|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 27.5.22 10:43:03
Mulla kaksi aikuista hyvän johtajatamman varsaa, ja niissä isoimman eron teki vieroitus.
Ensimmäinen vieroitettiin olosuhteiden pakosta jo valmiiseen vieraaseen varsaporukkaan, jossa se oli vähintään kk nuorempi kuin muut. Se meni sinne kyllä itsevarmana ja rohkeana, koska oli sellaiseen tottunut emän alla, mutta tuli nopeasti ”koulukiusatuksi”, ja on sen jlk ollut ikänsä aina pohjalla kaikissa laumoissa. Mikään arka hevonen se ei ole, mutta on epäluuloinen vieraita hevosia kohtaan ja valehyökkäilee, kunnes toinen luimistaa ja sitten se väistää saman tien. Myös läheisriippuvainen, pelkää joukosta ulos joutumista yhä.
Toinen vieroitettiin siihen samaan porukkaan, jossa oli ollutkin, emät vain otettiin pois. Tämä varsa jäi laumansa johtajaksi koko kasvuiäksi, eikä ole aikuisenakaan väistänyt ketään. Mutta ei se tee siitä mitään numeroa, se on itsevarma ja ystävällinen kaikille, siis hyvä johtaja kuten oli emänsä. Ihmisille ollut aina kohtelias eikä yhtään röyhkeä. Sen sijaan johtajuusominaisuus oli riesa etenkin nuorempana (tämä varsa siis ori), koska sillä oli hirveä tarve vahtia laumaa ja tietää koko ajan, missä muut ovat. Ei pelännyt yksin jäämistä pätkääkään, mutta hermostui, kun lauma häipyi ilman lupaa (eli esim joku muu hevonen lähti kentältä). Kisoissa oli nuorenakin ok, koska vieraita hevosia se ei vahtinut, kun eivät olleet omaa laumaa eli eivät sen vastuulla. Ei johdu pelkästään sukupuolesta, koska emätamma oli vähän samanlainen — molemmat mm paljon helpompia maastossa yksin kuin jonkun kanssa, koska jos joku toinen hevonen on mukana, niin nämä kokevat, että siitä täytyy huolehtia ja joka puskaa pitää tarkasti silmällä. Yksin liikkuessa ihminen hoitaa, joten ihan sama mitä tulee vastaan.
|