|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 5.3.26 10:19:43
Tai no, ei nyt voi miksikään harkituksi kasvatustyöksi sanoa. Aikoinaan hetken päähänpistona kolme varsaa suokkitammalla tuli tehtyä. Mikään näistä ei raviradoille päässyt, että siinä jo yksi pettymys. Vanhin meni silloiselta omistajaltaan monttuun 13 vuotiaana oletettavien mahavaivojen vuoksi ja nyt kuulin että viimeisin varsa olisi menossa monttuun uusiutuvien mahavaivojen takia, olisi tänä vuonna täyttänyt 10 v. Nämä molemmat tammoja. Ruuna vielä tiettävästi hengissä tahollaan. Omistajilla ollut täys oikeus pistää hevonen pois, en moiti sitä yhtään. Nuo mahavaivat vielä niin viheliäisiä, että ymmärrän sen täysin. Harmittaa silti että näistä kahdesta tammasta ei kenellekään tullut tämän pidempää kaveria. Olin vähän haaveillut leikkimielisesti että olisin tästä viimeisestä varsasta teettänyt itselleni varsan; oli mulla useamman vuoden joten jonkinmoinen tunneside tähän jäi, mutta ei nyt sitten koskaan toteudu. Ja eihän se varmasti olisi edes ollut miltään kantilta järkevää.
Seuraako oikeat kasvattajat kuinka omien kasvattien elämää vai loppuuko kiinnostus varsaan kun ne itseltä lähtee?
|