Lähettäjä: Ensikertalainen 
Päivämäärä:   18.8.25 20:04:54

Kertokaahan muut mitä "haasteita" olette kohdanneet nuorten 1-3v hevosten kasvatuksessa/koulutuksessa. Just nyt tuntuu 1v tamman kanssa että olen vaan jalostanut kasan haasteita niin kaivataan vertaistukea :D tuntuu että tamman kanssa täytyy olla todella jämäkkä ja itsevarma, koska muuten se ottaa ohjat omiin käsiin (menee mihin lystää, potkii, puree, hyppii pystyyn) no aina näistä tilanteista selvitty ja yleensä hyvin ohimeneviä vaiheita ja välissä kuukausien ongelmattomia jaksoja mutta sanokaa että nämä kuuluu nuorten hevosten elämään vai olenko vaan onnistunut kasvattamaan tämän luontaisen tamman :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 22:06:34

Suurin haaste on se, että siellä missä hevoskasvatus on mahdollista eli hevonperseessä/korvessa, (koska kohtalainen maan hinta ja maata ylipäätään on) on tosi hankalaa totuttaa nuorta hevosta mihinkään sivistyneeseen elämään. Joka paikkaan on hiton pitkästi, tiet on huonoja ja talvet pimeitä.

Sitten ne tynnyrissä kasvaneet varsat pyörtyvät kun näkevät ensimmäisen kerran eläissään maalatun puomin ja ensimmäiset 5 irtohypytys kertaa ajat sen tunnin lähimmälle maneesille, jotta varsa tottuisi sen verran, että uskaltaisi edes hengittää maneesissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.25 22:09:47

P.S. varsat ovat kyllä varsin tottuneet valmettiin ja johndeereen ja puimuriin ja metsäkoneeseen, otsalampun valossa maastoiluun ja kännissä hiihtävään naapurin isäntään, mutta saavat slaagin kun näkevät kuitupohjan ja valaistun piha-alueen.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   19.8.25 01:14:51

Vuotiaan kanssa ei perusasioissa ole kysymys koulutuksesta vaan ihan peruskäsittelystä joka aloittajan tapauksessa ei tunnu olevan oikein onnistunut. Vuotiaan ei tarvitse kovinkaan paljon osata tai tehdä, vain perusasiat eli kavioiden nostelut, vuolut, harjaus, talutus, kiinni oleminen... eipä paljon muuta. Jos nämä eivät suju niin asioissa ei edetä yhtään ennenkuin sujuvat! Eli päivittäin lyhyesti asiat läpi, ei muuta tumpulointia.
Tuntuu, että varsalla on liikaa pöllönenergiaa jonka suuntaa käsittelijään eli onhan varsalla kaveri tai vielä parempi kavereita? Saahan se olla ulkona ja mahtuu liikkumaan riittävästi? Jos ei niin nämä asiat kuntoon ennenkuin ryhdytään yhtään miettimään varsan ongelmaluonnetta. Kun varsa saa elää hyvää hevosen elämää ja asioissa edetään ikätason mukaisesti järjellä ja turhaa provosointua välttäen, hyvin harva tammavarsa on maastakäsin hankala käsitellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.8.25 05:22:24

Ratsuistaven tiedä, yleensä 1vuotiaat ravihevoset tulee näinä aikoina laitumelta varsin väsyneinä ja kavereiden kanssa leikkineinä ja ne kuskataan klinikalle irtopalakuviin sekä hammashuoltoon.
Siitä matka jatkuu ratatallille ajo-opetukseen, kuukaudeksi pariksi.
Siellä oppivat tulevaan työpaikkaan ympäristöineen ja eduksi on ollut että tottuneet traktoriin, mopoon, mönkijään, moottorikelkkaan ja kaikenlaisiin hiihtäjiin täällä maaseudulla sitä ennen.

En tiedä pidetäänkö ratsuvarsoja remuamassa laitumilla tai viedäänkö niitä kaupunkitallille opetukseen, mutta kannattaa kokeilla.
Niitä ei toki voi opettaa vielä ratsastukseen mutta irtohypytys, irtojuoksu, liinassa opettelu ja miksi ei satulaan ja varusteisiin, takaa ajoon. Ei kai se niiden päälle huono olisi kun seuraa valtavaa eroa millaisia ratsut ja ravurit ovat käytökseltään 1-3 vuotiaina.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   19.8.25 09:05:22

"Siitä matka jatkuu ratatallille ajo-opetukseen, kuukaudeksi pariksi."
Samaan lopputulokseen pääsee laittamalla hevosen pihattoon ja antamalla ammattilaisen opettaa perusasiat jos itse ei osaa.

Vuotias tuskin hyötyy "irtohypytys, irtojuoksu, liinassa opettelu ja miksi ei satulaan ja varusteisiin, takaa ajoon" opetteluista jos peruskäsittelykään ei ole kunnossa. Ja aina kun tehdään nuoren hevosen kanssa asioita joita ei välttämättä itsekään osata, loukkaantumisriski on valtava.

"Ei kai se niiden päälle huono olisi kun seuraa valtavaa eroa millaisia ratsut ja ravurit ovat käytökseltään 1-3 vuotiaina."
Ne ovat myös kehitysnopeudeltaan ja perusluonteeltaan varsin erilaisia (tarkoitan nyt pv/lv, en suokkeja!), mm. reaktioiden nopeus ja -voimakkuus saattaa olla hyvinkin erilainen. Monesti myös käsittely heti syntymästä saakka, eikä useinkaan ratsun eduksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.8.25 09:16:00

1 v lämpöiset ollut viime talven pihatossa ja opetettu perusasiat. Ja ne todella nyt menee ajo-opetukseen ja sen jälkeen treeni jatkuu läpi talven. Ei niitä pihattoon laiteta.
Samaa voisi testata ratsuilla. Keväämmällä ohjelmalla.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   19.8.25 09:27:43

Tässä on ongelma nyt aloittajalla jolta oman vuotiaan käsittely ei onnistu. Ja ratsupuoleltakin löytyy varsan käsittelyn ammattilaisia jos aloittaja siihen päätyy ja lompsa on riittävässä lyönnissä.

Yleisellä tasolla vuotiaan ratsuvarsan käsittelyssä tuskin yleensä on suurempia ongelmia. Ratsuvarsat kehittyy huomattavasti hitaammin kuin lv-varsat, se mikä on eduksi lv-varsalle, ei pv-varsalle välttämättä sitä ole tai rikkoo sen.

Edellämainittujen hevosten urien kestossa on myös suuria eroja, moni lv jo lopettelee uraansa tai on rikki siinä vaiheessa kun pv vasta aloittelee. Edellä mainitsemasi vaatii ammattilaisen, tässä nyt todellakin lienee kyseessä ei ammattilainen jonka pitäisi pärjätä varsansa kanssa vielä vuoden pari ennenkuin sen on siirryttävä ammattikäsiin jos siitä haluaa toimivat ratsun.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   19.8.25 15:57:39

2v ohjasajettu keväällä ja meni nyt ajo-opetukseen muualle kun itsellä ei ole tarpeeksi apukäsiä kotona (ja liikaa ikää, että alkaisin puljata yksin kun tiedän riskit). Tämä on ollut harvinaisen haastava junnu; mun kohta 40v hevoskokemuksellani eka nuori hevonen ikinä, josta mietin ratsutanko itse vai en. Periaatteessa rohkea ja toimiva, mutta myös äärimmäisen kovaluonteinen ja kun kuppi menee nurin niin se todellakin menee nurin. Hereillä saa olla tätä käsitellessä, 2 muuta samanikäistä on ihan kakunpaloja.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   19.8.25 16:25:49

Suurin "kasvatushaaste" on mielestäni liian tumpuloimisen välttäminen. Tekemisen laatu on tärkeämpää kuin määrä varsojen/nuorten kanssa.

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   19.8.25 16:57:44

Vuotiaan kanssa ei perusasioissa ole kysymys koulutuksesta vaan ihan peruskäsittelystä joka aloittajan tapauksessa ei tunnu olevan oikein onnistunut. Vuotiaan ei tarvitse kovinkaan paljon osata tai tehdä, vain perusasiat eli kavioiden nostelut, vuolut, harjaus, talutus, kiinni oleminen... eipä paljon muuta. Jos nämä eivät suju niin asioissa ei edetä yhtään ennenkuin sujuvat! Eli päivittäin lyhyesti asiat läpi, ei muuta tumpulointia.
Tuntuu, että varsalla on liikaa pöllönenergiaa jonka suuntaa käsittelijään eli onhan varsalla kaveri tai vielä parempi kavereita? Saahan se olla ulkona ja mahtuu liikkumaan riittävästi? Jos ei niin nämä asiat kuntoon ennenkuin ryhdytään yhtään miettimään varsan ongelmaluonnetta. Kun varsa saa elää hyvää hevosen elämää ja asioissa edetään ikätason mukaisesti järjellä ja turhaa provosointua välttäen, hyvin harva tammavarsa on maastakäsin hankala käsitellä.

Komppaan tätä aika pitkälle.
On hyvä huomioida myös että joillekin tammoille tulee jo ensimmäisiä kiimoja, ne voivat saada ne aika pyörälle päästään ja itse annan tällöin enemmän tilaa ja ymmärrystä.
Tosiaan, perusasiat hoidetaan ja ikäistään seuraa niin sillä pääsee jo aika pitkälle.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   19.8.25 17:42:50

Hevoset ovat erilaisia ja on hyvin mahdollista, että aloittajalle on sattunut vähän haastavampi (ja ehkä laadukkaampi) yksilö. Näissä keskusteluissa usein oletetaan, että se jolla on ongelmia varsan kanssa on täysi tumpelo.

Tosiasia on se, että jokaisen pitkänlinjan ratsukasvattajan tallissa, jossa olen käynyt on ollut nuoria hevosia, joita ei lukuisista yrityksistä ja ammattilaisten avusta huolimatta ole saatu esim. ratsutettua. Näistä ei kukaan tietenkään halua pitää meteliä.

Meidän omista pv-varsoista helpoimmat on olleet pienestä pitäen kuin koulutettuja aikuisia hevosia. Kaikki on sujunut ilman mitään varsinaista opetusta. On voinut loimittaa, kuljettaa, kengittää ja ratsastaa täysin huoletta. Näiden kanssa olisi voinut pitää itseään kovinkin hyvänä hevosenkouluttajana, mutta tosiasiassa niiden kanssa toimiminen ei juuri vaatinut perushevosmiestaitoja kummempaa osaamista.

Sen sijaan meidän vaikeimmat pv-varsat ovat olleet toivottoman vaikeita aivan perusjutuissakin. Maitovarsaa on saanut näyttelyissä kantaa neljän miehen voimin traileriin, yhden jalkoihin koskeminen on vaatinut tujut rauhoitteet, yksi pelkäsi kuollakseen vettä, jne jne.

Mun mielestä on hienoa, että uskaltaa hakea täältä tai muualta apua ja vertaistukea:) Kannustuksena voin sanoa, että noista meidän ”hulluistakin” on saanut koulutettua ihan kelpohevosia ja vaativamman nuoren hevosen kanssa pääsee itse kehittymään enemmän ja oppimaan uutta:)

Lähettäjä: Ensikertalainen 
Päivämäärä:   19.8.25 17:53:14

Aivan mahtavia ja hyviä vastauksia, kiitos! Ajattelin/oletin että täällä haukutaan ainoastaan heti surkeaksi käsittelijäksi mutta täällä on tullut hyvää keskustelua. Tämä varsa saanut elää pitkään oman emän ja ikätovereiden kanssa. Erittäin energinen ja vaatii ikäistään seuraa. Luulen että osa pöllöily/hankala käytös johtuu tästä energisyydestä. Tämän kanssa en muuta ihmeellistä ole tehnyt kun keskittynyt perus käsittelyyn (talutus, harjaus, vuolut) ja toteutettu valjaisiin+ohjiin ohjasajoa ajatellen. Olen ravivarsojen kanssa touhunnut ravitalleilla, joten sieltä tutut kuviot myös tämän kanssa. Ehkä jatkan saman malliin, yritän pysyä jämäkkänä sillä koska tosiaan tämä neiti ottaa heti ohjat omiin käsiin jos sen kanssa löysäilee. Ikäinen seura on kyllä ehdoton myös, että saa energiaa purettua. Toivotaan, että joskus tulevaisuudessa palkitaan ja tästä tulee vielä kiva :D

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   19.8.25 19:15:33

"aloittajalle on sattunut vähän haastavampi (ja ehkä laadukkaampi) yksilö"

Valitettavasti laatu ei korreloi haastavuuden kanssa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   20.8.25 09:18:50

Ei varsat/nuoret kyllä lähtökohtaisesti pure, potki, hypi pystyyn ihmisen kanssa.

Mutta jos varsa ei ole saanut olla varsaporukassa niin siinä on ongelmien ensimmäinen aiheuttaja. Varsaseura ja laumaelämä on todella tärkeää, se myös tekee ihmiselle kaiken toimimisen paljon helpommaksi.

Varsojen kanssa ei ole mikään pakko touhuta päivittäin yhtään ylimääräistä, itse teen mielummin vain pakolliset asiat päivittäin. Talutus tarhaan ja sisälle, kavioiden puhdistus aamulla. Lauma hoitaa muun kouluttamisen. Sitten kuin aloitetaan "työnteko" niin hommat tehdään rauhallisesti mutta päättäväisesti ja varsa oppii toimimaan luottavaisesti ihmisen kanssa ja nauttii työskentelystä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.8.25 14:20:06

Ihmisellä leikkivän varsan kanssa ei missään nimessä pidä tehdä mitään ylimääräistä, koska jokainen epäonnistuminen vahvistaa hevosen käsitystä siitä, että ihmistä saa retuuttaa.

Hevosen pitää purkaa energiansa toisten hevosten kanssa, jotta ihmisen kanssa voi tehdä lyhyesti ja napakasti tarvittavat jutut. Sillä se selkiytyy.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   22.8.25 09:20:19

E
Juurikin näin!

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   22.8.25 11:02:19

Se on jännä juttu, että kun haasteita tulee vastaan hevosten kanssa, niin osa ovat jopa "vahingoniloisia". Osa taas päivittelee kuinka tumpeloita ovat, jos jollain on vähän haastavampi ja vielä enemmän arvostellaan, jos siihen pyytää apua tai vinkkejä.
Meillä tallissa on minun lisäksi kaksi joilla on nuoria hevosia. Toisella kylmäverinen ja toisella pv, nii kuin meillä. Hevosten iät 2-4v. Kylmäveristen omistaja tuo esille omaa erinomaisuuttaan, kuinka hänen nuori ei ole reagoinut mihinkään ja on ollut aina kaikessa niin hyvä. Varmasti näin onkin. Tosin hänen hevostaitoa katsoen, ei se riittäisi meille pv varsojen kanssa. Toisen pv varsan omistajan kanssa jaamme murheet, vinkit ja onnistumisen ilot. Meillä käy tallilla valmentaja, joka on myös kasvattaja, antamassa koulutus vinkkejä jos haasteita tai haluaa vain jotain vinkkejä nuoren kanssa puuhasteluun esim. Maastakäsin. Minusta on mukavaa keskustella realistisesti asioista ja pohtia sekä saada vinkkejä hyvässä seurassa.
En tiedä miten muualla, onko samaa kokemusta kun mulla.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   23.8.25 10:02:51

Meille on syntynyt yksi varsa, joka oli alusta asti epänormaalin arka. Tämän kohdalla päädyttiin laittamaan se grillilihoiksi puolitoistavuotiaana. Hyväsukuinen, kivat liikkeet ja tamma. Käsittelystä vaan ei tullut yhtään mitään. Lautasella toimi erinomaisesti.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   23.8.25 19:49:26

Tästä pitäisi puhua enemmän, että ei kaikki varsat ole samantien syntymästään helppoja. Monesti ne helpot varsat tehdään itse. Varsoille kuuluu erilaisia kasvuvaiheita, kuten lapsillekin. Joskus on helpompa ja joskus ei. Sehän me tiedetään, että hevoset ei tarkoituksella perseile tms. mutta kyllä niille monesti pitää opettaa se, miten niiden halutaan toimivan.

Aloittajan varsa kuulostaa kuitenkin ihan fiksulta. Sinun tehtäväsi on vain opettaa se suuntaamaan energia oikein. :)

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   23.8.25 21:26:08

Varsat ovat ihania ,mutta erilaisia jokainen. Luulee tietävänsä jotain varsan kasvatuksesta kunnes tulee kohdalle se haastavampi ja vaikeampi varsa niin palaa todellisuuteen.
Apua kannattaa kysyä ja hakea vertaistukea. Vaihdella kokemuksia ja kuunnella kokeneempia.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   24.8.25 08:12:08

Kyllä niissä on syntyjään jo niin paljon eriäviä luonteen piirteitä että…

Meidän viimeisin varsa tehtiin ajatuksella ettei se haittaa että sukutaulussa kertautuu tietyt huonoluonteiset nimet muutamaan otteeseen kun tamma on niin hieno.. no varsa syntyi ja havaittiin kyllä samantien että tässä on luonteessa jotain poikkeuksellista. Hyvässä ja pahassa. Varsa on nyt kaksi vuotias, ja vaikka kaikki näennäisesti toimii sen kanssa, niin matka kohti ratsutusta on pitkä ja kivinen…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.25 14:57:20

"Meidän viimeisin varsa tehtiin ajatuksella ettei se haittaa että sukutaulussa kertautuu tietyt huonoluonteiset nimet muutamaan otteeseen kun tamma on niin hieno.."

Nykyisissä ratsujalostusoriissa on sen verran haastavia yksilöitä, että vanha neuvo "astuta paras parhaalla" ei enää ole relevantti, astuta paras parasluonteisella lienee odotuksia eli hyviä kilpailusuorituksia ajatellen parempikin neuvo. Mitä sillä huippuhevosella tekee jos ei sillä pysty kukaan ratsastamaan, kisaamisesta puhumattakaan.

Lähettäjä: Jämäkkyys 
Päivämäärä:   26.8.25 17:35:54

Aloittaja, niitä hevosia, varsinkin tammoja, on eri luonteisia. Oma on aina ollut ihan kiltti, mutta tasaisin väliajoin ja varsinkin uusista asioista se kyselee, että onko pakko ja kukahan tätä sirkusta oikein johtaa. Jämäkällä ja selkeällä tyylillä on homma selvitetty ja sen jälkeen on ongelmaton. Annat pikkuisen siimaa ja yrität luovia, niin tämä ottaa heti ohjat ja törkeilee minkä pystyy. Ja korostan, kyseinen elukka on siis äärimmäisen kiltti, mutta fiksu ja itsenäinen hommissaan, mikä taas toisaalta esim esteradalla tiukassa paikassa on ihan kiva juttu.

Sanoisin että toistoja, toistoja ja rutiinia ihan peruskäsittelyssä. Omalle laitoin suitsia päähän varmaan muutaman niin, että aina kun tehtiin hommia, suitset päähän ja pois useamman kerran vaikka kuinka olisi vempuloinut. Sitten tehtiin hommat, suitset vielä kerran pois, päähän ja pois, sitten kiitokset ja takaisin tarhaan. Kyllä se lopulta tajusi, että juu eihän tässä mitään. Sama homma juoksutuksessa jne missä oli alkuun hankaluuksia. Varo, ettet ala kartella tilanteita, joissa voi tulla hankaluuksia, vaan harjoittele juuri niitä hallitusti.

Lähettäjä: Mi 
Päivämäärä:   26.8.25 18:52:34

Ei ole mitenkään iso otanta omista hevosista. Ensimmäiset olivat jo aikuisia tai jo aloitettuja nuoria. Pari varsaa joiden kanssa oli kaikki alusta asti selkeätä ja helppoa, ihan tämmöselle tavalliselle harrastajalle. Sitähän luuli jo olevansa ihan näppärä hevosenomistaja. Sittenpä tuli nuorisolainen jonka kanssa ei sujunut alkuun mikään. Ei yhtään mikään. Kävi muuallakin mutta palautui sieltäkin kotiin vähän niin ja näin fiiliksillä. Stressasi muualla olemista, matkustamista, lastausta, tietyntyyppisiä ihmisiä. Ratsastaessa oli kotona parilla ihmisellä aivan unelma mutta toisilla katastrofi, tarhasta ei antanut kiinni kaikille ja toisten mukana meni vaikka puuhun.
Jäi kotihevoseksi ja tästä tuli kaikista tärkein ja rakkain. Opetti kyllä paljon siitä miten hevosen kanssa vaan ollaan eikä pyritä mihinkään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.8.25 09:34:19

Useamman varsan kasvua ja kehitystä seuranneena, iso osa varsoista on näitä jotka tekee omistajansa onnelliseksi ja osaavaksi. Sitten on nämä muutamat tapaukset, joiden kanssa kaikki on vähän hankalaa. Silmät täytyy olla selässäkin ja aina valmiina erinäisiin tapahtumiin. Yhden oman kasvatin kanssa päädyin pitkän puntaroinnin jälkeen hevosen lopetuksen. Kauan tammaa pidin ja annoin aikaa. Ajettiin normaalisti (oli ravi varsa) kengitettiin (rauhotuksessa) taluteltiin, harjattiin yms. Useamman kerran hengenvaarallissa tilanteissa tämän kanssa olin. Noh tamma oli 6 v ja edelleen tietyissä tilanteissa vaarallinen, mietin astutanko (oli hyvä suku ja itsekkin hyvän oloinen) En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä samanlaisesta jälkeläisestä. Hevonen meni lihoiksi.