|
Lähettäjä: .,.,
Päivämäärä: 26.4.25 23:28:54
Osuvia kuvauksia monissa kommenteissa. Hilu tosiaan jätti usein pienehköjä, neliömäisiä ja suhteellisen ryhdikkäitä jälkeläisiä, herkkiä, kuumiakin, mielestäni hyvin arabimaisia, eli nätisti opetettuna todellisia ihmisten palvelijoita. Kihin-muiston kautta varsinkin tälläisia, sen pojista K.M.Pokusta ja K.M.Nopsasta Eero Perttunen sanoi jossain artikkelissaan että hän näkisi ne molemmat hyvinä oriina ratsujalostukseen, (tämä aika lailla eriytyneen ratsujalostuksen alkuaikoina). Ja jos joku ei satu tietämään, Perttunen tunsi koko valtakunnan varsat ja hevoset ehkä paremmin kuin kukaan muu: kiersi vuosikymmenet Suomea ympäri käytännössä kaikki varsanäyttelyt ja hänellä on huikea hevossilmä. Hilurin kautta Hilu jätti ehkä vähän ronskimpia ja kookkaampia jälkeläisiä. Suikku: jälkeläiset vähän vaikean ja palvelemattoman hevosen maineessa, mutta mielestäni aiheetta. Ovat viisaiden ihmisten hevosia, pakolla opettamalla puskevat ja jyräävät ja saattavat muuttua todella vaikeiksi, mutta pohjimmiltaan äärimmäisen herkkiä ja palvelualttiita. Ehkä enemmän yhden ihmisen hevosia. Hienoa liikettä ja kapasiteettia löytyy. Vokker: no jaa. Juuri tuota mäyräkoiramaisuutta ja hyvin alas liittyvää lyhyttä kaulaa löytyy. Peitsiä - hevosmiehet melkein tykkäsivät siitä että peitsasivat varsoina koska oli heidän mielestään nopeuden merkki. Ei ihan helpoimman hevosen maineessa ollut, vaikka kotioloissa ilmeisesti oli hyvinkin kiltti. Kuskiltaan potkaisi joskus jalan poikki kilpailutilanteessa. Itse periaatteessa vieroksun sitä vähän, mutta jättihän se upean Vieskerin ja sitä kautta vahvan leiman suomenhevosjalostukseen. Kesäihottumariskistä puhutaan, mutta en oikein tiedä onko riski erityisen suuri: onhan Vieskerillä valtava määrä jälkeläisiä, jotka tulevat keskivertohevosta enemmän esille isänsä ja lahjakkuutensa ansiosta, eli kyllä siihen joukkoon hankureita mahtuu. Vieteri: hienoa liikettä ja jousia, laukkakin erityisen hieno. Oli upeaa katseltavaa liikkuessaan vaikka ei oikein näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä seisoessaan, korvat sivuilla riippuen. Luonteesta kuulee monenlaista tarinaa, mikä lie totta kun omistajalla oli mestarilliset hevostenkäsittelytaidot. Olihan se sekä juoksija- että työhevoskantakirjassa 1.palkinnolla. Jälkeläisten luonnetta en osaisi moittia, hyvähermoisia ja toimivia. Ähkyherkkyyttä. Ja ravimiehet sanovat että topparin vikaa, eli osasivat kyllä lyödä hanskat tiskiin loppusuoralla ja pakottamalla niistä ei saanut mitään irti. Olivat mukavia ratsasteluhevosia kouluttamattominakin. Vieteriä oikeastaan mielelläänkin löytäisin kerrattuna, vaikka minäkin pyrkisin välttelemään geenipohjan kaventumista. Mutta mieluummin muutama näistä nimistä, jos hevosesta löytyy muita kautta tulevia harvinaisia sukulinjoja, kuin että katsoisin näitä nimiä kuin kirosanaa ja hylkäisin hyvän ja toimivan tamman näiden takia.
|