|
Lähettäjä: Maura
Päivämäärä: 9.3.26 13:54:36
Usein tiukkojen linjausten tekijä tietää aika lailla mitä on tekemässä. Linjausten, tiukkojenkin, tarkoitus on korostaa linjattujen vanhempien ja esivanhempien ultimaattisen hyviä ominaisuuksia. Usein siinä onnistutaan ja varmasti usein myös ei. Idea on siinä että täysin ulkopuolisen suvun käyttäminen on hakuammuntaa eikä voida edes arvailla mitä yhdistelmästä tulee mikäli sukulinjat ovat täysin erit. Jos menet tarkastelemaan vaikka shetlanninponien ehdottomia näyttelytähtiä tai korkeimmalle arvostettuja jalostusoreja, voit havaita että ne ovat korkeasti sukusiitettyjä. Samalla tavalla periytyy ravihevosten hyvyys, nopeus, rakenne. Vain tutkimalla, matkimalla, kokeilemalla voidaan päästä haluttuun lopputulokseen ja ne jotka sukusiitosta ja linjasiitosta suosivat, ylensä tietävät mitä tekevät ja monilla voi olla sekä ihmis- että ponisukupolvien tieto. Yhden ihmisen elinaikainenkaan kasvatustyö harvemmin yltää kehitykseen tai vanhempiaan parempiin jälkeläisiin mikäli valitaan boxin ulkopuolelta. Saat ehkä ihan kivoja jälkeläisiä mutta haluttuja ominaisuuksia on noin hakuammunnalla vaikea jalostaa. Minä näen asian täysin eri tavalla. Väliin pitää joskus laittaa täytettä mutta saadaksesi valitsemiasi ominaisuuksia, sinun ei tule pelätä linjata välillä myös tiukasti. Jos näät jonkun halutun ominaisuuden seuraavassa sukupolvessa väistyvän, sitä haetaan sitten takaisin jostain jo tunnetusta, arvostetusta suvusta. Myös ei halutut ominaisuudet, piirteet ja ongelmat saadaan samoilla keinoilla poistettua tai pysymään poissa. Jos haluat tehdä jalostusta ja kasvattaa huipulla, pitää valita tammalinjat joista löytyy monessa polvessa tasokkaita jälkeläisiä ja hyvää fertiliteettiä. Paljon varsoja ja hyviä jälkeläisiä monessa polvessa. Isän pitää olla aina mahdollisimman hyvä ja huippuominaisuuksista palkittu sekä tunnettu hyvistä jälkeläisistään. Me kasvattajat maksamme kasvatustyön tuloksen itse ja myös kokeilut ja kompastumiset. Minä ymmärrän korkean sukusiitosasteen välttelyn suomenhevosissa mutta sielläkin valintaa pitää miettiä ensin täysin muiden asioiden kuin sukusiitosprosentin kautta. Pitää hakea terveyttä ja koittaa poistaa ikäviä ominaisuuksia, kesäihottumaa jne. Josta palaan takaisin mantraan jota kauhistellaan siellä ja täällä.. Sukusiitosprosentti ei saa olla sitä ja tätä eikä ainakaan yli kymmenen.. Sanoisin kuitenkin että suku-ja linjasiitoksen käyttäminen on juuri sitä jalostusta jossa henkilö tietää, tai ainakin toivoo tietävänsä mitä on tekemässä. Hänellä on tavoite mihin hän ei voi päästä astuttamalla kaksi hyvin eri sukuista ja vain toivomalla parasta. Ja tulin esiin omalla nimellä jotta muutkin voisivat olla mitä mieltä haluavat ilman että eivät uskaltaisi tuoda mielipidettään julki. Jokainen saa tehdä omalla kustannuksellaan sellaista jalostusta/kasvatusta minkä parhaaksi näkee. On kuitenkin kiva saada perspektiiviä erilaisista mielipiteistä.
Meille syntyy tänä kesänä toivon mukaan seitsemäskymmenes shetlanninponivarsa ja jo syntyneistä yhdellä on ollut alapurenta, yhdellä kesäihottuma.
|