|
Lähettäjä: Arkajalka
Päivämäärä: 15.1.25 09:37:19
Kaipaisin vertaistukea aran varsan kanssa! Taustana, että varsoja on vuosien varrella syntynyt parisen kymmentä ja syntymäsäikkyjä tai arkoja on ollut aiemminkin, mutta tämä varsa on aivan omaa luokkaansa.
Heinäkuun lopussa syntynyt eli pientä alle 6kk tammavarsa. Suomenhevonen. Oli laitumella ja nyt on tarhassa emänsä lisäksi toisen emä+tammavarsa parin sekä vanhemman varsattoman tamman kanssa. Päivittäin käsitelty ja koko kesäkin tuotiin öiksi sisälle.
Tämä on todella epäluuloinen ja varovainen kaikkea uutta kohtaan. Vaatii aivan järjettömän määrän toistoja ja asioiden pilkkomista pieniin osiin. Kiihtyy ja huolestuu milloin mistäkin ja reagoi tosi isosti pieniinkin asioihin. Hyvänä puolena, että tasoittuu todella nopeasti, kun säikähdyksen aiheuttaja on poistettu mutta voi @!#$ kun säikkyy ja pelkää kaikkea! Eniten häiritsee, että tältä tuntuu puuttuvan uteliaisuus kokonaan. Säikkyjä on ollut ennenkin, mutta yleensä kun huomaavat ettei joku asia hyökkääkään, lähtevät varovasti tutkimaan sitä asiaa. Tämä ei, vaan säilyttää etäisyyden.
Kuvaavaa, että kulki ensimmäiset 4kk kiinni emässään ja alkoi vasta 4kk iässä ottaa kontaktia varsakaveriin. En edes liioittele! Laidunkauden lopussa tarhaan siirryttäessä meni melkein kaksi viikkoa ennen kuin uskalsi ulkoilla rennosti eikä vain seurata emää kauhusta kankeana. Kaikki tallipihassa tapahtuvat muutokset ovat hirveitä ja aiheuttavat aivan ylimitoitetun reaktion eikä meinaa tulla aina edes emän perässä talutettuna ohi esim. eri paikkaan siirretystä heinäpaalista.
Tällä hetkellä väännetään loimituksesta. Tein lokakuussa ison virheen ja loimitin "kuten muutkin varsat" eli rauhassa jutellen loimi päälle ilman, että asiasta tekee numeroa. Tottuvat loimeen päivän aikana ja sitten se ei ole enää mikään juttu. Mutta ei tämä, oli loimittaessa aivan kauhuissaan, ei olisi halunnut liikkua ja puoliväkisin sain sen ulos ja seisoi sitten tarhassa puolipäivää samoilla jalan sijoillaan patsaaksi jäätynenä. Ja voi kumpa tämä olisikin liioittelua... Päiväheiniä jakaessa en enää kestänyt katsoa ja pakko oli käydä riisumassa loimi pois. Nyt ollaan loimea harjoiteltu ja kahdessa kuukaudessa on päästy siihen, että varsa pystyy hengittämään, kun minä seisoin loimi käsissäni sen vieressä mutta en koske... Lähtötilanne oli se, että varsa ryntäili kauhuissaan itsestään, emästään ja ihmisistä välittämättä pitkin seiniä.
Tukeeko näin arasta yhtään mitään? On nykyään tosi seurallinen ja ystävällinen, ihmisen seurassa viihtyvä, silloin kun mikään ei muutu ympäristössä. Ei vierasta vieraita ihmisiä, jos nämä tekevät tuttuja, kivoja asioita (rapsuttelu, tutun reitin talutus, harjaus jne.) ja tunnistukseen sekä esim. vuoluihin on suhtautunut yllättävän normaalisti. Riimun pukeminen oli aluksi aivan todella hankala konsepti mutta sen sijaan esim. Talutuksen ja paineeseen vastaamisen oppi melkein itsestään.
Nyt pitäisi tuo loimitus saada jotenkin opetettua ja samoin lastausta pitäisi alkaa treenata. Pahoin pelkään, että traileri voi olla kova konsepti tälle. Olen jo miettinyt, että miten pieniin osiin traileriopetuksen voisikin pilkkoa... Huoh, tuleeko tämmöisestä tapauksesta yhtään mitään? Kilpahevosta nyt ei ainakaan mutta edes kiva harrastehevonen?
|