|
Lähettäjä: Mies
Päivämäärä: 23.2.17 12:10:55
Olen valitettavasti joutunut seuraamaan läheltä naisystäväni ja tämän siskon riitaa perinnön jaosta. Tässä tarina lyhyesti. Naisystäväni siskon mies ei ole edes halunnut tulla edesmenneen anopin asunnolle, koska kertomansa mukaan tietää kokemuksesta, että hänen vaimonsa on ns vahva persoona ja erittäin määräilevä ihminen. Jouduin olemaan kuskina kun anopin irtainta inventoitiin ilman pesänhoitajaa ja siellä sain minäkin kuulla olevani kuin korppikotka haaskalla, vaikka en jalallani astunut asuntoon. Kun viimein pesänhoitajaksi nimetty lakimies saapui paikalle, niin silloin vasta naisystäväni sisko rauhoittui ja lakkasi omimasta irtainta itselleen. Kumma juttu, kun mummon käteisvarat ja korut eivät olleetkaan pääosassa irtainta jaettaessa vaan vanhat pellavapöytäliinat, jotka arvostettiin usean sadan euron arvoisiksi siskon toimesta. Naisystäväni osasi toki piikitellä takaisin ja sanoi, että hänelle riittää mummon lupaama ruokapöytä ja kaulakoru, muut tavarat saa sisko viedä, koska oli ne hinnoitellutkin. Kun asunto oli sitten realisoitu ja pesän jako tehtiin, niin lakimies otti tietysti jyvityksessä irtaimiston arvon huomioon siskon tekemän arviolistan mukaan. Se tuntui olevan siskolle liikaa ja hän valitti testamentin toimeenpanosta. No nyt sitten odotellaan käräjäoikeuden päätöstä asiassa.
Kaiken ikäänkuin kruunasi se, että naisystäväni siskon mies sai myös kuulla kunniansa asiassa, mutta se ei jäänytkään siihen. "Pertsa" meni ja haki yksipuolisesti avioeroa ja on nyt omien sanojensa mukaan vapaa ja onnellinen mies.
Olen jutellut monen kaverin kanssa näistä perinnönjakoon liittyvistä ongelmista ja en ole kuullut yhdestäkään perinnönjaosta, jossa ei olisi ollut jotain sanomista sisarusten kesken. Siksi olenkin päättänyt laatia oman testamenttini niin pikkutarkasti ja lapsiani kuullen, ettei lapsilleni tulisi riitaa ainakaan perinnön takia.
|