|
Lähettäjä: t
Päivämäärä: 20.3.26 15:52:49
Niin paljon käsittelyä kuin mahdollista varsalle, siis kosketukseen totutusta joka kohdan, riimuun opetus ihan pikkuisena, talutukseen äidin vierellä, pesuun, kavioiden nostelua jne. sen helpommalla pääset jatkossa.
Meillä ensimmäinen syntynyt varsa, on ollut myös haastavin käsitellä toki on ori mutta silti, emä oli varsastaan ylitarkka, edellisen elämänsä peruja ei luottanut ihmiseen aluksi, periytti epäluuloisuutta varsalleen.
Meillä teki kolme varsaa joista kolmas, jota saatiin pidellä jo ihan syntymästä lähtien oli kaiken helpoin opettaa kaikkeen ja muutenkin luonteeltaan kuin ihmisen mieli koko elämänsä vaikka ori oli tämäkin, keskimmäinen, tamma, oli myös ok mutta ihan omana luonteenaan hieman haastava opettaa.
Siis riippuu emästä paljon miten varsan kanssa saa touhuta ja meidän kokemuksemme on mitä enemmän ja mitä aikaisemmassa vaiheessa sen parempi. Meillä myös varsat olleet emän kanssa niin kauan kuin pystyi pitämään(orit siis) ja isot ulkoilu/laidunalat, kaikista varsoista tuli varmajalkaisia kun tilaa juosta ja laitumet muutakin kuin tasaista nurmea. Tamma oli emän ja muun tammaporukan kanssa koko elämänsä, orit siirtyi ratsuruunan seuraan emän luota ulkoiluihin ja karjaampi varsa nro.1 oli ruunan kanssa kolme vuotiaaksi ja kiltti ori,varsa nro.3 oli ruunan kanssa jopa kuusivuotiaaksi, mm. matkustivat samassa kopissa orin näyttely-, ajoharjoittelureissut raviradalla ja harjoittelumatkat hevosmessuja varten.
|