|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 24.3.23 20:27:46
Komppaan ylläolevia, tehkää hyvä sopimus. Mielummin ylös kaikkea liikaa kuin liian väljästi. Tutut on käyttäneet SHKL:n sopimuspohjaa, se on hyvä. Ja voi tietysti täydentää lisää.
Itse olen ollut ylläpitäjän roolissa, ja siinä kävi just niinku oli ht-netissä varoitettu ;) vaikka omistaja olikin puolituttu.
Tarjosivat nuorta ponia ylläpitoon, sillä perusteella, että halusivat ponille pitkäaikaisen ratsastajan. Ja että ponia ei koskaan tulla myymään, koska on niin rakas. Mun tyttö oli silloin 10v, ja poni oli sopivan kokoinen. Sanoin jo siinä kohtaa omistajalle, että poni tulee jäämään pieneksi muutaman vuoden päästä, että omaksi ei tulla sitä ikinä ostamaan, mutta suullinen sopimus, että pidetään niin kauan kuin lapsi sillä pystyy ratsastamaan, 2-3 v ainakin. Sama puhuttiin lapsen kanssa läpi moneen kertaan, ja sanoin vielä senkin, että kun tulee ylläpitoon, niin me ei voida vaikuttaa siihen jos vaikka sitten myydäänkin. Juu juu, sanoi lapsi, mutta kun kerran vuosista on puhetta...
Poni oli tosiaan 4v, ei osannut mitään, ruunattu just. Mutta kiltti. Tyttö ratsasti, valmentautui, rakastui poniin niin kuin nyt vaan lapsi voi. Oppivat siinä yhdessä, mutta ei se poni mikään super otus ollut, laiska ja omapäinen. Mutta rakas. Meni 3 kk, niin johan omistaja totes, että haluatteko ostaa. Minä siihen, että ei, koska tulee jäämään pieneksi, että ostan sit suoraan opetusmestari-hevosen. No myyntiin laittoivat joka tapauksessa, kovaan hintaan. Lapsi itki, ostajakyselijöille antoivat mun numeron. Minä sit vastailin kysyjille kuten asia oli, kerroin hyvät, mutta myös huonot puolet. Sit katsoin, että olikin otettu mun numero pois myynti-ilmosta :)
Puoli vuotta meni myymisessä, sitten poni lähti. Tyttö oli sen opettanut tavoille, käynyt valmennuksissa, rakastanut ja hoitanut kuin omaa.
En ollut vihainen siitä, että tytön työ nosti ponin hintaa. Eikä siitä mitään tykkiä tullutkaan. Oppihan siinä lapsikin samalla. Mutta siitä olin, että kirkkain silmin valehdeltiin lapselle, että saat nyt pitää tätä kuin omaasi, ei myydä IKINÄ... Lapsi ei käsitä, että aikuiset voi valehdella päin naamaa. Tai muuttaa mielensä, miten sen nyt sit haluaakin sanoa.
Harmillisinta oli sitten, että poni ei tolla ostajallaan ollut kuin vuoden pari, sitten taas myytiin. Siinä kohtaa mulle taas soitettiin, kysyttiin tarkempia kisatuloksia. Olin ihan äimän käkenä, että ei oo mitään kisatuloksia, jossain 50 cm estekisoissa ja helppo c harjoituskisoissa kävivät, mutta ei niitä nyt voi tuloksiksi sanoa. Että tälle ostajalle oli sitten suurenneltu oikein kunnolla, ja toope ei ymmärtänyt, että olishan ne olleet netistä löydettävissä ne Kisatulokset, jos niitä olis oikeesti ollut. Eipä ihme että poni ei ollut sitä mitä hän luuli saavansa.
Mutta juu, meille ostettiin sitten oma hevonen, ja kiitollisia oltiin kaikesta siitä opista, mitä ponin kanssa oli saatu. Valitettavasti vaan lapsi muistaa kyllä ikuisesti sen, miten hänen luottamuksensa aikuisten sanaan tossa kohtaa romahti.
Että ku otat ylläpitoon, muista että omistajuus ei siirry. Hyvässä ja pahassa sä vaan maksat kulut, ja omistaja tekee isot päätökset.
|