Lähettäjä: Vertaistukea 
Päivämäärä:   20.11.24 22:55:20

Kaikkihan kehuvat omia kasvattejaan ja julkisesti kukaan ei kehtaa tunnustaa, että aika kamala tuli siitäkin varsasta tai valitsin ihan väärän oriin tuolle tammalle. Kerätäänkö tähän siis anonyymina epäonnistumisten lista?

Itselläni on se tilanne, että taitaa monttuun mennä nuori hevonen. Ei lopulta kestänyt kunnolla oikein mitään käyttöä, on ollut suurimman osan ajastaan sairaslomalla ja toipumassa milloin mistäkin. Emä siirtyi kisaradoilta siitokseen verrattain nuorena, olisi pitänyt tajuta silloin mitä se tarkoittaa.

Lähettäjä: Hevosala 
Päivämäärä:   20.11.24 23:18:10

No juu, yhdestä varsasta sain tehtyä huonotapaisen, koska kiireessä touhusin ja en huomioinut ympäristöolosuhteita tarpeeksi. Pääsi irti matkalla laitumelle, oppi irtaantumaan taluttajasta, eikä enää ikinä voi taluttaa ilman ketjua sen takia.

Lähettäjä: Julkisesti 
Päivämäärä:   21.11.24 06:19:49

Kukaan kasvattaja ei varmaankaan julkisesti halua kasvattejaan moittia jos niitä on tarkoitus myydä. Jos useampia on kasvattanut niin varmasti mukaan mahtuu maanantaikappaleita. Hyvistäkin vanhemmista voi tulla huonolla tuurilla sekundaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 08:12:51

Yksi on hiukan turhan pieni mutta on rakenteeltaan sitten taas oikein hyvä. Vanhin kasvatti vasta 6v. ja kyllä tähän mennessä olen vain ihastellut miten hienoja on tullut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.11.24 08:19:07

Olen epäonnistunut ainoastaan siinä, että en ole saanut menemään oikeita varsoja oikeisiin paikkoihin ihan muutamaa lukuunottamatta. Paha siis sanoa että olisi tullut sekundaa, kun eivät ole saaneet rehellistä mahdollisuutta. Kun sitten taas ne mahdollisuuden saaneet ovat tehneet suuria.

Lähettäjä: akka 
Päivämäärä:   21.11.24 09:02:49

Kun kasvattien määrä lähenee sitä sataa, niin väkisin sinne joku omasta mielestä huti osuu. Mutta ei niistä julkisesti kasvatin nimellä tai suvulla viitsi huudella, varsinkaan jos on varsan myynyt jonnekin, niin eipä sitä uusi omistaja halua kuulla kuinka surkean eläimen on ostanut. Ja joskus se omasta mielestä epäonnistunut kasvatti ei välttämättä muiden tai esim. omistajansa mielestä ole yhtään huono.

Ehkä kirvelevin epäonnistuminen oli, kun vihdoin sain tammavarsan silloisesta lempitammastani. Tamma oli tehnyt minulle jo kolme orivarsaa, jotka kaikki olivat oikeasti laadukkaita ja hyviä (myöhemmin myös kilpailutulostensa osalta). Olin onneni kukkuloilla, kun vihdoin syntyi tamma! Harmi vain, että siitä odotetusta tammavarsasta kasvoi raskasrakenteinen mäyräkoira, joka oli vielä luonteeltaankin aidosti arka. Jossain mielenhäiriössä kokeilin sen kerran nuorena astuttaakin, mutta ei tiinehtynyt koko kesän yrityksistä huolimatta. Tuttuni siihen lopulta tykästyi ja ihan kiva yhden ihmisen harrastepuksutin siitä lopulta tuli.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   21.11.24 12:54:09

Astuin hyvän tamman hienolla orilla, molemmat olivat terveitä. Myöhemmin molemmilla puhkesi kesäihottuma, kuten myös varsalla.
Ensimmäinen varsani sai laitumella vieraalta tammalta potkun päähänsä ja osui myös kaulaan, mitä ei silloin huomattu. Tuloksena murtuma kaularangassa ja meni mullan alle.