen tältä päivältä kuin myös huomiselta sen Donkkis-kerhon osallistumisen askartelunvetäjinä, ettei tartuteta mitään.
-Toivottavasti tuo 18v selviää joko ensi yön potemisella tai vallan ilman, kun perjantaina on taas YO-koe.

Muuten on mennyt sillain sohjoisesti jotenkin, mutta eiköhän tämä tästä ala kirkastumaan,
Kuulemma ainakin kipakkaa pakkasta luvassa ensi viikolle, pysyy hereillä. :)
Täällä oli silmien tason mittarissa +10 astetta kun tulin kyliltä.

Ennakkoäänestyskin on alkanut, josko kuntoudutaan, niin kaipa viimeistään maanantaina käydään 'uurnilla'.
Onneksi ei tarvitse miettiä, harrastan nepotismia, sukulaisten suosimista, ja äänestänen vävypoikaa. :D
-Saa hymyillä loppukevään yhden äänen verran meikäläiselle. ;)

Matoina kasvaneet tomaatin taimet eivät sitten päättäneet kuolla ja nyt niitä on kymmenen yhdessä pikkupurkissa ja parit lehdet jo uudetkin kasvaneet, täytyy yrittää koulia, kun ovat noin sitkeitä omiin purkkeihinsa, jos kestäisivät sitten myös seuraavan kylmän kauden vaikutukset sisätiloihin.

Kuulin että esimerkiksi hamppuva kasvatellaan pöytätuulettimen avulla huojutellen vahvempivartiseksi, voisi kokeilla noihin tompskuihin, mutta taitaisivat jäätyä kylmästä vedosta. ;)

Tsinniatkin ovat vielä elossa ja niitä tuhannen mikrosiemenen lobelioita on kahdessa purkissa kuin sammalikkoa, eli muodostaa vihreän maton osittain mullan pinnan peittäen.
Niissä sitä vasta koulimista taitaisi ollakin, ovat vaan niin pahkeisen pieniä, ettei uskalla pidellä.

Kesäleukoijakin on 'matoasteella' ja kahteen tulppaaniin on aukeamassa kukka, myös mininarssissien nuput näyttävät siltä että voisivat aueta muutaman päivän sisään.

Löysin lisää siemeniä, paprikaa ja vaikka mitä, eli kun tuo raivaus on hiukan vielä kesken, niin laittanen niitä vasta ehkä perjantaina tai lauantaina taas itämään sinne varaajan päälle.

Suojautukaa kylmältä ja uuvuttavilta ajatuksilta ja voikaa hyvin. :)
https://www.youtube.com/watch?v=yHGuHnBhZHk&ab_channel=Berit-Topic

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   23.3.23 11:09:40

Mulla paprikat, tomaatit hyvässä kasvuvauhdissa.
mietin että laitan perunaa sankoihin, minulle, isäntä ei syö uusia perunoita, vetisiä kuulemma.
sama kun sanoi minulle et kun syö lihakeittoa ja juo maitoa, menee huulet ruttuun, eli ei tykännyt. mutta nyt menee lihakeittokin. oppia ikä kaikki.

Laitoin sinulle sähköpostia, tulikohan perille. osoite muuttunut kun muutettiin elokuussa isompaan asuntoon. saman verran vuokraa 950€ ja neliöitä 60m2 20 neliöö enemmän kuin edellisessä ja ihana parveke, ylin kerros, läpitalon asunto ja ei ole ikkunoista heti vastassa toinen kerrostalo. ainut miinus 4 krs ja ei hissiä, en jaksa kissan kärryä aina kantaa alas ulkoilun merkeissä joten Elsa kissa kulkee repussa. no ei vielä ole kunnon säitä ulkoiluttaa kissoja, ootan et alkaa kunnon kevät niin sitten saa ukko kantaa sen kärryn alas ja kissat kyytiin ja viltin kanssa meren rannalle.

oikein mukavaa kevättä sinulle ja perheellesi <3 Heli

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   26.3.23 18:30:19

Kiitokset. :)

Vatsataudin sitten sai kuitenkin se YO-kirjoittajakin, saatiin kuitenkin kirjoituksiin, mutta ryhmänohjaa soitti että ylioppilaslautakunta tarvitsee lääkärintodistuksen, kun on osallistuttu sairaana, joten sellaista sitten vielä hakemaan ja vihdoin viiden nurkilla vasta kotiin.
Onneksi Miäs oli ottanut sen vapaaksi, kun ajoa tuli noinkin runsaasti ja maitoreissu vielä perään illalla.

Huomenna on ruotsinkoe ja kaiketi soittotuntikin, eli ajoa riittää.

Valvoin sen to-pe-yön kun tiesin etten olisi saanut nukuttua, kuitenkaan, tein paperista violetteja kukkia ja katsoin dekkareita Areenalta. Väsäsin tulppaaneja ja kruunuvuokkoja, kun kerran sen violetit arkit sain käyttööni.
Taisi siinä muutama päivänkakkara ja tulppaanikin tulla tehtyä.

Kun aamulla lähtivät, niin menin maate kyttäämään työvalmentajan soittoa kympiltä. Yhdeltätoista katsoin kännyä että olinko muka nukkunut ohi, mutta siellä olikin viesti, että soittaa puoli kolme kun oli tullut aamulle este.
Ihan hyvä, kun jos ei vastaa, niin katkeaa työnhaku ja korvaukset. :)

Vietimme eilen Earth hour-tuntia. Kuinkas te?
Sehän on suunnattu valosaastetta vastaan, joka hiljalleen estää mm. tulikärpästen ja vastaavien pimeässä elävien ja lisääntyvien elämisen vallan kun yötä ei olekaan.
Suomessahan se ei niin kummaa ole, kun täällä kesällä ei aurinko laske ja talvella ei nouse, joten ovat sopeutuneet, mutta kansainvälisesti tärkeä huomio ötököiden olojen parantamiseksi. :)

Kokeilin olohuoneeseen kahdeksan kynttilän kynttelikköä, no sehän oli jo kuin sähkövalo, puhalsin puolet pois heti suosilla. ;D
Mutta kynttilöiden tuli on suhteellisen voimatonta verrattuna näihin tehovalaistuksiin, joskin luultavasti jo sähkön hinnan takia suomalaiset ovat pitäneet säästölinjaa yllä valoissakin.

Kuinkahan se sähkötuki nyt sitten vaikuttaa, kun Aamulehdessä oli kirjoitus, että joulukuulta asti hyvitetään seuraavissa sähkölaskuissa yli 15 senttiä kWh:lta maksaneille joitain euroja?
-En usko ennen kuin näkee. ;)

Tänään oli näytelmäharjoitukset yhden näyttelijän kotona. Oli hyvää ruokaa ja hieno koti, kustavilaista tai jotain kalustoa, beigesävyinen laattalattia ja mukavia värejä mm. purppuranviolettia sohvaa ja roosat tabletit valkoisilla pöydillä, koriste-esineitä ja oikein kodikasta vaikka vauraalta näyttikin. <3
Saimme kinkkukiusausta, kasvisgratiinia, lasagnea, salaattia, teetä/kahvia, appelsiinikuivakakkua ja täytekakussa oli hilloa, kermaa ja suklaapohja. :)

Aurinko on paistanut aivan siniseltä taivaalta, ihanan keväinen tunnelma, vaikka tuuli on hiukan ilkeähkö.
Miäs teki puita, eli haki traktorilla niitä vanhoja kaadettuja puita tuolta tontin reunoilta, kun oltiin poissa. On siellä edelleenkin, eli meni välikahvin jälkeen takaisin.

Tytöt lähtivät nyt kävelylenkille, tulin tänne tarkastamaan sähköpostiani ja samalla 'ajauduin' tänne Mummolaankin. ;D

Aurinko muistuttelee että nyt pitää suunnata mietteet kevääseen, eli noihin siemenpusseihin.
Kukkiahan tarvitsisin puutarhaani. Täytyy jouduttaa tuon huoneen tyhjäämistä, että saa viritettyä lisää kasvivaloja ja tehdä lisäpöytäpintaa purkeille. Laitan kukkasatsin itämään tuonne varaajan päälle myös, idätys on ok, kun se ei tarvitse valoa. ;)

Pakkasta on luvattu ja luntakin, mutta mikään ei estä päivien nopeaa pitenemistä, joten väkisinkin aurinko alkaa lämmittämään ja mieli virkistyy niin itsellä kuin kasveillakin.
Pelargonioissani alkaa jo olla taas nuppuja ikkunoilla.

Miähen pyydän tuomaan freesioiden sipuleita ja gladioluksia, ne ovat tosi näyttäviä ja yleensä edullisempia kuin daahliat.
En ole vieläkään törmännyt niihin joriinin juuriin joita olen muutamina syksyinä säilönyt paikkaan x.
Viime syksynä otin vain ruukkuja sisälle oli niissä mitä vain ja nyt tuolla eteisen nurkassa porrastasanteella pari ruukkua pukkaa jo yli 20 senttisiä daalian lehtiä ja vihreä silmu yrittää sinnitellä pasuunakukankin störössä joka viereisestä ruukusta sojottaa.

Mitähän sitä vielä eteen tulee, jos joku päivä poikkeaisi siellä kellarissakin, onko siellä Muumilaakson viidakko-viidakkopäivät, vai vain mustaa multaa purkeissa..?
-Kerron kun tiedän. :)

Törmäsin Juutupukissa tällaiseen settiin ekaa kertaa kun kuuntelin vain automaattitoistolla jotain, lähinnä iskelmiä. Olin positiivisesti yllättynyt ja tämän taustalla soidessa on hyvä anskurrella tai siivoilla. <3

Pirteyttä viikolle. :)
https://www.youtube.com/watch?v=-nL-h5jYjfo&ab_channel=AriCarlosJ%C3%A4rvel%C3%A4

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   2.4.23 19:18:42

Aurinkoista sunnuntaita täältä Helsingistä.

Aivan upea ulkoilusää.

Meillä käy Olli-oravaksi nimeämäni oikein upeaturkkinen orava syömässä päivittäin.
Kissat istu partsilla lasin toisella puolen melkein nenäkkäin Ollin kanssa ja kummatkaan ei välitä toisistaan. Mukava seurata näitä toimissaan. Olli päästää kuvaamaan ihan viereen 10 cm päähän Liekkö uros kun on niin iso valkeavatsainen pullea. Aiemmin laitoin talipalloja, niin tämä kävi hakemassa ne kokonaisina pesäänsä. Nyt murskannut, niin jää linnuillekin. Pöpertöö ser pitää olla niillekin, ja eiköhän kaikille jotain riitä.
Oikein lämmintä kevättä kaikille T Heli ja kisut

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.4.23 20:08:28

Huhuh, niin se viikko kierähti taas kalenterissa.

Sain perjantaina niitä freesioita ja gladioluksia, laittanen ne tänään multaan noiden tuoksuherneiden kera, jotka olin lykännyt pakastimeen!?
-Mitä lie kylmäkäsittelyä kuulin jonkun harjoittaneen, saas nähdä itävätkö lainkaan. ;D

-Hiukan olen tyhjennellyt ja sain vietyä paperikukkia kuntouttavan pöydälle.
Neiti J on hyvä piirtämään ja on tehnyt kierrätykseen pääsiäiskortteja ja joitain kransseja, itse tein sinne pari niitä kortteja joissa se kukkarykelmä aukeaa kun kortin avaa.
Hän haalii väliin tavaraa ja vie niitä sinne liikkeeseen, tällä viikollakin oli jotain kassissaan, kysyi tarvitsisiko joku huiveja omalta pajalta, nostin heti kättä pystyyn että kaikki huivit ovat himojeni ykköstasolla, sain hältä siis neljäköhän huivia, pestyjä ja ehjiä.
Hän olisi halunnut ostaa ne kuntouttavan kortit, mutta totesin etteivät ole minun vaan talon, eli teen hälle viikon päähän uusia kortteja tarjolle.
Mietin kotimatkalla, että jos hän tarjoaa, työtön, jotain rahaa, niin mitä pitäisi sanoa.

-Joku ajatus häiritsi sekä siinä hinnoittelussa, että rahassa ja vihdoin tajusin, että kylläpä ajattelen totisen hölmösti! :(
Hävetti edes miettiä jotain hintaa, kun hänhän toi minulle juuri rahanarvoisia huiveja, yhden jos olisin niistä ostanut kaupasta en olisi vitosellakaan selvinnyt, saati joku niistä isommista, olisiko kymppikään riittänyt.
Olin kyllä nolona itsekseni, joskin helpottunut, kun asiavyyhti joka häiritsi sai sillä selvityksensä.

Miten sitä maailma jotenkin pistää kaiken ajattelemaan rahassa?
En ole rahakeskeinen, ei ole tileillä mitään, eikä tee pahaa maksaa laskuja, ei ole käytössä pankkikorttia eikä muutakaan valuuttaa, taskut tyhjät 24/7/12.
Jotenkin vaan on tietysti mielessä, että pitäisi jollain alkaa ansaitsemaankin ja siinä sitten miettii mistä rahaa voisi saada.

Mitä tekisin rahalla?
-Kun sain sen perinnön, maksoin kaikki laskuni menneet ja tulevistakin ne mitä pystyi maksamaan, kuten vuokraa liki vuoden etukäteen, jaoin rahaa lapsille, huutiksen myyjille ja ostin uudet untuvatäkit itselle ja kotona asuville, taisin ostaa höyhentyynyjäkin ja pussilakanoita.
Viimeisillä ostin 'yhtäkkiä sattumalta' myyntiin ilmestyneen käyrätorven ja sitten olin taas rahaton.
Eikä harmittanut yhtään, tunsin itseni vain vapaaksi.

Olen elänyt melko siivosti sen jälkeen, eli en ole hankkiutunut velkoihin, joitakin on, suurin tällä hetkellä sähkölasku, jota on rästissä liki tonni. Maksusopimus on niistä 2500e mätkyistä pysynyt voimassa ja vuokrakin on melkein ajantasalla, eli lokakuulta puuttuu 80e.

Kiusana on muutama pikkulasku huutikseen, kun muistin väärin rahantulopäivän ja ne ovat venyneet ja menneet varmaan ilkeille palautteille ja se sapettaa, kun on elävät ihmiset olleet saamapuolella, eikä mikään kasvoton perintätoimisto.
Ottanen härkää sarvista kunhan on jotain rahaa tilillä.

Autoilu ehkä helpottunee jos aurinko sulattaa tiet, ettei tarvitse aina pelätä mihin puskaan päätyy. 18v:n YO-kirjoitukset ovat ohi ja tavallaan meille kaikille on yhdentekevää mitä sieltä tullee, mutta yhteinen toive on että pääsisi läpi.

Soitot jatkuvat kuitenkin vielä pari kuukautta ja tässä sijaan tulee sitten ne näytelmäjutut paineineen, että osaisi jotakin.
Niillä toisilla on varmaan kymmenen vuoden ylikin yhteistä näyttelemistä takana ja rutiinit hallussa, minua vaan hirvittää. ;D
-Joo, joo itse menin ja itse tahdoin, mutta ei se poista sitä että silläkin teatterilla on joku taso, eikä itse tahtoisi olla sen setin heikoin lenkki..

Taidanpa kovistella itseäni skarpimmaksi ruumiillisella 'kidutuksella', eli otan taas lusikan pois kädestä kun huominen koittaa. ;D
-Paino on putoillut sitä puolta kiloa, mutta nyt nousi 300g tällä viikolla!
Aistithan terästyy kun on hiukan vähemmällä ruoalla, eikä retkota ylensyöneenä kuin mikäkin syöttiläs. xD

Soittoakin sopisi treenata, niin minun kuin myös pikkupoikien. Saatiin se uusi nuotti 'Lähdetään Korkeasaareen' ja pojat olivat tietysti pihalla kuin lumiukot kun tempo on reipas kun muut jo olivat viime viikolla harjoitelleet. Alkavat sitten sählätä tyhmänä kun eivät koe onnistumista ja syy lienee minun loppujen lopuksi, kun en ole treenauttanut pakolla tiuhempaan. :(

Tänään Mopopoika soitti ja kertoi käyneensä äänestämässä, olinpa muuten positiivisesti yllättynyt. <3
Ensinnäkin hän joutui ajamaan varsinaiselle äänestyspaikalle liki 40 kilometriä, eikä ole mitenkään poliittisesti aktiivinen kaveri, kuten ei meidän perhe ,muutenkaan. :D
Vaalisalaisuudesta me ei niinkään välitetä, eli oli myöskin päätynyt äänestämään sisarensa miestä, oli jopa vähän katsellut ehdokaslistoja, mutta itseni tapaan päätyi harrastamaan nepotismia. ;D

Suutarilikka lähtikin miehensä kanssa nyt puolueen vaalivalvojaistilaisuuteen, mietti mekkoakin pitkään ja en tiedä mihin päätyi, mutta ainakin luultavasti hameeseen.
Likat meiltä lähtivätkin sitten kimpassa lastenvahtikeikalle naapuriin. Lapset kävivätkin ainoina sukulaisista ja kylältäkin virpomassa ja jaettiin heille suklaamunia.

Unohdettiin koko virpomisjuttu, kunnes eilen illalla heräsivät huomaamaan, että jestas, ja singahtivat sitten viime tunneilla kauppaan hakemaan jotakin varalle jos joku poikkeaa.
Munaa nyt sitten jäi meillekin mussutettavaksi, ei hyvä tuon laiharin suhteen, mutta liikettä vaan lisää, niin eiköhän häviä. ;)

Miäs on tehnyt puuhommia, keräillyt kaadettuja ja kaatuneita puunpalasia sieltä täältä pitkin tonttia, osa on ollut jo niin vanhaa, ettei ole polttoon kelvannut, mutta käypäsääkin on joukossa.
Aurinkoinen päivä sulatti tuoreimman kivetyksenkin reunan, niin että sai jo lakaista mursketta pois kiviltä, mutta heti kun varjo osui jonnekin jäätyi pinta saman tien, eli kylmää on.

Pääsiäissunnuntaille olen kutsunut kello viiden teelle muksuja perheineen ja sen perhetutun, joka jäi silloin muinoin leskeksi, josta olen joskus kirjoittanut, saapi nähdä ehtiikö kukaan poiketa.
Kutsuun lisäsin kuvan Liisa Ihmemaassa-tarinasta ja esitin toivomuksen että teelle tultaisiin joku hassu hattu päässä. :)

Kokeilen nyt, istuttamista ennen, tekaista pari korttia, sini-, kelta- ja valkovuokko-aihei>set.
Heppalikka ehkä lomautetaan pariksi päiväksi ja olen kysynyt ehtisikö hän silloin poiketa myös vähän askartelemassa kun muuten on niin kiireinen. Oli itselleen kutonut hienoa pyllytintä, muutama kerros vielä oli jäljellä kun poikkesi hakemassa 'lahjansa'.
-Ihan hyvä että kävi, oli nimittäin se hänen nimisensä kahviastiasto kyseessä mikä olin saanut haalittua kolmelta eri myyjältä kasaan.
*Jokainen tavara vähentää kaaosta tässä huushollissa.* :)

Kertokaapa pääsiäissuunnitelmistanne, tai kävikö virpojia tänään.
Tässä taas musakooste:
https://www.youtube.com/@EeKoomusic

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.4.23 20:10:30

Olitkin kirjoittanut sillä välin kun runoilin tuota omaa tekstiäni. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   2.4.23 21:55:57

Tirsku, mulla ois sulle "huivipaketti" turhaan mulla.
Laita mulle osoite sähköpostiin.
Muutama huivi mitä käytän tärkeitä kun edesmennyt äitini tehnyt ne minulle lahjaksi. muilla ei tunne arvoa.

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   2.4.23 22:01:00

laitoin postia

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.4.23 16:23:30

Minä myös.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   6.4.23 16:23:07

Pääsiäinen se on koittamassa.
Oletteko testanneet tietonne:
https://alypaa.com/pelit/paasiainen

-Itse olen päässyt jo 18, mutta pah sentään kun aina tulee joku moka. ;D
Suklaamunaton virpoja ei ole kivaa olla. ;)

19v sai hyväksynnän syksyllä alkavaan puutarhurikouluun.
Jes, toivottavasti lähtee luonnistumaan. <3

Mie palaan istuttelemaan freesian sipuleita ja jaloleinikkien 'hämähäkkejä'.

Kaunista viikonloppua kullekin. :)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/wp-content/uploads/2019/06/Hes._34-16.jpg

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   6.4.23 20:30:17

Pakko kertoa, että nyt, sinnikkäällä yrittämisellä vihdoin pääsin pääsiäistipuksi, eli selvitin sen pääsiäisvisan. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.4.23 14:56:21

Yllätyin kun kerroit vuokranmaksusta, oletin että omassa tuvassa elelette. Joskus kirjoittelit rikkinäisestä kodinkoneesta ja muusta rempasta joka vie rahaa, niin nehän ois varman voinut vuokranantajalle ainakin osittain ohjata.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   9.4.23 23:58:20

Olin pakotettu vuokraamaan asunnon, kun en saa asua kenenkään luona jolla on eläin. :(
Tytöt kissoineen asuvat täällä puutarhamiljöössäni ja itsekin oleskelen täällä paljon koska joudun olemaan se autokuski joka suuntaan ja vuokrakoppini on pieni, iso osa vaatteistani on täällä ja myös iso osa suuresta määrästä hamstraamaani tavaraa, mutta en saa koskaan asua täällä, jos täällä on jollain eläin.

Ehkäpä kunhan selvästi sirutetaan jollekin joku kissa, niin että on paperit näyttää omistuksesta voinen olla täällä, tämä on minun ja Miähen maatila ja on meillä toinenkin oma paikka ja miehellä perinnön puolesta vielä pari lisää, ne vain kylläkin asuntoja, niistä toisessa asuu pojat ja ehkä 19v mennee asumaan koulun aloitettuaan sinne toiseen.

Eläintenpitokielto on sellainen 'elinkautisrangaistus', kun murhastakin voi päästä kymmenellä vuodella niin tästä ei.
Yritän edelleen , harva se päivä, päästä eroon katkeruudestani valvontaeläinlääkäriä ja tuomareita kohtaan, jotka ilman mitään oikeaa syytä pilasivat elämäni ja veivät vapauteni, mutta vielä raivostuttaa, eli työtä on jatkettava ja vuokraan laitettava puolet työkkäristä joka kuukausi. :(

Kaikki rempat tehdään täällä maatilalla tai mökkipaikalla, joskin sinne ei ole näiltä rempoilta edes ehditty ajatuksia laittaa.

Elän mielessäni kokonaan täällä ja tänne teen kukkapenkkini, pihalammikkoni, ulkokeittiöni ja romutaiteeni myös fyysisesti, sitä ei voi kukaan kieltää, vaikka naapuruston katit ja ties mitkä täällä parveilisivat, niin eivät kuulu ruusutarhaani tai kärhökehikkooni.

Saan itse yhden koiran ja kissan ottaa lemmikeikseni parin vuoden kuluttua, tiedän jo että tahdon pyreneittenkoiran. Toivottavasti lait eivät muutu siihen mennessä niin että lemmikinpito on jo kaikille luvanvaraista ja vaatii kolmen vuoden kurssituksen.

Tai mistä sen tietää vaikka olisin silloin jo shamaani, tai tunnettu parantaja ja luennoitsija ja silloinhan on jo elämä muualla kuin missään kodiksi kutsutussa.
Tai onko sitä missään enää silloin.
-On niin paljon helpompi katsella taaksepäin kuinka aika on rientänyt, kuin kuvitella että se rientäisi vielä kymmeniä vuosia eteenpäinkin.

Elämä on niin kaikenlaista. Pakko potkia niin kauan kuin peittoa piisaa, sanoo vanha sanonta. :D

Tänään järjestimme 'kello viiden teen' pitkästä aikaa, Suutarilikka perheineen ja Heppalikka poikkesivat.
Vieraita oli siis 14, jotenskin vähän meni tarjottavia, eilinen leivottiin ja vielä tänäänkin. Voileipää eniten.
Tiikerikakkua, Aurinko- ja hedelmäkakkua, jotain banaanileivostyyppisiä, täytekakkua, jossa oli vadelmahilloa, pullaa murosydämellä, pannukakkua ja ohrapättistä(pättis on leivinpellille litistetty sämpylä, joka voi olla niinkin ohut ettei sitä edes halkaista) eli siinä sitten juustoa, keitettyä kananmunaa, kurkkua, salaattia ja tomaattia päällä. Ja tietysti pashaa. <3
Nätit ruusukupit olivat punainen ja keltainen ruusu ja kerrostarjotinkin samaa sarjaa.
Suurinpiirtein tällaiset kupit:
https://www.vastavalo.net/albums/userpics/21054/normal_ruusukuppi.jpg

Mutta pääsiäinen alkaa olla takanapäin ja kevät edessä.
Kivetyksestä näkyy nyt puolet, tietenkin juurikin se keskeneräinen alue suli ensin. :D
Samettikukat itivät muutamassa päivässä, siirrettiin ne tänään valon alle, tuoksuherneitä kyttään huomenna. Siirrätin jo edellispäivänä kaikki tulppaanit, narsissit ja kukkimaan alkavat krookusruukkuset porstuaan, siellä voi laskea pakkasen puolelle öisoin, mutta ei varmaan enää pitkään.
Sain siis tilaa näille kasvatuksille.
Kylvelen huomenissa myös lisää kesäkukkia ja ehkä vihdoin koulin nuo tomaatitkin, joo ja istutan loput freesiatkin.
Sitten pitää alkaa treenata sitä näytelmän vuorosanaosastoa säntillisemmin ja pistää laihariin uusi spurtti päälle kun tämä viikko on lihottanut minut syöttilääksi. ;D

Parempia päiviä teille ja aurinkoa mieleen ja taivaalle. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.23 07:17:29

Eihän on hieno juttu että keskeneräinen suli ensin, pääsette siitä jatkamaan.

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.4.23 18:14:27

Kiva lukea Tirskun kuulumisia. Tuli mieleen, että eikö sinne vuokrakoppiin kannattaisi ottaa alivuokralainen.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.4.23 21:13:21

Keskeneräisyys vaatisi myös asennushiekkakasan sulamisen, muuten ei pääse jatkamaan. ;)

Vuokrakoppi on hyvä paikka, siellä majailee välillä joku teineistä ja väliin sitä on käyttänyt mm. Heppalikka kun on omat pesutilat olleet rempassa ja melkein sen sängyn lisäksi täyttää mainiot kangaspuuni. <3

En vaan ole vieläkään saanut otettua härkää sarvista vaan edelleen on pasmat sekaisin, eikä puut ole viritetyt, voisin harjoitella vaikka näillä tämän talon puilla, Miäs kyseli tuossa juuri tänä aamuna, että joko voisi leikata matonkuteeksi pari rikkinäistä lakanaa..
-Meni sitten puutöihin pihalle ja sinne jäi, kunnes tuli sisälle ja kertoi että tajusi että autonsa katsastus on tässä kuussa ja näin hävisi jälleen.
.. eikä ole palannut vieläkään. :D

Toinenkin seikka saa minut viihtymään vuokralaisena, vuokraisäntäni on näytelmäseurueen tärkeitä vaimonsa kanssa, eli yhteistä historiaakin on ja nykyaikaa.

Yhteinen historia on kaukaa.
Heillä oli hoitokoti ja me kävimme siellä laulamassa ja laulattamassa vammaisia ja vanhuksia, silloin kun nykyään kolmikymppiset tyttäret olivat teinejä ja asuivat kotona. :)

Ehkäpä siinäkin pakkoraossa oli jotakin syvempää merkitystä, kun 'tupsahti' kiva vuokra-asunto läheltä ja parasta siinä on se, että kun se on entinen posti, niin koko seinä on ikkunaa.
-Voinen siis aloittaa triptiisinäytösten pitämisen. ;D

Huomenna alkaa arki ja se dieettispurtti, kerron sitten kuinka tavattoman tehokas se vaan sitten olikaan, kun lauantaina könyän vaa'alle..

Vappu lähestyy. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=VhAYXx-_z8A&ab_channel=RaunoLehtisenorkesteri-Topic

Lähettäjä: Heikki Grönberg 
Päivämäärä:   15.4.23 01:28:57

Mäne töihin !!!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   15.4.23 19:33:34

Hessulle: On esteenä EPEK-syndrooma.
-Ei pysty, ei kykene.. ;D

Lähettäjä: Alina 
Päivämäärä:   16.4.23 21:22:57

Heikki mäne sinä sinne mihin ei aurinko paista!!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   18.4.23 14:02:50

No olihan se paino jonkun verran laskenut, mutta liekö flunssa ja turvonnut olo lisännyt, ettei pudotusta löytynyt kuin puolisen kiloa. :(
-Mutta eteenpäin elävän laihtuminen. ;D

Kovasti pukkaa pientareesta tulppaanin kärkiä, tuon rautatiläisten omenapuukin, joka istutettiin viime kesänä, sen juurella näkyy neliön matto punertavia störöjä. <3
Muissakin paljastuneissa plänteissä kukkapenkeissä sojottelee joitain soiroja, joskin taitaa parhaimmin tulla esiin nuo jotka ehdittiin syksyllä laittaa aikoinaan.
-Puhetta on, että nuo sipulikukkaset ovat nykyään heikommin kestäviä kuin vanhemmat lajikkeet, värejä ja muotoja on satoja, mutta puhtia kasvaa tuskin yhtä vuotta pidempään ei sitten löydykään, kun vanhat vaan lisääntyivät vuosi vuodelta..
-Onko teillä tällaisesta kokemusta? Vai liekö maaperä ja lannoitteet köyhtyneet?

Jaoin noita sipuleita silloisen 17v:n istutettavaksi muutamia pusseja per penkki ja samantien kyllä katosivat päästä minkä värisiä tai näköisiä olin minnekin antanut laitettavaksi. ;D
Jännä nähdä mitä yhdistelmiä on tulossa, laitan joka penkistä jonnekin kuvan missä on yli kymmenen sipulikukkaa. <3

Itse laitoin tuon grillimontun kylkeen toissapäivänä muutaman kymmenen syksyltä jääneitä. Siinä on ne kolme walkerin hernepuuta istutettuna sen uuden kivetyspätkän kylkeen, mutta niiden välit sitten jäivät ilman mitään. Saapi nähdä viitsivätkö nämä nyt laitetut ehtiä tälle keväälle. ;)

Gladioluksen sipuleita olen laittanut nyt multaan. Ensin liotin niitä matalassa vedessä muutamia päiviä että heräsivät ja nyt valkoisia uusia juuria on ilmestynyt alapuolelle ja joissakin jo vihertävä itu yläpuolellekin. Aloin laittamaan niitä multaan eilen, kermapurkkeihin ja kukkaruukkuihin.

Gladioluksen sipulit ovat siinä jänniä, että niissä on väriä jonkun verran, joka viittaa kukan sävyyn, eli punaisesta sipulista kasvannee punasävyinen kukkasarja. Erottelin selvästi punaiset ja toisaalle oranssihtavat, kellertävät ja liki valkoiset. Nyt kasvaa muut kuin punaiset näissä tölkeissä ja pyöreissä purkeissa a ne muun väriset neliönmallisissa kukkapurkeissa.

Luin lehdestä rouvasta jolla oli jo yli 20 vuotta vanhoja gladioluksia eli miekkaliljoja valikoimissaan ja hyvin olivat kasvaneet joka vuosi. Ne pitää vain kerätä syksyisin ja säilöä oikein.
-Hehe, siinäpä se juuri onkin se ongelma kohdallani!
En vieläkään tiedä mihin laitoin ne daalian juurakot 'talteen talven ajaksi' parina vuonna. ;D :D

Olisi hienoa saada iso kasvihuone, monta metriä pitkä, tiilirungolla, niiiin tahtoisin sellaisen, se pidentäisi kasvuaikaa kummastakin päästä, niin keväällä aikaistuisi kesän tulo ja syksyllä myöhästyisi talven tulo.
-Teen sellaisen.. ;)

Unelmissani olen jo rakennellut sitä pientä mökkikylääni tuonne pellonpätkälle.
Jospa tekaisisin trukkilavoista pohjia ja salavitiä muuraisin niihin söpöt piiput, joissa olisi pieni hellantynkä <3.
-Jolloin joutunen maksamaan joka mökistä 300 euron lupamaksun ja jos haen luvan neljään mökkiin kerralla, niin saatan saada sen reilulla puolellatoistatonnilla..
..jota minulla ei ole. :(

Rahat ovat niin vähissä, että kaikki piiputtaa, niin sähkölasku helmikuulta kuin lainatkin, vaikken ole ostanut mitään suureellisia ihmejuttuja, eli tuhlannut.

Miähen perintöasia ei ole edennyt, eikä kohta ole enää mihin edetäkään, kun kokoajan mennee tädin kaksiosta viittäsataa kuukaudessa, vielä on muutamalle kuukaudelle tileillä rahaa maksaa sitä yhtiövastiketta.
Jos perintö selviäisi, niin voisi asunnon vaikka vuokrata tai myydä, meillä ei ole varaa jatkaa maksamista kun tädin varat loppuvat, kohta kuolemasta on vuosi ja pankki vaan sekoilee eikä asiat etene, vaikkei lakimies näe mitään laillista estettä asian loppuunsaattamiseksi, mutta kuulemma pankkeja ei sido mitkään säännöt, vaikkei pankilla ole asiassa muuta virkaa kuin että tilit ovat siellä.

Mutta raha menee ja tulee ja jos siinä välissä pärjää, niin hyvä on.
Vielä on ruokaa ja valoa ja polttoainettakin, vaikkakin siitä ei kovin kauaa ole kulkemisessa hyötyä kun pitäisi vuoden vakuutusmaksu maksaa muutaman viikon sisällä, että ajo olisi sallittua.

Laitanpa muutaman sipulin taas multaan ja menen pihamaalle tallustelemaan ja ihailemaan tulppaanien störöjä. :)

Kauniita päiviä viikolle itse kullekin. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   25.4.23 10:12:57

Tiistaista sadepäivää ketjuun eksyneille. :)

Tulppaanien lehdet vaan hivuttautuvat kohti taivasta, nyt ehkä tahti hiukan hidastuu, kun tulee näitä koleita päiviä, mutta taas sade itsessään elvyttelee kummasti kevätahavan kuivattamia pientareita. <3

Gladioluksista korkein on jo yli kymmensenttinen 'miekka', mikä onkin miekkalilja-nimen oiva mahdollistaja, yli puolessa ollaan jo parissa sentissä ja ylikin, ihan tarkkaan laskien itu näkyy 44 taimessa, eli enää muutama kymmenen harkitsee ilmestymistään. ;D

Tänään on jotenkin rasittava päivä, illalla on orkesterilla soittokeikka ja tällä kertaa en vaan mitenkään koe jaksavani mitään. Se raivostuttava Frozen-elokuvan soundtrack-pätkä pitää muka taaaaas soittaa.
-Ymmärrän sen tietenkin kapellimestarin egon nostatuskappaleeksi, kun ainahan heilläkin on omat 'näkymättömät' kilpailunsa ja tuolla tilaisuudessa on muitakin opiston tyyppejä omine orkestereineen.
Mitä se sitten soittajille tekee, niin paineita ja stressiä.
Tältä sen pitäisi kuulostaa, nuotti on tästä otettu, joskin virallisena ostona.
https://www.youtube.com/watch?v=hEzbqIyNNbM&ab_channel=HalLeonardConcertBand

Eikä se nyppiminen vielä siihen jää, 19v pitää toimittaa yli 20km päähän sijaistamaan päiväkotiin vanhinta sisartaan yhdeksi, hakea sieltä kolmelta ja yrittää mennä yli 60 kilsan päähän vastakkaiseen suuntaan sinne esiintymispaikalle viideksi. Kuulemma ei ole parkkejakaan...
-Toivottavasti Miäs pääsee kaupungin päässä kuskiksi, olisi yksi neuroosi vähemmän. :/

Totuushan on taas sellainen, että huomenna tämäkin päivä on eilinen ja ohi mennyt riippumatta siitä miten meni mikäkin.
Olisi yhteiskuljetus tuolta 20km päästä, mutta en ole järin sosiaalinen määrätyissä tilanteissa eli toivon että selviämme omin avuin.
Ehkäpä joskus toiste sitten täytyy lähteä virran mukaan, nyt vielä pitää riippumattomuus pintansa omine hankaluuksineen.

Elämä on täynnä vaihtoehtoja. :)
Tätä kirjoittaessani, musiikin säestyksellä, olenkin jo saanut kypsymiseni kuriin, asenne ratkaisee, eli hienoa että AinoMaija on toiminut ja ehkä toimii tänäänkin, hienoa että tiet ovat sulaneet, hienoa että tytöllä on jotakin työtä, josta saa jotain korvausta, hyvä että sataa vain vettä, eikä lunta, upeaa että on kevät, loistavaa että kuntoni paranee päivä toisensa perästä, en voi muuta olla kuin kiitollinen. <3

Olen nimittäin oikeasti lapioinut, haravoinut, joogavenytellytkin ja painokin on muutamia kiloja pudonnut ja olen myös saanut soitettua käyrätorvella niitä korkeita ääniä, joita siinä Frozenissakin tarvitaan.

*** Tiedättekö, elämä on loistava mahdollisuus siihen että huomenna on taas parempi päivä ja uudet tilaisuudet vaikka mihin, ,kunhan uskoo/tietää sen ja lähtee sillä mielellä eteenpäin. ;D

Sähköstä vielä hiukan tragikomediaa:
Laitoin chattiin kysymyksen, kun siellä luki että hyvitykset vähennetään jo erääntyneistä laskuista, että milloin se näkyy, sieltä kehoitettiin kysymään asiakaspalvelusta.
Soitin sinne eilen, jäin jonoon, olin jonossa, lähdimme soittotunnille, perillä kun tytöt ottivat torviaan autosta yhteys viimein aukesi ja kertoivat että meille on jo maksettu hyvityksiä aiemmin, miinuslaskunkin olemme jo saaneet.
-Siis milloin, joka euron olemme repineet jokaisen selkänahasta kellä vain on ollut rahaa ja velkaa on edelleen 1200e??!
Asiakaspalvelija vastasi että niinpä, eipä hänkään niitä täältä löydä, joten hän selvittelee ja ottaa yhteyttä joskus.

Tulos siis, rahaa on upotettu siihenkin firmaan tuhansia kuluttajien toimesta, mutta ei ole varaa palkata asiakaspalvelijoita puhelimeen vastaamaan, sen sijaan maksullinen numero kiskoo vielä loputkin kyselijöiltä.
-Puhelu kesti reilut 41 minuuttia ja lopputulos oli käsien levittely. :O

Ei tämäkään varsin ärsyttäisi, mutta kun lainaeriä on jo yli 500e myöhässä, kun kaikki on tungettu niihin sähkölaskuihin, siirtomaksu tulee eri firmasta ja on ollut yli satasen kuussa noiden lisäksi vielä, siinäkin on satanen erääntynyt ja toinen iskee ihan kohta..
On tämä villiä, saa nähdä mitä tässä vielä näkee. ;D

Minä lähden nyt syömään lautasellisen hernekeittoa ja puoliltapäivin pitää startata sinne hoitopaikkaan.

ps. Miäs toi eilen vuoden aikana ostamani tilpehöörit, partylitejä, koriste-esineitä, kakkuvuokia, ja vaikka mitä mielenkiintoista sälää yhdeltä huutonetmyyjältä. Ei vaan ole tullut noudettua ja aina olen huudellut jotain krääsää paketin päälle. Olisivat kyllä voineet sanoa että hakekaa vihdoin, mutta tulikin viesti että olivat ottaneet huutonetiin ylläpitoon yhteyttä josta sanottiin että säilytysaika on kohtuuton, eihän olisi tarvinnut kuin kirjoittaa että nyt pitää hakea. Miäs on mennyt joka arkipäivä kulmilta ohi, mutta kun ei muistaessa vaan ole kukaan ollut missään kysyttäessä. Nyt sitten vaan ilmoitin että tullaan viiden jälkeen ja onnistuihan se.
(Kulmilta ja kulmilta -on siinä yli 50 kilometrin heitto.. :) )
Jännää nähdä mitä olen kerryttänyt, kunhan ehdin asiaan perehtyä.
Tämäkin on ihan selvä syy etten enää paljoa huutele tai tilaile, alkaa olla jo tarpeeksi kaikkea parinkin talon sisustamiseen.

Kulkekaa sateessa pystypäin tietäen että kohta paistaa taas aurinko ja sisäinen valo valaisee harmaimmankin päivän ja hetken. :)

Lähettäjä: miina 
Päivämäärä:   25.4.23 10:37:01

Anteeksi vain, että täältä sivusta kyselen, mutta eikö kaikenlainen "krääsän" ostaminen olisi hyvä lopettaa, jos talous on tiukilla? Omalta kohdaltani lopetin viime vuoden maaliskuussa kaiken muun paitsi elintarvikkeiden ym. välttämättömyyksien ostamisen ja olen myynyt tori.fi:ssä kaikkea itselleni turhaa yli 1000 eurolla. Taloustilanne on nyt huomattavasti vakaammalla pohjalla, kun säästötilillä muutama satanen hätävarana:)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   25.4.23 11:47:50

Tämän juurikin olen tiedostanut ja lopetellut jo viime vuoden puolella 'turhan' tavaran varastoon haalimisen.
Kyseisessä kaupassa oli maksamatta 7e joistain rintaneuloista, eli maksetut nekin tilpehöörit pääasiassa jo viime vuoden puolella.

Kunhan nuo sähkölaskut selätämme ja saamme lainan ajan tasalle, niin muutama euro liikenee jatkossa myös kukkien hankintaan. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.4.23 07:41:57

Tässä valitettavan hyvä esimerkki elämänhallinnan puuttumisesta.
Muistatko edes aikaa kun kaikki oli hyvin? 40vuotta sitten?

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.4.23 13:28:44

Höpsismiä pisteeltä, elämänhallinnan puuttuminen tarkoittaa sitä, kun asiat liukuvat tiedostamattomasti käsistä, eikä niihin ymmärrä tarttua, kun ei ymmärrä mihin on menossa.

Sitten on tämä toinen tapa, eli ottaa riskejä, ja mahdolliset virheet esim. laskelmissa tai ennakoimattomissa tilanteissa saavat aikaan ei-toivottuja käänteitä.
Elämä on kokoajan hallinnassa, mutta kun kukaan ei voi kaikkea tietää, eikä tulevaisuutta milloinkaan räätälöidä valmiiksi paketiksi, niin tulee aallon pohjia.
Pohjallakin se perusELÄMÄ on hallinnassa, vaikkakin onnellisuus ei huipussaan.

Elämäni on ollut villiä vuoristorataa jo 40 vuotta sitten, äitini oli ikuinen rakentaja, aina töissä painava yksinhuoltaja, mummoni hoiti minua ja veljeäni, joka taas oli mainio nuorisokriminaaliaihio, 12-vuotiaana jo ajoi Raisulla auton kylkeen yleisellä tiellä 8v kyydissä ja suurinpiirtein juurikin noihin aikoihin. Poikaystäväni pakotti minut aborttiin seuraavana vuonna, jolloin olin 17v. Sitten äiti muutti pois kotoa ja veli ja mummo seurasivat veljen kovan koulusekoiluväännön jälkeen perässä kun olin 18v.

Kyllä tässä elämässä on ollut vauhti päällä varmaan syntymästä asti, mutta se mikä puuttuu on juurikin tuo elämänhallinnan menetys ja toivottavasti jää puuttumaan ikuisesti. :D
Ehkäpä se olisi voinut olla lähellä jos joku meistä olisi käyttänyt lääkkeitä, huumeita tai ollut oikea alkoholisti..?
Äidin suvun naiset ovat olleet aina raittiita, rehellisiä, korkeamoraalisia, empaattisia, kovia tekemään töitä, arvostaneet koulutusta, olleet luovia, musikaalisesti, taiteellisesti ja toteuttaneet unelmiaan välittämättä 'normaalien' ihmisten eriävistä elämäntyyleistä tai -tavoista.
Miehet sen sijaan juoppoja.
-Liekö vastakohdat täydentämässä toisiaan, sen hetken, kun naiset ovat holisteja viitsineet perheessään katsella.
Heillä on aina olleet omat asunnot, ei ole tarvinnut olla edes vuokralla ja ne ovat omilla työpalkoilla hankittu ja ylläpidetty.

Itseni kaltaisessa onnellisessa avioliitossa niin kuin kunnollisen miehen kanssa taisi olla viimeksi isoäitini äiti aikoinaan, sitten oli kaksi settiä niitä holisteja.
'Niin kuin' tarkoittaa että minun siippani ei ole raitis, mutta alkoholi ei ole rajoittanut koskaan työntekemistä ammatissaan, eikä kotitöissä.

Joten "muistanko milloin kaikki oli hyvin"? -Muistan, <3 -aina.

Elämä on asennekysymys, tärkeintä on pyrkiä siihen ettei koskaan vahingoita ketään tietoisesti, monista asioista voi syntyä pahaa mieltä jollekin, eikä sitä voi estää, mutta aina ollaan kohteliaita, positiivisia iloisia, valoisia, kannustavia ja sitä rataa kaikille keitä kohdataan, rukoillaan vilpittömästi kaikkien puolesta ja pidetään se nöyryys elämän edessä ohjenuorana kaikissa teoissa ja kohtaamisissa.

Elämänsä voi joko surra tai iloita, mutta niin kauan kuin itse olet ohjaksissa niin pyri siihen ilon suuntaan ja aina kun joudut valitsemaan valitse polku valoon. :)
https://www.youtube.com/watch?v=QbOCDb3rjIc&ab_channel=HarmonySisters-Topic

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.4.23 15:03:30

Sitten muutamia muita asioita kieputtelemaan. :)

Soittokeikka oli ja meni, kuten päivillä ja hetkillä on tapana.
Miäs lähti töistään aiemmin ja kyyti meidät sinne ajoissa, kun ensin oli kiepannut(40km) kyytiin sieltä hoitopaikasta 19v:n.
Ennakkostressistä huolimatta soitin varmaan parhaimmin kuin koskaan aikaisemmin. ;D

Kuntouttavassa tein silkkipaperikukkia, samoja 'hyvän mielen ja ilon' kukkia kuin siellä viikon takaisessa Donkkis-kerhossa.
Siinä siis piippurassiin tuherretaan kerroksellista rypistettyä silkkipaperia ja varteen voi vielä mykertää lehden, joka kiinnitetään teippirinkulalla. ;D
Siellä kuntouttavassa on aivan ihana herra A, aina kohtelias, hiljainen kuuntelija, istuksii hissukseen ja tuo välillä päivän lehtiä luettavaksi, joskus on minulle antanut ihan kotiinkin vietäväksi.
-Sain hänet ainoana väsäämään vappukukkaa kanssani, se oli hälle, tottumattomalle, hankalaa, mutta valmistuihan se pienin avuin valmiiksi.

Kun koitti kotiinlähdön aika, niin hän haki vanhan sanomalehden, teki siitä kukkakaupan kaltaisen puketin, laittoi kukkasen sinne ja totesi, että vaimolla on kohta syntymäpäivä ja tästä tuli lahja.
-Voi sentään olisin niin halunnut suorastaan halata häntä, niin söpö juttu se oli raavaalta mieheltä, ilman vitsin häivääkään. Tuimme kaikki paikallaolijat päätöksen viisautta, miehen vuosia tunteneena ja arvostimme päätöstään. :)
Toivottavasti vaimokin ymmärtää asian tärkeyden. :)

Illalla oli taas orkesteriharjoitukset, mennessä kuopan jälkeen kuuli äänestä, että pakoputki katkesi, hienot oli möyrinät ajella kylällä. :D
Palatessa yritin loppunotkossa varoa korkeaa keskikohtaa ja sinne mossahti takapyörä helmaa myöden savivelliin routamonttuun, kun en sitten niitä hienoisia merkkejä uhkaavista montuista huomannut katsoa sen pakoputken varjelun ohessa. ;D
Siinä sitten oltiin tyttöjen kera.
Muistin että olin pyytänyt 'heittämään' jo tiistai-iltana lapion peräkonttiin, jos tullessa kuntouttavasta lapioisin tiellä pahimpia kuoppia loivemmaksi(koska nyt minä voin <3 ja lapioinkin) ja 19v, tämä meidän 'minikaivuri' sitten otti lapion ja alkoi mättää rengasta esiin kuramössöstä, 18v:llä oli hienommat kengät, eli niitä ei kannattanut sotkulla tuhota.
Jonkun ajan ja puolen kottikärryllisen kurakeon jälkeen pääsimme jatkamaan kotiin asti. :)
Olin jo ehtinyt hävikkikaupasta tulossa olleelle Miähelle pirauttaa, että montussa ollaan joten hänkään ei pääse kotiin asti, oli ihan kiva soittaa uudelleen ja kertoa, että nyt tie on vapaa.

Koronasta sen verran, että sehän vei hiukseni silloin reilu vuosi sitten liki kokonaan ja alkoi kasvaa valkoista sinne tänne takaisin päin. Hiukseni eivät koskaan ole olleet vahvat, mutta keskimääräisinä luonnonkiharoina ovat näyttäneet tuuheammilta kuin ovatkaan.
Nyt ne ovat vahvistuneet ja viime aikoina on tuntunut, että vaikka ovat edelleen lyhyehköt, niin tuntuisivat jopa entistä tuuheammilta. Saan ne pään päälle nippuun hiusdonitsilla vasta, ettei tiedä jos jatkavat pidentymistään, että olisiko pikkupalmikkoni paria hiirenhäntää paksumpi tulevaisuudessa.. :)

Kansanedustajaksi suurperheen isän statuksella osin ratsastaneena, Varaosavävyllä alkoi uusi elämä jo viikko sitten kun Suutarilikasta tuli jälleen sinkku. :)
Onneksi vuokra-asunto löytyi nopsaan ja erokin astuu voimaan muutaman kuukauden päästä ja mikä tärkeintä naapurissa loppuu se jatkuva riitely ja miehen osalta kotitöiden pakoilu ja lapsille karjuminen. :)
Elämä on muutoksia ja niihin sopeutumista. <3

..ja vielä sähköstä.
Soitin asiakaspalveluun uudelleen, 'vain' 20 minuutin jonotuksella, mies vastasi tällä kertaa, tutki asiaa ja totesi laskelmien olevan nyt niin, että reilun 1100e velasta jää, uuden sopimukseni laskun(136e) lisäksi ,maksettavaksi noin 90e ja sen saa maksaa aiemmin siirtämälläni eräpäivällä 30.5.
-Siis hei, upeeta, mahtavaa! <3
Nähtäväksihän nyt jää, päivittyykö laskujen tila myös omille sivuille ja kun vanhin erääntynyt oli jo siirtynyt perintätoimiston listoille, häipyykö se sieltä ja kuinka suuret kulut ne vielä keksivät köyhien kiusaksi.
Oli se hyvitys kohdallamme yli tonnin, melkoista touhua, mutta kyllä niin pistää kiukuttamaan niiden puolesta, jotka menettivät tämän sähköshown takia kotinsa, luottotietonsa ja ties mitä.
Kuulemma tämä hyvitys oli jo joulukuussa tiedossa EU:n määräyksenä sähkön hinnoista, mutta meillä oli hallitus vain hyshys-linjalla kunnes tuli pakko..

Gladioluksia on jo näkyvissä 54.
Hankkijalla oli tarjous jota en halunnut ohittaa, juurikin niitä ruusuja joita tahdoin noihin suuriin viemäriputkiin, alennuskin melkein puolet, mutta kun ei ole rahaa ja jos olisi niin siihen lainaanhan se pitäisi laittaa.
Kysyin kuitenkin olisiko jollain ollut niitä muutamia kymppejä vipattavaksi, kolmella ensimmäisellä ei ollut, mutta Mopopoikuli sitten soitti ja kysyi minne hän ne kympit siirtää. <3
Säästin ostoksessa lähes 30 euroa, kun olisin ne kuitenkin jostain joutunut ostamaan, kun ilmoittauduin jälleen myös niihin Avoimiin puutarhoihin.

Tämä selvennykseksi niille, joiden mielestä velallinen ei saa hankkia mitään ellei velat ole maksetut. En pode huonoa omaatuntoa, eikä niitä kymppejä sure nyt kukaan muukaan.
Taimet ovat oikein hyväkuntoiset ja virkeät, istutan ne jo tänään tai huomenna pysyville paikoilleen.
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Upload/ta702252019ruususeafoamweb.jpg
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Upload/ta703252017ruusuauslorosaauslo75ka.jpg
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Upload/7ryhm%C3%A4ruusu_Kimono_16206.jpg

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   27.4.23 21:56:51

Mukavaa vappua teille.

Etsin ja keräilen sinulle niitä huiveja.
Alakerrassa oli mennyt väestösuoja ovi jollain lukkoon ja en päässyt varastoa kaivelemaan.
mut tulee jossain vaiheessa sinulle

T Heli

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.4.23 22:15:25

Kiitokset, vappupäivänä torveillaan torilla männävuosien tapaan. :)
<https://www.youtube.com/watch?

v=imG11Kgctcg&ab_channel=HelsinginTy%C3%B6v%C3%A4enyhdistyksenSoittokunta-Topic>

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   27.4.23 22:16:31

Kantsii yhdistää kysymysmerkin jälkeen linkki, jos haluaa tunnelmaan. ;D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.5.23 16:36:42

Hyisen koleaa vappusäätä nautitaan täällä, lunta satoi aamun ja kylmä jäi kumppaniksi. :)

Laitoin tuossa pitkästä aikaa takkamuuriin tulen ja ehkä olen kaivannut tätä tulen huminaa ja polttopuiden risahtelua, heti tuntuu kuin tulisi lämpöisempi. ;D
Vappusoitot menivät ihan hyvin, puhujajuontajalla oli ollut toispuoleinrn halvaus loppuviikosta, kehui ambulanssia ja sairaanhoitoa kiitollisena, kun vain toinen puoli hiukan roikkui enää kasvoista.
Paranemisia hälle.
Itsekään en ole saanut huonoa palvelua sairaanhoidossa, väliin joitain ärsyttävyyksiä tietysti on tullut kohdattua, mutta yleisarvosana on hyvä, liki erinomainen. <3

Muuten tämä universaalinen karma väliin hidastaa asioita.
Jos et ole sikana velkaa, niin sitten olet jotenkin kipeänä tai jotain, mutta jaksan kuvitella asioiden siirtymähetkien olevan haastavimmat ja silloin oireiden pahimmillaan.
-Kiitos Miähen päivystystöiden jaksollaan, nyt on laina ja sähköt ajan tasalla, mutta polveni on niin kipeä etten meinaa kävelemään päästä. ;D
Säärihaavani ympärysiho on myös niin läpikuultavaa kuin sitä ei olisikaan ja sille en vaan voi mitään tehdä, ehkä ihmeitä ilmestyy.. :/
Ihonsiirto ei kiinnosta ja ensin sen haavan pitäisi myös parantua.
Ehkäpä kuukauden päästä on asiat paremmin. :)

Muuten taitaa olla tasaista, ;) mitä se sitten milloinkin on.

Mopopoika aloitti uudessa työpaikassa tänään, tunnollisena duunarina oli paikalla jo puoli seitsemän, mutta kuinka ollakaan, kausityöntekijöiden piti olla siellä ensimmäisenä aamuna vasta kahdeksalta. :D
Hän on siellä Infralla ollut ennenkin kesätöissä, eikä nytkään kotiin laitettu, saa nähdä kauanko töitä riittää, toivottavasti nyt edes sen kesäkauden.
-Mopis on painanut pitkää päivää siellä maanrakennusfirmassa 15/6 tahtia syksystä asti, eikä ole saanut keskittyä lähes mihinkään kotonaan, kun on vapaa-aikaa ollut niin niukanlaisesti. Tämä ns. normaalityö taitaa muistuttaa ihan lomailua niihin satoihin kilometreihin verrattuna, joita joutui ajamaan päivät läpeensä huoltamassa koneita ympäri maakuntaa.

Sähkispoika myös irtisanoutui, kun oli suullisesti sovittu toisen työpaikan kanssa töihin pääsystä, minä olen aina epäileväinen kaiken suhteen, joten uskon vasta kun on 'mustaa valkoisella' uudessa työpaikassa.
Hän lomailee nyt tällä viikolla välilomaa ja sitten selviää mitä tapahtuu.

Harmillisesti juurikin Sähkispoika on perinyt Miähen aikaisen kaljuuntumisgeenin. :( Hän on hiukan yli kahdenkymmenen ja jo alkaa tukka paeta otsalta huimaa kyytiä.
Tokihan sanonta sanoo ettei 'timantti kasva sammalta', mutta itsetuntoa se ei varmaan kovin hivele. Laulussakin sanotaan, että '..aivoista kasvavat karvat pään ja vain kaljut ovat järjissään'.
Toivottavasti hän pystyy ottamaan perintönsä huumorilla vastaan.

Trubaduuripoika on maatilalla töissä hanttimiehenä, ja Inssipoika insinööreilee datafirmassa edelleen.

Vanhin tytär aloitti lastenhoitajan opinnot, Heppalikalle syntyi vuoden ensimmäinen varsa, Suutarilikka muotoilee elämäänsä niin kuin yksinhuoltajana, me loput naispuoliset tuherrellaan milloin visioitani ja lopun aikaa näytelmäharjoituksia.
Musiikkiopintojen päätösnäyttö on tulossa parin viikon kuluttua ja siitä innostuneena opisto perii 500 euron rästissä olevia lukukausimaksujen loppuja.
19v on tuurannut lastenhoidossa ja hoidellut Suutiksen katrasta välillä, mutta rahat ovat muutamissa satasissa ja hyvinkin hukkuneet puhelinlaskuihin, meidän sähköjen tukemiseen ja muutamiin osamaksuihin, eli opisto on jäänyt taka-alalle.
18v ei ole saanutkaan mistään rahaa ja meiltä ei ole opistomaksuihin ollut irroittaa, suorastaan ihan unohdettu koko juttu, mutta nyt on 15.päivään asti aikaa selvitä niistäkin, silloin on myös se loppunäyttö.
..ja kaipa tässä selvenee saadaanko tälle keväälle ylioppilasta vai siirtyykö lisäpänttäyksiin syksyn kokeisiin.

Minulla taas itää siemeniä paikat väärällään. ;D
Gladiolustilanne on 63, eikä niitä järin montaa ole lisää tulossakaan, jaloleinikeissä liikutaan reilussa kymmenessä.
Koulittiin hyvinkin liian myöhässä yhden purkin tomaatintaimia toissapäivänä ja saatiin parikymmentä uutta purkkia täyttämään muutenkin täyttä huushollia, vielä olisi toinenkin varmaan yli kymmenen taimen purkki koulittavana samaa kirsikkatomaattia.. ;)
Elämänlankoja laittelin myös purkkeihin, mutta kun nekin olivat päässeet liian pitkiksi soiroiksi, niin eivät oikein jaksa ryhdistäytyä, sama tuoksuherneillä, vaikka laitoin ne valoon samantien, niin ohutta vartta vaan tunkevat lampun alla kuin vihreät spagetit ikään.
-Pitäisi ne tietysti tuonne auringon armoille saada, mutta eihän se näillä pakkasilla tule vielä parinkaan viikon ohjelmaan.

Muutamia isosamettikukkia olen saanut pysymään kuosissa ja A4-arkin kokoinen laatikko on uusia tulossa, luulen kyllä että ne olisivat tavallisia 'samettiruusuja', mutta kun en oikein tiedä lapun kadottua, lehdet näyttävät samoilta..??
Tsinniat vaan eivät etene, olen niitä kylvellyt jo kolme pussia ja aina ne nuokahtaa jossain kohdassa. Nyt on vielä pari pussia jäljellä yrityksiin.
Joitain muutakin on tuolla kytemässä, myös muuten ne lobeliat jotka jo homehtuivatkin siirreltiin nippuina omiin purkkeihin, niistä kahdesta jossa olivat itäneet, niitä purkkiloita tuli 36, saapi nähdä mitkä jaksavat lähteä kasvuun.

Juu, iso-olkikukkaakin laitoin aiemmin ja päivänsiniä itämään, sinisen tuoksuherneen ja jonkun muun kera, en nyt saa päähäni mikä se kolmas oli niistä jotka ovat nyt pussissa laatikossa itämässä lämminvesivaraajan päällä.

Ulkona on talvesta näyttänyt selvinneen jokunen 'Willian Baffin'-ruusu, jopa rusokuusaman löysin purkkeineen yhteen viemäriputkeen laitettuna hengissä.
Magnolioistani en osaa sanoa, istuttamaan en niitä ehtinyt, jos jostain purkista löytyvät niin yllätys on. ;)
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Upload/Koynnosruusu_William_Baffin.jpg

Sen sijaan äkkäsin yhden pressun kulman alta niitä onnenpensaita, ostoruukuissaan ja niihin näytti tulevan jopa kukkia ja jo istuttamaani ainakin lehtisilmuja ja myös hortensia tai heisi, kun en vaan muista kumpi se on, näyttää lehtisilmuja tekevän viime kesän istutuksista, tai olikohan tämä kyseinen pensas jo toissa syksyn laittoja, enpä ole varma.
Ruusupensaissa on vihreitä varsia ja lehtisilmuja..

Päivänliljat tunkevat joka paikasta kuten ovat tulleet jo parikymmentä vuotta, pioneista en vielä tiedä.
Pioneista pitää nyt ehdottomasti muistaa että ole maksanut ja tilannut noudon 6.5. luontomessuilta Pionien Kodin jollekin tuoksuvalle lajikkeelle.
Säästää siinä kympin postikuluista kun joutuu maksamaan sinne sisälle kuitenkin itsensä. :)
Yritän kuitenkin saada Insinööripojun käymään siellä tai Mopiksen/Sähkiksen, kun asuvat liki.
Olisi kannattanut olla rahaa ostaa useampia, niin olisi omalla laillaan voittanut kun noinkin lähelle tuotaisiin.

Täytyy korjata olemassa olevien pionien alustoita kun niihin on sitä juolavehnäjankkoa päässyt jumittumaan. Siirrostahan ei pioni tykkää, mutta iloitsee varmaankin vapaammasta ympäristöstä. :)

Mutta jospa tästä nyt lähden elvyttelemään tuota valkeata tälle päivälle.

Huomenna aamusta kuntouttavaan, jos en pääse kävelemään jää kyllä Vapriikkiretki välistä, mutta huomisella on omat murheensa sanoo vanha pääkalloluolan sanonta. :)
Tuubakerhon kevätkausi päättyi tuohon vappusoittoon, eli tänään on luvassa koti-ilta. Aivan ihanaa. <3

Lämpimiä ajatuksia kolealle viikolle ja kevättä rintaan. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.5.23 20:12:41

Aurinkoa välillä sunnuntaissa on ollut, joskin ensin istuttiin autossa ja sitten Suulilla näytelmäharjoituksissa ja kyllä siellä tuli kylmä ja oli päivänvalolta pimeää.
päästiin sitten kotiin.
Mopis ja Sähkis olivat poikenneet Suutiksen pihaan autoa ihmettelemään ja olipahan Sähkispoika käynyt myös messuilemassa ja toi pionini. <3
https://www.pioni.fi/wp-content/uploads/Edens-perfume-22--500x500.jpg

Muistuttanee kukaltaan äkkiseltään vanhaa Sarah Bernhartiani, mutta on siis Eden's Perfume-niminen kaksiväriseltä näyttävä, voimakkaasti tuoksuva pionilajike, jää nuuskittavaksi. ;D

Sähkispojukin oli 'sortunut' ostamaan itselleen pionin ja keisarinkruunun sipuleita myyrien karkoitukseen. Hän hankki niin kuin valkoisen:
https://www.pioni.fi/wp-content/uploads/DSC_4038raja-scaled-500x500.jpg

Näytteilleasettajissa oli myös ruusuja myyviä, mutta eivät olleet ottaneet niitä ruusuja mukaansa! Evästin poikaa että ostaa tuoksuvan ruusun sieltä kojulta jos kohtaa, kun saa varmaankin messualennuksella hiukan halvemmalla ja höh, joko ei siis viitsinyt etsiä muita, mutta juurikin siltä jolta halusin oli ruusut jääneet tarhalle, oli kuulemma kaksimetrisiä puita vaan tarjolla. :/
-Ei se taimisto ole kaukana, ehkäpä saan Miekkoseni sinne jossain vaiheessa lähtemään.
Onhan kuulemma marketteihinkin vasta tulossa ruusuja kun toukokuu etenee ja kuulemma vielä kukkivia Virosta kesäkuussa Bauhausiin, jäänpä säästämään pennosia, jos osuisi sopiva kohdalle. :D

Gladiolustiedotus: 72kpl.
En muistanut istuttaneeni niitä vielä tuohon toiseenkin laatikkoon, eli vielä muutama miekka puskee valoon lähipäivinä.
Freesiat ovat niiiin hitaalla, etten kyllä edes tiedä jaksavatko kasvaa, vai onko tämä viivyttely taktisesti hyödyllistä kun sisälläkin on niin koleaa keliä..?

Se kolmas asia, mitä en edellisessä viestissä muistanut, oli kelloköynnös ja niinhän siinä lootassa kävi, että päivänsinit nousivat, pari tuoksuhernettä ja kelloköynnös veti siemenet homeeseen. Pah!
https://putkinotkoblog.files.wordpress.com/2018/08/pc3a4ivc3a4nsini.jpg?w=676
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/20102_orig.jpg

Uutta yritystä vaan peliin ja jos ei mikään auta, niin torilla myytiin viime kesänä erinomaisia kelloköynnöksen valmiita taimia, kukkivat hienosti ruusulaatikkojeni välissä. :)

Mut nyt pitää taas alkaa asennoitumaan huomiseen.
Nuoriso-orkesteri esiintyy usean ala-asteen oppilaille heti aamulla yhdeksältä ja sitten päästään kotiin hetkeksi hengähtämään, pikkupojat tiputetaan koululleen tullessa ja iltapäivällä tytöillä on säestys-ja soittotuntia sitä ensi viikon loppusoittoa varten.

Tiistain kait saisi tehdä kotihommia, mutta keskiviikkona on taas hulinaa, aamulla kuntouttavaa ja torveilua ehtoolla, taitaa olla myös 19v:n tutustuminen iltapäivällä uuteen oppilaitokseensa.
..ja vielä 18v:n ajotunti, mutta se taitaa olla jo kuntouttavan aikana..??
-Ehkä to/pe voi olla vain yksi säestysharjoitus.

Mutta mutta lauantaina onkin taas melkoisen kiinnostavaa meininkiä, Suutarilikka ilmoitti meidät kurssille. :D
Se on kurssi jossa luennoidaan asioiden puhdistamisesta negatiivisesta energiasta ja varmaan he jotka osaavat pelehtivät sen varvun kera.
-Kuultaa varmaan läpi sanavalinnasta, ettei varpu taivu käsissäni ja se jos mikä on turhauttavaa. ;D

Pakko tyytyä osaansa, mutta eihän se tieto varmaankaan pahasta ole, tai sitten voi sivusta oppia jotain muutakin juttua, tai mistä sen tietää jos yhtäkkiä valaistuisin ja sitten menisi piiiitkä loppuelämä parantamalla eläviä, lähteneitä ja puhdistamalla paikkoja negatiivisista iljetyksistä, tai niiden jättämistä jäljistä.
Villiä, mutta tietää että menoa riittää tämä viikko.

Kävin siellä Vapriikissa ja niinhän siinäkin kävi, että siellä oli niiiin kiva näyttely satujutuista, että pitää sinne nyt saada vedettyä niin monta lastenkin lasta kuin mahdollista. ;D
Milavidassa on netin mukaan morsius/hääpukujen näyttely, sinnekin pitää siis singahtaa..
..kuhan joutaa. :)

Lämpenevää viikkoa ja kevään raikkautta.<3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   30.5.23 11:46:49

Huhuh, nyt alkaa kevätkauden loppu häämöttämään ja voi sentään kuinka suurta iloa tuottaa, että fyysinen kuntoni paranee päivä päivältä. <3

Jaksan taas lapioida ja työnnellä kottikärryjä, nostella kiviä ja kävellä ja seisoakin jo liki normaaliin tapaan.
Laihdutus on ollut sellaista vuoristorataa etten olisi uskonut todeksi, ihan kerran parin iltapäiväsyömisen jälkeen paino nousee viikkopunnitukseen useita kiloja ja sitten kun vieläkään ei tuo hormonipuoli anna haipua mummouteen, niin silllä viikolla turposin viisi (5!) kiloa!
-Oli kuin ei olisi ikinä mitään pudonnutkaan. :(

Sieltä nyt sitten laskeudutaan taas hissukseen, 128kg on päivän saldo, eli numeroina ei näytä miltään, joskin pakko sanoa että ahkeroinnin kylkiäisenä on kroppa mennyt enempi kasaan ja näin pysyy into yllä.
Perhetuttu, jonka kylläkin näin varmaan vuosi sitten oli nähnyt unen, jossa jutustelin hänen kanssaan iloisesti ja hoikkana.
Ihmeunia.. ;D

Kurssilla vaan istuttiin ja kuunneltiin asioita joita oikeastaan jo tiesikin, mutta kuulipa lisää mustasta energiasta ja mustista sieluista joille ei mahda mitään, mutta olihan siinäkin jotakin uutta. :)

Taimille kävi köpelösti, ne vaan suuttuivat kun koulin ne seuraavaan multaan.
Niiiiin ärsyttävää.
-Joskin tähänhän on totuttu, aina on joku tapahtunut, eikä siemenet ole hyödyttäneet meikäläisen lompakkoa. :/

Gladiolukset ovat vielä pystyssä. :)

Ruusuja olen hankkinut ja mikä upeinta tänä vuonna:
Miäs kun on jaksanut kuunnella haikailuani niistä David Austin-ruusuista, jotka ovat ruusujen aatelia, niin liekö vallan kyllästynyt ja nyt kun oli saanut hiukan enemmän päivystysviikolta, niin tarjoutui niitä muutamia jostain ostamaan.
Oooohhhh..
Lähimmät löytyivät Turun Viherlassilalta
No, sinne on toista sataa kilometriä ja ruusut 25e kappale.

-Ehkäpä Miäs on joko kyllästynyt tai rakastunut(toivottavasti minuun..?), mutta niin haki hän minulle viisi Austinia Turusta, joku etu että oli tarjous viisi neljän hinnalla.
https://viherlassila.fi/wp-content/uploads/2022/02/darceybussell.jpg
https://viherlassila.fi/wp-content/uploads/2023/01/gentlehermione.jpg

Kolmesta muusta Austinista ei ollut kuvaa, mutta bonuksena tulivat vielä nämä:
https://viherlassila.fi/wp-content/uploads/2022/02/alchymist.jpg
https://viherlassila.fi/wp-content/uploads/2019/03/ghislainedefeligonde.jpg

Näitä on istutettu riviin nyt parina päivänä:
https://www.hankkija.fi/Liitetiedostot/Upload/ta75301008ruusuninaweibull.jpg
Saas nähdä mitä kaikesta taas tullee. ;D

Näytelmäharjoitukset tihenevät minkä kerkiävät.

Mutta voikaa keväällisesti. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.6.23 17:05:38

Hellettä piisaa ja niin varmaan siellä teidänkin suunnassanne. ;D

Näytelmäharjoituksissa rampataan ja rampataan, mutta muutamat jutut ovat jo hallussa.
Tilasin Ellokselta, tiliin kun ei muuten rahaa olisikaan, pari kaapua, joihin yritän sonnustautua siihen hääkohtaukseen, rankkaa kun joka viikko pitää mennä naimisiin useita kertoja ja ihan julkisestikin 19 kertaa. ;D
Hiukan jänskättää, unohtaako kaikki laulujen sanat ja vuorosanat heti kun pitäisi yleisölle ne esittää, vai meneekö se kuin vettä vain ja liihoittelen siellä söpösti, hengästymättä, huom. hengästymättä..
Hengästyn aivan kauheasti jos hermostun ja nytkin vaikken yhtään jännitä kanssanäyttelijöitä, niin tuntuu välillä happi loppuvan ja laulujen sanoissa sekoilen.
Huhuh.

Ensimmäinen Austin-ruusu 'Gentle Hermione', kuva edellisessä viestissä, aukaisee nuppujaan ja tuoksu tuntui siinä jo eilen illalla. <3
Rose de Recht on avannut jo muutamia kukkia ja samoin aivan ihana Hansa, kuten luonnostaankin myös juhannusruusu.
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/30173_orig.jpg

Tuo Recht on arabialainen jotenkin ja joidenkin mukaan erinomainen ruusuöljyn valmistukseen, kuin myös hilloihin ja muihin tuoksujuttuihin.
Hansassa on kaksi kertaa isommat kukat ja tuoksu sanattoman erinomainen, eli en tiedä mihin ero käytössä sitten perustuisi, pitää kokeilla jonain vuonna.
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/30132_orig.jpg

Päätin sitten pitkän jahkailun jälkeen laittaa näitä Austinruusuja muutamaan rengaspinoon, kun niiden kukat jo pukkaavat oksien päihin vaikkei oksat ole montaakaan kymmentä senttiä. Kuvauksessa lukee pituutta tulevan 90-120cm, mutta kyllä näitä kappaleita nuuskiessa pitää mennä maan tasalle kuin kirahvi vesilammikolla, eli korkeampi lähtö ja kukka nenän ulottuville -parempi juttu.

Nyt on kiirus lähtee maidonhakureissuun.
Eilen vein veljelleni pari kärhöä ja hansan, mutta se miksi sinne menin oli se veitsi jonka olivat maksaneet, mutta tänään soittivat että se onkin joku 'maanantaikappale', eikä sillä voi leikata, hei 70 euron puukko. :(
Unohdettiin kyllä veljeni Tomtatotkin meille kuormasta, että kai täytyy sinne se toista sataa ajaa taas lähipäivinä.
Kaikkea tuuria sitä onkin.

Veljeni ja naisystävänsä olivat kovin vanhemman oloisia kuin minä itse ja siksi kaivoin ne kärhöt heille maahan asti ja Trubaduuripoika kun oli meillä lapsineen oppaana sinne, niin veti vielä verkon suojaksi heitin kanoiltaan.
-Jotenkin vain harmittaa kun tuntuu, että kaikki muut niin kovin ikääntyy ja raihnastuu, veljenikin on minua liki viisi vuotta nuorempi, parikymmentä senttiä pidempi ja kymmeniä kiloja painavampi.
Kalja maistuu ja aikanaan telonut itsensä mm. autokolarissa, ei hyvä. :/

-Mutta nyt pitää singahtaa, tai näännyn maidon puutteeseen.

Voikaa hyvin ja muistakaa syödä kuureina kalkkia pitkin vuotta. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.6.23 09:04:43

Käytiin siellä sitten eilen ja, yllätys, unohdettiin se veitsi ottaa mukaan.. ;D
-No kaikessa koomisuudessaan saattaa olla että Miäs käy siellä vielä sunnuntaina, kun olemme muut harjoituksissa ja josko sitten saisi sen puukon palautukseen..

Muuten ei ole kovin montaa kukkasta tullut haudattua, nyt olen kaivanut työhanskat nokkani eteen ja lähden siihen hommaan.

Edellispäivänä tytöt keräsivät kaikki kukkineet tulppaanit ruusulaatikoista, tänään saa ottaa nuo viisi viimeistäkin ja näin tilalle vaihtuvat tuolta liotusämpäreistä nuo ruusut, joista osa jo nuppuja on kyhännyt, eli jos hyvän multaseoksen saa taiottua maan parannukseen, niin eiköhän niistä jokunen kukkanen kehity loppukesälle. :)

Pikkuinen ongelma vaan on ehtinyt kehkeytyä: osasta on nimilaput liuenneet veteen ja näin voin laatikoida vain varman päälle värin puolesta vain ne missä on nimet tallella. :O
Lavakauluslootissani kun on punaiset, violetit, keltaiset, vaaleanpunaiset, valkoiset/punavalkoiset ja uutena oranssit ruusut värin mukaan.

Mietiskelin probleemaa jo viikolla, ajattelin sitten istuttaa 'nimettömät' isompiin traktorin renkaisiin ja jos nyt johonkin laatikkoon jää kovin tyhjää, niin vaihtaa sitten sieltä renkaasta värin selvittyä kyseiseen laatikkoon täydennykseksi.
Hassuja mutkia muutenkin jahkanneessa matkassa. ;D

Toisaalta tulppaanit olivat kyllä varsin piristäviä ja 'nuuskimiskorkeudella' näin kun ne olivat kyseisissä laatikoissa, joten ehkä voisin 'virheen' toistaa jos pennosia on sipulikukkiin vielä syksyllä.
-Mutta ensi kevään mahdolliset tarjousruusut laittanen kyllä värin mukaan seuraavaan liotukseen. ;)

Kaksi Austinia on auennut, vaaleanpunertava persikansävyinen Hermione ja eilen 'The Poet's Wife', auringonkeltainen. <3
https://en.rose.it/img/91/english-roses-the-poets-wife-auswhirl_nen_13272.webp
-Kumpikin vielä ostopurkissaan.

Kun veljeni ei viitsi vaivautua tänne meille, niin vein hälle kukkatarhani tuotokset sinne. ;D
Keräsin aamulla ennen lähtöä kaikista avonaisista ruusuista muutamia kukkia ja nuppuja, kuten myös akileijoista, rohtoraunioyrtistä, lumipalloheidestä ja tarhakurjenpolvista pariin pakastepussiin 20v:n eli ehkäpä tulevan Kukkatyttären kera, (hän kun mennee sinne puutarhurikouluun syksyllä, niin voisi hänet vaikka 'kukka'-liitteellä nimetä), suljimme pussit ja tietty kun ne avasi siellä Kokemäen nurkilla, niin olihan tuoksu tallella. <3
Kälynen toimitti siihen pari laakeaa astiaa ja näin asettelimme kukkaset veteen tuoksumaan vielä loppupäiväksikin. :)

Tämä Kälynen leipoo aivan täydellistä hiivaleipää, kutsuu sitä 'kakoksi' tavallaan myös huumorilla ja minähän nyt olen sitten aivan kakon lumoissa, kun sitä tuolla ekalla kerralla sain ja hän sitten leipoi to-aamusta kakkoa, kun meidän piti silloin siellä käydä, mutta kun Miäs tuli niin myöhään kotiin, lähdimme vasta pe-aamuna ja saimme 'eilistä kakkoa'.
-Seuraavan kakon toivossa veimme vehnäjauhoja, kaurahiutaleita ja puoli kiloa voita tuliaisiksi Tomtatojen, neljännen kärhön(Warsawska Nike), alennussiniviuhkan ja pienen Harrison-ruusun taimikkeen lisäksi. :D

*Mutta nyt olen aikaillut tässä jo liki tunnin, joten, mukavat juhannuksen jatkot kaikille, pysykää pinnalla. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.6.23 09:16:56

ps. Tulppaaneista vielä, katkoin niiltä siemenkodat ja ne siirrettiin tuonne valeistutuspenkkiin jatkamaan kasvua.
-Sipulit kun varautuvat seuraavaan kevääseen niiden vihreiden osien kera vielä kukinnan loputtua, kun siemenkodat napsaisee pois, niin energia kohdistunee enempi sinne sipuliin, mutta kun jälleenkään en tiiä niiden väriä, niin siksi ehkä taas syksyllä istutettaneen uudet yksilöt, mutta ehkä nämäkin kukkivat ensi keväänäkin.

Sieltä nokkospöheikön seasta, kun tilaa perattiin, olikin noussut vielä useita viime syksyn talvisäilöön haudattuja ruusuja!
Positiivinen yllätys, mitä lajia ne ovat, ei olekaan mitään käsitystä, eli yllätykset jatkuvat, kun alkavat mahdollisesti kukkimaan. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   29.6.23 15:20:17

Kyllä nyt jänskättää, kenraaliharjoitus kesäteatterilla ja joku tullee kuuntelemaan ja katselemaan..
Kääk.

Muuten on tasaista, jatkuvaa harjoituksissa hyppelemistä ollut, ajettu nyt viimeisinä neljänä päivänä liki 700 kilometriä teatterin takia. :/

Eilen oli ukkosta joka alkoi satamalla herneen kokoisia rakeita.
Nytkin alkoi sataa, vaikka aurinko paistaa.
-Äkkiä näytelmähuivi kuivumasta talteen!

Toimittaja kävi tekemässä juttua avoimiin puutarhoihin liittyen johonkin lehteen, en edes muista mihin, kauhean kuuma ja minä EN ole mikään kuvauksellinen hiki naamasta valuen jossain ruusupusikossa. :/

Näytelmässä osa on ihan jähmeitä kökköjä ja itse olen yrittänyt liikkua, ärsyttää vaan kun väliin sanotaan että pitää liikkua ja taas seuraavalla kerralla nähdään vaivaa kun liikkuu liikaa ja on muka koko ajan väärässä paikassa.
Eilenkin vielä tuli muutoksia, vaikka huomenna on ensi-ilta, olin niiiiiin raivoissani, että kun muut menivät makkaralle itkin kiukusta hetken, kuin keräillen tavaroitani, etteivät nähneet touhotukseltaan.
-Teki mieli sanoa että se on nyt heipat, tulen katsomaan esityksenne joskus elokuun alussa.

Masokisti se on kun teatteriin katsomaan menee ja ihan hullu kun näyttelemään.

Kukkatytär yritti siinä rauhoitella ja tämä nuorin Taiteilijatytär himmaili omissa maailmoissaan, etten sentään yksin siellä kärvistellyt. ;D
'Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön' -näin se vaan on ja sen asenteen olen valinnut.

Tuntuu vain jotenkin siltä että taidan kuitenkin olla se herkkäsieluinen taiteilijatempperamenttinen hippihyypiö, joka menee vähän liian syvälle noihin rooleihin, toki realismia unohtamatta, mutta silti, muilla tuntuu se suorittaminen olevan enempi tapeetilla.

Nyt on kyllä jo kiire, olen ihan poikki, tuntuu etten jaksa laulaa enkä soittaa näytelmässä, kun pari tuntia 'käyskentelin' tuolla auringon paahteessa sen toimittajattaren kera, sadekin loppui, tuli vaan muutama tippa ja edelleen aurinko paistaa..

Sen verran kyllä lavertelen, että koska en muista esityksen lopusta paljon mitään, niin teen itsellenikin 'lehtiluntin', jota sitten 'selaan' siinä pöydän vieressä tärkeänä.
-On siis jo tosi kiire....

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.7.23 00:05:07

No niin, nyt on näytelty jopa ihmisillekin, eikä vaan kanssanäyttelijöille. ;D
Hullun hommaa sanon vieläkin, mutta jos joku muistaa edes jotain, niin ei mene mykkä'filmiksi' koko show.
https://www.facebook.com/suuliteatteri/?locale=fi_FI
Kolme esitystä nyt takana ja seuraava torstaina, joten näyttelemiselle nyt heipat hetkeksi ja puutarhan kimppuun.

Nyt on tullut sitten se niin toivottu viileämpi vaihe ja huisan paljon sateisempikin samalle, lämmöt jossain kympin korvilla ja tunnelma kuin lokakuussa.
-Ei siis kohden koskaan. ;)

Loistava työkeli, mutta ei vieläkään kropasta ole moiseen raatamiseen kuin pää tahtoisi, mutta jaksan uskoa että jotain saan aikaiseksikin.
Ruusuja on vielä istuttamatta ja muitakin.
Vielä pitää pikapikaa hakea jostain vielä niitä kesäkukkia joka purnukkaan, vaikka kaksialtaisessa tiskisetissä vihannoi jo söpösti valikoima neilikoita.
-Ehkä onnistuu jos saan työkkäristä venytettyä, kun sitten ei enää tarvitsisi hankkia puutarhaan paljon mitään uutta tuon puutarhapäivän jälkeen.

Tuo pahuksen ötökkä, tulkitsin ruusuetanaiseksi, jyrsii Valamonruusuni aina kuin pitsikudokseksi juuri näin kukinta-aikaan ja vaikka matkaa on yli kymmenen metriä, niin nyt jyrsii jo tuota keltaista Austiniakin, sietämätöntä.
-Kohta lukemani mukaan pudottautuvat maahan koteloitumaan.
Vaihdan kaikki mullat tuon Valamon alta jos se vaikka hukkaisi koko ötökän hevon kuuseen. Kannattaa kokeilla, näin kuvittelisin.

Siellä valeistutuksessa on lähtenyt kuin huomaamatta kukkimaan kaksi jaloruusua, eli muistuttaa kukaltaan niitä kaupan leikkoruusuja, aivan valkoinen ja toinen auringonkeltainen.
Villiä kun en muista mitä lienevät, valkoinen voi olla schneewittchen, mutta keltainen, kun aukeaa kokonaan ja jos tuoksuu vahvasti saattaisi olla friesia, mutta jos ei hullunlailla tuoksu ja siintää hiukan pinkkiä voisi olla ihan peace.
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/30108_orig.jpg
http://huutokoski.fi/wp-content/uploads/2016/03/Rosa-Friesia_ER.jpg

Muut ruusut eivät sitten olekaan kauhean aktiivisia, pensasruusut kärsivät tuosta kosteudesta, ja kolea keli hidastaa herkempien kasvun etenemistä.
Ihmeitähän tapahtuu, eli viikko aikaa puutarhan alkaa vihannoimaan. ;D

Muuta ei sitten ole ehtinytkään tapahtua, Miäs on kesälomalla, millähän 'lomalla', kun ehtimiseen kuskaa meitä pitkin poikin.
Vaihteluahan tietysti sekin työarkeen.

Tiistaina kuntouttava reissaa museoon, eli jos vaihdan käyntipäivän saatan päästä sellaiselle keikalle.

Sitten ihan ylimääräinen huomio, minun kynteni ovat pitkät.
-En tiedä, että mistä nyt ovat tarmonsa ammentaneet ja kun vielä käytän tuota hohtavaa vaaleanpunaista lakkaa näytelmän toisen puvun takia, niin kyllä väliin oikein ihmettelee, että mistä moiset kynnet nyt ovat ilmestyneet.
Koronan peruja vasemman käden nimetön ja keskisormi aina halkesivat niinkuin pituussuuntaan kärjestä, joten pysyivät lyhyinä, nyt nimetönkin on ehtinyt jo sormenpään tasolle 'ehjänä', kauanko hupia kestää ei voi tietää, mutta siihen asti nautin sorkkia kukkapenkkejäni, kun oikeassa kädessä kynnet ovat jo sentin, reilunkin yli sormenpäiden. <3
-Pieniä iloja, mutta nautin niistä suunnattomasti, piristävät arkea ja hivelevät esteettistä näkemystäni. :D

Toivottavasti teillä sujuu mainiosti ja auringon antamalla energialla jaksatte iloisella kesämielellä nämä koleammat päivät, kuulemma jo loppuviikosta kesä taas palaa. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.7.23 10:38:42

Minä olen nyt lomalla. <3

Työläismuseokorttelin reissun jälkeen, jonne tulivat myös Miäs ja tyttäret, alkoi kuntouttavan kesätauko, eli vasta 26. päivä seuraava reissu ja näytelmässä tuli hengähdyspaussi, seuraava esitys on torstaina 20.7.
-Näytelmässä on mennyt melkoisen tasaisesti, se vaaleanpunainen kaapu oli ihan sopiva siihen hommaan ja laulut ja soittokin on sujunut ihan suurin piirtein ymmärrettävästi.
Katsojatkin ovat olleet enemmän ja vähemmän tyytyväisiä, sivusta on kuullut kun ovat kahvitellessa väliaikana kehuneet viihdyttäväksi ja humoristiseksi ja yllätyksellinen menohan vaan paranee väliajan jälkeen. ;D
Reilu 40 katsojaa oli per näytös viikolla ja eilen jo yli 70, ehkäpä se siitä paranee vielä loppua kohti, unohduksiakin sattuu repliikeissä jo vähemmän.
Olisi tietty kiva kun loppuisivat kokonaankin. ;D

Sekopäistä itkua ja stressiä olen potenut viikonlopun, kun ne 'avoimet puutarhat'-tapahtuma oli eilen.
Sekaannuksesta johtuen juttu osui päällekkäin näytelmän kanssa, eli Suutarilikka toimi sijaisenani täällä ja pyysin hälle avuksi myös Mopopojua, kun nämä naapurin 'kiljuvat sikiöt' saavat aikaan älyttömän tuhon hetkessä, jos niitä ei valvo, siinä hukkuvat niin Vaarin työkalut, kuin muorin kukkalapiotkin jäljettömiin.
Helpompi oli suostutella Mopis avuksi, kun hälläkin on täällä jo muutama mersunraato osineen ja termiitit hukkaavat kaikki irto-osatkin mitkä käsiinsä kaivavat. ;D

Ihmisiä oli käynyt yli 30, kun oli se lehtijuttu innoittajana. Melkoinen saldo täällä perämetsän uumenissa.
Suutis oli ihan paineessa, vaikka hän on tyttäristäni eniten asiakaspalvelutyötä, mm. taimimyymälässä, tehnyt. ;)
Tsemppiviestejä olivat terveisiksi lähettäneet ja uskoneet tästä vielä jotakin tulevan.

-Mutta kyllä vaan oli niiiiin hullunhomma tämä ajankohta:
Kesäkuun pensasruusut olivat lopettaneet kukinnan, yksikään lilja ei ollut nuppuastetta pidemmällä, laatikkoruusuista ei kukkinut yksikään, Weibulleista väsätty yli kolmimetrinen penkki ei ollut edennyt kuin yhdessä n.60cm korkuisessa oli nuppu ja muiden korkeuskin oli alle 30cm.
Austinien ensimmäiset olivat tiputtaneet terälehtensä, seuraava oli nupussa, yhdessä valkoisessa oli kukkia, olikohan se Desdemona ja yhdessä kärhössä oli YKSI kukka.. :O

Niitä kärhöjäkin on täällä tontilla parikymmentä, liljoja varmaan enemmänkin ja ruusuja useita kymmeniä, kaikki olivat vihreitä, liljatkin korkeudeltaan puolitoista metriä, kauniin vihreitä ja muutamia nuppuja tulossa.
-Aarghhh!

Hain hätäavuksi tutulta taimistolta jotain kukkivaa, annoin omistajalle 50e summaksi ja hän täytti autoni annansilmillä, guineanliisoilla ja muutama koristejokuhirssi?? ja pelargoniakin tuli kyytiin.
Menin uudestaan seuraavana päivänä, annoin saman summan ja nyt sieltä tuli lobelialaatikko, amppeleita-orvokkia, petuniaa, miljoonakelloa ja pari pelargoniaa.
Lähetin vielä lauantaina isännän sinne ja taas ilmoitin saman summan, puhelimella kysyin että jos niitä roikaleiksi venähtäneitä pelakuita olisi, niin voisin testata miten niiden kera pärjäisin..
-Niitä tuli sitten varmaan parikymmentä. :)
<3 *Luoja siunatkoon tuota kauppiasta* <3

Näin sitten perkasimme orvokkiamppeleista siemenkotia ja siirsimme niitä vanhoihin peltipönttöihin, ruostuneeseen tynnyrin puolikkaaseen istutin guineanliisoja ja lobelioita, patoihin valkoista annansilmää lobelialla, viemäriputkeenkin komean sinisen orvokkiamppelin, kuten myös toiseen kaksialtaiseen tiskipöytään, altaat orvokkeja täyteen. :)

Kukkapenkin piristeeksi hehkuvan punaisia pelargonioita.
Aika moni jäi myös ihan siihen ostoruukkuun odottamaan pihaan, mutta olipahan edes kukkia, kun ei muuten sitten näkynyt kuin vihreää.

Saaressa oli todellakin säilynyt hengissä se 'yksinäinen saarnipuu', eli viime vuonna istuttamani mannasaarni, aivan hauskaa. :D
Kiikutin pojan toimesta kyseiseen saareen jo yli viikko sitten traktorin renkaan ja sehän nyt melkein täyttikin koko saaren, pääsi sen nyt kiertämään, muttei paljon muuta kiven juuressa olevan puun lisäksi siihen sovikaan.
Vietytin renkaaseen peruspunaisia pelargonioita, niitä jotka olivat talvehtineet ja vielä näitä uusia mitä taimistolta tuli, joulunpunainen sopii hyvin mustaan renkaaseen. :)

Pergolani pielikit ovat niin krankun näköisiä, kun ensin osa pääsi kuivahtamaan, alusämpärit olivatkin haljenneet, enkä ollut sitä huomannut, reilut parikymmentä jogurttipönttöä siis ihan vaan ratkennut sivu- tai pohjasaumasta talven aikana, vaikkei niissä ollut mitään sisällä, ehkä pari pientä kiveä vain, aivan mysteeri.
Tämän kun tajusi alkoi tuo kolea ja siitähän ei auringon ystäväkukka pidä.

Pergolassa on värimaailma lilasta pinkin ja vaaleanpunaisen kautta hennon roosaan, korvailin kylläkin osan kauppapuutarhalta tulleilla virkeämmän näköisillä ja siirsin kärsineitä toipumaan syrjempään.
Pergolassa on paikkoja n.60 pelakuulle. <3

Ehdin istuttaa myös ruusuja isompiin renkaisiin, en tiedä mitä ne ovat, kuitenkin kuorma-autoa isompia, muttei ihan suurimpia traktorinrenkaitakaan, laitoin punaisia, burgundia ja ausloa.

Kukkatytär bongasi ison pesukoneen tai kuivausrummun kiiltävän rummun, siihen laitettiin, nyt tuli ihan oikosulku, että mikä ruusu ja pari pientä jasmiinia, ehkä montebello??
https://cdn.s-cloud.fi/v1/w758/assets/dam-id/6wE5dzjCq_NBd_jL6JpTmn.webp

Kolme päivää loppuviikosta tytöt korjasivat suihkulähdelammikkoa.
Ensin se vihreä vesi pois, sitten harjasivat allasmuovin ja ja sitten loivennettiin reunoja ja alettiin latoa nyrkin-parin kokoista pyöreää kiveä pohjaa peittämään suihkulähteen sisältävän pumpun ympärille.
-Sitä saikin sitten kelkkoa niitä murikoita, kun jokainen piti tunnustella ettei ole teräviä reunoja ja hakea kottikärryllä kivisestä soraläjästä, kyllä sitä ainakin kolme neliötä saivat peitettyä, saatiin uusi kirkas vesi. Kukkis kaivoi jostain ojasta jonkun kosteikkokasvityppäänkin vielä, vesi siitä kyllä hiukan alkoi sameta, mutta on se ihan kiva.
..ja mikä tärkeintä, suihkulähde suihkuttaa jälleen, eli kesä on käynnissä. <3

Suutis esitellessään sunnuntaina, kertoili kuulemma mm. ruusutarhan kaivonrengas-altaissa lumpeiden tuhoutuneen talvella, sattumalta hän oli jäänytkin infotta, koska nekin tyhjennettiin lauantai-iltana, harjattiin pohjasta ja sieltä kuravedestä löytyi ihan elävinä n. kolmen sentin lehdillä varustettuna ne lummepurkit. :)
Tytöt raahasivat saaveilla ja kastelukannuilla kaivoista vedet renkaisiin, ihan vanhat ajat tulivat mieleen, kun Heppa- ja Suutarilikka raahasivat samoin, saavi välissä ja kannut käsissä, vettä hevosille muinaisina kesinä. :)

Kukkatytär kertoi että oli pelastanut myös ison lammen eli suihkulähdelammikon lummepurkin aiemmin takapihan ammeeseen, toi sen sieltä ja kyllä pahus sentään oli elossa sekin, muutamia minilehtiä pukkasi purkin juurakosta. :O
-Saas nähdä jaksavatko virota ihan pinnalle asti, jos niin sitten kyllä vienen talvisäilöön ja kehitän ensi vuodelle isommat kasvualustat.
Viime vuonna hankittiin viiteen altaaseen lumpeet verkkokaupasta, joten kolme elossa 'heiteillejätöstä' huolimatta, on loistava kädenojennus puutarhaharrastukselleni. <3

Kukkis joutui tai 'pääsi' tänään tuuraustöihin päiväkotiin ja sitten menevät Trubaduuripojun lapsia viihdyttämään yökylään, josta palaavat huomenna vahtimaan Suutarilikan pikkuriiviöitä, kun vanhempien isoveli vie omat sisaruksensa huvipuistoon, jolloin Suutis menee vahtimaan heitä.

Me ollaan tehty ne passihakemukset verkossa ja kun ei ole otettu niitä sormenjälkiä, niin pitää yrittää asemalle, kuulemma voi päästä, kun menee jonottamaan tunti ennen toimiston aukeamista.
Tehtiin jo yksi turha 60km reissu ja huomenna yritetään mennä jo vieläkin aiemmin.
-Ei muuten mutta aika loppuu siihen näytelmäporukan kauden kuittausreissuun elokuussa.

Kaikkea sitä onkin, mutta se on nyt niin että minä olen silti lomalla ja otan tämän siltä kannalta, toivon parasta, mutta en suostu stressaamaan mistään.

Toivon teille muille samaa, stressitöntä asennetta, olitte sitten töissä tai lomalla. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   18.7.23 11:15:10

No niin, loma se lähenee loppuaan. ;)

Tyhjennettiin yli 20 vuotta täynnä ollut pergolan pohjoispuolisko epämääräisestä puutavarasta, osa jo ihan lahonnutta, mutta tyhjää tuli.
Sieltä pilkisti pari kivenlonkaa ja niitä sitten traktorin perälevyn kera raavittiin esiin ja saatiinkin pois uumenista.
Varmaan puolen kuution kiviä olivat, toinen harmaa ja isompi punainen, jälkimmäinen saatiin kyljelleen, joten korkeutta tuli liki metri. <3

Siihen sitten mietin käyttötarkoitusta ja kukkapenkkiinhän sitten taas päädyin. Penkistä on tulossa noin neljän neliön suuruinen alaltaan kivien ympärille, pergolaan nähden jää vielä toista metriä, eli sen päässee kiertämään erikseen.
Siihen kukkapenkkisen sivuun pergolan puolelle syntyi jotenkin polku jonka levensin noin 70 senttiin, kaivoin uraksi ja sitten nuo ahkerukset sihtasivat siihen maitolaatikolla kiviä soraläjästä, eli nyt siinä kaartaa kahtaalle kurvein kivitien poikanen. ;D

Laatikoissa on taimia odottamassa, tavallaan siis käytän tätä penkkiä myös niinkuin valeistutuksiin, eli jos kasvit selviävät ja alkavat tuuheentua, ei tuo tila niille tule riittämään, mutta ainakin päätyvät maan poveen ensi talveksi.
Kasveissa on elefanttiheinää,sitä hiukan pienempää raitaista, punahattuja, perhoangervoja, loistosalviaa, pensasmalvikkia, liljoja, varjoyrttiä, kaukasiantörmäkukkaa, loistosädekukkaa ja ties mitä vielä, ajattelin vain laittaa sinne kaikki perennan taimet mitä vielä purkeista löytyy. :)

Voisinhan sinne tunkea vielä koristeomenapuunkin, mutta magnolioita ei, kun ne tarvitsevat kuulemma happaman maan, ne kokeilen sijoittaa alppiruusujen seuraan puiston perälle.

Äitienpäivän kirsikka sitten vaan totaalisesti kuoli ja kuihtui, en tiedä mikä virhe siinä tehtiin, talvi vei sieltä puistosta ne vaahteratkin, mutta katsoo nyt miten käy näille viimeksi siirretyille ensi talvena ja pitäisiköhän se uskollisesti muovilootassa kukoistanut tammen taimikin laittaa istuttaen , ettei toista talvea tarvitse sinnitellä laatikossa. ;D

Sen sijaan sinne lammen reunan savipenkereeseen istutetut villit ruusut, olikos ne nyt koiranruusua, ovat vallan hyvin säilyneet talven yli, vielä eivät ihan näytä sateenvarjoilta, mutta ehkä jo ensi vuonna päästään toiselle metrille korkeudessa.

Ensimmäiset liljat ovat auenneet viikon sisään, on oranssia, keltaista ja vaaleanpunasävyistä kaksiväristä, nimestä ei nyt hajuakaan..
Jos ratkaisen, niin laitan kuvan.
Austinineissa on keltaista, valkoista, samoin kukkii Seafoam, John Davis, Skeda, Friesia, Auslo/Burgund aukeaa varmaan tänään ja ruusutarhan yllätyssurvival jostain historian hämärästä, eli osoittautui Rumbaksi. ;)
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/30100_orig.jpg
-Kukka on kauniista väristään huolimatta pieni, jotain nelisen senttiä halkaisijaltaan.
Ostamani Westerland, joka on oranssi, yllätti ihan myyntipurkissaan kukkimalla tummanpunaisena kukkansa, eikä se ollut vain se ensimmäinen, vaan nyt siinä on ollut jo kuusi tumman, jopa mustahkoreunaisen tumman punaista kukkaa.
Taimisto sanoi että saisi palauttaa, mutta en viitsi, ihan ok, kun en ehtinyt oranssien laatikkoa vielä väsätä.
Kärhöistä kukkii Rouge Cardinal, Justa, Aljonushka ja oletettu Hagley hybrid.

Köynnösruusuista jo pari talvea kärhökehikolla majaillut New dawn ja Gishlaine Feligonde, jota en ole edes myyntipurkista pois vielä istutellut.
Kärhöjen joukossa intoillut viiniköynnös teki viime vuonna nuppineulan pään kokoisia mukarypäleitä, tänä vuonna ne siellä taas rehoittavat, mutta nyt ei ole kukista häivääkään, sen sijaan korkeuksia kohti on hamunnut jo puoli metriä tänä kesänä ja lehdissä löytyy, joten köynnös mikä köynnös.
William Baffin-ruusuja kukkii röpelöisin kukkasin parissa purkissa, kuten myös muutama John Davis.
Baffin rehoittaa myös saunan nurkalla korkeimmat soirot kukkineen jo pian parissa metrissä, kilpailee siinä matalaksi mykertyneen ruusunätkelmän ja seinää kipuavan kiinanlaikkuköynnöksen kanssa.

Navetan seinustan penkkeihin aikoinani laittamat kotkansiivet ja siperiankurjenmiekat, saivat joinain vuosina kaverikseen kuunliljoja ja jonkun liljansipulinkin olen sinne viskannut, siivet lepattavat komeasti metrisinä, miekat sanoin ja alla näkyy niitä kuunliljoja, neljää eri lajiketta laskeskelin sieltä löytäväni, se lilja on kivunnut myös korkeuksiin, näyttäisi oranssilta, ehkäpä tiikerinlilja on hän. :)

Kyllä tuo puutarhajutska vaan on innostavaa, joka aamu vessareissun yhteydessä vaeltelen tsiigailemassa mitä uutta on edelliseltä päivältä ilmestynyt.
Löysin jonkun uuden kasvinkin viikolla, ukonhattujen vieressä oli joku jonain vuonna ostamani kukkapurkki ja sieltä sojotti jo metriä hipova outo haipakka, neljäkin taisi, en ollut ennen nähnyt. :O
-Oli siinä joku nimikin, mutta nyt en muista, kerron kun viisastun, vielä mitään kukkaa siinä huitukassa ei ole näkynyt.

Mutta joo, Sinulle joka tätä luet toivotan oikein lumoavaa viikkoa, kuulenkin jo naapurin termiittien ääniä, toivottavasti vain päässäni, mutta näen heidät kuitenkin tänään, kun Suutarilikka tullee raivailemaan heinikoitani taas kohti pihan reunamia.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   18.7.23 11:35:41

Se lilja tulkattiin olevan Lollypop. :)
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/401050_orig.jpg

Se huitukanruukun teksti kertoisi siinä majailevan preeriankaunosilmän. ;D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.8.23 16:28:28

Päästiin sitten elokuun puolelle.
Sanotaan että tämä on kesäkuukausi, mutta tällä sateella tulee kyllä lokakuun loppu mieleen. ;D

Mites kaikilla on kesä mennyt, kävittekö jossain, hankitteko jotain, vai olitteko ihan muuten vain? :)

Täällä ei vieläkään isot liljat kuki, eikä kyllä tiikerinliljatkaan, jottaettä ei tiedä onko kevät vai syksy.

Näytelmät alkavat olla 'loppusuoralla', eli tämä on viimeinen viikko Loppusuora-näytelmää Sastamalan Suulilla, tervetuloa katsomaan, kävijät ovat kiitelleet, rento näytelmä, hyvät pehmeät penkit, katto pään päällä ja kahvi ja pulla kuuluu lipun hintaan(20e). :)
Näytöksiä vielä to ja pe klo 19 ja su klo 15.

Laihtunut en ole, ehkä hiukan kiinteytynyt, enkä tiedä olenko oppinutkaan mitään uutta, tai edes syventänyt vanhaa..
Miähellä auto pukeilla kolmatta viikkoa ja hermot ja lomat menneet sen kimpussa, väliin kyytien näytöksiin ja takaisin, AinoMaija on vielä toiminut.

Kokeilin saippuanpalaa jonka piti olla shampoo ja huomenaamuna pitää hiukset pestä uudelleen, kun ei siitä mitään tolkkua tullut, ehkä en osaa sellaista käyttää tai jotain, olin aikas tarhapöllö kuntouttavassa. ;D

Taiteilijatytär piirtää yllättävän hyviä kuvia valokuvista, pyysin häntä tekemään Louis Armstrongin, Jörgen Petersenin ja Ossi Runteen kuvat netistä näytelmään somisteeksi soppeeni ja mainioita tuli.
Hän myöskin piirtää sillä lyijykynällä lemmikkien kuvia valokuvista tai ihan lähetetyistäkin kuvista.
Näyttelijän äidin koira oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja hän pyysi muistoksi äidilleen kuvaa, lähetti sähköpostiin ja tyttö piirsi, oli ihan kuin olisi kyseinen valokuvan otus vain muutettu mustavalkoiseen malliin, ilmeet ja kaikki ihan samat kuin kuvassa.
-Se oli positiivisen yllättävää meikäläisellekin, vaikken huonona piirtäjänä ole pitänytkään. <3

Kukkis lähtee kuukauden päästä puutarhurikouluun, mitähän siitäkin tulee. ;D
YO-kirjoituskin lähestyy, jänskättää pääseekö nytkään läpi, ei paljon piirtäminen auta niissä kokeissa.

Kukkapenkkien ympärillä samoillessa on aamupäivät menneet, en uskalla oikein selkää varoen paljoa tehdä, mutta nyt kun teatterointi jää pois täytyy ryhdistäytyä.
Torveiluharrastuskin alkoi eilen, kun on keikka lauantaina, kuihtumassa on porukka, vielä riittää väki nyt jouluun asti, saas nähdä miten sitten, jos ei tule uusia soittajia. :/
-Toivossa eletään tietysti.

Kaunista elokuuta kaikille, voikaa hyvin ja siunausta. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.8.23 14:26:57

Olen kyllä nyt varsin kypsä.

Eilen sai oikein sinnitellä sen itselleni tyypillisen pohjattoman positiivisuuden kanssa. :(

Näytelmä on vanhojen hoivakodin tapahtumia käsittelevä komediallinen sipaisu yhteiskunnan byrokratian rattaissa.
Olen eläväinen, menen rooliini höpsähtäneenä psykologina, olen vanhainkodissa persoonallisuuteni kanssa, tässä tapauksessa vanhainkodissa missä pitäisi olla kuin kirkkokuoron konsertissa.
-Olen niiiiiin ärsyyntynyt kuin ikinä.

Meillä on kaksi esitystä jäljellä, tänään ja sunnuntaina ja jälleen tekisi niin mieleni 'heittää hanskat tyystin tiskiin' .
Yhden näyttelijätoverin vuorosanoihin kuuluu lause: "Näyttelijöiden keskuudessa on sovittu ettei sovi ikinä kritisoida kanssanäyttelijäänsä, koska silloin voi olla odotettavissa että joku joskus ylistää sinuakin."

Niin tai näin, mutta kun jotakuta kritisoidaan, se johtuu useammin siitä ettei ymmärretä asian ideaa tai miksi siinä joku toimii kuten toimii.
Mielestäni siinä kohtaa ei pidä yhtyä haukkumaan kanssanäyttelijää kritisoijan kanssa yhdessä, vaan tuoda se näkökulma esiin että näytelmän luonteeseen kuuluu että myös voi olla erilaisuutta hahmoissa.

En voi sietää tätä tasapäistämistä, en vaan voi, en. :'(

Kun näyttelijätoverit toteavat kuinka ovat tuloksetta yrittäneet muuttaa käytöstäni näytelmässä siinä onnistumatta ja levittelevät käsiään joka valittajalle ja vielä niin että kuulen siitä perästäpäin ulkopuoliselta kuulijalta, niin olen äärettömän pettynyt.
-En osaa edes kuvailla kuinka KYPSÄ voi ihminen olla.
Täällä näytellään näytelmä, jossa ei saa näytellä.

Joidenkin ihmisten korvat menevät tukkoon kun joku lavalla liikkuu, emme kuule laulua, kun joku estradilla heilahtaa, mitä hiivattia.

Kun itse laulan, niin kaikki lähtevät lavalta nukkumaan ja jään siihen yksin viimeiselle kertosäkeelle, kun toisen kerran laulan hoitaja pyörtyy ja kuljetetaan sänkyyn muiden toimesta, kun soitan niin kaikki syöksyvät lavalle..
-Minusta se on juurikin todellista, kertaakaan en ole edes pitänyt sitä kummallisena, ei tulisi mieleenkään vaatia että kaikki tapittaisivat patsaina palvomassa kieuntaani, olen sen verran realisti, ettei ihmisarvoni todellakaan riipu siitä että minun täytyy saada kaikkien huomio vain itseeni.
Näytelmä on tarina ja kokonaisuus mikä syntyy kaikesta yhdessä.

On tämä rassaavaa, alkukin jo yhtä vekslausta tänään jätetään pois tämä, huomenna tuo ja ylihuomenna noita ei ole ollutkaan ja ensi viikolla ei kukaan tiedä enää mistään mitään.

Näyttelijät palkitaan kesän työstä yhteisellä Viron reissulla tämän kuun puolivälin nurkilla.
Jos olisi rahana saanut, niin en olisi lähtenyt, mutta toisaalta tytöille se on elämys se ulkomaan käynti, enkä itsekään ole kyseisellä paikkakunnalla käynyt, niin pitää vetää oikea asenne, raivota kotona ennen ja jälkeen, niin että näyttelijänlahjat sitten riittävät reissun ajaksi leikkiä iloista 'kivassa' seurassa samassa linjurissa kolme päivää. :/

Tietysti on kiva päästä matkalle, se ei ole kenenkään lipputuloista enää pois, joten saan olla ihan oma hillitty itseni, kuten aina olen oikeassa elämässä vieraassa seurassa, onhan sentään käyttäytymissäännöt aina olleet hallussa ja ihan mikä parasta: Saan olla oman perheeni kanssa yhdessä, oman Miekkoseni kyljessä ja omat rennot tyttäret ympärillä. <3
-Kiitos Luojalle perheestä. ~§~

Toinenkin ärsytystä tänään suuresti herättänyt ihmiskontakti.
Perhetuttumme kymmenien vuosien ajalta on ollut tulossa näytelmää katsomaan ja näköjään pääasiassa puheissa.
Tarjosin aiemmin kyytiä ovelta ovelle, -ei käy, tarjosin kyytiä osasta matkaa, -ei käy, neuvoin mukavan ajoreitin rauhallisia teitä myöten, -ei käy..
Soitin aamulla ja kerroin että kun Miäs päivystää, niin repsikan paikka olisi tyhjänä ja voisin ottaa matkalta mukaan, mutta hiukan aiemmin kun meidän täytyy olla siellä siivoamassa ja muuta etukäteen..

Kyseinen rouva on soitellut ja välillä itsekin olen soitellut kuulumisia silloin tällöin ja hän on aina kiitellyt soitosta kuinka on mukavaa jutella.

Nyt hän sanoi että vai siellä pitäisi olla puolitoista tuntia ennen näytöstä, en saa mitenkään aikaani kulumaan kun eihän siellä ole edes mitään juttuseuraa.
-Kysyin ihan suoraan että enkö nyt kelpaa juttuseuraksi..?
Hän naurahti väkinäisesti kun varmaankin tajusi mitä oli sanonut.

Ehe-ehe vaan, toisinaan ihmisiltä lipsahtaa heidän oikeat mielipiteensä kuin vahingossa..
-Ei kyllä yllättänyt, Miäs muistutti että kun aloimme seurustella, niin kyseinen hehkeä rouva veti hänet vierailulla sivummalle sanoen, että mitä sinä tuollaiseen roskasakkiin olet seonnut, älä tuon naisen kera mitään ala kun olet itse niin hyvännäköinen ja saisit parempia.
Niinpä niin, olinpa seurustellut aborttiin asti hänen ainoan poikansa kanssa silloin useita vuosia, eikä se poika ole sen perään vakavasti seurustellut kenenkään kanssa.

Olisin niin toivonut hänellekin perhettä ja kyseiselle rouvalle lastenlapsia, onnea elämään kerta kaikkiaan, ehkäpä myrkyllisyys ja tavallaan katkeruuskin , joskin piilevä, olisi hälvennyt. :(
Mutta eipä se minun syyni, toivottavasti, ollut ja kohtalonsa kaikilla, on heillä hieno omakotitalo ja tämä leskirouva on kaunis hymyilevä ihminen, eikä ikä näy selvästi, poika on mikä on, mutta toivottavasti kohtelee äitiään paremmin nyt vanhemmalla iällä kun aikoinaan.
-Vaikka en kyllä, ikävä kyllä, usko niin tapahtuvan.

Jo tässä tuli vuodatusta. ;D
Elämä vaan koettelee välillä rennompaakin häiskää ja yksi juttu vielä, Trubaduuripoika poti hänkin jotain elämäntuskaa ja vuodatti sitä puhelimessa kiroten ja elämää arvostellen yli puoli tuntia, kun hällä oli se päivä että kaikki pitäisi saada vaan makaamalla ja pitäisi olla hehkeä muija, rahaa kuin roskaa, työ on myrkkyä, jne.
-Äidin osa on väliin rankka ja ehkä aika tasoittaa tunnekuohuja, mutta vanheneminen ei niitä tasoita, 'riemastun' ihan yhtä lailla kaikesta ärsyttävyydestä kuin aina ennenkin, nykyään osaan vain peittää sen erityisen hyvin. :D

Nyt vaan vedetään hymynaama päälle ja valmistaudutaan lähtemään 'ihanasti' näyttelemään toiseksi viimeistä kertaa. :)

Tiellä oli eilen pahannäköisesti vinksalleen tien penkalta suistunut rekka, hyttikin lytyssä, kun mentiin siellä oli palo- ja muita hälytysautoja ja pesivät jotain tietä, kuulimme että oli sattunut noin puolta tuntia aiemmin ja kun kymmenen nurkilla palattiin, niin oli useampi hinausauto ja muita hätävilkkuvehkeitä nostamassa, jo pimenevässä yössä autoa rinteestä.
-Täytyy katsoa löytyykö jostain onnettomuudesta mainintaa, toivottavasti ei tullut henkilövahinkoja.

Juuri nyt aurinko syttyi loistamaan kullaten vihreät, ihanat vanhat koivupuut. <3
Kaikkea hyvää kaikille tasapuolisesti. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   4.8.23 14:41:15

"HÄMEENKYRÖSSÄ Häijääntiellä (tie 249) sattui liikenneonnettomuus torstaina noin kello viideltä iltapäivällä Keikyän ja Hämeenkyrön välillä. Tarkempi onnettomuuspaikka on Haukijärven tienhaarasta noin 400 metriä pohjoisen suuntaan.

Pirkanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Ilpo Kuokkanen kertoi hieman kello viiden jälkeen, että onnettomuus sattui, kun raskas ajoneuvo ajautui ulos tieltä. Kyseessä oli kauralastia kuljettanut puoliperävaunurekka. Ajoneuvon perävaunu oli Kuokkasen mukaan jäänyt pyörilleen, mutta ajoneuvon etuosa kaatunut kyljelleen.

Fintrafficin tieliikennekeskus tiedotti torstai-iltana, että onnettomuuspaikalla on kello 20 aloitettu nostotyö. Toinen ajokaista oli suljettu liikenteeltä ja paikalla oli liikenteenohjaus. Yhdistelmäajoneuvojen suositeltiin käyttävän kiertotietä. Nostotyö saatiin päätökseen puoli kahden aikaan yöllä.

Pelastuslaitos tiedotti ennen kello kuutta, että pelastuslaitos oli onnettomuuspaikalla turvaamassa toimintaa ja tukki vuodot ajoneuvosta.

Onnettomuudesta ei aiheutunut merkittäviä henkilövahinkoja. Ensihoito kuljetti ajoneuvon kuljettajan tarkistettavaksi."

-Hyvä näin, mutta kyllä se näytti olleen ihan vinksallaan kaikkineen päivineen siellä penkassa..

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   10.8.23 20:52:18

Kolmas kesäkuukausi! Jee, sadetta ja väliin poutaa.

Ensimmäiset jättililjat aukaisivat eilen kukkansa ja tänään messiin liittyi tiikerinlilja. :)

Hankin taimistolta jotain omituista ja odotan jännityksellä mitä siitä mahtanee seurata. Kasvin nimi on jättihibiscus, eli suuri kiinanruusu. ;D
Samoilla postikuluilla tuli myös valkokletra, punatammi ja puolalainen viiniköynnös.
Hipsussa on nuppuja, sanoin kuin kletrassa ja tammi on parimetrinen soiro.

Ostin myös hortensioita pari, eli vanilla fraisen ja cotton candyn, saapas näkee kuinka tällä kertaa käy, sen edellisen blueberry cheesecake-hortensian kera otti ohraleipä ja hän kuoli heti kohta.
https://www.viherpeukalot.fi/images/products/65206-4-247d6616_orig.jpg
https://cdn.s-cloud.fi/v1/w758/assets/dam-id/DYql1m23qLB9u1291u0zNW.webp

Ruusuista Darcey Bussell hohtaa vahvan tummaa viininpunaviolettia kukkaa usean varren päässä ja nuppuja väsäilee muutkin Austinit, myrsky katkaisi lähes metriin yltäneen varren yhdestä, mutta josko niihin muihin tulisi vielä kukkia..

Parimetrisiksi venyneet jättililjat ovat osin alkaneet kaatuilla, kuten heitti pitkäkseen myös valkosininen ukonhattukin ja kun en ehtinyt mennä tekemään tukikehikkoa, niin käänsipä sitten kukkaterttunsa nupusetit tyynesti vaakasuorasta pystyyn ja näyttää metrin mittaiselta kepiltä, mistä sojottaa pieniä sinivalkoisia puita.

Erotin parkinvieren pöheiköstä keltakukkaisen pensashanhikin, koen että täytyy ehtiä sinnekin antamaan arvoa hänen ponnisteluilleen ja istutella muutama muukin samaan linjaan kaveriksi. ..ja tietenkin raivata nokkoset, vadelmat ja horsmat pois valon tieltä.

Käytin Suutarilikkaa kaupassa ostamassa lisää koulutarvikkeita koulukkaille, otin samalla kympin havut, kolme pientä tainta, joku kataja ja ehkä, nyt en sanokaan taas mitään se muu yleinen havu kuin tuija, en sitten muista yhtään mikä, mutta pieniä purkkeja, n.30cm korkeita.

Nautin ajatuksesta, että viikonloppu lähestyy, ei tarvitse kuin levätä ennen hieman stressaavaa Viron reissua.
-Minä lepään tekemällä töitä pihalla tai raivaamalla sisällä, mutta luulen että ulkona.

Kuntouttava lähti eilen sinne Visavuoreen.
Kysyin kuskiksi Sähkispoikaa, joka ei vieläkään ole löytänyt sopivaa työpaikkaa.
Hän tuli Miähen kyydissä tiistai-iltana ja totesi että stressaa liikaa ajoa manuaaliautolla, eli tulee vain kartturiksi.
Aargh! Itsekö joudunkin ajamaan..
-Niinpä niin, itsepä itse omalla rouvasellani.
Matka meni suht sujuvasti, lähes sata kilometriä, paikka oli aivan käsittämättömän upea, teokset hienoja, paikka jylhä ja komea, opas selväsanainen ja asiansa osaava.

Näkymättömän nolo tilanne sattui, kun tutustuimme taiteilijan kotitaloon, jossa oli erinomaisen kiehtovat kattokoristeet ja -palkit.
Yksi puhelias ryhmämme jäsen, joka ei enää ole ollut meidän ryhmässämme, mutta oli aiemmin, tokaisi, ihaillessamme seinien ja katon puutaidetta, että eikös olekin hienoja, eikö
s sinulla ole myöskin tällaista kun taiteilija olet..?
Kaikki kuulivat, opaskin ja mitäs minä siihen kuin että, no ei sentään ihan..
Onneksi kierros jatkui, mutta jouduin enemmän tarkkailun alaiseksi jatkossa.
Kyseinen herra M on kerran käynyt meillä ulkona tutustumassa puutarhaan ja joimme teetä kuntouttavan kera.
Parkkiin tullessa olikin sitten takarengas tyhjä.
-Onneksi oli Sähkispoju, vaikka hermoilikin tapansa mukaan ja sadatteli, mutta ilma oli kaunis, vararengas täynnä, tunkki löydöksissä..
Pääsimme siis loppujen lopuksi kotiin, poika jäi matkalta linjurille ja palasi kaupunkiin, kiitos hälle avusta ja seurasta. <3

Kivaa viikkoa kaikille, mie mänen teekuppaselle. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   21.8.23 14:54:50

Nyt jo elokuunkin loppu häämöttää?? :O
-Miten tämä aika kuluukin 'kuin siivillä'?

Elämä se eteenpäin vie,
minne, tiedä ei kukaan, johtaa tie?
Katsoo miten päin vaan
johtaa se lopulta satamaan,
rauhaisaan poukamaan,
jossa viimein tasaannutaan. :)

Satamasta puheen ollen, kävimme sitten 'palkkiomatkalla' Virossa. :)
Se oli kyllä ihan oikeasti stressitöntä lomanviettoa, kaikki oli järjestetty, me vaan astuimme bussiin, väljiin tiloihin, 13 henkeä 'normaali'linjurissa.
Matkalla poikkesimme sämpyläteellä ja kahvilla, satamassa kuski jakoi matkaliput MyStariin, perillä nousimme bussiin, kävimme yhdellä omakustanneteellä matkalla Tartoon.
Perillä Teatterin Tirehtööri jakoi nimellä kahden hengen huoneet ja kertoi että kokoonnutaan kello jotakin, en muista mikä se oli ;D ehkä puoli kasi illalla, kun oli jo iltapäivä tullessa.
Kokoonnuttiin ja käytiin syömässä lähiravintolassa.
Seuraavana päivänä oli aamiaistreffit puoli ysi, josta mentiin kuka minnekin, me könysimme kasvitieteelliseen puutarhaan, ai että se oli hienoa, mutta raskasta, kun en vaan ole kävelykunnossa. Sinne oli vain jotakin reilu kilometri ja menin aivan rapakuntoon, sattui reisiin, lonkkiin, selkään ja oli ihan sikakuuma, pitkälti yli 20 asteen.
Päästiin sieltä vihdoin hotellille takaisin, jossa muuten sisulla kipusin joka kerta portaita sinne neljänteen kerrokseen ja pois. ;)
Tytöt menivät pariksi tunniksi pulikoimaan Spa-hotellin kylpyläosastolle ja mie vaan retkotin sängyllä.(Joka muuten oli aivan kauhean pehmeä, hyvä kun pääsi siihen ja pois lamoamatta lattialle.)
Illemmalla patikoitiin syömään vanhaan Ruutikellariin ja taas olin puolikuollut.
-En voi ymmärtää miten nuorempana joku viisikin kilometriä meni kävellessä ihan noin vain, eikä edes tuntunut missään.. :/
Aamiaisen jälkeen käytiin kaubamajoissa, ihan vaan siinä lähellä ja kauppahallissa, istuskelin vähän väliä.

Jouduin ostamaan ihan oikeat crocsit, kun omien 'tokmannitohveleiden' kanssa kävi ihan huisin onnettomasti.
Päätin olla sininen matkan ajan, kun kesän joutui tai sai olla vaaleanpunainen, eli kynnetkin siniset ja sinisen kirjavat vaatteet+'croksit'.
Toinen sininen oli hukassa lähteissä, ollut jo pitempäänkin, kun kotona käytän pääosin tummanharmaita tuolla mullassa möyriessä, mutta Kukkis löysi just lähtiessä ja nappasin muovipussiin, mutta matkalle lähdin talvijodhpureissa, kun tiesin ne parhaimmaksi kävellä missä vain..
Hotellilla kun otin 'tossut' pussista ne haisivat ihan kaameilta, yritin niitä pestä ja jätin kuivumaan ekan reissun ajaksi, hirveä löyhkä koko huoneessa kun palasimme, huonesiivouskin oli käynyt, huippunoloa.
Tossu oli varmaan ollut jossain kissanhiekka-astiassa ja näin ne menivät pussiin odottamaan puutarhahommia. Jäi vain siis lämpövuoriset talvikengät sinne liki 30 asteen helteeseen, ihan kuin muutenkin ei jo olisi liikkuminenkin aivan tuskaista.. :(

Palatessa Miäskin meni porukan kanssa kylpylään ja teatteri kustansi suolasaunan, minä jäin tasan huoneeseen, komppasin sen verran että kävin suihkussa.
Illalla mentiin siihen ensimmäiseen paikkaan syömään ja sitten olikin jo lähtöaamu, eli aamiaisen jälkeen Tallinnaan, kevyt Superalkokierros, joku pikaisesti kävi muuallakin ja taas kuski jakoi paluuliput.
Itse en tunne ketään, mutta laivassa (MegaStar) istui kuulemma viereisessä pöydässä Louhimies, pari muuta ja Ville Virtanen, hänet tiesin ulkonäöltä kun näytelmätoveri kiinnitti huomioni sinnepäin. Joku niistä oli jonkun vanha tuttu ja joku meni hänen kanssaan kuvaan. :)
-Ihanan perinteistä suhtautumista kuuluisuuksiin.

Helsingissä linja-autoon, Keimolan huoltiksella Tirehtööri vaimoineen vei tuliaislonkerot jollekin lapsistaan, hauskasti rouva päivitteli, että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän osti lapselleen viinaa, mutta oli perustellut sen itselleen sillä, että olihan tuo lapsikin pian viidenkymmenen. ;D

Kotiin päästiin paria minuuttia ennen puoltayötä.
Oli kiva mennä omaan tarpeeksi tukevaan sänkyyn.

Reissu itsessään oli siis niinkuin ok, mutta tunsin itseni hiukan koko matkan ajan ulkopuolisksi, jopa varsin ei-toivotuksi ihmiseksi, vaikkei kukaan sanonut mitään ääneen ja kaikki olivat ystävällisiä.
Josko ei riittänyt 'väärä' liikehdintäni näytelmissä, niin tilannetta huononsi matkalla sekin, kun meidänhän Miäs juo voidessaan, ei mitään kaatokänniä, mutta kun en pidä juomisesta lainkaan ja tulin pari kertaa sanoneeksi, että onko pakko, niin nämä sinkut juomatoverit paheksuivat kommentointiani.
Miäs jäi heidän kanssaan istumaan joka kerta, etten siis suoranaisesti estänyt mitään, mutta ehkä jos en olisi ollut matkassa olisi Miäskin ehkä juonut enemmän tai sitten ei.
Tytöt saattoivat minut huoneeseen ja menivät omaansa joka ilta, kun varmistelivat että pärjään. ;)
-Ihan ihanaa huolenpitoa, vaikken nyt sentään ollut ihan niin onneton muuten kuin sen liikkumisen suhteen.
Iso kiitos heille, mukavia ihmisiä. <3

Tulimme torstaina, perjantai-iltana kuultiin yhden poistuneen. Rauha hänen sielulleen, taivas sai osaavan ja hienon sielun valikoimiinsa.

Tuliaissuklaat jaettiin eilen 'kello viiden teellä', jonne ehtivät poiketa Heppa- ja Suutarilikka, pojista Trubaduuri lapsineen ja autoremontin tuomana Mopo ja Sähkis, eli vakiot jäi muksuista pois, Vanhin ja Inssi.
Tarjottiin omenapiirakkaa, myös marjaversiota, jonne Kukkis nappasi karviaista, karhunvatukkaa, musta- ja punaviinimarjaa, sekä vanhoja kuivakakkuja, voileipäsiä, missä oli Virosta savugoudaa ja muutamia salamilaatuja kurkulla höystettynä..

Täällä odotti entinen kaaos, joskin lisättynä sillä, että Sähkispoju ei ollut ajatellutkaan kastella kukkiani, eikä täällä ollut satanut kuin reilun millin mittarin mukaan.
Upea hortensiani mm., jonka olin juurikin hankkinut veteli viimeisiään, rahallinen tappio, vaikka itselleni tappiot kasveissa, kuten ennen eläimissä eivät ole rahalla mitattavia, joskin vääjäämättömiä. :(
Mutta eteenpäin elävän mieli, ainahan kaikki voivat myös toeta jotenkin ja jos olet tehnyt kaikkesi, niin syy ei ole yksin sinun.

Näillä kokemuksilla rikastuneena jatketaan eteenpäin. :)
Linjurikuski oli myös soittajia, lupsakoita heppuja.
Meillä alkaa nuoriso-orkesterit keskiviikkona, syyskuun puolella vanhojen tuubakerhokin.
Kukkis lähtenee kouluun myös syyskuun alussa ja Taiteilijalla on taas se YO-koe, josko tällä kertaa menisi läpi. :)

Kuntouttavaan palaan myös ke, mutta nyt täytyy, jos sateessa on taukoa, lähteä istutushommiin. Miäs tuo vielä muutaman ruusun töistä tullessaan alennusmyynnistä, pari pensashanhikkia vanhan kaveriksi ja erilaisen hortensiankin.
Suunnittelin istuttavani magnolianurkkauksen ja sen reunalle myöskin happamesta maasta pitävät syyshortensiat.

Kulmapenkki ei ole ihan vielä valmis, tai niinkuin tuo toinen tytöistä epähuomiossa tokaisi 'hautausmaa', kun rähisi ettei varmaan tule kastelemaan sitä eilen illalla. ;D

Joten vointeja kaikille kohti syksyä. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   23.8.23 19:53:31

No matkahan on ollut kuitenkin onnistunut.
Mä laitan sulle niitä huiveja , kunhan tässä saan koppeuduttua. juu aikaa vie, muttei ole unohtunut.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   28.8.23 15:12:18

Kiva kuulla Helistimestäkin. :)
Ei ole huiveilla kiire, hienoa että olet olemassa.

Meillä satelee, istutukset ovat kesken ja olen keskenäni, kun likat menivät tutustumaan koulu asumisen ympyröihin.

Ehkäpä aloittelen syysraivausta, eli -siivoa, mutta kun sade loppuu, niin istutusaate on etusijalla, joskin sadetta on luvattu päiviksi. ;D

Jos ei siivoukset kiinnosta, niin ajattelin käsitöitä alkaa miettimään.

Josko kuvittelisin edes muutamalle lastenlapsista vaikka kutaista villapaidan tai -liivin jouluksi, mutta en tiedä saanko mitään aikaiseksi, kun on toissa vuodenkin sukat kesken.. ;/

Kuntouttavan herra T, jolta sain aikanaan muutaman kympin puserolankoihin, saanee kohta rahansa takaisin. Kutomisesta ei tullut valmista, pari kertaa jouduin purkamaan ja sitten hän laihtuikin, joten palautan mielelläni rahan, jolloin ei tule (ehkä) ongelmia.

Sähkisvävyn viiskymppistä en palauta, hänen paitaansa on tehty 15 senttiä muutamassa vuodessa, mutta ehkä saan sen joskus valmiiksi. :)

Lähettäjä: En omalla 
Päivämäärä:   12.9.23 09:24:14

Missä on Tirskun kuulumiset????

Mun joka viikkoinen riemun aihe on lukea kuulumisia ja nyt on mennyt jo monta päivää, ettei oo mitään kuulunu.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   12.9.23 15:05:58

Kiitos kysymästä, haahuillessa on päivät soljuneet. :D

Soitot alkoivat, tiistai- ja keskiviikko-illat ollaan oltu soittelemassa, jotenkin suhtaudun varauksella, toisista syksyistä poiketen tähän vuoteen.
-Ehkäpä siksi kun se Tuubakerho on hiukan katkolla väen vanhenemisen takia ja nuorten orkesterissa käydään jotain käymisvaihetta, ainoa huilistimmekin lopetti, samoin pari klarinetistia ja saksofonistikin, tuntuu kun kaikki olisi suuren muutoksen kourissa ja nimenomaan 'kourissa', kuin kohti jotain vääjäämätöntä tuhoa. :(

Suutarityttärellä on uusi orastava parisuhde, mutta en tiedä kuinka niin eri maailmoista tulleet voivat löytää yhteisen sävelen.
Viikinki on ihan mukavanoloinen näin kerran nähtynä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, hällä on pari rauhallista omissa oloissaan viihtyvää teinipoikaa ja Suutiksella kuusi ylivilkasta pikkulasta. Ihailen jos saavat sovitettua perheintressinssä toimivaksi kokonaisuudeksi, toivoisin kuitenkin onnea kummallekin.

Ainoa harmi suhteessa meidän kannaltamme on että Suutis havittelee nyt muuttoa jonnekin 'lähemmäs keskustaa' 'isompaan taloon' jne.
Hänen lapsilleen olisi tämä rauhoittava maalaisympäristö parasta, pieni koulu, tukiverkko lähellä, eikä mitään jengejä, eikä päihteitä mihin seota.
Ikävä kyllä Suutiksella on hiukan impulsiivista tuuliviirin vikaa, vaikka pääosin on jalat maassa.

Hän on nyt purkanut tekemiään rakennelmia tässä viiden vuoden ajalta kertyneitä ja nyt jo kaivelee kukkapenkeistään sipuleita entisöidäkseen tontin siihen kuntoon kuin se oli hänen muuttaessaan.
Syynä on kyllä pettymys vuokranantajien suullisiin puheisiin että talon hinta vähenisi osalla vuokraa ja kun nyt kysyi, niin sanoivat vain että ei, pelkkää vuokraa vaan olet maksanut.
Siitä sai kunnolla vettä myllyyn muuttoaikeet, ymmärrän kyllä tavallaan kumpaakin osapuolta, mutta mitäs puhuivat höpöjä, harmillista sekin. :(

Keli on täällä kuin englannin kesä, lämmin ja kostea ja sen tietää myös nämä David Austinin jalostamat ruusujen kuningattaret, ne pukkaavat vartta ja kukkaa kuin parhaassakin ruusunäyttelyssä, tuoksuvat hyvälle ja ovat komeita pensaita rengaspinojen komistuksena.
-Mutta herää kysymys miten ihmeessä ne suojaan talveksi, en haluaisi niitä menettää..?
Täytyy kehitellä vaikka mitä styrox-suojausta, en myöskään aio kaivaa laatikoistani ruusuja pois Elviiran edustalta, laitan niihin ainakin ne styroxit, mutta ne ovat halvempia ruusuja, joten kestän niiden menetyksen jos niin käy.

Viime maanantaina aloitin taas jonkinlaisen laihdutuskuurin tai kuihdutuslaarin,
siinä ei ole selvää rakennetta, mutta perustuu kaikennäköiseen vähentämiseen ja liikkumisen lisäämiseen.
Marraskuun alkuun pitäisi olla 10kg kevyempi, jonka muistin juuri nyt!
Sellaisen haasteen heitin ihan itse miehen serkun vaimolle muutama viikko sitten.
-Joten täytyykin ryhdistäytyä ihan tosissaan. :D

Minulle iski uusi 'hämärä' innovaatio, ostin 'jätti'taulun, 115x80, se täytti ikkunan ja seinän välisen tilan puolta metriä lukuun ottamatta, aiemmin siinä oli kirjahylly. :)
Kyttäilen vielä paria muutakin isoa maisemataulua, yksi täällä oli jo valmiiksi, joskin vain vajaan metrin kertaa 60 senttiä, ollut eteisen seinää täyttämässä varmaan vuoden.
Pieniä seiniä vähänlaisesti pienessä talossa, kun siihen laittaa neliön taulun on seinä täynnä.
-Saas nähdä milloin menee tämä fiilis ohitse. :)

Mutta vielä on syksyä jäljellä ja paljon on istutettavaa, tulossa vielä postistakin pari settiä, mutta vielä olen innoissani elämästä ja eteenpäin on mieli. <3

Toivon teille samaa tällekin viikolle. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   13.9.23 14:24:53

Palailenpa nyt vähän nopsemminkin palstalle. :)

Eilisillan Tuubakerhoon tuli kuin tulikin katsomaan ja kuulostelemaan se Viron reissun kuljettaja, entinen rumpali. <3

Ihan hieno juttu, hän myös tuntui ihan olevan kiinnostunut ja sanoi tulevansa ensi tiistaina ihan soittamaan asti. Se olisi loistavaa, heti tulisi uutta puhtia porukkaan ja hän on ihan mukavan lupsakka mies ollut ainakin tähän asti. :)

Olen vähän ajatellut, että jospa tekaisisi muutamia mainoksia kauppojen ilmoitustauluille, että olisi mahdollista tilata oikea torvisoittokunta vaikka tansseja tahdittamaan, jolloin saisivat sukujuhlat uutta puhtia, niin voisihan se jonkun keikan tekaista.. Saas nähdä.

Kuntouttavassa istuttiin ja virkattiin 'Afrikankukka'-lappuja rouva M:n kera, opetin myös ryhmän ulkomaalaistaustaista rouva N:a virkkaamaan.
Hän oli ihan innoissaankin, josko yllättävää ettei yli parinkymmenen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen ole vielä kyseiseen käsityöhön törmännyt.

Viime viikolla sattui pieni kiusallinen juttu.
Pidetään minua sitten millaisena oliona hyvänsä, niin en ole koskaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta tai syrjintää missään muodossa.
Miksiköhän sitä lienen kokenut sitten koko elämäni, enpä tiedä, mutta kun ei tappanut niin vahvisti nekin kokemukset. :D
Teillä varmaan jotka tätä lukevat on sivistystaso niin korkealla, että tiedätte ettei tämän toisen 'isomman' maailmanuskonnon jäsenet voi syödä sianlihaa.
Lähdimme grillaamaan laavulle viime keskiviikkona, kysyin lähteissä autossa, meitä oli kaksi valmentajaa ja kolme meitä 'asiakkaita', että onhan rouva N:lle makkara mitä hän voi syödä.
-Ei meillä ole jää nyt sitten ilman.
Suivaannuin ihan sikana!
Kysyvästi sanoin että eikös tässä matkalla ole kauppoja joista voi hakea?
-Ei meillä ole 'firman' luottokorttia, ei voida hakea.
Kiukkuni suorastaan kasvoi nollasta sataan, totesin ehkä hiukan jämptillä äänensävyllä, että jos teillä nyt on muutama kolikko, niin maksan sen omasta pussistani kun pääsemme autolleni takaisin, ketään ei saa jättää ilman.

En tiedä mitä ajattelivat, mutta ajoivat lähimmän kaupan pihaan ja rouva N lähti valmentajan mukaan etsimään sopivaa makkaraa.

Päiväni oli pelastettu, mielestäni vääryys mikä meinasi tapahtua oli moraalini puitteissa järkyttävä, luulen että olisin jäänyt kyydistä saman tien jos homma ei olisi hoitunut.
Istuimme siis hetken kuluttua grillipaikalla rauhallisesti mutustelemassa makkaraamme, hän kalkkunaa ja minä aitoa Hiillosta ja kaikki oli hyvin. :)
-Hän ei varmaan ajatellut asiaa sen kummemmin, mutta itse olen tilannetta miettinyt useastikin.

Muistan kun olin keittiöapulaisena yhdessä retkiä järjestävässä paikassa ja siellä oli ehkä kolmikymppinen mieskokki ja omistaja samalla. Lähtijöille tehtiin eväät laavulle ja nokipannukahveille, kuului retkeen. Kun tuli eteen jotain erikoisruokavalioita tai esim. tätä yleistä kasvissyöntiä, niin heillehän ei sitä makkarasämpylää voinut tehdä, hänestä se oli jotenkin ärsyttävää joutua asian äärelle ja hän heittikin lihavalmisteen sijasta sämpylän väliin mitä sattui, ketsuppia, aurinkokuivattua tomaattia tai jotain muuta ihan kamalaakin, ja yleensä ne leivät tulivat sitten takaisin korkeintaan maistettuna.
-Se oli mielestäni harvinaisen törkeää.
Nekin ihmiset olivat maksavia asiakkaita ja retket olivat tosi kalliita eksoottisuudestaan johtuen.
En voinut mitään, toisinaan livautin kuin välistä, että onhan tuolla juustoa tai jotain soijajuustoa ja muutamalle retkelle ehdin sutaista inhimillisemmän evään, mutta sääliksi kävi hiukankin joukosta poikkeavien elämysnautintoa myös lähtöni jälkeen.
Se oli ahdistava työpaikka, yli kymmenen tunnin vuoroja kympin tuntipalkalla, usein puoleenyöhön ja ylikin ja yleensä viikonloppuisin.
Työsuhde päättyi myös suurin piirtein niin että kun menin sinne, niin 'koppini' omistaja oli vaihtunut eli vieras nimi oli listassa paikallani, eikä kukaan ollut ilmoittanut mitään.
Sen verran sain myönnytystä, että vaikka näin ollen niin kuin 'itse' erosin, työnantaja antoi lausunnon että 'työt loppuivat vähäisen kysynnän vuoksi', joten en saanut karenssia.
Hengitin sen jälkeen vapaammin kuin kuukausiin sitä ennen. :)

Kaikkea sitä vaivainen kokee ja kokenut kaiken tietää, niin sanoo vanha sananparsi. :D

Kukkamekko päällä olin vielä tänään kylillä ja ehkä olenkin kun kohta taas pitää lähteä.

Miäs sai kunnon raivarin eilen ja kiljui niin että 18v hätääntyi ja vaikka minä olisin vielä muutaman karun heittänyt niin jouduin jälleen nielemään kiukkuni sen tyttären takia, toivoin että uroskin olisi tilanteen havainnut, vaan eihän hän mitään tajua kun alkaa riekkumaan ja rääkymään.
Joskus toivoisi että olisi vahva kuin härkä ja voisi heittää jonkun rähjääjän tyynesti seinälle valittamaan, mutta kun ei ole niin pitää vaan harrastaa järkähtämätöntä itsehillintää, joka johtaa kiukkuitkuun.
Rauhoittuhan tuo ja Taiteilijatytärkin haihtui Kukkasisarensa tykö yläkertaan.

Miäs tietysti paukkasi keittiöön urostelemaan , mutta menin sen verran perässä että pyysin vastedes hillitsemään itseään, vai eikö nähnyt miten tyttö pelästyi.
En muuta virkannut, ettei vaan taas keksi lisää jupinaa.

Ymmärrän Taiteilijaa, hän ei ole usein ollut huutamisiamme todistanut, kävimme vastaavia tappeluita nuorempana useamminkin, kun nyt vanhana ovat onneksi jo jääneet todella harvoiksi.
En ole pelännyt itse miestäni koskaan, ehkä olen sen verran 'suomalainen sisuamatsoni', että lopetan riidan kun näyttää siltä että hällä voisi mennä yli, hän sentään riekkuu väliin kuin vähämielinen gorilla, puhumattakaan että olisi ottanut olutta.
Eilenkin mölysi ihan selvinpäin.

Elämä on, mitä milloinkin, kaipa jos pystyisi kaikki hankaluudet ja harmit kultakin eliminoimaan, niin mistä silloin kukaan vaivaa näkisikään.
Meillä on aina ollut niin että jos Miähellä on jotakin paineita autojen tai työn kanssa, niin aina hän sitten huutaa ne minulle ja etsii vikojani joista saarnata. Tälläkin kertaa sain kuulla kasviostoistani ja tauluhankinnastani ja vastaavista, jopa jälleen siitä kun en koskaan tee mitään istun p homeessa ja kaikki muut joutuvat tekemään kaiken..
-Kysyin kylläkin oikeutetusti, että mitkä 'kaikki' toiset tekevät, kun tässä huushollissa kukaan ei tee mitään millekään?
Sehän vaan heittää lisää vettä myllyyn, kun tosiasioita alkaa laukomaan, mutta laulun sanoja lainatakseni: ..se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen. :)

Miäs tuo Kukkista tänne päin ja minä menen poimimaan hänet kymmenen kilometrin päästä, jolloin Miäs päässee palaamaan takaisin kaupunkiin sujuvammin ja me taas täältä lähtemään sujuvasti soittelemaan.
Sitten onkin taas viikon pakolliset takanapäin ja saan keskittyä jatkamaan sitä p homeessa-istuskelua, kunnes taas tiistaina on soittoharjoitus.

Jummi, kun kuulostaakin rennolta meiningiltä.
Toivottavasti tekin osaatte ottaa rennosti. :) :D

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   22.9.23 23:27:17

Lämmintä syksyä on pidellyt, tänäänkin auringossa 42 lämpöastetta. :O

Kukkapenkeissä on alkanut taimet piristyä ja tehdä uusia nuppujakin jopa. Ei voi kuin toivoa, että osaavat ilmojen kylmetessä vaipua sinne talvilepoon, jotta jaksaisivat taas keväällä lähteä uuteen kasvuun.
Tavallaan on aivan voimaannuttavaa kulkea kuin kesän kynnyksellä.
Siis koristeomenapuun taimi, jonka istutin, oli Viron matkan jälkeen jo kellastuttanut lehtiään, totesin tytöille, että toivottavasti siitä tokenee ensi vuonna.
-Aivan kummissani katselin sitä tänään, ne lehdet olivat taas vihreitä, ihan kaikki. Hämmästyttävää.

Talon takana marjapensaikon kulmalla kasvaa vaahtera, on siis kasvanut jo ennen tuloamme eli viime vuosituhannella jo. ;D
Mutta se mikä on jokseenkin outoa näin kun lokakuu häämöttää, on se kun siinä on yksi keltainen lehti, siis yksi ja muut ovat kesän tapaan täysin vihreitä.
Koivuthan heittelivät siemenensä ja lehtensäkin jo melkein taivaan tuuliin.

Sinisateet, jotka laitoin samaan ruukkuun, ehkä vajaa puoli metriä halkaisijaltaan, ovat kasvattaneet niitä köynnökselle tyypillisiä lonkeroitaan hiukan sinne ja tänne, toisen luiro on kietoutunut huomaamattani Walkerin hernepuun oksistoon, kun ruukku on kivetyksellä kukkapenkin reunassa.

Olen niin kahden vaiheilla, kun joku sanoi jossain että vanhempi Wisteria kestää kolmosvyöhykkeen pakkaset ja talven, nuori taimi ei, ja kun en nyt oikein tiedä mitä noille tapahtuu jos vien ne kellariin, kuten niistä isompi jo yhden talven siellä vietti, jaksavatko talvehtia, kun en uskalla ottaa sitä riskiä, että paleltuisivat.. Kai ne sinne kuitenkin kuskautan, keväällä selviää.

Avoimet puutarhat ovat siis ensi vuonna jo kesäkuun puolenvälin nurkilla, pohdiskelin jo aiemmin että mitä täältä silloin voisi löytyä.
Tänään pohdiskelin että jos syksy on näin lämmin pitkälle, niin lieneekö kevät niin kuin hiukan myöhässä sitten..?
-Jos näin olisi, niin silloinhan kesäkuussa kukkisivat vielä tulppaanit, alppiruusut ja syreenit. :)

Tilailin tarjouksesta heinäkuulta lähtien hiukan sipuleita, kun sai niitä maksaa tilauksen mukaan silloin tällöin, kun Virginiantädyköt saapuivat vasta viikolla 37, jolloin tilaukseen saattoi lisätä samoihin postikuluihin siihen saakka kasveja.
Tilaus saapui eilen ja olin siinä tarjouksia hyödyntäessäni tullut tilanneeksi yhtä ja samaa vaaleanpunaista tulppaania 80 sipulia. :D
Nätti reunus tuleepi jollekin nurkalle, jos viitsivät kukkia. ;)

Harmittaa vain että kallein tilatuista tuotteista oli yli 30e maksava Oriental-liljojen trio ja pahkeinen sentään laatikosta löytyi vain kaksi kymmenen kpl pussia, vaikka hintaan kuului kolmea eriväristä liljaa. :(
Reklamoin ennen maanantaita, jos vaikka kertoisivat syyn moiseen.

Kukkiksen koulu sujuilee oppilastöiden välissä tunneilla opiskellessa ihan mukavasti. Oppilastöinä yritykset pyytävät suunnitteluja koulun oppilailta kukkapenkkeihinsä ja liikkeittensä reunamaille, pääsevät sillä tietty halvemmalla, mutta on siitä etua opiskelijoillekin..
Perinteisiä puskia näyttävät suosivan, niissä vain hiukan erivärisiä lehtiä, kukat yleensä aika mitättömät, heisiangervoja, hortensioita, syreeneitäkin sentään, vähän näkymää koko kasvukaudelle kuitenkin, joko lehtien väreissä tai kuten syreeneissä kevätkukilla.

Taiteilijalla oli eilen se maantiedon YO-koe, oletti taas jotain osanneensa, mutta niin on toki olettanut aiemmillakin kerroilla. Hän on kova fantasiafani, Potterit, Hobitit jne kiinnostavat, niistä ammentaa piirroksiinsa, tarinoihinsa ja uniinsa komeita haltijoita, romantiikkaa ja silleen.
Aivan onnessaan hän oli kokeesta tullessaan, ensimmäisessä tehtävässä oli tehtävänantona tulkita J.R.R. Tolkienin piirtämää karttaa Mordorin alueelta joka oli tapahtumapaikkana Sormusten Herra-trilogiassa.
-Jotain iloa piinaaviin kokeisiin. :D

Marraskuussa tulee tulokset, mutta ainakin se on tällä kertaa ohi se stressi. <3

Tuubakerhosta ihan mukavaa, Herra K tuli rumpaloimaan ja ehkä tullee toistekin jos ei ole työesteitä, on tällä hetkellä jälleen Tartossa kyytimässä matkustavaisia. :)

Mutta sitten kuulin nuoriso-orkesterissa, että Tuubakerho olisi lahjoittanut kaikki soittimensa jo muutenkin varakkaalle musiikkiopistolle! Suutuin niiiiiin suuresti että aloin itkeä kesken soittamisen, katselin muualle, ettei kukaan olisi huomannut ja ehkä onnistuinkin, saattaa olla että kapelli näki, muttei tietenkään sanonut mitään, onneksi.
Suututti niin kaikki sillä hetkellä, olisin maksanut mieluummin Taiteilijan lainatuubasta juurikin kuihtuvalle Tuubakerholle, kuin kasvottomalle rahanahneelle opistolle. :(
Muitakin asioita nyppi samaan aikaan, vierustoverin ehkä tahattomat tölväisyt, Kiljuvan sikiön sössiminen siinä harjoituksessa oli lykkinyt suukappaleen niin tiukkaan torveensa, ettei sitä saa irti kuin erityisellä vetolaitteella, jota ei tietenkään löytynyt varastolta ja ties mitä.
-Ei ollut kivaa soittamassa, teki mieli vaan lähteä vaikka tunturiin toljottamaan 'ei mitään'.

Sisareni, joka on ns. 'lapinhullu', oli päässyt taas livahtamaan pohjoiseen lataamaan akkujaan alkuviikolla, laittoi tyhjyydestä kuvaakin ja oli siellä onnellinen. Joutui tietty palaamaan näille leveysasteille töihin, mutta josko talven kestää, niin kesällä lähtee taas sinne päin. :)

Olen itse jotenkin niin kotikeskeinen, että olen täällä juurikin siellä missä tahdon ollakin, en kaipaa etelään, enkä pohjoiseen.

Joululahjavision sain, virkkaan ponchoja tyttärille ja vielä veljenkin naisystävälle, saas nähdä saanko mitään valmiiksi, mutta tarvivat tai eivät, niin rakkaudella teen lämmöksi talveen.

Kierrätyskirjoja lastenlapsille ja kauniisti kirjotut kirjanmerkit perään, se liivi/paitajuttu sai hiukan vettä myllyyn kun ostettiin eilen tarjouksesta niitä seiskaveikkoja muutama kymmenen, kyllä niistä jotain syntyy..
-Tai käy kuin hiiri kissalla räätälinä, lopuksi joku nenänlämmitin. :D

Miäs tuolla kuorsaa 'ahdisteltuaan' jotakin vävykandia ensin tuntien pöhnäpuhelulla, sanon tämän vain täällä, kun tiedän ettei kukaan kotiväestä lue, mutta tuollainen on minusta suunnattoman säälittävää ja loma-aikojen haaskaamista tyystin. :(
Aikuinen tehköön mitä lystää ja minäkin saan olla mitä mieltä lystään.

Mopopoju oli tehnyt kalliin hankinnan, kävi näyttämässä Sinitukan kera vehjettä, ajoivat yli 50 kilometriä siis traktorimönkijällä, onneksi ei satanut. :D
Ajoivat toki takaisinkin ja soitti sitten että juuri oli satanut ennen kuin pääsivät takaisin siellä toisessa päässä. Tarkka ajoitus eli siis tuurilla. :)
Työmatkoilleen sen osti, ettei tarvitse kävellä kurjilla keleillä vaan pääsee nopeammin. Toivottavasti osoittautuu kannattavaksi hankinnaksi.

Suutarilikan 'lempi' kukoistaa, (vielä) viettänee muutamien lastensa kanssa viikonloppua varmaankin Viikingin huushollissa.
Ehdotin että veisi kaupunkilaispojan sienestään, mutta saattaapi sienet haihtua päästä kun taas toisensa tykö pääsevät.
On se hyvä ettei ole enää nuori, ajatuskin jo uuvuttaa, mutta ei siitä niin kauaa ole, etteikö muistaisi mikä silloin oli mukavaa. ;)

Ai, että, nautitaan iän tuomasta rauhallisuudesta ja siitä että Golf-virta vielä on tuonut lämpimät säät tänne pohjolaan. <3

https://www.youtube.com/watch?v=OFrgX8AUTAI&ab_channel=stroga21

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   3.10.23 15:42:03

Jummi sentään, on jo lokakuu, vuosi taas alkaa olla pulkassa. :)

Viikonloppuna vietettiin la Kiljuvien sikiöiden synttäreitä vanhimman lapsen meiningeissä.
Oli vuokrannut kylätalon, ettei tarvitse kait touhuta kotona tai jotain. Ärsyttää hiukan kun lapsensa ovat syntyneet elokuulla marraskuulla ja tammikuullakin, en edes muista yhden syntymäkuukautta ja kaikkien pitää helpotuksen vuoksi juhlia kerralla syksyllä.

Miksi ei seuraavia juhlia tammikuun lopulla, kun itsekin hän on syntynyt helmikuussa. Helpoimmin kait pääsee näin, mutta jotenkin tuntuu epäreilulta.. ehkä kuitenkin parempi kuin ei ollenkaan.. ?

En muistanut koko juttua tavallaan ja näin ollen kaikille meni se vakio, pussi ranskalaisia pastilleja ja tällä kertaa vain Taiteilijatyttären tekemät kuvat joissa he olivat kukin lempieläimensä kanssa fantasiamaailmassa. Lempieläimiä olivat saukko, marsu, sisilisko ja lumileopardi, ihan mainioita kuvia syntyi, ehkäpä joillain muilla väreillä, kuin puukynillä olisi ollut maalauksellisempi vaikutelma, mutta harjoitus tekee piirtäjänkin. :)

Hehkutin aiemmin että olin saanut sen pienen seinäni peittävän maisemataulun muutamalla kympillä, nyt on toisellakin puolen ikkunaa maisemataulu, hiukan vajaa metrinen, mutta kapeampi oli seinäkin, eli täyttyi sitten sillä. <3
Vaatehuoneen seinällekin on tuossa metrinen maalaus, talviaiheinen tällä kertaa, lumisia pienehköjä kuusia kallioiden kupeessa.
-Aikas jännää, tällä kertaa tämmöistä sisustusta.
Eli siis kun viime syksynä oli seinät täynnä tuikkukynttelikköjä, niin nyt ei sovi kuin muutama sellainen.
Niin ja tuossa kahden 'tallilyhdyn' välissä on myös jo maalaus, se on pystymallinen suorakaide, varmaan yli 70cm korkea ja ehkä 50 leveä. Se esittää jokea joka virratessaan hiukan kuohuu korkeiden kallioiden välistä tai lienevätkö kuin tuntureita.
Nämä kaikki vesistöaiheet katoavat taakse eli niiden loppua ei näy, liekö siinä juurikin sisäinen vapaudentarpeeni näkyvissä, eli vaikka isommat taulut alkavat rannasta kadoten jonnekin, niin tämä koskimainen joki laskee edestä jonnekin ja tulee jostain kalliorinteen takaa.
Elämä siis virtaa. :)

Viime viikon kuntouttavassa oli uusi suunnitelma vuorossa, sain uuden puolivuotiskauden, en saanut työnhakuvelvoitetta, mutta minun pitää hakea koulutukseen!
-No virikeohjaajan pesti sopisi niin luonteeseen kuin myös fyysiseen terveyteenkin, kuulemma työvalmentajan kanssa pitää nyt etsiä koulutuksia ja kursseja.
Tutkailin hiukan tilannetta ja selvisi, että hoiva-avustajan koulutuksessa olisi virikeohjaukseenkin osio, MUTTA siellä on pakolliset influenssarokotukset.
Laitoin kyselyn oppilaitokseen ja sieltä vastattiin että niinpä, eli taisi nousta seinä vastaan, kun en ole hankkinut, enkä ole hankkimassa mitään turhiksi mieltämiäni rokotteita. :(
-Ärsyttää, kuulkaas, mokoma juttu. :/

Onko siis niin että joudun luopumaan sekä kuntouttavasta, että työkkäristä maaliskuun lopulla?
Millä sitten maksan vuokrani? :(
Voin tietysti unohtaa asian toistaiseksi, mutta ei se ratkaise mitään..

Mielessä kyllä on sitä vetoa tuonne muurauspuolelle, nyt juurikin saisi hakea jälleen sinne tulisijamuuraukseen, mutta ja mutta ja mutta, fyysinen kunto ei vielä riitä.
Miäs se tokaisi että turha sinun on mihinkään mennä, kotonakin on hommia.
-Heh, niinpä vissiin, hänelle kun sopii että möllötän ja visioin täällä, löydyn aina täältä, eikä hänen tarvitse huolehtia pysynkö ehjänä liikenteessä.
Myöskin tietty AinoMaijan polttoaineet ja korjailut voisivat kummasti lisääntyä, jos joka päivä hilluisin jossain.
Tavallaan mukava ajatus, ettei hän ainakaan yritä usuttaa meikäläistä töihin, edes niinkin hyvällä syyllä kuin että saisin hiukan rahaa omiin hössötyksiini, enkä aina olisi kinuamassa hänen viimeisiä pennosiaan.
Liekö 'tottumus toinen luonto', kun olen lähes ollut vain kotona pian 40 yhteistä . vuotta. :D

Omasta puolestani ei vielä ole tullut mitenkään tylsää, touhuiluja olisi joka päivälle ja öillekin vielä perään.
Joskin hiljalleen käynnistyvä uusioelämä koronan jälkeen pitää vielä otteessaan, mutta liikkuvuus on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. <3

Viikonlopusta vielä sen verran, että hössötin Taiteilijatyttärelle 19v synttärit niin kuin hältä salaa, mutta vaikka pyysin ilmoittamaan jos joku pääsisi, niin kukaan ei ilmoittanut. Tiesimme kaikki että naapurin Suutarilikka tullee kyllä poikkeamaan, niin sillä varjolla saimme Kukkiksen kera että kokataan hänen pesueelleen kuitenkin jotakin..
Kukkis herätti minut kuudelta aamulla ja lähdimme leipomaan ja tekemään voileipiä.
Saimme tarjolle pannukakkua kerman ja mansikkahillon kera, voileipiä juustolla,, leikkeleellä sienisalaatilla ja tietysti kurkkua kylkiäiseksi. Paistoimme kymmenen munan kakkupohjan, niin ja tiikerikakunkin.
Kukkis oli tehnyt jo maanantaina kauralastuja ja olimme saaneet lauantain juhlien loput puolukkapiirakat mukaan, eli tarjoilimme siis nekin.
Koristeeksi kakkuun, josta jouduimme pätkäisemään osan kun ei sopinut tarjottimelle, vatkattiin litra kermaa rahkalla, päälle tuhersin kermavaahtoa mereksi, siihen keltaisilla vadelmilla laivan, jolla seilasi syötäviä paperikummituksia, :D vadelmavenepakolaisia, ja persikan puolikkaat olivat kivinä ruskealla strösselirannalla, kukkina muutamia pastilleja.
Sitä persikkabanaanikermakakkua olen vielä tänäänkin mussutellut aamiaiseksi. ;D
Yhteensä vieraita kävi 15, mikä oli ihan mukavaa, vaikkeivät ilmoittaneetkaan ja Heppatytär poikkesi vielä eilen työmatkallaan kakkuteellä.

Kuntouttava kävi viimeksi museossa, ensin en sopinut autoon, mutta sitten yhtäkkiä olisin sopinutkin kun olivat lähdössä, mutta kun en alunperinkään varsin halunnut lähteä, olin jo hakenut virkkaustarvikkeet kaapeista, niin totesin etten enää muuta mieltäni vaan jään tänne langan ääreen.
Muutama muukin jäi, eli herrat T, A ja J ja rouva N.
Huomenna ei tarvitse lähteä minnekään, autuutta on se, itselleni riittää, kun joudun kuitenkin ajelemaan sinne sen 30 kilometriä ja takaisin.
Harmi kylläkin, polttoainekuluja maksettiin vain puolet tähän astisista, onko siis niin, että nyt se hyvinvointalue köyhtyi..?
-No oli kivaa niin kauan kuin se kesti. :)

Puutarhapuoli se olisi nyt totisesti työn alla, osa on vielä istuttamatta, osa pitää kaivaa ylös talvisäilöön, sadat ruukkukukat pitää latoa sisälle ikkunoille ja reiluuden nimissä ne ansaitsevat hiukan uutta multaa hyvän vuoden jälkeen. En nimittäin muistanut(!) vaihtaa multia keväällä, ihme kun vielä kasvavat, mutta josko selviäisivät talven yli kun hiukan ruokkii paremmin. :)

Uuden kukkapenkin suunnittelin tuohon alkuperäisen ruusutarhan viereen, siinä on nyt avointa sen verran, että jos erotan keskeltä kiilan mallisen alueen kohopenkiksi, niin sen ympäri sopii traktorilla vielä kuljettaa polttopuita tai yleensä liikkua.
Samoin navetan sivuun, sen suuliosan eteen, jonka vuosi sitten laitoin ulko'terassiksi', olen kuvitellut vanhan sohvan päälle rinteeseen istuttaa hanhikeita ja liljojakin ehkä.
Nyt on satoja sipuleita lootassa maahanpanoa varten ja niissä liljojenkin sipuleita seassa.
Tuo pyykkinarujen ja ruusutarhan välinen penkki on auringossa koko päivän, eli siihen laitan istuttamista odottavia kanadalaisia ruusuja, ne ovat niitä hansan tavoin kylmää kestävimpiä lajikkeita.
Laatikkoruusutarhaan väkerrän ne styrox-reunat ja toivon parasta.

Happamen mullan penkkiin laitettiin niitä hortensioita, alppiruusuja ja vuorimäntyjä, siirrän sinne vielä nuo tuijatkin ja senkin suhteen voi vain toivoa selviytymistä. :)
Muutamille muille kukkapenkeille mietin olevan hyötyä siitä kun lisään multaa päälle, eli suojaa enemmän ja taas toisaalta sitten elinvoimaa keväällä kasvuunlähtöön.
Syyslannoite on vielä jäänyt ja tuntuu kokoajan unohtuvan kun kaupoilla pyörähtää, lienee jo myöhässäkin enää laitettavaksi.

Kukkis koulunsa innoittamana päättikin tehdä itselleen goottipuutarhan, sitä ei vielä ole ollutkaan, eli mustaa ja punaista sopen täyteen. Mielikuvitukseni lähti heti laukalle ja piirteli musta kukkapylväitä punaisten kukkien joukkoon, löysin kylläkin myös mustia liljoja ja tulppaanejakin, hän niitä varmaan nyt viikonloppuna laittaa, niin, ja yleensä katsastaa sen alueen mitä ehdotin tuonne puistoni etelänpuoleisen sivun viereen.

Olisihan se hyvä kun voisikin jo pistää asiat ulkona kuntoon, syysloma on tulossa ihan kohta ja silloin taas visioidaan parin päivän, ehkä yönkin, lastenlapsien puuhatouhuja ja viikko on siinä.

Sitten ollaankin jo halloweenissä ja joulussa.
Niiiin ja viikon päästä on kai taas synttärit ja sitten taas viikon päästä jne.

Naureskelin tuossa eilen vanhalle konstille pitää muija kotona, talvet kengittä ja kesät raskaana, enpä olisi uskonut Miästäni niin viisaaksi, mutta kun aloin laskeskella, että vain kaksi lapsistamme on syntynyt talvella ja seitsemän nakittanut minut kotiin kesäksi, yksi kesäkuussa syntynyt piti kotona ja muut ähkyssä raskaana kesät kun syntyivät syksyllä.
Nerokasta. ;D

Tähän miesten kuvitellun yksinkertaisuuden ihmettelyyn jääden toivottelen kaikille inspiraatiota oman kodin piristämiseen, jolla pimeää kautta lyhennetään kuin olemattomiin. :) <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.10.23 23:34:23

Nyt kaiketi tapahtuu niin, että meikämetsäläinen sitten lähtee koulunpenkille suurinpiirtein vuoden kuluttua.
-Jo on edellisestä penkinkulutuksesta aikaakin kymmeniä vuosia. :)

Jos jotakin tulisi niin jonkinlainen käsityön ohjaaja, täytyy ihan tarkistaa mikä se virallinen nimi on..
.. 'kädentaitojen ohjauksen artesaani'.
Jo on nimikkeellä nimeä. :O :D

Mutta kaikkeahan ehtii tapahtua, jopa säännöt koulutuksen osalta muuttua, joten mikään ei ole etukäteen sanottua. Joskin nyt sain täyden rauhan keskittyä kuntouttavassa tuleviin opintoihin, eli ei työvelvoitteita eikä karkoitustakaan luvassa. ;D

Kukkapurkkeja Taiteilijatytär kuskasi työasenteella sisätiloihin, kun sitä pakkasta on luvattu nyt yöllä, Kukkis tuli ja hänkin sai osansa, mutta se oli työlästä kun oli jo pimeää kun tulivat ja otsalampun kera kahmiloi oliivipuuta, pelargonioita ja annansilmiä jonkun rakennuksen sisään suojaan.
Kai ne nyt niinkuin kaikki sieltä tulivat, rengasistutuksistakin yritettiin muistaa riipiä pelakuut ja annansilmät vateihin ja pois ulkoa.
Verenpisarat meinasivat jäädä, mutta muistin nekin, hopeakäpälät jäivät ruukkuihin, katsomme miltä näyttävät huomenna.

On muuten sitten jo entisestäänkin täysi talo vielä enempi täynnä.

Heppalikka ihastui jättitauluun, tummasävyiseen ja nyt bongasin lähes samalla värimaailmalla hiukan pienemmän maisemataulun, jotain 80cm pitkän.
Siitä hälle nyt myöhästynyt syntymäpäivälahja, vaikkei kehykset olekaan yhtä prameat kuin tuossa omassani, toivottavasti kelpaa.

Huomenna täytyisi varmaan toimittaa yhtä sun toista. Puhuin aiemmin sen kesäkukkataimiston omistajalle, että noudan hältä loppukuusta alppiruusun vielä ja jotain muutakin, li aika lunastaa lupaus.
Raha tässä on puuttunut, mutta Kukkis löysi jostain vanhasta laukusta muutaman kympin, vanhempaa versiota, jotta jos niitä mennään kokeilemaan taimistoon.
Miäs haki yhdestä taimikaupasta anatolianpaloyrtin taimen, mielenkiintoista nähdä jaksaako se jäädä pysyvästi meille asumaan.
Hän sai vielä Kukkiksen goottitarhaan mustia tulppaaneja ja minulle kokeiluun Gladiator-merkkistä 'jätti'laukkaa.
Harmi, että sitä on vain yksi sipuli pussissa, eli ainoastaan kaksi mahdollisuutta onnistua.
Haastetta, haastetta vaan peliin. :)

Haastetta tämä kaikki on joka tapauksessa.
Pariin yöhön en saanut nukuttua kuin tunnin pätkiä, kun pumpun kohdalla ahdisti kuin joku möykky, aattelin jo että nytkö ne vaivat korjaavat 'komean' naisen ja ehoisan eukon, mutta henkiin sitten jäin, mutta-mutta pari torkahdeltua yötä otti kyllä koville rytmihäiriöitä ja lumpsahteluita on ollut tänäänkin vielä, vaikka eilen hahmotin ongelman johtuvan lihasjumista jota sitten kiemurtelin pois illasta.
Hyvä oli ollakin jotain puuhastelua, kun silmät painuivat kiinni hetken kun pysähtyi, olin päättänyt sinnitellä yli iltayhdeksän ja niin ennen puoli kymmentä taisin olla jo unten mailla. ;D
Pari kertaa heräsin, puoli kaksitoista, neljältä ja viiden jälkeen sitten hiivinkin istumaan ja kuuden nurkilla lähdin ihmettelemään varhaista aamua. <3

Nyt voisi taas yrittää kivuta kohti petipaikkaa, onhan kello kohta taas perjantai.

Kauniita unia ja nallen(söpön, pienen ja ystävällisen) kuvia. :)

Lähettäjä: Heli 
Päivämäärä:   7.10.23 03:42:34

moi
Parvekkeelta isot tomaatit katkoin pois. Pienissä oli tulossa, joten otin sisälle.
muutama vielä tulossa, sen näkee sitten. Paprika ja chili vielä kukalla nekin sisälle. ei taida valo riittää, no tuli mitä on tullakseen.
Kävin Tallinnassa kun mies pelasi pokeria, oli voitti 5250 e, niin ihan sillä ettei pelaa kaikkea takaisin... jemmassa on mulla muutama satanen. En anna ennen joulua. käteisenä on 600 e outoina 100 e seteleinä... tämmöstä täällä t Jemmaaja

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   11.10.23 21:35:26

Nyt on koko pitkä tarinani hävinnyt, ehtiköhän kukaan sitä lukea edes vai oliko siinäkin jotain kiellettyä..?

Lähettäjä: t 
Päivämäärä:   14.10.23 15:48:42

Eipäs ehditty lukea, ainakaan täällä, erikoista jos hävinnyt.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   14.10.23 21:08:06

Ärsyttävää, mutta ei siinä tietysti mitään älyllistä tainnut olla, mutta tarinaa kuitenkin.

Tänään oli se Megadonkkis, joku seurakunnan ala-asteikäisten hulabaloo, jossa olemme tavanneet pitää askartelupistettä, saatoinkohan siitä selitellä jotain siinä aiemmassa sepustuksessani, no nyt se on ainakin ohi, 118 lasta ja 50 vanhempaa kun hekin saivat tähän 'mega'-versioon tulla.
Oli siinä joku konserttikin, mutta meidän pisteellä kävi siinä pingviinejä askartelemassa 30 lasta.

Kävimme kääntymässäkin, todella siis kääntymässä sisarentyttärentyttären kuusivuotissynttäreillä, noin viisi minuuttia, kuppi teetä lusikallinen kakkuja ja lahjaksi pussi ranskalaisia pastilleja ja posliininen nukenastiasto aiheena Frozen-elokuva.
Tulipa kuitenkin velvollisuus täytettyä, ehdin nähdä vilaukselta sisareni hänen toisenkin tyttärensä, poikansa ja vanhimman omista tyttäristäni ja pari jonkun miestäkin, heh olipa pikaisimmat synttärit missä olen ollut vieraana. :D

Miäs päivystää ja oli häipynyt täältä sillä välin kun olimme anskurtelemassa.
Suutarityttären piti hakea maidot, kun tulimme hän oli harjoittelemassa varmaan lisääntymistä, kun ei vastannut puhelimeen ja Viikingin auto oli heillä pihassa.. ;D
-Oli kaiketi maidot hakenut silti.

Syysloma siis alkoi nyt kun pääsimme kotiin. :)
Keskiviikkona kuntouttavassa teimme virkkauslappuloita, omista langoistani, valmentaja meinasi tukehtua tekemäänsä lehtikaalisipsiin ja toinen valmentaja takoi häntä selkään ja lopun aikaa hän köhi ulkona, henkiin jäi.
Lehtikaalisipsi oli kyllä ihan hyvä kokemus, paitsi henkitorvessa, otetaan lehtikaalin lehteä laitetaan uuniin ripauksella suolaa ja ruokaöljypirskeillä ja sitten annetaan kuivua. Terveellistä..

Puutarhapuolella hidastelee, vettä on satanut sen jälkeen kun maa suli, mutta nyt olen tehnyt jonkinmoisen suunnitelmavision viikolle, eli kun lastenlapset tulevat vasta torstaina, niin ajattelin että:

Maanantaina
-siivoamme yläkerran, eli korjaan myös rysähtäneen vaatekaappini
-säkitämme kesävaatteet.
-istutamme 40 kasvia

Tiistaina
-siivoamme eteisen
-istutamme 40 kasvia
-aloitamme porstuan järjestelyn

Keskiviikkona
-käyn kuntouttavassa virkkaamassa tai jotain
-siivoamme olohuoneen
-istutamme 10 kasvia
-aloitamme vaatehuoneen järjestelyn

Torstaina
-lastenlapset tulevat
-ohjelmassa levyraati, taulutarina, tikkikisa ja matoaskartelu
-istutamme 5 kasvia
-Tytöt lähtevät vahtimaan vanhimman tyttären koiraa

Perjantaina
-Toivun keskenäni
-ehkäpä virkkaan joululahjahuiveja
-kuuntelen YleAreenalta Sekahakua/Paikkaa auringossa/Tarja Närhin iskelmäradiota/Muistojen bulevardia

Lauantaina
-tytöt palaavat
-virkkaan
-tytötkin käsitöitsevät
-istutamme 20 kasvia
-Suutarityttären nuorin viettää synttäreitä

Sunnuntaina
-viitsiessämme siivoamme vähän sieltä ja täältä
-istutamme loput kasvit
-viemme kellariin talvehtivat

Maanantai alkaa viikon eli kaikki taas lähtevät touhuihinsa, töihinsä, kouluunsa, soitot alkavat ja seuraava juhla lienee Halloween.

Virkkauslangoista sen verran, että kadonnut viestini päättyikin siihen kun kirjoitin että jos joku käy Tallinnassa voisi tuoda minulle sieltä lankoja tullessaan. :)
Kokeilin nyt sitten tilata niitä verkkokauppa mielessä sieltä, saapi nähdä toimiiko.

Totesin myös Jemmaajalle, että ilman muuta pitää jemmata aina kun voi, minäkin teen sitä heti kun saan jotain mitä voin. ;D

Nyt alan virkkaamalla asennoitumaan tuohon tiukkaan viikkosuunnitelmaani, ja laitan tyttärienkin käsiluomukset aluille, tahtoivat tai eivät. :)

Voikaahan rennosti, ja iloitkaa siitä kun aion vielä Kukkiksen kanssa laihduttaa ensi viikon aikana viisi(5) kiloa ihan haaste- ja kokeilumielessä.
(Marraskuun alku lähestyyyyyy...)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   17.10.23 20:07:00

Tiistain päivitys:

Eilen säkitimme kesävaatteita ja tyhjäsimme yläkertaa, mutta kesken jäi. ;D
Kasveja sipulit mukaan lukien tietenkin, istutimme 224kpl.

Tänään käveltiin läpi eteisestä, ja porstuasta, MUTTA istutimme 180 kasvia.

Paino oli aamulla pudonnut lähes kilon kummaltakin.

Trubaduuripojan tytär tuli tänne odottelemaan torstain puuhista, eli poikkesi myös Trubis ja Mopopojukin Sinitukan kera kieppasivat pihassa.

Huomenna kuntouttavaan, ajattelin mennä yllättäen siivouksen yhteydessä löytyneellä kesämekolla.
-Kaipailin sitä kun olin nähnyt kuitin, jossa luki niin ruskea salsatyyppinen kesämekko kuin myös vaaleansininen neulevillatakki?? :O

Muistin ne todellakin tilanneeni, mutta unohduksen suosta ne ilmestyivät eilen vasta sen yläkerran tyhjennyksen myötä, yhdestä laatikosta löytyi myös miehen verenpainelääkkeitä lähes koko rasia.
Mutta siitä mekosta siis, päätin käyttää sitä edes kerran eli huomenna, vaikka täällä on pakkasta ja se on hihaton. ;D
-Laitan alle pari paitaa ja jo unohtamani(ehdinkin, kun sen sain vasta elokuussa) ruskean neuletakin.. ehkä tarkenen.

Tsemppiä viikolle. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.11.23 14:57:39

Nyt on syys(lomat) vietetty ja kukkasipuleita odottaa umpihankeen pääsyä muutamia satoja. ;D TAAS.
-Hienoa että osaa tehdä joitain asioita joka syksy ja kevät samalla tavalla.

Menin mekko päällä, mutta ekan kerran otin myös talvitakin päälleni tänä syksynä.
Kuntouttavassa virkattiin afrikankukkia ja ajateltiin halloweentalojen uudelleen entisöintiä viime vuodelta kahvilan pöydille.
https://i.pinimg.com/564x/d3/e6/89/d3e689a91d24751cae3185c97d91b7c3.jpg
Veivätkin, mutta palasivat takaisin, kun sinne oli tunnin sisään ilmestynyt joidenkin muiden syysasetelmat, viime viikolla kertoivat että nyt kelpasivat.

Eilen oli tuiki poikkeuksellinen päivä, muuten rehvakkaassa elämässäni, Miähen ehdotuksesta en mennyt kuntouttavaan, kun oli satanut 30 senttiä lunta ja tuuli vielä kinostanut sitä.
Mies ei itse päässyt tiistaina, kun pakoputki katkesi heti lähdössä, mutta tuiskusta huolimatta haki Kukkiksen ja mentiin Tuubakerhoon illalla.
Emme myöskään lähteneet nuoriso-orkesterin harjoituksiin ke, kun edelleen pyrytti. Erittäin poikkeuksellista.

No Suutarilikan ihmeromanssi jatkuu ja saimmekin hänen mukulansa seuraksemme ja koiran, kun oli jo aiemmin päivällä lopetuttanut vanhemman koiransa.

Siitä haluan hiukan nurista. :(
Koiruus oli ihan hyväkuntoisen oloinen, mutta kun ei kuulemma viihtynyt Viikingin, nyttemmin Turreksi-kutsutun ihmemiehen kotona, niin jäi aina pihalle odottamaan, ihan viikonlopuiksikin, eikä syönyt, eikä muutakaan kun odotti vain Suutista kotiin.
Meidän Taiteilijatar näki siitä vaivaa ja sanoikin asiasta tälle huurusisarelleen, että ajattelisi vähän koiraansa, joka sentään pitäisi olla jotain äijänkuvatusta tärkeämpi, mutta ei, huuru mikä huuru päässään pyöri vain kuvatuksen kehut, kun hillui siellä.

Sitten eilen ilmoitti että Teurastaja tulee ampumaan 13v elämäntoverin, oli itse koiruus kertonut että munuaiset alkavat pettää ja haluaa pois.
-En epäile, ettei olisi kertonut, mutta miksi, siksi kun koira on ihmisen paras ystävä ja hän halusi vapauttaa Suutiksen itsestään, että tämä saa jatkaa hurvitteluaan ja minulle se nostaa kyyneleet silmiin, koirarouva tavallaan uhrautui emäntänsä eteen.
Niinhän eläimet usein tekevät siitä varauksettomasta rakkaudesta omistajiaan
kohtaan.
-Tässä täytyy lukijan muistaa että tämä on minun näkemykseni asiasta, aina sitä on ennenkin toivonut olevansa väärässä, mutta harvemmin niin on käynyt, en puhu asiasta enää koskaan.

Varmaan parempi meille kaikille.
Lapsensa ja nuori koiransa olivat siis täällä eilen illan. Olin ostattanut mukavia palapelejä, ensin mietin niitä lahjoiksi, mutta kun tiedän että palat katoavat samantien, kun muutamissa perheissä ei ole 'sellaisia' vanhempia, jotka ehtisivät ajatella muita kuin omia juttujaan.
Heppalikalla se on pakollista, aina töissä, Inssipojalla voisi tulla kysymykseen, kun ikäryhmä täsmäisi, eivätkä he käy meillä, eli voisipa ollakin että pakkailen muutaman joulupakettiin tai synttäriksi, 16. kiljuva sikiö täyttää kolme Lucianpäivän nurkilla, ja silloin heillä on jo se 17.:kin heppu.
-Mutta Suutiksen jälkikasvu pelatkoon siihen asti täällä niillä.

Parisuhteista sen verran, että siihen on mahduttava myös kummankin lapset, ei sitä voi sinkuksi muuttua missään huurussa ja jos mies ei liiku, niin suhde on yksipuolinen ja siitä voi pudota todella korkealta.
-Miten ihminen, yli kolmikymppinen, voi toistaa samaa turmiollista kaavaa, jonka on jo kolmesti läpikäynyt, yhdensortin peliaddikti on pakko olla.

Onneksi ei asu meillä. Onneksi jokainen on oman onnensa seppä. Onneksi on itsenäinen(?) aikuinen(?).

Itseeni palatakseni, olen oikeastaan ihan tyytyväinen, jotakin on tarttunut vuosien elämisestä. :)
Olin isoissa veloissa ennen tädin perintöä, maksoin ne silloin kaikki pois ja tuumin etten moiseen jamaan enää päädy.
-Sanahelinää ajatteli varmaan monikin, myös lähipiiri, mutta niin se vain on etten ole sittemmin velkaantunut kuin muutamilla satasilla korkeintaan ja vain muutamaksi kuukaudeksi. <3
-Tosin nekin 'velat' ovat syntyneet huikentelevaisuuteni seurauksena, kun on pakko saada jotakin mitä halvalla myydään. ;D

Näin talven tultua on kyllä ollut ikävä mammonaa, kun on kylmä torpassa ja mielessä käy, jottaettä lisäeristyksiä olisi ollut hyvä tehdä, tai tehdä edelleenkin, jos olisi rahaa.
Kiva olisi ostaa kuivia polttopuitakin, lankaa kyllä on saanut, eli lämpimiä vaatteita voisi kyllä valmistaa, aikaa se vain vie.
Pitää nyt vain maata miten petaa täällä kymmenasteisessa huoneilmassa, jos Luoja suo niin ensi kesänä korjaan muurin(tulitiiliä on putoillut, eikä enää varaa samoin lämpöä), uusin yläkerran ikkunoita, teen puolilämpöisen kasvihuoneen, jossa saa pidettyä pelargonit, sun muut vastaavat talvisäilössä, ja paljon muuta..
-..ehkä jopa ennen lumentuloa siivoan kulkuväylät että edes kola mahtuisi kulkemaan. ;D

Mutta olen niin syvästi kiitollinen siitä, että liikuntakykyni on jatkuvasti parantunut. <3 <3
-Se on niin suunnaton lahja, ettei siitä ymmärrä iloita, ennen kuin sen on edes osittain menettänyt. :)

Se painonpudotushaaste, viisi kiloa viikossa, ei ihan toiminut, mutta puolitoista viikkoa ja se viisi kiloa oli poissa itseltäni ja kolme Kukkikselta, joka nyt ei niin lihavaksi luettavissa edes ollut.
Tällä viikolla olen sortunut suklaaseen vähän päivittäin, kuin jälkiruoaksi, se pitää nyt lopettaa, elimistö varmaan haluaa paikkausta vajeeseen ja siksi tekee mieli makeaa.
Aloittaessa painoni oli 131 kilon päälle, tänä aamuna se oli vain 125 kilon päälle, mutta tämä suklisalkuviikko on hidastanut jo hyvin lähtenyttä pudotusta.
Kukkiksen paino oli 62 kilon päälle ja nyt oli enää 58 jotain.

Miähen serkun vaimo kanssa tehty haaste marraskuun alkuun pidennettiin sinne 15. päivään, hältä se neljä pois, olikohan 85 kiloon ja minulta 120 kiloon se reilu kymppi.
Nyt vaan suuta soukemmalle ja saavutan tavoitteeni, eli ensimmäisen etapin tässä ensi kesän barbie-hoikkuusmeiningissä. ;)

Mopopoju täyttää vuosia 23, viikonloppuna on syntymäpäiväkahvit, pohdin mitä lahjaksi ja kait väsään villasukat, niille nyt aina on käyttöä.

Etsiessämme kirjontalankoja, löytyi kolmet keskeneräiset villasukkaprojektini, yhdet omat, toinen tehty ja toisesta puolet ja sama toissajouluinen joululahja Trubaduuripojalle, puolitoista valmiina ja sitten vielä kolmannet puolitoistaiset, ihan mielenkiintoiset harmaasävyiset oletettavasti koon puolesta miehen sukat, eikä mitään muistikuvaa niistä tai neljännestä jossa oli jännää vihreänsävyistä kirjoneuletta yhdestä varresta kymmenen senttiä. :O

Tuumailin että josko teen ne harmaat Miähelle, jolla isänpäivän nurkilla syntymäpäivä, omani valmiiksi JOS löytyy vielä tuota samaa lankaa jatkaakseni kantapäästä eteenpäin, Trubis saanee sukkansa tänä jouluna vihdoin. :)

Mopiksen vanhenemissukilla on kiire.
-Etsin netistä lehtikuviota jonka saisi varteen, sellaista vaahteran lehteä ja päädyin visioon että teen keltakirjavan lehden harmaalle pohjalle, ellei Miäs osta ruskeaa lankaa tänään, jolloin voisi tuhertaa väriävaihtavalla punakirjavalla sen lehden.
Kolme lehteä menisi sukan ympärykseen kun hiukan lisää välisilmukoita.
https://i.pinimg.com/564x/99/dc/95/99dc9560e23ffb89ef4992f5dc33c0ac.jpg

Naamiaiskostyymikin pitänee väsätä lauantaille.
Minusta tulee lepakko, jolla on mustavalkoinen peruukki ja punaiset samettisiivet. :D
-Villiä, mutta kun sain tummanpunaisia samettiverhopaloja ja siihen ne ovat aivan omiaan, lepakon siiviksi, ehkäpä hameeksikin, jos riittää, kun paitaan pitäisi sitä mustaa taikoa sen peruukin takia.
Peruukki päässä näyttää ihan hölmöltä. ;)
https://www.punanaamio.fi/evilicious-peruukki.html
Mutta jospa meikillä saisi edes värit täsmäämään ja siksi toiseksi naamiaiset ovat naamiaiset ja vielä halloweennaamiaiset, niissä on kait tarkoituskin näyttää hiukan luonnottoman kaamealta.. ;)

Tytöistä en tiedä, toisen peruukki on kuparinpunainen pitkä suora ja Kukkiksen visio on hiidenhirvi, mytologinen taruolento, josta hän on itse piirtänyt 'bratz-nukke'-tyylisen ihmishahmon, risusarvet päähän ja teddykarvasorkat jalkaan. :)
Valmistautumisaika on tosi niukka, kun pitää samana lauantaina käydä sadan kilometrin lenkki Mopiksen kahveilla ja ehtiä vielä viideksi sinne toiseen suuntaan.
Vesikeliä on luvattu viikoksi huomisesta alkaen, jääpi nähtäväksi.

Kerron kuinka kävi, nyt alan etsiä Mopiksen sukkiin lankoja..

Voikaa hyvin, olkaa onnellisia pienistäkin asioista, suunnatkaa suuriin haaveisiin, tyytykää pieniinkin toiveisiin, älkää liukastelko ja pukekaa lämpimästi päälle. :) <3

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   4.11.23 14:55:19

Kiitos kuulumisista Tirsku.
Surku tuli vanhan koiran puolesta, mutta nyt hänellä on maalliset murheet ohi.

Sukkia täälläkin kudotaan, omaksi iloksi ja lahjaksikin.

Lunta tänne pohjoiselle susirajalle tuli parikymmentä senttiä, taitavat vielä sulaa pois. Luminen metsä kutsuu kyllä koiran kanssa patikoimaan, vaikka nojatuoli takkatulen ääressä neuleen kanssa on myös mainio vaihtoehto!

Syksy on aina sellaista syvällisempää aikaa, enemmän tulee muisteltua edesmenneitä läheisiä ja nähtyä heistä myös unia.
Uskon, että he käyvät unissa vierailemassa ja ehkä myös ohjailemassa ajatuksia tiettyyn suuntaan.
Aina syksyllä muistaa muita aikoja paremmin olla iloinen niistä pienistäkin asioista.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.11.23 15:49:38

Kiitos viestistä pohjoisen Hilla. :)

Mekin saatiin ennen ämpärillinen lakkaa isotädin tutulta Raahesta ja nyt on pitänyt olla jo toistakymmentä vuotta olla ilman muurainta, silloin tällöin vaan ostettu kaupasta hillona, Nyyhkis, se olisi hyvää kakkuihin ja ties mihin.

Enkä mennyt mustavalkoisella peruukilla, tuli hiukan kiire kun tultiin Mopiksen tyköä, keli ei ollut ihan paras vielä silloinkaan, jätin mustan neulemekon vaan päälle ja ripustin sen viininpunaisen samettiverhon kaulaani ja ranteisiini rei'istä ja vaihdoin peruukinkin kankaan väriseksi, melkein..
https://www.punanaamio.fi/glamour-diva-peruukki.html
Paikan päällä oli vain muutamia ihmisiä ja hyvin pimeä tunnelma, muutama kynttilä siellä ja täällä, joten ihan tarpeeksi tuli varustuttua, meikit oli päällä, mikä oli tavatonta myös Mopiksen tykönä, kun aamulla harjoittelin edes jotain silmien korostusta.
-Ei sitäkään tainnut kukaan edes huomata, miehän olen niiiiin tavaattoman hemaiseva pallura meikeillä tai ilman. ;D

Sinne tuli kuitenkin jotain harvinaistakin, Trubaduuripoika lapsineen, harmi, että just tällä kertaa sisarenpojilla oli muuta puuhaa, etteivät päässeet paikalle.
Sisareni oli siellä naapuripariskuntansa kanssa tai työkaverin?? lisäksi oli meidän Vanhin tytär lapsineen, miehineen, kuten myös Heppalikka perheineen.
Tavatonta oli myös se että meidän Miäs veti peruukin kiharan mustan pitkän naisten peruukin, stetsonin, myös mustan ja pyysi vielä kajalitkin, jestas, näytti Andy McCoylta joskin mustine nahkatakkeineen muistutti myös Irwiniä.
-Eipä tule vanhuus yksin, vaikka kuinka pakkeloi naamaansakin, niin näyttää aina vaan paksupäiseltä mummolta. ;D

Vaikkei niitä sipsejä paljoa mussuttanut, Mopiksellakin oli hernekeittoa, suolakeksejä ja puikulaleipää leikkeleellä, eli ei yhtään edes kakkua, irtokarkkeja vain, niin siltikin laihari otti pakkia, tänään painoin 127kg, eli enempi taas.
Mut tuossa on iltapäiväruoaksi sokeritonta jasmiiniteetä, kyllä sillä kaiketi jaksaa Tuubakerhoilla ehtoolla.
Deadline lähestyy, tai niinkuin tuo serkun vaimo, jolla myös dieetti hitaalla laittoi viestin:
"Huomenta 89 oli aamulla, kiiruhtaa tuloo tedlineen."
Rakastan murteita, ne nostattavat hymyn huulille, vaikka asia olisi vakavampikin.

Viikko aikaa hällä tiputtaa 4 kiloa ja minulla 7, jotenkin kuin Teletappien 'uudestaan', kun ihan samojen lukujen kanssa tapeltiin aiemminkin. ;)

Kukkasipulit on laatikoissa, lumi on kadonnut muualta paitsi sieltä minne niitä piti laitettaman! :O
Lupaavat jo kylmenevää, Oliivi siirrettiin jo aiemmin sisälle, mutta on suuttunut jostain ja tiputti lehtensä, hyväkäs, kun on siinä jo toista vuotta kasvanut. :(

Tein tänään origamituikkukuusia ja minipaketteja jouluasetelmaan, ajattelin ehdottaa kuntouttavan kahvion pöydille jotain sellaista.
-Pitää vaan osata tehdä ja neuvoa kuinka tehdään, jos jonkun idean heittää.

Pöydälläni on minikuusi, siinä on muutama pallo, ostin joltain ylimääräiset joulupallot, 50 siniviherhopeasävyistä ja toiselta 200 punaista normaalia ja kymmenkunta suurta palloa. Kuuseen meni pienimmät 50:n satsista ja muutama lahjapaketti ja virkattu joulutähdenkukka-versio.

Joululahjaponchoissa olen siinä, kun sen ekan jo irrotin toisistaan ne neliöt ja laitoin 'oikein' kiinni, niin nyt olen virkannut, eilenkin 10 tuntia lähes putkeen, niin kolme eri väristä neliötä on valmiina ja kaksi puolessa välissä.

Isänpäiväsukille tulee kiire jos haahuilen anskurtelun maailmoissa, päätin niistä löytämistäni harmaista siis tehdä ne Isänpäiväsukat, mutta kun Miähen se syntymäpäiväkin on jo heti siinä viikon päästä, niin jos sinnekin sukat, kun niitä hän käyttää kesät-talvet.
Mopiksen synttärisukat menivät ihan penkin alle, se kukkakuvio tökki niin vimmatusti jostain syystä, että ekassa varressa on nyt se kuvio, eli edetty n.15 senttiä. Täytyy nekin tehdä, vaikka näytti käyvän ilmi, että hän pitää nykyään violetista..

Ponchoja on suunnitelmissa tehdä siis 8 tai 9, ja siksi sopii koukun viuhua vauhdilla myös lähipäivinä, että homma etenee.
Pienemmille tytöille, joita on kaksi, voi tehdä pienemmistä neliöistä, eli tekoaika lyhenee. Taidan yrittää samalla värillä äidit ja tyttäret, paitsi tuon vanhimman tyttären tytär on enempi pastellisävyjen ystävä kuin äitinsä, vaikka kaipa se värimaailma on aivan samantekevä. :D

Kukkis alkoi myös kutoa ainakin yhdelle sisarelleen tumppua tai jotain, saas nähdä mitä siitä seuraa.
Heppalikka kutoo kaikille jotakin, on siinäkin tarmonpesä. <3
-Aina lähes töissä ja kutoo silti.
Kaipa noille 13 poikapuoliselle lapsenlapselle kannattaisi itsekin niitä sukkia väsätä, mutta kunhan nyt saa edes noille omille neljälle, niin katsotaan sitten..

Onneksi voi jo istua ja kutoa, viime vuonna ei voinut tehdä sitäkään kun se korona kiusasi, nyt pysyköön poissa koko porukasta.
Heppis ollut kylläkin jo kaksi viikkoa lähes haju- ja makuaistiton ja flunssa päällä.
Menkööt ohi sekin, Suutarilikka oli muka niin flunssassa ettei voinut tulla naamiaisiin, mutta kyllä heti seuraavana päivänä syöksyi hopun kengässä Turren tykö.
Saipahan lastenlapsia siten askartelemaan paperimatoja illaksi tänne Mummolaan..

Pyhäinpäivä meni siis rauhoittuessa muuten kuin illan osalta. Kukkis teki koulutyötä läppärillään ja minä virkkasin ja kudoin välillä.
Taiteilijatar taisi piirrellä kun eipä häntä järin näy päivisin missään, ei arkena, eikä pyhänä. ;)

Mutta jatketaan viikkoa, tänään Tuubakerho, huomenna kuntouttava ja nuoriso-orkesteri, jossa olen pinteessä kun olen onnistunut hukkaamaan kaikki joululaulunuottini kesän aikana..
Toivottavasti löytyy kopioita lisää.

Sitten on loppuviikko ja vietän taas mielessäni lomaa, eli teen käsillä jotain käsillä olevaa. :)

*Voikaa loistavasti, onnistukoon joululahjahankintanne ja hehkukoon lämpö sydämistä tähän syksyn hämäryyteen. <3 <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   9.11.23 10:30:38

Kolmaskin yritys meni mönkään, ei tullut Taiteilijattaresta ylioppilasta.. :/

-Jos keväällä olisi ollut samat pisteet, jolloin on useampi rivioppilas suorittamassa olisi päässyt läpi, mutta näin kun syksyisin moni vain korottaa, niin pistevaatimus on korkeampi.

Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.12.23 19:03:53

Mitäs kuuluu Tirsku, ethän ole lumeen hukkunut kun ei mitään kuulunut pitkään aikaan.
Miten teillä tarjetaan?
Leivinuunitakkayhdistelmä täällä maalla lämmitetään päivittäin, silti meinaa talon äärilaidat kylmentyä kun sähköpattereista päällä vain puolet ja lattialämmityskin(keittiö ja pesuhuonesauna) yölämmöllä 4h entisen 8h sijaan, ei ole hinkua maksaa sähköntuottajille/myyjille yhtään enempää kuin pakko.
Eipä olisi uskonut muutama vuosi sitten, että perussähkönkäytöstä täytyy näin yli viisikymppisenä alkaa säästämään ja rajusti. Vähäisillä tuloilla muutakin käyttöä olisi kuin alalti kallistuva sähkön hinta. Pörssisähköllä taiteiltu yli vuosi ja joka päiväisellä hintojen kyttäämisellä, mennyt pääosin hyvin mutta nyt päivä toisensa jlkeen hinta korkealla jopa yötkin.
Jouluvalojakaan ei enään poltella kuten ennen, patterituikkuja muutama ja sydän ovessa sekin pattereilla.
Joulukin tulossa, varmaan aattoon ja päiväänkin joku olkiluoto 3 tms. häiriö kehitellään, että kurjuus maksimoituisi, onneksi jouluruokia pystyy valmistamaan leivinuunissa ja puut ei lopu.
Lämpöisempiä kelejä odotellessa

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   7.12.23 01:30:34

No jopas kun ei muuallakaan ihan sujuvasti etene, minä toivun taas ruususta, mutta jos huomenna on parempi en lähde Arvaukseen piikkimetsästykseen, jos siis taittuu noilla antibiooteilla suun kautta.

On tämä ollut niiiin rassaavaa, kun meni sitten niin kuin puheyhteys poikki siihen Suutarilikkaan, kun paheksuttiin muutamin sanoin muuttoa, mutta ei ole meille vieläkään kertonut, mutta muutti jo viikko sitten.
Tietenkään emme olleet pimennossa, mutta suoraa kommenttia ei ilmestynyt. Tytöt joutuivat siellä hyppäämään vahtimassa kun vietiin muuttokuormia ja sitten oli vielä kaaos loppusiivouksen kanssa.
Kyllä niiiin harmitti, kun aattelin että siinä olisi ollut halpa vuokra, vaikkakin aikamoista tappelua esim. vesipumpun kanssa, mutta myös tuo pieni kyläkoulu, niin lapsille kuin koulullekin olisivat lapset olleet hyväksi.
-Mutta kyllä tuon vuokratalon menetys sapetti kaikista eniten, kun joskus vähän kuvittelin että siinä olisi turvaa lähellä itsellekin ja meistä myös toki lapsille.

Ymmärrän kun on joku vaeltajageeni jostain poikennut häneen, ettei se ehkä mikään tule koskaan riittämään, olisi vaan kuvitellut että olisi lasten takia odottanut edes kevääseen, mutta lie hälle yhdentekevää tai hän näkee asian toisin, mutta sinne menivät uuteen kaupunkikouluunkin jo heti maanantaina.
-Tyhmää jos olivat joulujuhlaa tai jotain harjoitelleet niin hukkaan meni ja niin meni kaverisuhteetkin. Kolme oli koulussa jo.

Olin harmissani ja ahdistunutkin kaikesta yhdessä. (Otollista ruusun iskeä..)

Mutta sitten tapahtuikin jotain täysin odottamatonta:
Mopopoika otti vuokra-asunnon ITSELLEEN vuokralle??
-Jestas.
Sisaren salamyhkäisyydestä kypsyyntyneenä hän sanoi ettei toivo asian kulkevan tiedoksi kenellekään ennen joulua.
Toivon myös teiltä, lukijat, jos tunnette henkilöt, etten saa katua avomielisyyttäni ja Mopiksen rauha pysyy toistaiseksi.
-Olin tavallaan niin ihmeissäni, että tarjouduin jopa loppusiivoamaan taloon ja tapaamaan tarkastamaan tulevan vuokraisännän sunnuntaina.

Siivosimme talon niin hyvin kuin siinä ajassa ehti, ulkotilojen tyhjennykseen Suutis oli saanut ajan jopa toukokuulle asti, joten talo piti olla tyhjä ja se oli.
Uudet vuokralaiset eivät päässe muuttamaan vielä, kun kummallakin on työ kaupungissa, mutta jos Sinitukka saisi työtä lähempää, niin muuttaisivat kokonaan, olisihan tavallaan työmatka yhteinen Miähen ja Mopiksen, joten säästyisi kuluja niin kauan kuin yhteistä työmatkaa on.

Taiteilijatar joutui sitten tyhjän talon lämmityshommiin ja oli niiin kypsä kun vedentulo loppui ja sähköt katkesivat, pesät eivät syttyneet ja omiakin ajankäyttöjuttuja oli tarpeeksi.
Sähkö saatiin onneksi tunnin sisään uudella sopparilla, mutta sittenhän olikin jo tiltannut niin pumppu kuin lämminvesivaraajakin..
-Sitten sain sen ruusun. ;D

Tänään sain Kukkiksen virkatun ponchon valmiiksi, se oli nyt eka varsinainen, se ihka ensimmäinen on tuossa itsellä niin kuin omana harjoitusversiona, eli kaksi ponchoa olen saanut valmiiksi.
Taiteilijattaren omalla on tavallaan kiire, että saan sen piiloon ennen joulua, kun hänhän nyt vastustaa kaikkea, mutta kun ne ristipistokirjanmerkit olisi hyvä valmistua, joten kun Kukkis on täällä, niin kudotutan/virkkautan hällä noita töitäni ja yritämme pitää Taiteilijan neula kädessä seurana, joten en voi hänen huiviaan virkata samalla.
Siitä puuttuu onneksi vain noin puolitoista ruutua, eli saatan selvitä huomenna siitä, kun hänen pitää käydä taas lämmittämässä naapurissa. ;)

Kiljuvien sikiöiden sukista on valmistunut kahdet ja kolmannesta yksi varsi, ne melkein erittelee siksi, että ne ovat liki aikuisen kokoa, mutta siitä alaspäin on pienempiä ja pienempiä.
Haluaisin tehdä kylläkin sukat myös joillekin omille lapsilleni, mutta katsotaan kuinka tässä ehtii.
-Juu ja se 17. 'Kiljuva sikiö' tuli maailmaan, jos en väärin muista niin viikko sitten..? (Olenpa minäkin isoäiti kun en enää mitään muista..??)
Nätti oli noin Insinöörin lapseksi. ;D :D
-Eipä sen puoleen vanhempiensakaan ulkonäössä ole moitteen sijaa, ehkäpä tätä Vartijaminiäkandia, vaivaa meille suomalaisen elintason naisille tyypillinen pulleus, kuten Sinitukkaakin, mutta siitähän voi aina päästä eroon. ;)

Tavoite ekaan päivään laihtumisesta ei luonnannut ei minulta, eikä miehen serkun vaimolta, itse en tällä viikolla ole käynyt vaa'alla, serkun vaimo lähetti että 88kg, eli olisi edelleen se kolme kiloa tavoitteeseen, kun itse kävin joskus viikko reilu sitten, niin minulla oli reilu neljä, eli painoi 124,5kg.
-Mutta mikään ei ole mahdotonta, mahdoton vie vain hiukan enemmän aikaa. ;D

Kuntouttavassa on viikon kuluttua pikkujoulut, väsyttää jo etukäteen. ;)
-Ei jaksaisi hössöttää, kun kuitenkin on vielä ennen joulua käytävä sen jälkeenkin. Uhh..

Ehkäpä tämä on sitä kaamosmasennusta tai kevätväsymystä tai vain ihan muuten liikaa asioita pienen ajan sisään. :)
Nuorten torvisoiton Kauneimmat joululaulut ovat viikon kuluttua sekä la että su, Tuubakerho vajosi jo talvilepoon tältä vuodelta viikko sitten.

Nuorten harjoitukset peruttiin myös viikko sitten, kun myöskään kaksipäiväiseen leirikurssiin ei päässyt kapellimestari kun oli jostain bongannut koronan, kakkoskapelli johti meitä sitten siellä pe-la-leirillä.
Yhdet harjoitukset siis ovat näin kuukauden sisään ennen esiintymistä ja ehkäpä on siis hyvä että ohjelma on sama kuin viime vuonna.

Kauneimmista joululauluista sen verran, että nyt aion käydä muutamassa, saa nähdä onnistunko, ensimmäiset ovat jo tänään eli to-iltana, sitten on sunnuntaina ja maanantainakin ja jos joka kolehtiin pitää viedä euro tai kaksi per perheenjäsen tullee laulaminen kalliiksi, mutta kai niillä rahoilla joku pohatta heittää tippiä palkolliselleen jossain toisessa lämpöisessä maassa.
-Pitäisiköhän seuraava joulukeräys tehdä eskimoiden alkoholisoitumisen estämiskampanjalle, eikä aina tuonne autiomaan reunoille..?

Mutta toistaiseksi, olemme hengissä, mieli virkeänä ainakin itse, siksi tähän aikaan kirjoitan kun sain selkäni niiin kipiäksi siitä kuumeen kourissa makailusta, ettei oikein univelkaa jäänyt.
-Että voikin pitkät selkälihakset ja niska ottaa itseensä vaaka-asennosta, kestämätöntä, mutta jos nyt saa palata normaaliin en kirjoittele täällä näihin aikoihin vaan vedän unta palloon. Iho alkaa osoittaa ärsyyntymisen merkkejä vaihteeksi tuohon antibioottisettiin, kutinaa, ei ihan vielä koholla olevaa nokkosrokkoa, ehkä se tästä, sekin. :)

ps. Sain aivan ihana peltisen joulupallon, appelsiinin kokoisen ja avattavan pienen koristesetin mukana, jaksan rakastaa koristeita, ne tekevät juhlan jo ilman vieraitakin. <3

Kaikkea hyvää teille kaikille, muistin lapsuudesta saunan pienestä seinätaulusta lauseen ja se pitäkööt teidät virkeinä pimeän syleilyssä.

"Kun soivat kiukaan mustat urut,
unhoittuvat arjen surut."

Hyvää Itsenäisyyspäivää myös taannehtivasti kaikille, kättely on loistava ajanviete seurattavaksi näin mökkiintyneellekin suomalaiselle. :)

Lähettäjä: Hilla 
Päivämäärä:   29.12.23 08:36:52

Miten Tirskun (ja muidenkin) joulu on sujunut?
Täällä on podettu koronaa jo viikko eli rauhallisissa merkeissä on vapaat vietetty.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.1.24 09:41:32

Huhhuh ja pirteää uutta vuotta. :)

Soitot menivät hyvin, tulin loppujen lopuksi käyneeksi vain ykissä laulajaisissa itse, eikä edennyt se mainittu Kiljuvansikiön sukkakaan.
Huivit sain vain kolmelle, mutta sukkia seuraavia sain sitten urakoitua Trubaduuripojalle ja hänen pojalleen, jopa ihan hienot aran-neuleiset Kukkikselle siitä Kuura-lankakohan se oli missä se hopeinen kimallelanka saa niistä 'sädehtiviä' suorastaan, värinä oli Novitan poistoväri, aivan erikoisen kaunis metsänvihreä.

Naapurin vanhanpoijjaan sukat myöhästyivät ja ne vietiin ovelle uudenvuodenpäivänä ja mikä oli kommentti:
"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan"
Siis kaksi vaihtoehtoa, ärsyyntyäkö totaalisesti vai ollakko imarreltu?
-Minä en unohda että hän vei rajakuuseni
-Onko suklaarasia villasukkien itsestäänselvä hinta
-Olenko minä, köyhä, muka naapurin rikkaan tilallisen sukittaja?

Jos taas haluan ajatella positiivisen kautta niin onpa jännä juttu, että siellä hän on kytännyt postilaatikkoa päivittäin pyhät läpeensä ja tähyillyt tielle, että missä ne kaivatut sukat viipyvät, välillä vaipuen kiukun ja epätoivon syövereihin, jos ei niitä tulekaan, pitäisikö kysyä ja ikinä en enää laita niille suklaarasiaa jouluna kun ei sukkia kuulu..?
..ja kuinka tuhansien budjettini heilahtaa pahan kerran jos joudun oikeasti ostamaan villasukat jostain ja eihänhän ne kuitenkaan ole sitten ihan minulle tehdyt jos vain ostan ne hyllystä tai myyjäisistä..

:D Humoristisen luonteeni vuoksi kallistun ilman muuta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. ;D

Itsessään tämä taas on ensimmäisiä jouluja joka meni todella synkäksi! :(
Riitelimme kuin tyhjästä jouluviikosta alkaen kaikkea ja maailmaa vastaan, josta seurasi, että itkin kiukusta suurimman osan valveillaoloajastani, sitten väliin itkin kuinka maailma on luisumassa kylmyyteen, moraalittomuuteen, toivottomuuteen, jotenkin koko ajan vain kuin alaspäin, vanhat hyvät asiat, toiveikkuus, lähimmäisenrakkaus, toisen kunnioitus ja kaikki sellainen poljetaan jalkoihin ja uudet sukupolvet ovat arkoja, synkkiä, väkivaltaisia, julmia, kasvattavat lapsistaan itsekkäitä narsisteja, joskin joutuvat heidän uhrikseen ensimmäisenä, opettavat olemaan kunnioittamatta auktoriteetteja, lietsovat anarkiaa, kammoavat kristillisiä rakkauden arvoja ja ilmentymiä, kuten vaikka enkeleitä, ovat enenevässä määrin kädettömiä uusavuttomia ja lait ja asetukset sorvataan heitä ajatellen tuhoamaan kaikki selkärangalliset yksilöt liian hankalina ja psyykelle vaarallisina.
Jos et ole hoivattava hörhö tai törkeä anarkisti, niin on parempi kun sinua ei ole.
-Ehkä se ei ole näin, ehkä ihmisyys herätetään jostain, jollain ja toivo saatetaan kaikkien ulottuville paremmasta huomisesta, ehkä ja toivottavasti..

Ei saatu joulusiivoa tehtyä, koristeista on suurin osa edelleen laatikossa, mikä on tällainen jouluintoilijan joulu? Mikä juhla tämä synkeys?
aattoilta koitti kutoen jonkun sukkaa ja sitten tämä Inssipoju sanoi että tuo koiransa tänne tytöille, kun ei uskalla antaa sen olla enää lasten kanssa, kun oli käynyt ilman syytä häneen kiinni.
Ei ja ei, mutta toivat kuitenkin, puoliltaöin, nähtiin toki tämä 17. lastenlapsi nukkumassa kantokopassa.
Itkemiseksihän sekin taas meni, koira oli vajonnut stressaantumisessaan äärilaidalle ja pienikin asia veti yli, kun sen näki ja näki kuinka siellä huusi apua se kivakin koira kohtausten välissä niin se oli sydäntäsärkevää ja taas vaan itkettiin ja silitettiin, samalla tietäen, kymmenien vuosien ja satojen koirien kokemuksella, ettei sitä aikapommia voisi eteenpäin kellekään laittaa, koska vaihtoehtoja oli vain yksi, niin oliko se tapanina vai seuraavana kun osaava metsästäjä tuli hänet lopettamaan ja itken taas..
Elämä on niin julmaa, kun se menee yli oli siinä sitten uhrina ihminen tai eläin.

Oli se se arkipäivä, koska Miäs tullessaan töistä metsästäjän käynnin jälkeen toi Kiljuvan sikiön nro 2 Trubikselta tänne muutamaksi päiväksi, päivä venyi 'viikoiksi', hän lähtee tänään kotia kohti, liki viikon on täällä ollut Heppalikankin tytär, hän kaiketi numeroissa jossain puolessavälissä, kun on edellämainittua varmaan viisi vuotta nuorempi, mutta hyvin kumpikin näprää kännykkää tauotta, sitäkin itkin silloin, elämä on siirtynyt bittiavaruuteen..

Siitä sitten tässä on toivuttu, ei näköjään, vieläkään kokonaan kun vettä tulee silmistä, mutta voiton puolella.
Kuusi saatiin sisälle joulun jälkeen, sekin ihan 'väärä', olisin halunnut toisen, mutta meni taas itkemiseksi.
En muista että näin paljon kyyneleitä olisi johonkin toiseen jouluun sopinut, ehkä silloin kun lapset oli viety huostaan syksyllä ja oli ensimmäinen joulu ilman heitä.

Onneksi nyt on nyt ja eteenpäin elävän mieli! :)
Meillä on ollut kylmä ja on vieläkin, joskin tasaista n.23 pakkasastetta 24/pian 7.
Sisällä on yläkerrassa aamulla noin 10 lämpöä, alakerrassa alle ja lattiatasossa pakkasta, kuuden tunnin lämmityksen jälkeen lämpö on silmien yläpuolella 14.
Lastenlapsista nuorempi on ollut toppahousuissa ja ulkokengissä koko vierailunsa ajan, vanhempi käpertyneenä kännyköineen jonkun tulisijan kupeessa, jee mummolassa on kivaa.
Ovat olleet ja tulleet ihan omasta tahdostaan, eli kaipa se on tämäkin olosuhde jostain syystä kotiolot sitten voittanut, vaikkei kummassakaan perheessä mitään epämääräistä ole. ;D

Mopopoika on yrittänyt sinnitellä tuolla naapurissa, ilman lämmintä vettä, pitkiä ajomatkoja töihin jja muutama päivä sitten heiltä jäätyi keittiön hanakin, sitä on meiltä käyty yrittämässä auki lämpöpuhaltimella, samoin nuo tytöt ja 'tädin mussukat' ovat siellä vaeltaneet ripset huurussa, lämmittämässä leivinuunia päivällä, kun Mopiskin joutuu Sinitukkaa viemään jo viiteen töihin ja itse sitten pääsee vasta neljältä lähtemään Siniksen kera takaisinpäin, ysiltä jo nukkumaan ja taas viimeistään neljältä tien päälle.

Harmi nuo vesiongelmatkin, kun tuo reissaaminen jo on niin rankkaa, ehkä väsyttävää, kunhan nyt ei olisi vielä hinkua heittää pyyhettä kehään.
Eilen sinne asennettiin uusi lämminvesivaraaja, onhan se askel eteenpäin.

Jaahas täällä alkaa tyypit valua tuolta yläkerrasta alaspäin, Kukkis jo näkyikin.
-Niin ja Trubaduuri hakee tyttärensä, kun hän veljineen lähteekin jo kohti kotiaan iltapäivällä, samoin taitaa Heppis hakea jälkeläisensä, kun koulut alkavat jo maanantaina.
Kukkiskin lähtee taas kerrostaloon, joskin alkavat myös nuo torvisoitot, eli ei oleskelu tauotonta liene.

-En lähtenyt kuntouttavaan, kun Miäs päivystäessään kertoi, että kukaan ei minua tien päältä hae, jos AinoMaijan alavesiletku jäätyykin, joten ei kannata ottaa riskiä.
Sainkin sieltä viestin, että ryhmämme nimi on vastedes Puistokemistit ja vastasin skoolaavani teellä sen kunniaksi. ;D
Ensi viikolle on luvattu jopa plussakeliä, toivottavasti ei, mutta kuntouttavaan sitten silloin.

Nyt laitan muuriin taas tulen, ainakin sen edessä on väliin lämmintä.
Olen kylläkin omaksunut tämän kerrospukeutumisen kultaisen systeemin, kuten Kukkiskin, Miähestä puhumattakaan, eli mitä koleampi sen enempi vällyjä ylle, joten en varsin tässä ole palellut, vaikkakin laihari on sitten unohtunut täysin ja muistutan kerroskaavuin ihan Muumilaakson mörköä, joskin ruskeansävyistä tänään. :D

Synttäreitäni vietän Nuutinpäivänä(13.), lauantaina ja siihen asti asennoidun joulutunnelmiin, ehkäpä saan kaivettua lisää koristeita lootistaan vielä ja raivattua hiukan tilaakin taloon tässä sukkien/säärystimien kutomisen lomassa.

Heppalikka sai tumput ja osin sukkiakin kudottua kaikille tädin mussukoille ja sisaruksilleenkin, itse taidan saada säärystimet vasta synttäriksi, mutta kiva jos silloinkin.
Minulla vielä kesken ne Mopiksen sukat missä on se ärsyttävä lehtikuvio ja aloitetut Sähkispojun koho(aran)neule sukat.
Heppalikka heitti kunnon haasteen tälle vuodelle, nyt pitää tehdä neulemekko.
-Jummi sentään, mie haluan sitten kokopitkän ja kunnon palmikoilla.. ;)

Nyt siis muurin kimppuun puiden kera, lämpöä on silmien tasolla 13, mutta on sentään plussaa.. ;)

Voikaa hyvin, syökää kohtuudella ja iloitkaa elämästä. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   20.1.24 01:59:19

Tulipahan koristeltua ja tulipahan juhlittuakin, joskin tavan mukaan hillitysti. :)

Lauantaina poikkesi Inssi-Sähkis- ja Mopopojat, Inssipoju jopa perheineen, nähtiinpä sitten Minimiestäkin tarkemmin, painavan oloinen pötkylä.
Vartijamörkö ei mitään liki puhunut, muttei kyllä juonut eikä syönytkään mitään, hänen 'rakkautensa' avokkinsa perheeseen on liikuttavan syvä.. ;D

Illalla tulivat vielä Heppalikka ja perhe.
Baarivävyke piti luennon ruokavaliosta ja laihtumisesta, eikä siinä sitten paljon muuta selvinnytkään. ;D
Heitti laihtumishaasteen, vuodessa 30kg, ruokavaliolla, minä vetelänä siihen että ei nyt sentään enemmän pitäisi pudota itseltäni, totesin vielä keveneväni pelkän ajatuksen voimalla, joka hänet sitten ärsyynnytti vallan.
-Ehkä olisin halunnut kuulla heidän kuulumisiaan tai jotain, kun kuitenkin harvoin poikkeavat, dieettiohjeiden sijaan. :/
Mutta tyylinsä kullakin, kiva että ehtivät piipahtaa. :)

Sunnuntaina Mopopoju saapui kertaukseen ja nyt oli sentään kakkukin jo valmis, kun tein sen vasta ehtoolle lauantaina.
Ilokseni myös Trubaduuripoika piristi ilmestymisellään ja Suutarilikka vieraili lapsineen vielä illalla. <3
Kiva juttu kertakaikkiaan, vain yksi oli joukosta poissa, vanhin lapsi ei ole kunnioittanut käynnillään vuosiin, kun haluaa työstää hellimiään traumoja jostain menneisyydestä, ihan niin kuin nuo muut olisivat selvinneet läpi kaikkien huostaanottojen ja muiden katastrofien olkiaan kohauttaen, mutta hällä on oikeutensa potee mitä lystää, väliin vain hiukan ärsyttää, mutten siitä yleensä mainitse.
-Sen harvan kerran kun yleensäkään hänen kanssaan ollaan puheissa.

Kuntouttavassa jatkoin villiä biletystäni, joskin vein sinne synttärini viettoon, kahta kuivakakkua, manteli- ja siirappipikkuleipiä, kauralastuja rusinoilla, irtokarkkeja, mehua ja perunalastuja, kahvipaketin, teepusseja ja kermaakin puoli litraa. :)
Kerman toin takaisin tullessani avaamattomana, mutta kahvi kelpasi ryhmän varastoon ja kyllä paikallaolijat jotakin söivät, eli ei sitten ollut turhaa.
-Sain kortin kaikkien allekirjoituksella ja olin siitä iloinen, varsinkin, kun en lainkaan huomannut milloin valmentaja sen ehti kerätä. ;D

Suutis ei tuonut poikiaan nuoriso-orkesteriin, vuokraisäntä kävi heillä, mutta me tietty oltiin soittamassa, vaikka AinoMaija oli hiukan sitä mieltä, että nyt on kylymä ja olen kohmeessa.
Taiteilijattaren tuuba oli jo tiistai-iltana niin hyhmeessä, ettei hän ja Kukkis saaneet hetkeen soitettua mitään Tuubakerhossa. Unohdettiin ne soittimet viikko sitten sinne autoon.
-Onneksi ollaan vaskipuhaltajia, kun se materiaali kestää myös pakkasta, vaikka itse soittoon pitää hiukan venttiilien sulaa että liikkuvat. :D

Eilen, to oli taas se seurakunnan lapsikerho, Donkkis, jossa pidämme sitä askartelupistettä, toukkia tehtiin tällä kertaa.
Tämä entisen sijaisperheen äidin sisar on kovin uhrautuvainen näiden kristillisten tilaisuuksien suhteen, kuljetti pyhäkoulussa meidänkin ja naapuriensa lapsia aikoinaan, meidän tyttäret muutamina kesinä olikohan se Ryttylän joillain satapäisillä nuortenleireilläkin ja nyt historia toistelee itseään, hän haki Suutarityttären lapset uudesta asuinpaikasta, toi tuonne Donkkikseen ja kyyditsi vielä kotiin takaisinkin.
Hienoa uhrautuvaisuutta, toivottavasti hänet siitä jossain ja jotenkin palkitaan.

Mopopoju sai puukuorman illalla, meni yöunet muutamiin tunteihin ja niin Miäs sai aamuyöllä soiton, että taisi torkahtaa kun havahtui suunnatessaan ojan yli jonnekin puskaan.
-Onneksi kummallekaan, siis Sinitukalle tai hälle ei sattunut mitään isompaa, mutta auto oli siellä ja työmatkaa kymmeniä kilometrejä jäljellä..
Miäs vei ensin Siniksen viiden nurkille, myöhästyi tietty hiukan, mutta tuli sitten vielä hakemaan Mopiksenkin ja vaihtoi auton, kun Ainiksesta oli kuulunut paha 'soraääni', eli ei uskaltanut enää lähteä sillä.
Miehet myöhästyivät töistään myös jonkun verran, mutta toistaiseksi kaikki tavallaan ok, lokasuoja mureni pakettiautosta puskailun seurauksena ja sivupeili, autoliitto hinasi tielle ja Mopis ajoi kotiin, eli tekniikka jäi ehjäksi.

Koskaan ei tiedä mitä seuraavien tuntien aikana saa kokea, näin se vaan on.

Presidentinvaalit ovat nyt ajankohtaiset, en tiedä politiikasta mitään, paitsi nykyversiosta sen jotta köyhiltä, opiskelijoilta ja vanhuksilta, kuten sairailtakin otetaan kaikki pois, eikä siitä seuraa mitään hyvää.
Mutta kun en asialle mitään mahda niin täytyy vain valittaa ja toivoa viisaampia päätöksiä.
Äänestän vakituiseen presidentinvaaleissa, mutta muissa vaaleissa vain jos siellä on joku tuttu tai sukulainen. ;D
Istuva pressamme oli niin hyvä, etten parempaa tai edes vertaistaan ehdokasporukasta tiedä, olisin siksi äänestänyt Aaltoilaa, 'mustaa hevosta', mutta kun Juttis lähti kisaan annan ääneni mielelläni hänen mielikseen, tsemppinä.
Olemme kerran tavanneet soittokeikka oli silloin jossain tilaisuudessa ja hän oli oikein mukava, iloinen, eikä mitenkään leuhka, tytöillä on hänen nimmarinsakin ja kokemus oli positiivinen. :)

Toisesta kierroksesta en sitten kyllä osaa sanoa, epäilen että sinne päätyy kaksi oletukselta kehnoa ehdokasta, joista pitää vain valita se vähemmän kehno. ;D

Työttömiltä on nyt poistettu puulämmitteisten talojen aikaisempi kelaetuus, kymmenen mottia/kuutiota polttopuuta vuodessa, sähkölaskusta maksetaan alle viisikymppiä, riippumatta laskun suuruudesta ja Kelasta oli vielä sanottu ettei tämä mitään -huhtikuussa astuu voimaan lisää kuritustoimia työkyvyttömille työttömille.

Itseäni en tässä sääli, en ole saanut mitään muuta tukea kuin perustyökkärin, mutta nämä ihmiset joille se on ainoa henkilökohtainen tulonlähde olemassaolosta, niin kyllä vaan hirvittää, yhdellekö oli jossain Kansiksessa kerrottu sanotun, että hanki halvempi vuokra-asunto aikaa kolme kuukautta, kun vuokra oli muutaman kympin liian kallis.
Mihin ollaan menossa, sähköä on piuhoissa samaan tapaan kuin Norjassakin, joskin siellä se maksaa muutaman sentin kilovatilta, eikä loppumisesta puhuta mitään?
Suomessa lienee Euroopankin mittapuulla suuri ydinvoimala, eikä sittenkään muka älyttömän kallista sähköä RIITÄ tarvittavia määriä, kuka vetää taas välistä ja miten se on aina mahdollista, lääkkeetkin Ruotsissa puolta halvempia, kuka taas vetää välistä?

Työpaikkoja ei ole tarjolla, eikä niihin edes pääse syrjäkyliltä, kun työttömällä ei ole varaa autoa pitää jos aikoo syödäkin jotain, miten tämä juttu siis toimii?

Valtion rahaa on työkkärit ja muutkin almut, mutta mitä ihminen niillä tekee, ostaa ruokaa ja maksaa laskuja, eli kierrättää sen rahan valtiolle tavallaan takaisin, mutta siinä välissä työllistää ihmisiä ja pitää liikettä yllä, ei se työtön mihinkään kei-saarien ihmetileille rahojaan kuskaa vaan lähikauppaan suurimman osan.
Jos siis työttömällä olisi enemmän kierrätettävää rahaa, niin siitä olisi enempi hyötyä, nyt rikkaitten verot kustantavat kituutusta.
Suurimmat veromaksajat ovat kuitenkin ne varakkaimmat ihmiset ja yritykset joissa vielä on kotimaan omistajuutta, ikävä kyllä sokerin tuotot menevät Tanskaan ja jopa elokuvateatterit ovat kiinalaisten omistamia, olisivat pitäneet suomalaiset Suomen yritykset kotimaassa, niin ei tarvitsisi katsoa kun raha valuu maailmalle.
Politiikka ja muu vastaava hulina on siis ihan puuduttavaa takapakkia, pitää vaan kiskoa ilo irti mistä sitä saa, että jaksaa. :)
Paha vaan että tämä kituutus lisää rasismia, kun muuttajia tuetaan enemmän kuin omia kansalaisia, ehkä jopa huomaamattaan tai kiillottaakseen Suomen julkisuuskuvaa maailmalla.

Yhteen hiileen puhaltamalla voisi elo olla kevyempää, kun arki tuo kaikille eteen rasitteita ja ahdistusta ilman mitään ylimääräistä painolastia.

Mutta, kello käy, päiväeläimen on terveellisempää nukkua yöllä, joten yritän soljahtaa yläkertaan nukkuvien perheenjäsenteni yhteisöön.. ;)
Sunnuntaina uurnille ja siihen asti kudon, virkkaan, siivoan ja pidän pesissä tulta.

Nauttikaa kauniista talviluonnosta ja -auringosta, syökää porkkanoita, että saatte kauniin rusketuksen. <3

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   22.1.24 14:43:04

Olipas hyvä kantaaottava kirjoitus Tirskuliini, tuota sähköasiaa pohdimme mekin, miten voi olla kallista/ei riitä vain Suomessa ja jonkun artikkelin mukaan Viro, Latvia, Liettua samassa liemessä' muualla huomattavasti edukkaampaa.
Hienoa kun kävit antamassa äänesi Jutalle, niitä tarvitaan, meidän perhekunnalla sama ongelma, että kakkoskierroksella tod.näk. vain kaksi huonoa vaihtoehtoa, jos gallupit kutinsa pitää, en tiedä jääkö jopa itsellä äänestämättä(olisi ensimmäinen kerta ikinä), jos tarjolla kaksi oikeiston ehdokasta, kun Haavistokin irtisanoutui vasemmistosta täysin puheissaan, saas nähdä kostautuuko.
Elämme haastavia aikoja, eteenpäin sanoi mummo lumessa, tänään sanan varsinaisessa merkityksessäkin.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   5.2.24 17:54:55

Kävin raapustamassa kympin äänestyslipukkeeseen, herkillä mennään maiden välisissä suhteissa, ei sinne ketään pienen maan kukkoilevaa presidenttiä kaivata vaan diplomaatti, jolla on näkemystä. :D

Lähettäjä: blokki 
Päivämäärä:   7.2.24 18:44:40

Kai tiesit että tämä ehdokas nro 10 on hyvinkin paljon tämän sähkön kallistumisen takana? Kannattaisi ottaa selvää asioista ennen kuin äänestää...huoh.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   19.2.24 16:49:29

Jaa-has, on sitten vastaukseni muka taas kadotettu, toivottavasti siinä ei ollut mitään ketään kiinnostavaa, muistan sen vain alkaneen, että vievät nuo vihreät autot ja kaiken muunkin, jos vievät, eli eipä se ole yhdestä miehestä kiinni kuinka Suomi makaa, saati sähköfirmojen rikastumista estä ..

Ehkäpä kerroin palomuseovierailustakin kuntouttavassa ja monesta muustakin asiasta, sapettaa kun viestit vaan 'katoavat' välillä.

Mutta hävinnyt mikä hävinnyt, taisinpa muuten kertoa myös 17.lastenlapsen ristiäisistäkin, siellä harvinaista kyllä oli paikalla kaikki 17 ja niistä saatiin taas pitkästä aikaa ihan käteviä yhteiskuvia.

Meillä oli mukana Trubaduuripojun lapset, kun hän oli vaalitoimitsijana.

Mutta mennyt mikä mennyt sekin viesti. :(

Nyt on taas siis uusia tuulia puhkumassa pääkopassani. ;D
Mietin jotain muutosta jo viime vuoden puolella, eli miksi hankkia mitään esim. lastenlapsia varten, kun he kasvavat niin vauhdilla, miksi hankkia lisää koristeita, vaikka jouluttaja olenkin, kun tänä jouluna en enää saanut niitä kaikkia ripusteltua minnekään.

Jokuhan sitten taas hyppää tilalle kun joku muu poistuu, eli aloin sitten Ystävänpäivää kohti kerätä kaiken mahdollisen joulusta muistuttavan pois, laajensin visiota siis myös kaikkiin kynttelikköihinkin. Nuo kultahurrikaanitkin ovat olleet vuoden paikoillaan, pienemmät seinillä ja isommat pianon ja piironkien päällä, nyt pakkasin kaiken säilöön.
Seinällähän on jo nuo isot taulut, mutta toisilla seinillä on vielä metallikynttelikköjä..

Näinpä sitten Plan-tagenin mainoksen.
-Arvata saattaa mitä nyt on päällykset täynnä: Viherkasveja!
On muutamia palmuja, nukkumaijoja, juoruja, kultaköynnöksiä, kliivioita, saniaisia, rönsyliljoja, palmu-ja viirivehka, unelma..
Heh heh. ;D
Viimeisimmät hankinnat ovat kukkiva tuoksuköynnös, orkidea, jalopelargonia ja vielä nupullinen gardenia -> suoraan niin kutsuttuun 'syvään päätyyn'.

Vihreää siis on -vielä- eli jään mielenkiinnolla katsomaan millainen viherpeukalo minusta olisi muodostunut viime vuosina, jolloin en edes yrittänyt, kun olin saanut kaikki kuolemaan edelliset.
-Jos olisi yllättäen kehittynyt 'mystinen kyky' hoitaa kasveja (..siis joo, kylmä talo, pienet ikkunat, jne..). ;)

Yksi mielenkiintoisista kasveista on japaninkruunukävykki, se muistuttaa tiheää taatelipalmua, näyttää ja tuntuu muoviselta.
Tok-mannillakin oli palmuviikko, tarjouksena muutama palmu, sieltä tuli Meksikon bulevardipalmu, Kanariantaateli ja Vuoripalmu, joskin tarttui haaviin myös aaltomaija ja Norsunkorva-alokaasia.

Ostin syksyllä pasuunakukan jonkun portin pielestä, kun halvalla sai, sehän nyt ei kestä pakkasta lainkaan. Ihan hyvin on kuitenkin vihreänä säilynyt, eikä lehdet vielä pudonneet.
Mopopoju vei Kukkikselle kerrostaloon pasuunansa talvisäilytykseen ja se tiputti lehtensä heti kohta, liekö hälle liian lämmintä, mutta kuulemma on alkanut tehdä uusia latvoihin, tuo omanikin on kyhäellyt pieniä lehtiä latvoistaan.

Oliivipuu ehti saada syksyllä pakkasta ja hissukseen täällä sisällä sitten pudotti lehtensä, mutta hämmästys on nyt suuri kun hän vaan onkin tekeillyt uusia lehtiä oksien kärkiin, on siis elävien kirjoissa. <3
Yläkerran ikkunat ovat täynnä pelargonioita ja niitä on joissain lootissa kasalla täällä alakerrassakin ja pahukset vaan jaksavat pukata uutta kasvua, osa kukkiikin. Kiitokset heille.
-Ovat kylläkin Taiteilijatyttären hoidossa, eli joskus tippa vettä ja vaikka vie niille vain lirauksen per purkki niin joutuu kuskaamaan sitä liki kymppilitran verran. ;D

Otin häneltä vastuulta nyt nämä olohuoneen kasvit ja yritän pysyä kartalla, minipurkeissa on muutamia juoruja ja maijoja, pitää laittaa isompiin purkkeihin lähiaikoina ja kyllä ne pelakuutkin vihdoin sen uuden mullan ansaitsevat kunhan tuo maaliskuu koittanee.

Keskiviikkona oli niiiiin kaaaamea lumisohjovesikaaos, että kun lähdin urheasti yrittämään kuntouttavaa kohti, niin penkkaan päädyin vajaan sadan metrin päästä, tytöt tykkäsivät kun herätin heidät kaivamaan ja työntämään minut takaisin tielle, päätinkin siis vain käydä kääntämässä auton postilla noin kuuden kilsan päässä, Kukkis lähti mukaan.
Selvittiin naapurin pihatien kautta Miähen jo osin peittyneitä renkaanjälkiä vaivoin soratielle, joka pettymyksekseni oli myös umpilumessa, seilattiin siitä asfaltille ja vielä isompi pettymys kun sekin oli auraamaton. :(
Palatessa laskin etten ainakaan naapurin pihatielle hyydy ja päätin yrittää Mopopojun pihatietä..
-Ihan turhaa, tiestä näkyi jo heti lähdössä vain puolet ja toinen puoli oli kinostanut kuin kentäksi pellon kanssa.
Onneksi mukanani oli 'minikaivurini' Kukkis, joka haki Mopiksen kolan ja kaiveli parikymmentä metriä tietä auki, puut suojasivat seuraavaa notkoa, mutta nousuun jäin sutimaan kun alla oli urassa jäätä.
Kolme kertaa yritin sillä vauhdilla mitä sai, kun pakittaessa jäi vastamäkeen sutimaan lähes heti nousussa.
Soitettiin Mopikselle ja hän neuvoi mistä löydetään murskeämpäri ja taas yrittämään, ekalla kertaa murske urassa loppui kesken, mutta kaikkiaan viidennellä kerralla sitten päästiin jatkamaan matkaa.
Päästiin pari sataa metriä ja taas AinoMaija hyppäsi penkkaan. :D :D
-Eikä kaukana siitä mihin ensin jäin, mutta tällä kertaa tulin alamäkeen.

Soitettiin Taiteilijattarelle, että tuletko taas lapion kanssa, mutta kun häntä ei hetkeen kuulunut, niin reissuun 'hiukan' kyllästynyt Kukkis meni kuin maamyyrä käsin kaivamaan auton edestä kinokset pois ja sitten päästiin MELKEIN parkkiin kun taas jäätiin jumiin, mutta sitten sanoin että tämä riittää tältä päivältä ja lähdettiin aamiaiselle. :D
-Siihen alle 15 kilometriin oli kulunut aikaa aamuseitsemästä puoli kymmeneen.

Miäs sitten puljasi autot tullessaan joskus iltaysin nurkilla parkkiin paikoilleen.
Hän myös kyyti meidät ihan kysymättä torstai-iltana sinne Donkkiksen kerhoon ja pois.

Keskiviikkona pitäisi sitten taas yrittää lähteä ratin taakse, mutta nämä episodit vaan kasvattavat kynnys kynnykseltä intoani tuota talviajoa kohtaan. :(

Lauantaina olin kutsunut kaikkia hirviäst hiihtelemään ja laskettelemaan.
-Vettä tuli taivaan täydeltä niin perjantaina kuin lauantaiaamunakin sohjoa, räntää ja sitten alkoi pakastaa, peruutin sitten viimeisenkin joka vielä ajatteli poiketa iltapäivällä, juhlin siis ehkä parin viikon päästä aikaisintaan, tai pääsiäisenä.
Miähellä alkoi pe-aamuna päivystys ja hän joutui lähtemään jo lauantaina aamuneljältä pelastamaan kaupunkia tulvilta ja jatkoi siitä reilut 24 tuntia samaa rataa, oli ilmestynyt su aamukuuden pintaan Sähkispojun tykö nukkumaan hetkeksi, kotiutui sitten joskus päivällä.

Katsoimme illalla Kukkiksen kera dokumentin minimalismista jälleen, ehkä toissa vuonna katsottiin sama, muttei muistettu siitä paljon mitään.
Siitä sitten tuli lisäpontta näille yksinkertaistamisajatuksilleni, pikkuhiljaa alan tyhjennellä, pitää vain katsoa että mihin mitäkin laittaa, vaatteista saa paljon pienempään tilaan sopivia, kun tekee niistä mattoja, parhaimpia voi viedä kierrätykseen, muusta rojusta voisi varmaankin tehdä vaikka pihataidetta, kuten vajaista astiastoista ja aterimista, jos olisi metallitavaraa itselläni, niin siitäkin voisi hitsailla jotain härpäkettä, vaikka amppelitelineitä. ;D
-Kirjoja en hukkaa, niistä löytyy sivistys vielä vuosienkin päästä sitä etsiville. <3

Viime kesänä jäi se matkustelu vähiin kun hypättiin näytelmässä, mutta nyt on tulossa uusi kesä.
Kukkis on orjatyössä seurakunnan hautausmailla opiskelun nimikkeellä, mutta kun se alkaa jo huhtikuussa on hälläkin oikeus lomapätkiin kesän kuluessa.

Suutarilikka haluaa mukaan, hän hankkii kevään kuluessa passit myös lapsilleen, jolloin maailma alkaa olla auki. ;D
Hälle kävi myös yllättävä positiivinen käänne, kolmen ensimmäisen lapsen isä oli nostanut itsensä päihdemasissuosta ja otti omat lapsensa isäviikonlopulle ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen, hän oli nähnyt tyttärensäkin vain muutaman kerran tätä ennen, tytär täyttänee seitsemän tänä vuonna.
Toivottavasti tilanne saa jatkua, Kokkivävy on ikäiseni ihan mukava mies, ei tietenkään sietänyt minua ikinä, mutta kuka nyt paria kuukautta vanhemman anopin kestäisikään. ;D

Suutarityttärelläkin on ollut mystinen viikonloppu, kun lapset ovat olleet isiensä kanssa ja hän on saanut tehdä jotain ihan itsekseen.
Oli tulossa myös meille laskettelemaan, mutta torppasin ajatuksen jo ajokelinkin takia, mutta siivoili sitten kuulemma ja mussutti telkkaa katsellen herkkuja.
-Erittäin hyvä hälle. :)

Täällä se alkaa jo päivien pitenemisestä huolimatta hämärä laskeutua, jospa yritän toimittaa vielä jotain siivousmielessä.
Toivottavasti Miäs päässee kotiin, eikä ole mitään päivystyskeikkoja tälle päivälle.
Huomisesta en tiedä, kun pitäisi itse ajella tuubakerhoonkin, kun hän ei päivystykseltä uskalla lähteä, että miten tekisi, mutta kun ensi viikko on hiihtolomaa soittamisistakin niin kait pitäisi pyrkiä..

Jätänpä huomisen huolet huomiselle ja menen teelle. :)

Kaikkea hyvää helmikuullenne, voikaa suloisesti. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   15.3.24 23:59:15

Aika se vaan kuluu..
ja kuluu..
Koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.

En käynyt sillä viikolla missään kuin vain penkassa pari kertaa.
Hiihtolomalla ei mitään, eikä sen jälkeenkään..

Mutta katsotaan mitä jatkossa käy. :)

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   8.4.24 10:57:26

Aurinko se paistaa silmiin ikkunasta, mukavaa vaihtelua. ;D
Tämän ikkunan peittävät auringolta nuo ikivanhat koivut kesäaikaan, eli tämä häikäisyefekti toimii vain lehdettömään aikaan tällä itäikkunalla.

Minne päin teidän talonne/asuntonne ulko-ovi näyttää?
Meidän torppamme on aikoinaan rakennettu jonkinlaisen perinteen mukaan, eli etuovi on etelään päin ja pohjoisen suuntaan on vain pari ikkunaa.
Tuohon etupihan kivetyksen laitaan alkoi jossain vaiheessa kasvaa pihlajan piiska ja vaikka tein siihen sen koekaivauksen siitä upotetusta grillialueesta, niin jäi se pihlaja siihen kivetyksen ja montun väliin.
Tulinhan sitten toisiin aatoksiin(yllätys ;D) ja niin sitten on monttuva täytelty tasaiseen. :)
Pihlaja on juurikin etelän ja ulko-oven välissä, hän on nyt kasvanut jo kolmeen metriin korkeudessaan ja niin vain huomasin viime kesän kuumina päivinä, että viisaasti on puu versonut, selvästi miellyttävämpää kun on hiukan varjostusta kuistin edessä, eli jos hyvin sujuu, niin saisi puolestani kasvaa edelleen.

Aitta on tuossa alenevassa etelämaastossa reilun kymmenen metrin päässä ulko-ovesta.
Sitä on aikoinaan laajennettu lautarakenteisella 'yläkerralla' ja päädyllä.
Kun tulimme tänne pian kolmekymmentä vuotta sitten vaihdoimme muutaman lahovikaisen hirren alaosasta ja nostimme hiukan rakennusta ylemmäs.
Tähän taloon ja navettaan, kuten myös liiteriin oli laitettu aaltopeltikatto, päreiden päälle, mutta aittaan ja saunaan huopa.
Huopa oli jo kuluneemman oloinen, mutta vielä vesi pysyi ulkopuolella.

Kyseiset kattoset jotka huovalla olivat rapistuivat hissukseen.
Saunan katto on ollut jo usean vuoden peitettynä peitteillä, pieni rakennus kun on ja piippu kaatunut, eli remonttia odotellut ja aitta alkanut vuotaa hiukan sieltä ja täältä, eli toissa kesänä peitettiin myös muovipeitteellä.

Tänä talvena sitten aitan katto romahti.
Se oli niin hiipivä hävitys, etten edes osaa sanoa milloin se tapahtui, hassua, kun se kuitenkin on tuossa nenän edessä, mutta liekö lumi hämännyt.
Siellä on säkeissä vanhoja vaatteita, joitain Heppalikan 'muuttolaatikoita', vanhaa telkkaria ja jotain vastaavaa säilössä.
Heppiskin on muuttanut pois jo kymmenkunta vuotta sitten, että eipä ole pahemmin pengottu, tai eipä hänkään ole kamojaan kaivannut.

Visiossani olen sijoittanut aitan kahteen hirsihuoneeseen nätit sängyt, niinkuin kesäaitoissa ennen vanhaan oli. Kerran jo puolilleen sainkin sängyt ja pienen pöydän väliin, muuta tilaa siellä ei olekaan, mutta rojulla kun nekin täyttyivät niin siihen kuivui silloinen visio. ;D

Ehkäpä suurin syy on ollut tuo ajatus uudesta, vahvemmasta katosta ja oikeasta lattiasta, jonka jälkeen vasta pikkukaksiot olisivat olleet käyttökunnossa.
-Nyt se remontti on siis jokseenkin pakollinen, kuten myös koko aitan tyhjennys.
Just niin pahuksen sopivasti kun puutavarakin maksaa maltaita ja tulot ovat vaan pudonneet.. :/
Luotan kuitenkin sinnikkäästi siihen että kaikkea saa mitä tarvitsee kunhan vain uskoo asiaansa ja se on oikeansuuntainen. ;)

Hirvittää toinenkin seikka, meillä on yli sadan neliön talo rinteessä ja siitä on ollut yksi peruspilareista kaatuneena usean vuoden toisessa osoitteessa ja siellä on varmaan tuhannen kilon tiilikatto päällä, en ole siellä käynyt, eli onkohan se pystyssä..? :O
-Jos on, niin tolppa yritetään valaa ja talo nostaa tunkilla viimeistään juhannuksena, näin olen päättänyt. Huh huh....

Kasvikausi on alkanut, olen siitä tolkuttoman innoissani ja odottavalla kannalla, niinkuin aina näin keväällä. :D
Tähän mennessä olen istuttanut ruukkuihin kuusi sinisarjaa ja kannaa,
kaksi lähetyssaarnaajakukkaa
https://en-gb.bakker.com/cdn/shop/products/11811-11-BAKIE.jpg?v=1642136912&width=1946
ja amarinea, https://www.dutchgrown.com/cdn/shop/files/Amarine_Belladiva_Anastasia-3.jpg?v=1705060491
yhden löytämäni kannan,
kymmenen iksiaa,
https://www.dutchgrown.com/cdn/shop/products/Ixia_Mixed-1.jpg?v=1676211943
viitisenkymmentä freesiaa ja toistaiseksi vasta kolmisenkymmentä gladiolusta. <3 <3

Itämässä on pesuvadeissa muutamia kymmeniä gladioluksia lisää ja harlekiinikukkaa, sekä pavoniaa.
Jaloleinikit 'hukutan' likoamaan tänään, että saa ne istuttaa huomenissa.

Olen yrittänyt oppia edellisten vuosien mokista, eli gladiolustakaan ei kannata istuttaa pieneen purkkiin, joten nyt on sitten isommat purkit(tilat huutavat hoosiannaa näin pienessä talossa) ja multaankin olen nyt satsannut enemmän.

Tutkin sitä kastelukidejuttua intensiivisesti aikaisemmin ja löysinkin sitten saksalaisen firman jolta tilasin aquageelin-nimellä jauhetta ja siitä syntyi sitten hyytelöä, ruokalusikallinen teki litran sammakonkutua hetkessä.. :O
Testasin sitä rairuohoon, mutta se myös heitti pakan nurin, kun vesi väheni, niin se imaisi kuiviin ne ruohonkin alut!
Tästä, onneksi jälleen viisastuneena, olenkin kiinnittänyt huomiota multasekoitusta tehdessä siihen, etten ylitä suositusta noin ruokalusikallisesta kohti kymmentä litraa multaa.
Ostatutin jo aikoja sitten tarjouksesta perliittiä ja vermikuliittiä mullan kuohkeutukseen ja kosteudensäilytykseen, eli näin sitten vielä kun Miäs toi hiekkaa, olen sekoitellut multasetin tavalliseen säkkimultaan ja sitä on hukkunut jo sata litraa tähän astisiin purkkiloihin.

Onneksi ammoin niillä perintörahoilla tuli hankittua niitä ammattilaistenkin käyttämiä kasvivaloja, tuolla on ajastimella toiminut nyt kohta viikon valolamppu ja toinen on odottamassa lisää pöytäpintaa ruukkuineen.

Vaan eipä tässä nyt auta kuin taas ryhtyä touhuamaan, vieläkään en pitkiä aikoja jaksa seistä, mutta kyllä nyt jo melkein tunti menee omilla jaloilla pysyen.
Kävelykin onnistuu jo istumatta tunninkin verran, eli kyllä tämä kunto tästä kipuaa ylöspäin, mutta pitkältä väliin tuntuu taival näin kärsimättömältä ihmisluonteelta.
-Onneksi tuo jää ja lumi on antanut hengähdysaikaa liikunnan aloittamiseen, mutta sulaa ne lopuksi varmaan näiltäkin taipaleilta, jolloin olosuhdesyyt loppuvat liikkumattomuudelta. ;)

Aurinkoa siis kaikkien päiviin, tsemppiä kevääseen, virkistäviä ja ihania valonaistimuksia joka päivälle. <3

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   23.4.24 00:48:13

Öinen päivitys takatalven kunniaksi. :D

Nyt pukkaa gladioluksia, ainakin sata versoo villisti tuolla vaatehuoneessa, jouduin miettimään miten ihmeessä mahdutan purkkeja purkkien perään, kun pöytätila loppuu ja kevät van siirtyy kauemmaksi..
-Tehtiin sitten neliö pöytää lisää edellisten jatkeeksi..
..ja sekin on nyt jo täynnä.
Viimeisiä laitoin itämään pesuvatiin tänään, enkä (ehkä) lisää taida hankkia.

Purkeissa on muutamia kymmeniä freesioita ja muutama daaliakin, ja pikkusipuleita muitakin.
Siemenviljelmät ovat ihan kesannolla, kymmenisen tuoksuhernettä on noussut kinderlokerikkoon, siirrän ne kerma- ja piimäpurkkeihin jatkamaan kasvuaan.

Mutta jaloleinikeihin olen aivan kyllästynyt, kertakaikkiaan.
Ostettiin pari kukkivaa purkissakin pöytää koristamaan ja hyväkkäät suuttuivat heti, muka liian kuivaa, sitten olikin ohoh, liian märkää ja nyt on kalpea krankku purkissa.
Sapettaa.
Tuossa on muutamia kymmeniä mukuloita odottamassa liotusta ja istutusta, mutta kyllästyttää jo etukäteen.
Hehkutin niitä ja olin niin onnellinen kun sellaiset lähtivät hyvin esikasvatuksessa kasvuun joku vuosi sitten, mutta ei niistä kyllä yhtään kukkaa siunaantunut. Turhaa vaivaa koko prosessi, nyt on tunnelma aikas vastahakoinen yrittääkään, mutta laittanen ne kait tässä joku päivä.

Gladiolukset sentään kukkivatkin viime kesänä, vaikka multaa oli niukalti, jotenkin, enkä laittanut tukia, hyvin pysyivät kyllä pystyssä, mutta sateesta eivät pitäneet.

Nyt gladikat kasvavat hurjaa kyytiä, kävi jo mielessä, että laitoinko liian aikaisin multaan ja jos kaikki kasvavat yhtä vinhasti, niin pitäisikö niitä jo tarjota myyntiin asti..?

Tilattiin niitä pieniä kesäkukkataimia, jotka ovat niitä sormenkokoisia pikkupurkkeja, ei useita, mutta ovat kuulemma nyt lähetetyt taimistolta, eli täytyy purkittaa kun saapuvat.

Vp:ltäkin tuli ilmoitus, että lähettävät nyt jo niitä ruusunjuurakoita, mitkä tammikuulla tulivat tarjolle, paniikki kytee, kun maa on lumen peitossa ja jo lähtökohtaisesti olin laskeskellut niiden tulevan vasta parin viikon päähän, jo siitäkin syystä kun maksetaan postiennakolla ja työkkäri tulee ties milloin.. :O
-Jää nähtäväksi, miten sujuu.

Kukkis aloitti tänään opintopisteiden metsästyksen hautuumaan palkattomana 'orjana' :D ja pestiä on muutamat kuukaudet luvassa.
Hienoa kyllä ei sentään joutunut lumitöihin, kun käytäviltä oli jo lumet vähissä, mutta pääsi jopa työkoneen rattiin ja sitä suurinpiirtein on eniten jännittänyt koko opiskelussa. :D
Rytmi pitää opetella kuudesta viiteen, kun matkat haukkaavat olosuhteiden takia tunnin kummastakin päästä, kun kulkee toistaiseksi Miähen kyydillä, eli odottelua tulo- ja lähtöpäässä matkojen erilaisuuden takia.

Taiteilijatar odottelee YO-kokeiden tuloksia ja mahdollista aikataulua kesätöilleen, vähän puhuivat että jo toukokuussa voisi talleilla tarvita, mutta jää nähtäväksi.

Mitäs minä sitten, huhuh, vähän on ollut liian lunki kaiken suhteen, kiloja on, kuntoa ei, kaaosta on, siisteyttä ei, mutta ison osan huonekasveista olen saanut pysymään hengissä. <3 <3

Pyysin Miästä hankkimaan sellaisen roskanpoimijan, että voi kumartelematta siivota pihaa, ehdin kerran tehdä kierroksen vehkeen kanssa, kun tuli tuo pirteä lumihanki hyvien aikeiden tielle.
Kun sulaa yritän uudelleen.

Valeistutuksilla näkyi joitain elonmerkkejä, silmuja ja varmaan ne sata tulppaania on noussut sinne tänne, toiveikkaalla mielellä siis odotan vapun jälkeistä aikaa.

Tuubakerhon harjoitukset loppuivat viime viikkoon, mutta vappuna soitetaan torilla.
Kuntouttavassa on hyvinvointikuukausi, puhutaan samasta mistä aina, älä syö mitään mikä on hyvänmakuista tai olet epäterve.
Jos ihme tapahtuu ja lumet sulavat ennen ke-aamua, niin käymme kait pyörähtämässä roskienkeruulenkin, miljoona roskapussia-keräys alkoi viikko sitten, joskin luulen että värjöttelemme sisällä tällä viikolla ja puhumme epäterveistä asioista.

Nyt on taas yö.
Yöllä nukutaan, eli lähden yrittämään kohti sänkyä, kiitos kun luitte, palaan asiaan lähipäivinä.

Kaikkea kaunista ja hyvää arkeenne, iloa ja hymyä. :)