|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 21.9.17 14:00:37
Stressi aiheuttaa lihan laadun huonontumista, joten teuraseläimiä ei todellakaan kuljeteta mitenkään varomattomasti, isot tappiot siitä tulee jos suurin osa ei läpäisekään eläinlääkärin tarkastusta... Vastahan jossain päin Suomea ajoi se 2000 kanaa sisältävä teurastamolle menevä rekka ojaan, ja niitähän ei voitu enää elintarvikkeeksi käyttää, vaan menivät hukkaan.
Mielestäni on jossain määrin huolestuttavaa tämä ihmisten nykypäivän asenne, jossa inhimillistetään eläimiä aivan liikaa. Aina ei ymmärretä, että eläin ei ole ihminen, eikä se ajattele tai tunne kuten ihminen. Se, mikä voi olla ihmiselle hyväksi, ei välttämättä todellakaan ole hevoselle hyväksi. Hevonen elää hetkessä, ja tärkeintä sille on sen hetken hyvä hoito ja lopettaminen ennen kuin se huono hetki tulee. Se, että eläimiä pidetään suuremmassa arvossa ja kuin perheenjäseninä, voi helposti suoraan vaikuttaa siihen, uskalletaanko vaikeita ratkaisuja tehdä silloin, kun pitäisi. Mielestäni jokaisella eläimen ottavalla pitäisi olla sen verran järkeä päässä, että vaikka eläin olisi kuinka rakas ja ihana, niin se täytyy pystyä lopettamaan silloin kun aika on. Jokaisen eläimen ottavan kannattaisi myös miettiä, että yleensä se eläin kuolee aina ennen omistajaansa. Jos oikeasti eläimestä tulee yhtä rakas tai rakkaampi kuin omat perheenjäsenet, niin kannattaa miettiä kannattaako sellaiseen tilanteeseen hakeutua, jossa tällaisesta joutuu luopumaan ihan tietentahtoen noin 10-20v välein.
Itselleni omat hevoset ovat todella tärkeitä, mutta aina täytyy pitää se järki päässä, ja ymmärtää että suurinta eläinrakkautta on päästää toinen kärsimyksestään silloin kun aika on. Oikeastaan pahimpia eläinrääkkääjiä ovat yleensä ne, jotka toivottomista diagnooseista huolimatta haluavat vaan hoitaa esim. katkenneita jalkoja, tai jotain muuta hyvin eläimen hyvinvoinnille tärkeää asiaa. Ihminen voi elää ilman jalkoja, hevonen ei. On paljon asioita, joissa ihmistä ja hevosta ei voi verrata.
Monella on hyvinkin väärät kuvat piikillä lopettamisesta vs. teurastamisesta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että näistä kahdesta ehdottomasti valitsisin teurastamisen, jos haluaisin valita hevoselle rauhallisen lopun. Kuula kalloon on hyvin selkeä ja kaikille välittömästi tehoava keino, ilman kipuja (olettaen että ampuja osaa asiansa). Sen sijaan piikillä lopettamisessa käytetyt aineet voivat vaikuttaa hyvinkin yksilöllisesti eri hevosiin. Nätiksi ja nopeaksi lopuksi ajateltu hetki saattaakin venyä pitkäksi taisteluksi, jossa hevonen on puoliksi taintunut ja puoliksi vielä hengissä. Ei niinkään nättiä katseltavaa. Omat hevoset myös tunnistavat yleensä eläinlääkärin, ja ei ole kovin mukava viimeinen hetki, kun hevonen on jännittynyt ja sitä pistellään. Sen sijaan ampuessa kotipihaan hevonen ei ehdi ymmärtää mitään, se voi syödä herkkua ja ajatus pysähtyy sillä hetkellä. Teurastamo on myös hyvä paikka kuljetuksesta stressaamattomalle hevoselle - se tulee ihan kuin mihin tahansa uuteen paikkaan, teurastamothan ottavat hevosia päivän ensimmäisenä, joten hevonen EI haista verta tmv teurastamoon mennessään. Ja ampuminen on myös ihan siisti toimenpide - omistaja voi yleensä poistua ennen veren laskentaa, joka on sitten se rumempi vaihe. Kukaan ei myöskään pakota syömään omaa lemmikkiään, mutta on täyttä hulluutta jättää hevosen ruho maahan mätänemään, jos sen voisi käyttää hyödyksikin. Itse en omia hevosia halua syödä (vaikka muutoin hevosenlihaa syönkin, ja se on oikein hyvää ja terveellistä ja myös kannattaa hyvää suomalaisten hevosten kiertokulkua), mutta olen tyytyväinen jos joku muu siitä saa ruokaa itselleen tai koirilleen.
|