Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.1.19 01:03:59

Muutama vuosi sitten kirjoitin täällä sekaisin menneestä anopista. Itse epäilin silloin jotain alzhaimerin esiastetta, mutta jotkut myöhäiset vaihdevuodet olivat ilmeisesti syynä.

Sain paljon ikäviäkin vastauksia ja perusteluja sille, että anoppi inhoaa minua syystä.

Pävitän nyt tilanteen, koska ht:netissä tarinat jäävät usein arvoituksiksi.

Pian aloitukseni jälkeen anoppi heitti appiukon ulos ja voihki muutaman kuukauden kuinka kurjaa ja yksinäistä hänellä on kunnes appiukko meni takaisin. Siihen väliin mahtui kyllä monenlaisia käänteitä ja paljon draamaa.

Kun appiukko oli palannut kuviohin alkoi todenteolla minun mustamaalaamiseni ja kiilan lyöminen minun ja poikansa väleihin. Ilmeisesti ei Salkkarit anopille riittänyt, koska mukaan olikin yhtäkkiä vedetty puoli sukua ihmeellisine puheluineen miehelleni.

Anoppi sai lopulta tavoitteensa läpi, vaikka poikansa moneen kertaan jo välinsäkin katkaisi äitiinsä.

Olemme eronneet ja nyt anoppi vasta luulee saavansa ohjailla kaikkien elämää. Viimeksi tänään anoppi soitti tekosyyn varjolla ja saneli kuinka meidän pitää lasten tapaamiset hoitaa. Lopetin puhelun lyhyeen sanomalla, että hänen pitää asiasta puhua poikansa kanssa, kuten on jo aiemmin hänelle todettu. Ilmeisesti odottaa nyt saavansa elää toista äitiyttä meidän lasten kautta.

Ei ollut altzheimeriä ilmeisesti, mutta narsistinen sekopää on ehkä lähempänä totuutta? :/

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.1.19 15:47:46

Voihan joku hiipivä sairauskin pollan sekoittaa, niinpä. :/

Uutissivustolla oli juttua anopista, jolla oli kuva-albumi pojastaan ja jopa hääkuvasta oli leikattu miniä pois, kuten myös lastenlasten vauvakuvista ja perhepotreteista.

Oma anoppini ei voinut minua sietää, sain silti minäkin villasukat ja -käsineet jouluisin.
Kolmannen lapsen jälkeen tilanne meni ihan oudoksi, mieheni paljon vanhempi sisarpuoli soitti minulle ja kertoi kuinka 'enkelitkin itkee kun hoidan lapseni niin huonosti', anoppi taas kertoi miehelleni kuulleensa meille soittaessaan vieraan miehen ääntä eli petän päivittäin miestäni.

Sitten selvisi että anopilla oli pahanlaatuinen skitsofrenia hiipinyt kimppuun, kun hoidossaan oleva kehitysvammainen mieheni sisar kertoi äidin touhuista ja luuloista. Anoppi oli jo hankkinut hirttoköyden, jolla 'tappaa tyttärensä ja itsensä ennenkuin 'NE' ehtivät..'
-Silloin mieheni sai hänet lekuriin lääkitykselle, oireet lievenivät ja onneksi murhanhimotkin katosivat.
Vuosia myöhemmin hän yhtäkkiä selitti kuinka oikeasti minä hommasin hänet, 'terveen ihmisen' lääkärille..

On niissä sukulaisissa haastetta. :D

Vanhimmallakin sisarella ilmeni myös skitsofrenia ja lopuksi tällä vammaisellakin.
Vanhin lienee yli 70v, mutta anoppi ja nuorempi sisar levätköön rauhassa, RIP.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   12.2.19 09:23:26

Tirsku,
Missä iässä nämä skitsofreniat todettiin? Aika pelottava sairaus ja kait osittain periytyväkin, varsinkin tuo sairastuneiden vaikutus muihin ihmisiin vaikkapa lapsiin on kyllä huolestuttava.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   12.2.19 09:24:33

Muuten pitäiskö meidän jutella vain karsinassa? Onko tässä ok?

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.2.19 23:24:24

Onhan Mummola vapaata aluetta, ;) anopilla oltiin 70v huitteilla ja tällä vanhemmalla sisarella alta 50 ja nuoremmalla 40v päälle.

Hiipien se tulee, ensin on 'vähän' omituinen, sitten alkaa eristäytyä, esim.verhot ikkunoiden edessä, ei uskalla liikkua ulkona ja sit tulevat äänetkin vielä..
-Kai se on aina persoonakohtaista, mut yleensä seuraa rankoista henkisistä kokemuksista, kun alkaa olla liikaa painetta arjessa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.2.19 09:05:15

Varmaan tuota skitsofreniaakin on montaa sorttia.
Yleensä se puhkeaa jo nuorilla aikuistumisvaiheessa.
Niin, tuo paineen sietokin on niin eri meillä ihmisillä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   14.2.19 09:07:05

Nää anopit...

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   4.5.19 17:06:56

Ole onnellinen, että pääsit moisesta eroon. Vaikka se tarkoittikin myös avio(?)eroa. Elämäsi on helpompaa, kun ei tarvitse olla moisen kanssa tekemisissä.

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   18.5.19 08:15:39

Minun äidinäidillä oli nuorena (n 17v) alkanut skitsofrenia. Äidin serkulla on ollut jonkinlaista oireilua ja pikkuserkullani on skitsofrenia. Vähän eri polvissa ilmennyt, eli 2 pojan ja yhden tyttären sisarussarjasta tyttärellä, toisen pojan pojalla ja toisen pojan tyttären pojalla. Äitini ei siis kasvanut mitenkään tasapainoisessa perheessä hänen äitinsä ollessa sairas. Hän joutui synnytyslaitokselta suoraan lastenkotiin, josta hänen isänsä haki hänet muutaman viikon kuluttua. No tämä kaikki on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin. Hänellä oli sisarensa kanssa erittäin huonot välit, ja nyt meillä hänen kolmella lapsellaan on erittäin huonot välit. Kaikkea elämää on aina hallinnut negatiivisuus, nujertaminen, syyllistäminen ja riitely, sekä selän kääntäminen. Viimeinen vuosi on ollut hirveä äidin ja sisarusten kanssa. Isän kuolema, hautajaisjärjestelyt, perinnönjako, äidin muutto omiltaan hoivapaikkaan jne. Ihan pelkkää riitaa. Isä sairasti pitkään alzheimeria. Vuosikymmeniä oli varmaan ennen sairastumista aika masentunutkin, vaikka hoiti työnsä.
Itse huomasin jo parikymppisenä hyötyväni siitä, että syön aika ajoin B-vitamiineja, etenkin B6:sta. Se on auttanut PMS:ään ja muihin mielialaongelmiin. Olen siis syönyt B-vitamiineja vuosikymmenet ja nyt 54-vuotiaana olen positiivisempi, vähemmän agressiivinen ja negatiivinen kuin muut sisarukset. Ja mitä vähemmän olen tekemisissä riitaisten sisarusten ja negatiivisen äitini kanssa, sen paremmin voin. Kurjaa, mutta minkäs teet. Skitsofrenialla on pitkä varjo. Isän puolelta ehkä saimme lisäksi jonkinlaista muistisairauteen johtavaa masennustaipumusta.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   18.5.19 10:01:25

Tsemppiä V, toivottavasti sisaruksillesikin valkenisi ettei murjotus ole elämän tarkoitus ja pitkälle voi itse päättää millaisen tulevaisuuden itselleen luo.

Helppoa ei ole kaavoistaan irti vääntäytyä, mutta vaikka kevyempää elämää olisi vaan viikko jäljellä, niin se kannattaa siihen käyttää. :)

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   20.5.19 11:33:04

Kiitos tsempeistä, Tirlittan!

Lähettäjä: Miiuliina 
Päivämäärä:   1.6.19 21:01:39

Joskus kysyinkin, että onko anoppisi Turun seudulta. Ilmeisesta ei ollut, koska mieleeni tullut henkilö ei ikinä olisi miestään päästänyt lähtemään koska se olisi näyttänyt huonolta sukulaisten silmissä, vaikkei heidän kanssaan ollutkaan tekemisissä. Ja lastensa elämiin kun ei enää päässyt tarttumaan, niin lastenlastensa kautta alkoi soluttautua takaisin kuvioihin. Melkoisen hirveä tapaus, vaikka omien sanojensa mukaan olikin pelkkä hyväntekijä, jota ei vaan kunnioitettu.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   6.6.19 22:42:52

Hei, V

hienosti olet osannut itse itseäsi auttaa. Mä uskon myös tuohon vitamiinien taikaan.
Kyllähän vitaminit varsinki B on hermostolle hyväksi.

Huomaan myös nk hermostuneen koirani hoidossa näiden vitamiinien auttavan. Myös rauhoittavissa tuotteissa on mukana näitä kyseisiä vitamiinejä.

Puhdas hyvin imeytyvä ravinto on erittäin tärkeää meille kaikille.

Olen huomannut myös magnesiumin vähentävän tyttärelläni lihaskramppeja.
Jotku sanoo sen auttavan myös vähentämään päänsärkyjä.

Joskus on parempi ottaa etäisyyttä hankaliin sukulaisiin ihan itseään säästelläkseen.
Älä kanna siintä syyllisyyttä.

Hyvää kesää sinulle :)