Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   1.5.19 10:09:45

Eikö täällä aikoinaan ollut se ketju jossa käsiteltiin kaikkia henkimaailman juttuja? Aloitetaanko taas? Naureskelevat skeptikot joitten on kuitenkin tultava lukemaan tätä, voivat jättää sitten välistä ne ylettömän tärkeät kommenttinsa hoitoon hakeutumisesta jne, kiitos, kyllä ne on nähty jo moneen kertaan ja vievät vain turhaan kivaa fiilistä muilta. Kokemuksia ja pohdintoja aiheesta!

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   1.5.19 17:10:42

Jes, kertokaa heti jotain. :)

Mie olen ollut siellä edellisten elämien meediolla, ihan mielenkiintoisia elämyksiä, onko muita jotka ovat käyneet vastaavissa?

Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   1.5.19 17:22:01

Kerro lisää edellisistä elämistäsi. En ole käynyt, olisikohan se kannattavaa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   1.5.19 18:21:36

Siel esiteltiin kolme elämää, joilla on jotain kaikuja enemmän tähän nykyiseen.

-Olin ollut alkuperäiskansan inkkarishamaani, naispuolinen ja tiesin luonnosta kaiken, älyhassua, mut ihan kaikkien yrttien, hauteiden ja kasvien käytön.
-Höh, voisivat antaa vähän lisää omaa viisauttani käyttööni tähänkin vaiheeseen, ei se enää 'hattuun nousisi' näillä päivillä ja kokemuksilla. ;)

-Olin myös ollut jonkun kiihkosaarnaajan muija ja ommellut jotain kukluxklaani-huppuja ja kuunnellut äijän 'henkistä oksennusta' kunnes mittani tuli täyteen, heitin ompelut sikseen ja sain hullun akan leiman.

-Olin tuskastunut karjakko jossain lännessä ja tulimme toimeen miespuolisten perheenjäsenten kanssa just ja just kestokyvyn äärirajoilla, sitten vasikkakin jäi syntymästä orvoksi ja sen hoivaamisen kautta sain hiukan purettua ahdistustani.
Koirani olivat niitä uudelleensyntyneitä silloisia lehmiäni. :D

Henkimaailmasta kerrottiin että joudun luopumaan eläimistäni ja kun kiukkusin että miksi ja petänkö ne eläimetkin kun ne on pakko poistaa, niin totesivat, että minun pitää tehdä jotain muuta ja ne eläimet ovat miulle tullessani tienneet mihin tulivat.
Olin surullinen ja vihainen, ja olen vähän edelleenkin, mut enempi vihaisen katkera, koska mitään uutta ei ole ilmennyt ja silti joudun kärsimään 4v tekaistuin syin lyötyä eläintenpitokieltoa.

Luojahan tekee miten tahtoo ja syy voi olla mikä vain.
-Nytkin on taas tulossa viranomaisia kyttäämään asuintaloa tällä kertaa, kun eläinten hävityksen jälkeen sossu vaati selvitystä lapsista, sen Luoja hoiti pois stressistä ja nytkin kun sisustus ja kaikkea pitää uusia ennen 7.5 tarkastusta, on Hän järjestänyt tarvitsemiani tavaroita halvalla ja auttaa kait tästäkin, mut en silti käsitä mikseivät eläimeni voineet meillä kuolla rauhassa vanhuuteen.. :(

Tämä 'maallinen' elämä on yhtä ristiriitaa henkisen puolen kanssa, niin oman pään kuin universaalinkin henkimaailman kanssa.

Muksuissa oli viikinkejä, Atlantislaisia, Keski-Eurooppalaisia ja itsekin olin mm. ehkä Saksassa, kun vein tuttavia istuntoon, niin sain muutamia lisäelämiäkin kuin vain ne kolme, mut palaan asiaan paremmal aikaa, nyt pitää mennä tätä järjestelytyötä jatkamaan.

Mut tässä näin aluksi. :)

Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   1.5.19 20:41:26

Missä olet käynyt istunnoissa?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   1.5.19 21:04:37

Käytiin Pirkanmaan henkisen kehityksen yleisöjutskassa ja tämä luennoitsija tarjoaa myös ns.pienryhmätilaisuuksia ja sellaisissa olen käynyt.
Ihan on tullut anoppilaan pitämään kun olen koonnut ryhmän tai kysynyt 'yksityis'istuntoa, joissa kylläkin on aina ollut kaksi asiakasta yhdessä. :)

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   1.5.19 21:38:31

Minulla on hyvin vahva intuitio, jota olen myös oppinut seuraamaan. Jotkut pitävät sitäkin hörhöilynä.
Eräs tuntematon ihminen tuli joskus kertomaan, että minulla on puhtain aura minkä hän on koskaan nähnyt. Nämä ovat minulle kyllä vieraita juttuja, mitähän sekin tarkoittanee?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   1.5.19 23:49:30

Ehkäpä hänen oli helpompi lukea auraasi, kuin jonkun toisen auraa tai saatat olla aidosti hyväsydäminen ja terve henkilö. :)
Kertoiko hän aurasi väreistä mitään?

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   2.5.19 07:20:30

Hän sanoi vaan, että kaikki auran värit ovat kirkkaita ja puhtaita.

Itse olen huomannut merkkejä tuonpuoleisesta. Läheisten poismenon jälkeen olen tuntenut joissakin tilanteissa heidän läsnäolonsa, samalla aistin vahvasti jotain hyvin kylmää lähelläni.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   2.5.19 11:54:13

Siellä on se pahakin puoli ja ihmiset jotka ovat herkempiä loistavat henkimaailman suuntaan kuin liekkeinä, vähemmän ajattelevat ovat himmeämpiä ja enempi ajattelevat kirkkaampia.

Hengen valo kerää olentoja kuin lamppu yöperhosia ja joukossa on myös kirkkaudesta ärsyyntyviä negatiivisia 'perhosia', jotkut voivat tuntea heitä kylmempänä häivähdyksenä, mutta ihan 'tavallisiakin' henkiä ns.aaveita eli kummituksiakin aistitaan kylminä ilmavirtoina.

Kylmä ei siis aina ole nk.'paha'.

Rukoile, jos olet kristitty, Jumalalta/Taivaan Isältä suojausta kaikkea pahaa vastaa, vahvistusta kohdata tarvittava, itsellesi ja kaikkialle harmoniaa ja tasapainoa Jeesuksen Kristuksen nimessä, amen.
Muista myös kiittää ja pyytää anteeksi, koska me kun ollaan vaan ihmisiä, niin niitä tahattomiakin virheitä tulee tehtyä jopa ihan tietämättään. :)

Pyydä myös enkeleitä auttamaan ja selkiyttämään tuntemuksiasi ja ihan arkeasi.
Heitä on tuolla tuhansia, mutta he eivät voi puuttua elämäämme, ellemme pyydä heiltä opastusta ja ohjausta. :)
Meillä kun on se 'vapaa tahto', niin sitä yleensä kunnioitetaan, ellei sitten ihan tiukoissa tapauksissa Luoja käske muita enkeleitä oman suojelusenkelimme tueksi.

Sitten löytyy jokaiselle kuulemma oma yksisarvinenkin, mutta niiden kanssa työskentelystä en vielä kauheasti tiedä, pari on tullut kulkemaan maallisena hevosena viime metrit kanssamme.
He ovat kovin herkkiä, eli ehkäpä toimivatkin paremmin korkeampaa värähtelyä vastaanottavien kanssa, johon toki voi 'puhdas aura' kohdallasi viitata. :)

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   2.5.19 17:51:34

Olen itse ajatellut, että se kylmyys on merkki hengen läsnäolosta, en ole kokenut sitä pelottavaksi lainkaan.
Muutama vuosi sitten koirani jouduttiin lopettamaan sairauden vuoksi. Samana iltana tunsin aivan selvästi kuinka koira käpertyi sängyssä viereeni aivan kuten ennenkin ja samalla tuntui kylmä ilmavirta.
Joku tietysti selittää nämä aivokemialla, mutta minulle nämä aistimukset tuovat lohtua.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   2.5.19 18:11:47

Kukaan ei pysty selittämään 'aivojen' toimintaa loppujen lopuksi, kun mielestäni ne ovat 'keskus' joka on vastaanottimen kaltainen linkki maallisen ja henkisen ruumiin välillä, aivot ikäänkuin muuntavat hienojakoista virtaa karkeamman olomuodon tarvitsemaan muotoon, jota se voi käyttää.

Siksi sanottaneen että 'käytämme aivoistamme vain murto-osaa', kun emme näillä 'taajuuksilla' pystyisi käsittelemään täyden kapasiteetin tieto/tuntemusmäärää.
Tietoa syötetään sitä mukaan lisää, kun kestokyky paranee. :)

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   3.5.19 18:36:51

Missäs muut hörhöilijät?

Näistä entisistä elämistä olen myös kuullut ohimennen, eräs tuttu mainitsi että olemme mieheni kanssa tunteneet jo seitsemän elämän ajan. Jäi silloin kyselemättä tarkemmin ja vaikealta on tuntunut ottaa asiaa uudestaan esille. Pitäisi varmaan vaan rohkaistua, tuo kiinnostaa kovastikin.
Itse olen aina ollut vakuuttunut siitä, että yksi entisistä elämistä ajoittuu toisen maailmansodan aikaan.

(Nyt varmaan joku kehottaa tutkituttamaan nuppini...)

Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   3.5.19 18:48:23

Minulle ei yleensä tapahdu mitään mielenkiintoista tällä saralla, vaikka miten toivoisin. :D Mutta tällä viikolla kun koirien kanssa lenkillä mietiskelin tulevaisuudentoiveitani ja "päätin", että haaveeni tulee olemaan totta, silmiini osui samantien katseeni korkeudella, pienen koivun oksaan tarttuneena täydellisen kaunis pieni valkea untuvainen höyhen. Aion ottaa sen merkkinä siitä että haaveeni toteutuu, aika näyttää onko näin.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   3.5.19 20:18:00

Suojelusenkelitkin jättävät höyheniä.
-Taisit saada merkin, ne viestit ovat väliin ihan tavallisia pikkuasioita. :)

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   3.5.19 20:49:29

Tuosta tuli mieleen yksi tapahtuma! Läheiseni menehtyi yllättäen ja hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä lähdin täältä maalta kaupunkiin autolla. Suoralla tiellä auton konepellille laskeutui iso valkoinen sulka, näin sen tulon jo kaukaa vaikka vauhtia oli n. 60 km/h.

Lähettäjä: IIII 
Päivämäärä:   3.5.19 23:40:47

Hei, mullekin on tapahtunut tuo! Keskellä talvea, kirkkaassa auringonpaisteessa näen, kun taivaasta rullaa alas valkoinen höyhen!

Mulle isä jättää näitä höyheniä. Löytyy aivan uskomattomista paikoista.

Ja mulla kans lopetettu koira jäi päiväksi vielä kaveriksi. Oli iloinen ja kivuton ja jallitti meidän isompaa (siis edelleen elävää) koiraa riemukkaasti. Kävi nyt äskenkin istumassa mun vieressä. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.5.19 22:38:02

Frida katso (liity) fb ryhmä selvänäkö ja intuitio.

Lähettäjä: Frida 
Päivämäärä:   5.5.19 08:24:01

No hitsi kun en ole Facebookissa, muuten olisin voinut liittyäkin.

Lähettäjä: tytär 
Päivämäärä:   5.5.19 19:02:24

Tähän on nyt vaikea ottaa osaa. Kyse ei ole hörhöilystä vaan ihan arkipäiväisestä elämästä johon kuuluu myös muita ulottuvuuksia. Rakkaat ovat luonani ja huolehtivat minusta.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   5.5.19 19:24:46

Normaalia meille joillekin, mutta joillekin vasta aukeamassa. :)

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   6.5.19 00:23:35

Olen ehdottomasti realisti. Erikoisinta mun elämässä on ollut tilanteet missä on ollut mielestään yksin ja yhtäkkiä tulee fiilis että joku tuijottaa. Kahdesti kyseessä on ollut pöllö ja kerran maakotka. Nuorempana mulla oli dejavu fiiliksiä, tiesin mitä tilanteessa tapahtuu seuraavaksi ja mitä kukakin sanoo, mutta ehkä ne oli tilanteita jotka vaan toistui. En vaan muistanut et viime ke käytiin tää sama keskustelu näiden kans tässä paikassa.

Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   15.5.19 18:30:31

Minä liityin tuohon fb-ryhmään mutta erosin jo. Siinä kohti kun kysellään "näkijöiltä" että mikähän pikkulapsen silmissä kun kutiavat ja lapsi niitä hieroo, ja jotkut ryhtyvät vastausta "näkemään" niin menee touhu mauttomaksi. Kyllä lääkäri on oikea osoite ja toivottavasti äiti kysyy sieltäkin mielipidettä vielä. Mutta olihan tuolla jotain mielenkiintoisiakin juttuja. Tiedäpä näistä.

Tytär, ikävä jos pahoitit mielesi otsikoinnistani jolla pyrin vähän olemaan humoristinen. Meidän kaikkien arkipäivää nämä asiat eivät tosiaan valitettavasti ole, vaikka uteliaisuutta ja kiinnostusta herättävätkin ja olisi mukava tietää enemmän, ja kuulla ihmisten kokemuksia.

Lähettäjä: Hörhömummo 
Päivämäärä:   15.5.19 18:33:25

Niin ja siis tuossa ryhmässähän on ilmeisesti ideana että "amatöörinäkijät" ja asiasta kiinnostuneet saavat harjoitella intuitiotaan ja vaihtaa ajatuksia, ei siellä toki väitetäkään että jutut pitää semmoisenaan ottaa tosissaan! Että en halua siis mitenkään tyrmätä ryhmää, ei vain ollut nyt tällä hetkellä minun juttuni.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   15.5.19 18:48:37

'Ei kukko käskien laula' -sanotaan. ;D

Sama se on noiden lahjojen kanssa, joillain on ja joillain huomattavasti vähemmän.

Aina voi omaa herkyyttään yrittää lisätä, mut kaikilla on oma juttunsa ja siinäkin juuri se erilaisuus täydentää porukkaa ja tasapainottaa maailman harmonioita.

Lähettäjä: jopas 
Päivämäärä:   15.5.19 22:16:54

Miksiköhän nää uudelleensyntneet on aina jotain inkkari- tai muita prinsessoita? Miksi tavalliset tallaajat ei uudestisynny?

Mä tiedän ennalta hirvet tienpielissä.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   15.5.19 23:49:28

Enpä tuosta Yma Sumacista niin tiiä, hän piti itseään inkaprinsessana suoraan alenevassa polvessa kylläkin. ;)

Ei meikäläisel kyllä ollut mitään suurtaustaa aiemmissakaan elämissä, eikä muksuillani myöskään, joku oli kalastaja, joku leipuri, joku filosofi, joku erakko jne, eli harvalla lienee sitä valtaa ollut omaa kynnystään pidemmälle.

..ja harva oli edes 'oman elämänsä sankari', traumoja sieltä jäi, joita pitää vielä tässäkin elämässä työstää. :/

Olen kylläkin miettinyt näitä juttuja enempikin välillä, yllätyyyys.. :D
Esimerkiksi tyttären kaverilla mystisiä sairauksia, hommat ja hankinnat menneet enempikin pieleen ja mättää tavallista enempi.
-No, meni Näkijän juttusille, kävi ilmi, että on vanhaa noitasukua ja tapelleet pari noitasukua keskenään ja saanut kirouksen seurakseen koko suku ja ongelmat juontaa sieltä ties monenko elämän takaa.
Manaaja sitten poistamaan kirousta, mutta oli sen verran vahva langettaja, että piti Kalevalan Ainokin pyytää apuun moista poistamaan.(Kalevalakin on siis totta.)
Kykyjä olisi noitapuolella tähänkin elämään, mutta kaveria ei kiinnostanut koko juttu.
-Vaivat ja ongelmat vähenivät ja elämä helpottui, ok.

MUTTA tämä just ihmetyttämään laittoikin, meilläkin on, kuulemma, vaeltajia romaaniheimosta joskus muinoin ollut suvussa ja toisilla lapsistani on enempi siitä syystä sisäistä rauhattomuutta tässäkin elämässä.(esim.Suutarilikka)

-Mites tämä mennee yksiin henkisen YKSILÖkehityksen kanssa? :O
Siis, jos elämämme tukee omaa kehitystämme sieluna, valitsemme vanhempamme, miljöömme ja niinkuin 'kohtalomme', mitä ihmettä jollain MAALLISELLA SUVULLA on sen kanssa tekemistä?
-Olemmeko 'sidottu' johonkin 'sukuun'?
-Sekö aina tukee just meidän henkistä tietämme se sama maallinen materia, sama soluperimä, vai onko käsite 'suku' vain ja ainoastaan henkinen väylä, joka puetaan maalliseen kuoreen jatkumoperiaatteella?

Kertokaa mitä mieltä olette, miten tämä mielestänne menee?
Ärsyttävää epäjohdonmukaisuutta tavallaan. :D

Lähettäjä: miisa 
Päivämäärä:   18.6.19 09:28:56

Mummon kuoleman jälkeen on ollut montakin tilannetta, että olen katsonut ylös ja kiittänyt... kadonneita tavaroita on ilmestynyt esim pöydälle ja sängyn päälle, eikä ole selitettävissä mitenkään "järjellisesti". Lisäksi on apuja tullut mm. työasioissa ym. "pikkujuttuja".
Intuitio on mulla aina ollut vahva ja sitä olen aina uskonutkin, nyt olen kiitollinen siitä että mummo auttaa minua vieläkin <3

Lähettäjä: kuu 
Päivämäärä:   18.6.19 13:29:48

Elämä on niin paljon mielenkiintoisempaa kun on vierellä opastajia tuolta toisesta maailmasta. Monta pientä kiitoksen sanaa olen saanut vuosien saatossa lähettää "yläkertaan", enkelihevoset ovat käyneet moikkaamassa jne. Yritän aina vaikeana hetkenä muistaa, että elämässä ei anneta enempää kannettavaksi, mitä jaksaa kantaa ja kliseisesti "kaikella on tarkoitus".
Tytärkin sanoi (silloin kun oppi puhumaan), että äiti etkö muista kun olimme koko perhe siellä huvipuiston karusellissä. No, äiti ei muista ("äidillä on huono muisti"). Tuohon aikaan emme olleet vierailleet huvipuistoilla eikä meillä ollut TV:tä.
Muistikuvia edellisistä elämistä on mm. Irlannista tms. kapakanpitäjän tyttärenä (tällöin nykyinen mieheni on ollut isäni...???), pohjoismaissa nunnana.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   18.6.19 18:39:39

Aivot meni niin sekaisin. Miehesi on siis isäsi joka on nunna

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.6.19 01:19:05

Niinpä, suhteet ovat mielenkiintoisia. ;D

Kysyinpä aiempaa kysymystäni ja vastaus oli se että maalliseen sukuun kiintyy, kuten miisan mummojutussakin on ja siten se jatkuu, sielu tykkää tulla takaisin tavallaan 'samoihin porukoihin'. :)
..ja siten siirtyy sekä henkinen, että verenperintö.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.6.19 09:00:46

Heips,
onpa mieleinkiintoinen keskustelu täällä.
Minulle on tultu sanomaan myös tästä aurasta. Eli jotkut näkevät sen.
Kerran yhdessä nk vanhainkodissa eräs asukas tuli luokseni ja sanoi: Sinulla on hyvä aura. Se tunne oli aika erikoinen, mutta tämä henkilö taisi nähdä sen auran..
Erään kerran ystäväni tokaisi minulle, sinun ylläsi näkyy selkeästi rakastumisenaura ;)
Oli kyllä erittäin vahvasti siinä rakkauden tilassa. olisi pitänyt kysyä näiltä näkijöiltä tästä asiasta, että kuinka se aura näkyy.
Olin varsin hämmentynyt siintä vanhustenkodin auran nähneestä ihmisestä, olin ihan nuori silloin.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.6.19 09:02:26

Muistatko Tirsku, kun meillä oli vuosi sitten hihhulointiketju, mutta joku mummolalainen sai meidät sen loppetamaan..

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   19.6.19 09:45:12

vuosia sitten ,)

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.6.19 18:26:49

Aivan, Pilkkunen, mutta yllättävän moni siinä kirjoitti.
Mieleeni jäi se iloluonteinen haamukoira, kauankohan se oli kotonaan näkyvissä..?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.6.19 09:26:11

Aikoinaan veljeni kuoltua siitä muutama kk eteenpäin sain oudon
Varoituksen
Tottelin sitä
Ilman sitä olisi käynyt
Todella huonosti

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   20.6.19 10:10:44

Kerro Piste vähän jutusta, miten sait varoituksen ja miten osasit siitä 'ottaa vaarin'?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.6.19 13:50:20

Heinäsiilossa useampi tuhat paalia
Ottanut sieltä heiniä n.kk ajan
Olin menossa hakemaan heiniä
Siiloon mennessä en kerennyt koskea heiniin niin yht äkkiä
Putosi 3paalia
Jokin takaraivossa sanoi ulos
Sen jälkeen romahti
Useampi sata paalia
Tähän asti olivat pysyneet kasassa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.6.19 13:55:22

Koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen kasa ole romahtanut
Siellä ollut heiniä 25v

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   20.6.19 23:01:16

Justiinsa, hyvä juttu. :)

Me ollaan 16vn kanssa kahlailtu Doreen Virtuen 'Kuiskauksia'-kirjaa, siitä saa kokoajan uusia oivalluksia. :)

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   21.6.19 08:47:45

Hyvä kun menit ulos paalivyöryn alta, huhh.
Oliko tämä mielestäsi varoitus jostain pian tapahtuvasta, sitäkö tarkoitit?
Minä näen ihan enneunia, ne varoittavat tulevista vaikeuksista, jopa kuolemista.
Olen tulkinnut ne ihan vaan itse. Ja nämä unet auttavat minua kohtaamaan vaikeudet, ikäänkuin etukäteen vähän varaudun niihin.

Lähettäjä: 88 
Päivämäärä:   8.7.19 19:44:36

Hevoseni oli lopetettu paria kuukautta aikaisemmin. Tallissa oli illalla yksi ihminen ja hevoset söivät rauhassa iltaheiniään, yht'äkkiä kaikki hevoset nostivat päänsä ja seurasivat rauhallisina (päätä kääntämällä) ikään kuin jokin olisi kävellyt käytävän päästä päähän. Tämän jälkeen jatkoivat ruokailua normaalisti.
Ajateltiin, että hevoseni, tallin pomo, tuli vielä tervehtimään laumaansa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   8.7.19 20:09:50

Hevoset ovat todella henkisiä olentoja, lukevat omistajansa ajatukset kilometrienkin päästä, mutta vaikka syntyvät tänne meidän avuksemme, niin omaavat myös vahvan opetustehtävän, eivät hyväksy vaillinaisia apuja kokeneelta, mutta toimivat väliin kuin ajatus vaikeavammaisilla ja pikkulapsilla. :)

;Minuakin kuulemma jotkut edesmenneistä hevosistamme vahtivat henkiolentoina, en vaan ole saanut heitä VIELÄ nähdä..

Lähettäjä: Jjalituli 
Päivämäärä:   18.7.19 11:38:44

Unista, tietääkö kukaan?
Olen viime aikoina nähnyt painajaisia, yksi ahdistava jäi erityisesti mieleen. Siinä oli paljon ruumiita, alastomia valeltu jollain tummalla aineella ja he olivat kasassa. Ikäänkuin näistä olisi tehty tulvavallia, siinä oli joku sekasorto menossa kun vartijoita paljon ja työmiehiä, joita kaatui myös sinne samaan kurakkoon hekään eivät enää päässeet ylös, kasa oli joen tai ison ojan vieressä. Yksi näistä ruumiista ajautui toiselle puolelle ojaa. Näin että hän olikin elossa yritti päästä pois. Sitten joku vartija huomasi tämän ja lopetti hänetkin. Unessa itse olin jotenkin ulkopuolinen, läsnä mutta katselin sivusta en voinut vaikuttaa tilanteeseen mitenkään. Ketään näistä ihmisistä en tunnistanut. Ahdisti kamalasti. Sitten heräsin, hirveä hiki ja ahdistus oli päällä.
Mitä unitulkinta sanoisi näin oudosta unesta?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   18.7.19 12:18:02

Voipi olla takautuma jostain edellisestä elämästä, mutta kovin kiinnostaisi mikä sen nyt toi mieleesi?

Tunnistatko siellä mitään paikkaa, kävitkö lomalla missään vastaavassa paikassa, oletko lukenut tai nähnyt elokuvaa tai jotain aiheesta?

Miun pojalle tuli takauma jostain sotatilanteesta armeijan aluksi, ei pystynyt ampumaan tauluun, eli on ehkä kuollut taistelussa, joutunut tappamaan naisia tai lapsia vastoin vakaumustaan tai muuta teloitusta, mistä on tullut yli elämien kestävä trauma, ehkä tilanne oli sama: valmistauduttiin ampumaan ja odotettiin käskyä.
-En tiiä kuinka käy, selättääkö hän traumansa, vai saako aseettoman..

Lähettäjä: pystykarva 
Päivämäärä:   19.7.19 08:35:42

Itsellä muutamia outoja kokemuksia. Eniten on mietityttänyt tuntemattoman mummon vierailu.

Olimme nuorina ostaneet vanhan ok-talon, jossa oli vanhanaikainen kylmä eteinen, josta mentiin sekä vinttiin, että alakerran huoneisiin. Olin keittiössä ja kuulin, että joku tulee vintistä alas. Menin eteiseen ja alakertaan laskeutui vanha mummo. Hän sanoi käyneensä katsomassa, onko yäkerrassa ketään. Menin jotenkin lukkoon, mutisin jotain ja mummo lähti ulos. Menin perässä katsomaan minne päin mummo lähti, koska oli itselleni täysin vieras ja ajattelin, että on ehkä eksynyt. Mummosta ei näkynyt jälkeäkään, katosi jälkeä jättämättä ovesta mentyään.

En tänäkään päivänä tiedä, oliko tämä todellinen henkilö, mutta kukaan seudulla asuva hän ei ollut. Myöskään kukaan muu ei tiennyt tällaisesta mummosta mitään, kun kyselin jälkeenpäin.

Talossa oli asunut vanha mummo kuolemaansa saakka, mutta kuvia en hänestä koskaan nähnyt.

Talossa kuului kaikenlaisia ääniä ja en koskaan kotiutunut sinne, näin siellä myös paljon erikoisia unia.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   19.7.19 23:47:14

Pystis näki siis oikean kummituksen. :)

Miekin näin tämän talon vanhan isännän, mut hän oli 'oikeampi' ;D haamu, eli ilmestyi tyhjästä ja katosi melkein saman tien.

Lähettäjä: Miitta. 
Päivämäärä:   21.7.19 08:21:32

Meillä juoksi vuosia sitten pikkuinen tyttö portaita ylös. Aina ylös mut ei alas. Se nähtiin ja kuultiin. Hirmuisen ripeästi hän juoksi. Sitten yksi sukulaisnainen kertoi, että tässä talossa on asustanut kerran muinoin sodan aikaan tyttölapsi, joka kuoli tuberkuloosiin.

Se oli jotenkin vaikea käsittää tällaiselle teoreetikolle kuin minä.

Ei se auttanut kuin hyväksyä, kun aloin tuolla kunnassa työskentelemään, niin ihan vieras nainen kysyi, että vieläkö se tyttö on teillä? Se rappusia kulkeva.

-Voin sanoa, että jäin vähän tökkimään silmälasieni asentoa ja kysäisin että onko tämä joku yleismaailmallinen tieto mistä minä en ole kuullut... Hän sitten tokaisi, että tuntee entiset omistajat.

Sit kerran manasin, että kun ei voi lomallakaan olla yhtä aikaa liikenteessä tämän maatilan vuoksi, niin sama täti sanoi naurahtaen, että eikö teillä ole niitä apulaisia ihan tarpeeksi siellä, jätä niiden käsiin. Taas piti vähän korjailla silmälasien asentoa ja jos olisi ollut kuulolaite niin olisin asentanut senkin uudestaan paikalleen.

Lähettäjä: Jjalituli 
Päivämäärä:   21.7.19 18:36:07

Kun odotin ensimmäistä lastani näin noin 5v.pojan silloisessa talossa jossa asuttiin. Voiko tämmöinen näkynyt poika muuttaa mukana? Olen miettinyt liittyykö johonkin vanhaan huonekaluun..
Olemme muuttaneet tuon asunnon jälkeen 2 kertaa, ja nyt lapset sanovat että tuommoinen poika on näkynyt. Menee seinien läpi, katoaa. Lapset eivät tienneet että minä olen nähnyt tämän jo kauan sitten, tuli vaan kerran puhetta tämmöisistä asioista. Niin he kertoivat pojasta.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   21.7.19 23:49:17

On tämä maailma ihmeellinen jo ihan itsessään, saati kun 'maailmankuva' senkun avartuu. :)

Lähettäjä: Mutsi 
Päivämäärä:   22.7.19 19:07:29

Liukastuin liikkuvan auton alle 7vuotiaana eli olin etu/takarenkaan välissä selälteen, iso partainen värikkäisiin (liila viitta) vaatteisiin pukeutunut mies (enkeli) veti minut pois.. tästä on 51vuotta , vieläkin muistan kruunupäisen pelastajan,

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   23.7.19 11:14:26

Hyvä Mutsi, ei ollut vielä aikasi lähteä, olikohan hän oma suojelusenkelisi kenties.. :)

Mie se taas suuressa uteliaisuudessani ostin rajatieto-alueen kirjoja huutonetistä.

-Väliin käy mielessä satu uteliaasta norsunlapsesta, ajalta jolloin norsuilla ei vielä ollut kärsää, joka halusi tietää mitä krokotiili syö aamiaiseksi.
Kaikki sukulaiset ja tutut läimäyttivät häntä kun hän kysyi ja sit joku käski mennä katsomaan.
Norsunlapsi lähti kohti sinivihreälle vivahtavaa Limpopojoen rantaa.
Perillä hän kysyi itse krokotiililtä, joka nappasikin norsunlasta nenästä kiinni sanoen että vaikka pieniä norsunlapsia..
He vetivät ja vetivät norsunlapsen matkaseuralaiset auttoivat ja vetivät vetämästä päästyään, vihdoin krokotiili väsyi ja päästi irti.
Norsunlapsiparan nenä oli venynyt piitkäksi kärsäksi, mutta paluumatkalla hän oppi sitä käyttämään: poimimaan marjoja ja hedelmiä puista, suihkuttamaan vettä ja kotiin päästyään hän vielä läimäytteli sillä sukulaisiaan takaisin.. ;D
-Siitä lähtien elefanteilla on ollut kärsä.

Joten tavallaan norsunlapsi 'sai takkiinsa' uteliaisuudestaan, mutta siitä koitui myös paljon positiivista seuraaville sukupolville. ;)

Palatakseni siis ostoksiini, kirjaa 'Herätä sisäinen äänesi', tai 'Henkiseen eheyteen' en ole vielä avannutkaan, mutta sen sijaan vilkaisin kirjaa Luonnon salaiset voimat ja niiden käyttö 2.
Pari sivua luettuani olin jo niin 'suuren äärellä' että täytyy tosissaan ottaa selvää. Aiemmin (2vkoa) saamani ykkösosa on jossain 'hukassa' nyt ja sen kahlattuani saatan tajuta lisää.

Onko joku teistä tutustunut Jalkasen teoksiin?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   23.7.19 12:20:27

Puin aihetta enempi äsken tuolla Tirskun 5.karsinassa, jos jotakuta kiinnostaa.

Lähettäjä: Tuuli 
Päivämäärä:   5.8.19 19:06:06

Iltalenkillä tuli vastaan kuollut hiiri, iso musta sulka ja kyykäärme. Iltatallissa vielä sisilisko. Mietin että onpa sattumaa yhdelle illalle. Mitähän noituuksia tämä tietää.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.8.19 10:54:23

Olipas Tuulilla hyvä 'sattuma', kirjoita ne ylös johonkin kalenteriin ja katso liittyykö ne johonkin lähiaikoina. :)

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   3.9.19 15:08:04

En tiedä, kuuuluuko tämä nyt tänne, mutta minulle kävi kerran näin:
Minun piti viettää Kouvolassa muutama tunti ja menin silloiseen Mannerin kahvilaan, joka sijaitsi yläkerrassa. Kun astuin kahvilaan, yhdestä pöydästä nosti eräs mies kätensä ja tervehti iloisesti kuin hyvää ystävää. Tervehdin myös, ja menin omaan pöytään istumaan, koska heitä oli pöytä täynnä. Mietin, että kuka kumma tämä on, hirveän tutuntuntuinen, mutta en saa nimeä mieleeni, enkä mistä hänet tunnen. Kohta hän tuli pöytääni ja aloimme yhdessä miettiä, mistä tunsimme. Hän kertoi olevansa lentokonemekaanikko ja kysyi olenko lentoemäntä, no en ollut. Koskaan en ole ketään hänen nimistään tuntenut, eikä hän minun nimistäni. Mutta kummallekin toinen oli tuttu, ääni, olemus, puhetyyli, ihan kaikki niin tuttua kuin olisimme tunteneet aina toisemme. Kerroin, että olen ravihevosten kanssa tekemisissä työkseni ja harrastuksekseni, ja hän taisi harrastaa purjehdusta tms, josta minun elämäni oli mahdollisimman kaukana. Hän saattoi sitten minut autolleni, emmekä ole sen jälkeen nähneet, mutta ne unohda tuota kohtaamista koskaan. Jäi sellainen muistokuva kuin olisin kohdannut veljen - mutta minulla ei ole koskaan ollut veljeä.

Lähettäjä: jane 
Päivämäärä:   4.9.19 11:09:16

Mä olin muutama päivä sitten lenkillä metsässä, vettä hieman tihkutti ja yhtäkkiä pieni sinivalkoinen perhonen lensi vierellä. Se tosiaan lenteli ihan metrin säteellä minusta varmaan kilometrin matkan. Ihmettelin suuresti miten perhonen voi lentää tihkusateella. Sitten tajusin ettei se ollutkaan perhonen vaan pappa kävi moikkaamassa, oli päivälleen 10 vuotta hänen kuolemastaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.9.19 22:01:09

Näitä on mielenkiintoista lukea. Minulls on viimepäivinä ollut unia, joissa on todella vahva taianomainen tunne jostakin hyvästä ja mystisestä. Osa unista on valveunen kaltaisia. Esimerkiksi tänään törmäsin päivällä ja heräämisvaiheessa katsoin edesmennyttä hevostani ja tiedostin, että se on siinä edessäni niin kauan kuin vain katson. Se oli siinä huoneessani, pää näkyvissä näkemässäni
ulottuvuudessa. Ja minä katsoin ja vain tunsin kiitollisuutta ...

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   13.9.19 23:55:58

Ympärillämmehän he usein ovat, joku näkee, joku kuulee, joku tuntee ja jotkut vain tietävät. :)

Lähettäjä: Sara 
Päivämäärä:   14.9.19 20:13:38

Mun isä on kuollut vuosikymmeniä sitten. Hän laittaa mulle terveisiä höyhenten muodossa. 2 kertaa on jäänyt erityisesti mieleen. Toinen oli eräs aurinkoinen paukkupakkaspäivä, olinnahdistuneena ajamassa töihin, niin aivan yht'äkkiä kirkkaalta taivaalta laijuu puhtaanvalkoinen iso sulka. Siis joutsenen sulka keskellä talvea taivaalta!

Toinen.kerta sattui ihan viikko sitten. Olin äitiäni saattamassa kaupungilla, kun ensin näin yhden sulan. Sitten toisen. Kolmanken, neljännen, viidenken, kuudennen! Naurettiin äidin kanssa, että tää lintu on kyllä nakuna nyt! Tultiin rakennuksen nurkalle tajusin! Oltiin ohittamassa rakennusta, johon olen haaveillut töihin ja työpaikasta josta isäni aikoinaan kieltäytyi! Oliko tää isäni tapa nyt sanoa, että joku päivä se on minun!!!!