Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.2.20 20:17:16

Onko muilla kokemusta? Miten pääsette yli ajatuksesta että olette ikäänkuin kakkosvaihtoehto ja paljonko koette vertailua edelliseen niin kumppanin kuin hänen lähipiirinsä taholta?

Ollaan 40+ pariskunta ja seurustelemaan alettiin noin puoli vuotta leskeksi tulon jälkeen. Omassa tapauksessa edesmennyt puoliso tuntuu nousseen kovin korkealle korokkeelle vaikkei suhde kuulemani mukaan mikään niin kovin täydellinen ollutkaan ja se vähän vaivaa. Tekisi mieli välillä sanoa että mietis nyt, ihan vikansa oli silläkin. Lähipiirinsä muistuttaa aina mahdollisuuden tullen etten olisi tässä jos tämä ykkönen ei olisi kuollut.

Vuoden tässä odottanut että tuntisin oloni varmaksi ja hyväksytyksi, olenko liian kärsimätön?

Lähettäjä: Penny 
Päivämäärä:   20.2.20 21:32:49

Puoli vuotta on ehkä ollut liian lyhyt suruaika aloittaa uusi suhde. Jos olo ei tunnu luontuvalta, niin pitäisi ehkä vähintään käydä syvä keskustelu siitä, että onko kumppani oikeasti vielä valmis uuteen suhteeseen.

Lähettäjä: tämälaji 
Päivämäärä:   20.2.20 23:28:52

Ei tuohon kannata lähteä kilpailumielellä. Varmasti leski olisi edesmenneen kumppaninsa kanssa, jos kuolema ei olisi korjannut, vaikkei suhde ollutkaan täydellinen.

Mutta tottahan se kuolema on, ja leski on päättänyt elää eteenpäin. Tietysti kuollutta nostetaan jalustalle, ja lähipiiri ehkä muistelee mielellään nuorten rakastuneiden parhaita vaiheita. Silti, mitä leski päättääkään valita, kuolleen paluu ei ole vaihtoehto.

Jos kuolemasta on vasta puoli vuotta, aloittajan kannattaa olla tuossa sen verran tilanteen yläpuolella, että antaa lesken surulle tilaa. On toki eri asia, tuliko kuolema puun takaa, vai edelsikö sitä vuosien sairastelu. Joka tapauksessa nyt pitäisi asennoitua seisomaan lesken rinnalla, olivat haavat miten tuoreita tahansa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.2.20 10:02:24

Siis kuolemasta on 1,5 vuotta, ollaan seurusteltu vuosi. Ja kuolema tosiaan oli odotettu, pitkään sairasti ennen sitä.

Se siinä on kun juurikin olen ollut tukena ja rinnalla, laittanut omia tunteita ja tarpeita sivuun koska en ole halunnut rasittaa toista, odottanut sitä tunnetta että meidän suhde pääsee exän varjosta. Ehkä olen tosiaan vain kärsimätön, tai itsekäs kun haluaisin jo olla se ykkönen ja olen vähän väsynyt siihen läheisten väheksyntään ja muuhun.

Lähettäjä: huuma 
Päivämäärä:   22.2.20 00:03:11

No eräällä oli suhde jo tulevaan leskeen, vaimo teki kuolemaa ja näillä jo salasuhde... mutta mies on rikas...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.2.20 00:10:14

Eikö ketään samassa tilanteessa ollutta?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.2.20 10:32:23

Ei samassa tilanteessa mut puoliso kuoli 13 kk sitten ja kyllähän tässä on vaiheita et tekee edesmenneestä pyhimyksen ja itsestä marttyyrin. Ota asia puheeksi varovasti. Ei voi pamauttaa et et voi olla hänen terapeuttinsa, mut sehän se fakta on.

Puoli vuotta oli lyhyt aika, mut jossain vaiheessa on irrotettava menneisyydestä ja alettava katsoa eteenpäin.

Lähettäjä: Tiira 
Päivämäärä:   26.2.20 08:21:40

Aloitin seurustelun lesken kanssa, mutta meillä melkein parikymmentä vuotta enemmän ikää. Itse myös jännitin tuota, miten kuolema pyhittää ja nostaa jalustalle edesmenneen henkilön.

En kyllä voi sanoa, että sellaista ongelmaa olisin kohdannut. Vaimon kuolemasta oli kaksi vuotta, kun tavattiin. Hän myös oli sairastellut pitkään. Hän on ollut hyvin arvostettu ja pidetty ja osaava ihminen, mutta en silti koe mitään vertailua. Miesystäväni osaa jotenkin luontevasti pitää erillään entisen ja nykyisen elämän siten että tunnen oloni turvalliseksi.
Molempien lapsillekin tilanne on ok. Muilta meidän ei tarvi kyselläkään.
Mutta omat ongelmat tässäkin on. Meitä erottaa pitkä välimatka, lisäksi on kremppaa siellä ja täällä. En tiedä, miten jatko sujuu. Mutta kuka sen tietäisikään?
Uskon, että me molemmat olemme tuoneet toisillemme iloa ja lohtua ja yksinäisyys on väistynyt.
Mutta tunnen, että kaksikin vuotta on lyhyt aika näillä aviovuosilla, jotka meillä kummallakin oli takana. Olisi voinut olla hyvä, että aikaa puolison kuolemasta olisi ollut vieläkin enemmän.
Oma, raskas eroni varjosti omaa elämääni ainakin viisi vuotta, eikä varmaan koskaan kokonaan lakkaa painamasta mieltä.

Lähettäjä: Okarino 
Päivämäärä:   28.2.20 15:37:56

Totta on ettei se vertailu mihinkään vie ja se pitää jättää omaan arvoonsa.

Jos taas asia kiusaa, niin voisi todellakin keskustella teidän erilaisuudestanne, eli kelpaakos tällainen erilainen kaveri omana itsenään vai onko uudet kuviot liikaa?

Meissä kaikissa on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, ne voi sovittaa yhteen jos toiseenkin, mutta aina eri henkilö on eri henkilö.

Pahinta olisi sen laulun tilanne, missä piti muuttua siksi toiseksi kokonaan, ;D

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   4.3.20 20:51:09

Itse olen leskenä ollt jo 10 vuotta enkä kumppania löydä. Exän kanssa parisuhde oli todella vaikea ja tuotti paljon murhetta. Ainakaan jalustalla ei tämä ex seisoisi. Mutta varmaan olen tullut niin varautuneeksi ja pelkään ajautuvani uudelleen kammottavaan suhteeseen, että lienee parempi tallata loppuikä yksin. Toisaalta leskeys tuntuu myös olevan jonkinlainen pelote. Moni mies menee ihan hiljaiseksi, kun kerron että exä on haudassa.

Lähettäjä: Mustaleski 
Päivämäärä:   10.3.20 19:25:26

Minä myös olen ollut leskenä kymmenen vuotta. Olen muutamilla treffeillä käynyt, haluaisin vielä löytää jonkun jonka kanssa voisin viettää loppuelämäni mutta kovin vaikeaa tuntuu olevan...

Olen päässyt asian yli jo aikaa sitten ja jatkanut elämääni eteenpäin mutta eipä näytä ketään löytyvän. Ja todellakin tulee välillä se tunne että leskeys on joku ihme alakasti, ei lesken kanssa uskalleta alkaa seurustelemaan..