|
Lähettäjä: Prisse
Päivämäärä: 17.10.10 15:38:48
Meillä onkin kulunut "miljoona vuotta" kirjoittelemisista, aika lentää.
Todella ikävä kuulla Feyan ja marmeladen huonoja uutisia. :-(
Etenkin Feyan uutiset olivat ikäviä, kun itsekin on miettinyt tässä ruunauksen etuja ja haittoja.
Kuvandykillä on ollut kanssa huonoa tsäkää. Kesälaitumella olo räpsähti päätökseen jo kk päästä vähän dramaattisen vtj-tulehduksen merkeissä. Täytyy sanoa, että onneksi oli valittu niin huolellisesti laidun kuitenkin, koska hoito ja tiedotus oli super. Mikä tiesti tuli sitten ikävä kyllä todellakin testattua ongelmatilanteessa.
Täysin varmasti on paha mennä sanomaan mistä kyse, kun kyllähän perusrivikin voi iskeä kesälaitumella, mutta kaikki oireet kun huomioi plus sen että näille tekeille (kotiseutunsa) alfalfan sukuiset kasvit kuten apilat/virnat vaikuttavat maistuvan turhankin hyvin, niin alsikemyrkytys selittäisi kaikki oireet kuten ripuloinnin, suun arkuuden, maksa/tulehdus-arvohäikät (jotka ennen ja muutama kk laitumen jälkeen normaalit) ja sen miten "aurinkoallergia" iski sadeviikon jälkeen (turvan ja silmien ympäriltä iho märki pois ja hilseilystä päätellen vielä korvien ympäryksen ohut ihokin reagoi) ja valkea iho ainukaisesta sukkajalasta sananmukaisesti kuprusi pois samalla kun mustat ihoalueet eivät reagoineet lainkaan tulehtuneessa jalassa.
Vähän kuvia sairastarhareissusta:
http://www.facebook.com/album.php?aid=222100&id=751443141&l=75070a68a0
No, onneksi ei sentään käynyt niin huonosti kuin tutun hevosen laidunkaverille (ihan eri puolelta suomea). Tämä kun kuulemma oli lopetettu alsikemyrkytystä seuranneiden oireiden rajuuden takia.
Henkeä vähän pidätän tassun suhteen edelleen, sen verran pahasti ja pitkään oli tulehduksissa. Vielä ihon arveuduttuakin tuntui tulehtuvan kovin helpolla, mutta nyt lokakuussa on onneksi edelleen tilanne se, että elokuulla oli viimeisin antibioottikuuri yhdessä "pinteli/tehorasvakuurin kanssa", mikä tehosi "halkeilevaan arpi-ihoon" hienosti.
Se "pehmeni&yhtenäistyi" viikossa ja tuollaisena kimmoisampana on tuntunut pitävän "tulehduksen loitolla" vielä ohuen karvattomanakin. Tosin - tavarasvan kanssa saa kyllä läträtä mutapäivien jälkeen edelleen. Sen verran helpolla hiertyy/kuivuu se ei-vielä-täysin-ehjä jäljellä oleva "pahimman paikan" pieni arpiläntti.
Tuosta sairasreissusta seurasi kuitenkin se, että Kuvandykiä on nyt tarhattu jo neljättä kuukautta yksin.
Ensin jalan kunnon takia ja nyt on sitten sen verran energiaa jo pikkuhepassa, mutta ei oikein sopivaa seuraa/sopivan kokoista tarhaa, joten ihan jo seuran takia mietityttää ruunaus.
Tai siis, nelivuotiskeväällä tuskin oripoikia kannattaa pitää varmuuden vuoksi yksissä muiden kuin astutettaviksi tarkoitettujen tammojen kanssa, mutta nyt syksyllä tälläiset seurassa koko elämänsä porukassa olleet "ei-pahimmat-tappelijat" varmaan menisivät, jos olisi vain riittävästi lääniä.
Kuvandykillä on aika iso tarha, mutta sen verran tämän ikäisillä on jo massaa, kokoa ja nopeutta, että aika pieneksi tila jää, jos kunnolla rupeaa telmimään: http://www.facebook.com/album.php?aid=280594&id=751443141&l=bad36aa7af
Työ-wise meistä ei ole paljoa raportoitavaa. Antibioottikuurien keskellä Kuvandyk kävi kentällä ainoastaan silloin tällöin oleilemassa yksin vapaana, jotta näkisin miten puhtaasti ja halukkaasti se liikkui "innostavammassa ja isommassa paikassa".
Vaativin homma oli, että kerran laitoin puomin maahan ja juoksin sen yli ollakseni vain iloinen, että vapaana ollut Kuvandyk seurasi. Todella kipeänä ei olisi luultavimmin tehnyt sitäkään.
Tuossa vaiheessa olivat ne pahimmat helteetkin vielä päällä ja kun ei ollut varmuutta siitäkään, että olisiko kyseessä äkikseltään iskenyt valoherkkyys (yksi ell epäili jossain vaiheessa sitäkin), niin käytin Kuvandykiä kentällä aluksi vain pilvisinä hetkinä. (Suomeksi, todella harvoin.)
Syksyisten muuttojen ja vesisateiden myötä Kuvandyk sai sittemmin vielä flunssan ja kun se alkoi helpottaa niin eikö tuo etutassun heiluttelija onnistunut reväyttämäään lapaansa jäätyään lankaan kiinni tarhassa touhutessaan.
Onneksi liikkuu taas tahdikkaasti ja virtaakin näyttäisi riittävän. Mutta nyt puolestaan täti itse on ollut niin kiireinen, että hyvä kun ollaan vähän käyty pyöröaitauksessa pyörähtämässä.
Kiireen keskellä on tosin tultua todettua, että käyhän tämä näinkin - terapiahevoselle ja sellaisen halailullekin on ihan tarvetta, hyvin lievittää stressiä.
Tämähän olisi oiva paikka ajatella ratsuttajaakin, mutta Kuvandyk vaikuttaa kasvavan edelleen, ainakin on selvästi isomman oloinen kuin kesällä, joten ei ole tullut vielä järjettömän huonoa omatuntoa asiasta.
Toisaalta tuli niin elämää suurempia huonoja kokemuksia tänä kesänä, että oma varovaisuus kasvoi tuhat prosenttia. Onhan sitä tullut kuultua, että hevosammattilaisissa on kaikenlaista, mutta ei kai sitä usko ennenkuin itse kokee. Ei todellakaan tee mieli enää ottaa riskiä siitä, että veisi hevostaan "kenelle tahansa, minne tahansa" kiirepäätöksillä.
No nyt kun tuuli on vienyt lehtiä puista vauhdilla, niin on kiitellyt sitä, että tuttuihin kuuluu ammattikuvaaja, joka kävi kuvaamassa itselleen ruskakuvia: http://www.facebook.com/album.php?aid=283799&id=751443141&l=fde3a7ae66
Kuvandyk on vaikea kuvattava, kun kiilto tekee valotuksesta mahdotonta ja hevonen on jokseenkin niin "kulmikas", että siitä saa vaikka minkä näköisiä kuvia.
Hienoa muuten kuulla miten olette menneet moni niin kovasti eteenpäin, ovat jo niin aikuisen oloisia nolla-seiskat ja nyt sitten luetaan jo tiineyksistä ja kisoistakin!! (Aika hieno aloitus Iso-Nemolta! :-)
Tulikohan taas kirjoitettua muutaman kuukauden edestä? :-)
No, tuosta ruunauksesta voisi vielä jahkailla sen verran, että soitin sammalistolaisten ystävällisen konsultaation seurauksena EU-kelpoiselle oriasemalle elikkä Ordenojalle ja kyselin hintoja, jos koettaisi ottaa herra K:sta talteen pakastetta ja sitten hyvällä omalla tunnolla ruunata, kun saisi sen mahdollisuuden "oman hevosen jälkeläiseen talteen".
Teke-kasvatus kun ei ole mitenkään niin isoa, että sen takia Kuvandykin kaltaista ei-niin-tyypikästä tekeä kannattaisi pitää orina, mutta toisaalta jos nimenomaan tekejälkeläisen siitä haluaa, niin sitten pitää varautua siihen, että tuon sperman voi joutua lähettämään suurinpiirtein vaikka australiaan, joten sen pitäisi olla "mahdollisimman kelpoisella tavalla kerättyä".
Suht hinnakastahan tuo talteenotto on, mutta toisaalta kun laskeskeli mitä kaikkia testejä yms käsittelyä jo yhdestä hyppäytyksestä seuraa ja mitä kaikkea se edellyttää, niin tuskinpa tuo oriaseman pyöritys nyt mikään kultakaivos on.
Pistää vain tosiaan kaikki ylimääräinen työ/vaiva tavistädin miettimään miten suurella todennäköisyydellä tulee edes koetettua "jalostusarvontaa" ikinä vs. mukavuudenhalun määrää arkipäivän kaikissa pienissä asioissa, kun elo ruunan kanssa on tunnetusti keskimäärin yksinkertaisempaa.
|