Lähettäjä: erakko 
Päivämäärä:   6.3.19 17:16:21

Taistelen sekoamista vastaan. Menee helposti kolmekin päivää,etten puhu kenenkään kanssa. Niin kauan kun se vielä ahdisti,oli kai parempi. Mut pikkuhiljaa alan tottua,saatan hakea kaupasta vaikka lonkeroa ja taas kestän yhden illan. Oli mulla ystäviäkin,kaksi. Kuolivat puolen vuoden välein. Voi,kun olisin tajunnut arvostaa heitä vielä enemmän heidän eläessään... Tiedän olevani alkoholisoitumassa, aamuisin olen pettynyt,että vielä piti herätä. Olen miettinyt sitäkin,että hakisin apua. Mutta: masennukseen kai voi lääke auttaakin,mutta Mikä Lääke Poistaa Todellisuuden,jota elän.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.3.19 18:04:12

Ihminen on oman onnensa seppä, joten ala takoa! :D

Älä keskity siihen mitä Sinulta puuttuu, vaan siihen mitä Sinulla on.

Tee itsellesi selväksi miten tahdot elämääsi elellä ja mitä siihen et halua. Sulje pois se mikä ei käy ja ala vahvistaa niitä juttuja joiden kanssa tahdot aikasi viettää.
Muista harrastukset, muista vapaaehtoistyö, muista kaikenlaiset kurssit ja mm.käsityöhaasteet, muista liikunta jne.

Älä etsi elämäntarkoitusta muista ihmisistä vaan itsestäsi, ethän tahdo vuoden kuluttua 'katuojasta' vaikertaa että " Voi, kun olisin tajunnut arvostaa itseäni vielä enemmän ollessani oman elämäni herra.."

Tee 'todellisuudestasi' elämisen arvoista. :)

Lähettäjä: hölömö 
Päivämäärä:   7.3.19 17:35:17

Yksinäisyys, mitä se olisi, tai ressi, ei tässä sellasesta mitään tiedetä.
Menee välin 3-4 päivää, ettei kukaan käy, en minä ketään kaipaa.
Lehtiä luen paljon, telkasta ei tule muuta katsottavaa, kuin noin viikon
uutiset ja ravit. Niin ja vanhoja sotajuttuja kirjoista, en ole jouten.

Lähettäjä: ei nyt omalla 
Päivämäärä:   14.3.19 07:41:52

hyvin yksinäinen täälläkin ..
nyt lopetin viinin lipittelyn 2 viikkoa sitten ! paljon vapaa-aikaa kun töitä on vain 3 pvää /vko
käyn lenkillä n. 5km
olen ottanut tavaksi käydä kaupungissa jossei muuten niin ostamassa maito litran
katselen netflixiä ja huusholli on siivottu hyvin
odotan kovasti kevättä ja ulkohommia

Lähettäjä: Tyde 
Päivämäärä:   14.3.19 11:28:02

Aloita vaikkapa kävely/lenkkeily. Musiikkinapit korville tai nauti ihan vaan tulevan kevään ja kesän äänistä! Sitten jätät ne lonkerot ja muut pois! Sen sijaan alat panostaa hyvään ja terveelliseen ruokaan. Varmasti virkistää ja juttukaveriakin saattaa ihan yllättäin siinä tulla vastaan:). Omasta kokemuksesta tiedän, että ei se niin helppoa ole, mutta ehdottomasti KANNATTAA yrittää! Toivotan sulle hyvää mieltä ja ihanaa aurinkoista kevättä!

Lähettäjä: connect 
Päivämäärä:   14.3.19 17:19:58

Mä oon välillä myös tosi yksinäinen päivätolkulla, ja sitten välillä on kovinkin puuhakasta lastenlasten ja tuttujen kanssa. Pahinta yksinäisyys oli puolison kuoltua noin kahdeksan vuotta sitten, jouduin silloin myös työttömäksi joten välillä meni useita päiviä etten edes puhunut kenellekään.

Tilanne ratkesi kun tutustuin nettideittailun kautta mieheen joka vaikka asuikin kaukana, tykkäsi puhua puhelimessa tuntikausia lähes joka päivä. Suhde meni poikki muutaman vuoden jälkeen ja yksinäisyyttä lisäsi työttömyyden lisäksi se että sairastuin vakavasti. Nyt alan olla toipunut sairaudestani ja aloitan pian myös työt.

Toistaiseksi synkimmät yksinäisyyden alhot näyttävät siis kohdaltani olevan ohi, mutta haluaisin jotenkin tsempata aloittajaa ja kaikkia muitakin yksinäisiä: ottakaa rohkeasti yhteyttä edes johonkin tahoon mieluummin kuin ripustautukaa haitallisiin riippuvuuksiin kuten alkoholiin. Ottakaa yhteyttä vaikka AA-ryhmiin (Nimettömät Alkoholistit) tai ryhtykää kirjoittelemaan nettideittisivustoilla törmäämiinne henkilöihin. Noissa nettideitti jutuissa kannattaa pitää kyllä pää kylmänä ja odotukset alhaisina: jos asia on niin että kaipaatte vain juttukaveria, niin kannattaa myös pitää odotukset vain sillä tasolla - ja silloin kuka tahansa joka osaa vastata viestiin tai jopa puhelimeen kelpaa seuraksi. Sellaisissa kohtaamisissa voi olla sydämellistä ystävällisyyttä joka lievittää yksinäisyyttä vaikkei suhteessa edettäisi yhtään jutustelua syvemmälle.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   4.5.19 16:57:53

Eikö ole sukulaisia? Töitä? Harrastuksia?

1. Mene töihin (tai jos olet jo, mutta työt tympii, ala etsiä uutta työtä). Tutustu työkavereihin.
2. Pidä yhteyttä sukulaisiin. Järjestä vaikka kesällä tapaaminen isommalla porukalla. Saat vähän tekemistä, kun organisoit tapahtumaa :)
3. Aloita jokin harrastus. Harrastukset voivat olla ilmaisia/melkein ilmaisia (seurakunnan järjestämät asiat esimerkiksi, tai tallilla hevosten kanssa puuhastelu). Saat äkkiä mieleistä tekemistä ja uusia ystäviä.

Lähettäjä: Hetviiki 
Päivämäärä:   13.5.19 13:44:02

Tässä jo toista vuotta masennuksesta kärsineenä on yksinäisyys alkanut tulla tutuksi. Pääkoppa ei toimi kuten normaalisti ja ajantaju häviää, välillä on jaksaminen vähäistä, on niin väsynyt ym. ettei vaan "muista" eikä jaksa pitää yhteyttä kehenkään. Saattaa mennä kuukausi eikä muista laittaa viestiä kenellekään. Ystävien pitäisi olla aktiivisempia ja ottaa enemmän ns. vastuuta ystävyyssuhteen ylläpitämisestä mutta ehkä se sitten tulee raskaaksi ystävillekin.. koko ajan on vaan vähemmän kyselty kuulumisia, ehdotettu mitään ym. Sekin masentaa.
Suurimmalla osalla on oma arki, työ, perhe, harrastukset. Ei riitä aikaa "ylimääräiseen". Itse on kotona 24/7. Vaikka menisi kävelylle, salille tms. niin silti on yksin. Ei ole kaveria.

Uusia ystäviä on mahdotonta tässä voinnissa lähteä etsimään.
Pattitilanne.

Lähettäjä: hölömö 
Päivämäärä:   13.5.19 14:24:34

No ottakeepa tännepäin yhteyttä. Epäilen kylläkin, ette te nyt siedä
vanhaa ukon höppänää. Täällä ei röttelöidä ja tuvassa on lämmintä,
ainakin näin kesällä. Olen yksin, mutta en yksinäinen.

Kyl se siitä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.5.19 15:25:25

Onko höppänällä viisaita ajatuksia?

Lähettäjä: hölömö 
Päivämäärä:   14.5.19 15:45:44

Voihan ne ajatukset omastamielestä olla viisaita, mutta ei toisten.