|
Lähettäjä: S
Päivämäärä: 12.6.20 21:58:22
Oirehdin nivelrikkokipua vuosia. Kipuja oli kaikkiaan ehkä viiden vuoden ajan ja kaksi viimeistä vuotta ennen leikkausta niin pahoja, että pärjäsin ainoastaan opiaattilääkityksen avulla jotenkin. Kävelemään en pystynyt kolmeen vuoteen kunnolla ja ratsastaminenkin jäi. Silti tk ja sairaalakin olivat sitä mieltä, että fysioterapiallahan se lähtee. Ei muuten lähtenyt, liike kipeytti lonkkien lisäksi jalat kokonaan ja selän.
Lopulta löytyi pelastava eläkkeelle jäävä ortopedi, joka sanoi, että pakko ne on leikata. Viime vuoden keväällä maaliskuussa ja kesäkuussa leikattiin molemmat jalat ja tehtiin tekonivelet. Kuntoutumisajaksi määriteltiin puolitoista vuotta jälkimmäisestä leikkauksesta. Siitä on nyt vuosi ja kaksi päivää. Kuntoutuminen on ollut nopeaa haavakipujen loputtua. Jo elokuussa kiipesin ensimmäisen kerran hevosen selkään oltuani ratsastamatta kaksi vuotta (siis niin, että en edes käynyt hevosen selässä enkä edes tallissa, vaikka se on kotona).
Suosittelen leikkausta, jos se vaan on mahdollinen. Nivelrikko saattaa edetä nopeastikin ja olla erittäin hankala ja kivulias. Itseltäni meni toimintakyky lähes täysin. Nyt on ihanaa, kun pystyy aamulla pukeutumaan itse ja saa sukat ja kengät jalkaan, pystyy liikkumaan ja toimimaan. Odotan innolla marja- ja sieniaikaa, monta vuotta jäi välistä kipujen takia.
Jatkuvat kivut masentavat, lääkkeet turruttavat kivun lisäksi kaikki tunteet ja monet elämän elämisen arvoiseksi tekevät asiat jäävät tekemättä kivun vuoksi. Jos ei olisi ollut lapsenlasta, jonka nauru kantoi läpi kurjimmankin päivän, olisin varmasti ratkaissut asian omalta kohdaltani toisin. Nyt olen onnellinen kivuttomista lonkista, metsäretkistä, ratsastamisesta - elämästä. Leikkauksesta kuntoutuminen vaatii yritystä ja sitkeyttä, mutta että se on kannattanut.
|