Lähettäjä: kauhea ämmä 
Päivämäärä:   24.8.20 11:24:07

Minusta on tullut kamala vaihdevuosinen ämmä!

Olen aina ollut iloinen, toiset huomioon ottava ja suvaitsevainen. En juuri hermoillut turhia enkä antanut asioiden ärsyttää itseäni silloin, kun en ole niihin voinut itse vaikuttaa. Jos olen voinut, olen vaikuttanut. Kaikin puolin siis tyyppi, jonka kanssa on helppo tulla toimeen.

Vaan entä nyt! Ärsyynnyn pienistäkin asioista ja en siedä juuri mitään. ignoneeraan ihmisiä ja sulkeudun muutenkin. En jaksa tai halua seurustella, enkä välittää. Erakoidun.

Kivahtelen. Olen todella kriittinen itseäni kohtaan, tyytymätön jopa ulkonäkööni ja olemukseeni. Kriittinen kaikessa pukeutumisessa. Ostan uusia vaatteita ja sitten laitan ne laput paikallaan kaappiin, kun en pidäkään enää tyylikkäinä, tai itselle sopivina. Jäävät pitämättä. Tiedän, että olen ikäisekseni hyvässä kunnossa, hoikka ja osaan pukeutua, mutta silti.

Turhautumismittarini on koko ajan punaisella. Ihan kaikkea kohtaan. En tunne työniloa, en jaksa innostua mistään enkä saa minkäänlaista tyydytystä minkään tekemisestä tai niistä asioista, jotka ennen tuottivat iloa. Haaveita ei ole, eikä mikään kiinnosta. En osaa päättää asioista, isoista tai pienistä.

Unohtelen asioita, olen hajamielinen, enkä "kuule" tai muista, mitä muut ovat kertoneet minulle.

Välillä olen niin väsynyt ja hermostunut, että en uskalla lähteä autolla ajamaan, vaan joudun pyytämään mieheni kuskiksi. Pelkään, että aiheutan onnettomuuden, kun en osaa keskittyä ajamiseen. Hösötän. Ja olen aina rakastanut autoilua!

Työstressi on kova. Nukun 4-7 tuntia yössä, senkin pätkissä. Herään aamulla ”väärällä” jalalla ja pahantuulisena. Hetkellisesti voin olla hyväntuulinen. Nauran enää harvoin, ilo on sammunut ja jos olen hetken iloinen, sen jälkeen olo on entistä kurjempi. Unohtelen asioita, en jaksa keskittyä.

Menetettyihin yöuniin hain apua ja gynekologin kanssa päädyimme siihen, että kysymyksessä on keski-iän vaivat. Sain estrogeenilääkityksen. Siitä on ollut apua fyysisiin oireisiin, eli yöhikoiluun. Mitään fyysisiä sairauksia ei ole, olen saanut viimeisen vuoden aikana kaikki perustutkimukset ja kaikki on kunnossa.

En vaan jaksaisi enää mitään ja ketään, vähiten itseäni. Miten ihmeessä tästä selviän eteenpäin ja yli? En halua olla tällainen ja silti olen. Kokemuksia, kukaan...?

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.8.20 11:42:13

Kuulostat ennemminkin uupuneelta, eli olisikohan stressiä vähentävä loma paikallaan?

Kaikki vaivat pahenevat kun on väsynyt, niin ruumiillisesti kuin henkisestikin.
Väsyneenä on kärttyinen ja hermostunut ja mitään ei jaksa edes ajatella. :(

Koeta saada lomaa, äläkä suunnittele mitään ihmeellistä, olet vaan ihan rennosti, kävelet jos viitsit, täytä ristikoita, lue kirjoja, tee käsitöitä tai älä tee mitään, eli vapauta itsesi kaikesta pakosta tehdä mitään. :)

Nuku yöllä tai nuku aamulla tai miten vaan, unohda kello, syksy auttaa kun se on hämärtyvää rauhoittumisen aikaa.

Hiljalleen siitä sitten saat taas arjesta kiinni ja elämä jatkuu paremmalta pohjalta. :)

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   24.8.20 12:21:02

Heh, minäkin olin aluksi kuin murrosikäinen kakara, pahempikin. Sitten helpotti, kun tajusin, mistä on kysymys ja sain stressin vähentymällä työelämän downshiftaamisella. Hormonikorvaushoitoa en ole voinut käyttää.
Nukun edelleen vähän vaihtelevasti, mutta kun olen voinut vähentää aamulähtöjä, niin tämäkään ei haittaa.
Jos itse epäilet äkäisyytesi johtuvan vaihdevuosista, niin ota asia esiin gynekologisi kanssa! Tsemppiä!

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   24.8.20 12:36:48

...vastaavien oireiden takia vaihdoin työpaikkaa. Helpotti huomattavasti. Olin aiemmin työssä, jossa jouduin (tai pääsin) matkustamaan kotimaassa jatkuvasti. Jossain vaiheessa huomasin, miten vaikealta lähteminen aina tuntui ja kuinka saatoin karjua autossa kanssa-autoilijoille. Vaihdoin ennenkuin sattui vahinko.

Vasta jälkeenpäin olen tajunnut, miten väsynyt olin siihen ainaiseen pakkaamiseen ja ajamiseen - lähtemiseen, ei niinkään matkaamiseen sinänsä. Vaikka olen ollut jo 10 vuotta muissa hommissa, vieläkin joskus ajattelen sunnuntai-iltaisin, että onneksi ei tarvitse lähteä taas satojen kilometrien päähän. Uupuminen kiukutti.

Itsellä on vielä työ ja osaaminen, ettei se työpaikan vaihto ollut mikään kakkupala. Mutta onnistui se, kun oli tosissaan sen vaihtamisen kanssa. Suosittelen. Lähelle oli itsellä ainakin vaikea nähdä.

Lähettäjä: kauhea ämmä 
Päivämäärä:   24.8.20 18:05:13

Työpaikan vaihdos on tärkeimpänä mielessä. Tällä hetkellä voimat ei vain riitä siihen, että alkaisin etsiä uusia haasteita. Kukaan ei edes palkkaisi minua tässä kunnossa, koska en jaksaisi varmaan keskittyä edes haastattelutilanteeseen, saatikka testeihin :D

Olen miettinyt yhteydenottoa terveydenhuoltoon, mutta työterveys on pois suljettu vaihtoehto (ovat työtehtävissäni yhteistyökumppaneitani), joten kynnys hakea sieltä apua on suuri. Kunnallisessa ei taida palveluja olla, koska olen työterveyden piirissä.

Yritän koko ajan miettiä ratkaisuja, avaimethan ovat minulla itselläni.

Työtäni en voi muuttaa, enkä johtamista siellä.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   24.8.20 18:06:31

Jaa hiukan vastuuta vaikka jouluun asti, saisit kevennystä.

Lähettäjä: kauhea ämmä 
Päivämäärä:   25.8.20 08:39:09

Valitettavasti en työtllanteelleni voi mitään: loppuunpalanut työkaveri tekee osa-aikaista toistaiseksi ja häneltä tekemättömäksi jäävät tehtävät valuvat sitten minun pöydälleni. Työaika ei ole riittänyt omien tehtävien tekemiseen ilman, että ylityötä kertyy koko ajan, joten nyt sitä on tiedossa vielä enemmän. Toki on pakko vain jättää asioita tekemättä, koska ihan seitsemää päivää viikossa en jaksa enää painaa, mutta mitään kevennystä tai jakamista ei siis ole tiedossa.

Lisää ahdistusta aiheuttaa se, että osa työstä jää tekemättä ja kaikki tehdään pitkällä viiveellä. Ammatillisesti musertavaa :/

Mutta tällaista tämä nykyään taitaa suurimmalla osalla olla - jos työtä on, sitä on järkyttävästi liikaa. Omassakin työpaikassa on kaikenmaailman työhyvinvointiin liittyviä toimia näkyvästi esillä, mutta käytännössä ovat vain komeita esitteitä ja puhetta. Loppuunpalaneet yleensä lähtevät opiskelemaan tai irtisanoutuvat, koska uupumuksen vuoksi työstä poisjäänti on yleensä sellainen "tahra", ettei sitä leimaa haluta ottaa.

50+ vuotiaana ei työmahdollisuuksia täällä juuri ole, enkä tunne, että mikään uusi alakaan kiinnostaisi, joten opiskelukaan ei innosta.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   25.8.20 10:54:35

Kysy joltain TE-toimistolta harjoittelijoita tai työelämään tutustujia, sillä saattaa olla hyötyä vähän kaikille. :)
Harmi etten asu paikkakunnallasi, voisin tullakin 'harjoittelemaan' päivisin. ;)

Lähettäjä: Sahuri 
Päivämäärä:   25.8.20 11:18:03

Mä ainakin olen saanut apua julkiselta terveydenhuollolta työterveydestä huolimatta. Ota sinne yhteyttä, jos ei ole oikea paikka, niin osannevat ohjata sinua eteenpäin. Yksityiseltäkin saat tietysti apua ilman, että työnantaja tulee tästä mitenkään tietoiseksi. Tsemppiä!

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   25.8.20 11:22:53

Aloittaja, jos et ole yrittäjä, olet varmaan toisen palveluksessa? Ja sinulla on työterveyshuolto? Esimies?
Nyt on keskustelun paikka. Jos et ehdi tehdä työtehtäviäsi normaalin työajan puitteissa, niin asialle on tehtävä jotain. Palkattava lisää henkilökuntaa tms.

Mitä tapahtuu, jos sinä sairastut? Saat jonkin infarktin tai vaikka näinä aikoina koronan? Todennäköisesti huomaisit, että elämä ja työ jatkuvat, etkä ole korvaamaton. Kukaan ei ole.
Älä polta itseäsi loppuun työlläsi! Mikäli taloutesi sen kestää, voisit keskustella jopa vaikka lyhyemmästä työajasta.

Olen itse kärsinyt aikamoisesta työstressistä, kun elantoni oli siitä kiinni. Jouduin irtisanotuksi -90-luvun laman aikoihin, mutta jatkoin 20 vuotta samassa työssä, huononevin sopimuksin :( Olin katkera ja stressaantunut, päätin jättää työn heti, kun se vain on mahdollista. No, siihen meni aikaa, ja olin 55-vuotias... Perustin toiminimen, mutta en ehtinyt sitä kauan pitää, kun minut nappaistiin vielä n. 5 vuodeksi samanlaiseen työhön, tosin 50% työajalla. Helpotti stressiä kummasti ja talouskin oli kivalla mallilla, kun verottaja on aika kiltti pienituloiselle :)

Nyt olen 61v ja jättänyt vakituisen työelämän kokonaan taakseni. Nautin suuresti ja pärjään, kun säästöjä on jonkin verran ja minulla on muutamasta asiasta mahdollisuus tehdä vähän lisätienestiä (päivärahat ja matkakorvaukset)

Vaihdevuosioireita on edelleen ja nukun välillä huonosti, mutta voin itse päättää työjuttuni ja harvoin tarvitsee lähteä aamuisin mihinkään. Suosittelen!

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   25.8.20 11:24:37

Ja se varsinainen työeläke alkaa vasta 64v 3kk :)

Lähettäjä: 43 
Päivämäärä:   25.8.20 16:27:55

No sellainen kokemus on, että jos itsesi mielestä olet karsea ämmä, niin mitäpä veikkaat millaista työtovereillasi on, jos he joutuvat kestämään samaa joka päivä töissä? Kivahtelu, a-i-v-a-n kaikesta valittaminen, huutaminen ja v***uilu ei kuulu työelämään. Ihan vain sillä, että itse olin töissä vuoden avokonttorissa, jossa sekä esimieheni, että perhdyttäjäni tuntuivat kärsivän hyvin samantyyppisistä ongelmista kuin aloittaja. Perehdyttäjä jäi onneksi eläkkeelle, mutta esimiehellä olisi ollut vielä 4-5 vuotta jäljellä. Onneksi sain uuden työn.

Lähettäjä: 53 
Päivämäärä:   25.8.20 20:14:31

Uupumus ja vaihdevuodet käyvät usein käsikädessä kuten omasta tilanteestasi huomaat. Me vanhemmat olemme tehneet kymmenien vuosien työuran ja kasvattaneet lapset, ei ihme jos on välillä vähän väsy.

Nukut huonosti etkä oikein jaksa. Kun teho ei ole ehkä ihan entisensä ja työmäärääkin lisätty, et selviydy sinulle sälytetystä työtaakasta. Mikä saa sinut stressaantumaan ja nukkumaan huonosti. Etkä sitten oiken jaksa.

Kierre on katkaistava. Jos yleisesti ottaen pidät työstäsi niin mieti joko esim vuoden mittaista osa-aikaistamista tai peräti vuorotteluvapaata. Lyhyt loma ei riitä palautumiseen. Useampi kuukausi tuntuu jo.

Jos työsi ei ole elämää suurempi, keskustele itsesi kanssa siitä mitkä ovat vaihtoehdot. Mitä tapahtuu jos lakkaat tekemästä sen poislähteneen töitä ja teet omia töitäsikin vain sen minkä normaalin työajan puitteissa ehdit? Kaatuuko firma? Saatko loparit, jos niin millä perusteella mukamas? Meneekö välit lähimpään esimieheen ja jos niin mitä sitten? Vai inhoaisitko vain itse itseäsi, etkä antaisi itsellesi anteeksi? Jos niin miksi?

Lähettäjä: kauhea ämmä 
Päivämäärä:   26.8.20 10:32:25

"Lähettäjä: 43
Päivämäärä: 25.8.20 16:27:55

No sellainen kokemus on, että jos itsesi mielestä olet karsea ämmä, niin mitäpä veikkaat millaista työtovereillasi on, jos he joutuvat kestämään samaa joka päivä töissä?"

Käyttäydyn työpaikalla asiallisesti ja ei onneksi ole avokonttori. Pääsääntöisesti olen tällä hetkellä etätyössä. Työpaikallamme ei kukaan huuda, kiroile tai v*****e muille. Korrekti käytös on meille omaleimaista.

53: työnantajan kanssa on puhuttu asiasta jo pitkään, mutta mikään ei auta. Asiaa selitellään väliaikaisena kiireenä, mutta väliaikainen on uusi pysyvä. Jos esimerkiksi jäisin sairauslomalle uupumuksen vuoksi, olisi seurauksena todennäköisesti YT:t ja sitä kautta fudut. Tehtäväni ulkoistettaisiin, tai tehtäisiin töiden uudelleen järjestelyjä, jotta minusta päästäisiin eroon. Sama juttu, jos jäisin opintovapaalle, ei toimeani enää palatessani olisi. Vuorotteluvapaata ei työnantaja myönnä. Jos myöntäisi, niis siinä tapauksessa olisi sovittava, että työsuhteeni päättyisi vaapaan jälkeen irtisanoutumiseeni.

Eli pattitilanteessa työn näkökulmasta ollaan. Yritän tässä miettiä omia vahvuuksiani ja mahdollisuuksiani työmarkkinoilla, mutta väsymyksen takia sen on aika toivottomalta tuntuvaa.

Lähettäjä: 43 
Päivämäärä:   28.8.20 07:08:13

"Turhautumismittarini on koko ajan punaisella. Ihan kaikkea kohtaan." No hyvä, ettei tämä toteudu työtovereita kohtaan. (?) Vaikka kyllä se asenne ja ignooraamishalu valitettavasti näkyy etätyössäkin, kai sielläkin jonkinlaisia kontakteja on. Puhelinkeskusteluissa, etäpalavereissa ja ihan sähköposteissakin se välittyy, jos joku on nk. k**** otsassa:D

Lähettäjä: Menninkäinen 
Päivämäärä:   1.10.20 14:47:44

Täällä toinen samankaltaisessa tilanteessa, mietteissä ja olotiloissa.
Ikääntymisellä on hintansa, mutta kyllä työelämän vaativuus on omissa hommissanikin kasvanut ihan huomattavasti.
Irtiotosta haaveilen, mutta millä sitten maksaisi hevosen kulut kun hevosesta kuitenkin saa ehkä eniten iloa ja voimaa tässä elämäntilanteessa.
Lottovoitosta haaveillessa ei auta kuin jaksaa, jaksaa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.20 16:00:25

Hoida se ukkosi niin hyvin, että se panee sut väsyksiin. Kyl se siitä.

Lähettäjä: ämmämäinen ämmä 
Päivämäärä:   1.10.20 19:26:09

Pohjaton turhautuminen päällä täälläkin. Korona kurittanut tehtaan tilauskantaa ja tuotannonsuunnittelu on, noh, suunnittelematonta säntäilyä tilanteesta toiseen. Tämänkin viikon olen työstänyt yhtä vaihetta tilaukseen, josta ei vielä maanantaina tiennyt tehdäänkö tuotetta sittenkään erinäisten sähläysten takia... No kyllä tilaus hoidetaan, mutta se on jo tiedossa, että pers'nettoa varmaankin tulee mutta nyt yritetään vain pitää firman mainetta kunnossa ja minimoida tappiot. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun näin käy.

Yritän pysyä asiallisena ja hoitaa hommani, mutta työmotivaatio ja itseluottamus ovat nollassa. Eikä uutta työtä ole löytynyt etsimisestä huolimatta. Kaveritkin jo huomauttelevat huumorin puutteesta. Plääh.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   2.10.20 11:32:04

Eipä tuo edessä häämöttävä työttömyys ketään paljoa innosta, mitenhän täällä loppujen lopuksi nuo asiat ja eläminen hoidetaan, kun ensin korona vie paikat ja loputkin firmat muuttavat halpismaihin..?

Vaihtotaloudellako tässä sitten aletaan sinnitellä..
Mistäs sitä vaihdettavaakaan löytyy jokaiselle?

Lähettäjä: eevis 
Päivämäärä:   2.12.20 23:49:37

Aloittaja, sä olet selvästi matkalla pahaan burn outiin. Tarvitset ehdottomasti loman, pidemmän loman, 2-3 kk vähintään. Ihan vaan olla, lueskella, kävellä luonnossa, mitä nyt tykkäätkin tehdä.
Menet työterveyteen, terveyskeskukseen tai yksityiselle ja kerrot juuri nuo kokemukset ja olot, ja että pelkäät että kaikki romahtaa.
Tilasi on niin vakava että muu ei nyt auta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.12.20 13:53:48

Olet masentunut

Lähettäjä: se.pienitalli 
Päivämäärä:   12.12.20 17:42:24

Lähettäjä: kauhea ämmä
Kerroit :
Loppuunpalanut työkaveri tekee osa-aikaista toistaiseksi ja häneltä tekemättömäksi jäävät tehtävät valuvat sitten minun pöydälleni.

Seuraavan sinä palat loppuun ... Vai oletko jo palanut.
Oletko ehdottanut pomolle lisä työvoiman palkkausta? Ennen kuin sieki oot sairaslomalla.

Nuo asiat kuulluvat työterveydenhuollon hommiin. Siellä pitäisi pystyä kohtaamaan ihminen ihmisenä.
Olit sitten vaikka työterveyshuollossa pomona.

Lähettäjä: kauhea ämmä 
Päivämäärä:   17.12.20 07:46:58

Kyllähän se alkaa nyt näkyä, että loppuunpalaminenhan tässä on käsillä :(
Että pitikin tämäkin nähdä, aina olen tehnyt kovasti töitä ja ollut aktiviinen.

Jokainen maanantaiaamu alkaa sillä, että avaan työsähköpostin ja alan itkemään. Turhautumisesta, väsymyksestä ja harmituksesta. En ehdi, enkä riitä. Työn jälki on huonoa ja virheitä tulee, sekä koko ajan muistutuksia ja kyselyitä roikkuvista töistä. Olen venyttänyt päivää molemmista päistä. Herään aamulla neljältä, enkä pysty nukkumaan.

Sen ajan, kun en tee töitä, makaan tai aloitan jotain kotihommia, mutta säntäilen tehtävästä toiseen enkä saa mitään valmiiksi. Koti on sen näköinen, viikon olleet puhtaat pyykin tuvan pöydällä korissa, lehtipinot kasvaa ja leviää jne. jne.

Joulu ahdistaa myös. En ole ostanut yhtään lahjaa, en mitään. Sekin itkettää ja harmittaa, mies saa sitten osansa mun murjotuksesta. En ole enää soittanut ainakaan kuukauteen kenellekään ystävälle/sukulaiselle. Jos ottavat yhteyttä, vastaan lyhyesti viestillä. Mun on pakko yrittää nyt vaan tsempata!

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   17.12.20 09:39:00

Totta, tsempata oikeasti, tai menetät läheisesi ja sitten jää jäljelle pelkkää tuskaa.

Lähettäjä: Toinen ämmä 
Päivämäärä:   17.12.20 18:53:48

Sinun ei tarvitse tsempata nyt muuta kuin itsesi lääkäriin. Muuten käy hyvin huonosti.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   19.12.20 23:04:49

Mene vaikka yksityiselle lääkäriin ja näytä toi sun kirjoittama aloitus.
Kyllä jokaisen oma terveys menee kaiken selittämäsi edelle.
Olet jo masentunut ja vielä kun poltat itsesi loppuun niin voi käydä niin, että et enään koskaan kykene töihin. Sulla ei ole nyt "kaikki valot päällä".
Ymmärrätkö miten vakavalla asialla leikit.