Lähettäjä: ~
Päivämäärä: 2.5.24 22:02:17
Täyskielto on typerä geenille, jonka kantajuus ei aiheuta mitään muuta haittaa kuin rajoitetun valikoiman siitoskumppaneissa. Jos yksilö siis koskaan edes päätyy jalostukseen.
WFFS:n kantajien määrä on mahdollista vähintään puolittaa jokaisessa sukupolvessa, jos asetetaan varsoille rekisteröintikelpoisuuden ehdoksi vaatimus, että ainakin yksi vanhempi on testattu puhtaaksi, tai polveuu puhtaiksi testatuista yksilöistä.
Laskennallisesti (satunnaisilla parituksilla) määrä siis puolittuu joka sukupolvessa. Käytännössä kantajien määrä vähenee nopeammin, koska kasvattaminen on suunnitelmallista toimintaa. Kantajiksi testattujen orien käyttö vähenee, koska niitä voi käyttää vain vapauttavasti testatuille/polveutuville tammoille. Siitosorikokelaiksi valikoituu vähemmän kantajia, koska kilpailu on muutenkin kovaa ja vaatimustaso korkealla. Euroopan kasvattajat voivat käyttää jo vakiintuneita (alkionsiirto) ja uudempia (siirrettävän alkion DNA-testaus ennen siirtoa) menetelmiä saadakseen haluamistaan yhdistelmistä WFFS-vapaita jälkeläisiä, vaikka toinen vanhemmista olisikin kantaja.
Testaamattomista tammoista osa on puhtaita itse, mutta jos niitä ei testata, niitä astutetaan vain puhtailla oreilla. Tämä nostaa puhtaiden orien suhteellista kysyntää. Voitte tykönänne miettiä, kuinka moni pienen mittakaavan kasvattaja vaivautuu testauttamaan tammansa, jos ei tarvitse, jos astuttaa puhtaalla oriilla.
Ja toki jokainen kasvattaja on vapaa valitsemaan käyttämänsä eläimet miten haluaa. Jos tarkoituksena on tuottaa ratsuja ennen kaikkea omaan tai harrastajien käyttöön, WFFS ei haittaa mitään. Jos tarkoituksena on tuottaa tulevaisuuden jalostuseläimiä, päätös käyttää kantajaa on tietoinen riski, jota jokainen ei suinkaan ole varmis ottamaan.
|