Lähettäjä: kurppa 
Päivämäärä:   5.1.17 20:24:02

Suurin haaveeni elämässä oli saada itselleni oma hevonen;ja sen hommasinkin vakavasta sairaudesta toivuttuani.
Hevoset auttoivat minut kuntoutumaan sairaudestani työkuntoiseksi;sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Kaikkien erilaisten vaiheiden jälkeen jouduin teurastuttamaan kaksi hevostani sairauden vuoksi ja,kun löysin niin täysin mun kanssani samalla aaltopituudella olevan yksilön;jonka kanssa kuvittelin vanhentuvani yhdessä, taloudellinen tilanteeni muuttui niin,että muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin luopua tästä unelmapalasta :(

Olen oikeasti ollut tämän jälkeen masentunut,enkä meinaa päästä irti tästä fiiliksestä ollenkaan,vaikka aikaakin jo hieman kulunut :(

Lähettäjä: Tirlittan 
Päivämäärä:   6.1.17 01:21:47

Pitää antaa itselleen anteeksi, vaikket suoranaisesti ole syyllinen sairauteen tai rahapulaasi, niin saatat syytellä itseäsi alitajuisesti.

-Kun tilanne asettuu, niin hanki vaikka kiva kärryköpöttelyshettis, tuhlaat häneen sitten käyttämättä jääneen hepparakkautesi, teille tulee mukavaa vanheta yhdessä. :)

Lähettäjä: kurppa 
Päivämäärä:   14.1.17 21:05:33

Ihana ajatus Tirlittan <3

Lähettäjä: p-j 
Päivämäärä:   16.1.17 14:22:12

Tiedän niin miltä tuo luopuminen tuntuu :(. Vaikkei itsellä mitään sairautta ole ollutkaan niin huonoa tuuria hevosten kanssa kylläkin...
Kaksi ensimmäistä jouduttiin lopettamaan kuukauden välein, ensin tyttären hevoselta katkesi jalka ja oma sairastui. Ostettiin uusi yhteinen, mutta tyttären innostus loppui ja minä en tullut herran kanssa toimeen. Onneksi sain myytyä osaavalle ihmiselle<3.
Ostin itselle loppuelämän kumppanin... ihanan tamman, jonka kanssa kuvittelin yhdessä vanhenevani... Vajaat kaksi vuotta ihmettelin missä vika, kun ravia ei vain löydy kaikesta avusta huolimatta. Muutakin outoa ilmeni ja pari kertaa jo oli klinikalla käyty ja aina terveen hevosen kanssa takaisin tultu. Mutta halusin selvittää mistä kaikki johtuu ja varasin vielä ajan Viikkiin...
Siellä selvisi että lonkka oli todella löysä, eikä mitään toivoa kuntoutumisesta annettu :(. Armeliain teko oli päästää ystävä ikivihreille... huhtikuussa tästä tulee vuosi... Ratsastamaan en ole halunnut.. onneksi on koirat<3.
Omaa hevosta en enää koskaan hommaa. Mutta toivon että vielä joku päivä uskallan antautua ratsastuksen hurmaan ja kokea yhteyden johonkin hevoseen. On se vaan niin uskomattoman antava harrrastus<3.
Tsemppiä aloittajalle<3.