Lähettäjä: Elviira 
Päivämäärä:   22.3.17 14:20:45

Onkohan täällä muita burnoutin/boreoutin kanssa eläviä? Ongelmana totaalinen kyllästyminen oman alan töihin,kouluun lähtisin vaikka samalta istumalta jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Olen ajanut itseni keskivaikeaan masennukseen tällä,nykyisellään tuntuu että on aivan nurkassa eikä ulospääsyä ole. Nyt lyhyellä sairaslomalla töistä,mutta sekin tuntuu väärältä ja omituiselta kun ei ole ratkaisu pitkässä juoksussa. Tuntuu että ei ole kelvollinen ihminen jos ei tee jotain "järkevää" päivillään.
Samaten pelottaa paluu töihin,jos pidetään heikkona ja huonona kun pää ei kestä.

Lähettäjä: apua saa 
Päivämäärä:   22.3.17 22:48:58

Tuntemukset kuuluvat Burnoutiin.Lyhyt sairasloma ei parannuskeino. Tarvitset mahdollisesti terapiaa,jossa saat puhua tuntemukset auki. Itsensä syyttely ja huonoksi tunteminen on juuri tunnollisen työntekijän burn outin merkki. Masentuneisuus tekee asioista ylitse pääsemättömiä vaikka niin ei ole. Mieliala lääkitys ja sairasloma jolloin pystyt eheytymään on tarpeen. Työterveyshuoltoon hakemaan reilusti apua

Lähettäjä: sirja 
Päivämäärä:   25.3.17 22:28:05

Täällä myös yksi masennuksen ja työuupumuksin kourissa elävä. Sairasloma tosiaan ei korjaa tilannetta ja on vaan on hetken helpotus.

Minä kävin työterveyden ihmisten ja esimieheni kanssa ihan hyvän keskustelun tilanteestani, mutta kun mitään muutoksia työhön ei pystytä tekemään, niin tässäpä keikutaan. Nyt sitten paukahti yt:t päälle ja sekin pelottaa. Toisaalta pelkää ja toisaalta toivoo irtisanomislappua. Potkut pakottaisi muutokseen...nyt olen ns. vakinaisen työpaikan "turvassa", josta on todella vaikeaa itse irrottautua. Ikääkin on jo yli 50, ja työnsaantimahdollisuudet sen mukaiset.

Tsemppiä aloittaja, kannattaa hakea kaikki apu mitä vaan löytyy. Ja lukea. Itse yritän lukea paljon aiheeseen liittyvää ja se auttaa oman tilanteen ymmärtämisessä.

Minulla on ensi viikko vielä sairauslomaa ja aloitan silloin terapiaa..toivottavasti siitä olisi apua.

Lähettäjä: r 
Päivämäärä:   26.3.17 17:03:44

Samaa vaivaa täälläkin huominen työpäivä jo ahdistaa.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   26.3.17 17:27:40

Olen aina pitänyt itseäni epänormaalin omituisena ja umpilaiskana, kun en kestä ajatusta käydä töissä, mennä ja tulla-mennä ja tulla..

Oletin että se johtuu siitä etten ole TOTTUNUT käymään töissä, mutta mikä teillä ns. normaaleilla voi työssä ahdistaa?

On aivan sama millaista naamaa ne muut näyttävät, eihän se kuulu teille, niillä on omat ongelmansa, on se 'ilmapiiri' mikä hyvänsä, niin töihinhän sinne mennään eikä fiilistelemään muiden olotiloja, vai olenko ymmärtänyt jotakin taas väärin?

Jos taas työ teknisesti ja fyysisesti tekee kipeää, niin sitten vaan lekuriin ja oikealle saikulle.

En väheksy mielen sairauksia, mutta jatkuva psyykelomilla roikkuminen vie työpaikan joltain jota ei kyseinen homma ahdista.
Jos homma mättää niin muutos on pakollinen, uuteen koulutukseen, uutta työnhakua jne.

-Työn takia ei kenenkään ole syytä pilata elämäänsä tai jopa vammautua pysyvästi, elämä etusijalle, antakaa itsellenne arvoa, teillä on oikeus olla ahdistumatta.

Lähettäjä: Miuku 
Päivämäärä:   27.3.17 08:04:52

Burnis ja keskivaikea on joskus diagnosoitu, liittyi myös ihan fyysisiä vaivoja. Lähes puoli vuotta saikulla. Sinnittelin saikun jälkeen vielä puolisen toista vuotta samassa paikassa ja alkoi hiipiä uudelleen. Kaikki ongelmat katosivat työpaikkaa vaihtamalla eli et välttämättä olekaan tympääntynyt alaan vaan työpaikkaan.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   7.4.17 00:14:54

Minulla samankaltaisia ongelmia ja kuten Miukullakin työpaikkaa vaihtamalla katosivat kaikki oireet, ei väsyttänyt, töiden jälkeen jaksoi vielä puuhailla vaikka tein 44h viikkoa. Ei se kotihoito vaan ollut minua varten, kun kaikki työkaverit kuin persiiseen ammutut karhut, pomo juoksi kavereineen (joita firma täys) baarissa kaiket illat ja aamusin joutui tuuraan työkavereita "saikulla" joka ruuhkautti päivät meidän tunnollisten työntekijöiden osalta. Aina asiakkaan luo mennessä tullen mennen valitukset muista hoitajista kuuntelin ja kaksi vuotta siivosin edellisten jäljet ennen kuin aloitin paikassa omat hommat. Sitten päätin että nyt riittää! En olisi voinut parempaa päätöstä tehdä, kyseinen pulju mm. kunnan sosiaalitoimen "ei suositella" listalla asiakkailleen ja sain ihanan työpaikan kaksosten hoitajana, ei tarvii sunnuntaisin stressata alkavaa työviikkoa vaan töihin menee aina mielellään.

Joten kannatan miettimään sitäkin onko työpaikka/ammatti sinulle oikea ja keskustelemaan tästä myös terapiassa.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   9.4.17 09:37:31

Tirlittan, kun niitä töitä harvoin tehdään yksin. Aika monessa paikassa ihmisiltä unohtuu käytöstavat, omankin työhuoneen ovella käyvät työkaverit valittamassa, jankuttamassa ja mesomassa kun eivät viitsi omia töitään tehdä. Yrittävät raivoamalla ja arvostelemalla saada jonkun toisen tekemään töitään ja jättäisivät vastuun muille. Vaikea on itseään pitää työvireessä kun haukutaan ja sätitään syyttä suotta, ja tämä on ihan arkipäivää useilla työpaikoilla.

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   9.4.17 18:37:42

Sen voi vain meikäläinen kuvitella, kun menin kuntouttavaan, niin ihan ilkkuivat, toistelivat ja vääntelivät sanojani eli olin täysin ällistynyt kuinka aikuiset voivat olla niin alhaisia ja sivistymättömiä.
Omaksi onnekseni koitui historiani tuomat vahvuudet, kun ensin olin koulukiusattu ja sittemmin sai ja saan edelleenkin kokea viranomaisten vainoa ja piikittelyä, se on vahvistanut omaa identiteettiä ja kasvattanut 'paksumman nahan' joka kestää toisten arvostelun ja mollaamisen, ilman että vastaisin samalla mitalla vaan säilytän korrektit käytöstavat.

En haluaisi kenellekään omaa kohtaloani, mutta sen muokkaaman pitkäjännitteisyyden, omanarvontunnon ja ymmärryksen toivoisin kaikille, se auttaa keskittymään omaan työhön, kuuntelemaan tarvittaessa, mutta aiheettomat negatiivisuudet valuvat kuin vesi hanhen selästä, eivätkä pääse kuormittamaan psyykeä.
Asiallinen kritiikki taas pitää ottaa opikseen ja kouluttaa itseään fiksummaksi.
Oma työ ensin ja sitten katsoo rauhallisesti jääkö vielä aikaa auttaa muita, jos ei jää, niin sitten vaan hyvällä omallatunnolla eteenpäin ja ehkä siinä muutkin oppivat 'kuokkimaan oman sarkansa', kun eivät voi toisilla laiminlyöntejään teettää.

Esimies on tietenkin vastuussa ja jos työntekijä ei pysty suoriutumaan, niin tekijää pitää vaihtaa jos työtäkään ei voi helpommaksi järjestää.
Joku toinen pystyy, hän tehköön että tulee tehdyksi, jolle kaikki on liikaa saa lähteä jonnekin muualle töihin.
Ei työpaikka ole surkkien vaivaistalo, jossa joku 'kasvoton toinen' joutuu jatkuvasti korjailemaan pystymättömien mokia.

Väärällä asenteella keikkuva laiskuri joko ottaa itseään niskasta kiinni tai saa lähteä, hyväksikäyttäjiä on aina, kuten turhanvalittajia, narsisteja ja ties mitä, mutta sekä joojoo-henkilöitä että itseään pitää suojella sellaisten kuormittavalta vaikutukselta, jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon.

On niitä oikeita, vastuullisiakin tekijöitä olemassa, ne vaan ei aina löydy pomon salibandyporukasta tai sukulaisista.