Lähettäjä: Una 
Päivämäärä:   30.8.20 22:17:59

Vahingossa laitoin avauksen ensin sennupalstalle ennen kuin hoksasin ettei kohderyhmää ole. ;)

Onko täällä muita ratsastajia, joilla lonkan nivelrikko todettu? Kaipaisin kokemuksia ja vertaistukea nimenomaan vielä aktiivisesti ratsastavilta.

Miten pitkään olette pystyneet ratsastusta jatkamaan nivelrikon kanssa? Mitä hoitomuotoja olette käyttäneet oloa helpottamaan?

Entä jouduitteko miten nopeasti tekonivelleikkaukseen? Miten toipuminen sujui, ja oletteko päässeet sen jälkeen palaamaan satulaan?

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   31.8.20 08:08:33

Alkoi oirehtia noin 50-vuotiaana nimenomaan ratsastaessa. Viiltelevä kipu lonkan ulkosyrjällä ja sitä pahempi mitä leveämpi hevonen. Juoksinkin tuolloin paljon ja yritän olla välittämättä kivusta. Lopulta menin lääkäriin ja löytyi gr 4, pahin mahdollinen nivelrikko. Tästä sinnittelin vielä kolme vuotta ennen kuin menin leikkaukseen. Kovilla lääkkeillä pärjäsin, ratsastin ja juoksin, mutta lopulta jalka ei enää joka tilanteessa totellut. Toipuminen leikkauksesta oli nopeaa koska olen todella kovassa lihaskunnossa. Keppiä käytin muutaman päivän, kävelylle lähdin kolmantena päivänä leikkauksesta ja salille kuukauden päästä. Ratsastan nykyisin normaalisti, liikun paljon ja ennen kaikkea pidän lihakset kunnossa. Olen kaatunut pyörällä ja suksilla ja tekonivel pysynyt paikallaan. Hevosen selästä en ole tippunut, mutta tätä silmällä pitäen huolehdin että kankusta löytyy kunnolla lihasta. Nyt toistakin lonkkaa on alkanut viiltelemään leveässä selässä. Että leikkaus joskus taas tuloillaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.8.20 11:55:47

Ratsastuksessa moni siirtyy askellajihevosiin ja joustorunkoiseen satulaan siinä vaiheessa, kun kipuja alkaa olla. Askellajihevosia on paljon muitakin kuin issikka, vaikka Suomessa näitä muita rotuja näkee vain vähän. Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta löytyy jo hyvin.

Lonkan tekonivelleikkaus on yleensä helppo juttu, toipuminen on nopeaa ja kivutonta verrattuna polven tekonivelleikkaukseen. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta muutamalle tutulle ratsastusta harrastavalle on tehty leikkaus. Vastaavia kokemuksia operaation helppoudesta olen lueskellut myös netistä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   31.8.20 11:58:42

Askellajihevoset ovat usein melko kapeita, mikä helpottaa istumista, ja ennen kaikkea niiden tasaiset liikkeet ja liitovaiheen eli töyssyisyyden puuttuminen tekevät ratsastuksesta miellyttävää. Joustorunkoinen satula on pehmeä ja turvallinen istua. Ei tee mieli putoilla selästä enää silloin, kun kehossa on muutenkin kipuja ja paikkoja, joita pitää varoa erityisesti. Joustorunkoinen myös vaimentaa iskuja muullakin kuin askellajihevosella, siis liikkeestä ja omasta painosta johtuvaa pomppimista ja hytkymistä. :)

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   31.8.20 22:27:38

Minulla nivelrikon toteaminen (ei tyypillinen) kesti vuosia. Kipuihin söin "ämpärikaupalla" kipulääkkeitä, mutta ei niistä mitään apua ollut. Arvioisin, että ensioireiden ilmaantumisen jälkeen ratsastin vielä noin viisi vuotta, mutta sitten kivut olivat jo niin kovat, että ei vaan enää voinut. Pari vuotta meni kahden kepin ja osittain pyörätuolin kanssa.

Molemmat lonkat leikattiin vuoden 19 aikana - ja kivut jäivät leikkauspöydälle. Tosin toipuminen kesti pitkään, koska eihän minulla tuon parin vuoden liikkumattomuuden jälkeen enää mitään lihaksia ollut. Nyt olen vuoden verran jo taas ratsastanut omia hevosia - ja suosittelen kyllä leikkausta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Tuommoisen pitkä oireilun (ja masennuksenkin) jälkeen kuntoutuminen on todella työlästä....

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   7.9.20 21:31:06

Up

Lähettäjä: Femuri 
Päivämäärä:   20.9.20 21:57:03

Kiinnostavaa kuulla kokemuksia. Minulla on todettu 30v lonkan nivelrikkoa ja silloin vaivoja ja kipuja oli paljonkin. Osteopaatin hoidot on auttanut paljon liikkuvuuteen, mikä kärsii pitemmän päälle, jos ei hoidettu. Monet satulat ei sovi,varsinkin koulusatuloista on enää harva satula joilla voi mennä. Leveä hevonen ja/ tai isoliikkeinen hevonen kipeyttää. Ratsastan päivittäin ja aika hyvin olen kivuton. On päiviä jolloin lonkka/ lantio/ alaselkä on jäykempi, ja alkuratsastus saattas mennä enempi etukenossa, ennenkuin vertyy ja pääsee suoremmaksi. Osaan tehdä kehonhuoltoa itselleni aika hyvin, jolloin saan liikkuvuutta lantion alueelle lisättyä. On siis parempia ja huonompia päiviä. Eniten mietin, että pitäisikö leikkaukseen mennä, koska istun lonkan jäykkyyden vuoksi hieman vinossa, mikä taas vinouttaa hevosta. Ja onhan toiseen suuntaan suoraan ratsastaminen hankalempaa, laukat ja väistöt myös. Haaveilen normaalista lonkasta, jotta voisi ratsastaakin vielä useamman vuoden, ellei kymmeniäkin vielä. Hevosen selkäänkään en pääse enää ilman penkkiä. Muuten normaalissa arjessa lonkka ei kauheesti vaivaa. Välillä tulee nivuseen tunne että lonkka menee sijoiltaan, mutta tähän liittyy se, että olen ratsastanut jotenkin vähän enemmän eli hevonen on liikkunut ehkä vähän isommin. Tosiaan minuakin kiinnostaa, miten leikkauksessa käyneet on toipuneet: kuinka nopeaa on päässy ratsastaan ja miten on liikkuvuus parantunut lonkassa leikkauksen jälkeen. Onko laitettu tekonivel vai tehty jotain muuta?

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   27.9.20 22:31:30

Minut leikattiin molemmilta puolilta, leikkauspäätös helmikuussa, ensimmäinen leikkaus maaliskuussa ja toinen kesäkuussa. Elokuussa ensimmäisen kerran hevosen selkään. Kivut ja jäykkyys jäivät leikkaussaliin, mutta aika paljon on joutunut tekemään hommia oman pään kanssa. On vaikea uskoa, että kipuja ei ole. Erityisen vaikeita olivat alkuun alaspäin liikkumiset - raput ja satulasta laskeutuminen. Ei millään oma pää meinannut uskoa, että jalat kantaa eikä kipua ole.

Tänä syksynä olen ensimmäisen kerran neljään vuoteen pystynyt marjastamaan ja sienestämään kivuitta. Vaikeassa maastossa pää vielä kieltää. Ratsastaminen sujuu huomattavasti vaivattomammin. Pyörätuolikunnosta aivan täysin liikkuvaksi alle puolessa vuodessa on omasta mielestänikin melkoinen ihme, josta kyllä nautin ihan joka ikinen päivä.

Molempiin lonkkiin tehtiin siis tekonivelet.

Lähettäjä: 52-v 
Päivämäärä:   28.9.20 09:43:21

Minulla on todettu alkava lonkan nivelrikko. Oireena epämääräiset kivut lonkan alueella. Käytän tarvittaessa särkylääkettä, jota tarvitsen vielä melko harvoin.

Joka paikassa sanotaan, että lihaskunnon ylläpito on ensiarvoisen tärkeää. Mutta kuinka paljon se vaatii ja mitä uskaltaa tehdä? Mistään en ole löytänyt selkeitä ohjeita jumppaan. Onko tähän erikoistuneita fysioterapeutteja vai "osaavatko" kaikki fysioterapeutit opastaa lihaskuntoasioissa? Fyssari pitää ilmeisesti itse kustantaa, mutta olen motivoitunut pitämään itseni kunnossa ja kivuttomana mahdollisimman pitkään.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   28.9.20 11:21:28

52-v, ohjeet perustuvat tutkimukseen, eivätkä ole kaikille samanlaisia.

Ensiksi testataan liikeradat ja katsotaan, etteivät vahvat lihakset, kuten lonkan koukistajat, lähentäjät ja pakarat ole kireitä ja vaikuta liikkuvuuteen. Kireydet on hyvä venytellä pois ennen lihasten vahvistamista.
Vahvistamiseen saa täsmäohjeet, lisäksi tarvittaessa ohjeita itsenäisestä vetohoidosta eli autotraktiosta.
Ohjausta saa myös sopivasta liikuntamuodosta, joillekin sopii pyöräily, mutta satulan korkeus on hyvä katsoa. Toisille taas esim. sauvakävely, mutta kävelyn biomekaniikkakin olisi hyvä tarkistaa, ettei esim. lonkan virheasento kuormita niveltä lisää. Jotkut voivat hyötyä vesijuoksusta, toiset käyvät mielellään kuntosalilla jne. Jumppakuminauhallakin voi saada tosi tehokkaan jumpan lonkalle.

Nämä ovat kyllä fyssareiden peruskauraa ja uskoisin kaikkien osaavan antaa hyvä ohjeita. t. yksi sellainen, tosin jo eläköitynyt :)

Lähettäjä: 52-v 
Päivämäärä:   29.9.20 12:57:06

Kiitos, ** selvennyksestä. Pitänee varata aika lääkärikeskuksen fyssarilta ohjeita varten.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   3.10.20 09:31:34

Itselleni kävi niin, että sain ohjeeksi liikkua kivun sallimissa rajoissa vaiheessa, jossa liikuminen oli jo niin kivuliasta, että joku ei olisi enää tajuissaan sitä kestänyt. Eli periaatteessa osataan, mutta kyllä pitää myös itse pitää omia puoliaan. Minä en osannut sitä - ja ongelmat vain paisuivat ja kivut pahenivat. Käytännössä olin ennen leikkauksia melkein pari vuotta pyörätuolikunnossa. Pitäkää puolenne ja vaatikaa hoitoa - minä en osannut.