Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.5.24 15:16:12

Täällä oli viimevuonna ketju arasta maitovarsasta. Luin sen puolihuolimattomasti kun ajattelin että saahan nyt varsalle kuka vaan riimun päähän ja laitettua sen sisään ja ulos naru pepun takana.

No, nyt itsellä varsa jolle ei saa karsinassa yksin riimua, parin hengen voimin saa. Ei tule luo vaikka istuu karsinassa, harjaa emää tms.

Ulkoa turha haaveilla että saa kiinni. Onneksi kulkee emän perässä sisään ja ulos vaikeuksitta.
Ei ole jaloissa sanomista, ei ole tullut ripulia varsakiimasta...että sen suhteen ei ole pakko saada kiinni.
Vai kannattaako vaan päivästä toiseen metsästää se kiinni ja joskus se tottuu? Vaibpelkääkö aina vaan enemmän?

Kiinostuuko varsa jossain vaiheessa ihmisestä? Saako sen opetettua kulkemaan narussa vielä esim parin kk iässä?
Edellinen varsa oli heti tuttavallinen, sai rapsuttaa ja laittaa riimun päähän, viikossa oppi kulkemaan narussa jne.
Tämä nyt kolme viikkoa ja ei edistystä, päinvastoin.

Lähettäjä: KaisuV 
Päivämäärä:   16.5.24 15:24:50

Kyseessä voi olla klassinen syntymäsäikähtänyt yksilö. Ne on työläitä kauan. Parhaat tulokset oon saanut niiden kanssa tekemällä pienen määrän usein ja viettämällä aikaa. Jos ne jää kokonaan käsittelemättä ja menee laitumelle niin työmaa on kesyttää isompana.

Lähettäjä: V a r s a 
Päivämäärä:   16.5.24 18:14:38

Mulla oli pari vuotta sitten arka, käytin paljon aikaa, n. 5 viikossa oli mun kanssa helppo, n. 4kk iässä normalisoitui eikä pelännyt vietaitakaan. En uskaltanut päästää vapaana kun laitumelle mennään tien yli. Otin monta kertaa päivässä kiinni karsinassa ja rapsutin ja päästin irti. Heti kun kiinnostui ruuasta, annoin aina jotain kun menin. Laitumellakin kävin usein vaan ottamassa kiinni ja rapsutusta ja ruokaa ja sit taas irti.
Suurin osa kai rohkaistuu itsestään, joten ehkä tein turhaa työtä, ehkä en. Mutta hitosti meni aikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.5.24 08:54:35

Käsittele! Pääset paljon helpommalla kun nyt totutat ihmiseen ja näytät varsalle ettei se ”kuole” kohdatessasi sinut.
On paljon ikävämpää alkaa käsittelemään säikkyä, pelokasta, ison pakoreaktion omaavaa vieroitusikäistä tai vanhempaa. Sattuu paljon helpommin onnettomuuksia kuin sen pienen varsan kanssa.

Kannattaa miettiä siltä kantilta että mitä jos tulee tilanne että varsaa pitää pystyä hoitamaan sairastumisen / ison haavan tms vuoksi niin kiität itseäsi kun olet totuttanut ja kesyttänyt sen nyt :)

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   17.5.24 10:47:27

Meillä syntyi viime keväänä ensimmäinen arka varsa. Piti kesytellä vähän kerrassaan. Ei halunnut ottaa mitään kontaktia ihmiseen, luikki vaan karkuun. Otettiin karsinassa kahden hengen voimin hetkeksi käsittelyyn, ihan pikku hetkiä kerrallaan. Riimun kilinä oli sen mielestä kauheaa ja oli muutenkin ääniherkkä. Nyt siitä on tullut kaikkien kaveri, on vähän liiankin kainaloinen... Mistä lie tämäkin luonne peräisin, vanhemmat ovat ihan normiluonteisia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.5.24 14:55:24

Meillä oli viime vuonna arka, jota ei pariin viikon voinut koskea edes nenänpäähän. Ei ollut kummempaa kiirettä, kuten touhusin vain emän kanssa, vähitellen antoi lähestyä.
Ekat kosketukset ohimennen emän takaa nenään tai peppuun, mitenkään kummemmin kiinnittämättä huomiota. Ja lopulta siitä alkaen kesyyntyi hyvinkin nopeasti, siitä parissa viikossa sai koskea ihan normaalisti ja sen jälkeen riimut, talutukset ym ihan kuten minkä tahansa varsan kanssa.
Eli ei tarvinnut missään vaiheessa pakottaa.
Siitä helppo, kun ei ollut mitään pakottavaa tarvetta saada kiinni hoitoihin tms.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.5.24 21:07:06

Tuntuu että takapakkia kokoajan kun pakottaa, toki jos joku haava tms tulee niin on pakko.
Alan kääntyä tuttavan ohjeeseen, kohta alkaa kutiaan, ala hännän juuresta rapsutteleen niin pian tulle väkisin syliin.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   19.5.24 09:55:49

Syntymäsäikähtänyt?
Mikä tämä diagnoosi on ja mihin tieteeseen perustuu? :) :) :)

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   19.5.24 17:07:48

Menee kirkkaasti ohi aiheen mutta mulla oli aikuinen puokki jolla oli "syntyessä pelästynyt.Hevonen oli todellinen viilipytty joka asiassa;)

Lähettäjä: varsas 
Päivämäärä:   20.5.24 12:15:51

Meillä kaksi varsaa täysin samasta yhdistelmästä, ensimmäinen oli todella tuttavallinen ja vanhetessaan koitti olla jopa röyhkeä ihmistä kohtaan. Toinen sitten taas ihan ääripää, todella arka ja ihmistä välttelevä. Riimun laitto oli haastavaa, juoksi karsinassa emää ympäri piti ns ahdistaa nurkkaan ja siten sai laitettua. Koskaan ei kuitenkaan koittanut ihmistä päin potkia. Monet muutkin asiat vähän tämän kanssa haasteellisia, kun oli emän alla. Nyt kun varsa on vieroitettu, niin muuttunut huomattavasti rohkeammaksi ja eikä asiat tunnu enää mitenkään vaikeilta sen kanssa.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   20.5.24 13:30:34

Kaverilla 2 v suokkivarsa joka tuli pikkuvarsana tälle. Käsitellä ja ajaa on ihan normaali, mutta kiinni ei meinaa saada. Välillä on sellaisia kausia että saa ihan suht helposti kiinni ja sitten taas on päiviä kun ei anna kiinni millään. Tarhasta tulee yleensä kavereiden perässä irti kun ei anna portilla kiinni. Myöskään karsinasta ei anna kiinni, paremmin antaa kiinni kun päästää karsinasta vastapäiseen pihattokarsinaan ja sitten siitä ovelta ottaa kiinni. Riimussa roikkuu narunpätkä jotta olisi helpompi ottaa kiinni, mutta osaa kyllä heilauttaa sen narun ihmisen ulottumattomiin. :D

Lähettäjä: Anu 
Päivämäärä:   20.5.24 13:48:08

Meillä kanssa vieroituksen jälkeen muuttui paljon rohkeammaksi ja tästä sitten pikkuhiljaa tulikin oikein mukava hevonen.

Lähettäjä: Tottakai 
Päivämäärä:   21.5.24 09:03:24

Meillä viimekesäisistä oli myös yksi tällainen "syntymäsäikähtänyt". Ei pakotettu, kun ei ollut tarvetta. Aina ohimennen rapsuteltiin, jos antoi. Jos luikki karkuun, niin annoin luikkia. Riimun taisi saada päähänsä joskus elokuussa. Siinä se kesän mittaan pikku hiljaa kesyyntyi. Nyt on ihan reipas 1-vuotias seuramies, joka hakeutuu luokse.