Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   16.9.19 10:48:11

Tänne on silleensä helppo kirjoittaa, kun saa niemttömänä asioida.
Olen tässä miettinyt jo pitkään onko ero ainoa oikea vaihtoehto, tai mistä löydän voimia jatkaa parisuhteessa. Ollaan oltu naimisissa 18-vuotta ja lapset on jo isoja. Yhteistä taivalta takana jo noin 25 vuotta. Miehen kanssa meillä ei ole mitään yhteistä enää, nukutaan eri huoneissa, voi mennä päiviä että ei jutella keskenämme. Suhde on platoninen kaveruussuhde. Jotenkin koko läheisyyden tunne ja kaipuu tätä miestä kohtaan on kadonut kokonaan. Miehellä on päälimmäisenä mielessä vain työ ja raha, koskaan ei ole mennyt perhe tai laspet työn edelle, itse olen ollut aina se vimeinen tärkeysjärjestyksessä. Tai siltä se aiankin on aina tuntunut. Hän ei halua harrastaa mitään, ei käydä kanssani missään, ei edes käyläillä kenenkään luona. Itse olisin sosiaalinen ihminen, joka haluaisi kulkea ja kokea kaikkea mahdollista. Nykyään käynkin melko paljon uusien ystäveni kanssa iltaa istumassa ja olen paljon mukana lasten harrastuksissa. Tilanne alkaa ärsytämään ja erota haluaisin, mutta se ei ole niin helppoa. Ajattelen aina mitä muut ajattelevat ja mite ero vaikuttaisi läheisiin ihmisiin, raha-asiat mietityttää, sillä talo on maksettu ja siinä on kiinni paljon rahaa. Jotenkin tuntuu että mies haluaisi myös erota, mutta kumpikaan meistä ei saa sitä tehtyä. Hänen kanssaan on niin hankala jutellakkin asiasta, kun hän ei ole mitään juttelu miehiä, vaan tyypillinen tuppisuu joka ei puhu ei pussaa. Tiedän, että pitemmän päälle näin ei kumpikaan jaksa jatkaa, mutta miten te muut olette päässeet tämän yli? Perheterapia ei ole se vaihtoehto, sillä en näe mitään syytä jutella jonkun terapeutin neuvoja.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.9.19 13:09:52

Hmmm...uskoisin, että on aika yleinen tilanne monessakin pitkässä parisuhteessa.
Minusta ero voi olla ajankohtainen silloin, kun suhde alkaa oikein ahdistaa, ei välttämättä vielä "kaveruussuhteessa".
Ota aikalisä, rakenna rauhassa omaa elämääsi, tapaa ystäviäsi, lähde matkalle, harrasta itsenäisesti yms.
Jos tilanne ei muutu, eikä miehesi ole yhtään kiinnostunut sinun elämästäsi, mieti eroa uudelleen.

Muiden mielipiteistä ei kannata välittää, erot ovat tänä päivänä kovin yleisiä. Toimeentulo voi olla se kinkkisempi juttu.

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.9.19 13:10:59

Piti vielä lisätä, että miehesi ei kuitenkaan nalkuta menemisistäsi, eikä yritä rajoittaa niitä?

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   16.9.19 16:40:53

Kiitos. Mieheni ei rajoita millään tavalla menemisiäni. Molemmilla on niin kova luottamus kuitenkin toisiinsa, että mitään hölmöä ei tehdä.

Lähettäjä: hessu 
Päivämäärä:   16.9.19 18:18:03

Voi voi...hankala tilanne. Riippuu kokonaan siitä mitenitse haluat loppuelämäsi viettää.
Voit jatkaa nykyistä, se on toki turvallista ja tiedät tasan tarkkaan mitä saa, ts mieheltä et mitään. Mutta jos se riittää ja kaikki muu elämä on tyydyttävää...

Tai sitten otat riskin. Olet vielä nuori ihminen, +/- 50v vasta, arvaan. Sulla on kaikki mahdollisuudet löytää vielä loppuelämäksi joku joka arvostaa ja rakastaa sua, huomioi sinut.
VÄHITEN kannattaa miettiä "mitä ihmiset sanoo" Koska sillä ei oikeasti ole mitään väliä! Ja muiden asiat kiinnostaa ihmisiä ylipäätään muutaman päivän.
Sillä on merkitustä mitä lapset sanoo, mutta jos on hyvät välit ja ne on jo isoja niin vähän aikaa ne nikottelee mutta ymmärtää kun kerrot rehellisesti tunteistasi.
Maallinen mammona? Toki tärkeää mutta annatko sen määrätä elämästäsi? Tuhannet ihmiset eroavat joka vuosi ja aina ne raha-asiat saadaan sovittua. Talon voi myydä ja rahat menee tasan jos talo on molempien yhteinen.
Ja jos sulla on työpaikka niin ei hätää.
Mutta mieti ja pohdi, päätös on sinun.

Lähettäjä: matti 
Päivämäärä:   16.9.19 18:23:56

Hyvin samanlaista meilläkin. Ei räiskitty vuosikymmeniin. Muori vaan
monesti alkoi valehdella ja kasvatti nuorimman aina minua vastaan.
Kaksi vanhempaa oma-aloitteestaan tuli minun pulustajaksi.
Lopulta se pahin, opisto- ja vihkisormus hävisi pöytälaatikosta.
Kuolema lopulta meidät erotti.
Elämä on eletty, joudan pois.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   16.9.19 18:46:07

Matti, miten harmillista, että näin on sinulle käynyt. Meillä elo ja olo on normaalia eteenpäin menemistä. Kumpikaan ei ole katkera tai vihainen toiselleen. Se tunne puoli vain uupuu molemilta. Ei riidellä, eikä tehdä kyllä mitään muutakaan. Oon tosiaan reilu nelikymppinen, niin sillä mietin riittääkö se?

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   16.9.19 19:28:27

Uijui, miten nuori olet! Jos olette olleet yhdessä jo 25 vuotta, niin ette ole ehtineet kovin paljoa elää ilman toista...olisiko sen aika?
Ehdota miehellesi väliaikaista asumuseroa, mikäli se on järjestettävissä. Sen aikana kunpikin ehkä näkisi, mitä loppuelämältään haluaa.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   16.9.19 19:48:42

Nuorena toisistaan aloitettiin seurusteleminen, olin silloin 17-vuotias. Kyllähän ne nuoruuden hölmöilyt on tekemättä, tosin en niitä ole edes osannut kaivata. Kai se on niin, että kun molemmat ovat saaneet sen perinteinen kasvatuksen, että ero ei ole vaihtoehto vaan häpeä, niin se laittaa kovasti miettimään asiaa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   16.9.19 20:16:44

Asumuserohan ei ole niinkuin 'ero' ja jos sana ero hirvittää, niin muuttakaa vaan hetkeksi 'erilleen' tutkiskelemaan tilannettanne. :)

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   16.9.19 20:35:06

Tuotakin voisi miettiä. Mietityttää sekin, jos sitten pian löytyy joku muu tuohon rinnalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.9.19 22:43:22

On vain ja ainoastaan typeryyttä periaatteesta päättää, että pariterapiaanhan me ei mennä. Parasta mitä ikinä olemme tehneet, oli mennä pariterapiaan. Anna sille mahdollisuus. Sopikaa, että käytte vaikka kolme kertaa, ja jos se ei anna mitään, lopetatte. Voitte vain voittaa.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   17.9.19 06:32:08

Se terapeutti on minun tuttu, joten se on suurin syy miksi en näe mitään syytä mennä juttelemaan. Ja oikeasti, en tiedä haluanko edes parantaa tätä meidän juttua enää.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   17.9.19 08:44:26

On tämä kyllä itselleni sellainen päänsisällä oleva pyörremyrsky, että ei muuta voi sanoa. Päänsisällä kun näitä pyörittää, niin ei saa mitään selvää ajatusta miten jatkaa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   17.9.19 10:48:09

Listaa plussat ja miinukset paperille ja mitä elämältä haluat.
Sitten tutki 'mitä haluat'-osiota ja laske antaako nykyinen tilanne mahdollisuuden saavuttaa tahtomasi.
a) Jos ei, niin mieti miksi ei..
b) Jos taas mahdollistaa, niin mikä enää estää..
c) Jos et haluakaan mitään, tai et tiedä mitä tahdot, niin istupa miehesi kanssa nokikkain ja kysy mitä hän tahtoo elämältään, siinä voi itsekin havaita jotain itsestään.

Äläkä anna pariterapeutin tuttuuden estää, jos haluat selkiyttää välinne, vaan tilaat, tietenkin, ajan uppo-oudolta jostain lähikaupungista. :)

Mutta ensin selvitä kuka olet, haluaisitko olla toisenlainen ja miksi olet nyt tyytymätön.

Lähettäjä: matti 
Päivämäärä:   17.9.19 13:52:25

Vieläköhän täältä haudanpohjalta uskaltais höyrytä menneistä asioista.
En ole mikään naisten mies. Olemme olleet huomaavinamme samanlaisia
asioita naisista, ollaan sitten Euroopassa , tai Amerikassa. Vaikka naiset
ei mitenkään erikoisesti matkoihin liitykään, tuon sorttisia asioita kuultiin.
Myöskin oman porukan jäseniltä.
Pärjättiin keskenämme hyvin, mutta naisilla tais olla keskenäisiä vaikeuksia.
Kyllä se vaihtelu tais olla mukavaa puolin ja toisin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   17.9.19 14:43:05

Juttele, Matti, vaan niin paljon kun kirjoittamaan ehdit, ajatuksesi ovat huomionarvoisia juuri miesnäkökulman takia. :)

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   17.9.19 17:35:43

Minusta on mahtavaa, että Matti myös kommentoi tähän ketjuun. Tuo miehistä näkökulmaa asiaan.

Lähettäjä: matti 
Päivämäärä:   17.9.19 18:58:55

Jos siedätte näitä höpinöitä, niin jatketaan. Ero, me nyt vanhat, ei osattu
lakiasioita ajatella nuorena niin kuin nykynuoret. Meillä ero olisi tullut
kalliiksi. Tähän pesään ei vaimo ole mitään tuonut. On kylläkin
huushollin hoitanut hyvin, raha-asioissa aina sovittu. Ei ole maatalouspuolen
töihin tarvinnut puuttua. Ei ehtinyt tulla pakkoa.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   17.9.19 20:00:41

Sehän se on tuo raha. Meillä mies maksanut asuntolainan, minä kasvattanut lapset, pitänyt huushollin kunnossa ja kustantanut ruuat ja muksujen harrastukset. Oma rahan käyttö ei näy minkäänlaisena konkreettisena, kun ne on mennyt myös muksujen vaatteisiin ja yhteisiin ulkomaan reissuihin muutaman vuoden välein. Iso riitahan siitä tulisi, miehen mukaan minulla on vaan tuulen huuhtoma perse, sillä kaikki omaisuus.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   17.9.19 20:11:12

Juuri noinhan se usein menee, Kuukeli. Vaimo "ei tuo pesään mitään", mitä nyt tavallisesti maksaa koko perheen ruuat, lasten tarvitsemat asiat, miehenkin vaatteet ja taloustavarat, jne. Loputtomasti pieniä asioita joista vuosien mittaan kertyy kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia maksettavaa. Mutta kaikki menee heti kulutukseen eikä käsiin jää mitään. Mies pystyy näinollen käyttämään tienestinsä kiinteän omaisuuden lainanmaksuihin ja muihin isompiin hankintoihin. Ja kuittailemaan vaimolle viimeistään eron tullen, etteihän tämä ole maksanut mitään, joten tyhjin käsin pitäisi lähteä. Voi naisen pohjatonta ahneutta, ellei tähän suostu...

Lähettäjä: ,-- 
Päivämäärä:   19.9.19 12:58:07

"Tähän pesään ei vaimo ole mitään tuonut. On kylläkin
huushollin hoitanut hyvin,"

Eli on käyttänyt kaiken aikansa ja rahansa miehen, maatilan ja mahdollisesti perheen hyväksi. Sitä on vaikea mitata rahassa, mutta varmaan kuulostaa vaimosta melko ikävältä kuulla, ettei hän ole tuonut pesään mitään. Käytännössä on pitänyt koko paketin koossa 24/7.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   19.9.19 17:27:50

Eipä kannata maatilallisten miesten ihmetellä, jos ei emäntäehdokkaita ole oven täydeltä tulossa. Niin syvällä näyttää monilla edelleen olevan tuo ajattelu, että "vaimo ei tuo pesään mitään", kunhan loisii ja laiskottelee ja oikeissa töissä olevan isännän rahoja tuhlaa. Avioehdolla pyritään vielä varmistamaan, että varmasti ei saisi mitään mukaansa, jos ero tulee, vaikka samalla tavalla on perheen eteen tehnyt työtä, vaikka sitten muualla työskennellen, ja rahansa ja aikansa perheen hyväksi käyttänyt.

Miksi se vaimo pitää siihen sitten edes ottaa, kun ei se ole muuta kuin kallis elätti sitten? Pyörittämään arkea ja pyöräyttämään perilliset kyllä kelpaa, kunhan ei vaan itselleen mitään halua eikä vaadi. Pitäkööt maajussit peräkammarinsa vaan tuolla asenteella. :(

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   20.9.19 19:55:10

Eroaisin heti, jos mieheni asenne olisi toi, että minulla ei olisi kuin tuulen huuhtoma perse. Sinähän olet perustanut perheen hänen kanssaan ja tehnyt lapsia miehellesikin, eihän ne ole vain sinun lapsia.
Onneksi nykyään ei tarvi lähteä tyhjinkäsin edes sieltä maatilalta. Ota selvää asioista ja järjestä eroasiat vireille. Yhteinen omaisuus on helppo jakaa, ehkä se miehesi tajuaa kun joutuu maksamaan sinulle.

Lähettäjä: matti 
Päivämäärä:   21.9.19 15:21:52

Eipä tarte maksaa. Asenne valehtelijaa kohtaan ? Kuolema myöskin
pian itselle. Täältä joutaa pois.

Lähettäjä: Viliboy 
Päivämäärä:   23.9.19 23:57:08

Aloittaja. Sinusta voi tulla vielä onnellinen. Jätä tuo elävältä kuollut suhde.

Lähettäjä: oi 
Päivämäärä:   26.9.19 15:33:41

Onpa naisilla puuhasteluja. Sillee !

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   30.9.19 12:36:59

On tässä nyt kaiken näköistä tullut mietittyä. Eilen jopa saatiin vähän asiasta puhuttuakin. Tai no, mies tokaisvaan että hoitoon minut pitäisi laittaa ja että hänessä ei mitään vikaa ole. Käski katsoa peiliin, eikä ymmärtänyt ollenkaan, kun koitin sanoa, että vikaa on yhtälailla meissä molemmissa. Sen tiedän että tunteet on nyt kokonaan pois pelistä, ainakin minun osaltani. Erostakin jo puhuttiin, mutta sivulauseessa. Helppo olisi vain lähteä, mutta ajattelen liikaan läheisien tunteita, ja ei se hellpoa miehellekkään ole. Herkkä kun kuitenkin on, ja pitkä historia takana. Hän ei vaan näe itseään kauemmaksi, eikä yhtään tunnu ymmärtävän, että tunteet ne on minullakin. Huoh..
Jotenkin tuntuu, että nyt me molemmat tehdään hidasta eroa, ja jossain vaiheessa tiet eroaa. Toivottavasti sopuisasti.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   30.9.19 12:44:29

Anteeksi mitä? Haluat erota mutta et tee sitä _läheistesi_ tunteitten takia? Oletko varma, ettei tosiaan kannattaisi hankkiutua sinne hoitoon? ;) Vitsi, vitsi, mutta totta toinen puoli. Kenen läheisesi muuten haluaisit itse jäävän huonoon suhteeseensa, jotta sinun tunteesi säästyisivät joltain, miltä? Niinpä. Sinun elämäsi se on ja ainoa, jonka mielipiteillä siinä on väliä, olet sinä ja puolisosi. Puolisosi mielipiteen jo sait selville. Joten..?

Mutta totta, että asiat vaativat sen kypsyttelyaikansa. Jos elämä on hyvää eikä muuta kaipaa, silloin voi jättää asiat silleen. Muuten ehkä kannattaisi tehdä jotain. Harva niitä tekemiään asioita kuolinvuoteella katuu, tekemättä jättämiä kylläkin.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   30.9.19 13:48:38

No, lähinnä minulla on iäkkäät vanhemmat, jotka asuvat ihan vieressä. Mieheni on ollut aina kovin tärkeä isälleni, joten lähinnä sitä pelkään, että hän katksiee välit kokonaan. Asutaan vanhemmiltani ennakkoperintönä saadulla maalla, ja itse en sinne halua jäädä jos ero tulee. Vaikea selittää...

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.9.19 16:01:52

Asumuserohan on siten mainio ratkaisu, kumpikin saa miettiä tahollaan ja Sinä juurikin jo jossain muualla kuin siellä, minne ehkä miehesi haluaisikin jäädä..

Katsopa nyt heti sopiva vuokra'koppi' sieltä minne haluat ja tuumasta toimeen. :)
-Sehän ei vielä ole se ero, vaan konkreettinen harkinta-aika.

Lähettäjä: surusilmä 
Päivämäärä:   1.10.19 07:12:02

Voi kuukeli, oli kuin omasta avioliitostani olisin lukenut! Eli ymmärrän mitä käyt läpi.

Mietin itse eroa lähes päivittäin, mutta en pysty tekemään mitään. En jaksa edes puhua asiasta. Myös minun mieheni etsii vain syyllistä ja se olen tietysti minä. Vuosien mollaaminen on jo opettanut minut rakastamaan myös itseäni, enkä enää itke "huonouttani". Suren sitä, että hän ei näe mahdollisuuksia muutoksille muissa kuin itsessään.

Yhdessä pitää yli 25 vuotta, tila ja ja ja ja....

Lähettäjä: jk 
Päivämäärä:   1.10.19 10:18:09

"Mieheni on ollut aina kovin tärkeä isälleni, joten lähinnä sitä pelkään, että hän katksiee välit kokonaan."

Jos ystävyys on tärkeä myös miehellesi, niin varmaankin hän säilyttää suhteensa isääsi. Tiedän paljon esimerkkejä siitä, että tuon kaltaiset suhteet säilyvät eron jälkeenkin. Jos eivät säily, niin ehkäpä se ystävyyssuhde ei sitten niin molemminpuolinen olekaan, ja sen varmaan isäsi tietää sisimmässään jo nyt.

Lähettäjä: kuukeli 
Päivämäärä:   1.10.19 18:08:29

surusilmä, on tämä kyllä vaikea tilanne. Tekisi mieli lähteä, mutta tosiaan voimat puuttuvat. Tuntuu siltä että tässä samassa tilanteessa junnaa, eikä osaa eteenpäin mennä. Ehkä sitä joskus saa rohkeutta muutokseen.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   24.10.19 22:03:41

Toi asioiden miettiminen ja järjestäminen on siinä erossa se vaikein osuus. Kun olet saanut kodin ja tavarat paikalleen voih huokaista helpotuksesta.
Saman kokenut ja mietin usein miksen lähtenyt aiemmin. Tsemppiä

Lähettäjä: *, 
Päivämäärä:   25.10.19 08:27:05

Allekirjoitan niin nimimerkin T kommentin. Itsekin pyörittelin asiaa mielessäni kauan ja kuvittelin, etten selviä. Melkoinen myllerrys käytännön asioihin, mutta kaikki järjestyi loppujen lopuksi ja ihan hyvin. Elämä on niin paljon parempaa nykyään. Olkaa rohkeita!

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   26.10.19 13:19:58

Äijä vaihtoon vaan. Kyl se siitä. Enhän minä nyt mitään hankaluuksia
aiheuta.

Lähettäjä: öÖh 
Päivämäärä:   26.10.19 19:26:18

Joku ihminen ei oo nähnyt hellyyttä lapsena, eikä ole tottunut siihen aikuisenakaan.

Ja joku mies pitää perheen elättämistä ensimmäisenä asiana parisuhteessa.
En tiedä onko teillä noin?

Mie putosin aikanaan tuohon tilaan.

Siis teki pitkää päivää ja uupui illaksi. Ja painuu illalla nukkumaan, herättääkseen aamulla töihin.

Kunnes masennus ja työuupuminen vei lopuksi minut vuodepotilaaksi.
Ja porukka ei silloinkaan ymmärtänyt mihin pystyn tekemään ja milloin
on vaan pakko luovuttaa.

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   27.10.19 16:24:10

Sanoovat, että joka lähtöön meitä riittää. Ennen nuorena vajaa 10 v.
oltuani palkkatöissä ( myynti, maat. koneet) jäi luppoaikaa, en tiennyt
mitä puuhastella.
Sen jälkeen on aina ollut kiire, maanvilj. hevoset. Raveissa varmaan
10 maassa. Parhaita työpäiviä lauantai-sunnuntai, viikolla piti hoitaa
asioita. Avioelämästä ei enempää huomautettu, mutta ei tainnut
myönteistäkään olla. Kuolema lopulta erotti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.11.19 22:56:56

Mä painin samoissa ajatuksissa. Kaikki näennäisesti hyvin mutta kaveripohjalta. Talous hyvä ja vakaa. Lapsista 2/3 maailmalla, nuorinkin ensi kesänä. Nukumme samassa sängyssä, makoomme vierekkäisillä sohvilla sujuvasti, mutta mies ei vahingossakaan kosketa. Syytä ei kuulemma ole, ei tiedä. Olemme ns. täydellinen pari. Emme tappele, emme puhu paskaa toisistamme. Olemme tasapainen pari. En voi kenellekkään sanoa, miten yksinäinen olen tässä täydellisessä elämässä.

Lähettäjä: mirkku 
Päivämäärä:   4.11.19 22:02:58

Täällä myös saman asian kanssa pähkäilen

Lähettäjä: Pieksänmäki 
Päivämäärä:   26.11.19 17:39:05

Menkää Pieksämäen avioliittoleirille! On aina heinäkuun alussa. Arvot ovat kristilliset, mutta uskontoa ei tuputeta vaan jokaista ihmistä kunnioitetaan uskoi tai ei. Minä painostin oman mieheni leirille uhaten avioerolla. Saatiin todella apua ja ollaan menossa kohta uudelleen. Siellä on monia pareja, jotka ovat olleet leirillä monta kertaa. Ketään ei syyllistetä, syyllistä ei etsitä. Siellä oppii oikeasti. Parempi avioliitto järjestää. Suosittelen!

Lähettäjä: täällä eronnut 
Päivämäärä:   29.11.19 12:08:58

olen samanlaisessa tilanteessa elänyt kuin aloittajakin vuosia, päivittäin tuli eroa mietittyä ja kärsin henkisesti. Mies ei puhunnut enää minulle mitään, valehteli ja salaili asioita , tosin ei pettänyt kenenkään kanssa mutta juurikin tuo "tuulen huuhtomalla perseellä" tänne tullut ja loisinut. Kolme lasta saimme ja kun he varttuivat isoksi, päätin että eron on tultava tai kuolen eläväksi zombieksi. Miehen vanhemmat kuten myös veljetkin vaimoineen katsoivat nenänvartta pitkin, koskaan en kelvannut ja lopulta lakkasin yrittämästä ja elin itselleni. Siitäkös vaivihkainen kiusanteko vain lisääntyi, kävimme pariterapiassa, koitimme jonkun kerran ihan tosissaan aloittaa uudelleen kun kuvittelin että kun oikein yrittää niin kyllä se siitä ja halusin olla varma ettei tämä todellakaan tule toimimaan.

28 vuotta naimisissa oloa ja sitten kun eropaperit allekirjoitettiin tuntui kuin kivi olisi pudonnut harteilta ja oli vapaampi hengittää. Olin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin oikeasti helpottunut ja onnellinen.
En sano että ero olisi ainoa ja oikea ratkaisu vaan sen että joskus se on sitä ja kun kaikkensa on yrittänyt ja mikään ei auta niin miksi kitua kauempaa. Olet aloittaja vielä nuori ja löydät sellaisen ihmisen rinnallesi joka arvostaa, niin minäkin löysin ja tunnen itseni arvokkaksi. Olen tärkeä ihminen jollekin.

Lähettäjä: oijaa 
Päivämäärä:   29.11.19 23:24:32

Mulla avioliittoa takana 32 vuotta. Ollaan ihan vaan kavereita miehen kaa, mitään intohimoa ei ole ollet ainakaan 10 vuoteen. Tykkään hänestä kyllä, en tiedä rakastanko. On erinomainen isä ja hyvä aviomies sillä tavoin että turvaa talouden, hoitaa, korjaa, kokkaa, auttaa, jne. Ei ole ihmeempiä riitoja,sopuisaa eloa kuin kämppisten kesken.
En ehkä halua muuta, en ehkä halua riskeerata tätä mukavaa ja helppoa elämää, kun ei mulla ole mikään paha olla. Näillä mennään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.12.19 02:33:05

Ihan oma valintahan se on, pitääkö tärkeämpänä itseään vai sitä, mitä muut ajattelevat.

Itse valitsin toimia niin, että itseni kanssa pystyn hyvillä mielin elämään. Se kun se on minusta elämän tärkein ihmissuhde.

Lähettäjä: 1q 
Päivämäärä:   31.12.19 21:57:35

Tuttavapariskunnalla aloittajan kaltainen tilanne. Yhdessä oloa useampi vuoskymmen, lapset jo aikuisia ja heillä omat elämänsä ja lapset kasvatettavina.

Mies tosin pettää ja vaimonsa tämän tietää, mutta katsoo läpi sormien, varmaan juurikin siksi, että lainat talosta maksettu ja elämisen kulut kohtuupienet kun työssäkäyviä ovat. Kumpikaan ei halua alkaa lunastamaan toisen osuutta yhteisestä talosta, eikä varmaan olisi ikinä edes varaa.

Ja varmana miettivät mitä ulkopuoliset miettisivät, jos eroaisivat, vaikkakin suhde ollut kylmä jo useita vuosia miehen toimesta.

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   7.1.20 10:36:51

"Miehellä on päälimmäisenä mielessä vain työ ja raha, koskaan ei ole mennyt perhe tai laspet työn edelle, itse olen ollut aina se vimeinen tärkeysjärjestyksessä. Tai siltä se aiankin on aina tuntunut. Hän ei halua harrastaa mitään, ei käydä kanssani missään, ei edes käyläillä kenenkään luona."

Kauris?

Lähettäjä: juuso 
Päivämäärä:   3.2.20 17:08:53

NO. Näinhän se myönnettäköön. Kun se päinvastainen ajattelu huomattiin
10 - 15 v. yhdessäolon jälkeen. Asiasta ei puhuttu. Valeita kuulin, mitkä
kuulemma oli tapahtunut kauan sitten.
Joutenolo ja hupiasiat ei koskaan käynyt, oli menoja. Ulkomaat, hevoset,
ravit, maatalous , oli kiirettä. Tajusin vasta sitten, kun kumppani tuli
mukaan , olimme kai samanhenkisiä. Nyt on kaikki ohi.