Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   3.3.19 20:42:57

Tämä nyt kuulostaa varmaan kamalalta ruikutukselta, mutta pakko avautua jonnekin. Meillä on ollut (oli?) hyvä kaveriporukka, koostuu pariskunnista, joista yhden parin kanssa on ollut hyvät välit ja pidän heitä hyvinä ystävinä. Ennen tehtiin yhteisiä mökkireissuja, ym. Nyt minut ja mieheni "on korvattu" muilla pariskunnilla, meitä ei kutsuta enää minnekään mukaan. Pidän heitä tpsi hyvinä ystävinä, mutta ilmeisesti tunne ei ole molemminpuolinen... olen todella surullinen asiasta, meidät on eristetty täysin "uuden porukan" ulkopuolelle, vaikka mitään riitoja, konflikteja, tai muutakaan tähän ei tietääkseni liity. Ollaan tultu kaikki hyvin toimeen, en ymmärrä yhtään miksi meidät on suljettu ulos. Tätä on nyt jatkunut muutama vuosi ja itselle tekee tosi pahaa katsoa somesta kun tää porukka pitää mukavia illanviettoja, grilli-iltoja, mökkireissuja. Tuntuu ihan tosi pahalta ja olen todella ymmälläni, ollaanko tehty tai sanottu jotain mistä on loukkaannuttu. Olen kerran ottanut asian puheeksi ja pyytänyt anteeksi jos jotain olen tehnyt mutta sain vain aivan ympäripyöreitä vastauksia.. minulle on jopa valehdeltu tai jätetty vastaamatta, missä he ovat tai jos ollaan yritetty päästä porukkaan esim. festareilla. Tämä kuulostaa varmaan hölmöltä mutta en todella tiedä mitä tekisin ja olen surullinen, loukkaantunut, tunnen itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi. Enkä todella tiedä, mistä tämä voi johtua. Nämä ihmiset on mulle tosi rakkaita, mutta mä poden aina todella pahaa oloa ja hylätyksi tulemisen tunnetta. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä pitäisi vaan uskoa, että maailma muuttuu ja me ei mahduta enää heidän elämään mukaan... paska fiilis.... kiitos ja anteeksi...

Lähettäjä: toinen tollo 
Päivämäärä:   4.3.19 07:32:47

Harmittavaa, mutta noin käy joskus. MIelestäni ei kannata syyllistyä tai syyllistää, kaveripariskuntanne on vain ehkä halunnut uutta seuraa? Koska jos ei osaa mitään syytä sanoa, niin todennäköisesti on vain jokin heidän tarpeissaan muuttunut. Ihmiset ja pariskunnat muuttuu, eikä se voi olla vaikuttamatta myös ystävyyssuhteisiin. Meille kävi vähän samoin kuin sinullekin erään pariskunnan kanssa ja totesimme, että oikeastaan asia ei haittaa meitä yhtään: olimme vain muuttuneet niin erilaisiksi tekemisissämme, elämäntilanteissamme ja ajatusmaailmoissamme. Asia valkeni lopullisesti, kun soittivat eräänä torstaina, että olivat voittaneet mökkiviikonlopun ja kysyivät, lähtisimmekö mukaan huomenna? No arvaatte, että eihän hevosihmiset tuollaisella varoitusajalla mihinkään yökuntiin pääse. Kieltäytyimme kohteliaasti. Typerämpikin olisi ymmärtänyt, että oltiin varmaan se viimeinen pariskunta, jota kysyttiin kaveriksi - muut olivat varmaan kieltäytyneet tai peruneet.

Tutustuimme myös erääseen toiseen pariskuntaan. Heidän kanssaan reissattiin muutaman kerran ja mukavia reissuja olivatkin. Aika pian vain huomasin, että toiselle heistä oli kovin tärkeää, että "pääsevät piireihin" ja tuntevat oikeat ihmiset, liikkuvat oikeissa paikoissa jne. Minulle tuollainen ei merkitse mitään ja totesinkin aika pian, että riitää, kun käydään silloin tällöin kahvittelemassa - loppujen lopuksi meillä oli tosi vähän yhteistä, vaikka muuten mukavia ihmisiä olivatkin.

Olen itse päätynyt siihen, että minun ei tarvitse enää olla tekemisissä vapaaehtoisesti henkilöiden kanssa, joiden seurassa tunnen jollain tapaa huonoutta tai mukana on epäaitoutta. Pari hyvää ystäväpariskuntaa on pysynyt, uusia saa tulla jos on tullakseen. Ihan varmasti teillekin löytyy uusia tuttavia, toivottavasti ystäväksi asti! Kannattaa miettiä tuota ystävyyttä, oliko sitä aidosti sittenkään? Oliko heillä kuitenkin jollain tapaa erilaiset toiveet tai tarpeet, vaikka teillä olikin mukavaa yhdessä? En usko, että syyllistä kannattaa etsiä, tietäisit kyllä, jos joku olisi aiheuttanut jotain.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   4.3.19 11:17:13

Noin käy avio-avoliitoissa ja muissakin parisuhteissakin, termi on vain että 'kasvoitte erilleen'.
Se on ihan luonnollistakin, aikansa kutakin.

Se ei ole kenenkään syy, eikä minkään muun seuraus kuin elämän itsensä. :)

Junat vai menevät ensin vierekkäisiä raiteita ja sitten raiteet erkanevat kohti omia määränpäitään.

Se on aluksi ahdistavaa ja ihminen etsii aina tuskalle syytä itsestään ja muista, tällaisessa tapauksessa syytä ei ole olemassakaan ja se pitää oppia hyväksymään ja mikä tärkeintä antamaan itselleen ja toisille anteeksi liiallisten odotusten täyttymättömyys ja sen aiheuttama epätietoisuuden murhe.

Olen eläissäni erkaantunut useista piireistä, ala-astekaveri liittyi rikollisporukkaan jo yläasteelle, seuraava 'ystävä' säilyikin pitempään kun olin kätevä juoppokuski, lasten huostaanoton tapahduttua sukulaiset ja tutut käänsivät selkänsä, samaan tapaan kun nyt eläinjuttujen takia päädyin 'ei-toivotuksi persoonaksi' täällä keskustelupalstalla.

Mutta, aloittaja, tiedätkö mikä on loistava juttu ollut näissä 'elämän cembaloissa'?
-Se on se oikea ystävä jonka takia jaksaa, se joka tietää ja tuntee Sinut ja on ainakin tähän asti ollut vierelläsi eli puolisosi. :)
Luoja on tietenkin aina, mutta jos nyt katsotaan tällä maallisella tasolla.

Joten, lippu korkealla kohti uusia pettymyksiä, 'se mikä ei tapa, se vain vahvistaa' ja 'oma apu-paras apu'.
Tsemppiä kevääseen!

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   4.3.19 17:47:44

Kiitos ihanista vastauksista <3 Kai täytyy vaan yrittää hyväksyä, ettei olla heille enää niin tärkeitä, kun joskus oltiin... tuskallisinta tässä on se, että olen itse koko ajan pitänyt varsinkin tätä naista parhaana ystävänäni, kertonut kaikkia henkilökohtaisia asioita, tapahtumia elämässä, pieniä iloja ja suruja jakanut hänen kanssaan kuin parhaan ystävän kanssa jaetaan. Ja hän ei luota omiaan minulle, ei puhu omista jutuistaan, kuulen ne aina jälkeenpäin sävyllä kuin olisi pitänyt niistä tietää tai lukea jostain naamakirjasta. Se loukkaa, olen itseeni pettynytkin miten olen vain kuvitellut että olisin hänelle yhtä tärkeä kun hän on minulle ollut... ja ehkä vähän säälittävää, mutta hän on ollutkin minulle oikeastaan se ainoa kunnon hyvä ystävä. Olisin odottanut vähän enemmän, että itsekin olisin jotain enemmän kuin pelkkä hyvän päivän tuttu.. tai jolle soitetaan vaan kun joku asia @!#$... ollaan läpällä puhuttu toistemme häistä, tulevien lapsien kummeista, kaikesta, ja nyt kuitenkin tuntuu että he ovat pyyhkineet meidät elämästään pois kuin millään ei olisi ollut mitään merkitystä... opiskeluajoista asti ollaan oltu ystäviä. Mutta kai se on vaan ymmärrettävä, hyväksyttävä, että se oli siinä. Olisin vain toivonut avoimempaa käytöstä, itse tykkään että asiat puhutaan halki jos joku painaa mieltä. Mutta niin ympäripyöreitä selityksiä on tullut, ettei oo aikaa ja on kiirettä ym., ja samaan aikaan hengataan muiden kanssa ja pidetään illanviettoja. Ehkä mä toivun tästä vielä, mutta koville tää ottaa. Mutta kiitos ihanista vastauksista, sai miettimään, todella tämän ystävyyssuhteen laatua.

Lähettäjä: tiedän 
Päivämäärä:   4.3.19 17:54:36

Se on usein niin, että itse tuntee toisen paremmaksi ystäväksi kuin se toinen tuntee takaisin. Syitä tällaiseen erilleen kasvamiseen voi olla miljoonia ja aika usein se taitaa olla kateus tai mustasukkaisuus. Kuka, mistä tai kenestä jää usein selvittämättä koska asianosaiselle on helpompi etääntyä vanhasta ystävästä kuin ottaa asia esille. Mutta ei siinä auta itkeä perään jos seura ei kelpaa vaan laajentaa maailmaansa uusilla ystävillä, ehkä joillain joille on itselleenkin käynyt näin ja hekin ovat taas avoimia uusille, hyville ja luottamuksellisille ystävyyssuhteille.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   4.3.19 19:09:26

Kenen mökillä on oltu, kenen grillillä grillailtu? Tuli mieleen, että jospa teillä ei ole ollut antaa yhteistä paikkaa, vaan teidät katsotaan siipeilijöiksi, jos ette tarjoa muulle porukalle koskaan mitään, vaikka sitten vuokraisi jotain paikkaa tms. mihin muut voivat tulla.

Meillä on aittoja maaseudulla pihassa, eläimiä, palju ja muuta "mukavaa", ne puolitutukin ovat tunkemassa tänne varsinkin kesäisin. Oletetaan että me kestitään mielellämme kaikki tutut ja heidän kaverit. Hyvät ystävät toki saavatkin tulla, mutta melkein toivoisi, että saisimme muutamien kanssa välit huonoiksi. Osataan sanoa "ei", se ei ainakaan riitä heille.

Lähettäjä: pilvi 
Päivämäärä:   5.3.19 09:07:46

Me ei enää kutsuttu erästä kaveripariskuntaa yhteisiin pippaloihin, koska parikunnan mies lähenteli mua. Tuli perässä keittiöön ja puristeli takapuolta, likisti mut hellaa vasten ja puhui kaksimielisiä. Muiden läsnäollessa oli aina korrekti

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   5.3.19 09:18:50

Ihan asumme maaseudulla mekin ja ollaan kutsuttu tätä porukkaa meillekin useampaan otteeseen illanviettoon, synttärijuhliin, yökylään, saunomaan.. Aina on jotain muuta menoa muilla ja sit kokoontuvat kuitenkin jonkun muun pariskunnan luokse, jonne taas meitä ei edes kutsuta... Vielä saatan samana vkl kysäistä, että mitä suunnitelmia viikonlopuksi on niin vastauksena saan, että ei mitään kummempaa, kotona oloa ja porukoiden luona käyntiä. Sit katon naamakirjasta kun ovatkin koko kaveriporukalla jossain vuokramökillä viikonlopun vietossa. Eikä oo yks tai kaks kertaa kun näin on tapahtunut. Tuntuu että meiltä oikein jotenkin salaillaan näitä. Sitten itse nieleskelen kyyneliä yksin kun taas kerran minulle on valehdeltu. Viime kesänä oltiin kyselemässä ovatko menossa festareille, vähän tiedusteltiin että oisko siellä ollu tuttuja. Meille ei vastattu koko viikonloppuna viesteihin tai puheluihin. Seuraavan viikon alussa tuli viesti että sori whats appissa oli vikaa kun viestit näkyy vasta nyt... vaikka näinhän mä että olivat ollu paikalla sekä wa:ssa että messengerissä... ja somessa taas illanvietto kuvia...

Mökkireissut taas on suunnattu vuokramökeille ja ihan ollaan omat osuutemme maksettu niinkuin kuuluu. Että ei ole siitä kiinni että oltais jotain siipeilijöitä tai aina toisten nurkkiin haluamassa...

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   5.3.19 09:40:13

Surullinen, lue huolella omat tekstisi.

Olen pahoillani puolestasi, mutta ystävyyteenkään ei voi ketään pakottaa. Ota hetkeksi etäisyyttä, menkää festareille, vuokratkaa mökki miehesi kanssa, laittakaa itsekin kuvia. Kyllä niitä uusia tuttuja tulee, teillekin. Myöhemmin ehkä ystävyyteen asti, vaikka se on vanhemmalla iällä vaikeampaa.

Oikeasti et voi tietää, etkä saa edes selville, mistä kiikastaa. Mitä enemmän asiaa kyselet ja ihmettelet, sitä vaikeampaa se on kaikille. Eristäminen on helpompaa.

Usko tai älä, tiedän kyllä tunteesi. Minulle on käynyt parhaan ystävättäreni kanssa noin. Olemme olleet bestiksiä lähes 50 vuotta, mutta viime aikoina emme ole ehtineet edes tavata. Tai siis minä ehtisin, mutta hänellä on paljon muitakin ystäviä. Emme ole riidoissa, mutta ymmärrän hyvin, että olemme kasvaneet erillemme.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   5.3.19 11:36:02

Ainoastaan kerran olen asiaa tiedustellut ja kysynyt, olenko tehnyt jotain mistä johtuu että näin minua kohtaan käyttäydytään. En todellakaan ole tuputtanut seuraa tai kysellyt mitenkään jatkuvasti miksei voida tavata. Jos nyt kerran pari vuodessa nähdään ja muuten ollaan puhelimitse/viestein tiiviissä yhteydessä niin en pitäisi sitä kovin liikana... esitin silloin pyynnön että jos on mitä vaan, niin mulle voi kyllä sanoa enkä loukkaannu siitä jos sanotaan suoraan että teidän seuraa nyt ei vaan haluta. Se ois mulle sillon aivan fine ja pystyisin asian käsittelemään. Mutta en ymmärrä salailua, valehtelua, peittelyä. Festariesimerkissäkin olisi ollut ihan ok jos oisivat vaikka vastanneet että viettävät porukalla nyt iltaa ja sinne ei mahdu muita. Sen sijaan, että valehdeltu ettei puhelin (puhelimet) ole toiminut..

Tiedän että tämä nyt kuulostaa ja vaikuttaa, varsinkin näin kirjoitettuna kauhealta ruikutukselta. Ihmettelen vaan suuresti miksei voi sanoa ihan suoraan ja miksi sitten pitää selitellä aivan ympäripyöreitä.

Ja olen lukenut kyllä nämä omat viestini moneen kertaan läpi ja miettinyt pääni puhki mikä vika meissä/minussa voisi olla. Edelleen minulla on vain kauhea syyllisyyden tunto. Olen aina yrittänyt olla tavoitettavissa, olla lojaali ystävä ja kuuntelija, mutta ei vaan ole nähtävästi riittänyt. En uskalla ottaa asiaa enää edes puheeksi näiden ystävien kanssa kun pelkään, että pahentaa tilannetta edelleen. Ehkä annan vaan olla ja yritän koota itteni tästä ja ettiä muuta sisältöä elämään. Täällä syrjäkylillä vaan oman ikäinen seura on aika kortilla.

En tiedä. Minun sydänhän tässä särkyy, sillä pidin tätä todella ystävyytenä, mutta kai tää on vaan elämää. Ehkä he joskus muistaa vielä meidät että oispa kiva noitakin tavata joskus. Kyllä mulle sydämessä paikka on ystävälle aina, näillekin. Menettäminen tuntuu vaan tällä hetkellä aika pahalta. Ehkä oon vaan luottanut ihan liikaa toisiin. Loppupeleissähän yksin tänne tullaan ja yksin täältä myös lähdetään.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   5.3.19 11:53:13

Ja kiitos vertaistuesta. Nää viestit sai mut ymmärtämään, että tätä tapahtuu elämässä näköjään muuallakin. Itelle tää on kova pala siksi, että tän pariskunnan naispuolinen ystävä on ollut paras ystäväni vuosia ja ei oikein muita vastaavia minulla ole. Siksi moinen kohtelu tuntuu erityisen pahalta ja en häntä syytä mistään, aloin etsimään syyllistä heti itsestäni. Aina on tuntunut, jos jotain tapahtuu elämässä, tarttee vaan juttuseuraa, että soitanpa hänelle ja ollaan voitu parantaa maailmaa. Iloisistakin asioista on ollut kiva ystävälle kertoa ja iloita yhdessä. Nyt tuntuu ettei ole ketään kelle näitä jakaa. En toki ole välejä poikki pistämässä ja jos hän/he mua lähestyy niin tokihan kohtelen heitä samalla lailla kuin ennenkin. En marttyyriksi aio alkaa. Fiilis on vaan vähän semmonen, kuin joku ois kuollut, menetetty. Vaan pääsen mä tänkin yli. Täytyy alkaa tapailla vaan muitakin kavereita ja ylipäätään ehkä tapailla ihmisiä enemmän. Töiden takia jää niin vähiin... ja sen kun niin syrjässä asutaan.

Ihanaa kun täällä on ymmärtäväisiä mummoja. Teidän viestit todella on merkinnyt minulle paljon ja saanut asiaa ajattelemaan monelta eri kantilta. Kiitos siitä.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   5.3.19 11:54:32

Apua kuulostan kamalalta ripustautujalta, kun asiat esittää näin kirjottamalla, mutta en oikeasti ole näin säälittävä mitä teksti antaa ymmärtää :D :S

Lähettäjä: 1.*** 
Päivämäärä:   5.3.19 13:08:57

Surulline, et ole ripustautuja, etkä ole mihinkään syyllinen.

Kirjoitetusta tekstistä on muiden vaikeaa ymmärtää kokonaisuutta, olin siinä käsityksessä, että olette aiemmin tapailleet tiivistikin.

Tsemppiä tulevaan! Kuten itsekin totesit, ehkä pieni tauko olisi paikallaan.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   5.3.19 13:49:23

Niin aiemmin kyllä, viimeiseen pariin vuoteen juurikaan ei. Tätä tilannetta on jatkunut muutama vuosi, ettei meidän kanssa haluta viettää iltoja tai muutakaan. Ohimennen tavataan nykyäänkin välillä. Ennemmin yhteyttä on pidetty puhelimitse ja viestein. Aina kun ehdotan jotain yhteistä tekemistä niin ei tälle pariskunnalle käy. Muille löytyy kyllä sitten aikaa. Ehkä mä tän ystäväporukan muille jäsenille laittelen viestiä, haluaisko muut meitä tavata kuitenkin välillä vaikka kahvittelun merkeissä :)

Lähettäjä: tänttärä 
Päivämäärä:   5.3.19 17:03:48

Mieheni on hankala ja epäsosiaalinen ihminen. Hän ei voi sietää mielestään tyhmiä ihmisiä. On vain muutama tuttavapariskunta joita hän suostuu nykyään enää tapaamaan edes satunnaisesti, lyhyesti.

Minä pidän satunnaisesti yhteyttä vanhoihin tuttuihin mutta varsinaista yhteiselämää heidän kanssaan ei ole. Minulla on omat ystävät joita tapaan ja joiden kanssa ollaan yhteydessä jatkuvasti. Ukkokulta saa kärttyillä itsekseen kun niin haluas.

Mutta saattaisimme olla aloittajan tuttavapiiristä ne jotka nyt vaan eivät enää tee mitään yhteistä. Tosin ei kyllä valehdeltaisi omista menoistamme, mutta tuskin kehtaisin suoraankaan sanoa että mies nyt vaan ei halua enää yhteyttä pitää.

Lähettäjä: yks 
Päivämäärä:   5.3.19 21:02:42

Ei Sinussa aloittaja ole varmasti mitään vikaa. Ihmisten elämät vain kulkevat eri suuntiin, usein heidän omien elämäntilanteidensa mukaan. Vielä kun kuvioihin tulee mukaan parisuhteita, aina vain mutkistuu, sillä moni meistä orientoituu myös avo- tai aviopuolisonsa toiveiden ja tottumusten mukaan.
Ikävä kyllä harvat ystävät pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen läheisinä toisilleen. Syntyy uusia ystävyyssuhteita ja vanhat haalistuvat.
Lähde siis itsekin liikkeelle avoimin mielin ja itseäsi syyttelemättä. Tuskin entiset ystäväsi ovat juuri niitä maailman ainoita ihmisiä, joiden kanssa voit ystävystyä. Ei ystävyys välttämättä ole edes ikäkysymys, vaan hyvinkin eri ikäiset voivat tulla keskenään vaikka kuinka hyviksi ystäviksi.

Lähettäjä: Miettii 
Päivämäärä:   6.3.19 15:12:11

Asutteko kovin syrjässä muista? Kun me muutimme kaupungista maalle, meidän lähin ystäväpariskunta ei käynyt kertaakaan meillä kylässä, koska meille oli niin pitkä matka. Meidän kyllä oletettiin käyvän heillä kylässä. He eivät tajunneet, että meiltä heille on ihan yhtä pitkä matka. Valitettavasti tuo välimatka lopulta rikkoi välit, kun tuli sellainen olo, että meidän pitää aina taipua heidän toiveisiin ja käydä heitä auttamassa ja ajeluttamassa autolla ympäriinsä siellä kaupungissa.

Uusia ystäviä löytyy varmasti. Katkaise välit tuollaisiin, joiden kanssa tulee vain paha mieli.

Lähettäjä: Surullinen 
Päivämäärä:   6.3.19 17:20:43

Onhan tuota välimatkaa satakunta km, mutta ei voi olla tämäkään täysin syynä. Koko porukan muillakin jäsenillä on yhtä paljon tai lähes yhtä paljon välimatkaa tähän yhteen nimenomaiseen pariskuntaan. Tosin meillehän ei ole yhtä kivaa tulla, kun täällä ei ole mitään isompia bilemestoja tai tapahtumia...

Lähettäjä: Örkki 
Päivämäärä:   6.3.19 21:11:45

Ystävyydet vaan loppuu joskus, ei siihen tarvis mitään ”syytä”. Älä jää tohon miettimään vaan katso eteenpäin ja etsi uusia kavereita.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   22.4.19 18:30:56

Voitko kysyä asiasta?

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   24.4.19 08:43:52

Niin se vaan on elämässä, että elämäntilanteet ja ystävät vaihtuvat.
Itse olen muuttanut elämäni varrella monta kertaa - myös aikana ennen mitään FB:tä meseä tai WA:ta. Pakostakin on ystäväpiiriä myllätty.
Ystäviä on tullut ja mennyt, toiset läheisempiä kuin toiset. Mutta on ollut myös iloisia jälleennäkemisiä. Osaa ne raiteet paitsi erota myös yhtyä uudelleen.
Tuon Miettii viestin allekirjoitan täysin. Kaupungista maalle on paljon pidempi matka kuin toisin päin maalta kaupunkiin ;).
Itse ehkä ottaisin hieman etäisyyttä tässä kohtaa, jos olisin aloittajan saappaissa.
Ymmärrän kyllä, että tunnet itsesi hylätyksi tilanteessa, mutta ei kannata ripustautua väkisinkään. Sillä lailla työnnät ystäviäsi vain kauemmas itsestäsi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.5.19 20:58:11

Ajattele, että jos ne noin helposti hylkäsivät, niin olivat kyllä huonoja ystäviä! Pärjäät paremmin ilman niitä :)

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   8.5.19 07:07:02

Kannattaa kysyä, jos vain uskot, että edes puhevälit on yhä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   11.5.19 23:43:31

Anna olla. Ei ollut oikeita ystäviä.