Lähettäjä: Täti ihminen 
Päivämäärä:   22.6.18 16:01:49

Olen 180cm pitkä ja painoa ajansaatossa tullut noin 100kg. Etsin isoa hevosta maastohömpöttelyyn. Tarkoitan siis kokoluokassa Shire tai Er-hevonen, en puoliveristä.

Laihdutus on itsellä meneillään mutta onko mun tän hetkinen paino este palata rakkaan lapsuuden harrastuksen pariin?

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   22.6.18 19:51:30

Se hevonenhan voi auttaa painonpudotusprojektissakin. Iso ja hyvän lihaskunnon omaava hevonen, mutta älä osta sellaista joka kunnon kohentuessa jää ns. Liian heikkotasoiseksi. Jokin pv/kylmäveriristeytyskin voisi olla hyvä tai isohko suomenhevonen, isoissa puoliverisissä on myös rauhallisia tyyppejä. Ei muuta, kun toteuttamaan haaveita.

Lähettäjä: Gerda 
Päivämäärä:   22.6.18 21:44:41

Tarpeeksi jykevä hevonen, niin paino ei ole este. Monissa issikkapaikoissakin painoraja on 100 kg.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   22.6.18 22:57:02

Hiljattain myytiin iso suokki, suokit ovat yleensä ainakin järkeviä.

Joskin itse koen tammat ymmärtäväisemmiksi kuin ruunat. ;)

Tämäkin ht-hepo esimerkiksi on kookas, joskin ratsastamaton:

'2.6.2018
Iso suomenhevos ruuna
Myydään jättiläiskokoinen suomenhevosruuna. Säkäkorkeus 175cm joten kantaa isommankin tädin tai sedän. 5 vuotias, nykyiselle omistajalle tullut kasvattajalta puolenvuoden iässä joten taustat kunnossa ja tiedossa. Valmennettu raviin muttei ajettu kilpaa. Hyvä ajoinen sekä liikennevarma. Toimii niin yksin kuin porukassakin. Erittäin kiltti ja rauhallinen käsitellä. Ei ratsastettu eikä edes käyty selässä. Ei ole kesäihottumaa eikä kaviokuumeita, joka kesä laiduntanut ongelmitta. Pitkät vaaleat jouhet molemmin puolin kaulaa. Osaa olla yksin sekä tulee muiden kanssa isommassa ja pienemmässä porukassa toimeen. Hyvä ja helppo kaikissa käsittely tilanteissa, kengitykset, raspaukset ym. kunnossa ja onnistuvat ongelmitta. Aikuiselle ihmiselle hyvä projekti ratsuksi. Myydään ilman varusteita, ei ylläpitoa, osamaksua eikä hinnassa tinkivaraa. Ei ole ollut terveydessä moitteita ja tutkia saa omaan piikkiinsä niin laajasti kuin haluaa. Kuvia sähköpostitse.

Hinta: 3000€

@ Lähetä viesti » Puh: 0405790271 hämeenkyrö / Pirkanmaa Yksityinen'

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   23.6.18 08:49:06

Laihduttaisin kyllä ensin, ja aloittaisin ratsastuksen sitten. Jos kerran tarkoitus on kuitenkin saada painoa alas, niin miksikäs ei niin päin? Vaikka hevonen kestääkin sitä ja tätä, niin ei se 110-120 kg (varusteineen) selässä vaan yhdellekään hevoselle hyvää tee, eikä hevonen ole minun mielestäni mikään kuntoiluväline. Paitsi siinä tapauksessa, jos teette yhteisiä kävelylenkkejä jolloin kilot karisevat ja kunto kasvaa niin että kun aloittaa ratsastuksen, kaikki on valmiiksi helpompaa. Tai edes niin että puolet lenkistä kävelee kumpikin. Siinä sivussa tulee rakennettua myös hyvää suhdetta hevoseen - tällaista järjestelyä voin kyllä suositella.

100-kiloiset ratsastajat issikoitten (jotka ovat kooltaan tavallisesti pikkuponeja, ja nykyjalostuksen seurauksena eivät ainakaan voimakkaampia rakenteeltaan kuin muutkaan ponit) selässä saavat minut kyllä näkemään punaista, ihan sama mitä viikinkejä ne ovat kantaneet mutta jotain rajaa. Nykyään joku 80 kg taitaa onneksi olla tavallisempi painoraja edes niillä pienemmillä issikoilla. Ja kyllä, olen työskennellyt hevoshierojana ja hoitanut selästään NIIN kipeitä issikoita että uskon tietäväni etteivät nekään kestä mitä hyvänsä.

Ratsastajaa kantamaan tottumaton hevonen sitten varsinkaan ei ole painavan ihmisen ratsu, vaan ensin sen pitää olla itse kunnossa ja tasapainossa niin että pystyy paremmin kantamaan painon rikkomatta itseään. Ja jos aloittaja ei ole ratsastanut sitten lapsuusvuosien, on siinä omassakin kehonhallinnassa varmasti tekemistä alkuun hevosen selässä. Ainakin toisen osapuolen ratsukossa on oltava timmi ja hyvässä kunnossa.

Ja koitan nyt vielä sanoa että en ole mikään painorasisti vaikka minulla tällaisia mielipiteitä onkin. Toivon kuitenkin, että koska hevonen on elävä olento, eikä siltä kysytä, haluaako se tulla ratsastetuksi, niin homma tehdään sille niin mukavaksi kuin mahdollista, eikä sitä rasiteta turhaan. Mutta eipä aloittaja sellaiselta kuulostakaan, joka sinne olisi väkisin kiipeämässä vaikka mikä olisi. Joten kaikella ystävyydellä, hoida se painonpudotus ensin maasta käsin, hevosen kanssa tai ilman, niin kaikilla on mukavampaa sitten kun menet selkään.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   23.6.18 08:59:52

Ai niin ja tulipa vielä mieleen tuosta Tirskun ilmoituksesta, että miksetpä tosiaan ostaisi ajolle opetettua niin sillä voi ajaa kunnes on itse kuosissa menemään selkään. Tosin ajaessa ei oma paino paljoa putoa, mutta kulkee sitten vaikka fillarilla tallille. :) Valjakkoajo on muuten esimerkiksi sellainen laji jossa paino ei haittaa, ja tiedän valjakkokuskeja jotka laji on vienyt niin mennessään ettei selkään enää kaipaakaan. Heidän hevosiaan treenaa selästä joku muu.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.18 11:49:18

Olipa hyvät ajatukset Talvella. Ihanaa, että sanot ääneen, että islanninponi on pikkuponi.

Kinnervaivoja on issikoilla selkävaivojen lisäksi valtavasti.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   23.6.18 13:21:25

Minä en haasta riitaa issikkaväen kanssa enkä sano että issikka on pikkuponi, jos he haluavat niitä hevosiksi kutsua niin se on minulle ihan fine. Jokainen shettiskin ON hevonen. Mutta pikkuponin kokoisia ne issikat usein ovat, eikä niitten rakenteessa ole mitään sellaista mikä tekisi helpommaksi kantaa taakkaa, joka on jopa kolmasosa omasta painosta, kuin muillakaan hevosilla. Ja vaivoja niillä riittää, kuten tuota kintereen nivelrikkoa, uskon että sekä perimä (liikkumistapa, ehkä? takaosan usein varsin voimakkaasti kulmautunut rakenne?) että toisinaan, ja asiakashevosilla mielestäni usein, kohtuuton painolasti selässä vaikuttanevat niitten syntyyn.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.18 16:44:52

Vielä 80-luvulla tämä rotu oli Suomessa islanninponi. Sitten rodun edustajien määrä alkoi kasvaa, ja kas sitä pitikin alkaa sanoa islanninhevoseksi. Jos joku sanoi "islanninponi" syntyi hirveä haloo.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.18 16:47:18

Sillä on paljonkin psykologista merkitystä, nimetäänkö rotu poniksi vai hevoseksi. Aika harva aikuinen ajattelee, että olen poniratsastaja ja haluan ratsastaa poneilla. Kyllä yleisempi ajatus on, että ponit ovat lapsia varten ja ehkä joissain tilanteissa hyvin kevyitä aikuisia varten.

Lähettäjä: Iäkäs 
Päivämäärä:   23.6.18 16:50:20

Ei 60-tai 70-luvun nuorille rämäpäille islanninhevonen olisi kelvannut ratsuksi.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.18 16:50:34

"Ja vaivoja niillä riittää, kuten tuota kintereen nivelrikkoa, uskon että sekä perimä (liikkumistapa, ehkä? takaosan usein varsin voimakkaasti kulmautunut rakenne?) että toisinaan, ja asiakashevosilla mielestäni usein, kohtuuton painolasti selässä vaikuttanevat niitten syntyyn."

Kyllä ja lisäksi se, että monesti issikalla on liian pitkä satula, joka vie ison aikuisen painon liian taakse.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   23.6.18 16:54:02

Ratsastin islanninponeilla lapsena ja teininä 70-80 -luvun vaihteessa ja sen jälkeen. Lastenratsuina niitä pidettiin. Kerran jossain ratsastuskoulun juhlissa iso äijä meni issikan selkään, laukkasi ja hyppäsi pienen esteenkin huvittaakseen yleisöä. Monikin aikuinen ammattilainen tuhisi, ettei aikuinen saisi pienellä ponilla tehdä tuollaista. Se oli silloin se.

Lähettäjä: Talvi 
Päivämäärä:   23.6.18 19:11:01

Tämä menee nyt ohi aiheen, anteeksi aloittaja, mutta kyllä jokainen poni, kaikkein pieninkin minishettis, on hevonen. Koska sellaista eläinlajia kuin 'poni' ei ole olemassa. Poni-sanan alkuperää en tiedä, mistä lie lähtöisin, Britanniastako lie? Säkäkorkeuttahan sillä periaatteessa tarkoitetaan, mitään semmoisia rakenteellisia piirteitä ei ole, mitkä olisivat yhteisiä kaikille 'poni'roduille, ja yli 148-säkäisiltä hevosilta puuttuisivat. Minusta on hiukan ikävää että nykyään ponia käytetään myös kun vähäsen halutaan tölväistä pienten hevosten harrastajia. Kuten vaikka islanninhevosväkeä. Itselläni on suomenpienhevosia, enkä minä niitä poneiksi kutsu, ihan samanlaisia suokkeja ne ovat kuin pari senttiä korkeammat, hevosmitoissa olevatkin. Monissa muissakin roduissa on ponimittaisia yksilöitä, eikä niitä kukaan sano esim. arabianponeiksi tai puoliveriponeiksi. Tietääkseni edes vuonoponeista ei puhuta, vaikka ovatkin pääsääntöisesti ponimittaisia.

Ja tarpeeksi kauas taaksepäin kun mennään niin kaikki hevoset ovat olleet ponimitoissa. Eikä siitä ole edes kovinkaan kauaa lajin historian mittapuulla.

Mutta tällä nyt ei ollut mitään tekemistä aloituksen kanssa ja kaikki kunnia kaiken kokoisille hevosille, isoille ja pienille, poneille ja niille pienille joita harrastajat haluavat kutsua hevosiksi. Ihan oikeutettua se on.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   23.6.18 20:19:50

Poneissa ja 'poneissa' on varmaankin se etu ettei putoa korkealta. ;)

Mongoliassa Tsingiskaanit kumppaneineen taisivat köpötellä itsensä kokoisilla hevoselikoilla.
<https://i0.wp.com/tiella.fi/wp/wp-content/uploads/2015/10/mongolia-8006279.jpg?w= X 481&h=321>
(kuva näkyy jos ottaa Xn ja välit ympäriltä pois)

Mut isolla hevosella on liikkeet erilaiset, niinkuin 'laajemmat' ja isännän serkun tytär esimerkiksi ei pysty ratsastamaan kuin 'pienempiliikkeisellä' oman selkänsä takia, vaikka on n.170cm pitkä.
Nuorena ratsastelin 172cm korkealla amerikanorlovilla ja jos hänet sai laukkaamaan, (kotiopäin ja alamäessä) niin siellä keinui kuin mainingeilla, mut
itselläni oli myöhemmin ns.normisuokki, mutta hän juoksi kuin ompelukone ja se oli vähän hankalaa, eli yllättäviä juttuja voi hepoistakin löytyä koosta huolimatta. ;)

Lähettäjä: yep 
Päivämäärä:   23.6.18 22:29:12

"Lähettäjä: Ope
Päivämäärä: 22.6.18 19:51:30

Se hevonenhan voi auttaa painonpudotusprojektissakin.---"

Meinaatko, että parille shirelle kun ostaa ja kantaa rehua, niin ei ole niin paljoa aikaa ja rahaa syödä itse? Saattaa toimiakin...

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   24.6.18 12:11:06

piti oikein tarkistaa, että ollaanko "mummolassa". Tämä kun muistaakseni laitetettiin alulle sen takia, että haluttiin keskustella ja jakaa kokemuksia, ei veetuilla aloittajalle tai muille kommentoiille.

Aloittajalle sanoisin, että jos osaat ratsastaa ja tiedät painosi asettamat rajat, niin osta iso ratsu. Rodusta riippumatta niissä on vankempia yksilöitä, jolle sun kilot on ihan ok. Iso hevonen voi silti olla heikkorakenteinen, esim. selästään. Koita katsoa tarkasti ja kysele sairashistoria.

Jos osaat jo valmiiksi hallita kehosi ratsastaessa, niin ratsasta joka päivä. Painava aloittelija ei vaan onnistu. Heidän pitää ensin laihduttaa tai sitten ostaa vaikka se ajohevonen. Sekin on ihan mahdottoman mukavaa puuhailua hevosen kanssa, ja siinäkin laihtuu, varsinkin jos tekee myös tallitöitä.

Ja hevosta valitessa ole tarkkana että sen liikkeet on sulle sopivat. Ei liian isoa tai "terävää". Satula on myöskin tosi tärkeä olla sellainen, että se sopii hevoselle mutta myös sulle. Varsinkin kun olet noin pitkä, niin reiden pituus voi olla kynnyskysymys satulakaupassa. Laita mielummin vähän enemmän rahaa satulaan kuin muihin varusteisiin. Vaikka ei se hinta satulaa hyväksi tee, vaan sopivuus.

Hyvä selkäännousupenkki. Se on kanssa tärkeä.

Kun ratsastat, niin tiedät aina mitä teet ja missä, omien rajoitustesi mukaan. Ei mitään harjoitusravitreenejä. Kouluratsastusta voi silti omaksi ilokseen harrastaa. Toki tässä tulee sit tämä rajoite, että ratsastus teknisesti pitää osata jo valmiiksi. Aloittelija ei voi ajatella menevänsä vaan käyntiä kaiken aikaa. Ja opetella ei voi jos painoa on liikaa.

Esteet jätetään kevyemmille ratsukoille. Puomitreenejä voi mennä, jos hevosella on siihen tekniikka eikä ylihyppää. Ja sit kun olet laihduttanut itsesi sopivaan kuosiin, niin sitten ainakin.

Onnea hevosen etsintään ja sen kanssa mukavia harrastushetkiä!

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   25.6.18 23:51:13

"Minusta on hiukan ikävää että nykyään ponia käytetään myös kun vähäsen halutaan tölväistä pienten hevosten harrastajia."

Minulla on mielessä puhtaasti eläinsuojelu. Ei tölviminen. Poni-nimityksestä luopuminen on tehnyt issikoista useimpien mielestä aikuisten ratsuja. Itsekin olet siinä käsityksessä, etteivät ne ole isoon hevoseen verrattavia kestävyydeltään. (Olen pienikokoinen ja painan 55 kg. Ratsastan isolla ponilla enkä hevoskokoista ratsua edes halua, joten ponien arvostuksen puutteesta ei ole kyse kohdallani.)

"Ja tarpeeksi kauas taaksepäin kun mennään niin kaikki hevoset ovat olleet ponimitoissa. "
Ihmiset olivat silloin keskimäärin huomattavan paljon lyhyempiä kuin nykyisin ja vain harvoin ylipainoisia. Eikä se työ, johon ne hevoset/ponit laitettiin, siltikään yleisesti ottaen ollut mitään hevosystävällistä touhua. Niiden vaivoista, vammoista ja lyhyestä eliniästä on paljon faktaa olemassa.

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   25.6.18 23:54:52

"piti oikein tarkistaa, että ollaanko "mummolassa". Tämä kun muistaakseni laitetettiin alulle sen takia, että haluttiin keskustella ja jakaa kokemuksia, ei veetuilla aloittajalle tai muille kommentoiille."

En ole ottanut kantaa aloittajan tilanteeseen eikä tapanani ole veetuilla kenellekään netissä eikä livenä. Jos tämä kommenttisi oli tarkoitettu minulle, niin olen vähän hämmentynyt.

Olen tässä topikissa puhunut islanninhevosista ja niihin liittyvistä eläinsuojelullisista ongelmista. Aloittaja ei ilmeisesti ole edes harkinnut islanninhevsoia tai ei ole ainakaan maininnut. Joku muu nosti rodun esiin, toinen kommentoi, kolmas ei enää olisi saanut avata suutaan? En oikein pysy perässä enkä ole tarkoittanut loukata ketään.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   26.6.18 02:28:15

Ehkä loukkausjuttu on tahaton väärinymmärrys.

Tosiasiahan on että jatkuvasti lisääntyvä itsekkyys ja eläminen 'kuin viimeistä päivää' tekee joistain meistä kaiken hyväksikäyttäjiä seurauksista välittämättä, mutta tässä ketjussa näen ihan asiatyyppejä.
Esim. sutkaus shirelle kannetuista vesi ja ruokamääristä vastaa kyllä livenä kuntosalikorttia ja ainakin minua pisti hymyilyttämään. ;D

Joskus niin havittelin itsekin ISOa hevosta, vaan ihan siksi kun koiranikin olivat isoja(irlis) ja hevoskirjastakin(nuorten) jäi mieleen kuinka se yksi poika tuli mukaan ratsastamaan päähenkilöiden kanssa isänsä työpercheronilla.

Järki tietty itsellä voitti just ruokamäärän ja ehkä lyhyemmän ikäennusteen vuoksi.

Äiti osti meille sen ekan hevosen joka oli iso musta ruuna ja sittemmin minulla on ollut tarve, ilman älyllistä syytä, pitää 'isoa' mustaa hevosta, nytkin on kymmenvuotias n.170cm korkea lv-tamma ollut jo muutamia vuosia, nimi kuvaa väriä 'Black Without Sign', joskaan en ole edes omistajanvaihdosta saanut aikaiseksi hänestä lähettää. ;)

-En ylipainoni takia voi hällä mennä ja hän on liian 'haastava' kenenkään muunkaan mennä eli siinähän toljotellaan toisiamme ja päivät soljuvat verkalleen. :)

Lähettäjä: Tiu 
Päivämäärä:   30.6.18 03:27:45

Jos olet Facebookissa, niin liity ryhmään "raskaat työhevosrotuiset kylmäveriset". Siellä on loistava kattaus isoja, ratsukäytössä olevia muhkuja. Siellä on myös ajoittain kaupan hevosia; nytkin näyttäisi olevan myytävänä tosi jytky Boulogne tamma.
Itselläni on kasvamassa isoksi ja vahvaksi (ja toki super komeaksi) kasvava kylmäveriristeytys. Sillä voi tulevaisuudessa ratsastaa huoletta myös mieheni.
Isolla ihmisellä olennaista on oman kehon hallinta: holtittomasti hölskyvä 100kg on eri asia kuin hyvällä tasapainolla ratsastava taitava 100kg.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   30.6.18 14:32:26

Provohan tää on;) Provoon voinee vastata vähän huumorillakin;) Mummolassakin..

Enemmän mua huolestuttaa, että mummot kirkkain silmin kannustaa ihmistä joka on harrastanut hevosia viimeksi lapsena, pistämään oitis ostohousut jalkaan ja lähtemään työhevoskaupoille...

Eihän siinä, jos taitoa ja kokemusta on, mutta itse olen tavannut jokusen näitä lapsena ratsastaneita ja hevosen ostamisen suosittelu ei tulisi ekana mieleen.

Toki aikuinen ihminen saa ostaa mitä haluaa. Jos hevoselle on asiantunteva täysihoitopaikka ja osaavaa apua tarjolla, niin rahallahan sitä apua voi ostaa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.6.18 17:24:36

Ratsastus on kuin pyörällä ajo, se vaan on lihasmuistissa ja pysyy, oli niitä taukoja tai ei..
..ja jos on joskus omistanut hevosen, niin hallussa on kaikki muukin. :)

Lähettäjä: Ope 
Päivämäärä:   30.6.18 19:21:28

Meistäkin suurin osa on ollut pieniä hevoshulluja, joskin siitä on aikaa. Eikä se mihinkään katoa, harrastus muuttaa monelle vain muotoaan. Niin kauan kun on haaveita, on elämää. Isolla ihmisellä on pienen ohessa oikeus samaan, kun hän tiedostaa, mistä harrastus lähtee taas liikkeelle. Kyllä isommillekin löytyy hevosia. Eittämättä maailmanhistriassaon kettua metsästäneet ja sotiin karauttaneet isommatkin urhot.
Aloittaja, pidä kiinni haaveistasi.

Lähettäjä: Tiu 
Päivämäärä:   30.6.18 23:24:02

Tämä keski-ikäisyys on vaan NIIN hyvä juttu, kun ansiotulot on ok tasolla, lapset isoja, terveys tallella, eikä kiinnosta enää pätkääkään mitä muut miettii. Voi toteuttaa omia haaveitaan: ostella heppoja vaikka pelkän (kiiltomustan) värin tai ulkonäön perusteella ja hullutella niiden kanssa just siten kun itseä huvittaa. Varustehulluudessakin saa vetää överit, ja täyttää kämppänsä ihanilla turhakkeilla. Me Like! Tehkää ihmiset sitä mikä tekee teidät onnelliseksi.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   30.6.18 23:40:17


Yleensä. ;D

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   12.7.18 13:07:24

Norsu ja vielä tarkemmin sotanorsuhan tähän tarvitaan.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   12.7.18 14:17:11

Miul on sellainen, Sotis, tappoi ainakin 2 lämppäriä. ;)

Lähettäjä: Irma 
Päivämäärä:   16.7.18 10:12:25

Se, että shire tai joku muu erityisen suuri hevonen olisi parempi kantojuhta taitaa olla toiveajattekua.

Monet ovat alunperinkin vetohevosia, eikä rakenne erityisen hyvin sovelle ratsastukseen ja toisekseen niillä on jo omasta takaakin painoa sen mitä nivelet kestää. Ei ne jättienkään nivelpinnat ole terästä.

Lähettäjä: N56 
Päivämäärä:   20.7.18 10:23:56

Keski-ikäisyys todellakin on parasta, kun on pitänyt itsensä kunnossa ja tuuriakin ollut roppakaupalla mukana. Toisten mielipiteille on aivan sama, vaikka jos ihan rehellinen olen, pakko myöntää, että toisinaan revittelen ilman satulaa orhini kanssa ihan saadakseni naapurit kauhistumaan. Ja teen muutenkin asioita, jotka eivät "arvokkaaseen vanhenemiseen" kuulu. Ja nautin niin. On resurssit, aikaa ja kuntoa. Ja lapsellinen mieli. Löytyy minulta se vanhemman tädin luottoruunakin ja toisinaan harrastamme tämän arvokkaan, iäkkään kultakimpaleeni kanssa enemmän ikäiselleni sopivaa, erittäin rauhallista puskailua. Nautittavaa sekin kun sen hetki on. Toisinaan laitan kaikki hevoseni "altakasteluruukkuun", pitkäksikin ajaksi. Näinkin voin tehdä, kun hepoillani on isot metsälaitumet ja talvitarhoissakin kokoa ja tekemistä. Parasta on juuri tämä pakottomuus ja valinnan vara, ei tarvitse kehittyä, kehittää, eikä edes liikuttaa, kun ei nappaa. Koko ajan kuitenkin rakastan hevosiani, se ei mene tauolle eikä lopu.

Lähettäjä: charleston 
Päivämäärä:   23.8.18 21:49:44

Hei N56,
voinko kysyä sinulta ihan positiivisella mielellä miten hoidat ”altakasteluruukutuksen” käytännössä? Itse saisin vähän liikkumavaraa omiin juttuihini.

Lähettäjä: N56 
Päivämäärä:   25.8.18 11:29:32

Hevosillani on isot, oikeastaan valtavat metsätarhat. Tamma ja ruuna yhdessä, ori näköetäisyydellä. Talvisin tamma ja ruuna asuvat yötä päivää pihatossa, oriillakin on pihatto, mutta useimmiten vien yöksi sisälle, kun poika on vähän herkkis. Kesäisin huolehdin laitumille vedet, laittelen ötökkämyrkyt ja vuolen muutaman viikon välein kaviot. Talvisin tulee vähän lisähommaa karsinan puhdistamisesta ja satunnaisesta loimittamisesta. Vähällä siis kaiken kaikkiaan pääsen, eivätkä hevoset ole hoidon taikka liikutuksen puutteen vuoksi sairastuneet, tamma ja ruuna jo parikymppisiä, terveitä ja reippaita. Eikä ole rasitusvammoja jaloissa;). Monta vuotta olivat täysin liikuttamatta terveysongelmieni takia. Kun taas menin selkään, oli kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Lähettäjä: charleston 
Päivämäärä:   25.8.18 14:44:47

Kiitos N56!

Lähettäjä: Kaisa 
Päivämäärä:   25.9.18 16:18:49

Mä painan 95kg ja ajattelin kyllä ostaa itelle issikan. Tosin etsiä isokokoista ja vahvarakenteista, en mitään 130cm hintelää yksilöä.

Ja en ajatellut edes laihduttaa.... ai kauheeta.

Lähettäjä: Zz 
Päivämäärä:   28.9.18 17:03:29

Siis täh? Keskieurooppa on täynnä miesratsastajia jotka hoikkanakin helposti painavat sen 90-100kg. Eihän tuo ole tavan puoliveriselle paino eikä mikään. Rasituksen puutteeseen ne nykyratsut sairastuu eikä paljon muuhun. Toisaalta monilla ratsuilla on jo itsellään se 100kg ylipainoa...

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   29.9.18 21:28:14

Humputtelu vois käsittää myös kärryttelylenkit