Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.24 10:33:08

Tilanne on se että minulla on 14v tamma joka on nyt se elämäni hevonen. Tamma ei ole koskaan varsonut, mutta olen nyt alkanut ymmärtämään että se ei ole täällä ikuisesti. Ajatus jälkeläisistä lämmittäisi mieltä luopumisen hetkellä. Tutuilla on vaan ollut niin paljon huonoa onnea varsomisten kanssa että ajatus on myös todella pelottava.

Miten itse tekisit? Nauttisit tammasta niin kauan kuin yhteistä aikaa on vai lähtisit kokeilemaan astutusta riskeistä huolimatta?

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   28.4.24 10:38:55

Mulla meni siinä touhussa 2 varsaa ja tamma, että en ehkä ekana suosittelisi.
Silti jos tulisi toinen tamma mikä olisi tärkeä ja järkeä astuttaa, astuttaisin. Suuremmalla todennäköisyydellä kaikki tulee kuitenkin menemään hyvin.

Lähettäjä: Hemi 
Päivämäärä:   28.4.24 10:58:28

Rotu?
Jos kyseessä on suokki, niin se yksi varsa voi olla merkityksellinen myös koko rodun kannalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.24 11:22:12

Suokki on. Nämä samaiset tutut on sanoneet että todennäköisestihän kaikki menisi aivan hienosti, mutta pieni osa minusta pelkää että kävisi jotain ettei jäisi varsaa eikä tammaa. Tukiverkko on kunnossa ja apua saisin kaikkiin vaiheisiin vaikka itselle olisikin ensimmäinen varsa.

Lähettäjä: Jihaa 
Päivämäärä:   28.4.24 12:18:15

No mä en astuta. Tamma kyllä ihan ok rakenteelta ja loistava luonne, mutta sen kaikki sisarukset on laitettu alle 10-vuotiaana kuoppaan luuston kehityshäiriöiden ja/tai nivelrikon vuoksi, nuorimmat alle käyttöikäisenä.

Tällä ei kuvissa näy vikoja, mutta eiköhän terveempiäkin geenejä löydy, etenkin kun tämä on tusinasukuinen, löytyy ne suikkuvokkervieterit lähisuvusta.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   28.4.24 12:22:50

Astuttaisin. Tulisin ehkä katumaan jos en uskaltaisi - toki, jos jotain menisi pieleen katuisin varmaan sitäkin.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   28.4.24 13:17:12

Itselleni käynyt niin etteivät varsat ole yltäneet emänsä tasolle. Ihan laad6kkaita olleet, mutta silti. Jostain syystä siihen lempitammaan liittyvä tunnetila ei ole siirtynyt varsaan. Aikoinaan tiineys johti yhden I palkinnon tammani osalta juuri siihen kamalimpaan tilanteeseen, että molemmat meni.
Ohjeeni on, että osta se varsa johon miellyt. Ostaessa voit valita. Oman tekeleen kanssa arpapeliä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   28.4.24 13:22:07

Jos tammassa ei ole mitään vikaa, se kuolee varsomiseen about samalla todennäköisyydellä kuin jalan katkeamiseen. Eihän sitä koskaan tiedä, miten pitkään hevosen saa pitää. Tulee ähky tai joku muu, ja se oli siinä, ei tammaa eikä varsaakaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.24 13:40:54

Astutin, kaikki meni hyvin, varsa on parempi kuin emänsä kaikin puolin. En kadu yhtään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.24 14:12:21

Jos haluaa pelata varman päälle niin vie tamma varsomaan johonkin ammattipaikkaan, esim KS-talli. Itse olen aikanani yhden varsan menettänyt ihan siitä syystä, etten tajunnut reagoida alkavaan ongelmaan riittävän ajoissa. Ja yleensä nämä muutkin tuttavilla olleet katastrofit olisivat olleet joko lievempiä tai kokonaan vältettävissä, jos asialla olisi ollut kokenut varsottaja /tiineyden seuraaja.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   28.4.24 15:15:19

Meillä varsoi ensikertalainen suokkitamma 15- vuotiaana oikein kivan varsan.

Lähettäjä: Ripa 
Päivämäärä:   28.4.24 16:15:09

Itse sain elämäni hevosesta aivan ihanan varsan. Ei hevonenkaan elämästä selviä hengissä-go for it!
Mutta: Älä valitse liian isoa oria, valitse sellainen perusterve ori jonka jälkeisiä on paljon hengissä ja muista alhainen ss% ja korkea sukukato%!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.4.24 17:43:44

Hevonen on hyvä synnyttäjä ja aniharvoin niitä kuolemantapauksia sattuu. Se varsa on sitten niin tosi oma <3 siinä tietää mitkä ominaisuudet tuli emältä ja saa paapoa kesyksi jo ihan pienenä.

Lähettäjä: www 
Päivämäärä:   28.4.24 19:54:35

Joo, tuli kaularankavikainen varsa, joka halvaantui vuosikkaana ja ammuttiin talliin. Oli tosi kiva ja oma :/

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   28.4.24 20:36:45

Tottakai astutat.
Ainahan kaikkia kauhutarinoita saa kuulla, mutta erittäin suurella todennäköisyydellä kaikki menee oikein hyvin. Tsemppiä suunnitelmiin!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.4.24 08:28:46

Täällä tullaan kertomaan se oma kauhutarina mutta ne 99,9% onnistuneista varsomisista jää kertomatta.

Lähettäjä: "" 
Päivämäärä:   29.4.24 09:47:02

Tiineysajan oikea ja huolellinen ruokinta riittävine oikeanlaisine ja oikeaikaisina vitamiineineen ja hivenaineineen on hyvin merkityksellisessä osasa onnistuneessa tiineydessä, varsan rakenteellisessa kehityksessä kohdussa, jälkeisten irtoamisessa ja itse varsomisessa.

Lähettäjä: "" 
Päivämäärä:   29.4.24 09:49:07

Piti olla oikeanlaisine ja oikeanaikaisina....

Lähettäjä: Kasvattaja 
Päivämäärä:   29.4.24 09:53:52

Tämä vain osoittaa kuinka onnettomia ihmiset hevosten kanssa ovat. Parempi viedäkin silloin ammattilaiselle.

Lähettäjä: Oho 
Päivämäärä:   29.4.24 14:52:58

Siis miten ihmiset ovat nykyään niin pelokkaita maailman luonnollisimman asian suhteen? Hevonen voi kuolla noihin riskeihin kyllä ja ne on olemassa mutta lisääntyminen on biologisesti elämän suunnilleen keskeisin asia ja täten on hyvin todennäköistä että kaikki menee ihan hyvin. Miksi keskitytään niin paljon kauhutarinoihin kun suurin osa synnytyksistä sujuu kokonaan ongelmitta? Itsellänikin monen monta varsomista takana ja niitä ikäviä tilanteitakin on ollut mutta edelleenkin ne ovat vähässä enkä ikinä suhtaudu tuleviin varsomisiin sillä mielellä että siinä voisi käydä jotain pahaa ellei sellaisia merkkejä ole olemassa. Jos on tietoa siitä että tammassa on vikoja jotka voivat vaikuttaa suuremmalla todennäköisyydellä siihen että varsominen epäonnistuu tai tuleva varsa olisi epäterve, niin en tietenkään lähtisi tähän hommaan mutta ellei tilanne ole tämän näköinen niin antaa mennä vaan: varmasti saat ihanan varsan ja tammakin selviää moitteetta. Voi pelätä sitten kun sille on aihetta, mutta näin muuten neuvoisin vähän rennompaan suhtautumiseen tähän. Eli orivalintaa vaan tekemään, uskon siihen että kyllä onnistut!

Lähettäjä: lilla 
Päivämäärä:   30.4.24 07:43:35

99,9% ei kyllä valitettavasti ole lähelläkään totuutta onnellisten varsomisten määrässä. Toki on itsellä hyvä mieli jos siihen uskoo!

Lähettäjä: Mamma 
Päivämäärä:   30.4.24 14:09:02

Itse astuttaisin ja ottaisin sen riskin, että jos joku menee pieleen niin sitten menee. Meillä suokkitamma varsoi ensimmäisen kerran 19 vuotiaana. Tiinehtyi kerrasta ja kaikki meni hyvin. Varsoi sen jälkeen vielä 3 varsaa. Yhden varsan jouduimme lopettamaan 2,5kk ikäisenä, tapaturman vuoksi. Yhtä varsaa jouduimme auttamaan, kun toinen etujalka oli hukassa ja jalka oikaistiin oikeaan asentoon niin hyvin varsa putkahti maailmaan.
Jos varsominen "pelottaa" niin on vaihtoehtona viedä johonkin varsomaan.
Maatiaisrodut on kuitenkin hyviä poikimaan/varsomaan, että ehdottomasti kannattaa varsottaa.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   30.4.24 15:26:18

Astuta ilman muuta! Olen tehnyt itse sen virheen, että olen päästänyt läpi käsien kaksi oikein hyvää sh-tammaa astuttamatta niitä. Niistä olisi ollut varmasti iloa itselle ja koko rodulle. 14v astutettava tamma ei ole mikään supervanha, tartu toimeen nyt parin vuoden sisään

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   30.4.24 16:44:20

Kyllä siitä varsastakin tulee elämäsi hevonen kun alusta asti saat olla sen elämässä. Kaikessa mitä tehdään, on riskejä, varsinkin hevosten kanssa. Rohkeasti vaan!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.5.24 08:56:33

Kiitos kaikista kommenteista! Ehkäpä alan miettimään orivalintaa ihan tosissani.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   2.5.24 10:14:38

Hienoa aloittaja! Jos tarvitset apua orivalinnassa, kysy rohkeasti. Kyllä täältä joskus saa asiallisiakin vinkkejä orivalintaa varten.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.5.24 13:28:58

Astutaan ihmeessä! Erittäin todennäköisesti kaikki menee hyvin. Kun varsan tuntee syntymästä asti, siitä kasvaa todellakin oma hevonen.

Lähettäjä: @x@ 
Päivämäärä:   4.5.24 16:03:46

Omia kasvatteja lempitammasta jo kolmannessa polvessa. Tammojakin vielä siunaantunut. Suosittelen, aina voi sattua ja tapahtua mutta suurimmaksi osaksi kaikki menee hyvin.