Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   15.4.15 14:08:33

Miksi tavoittelette laatiksia? Mikä on se syy, joka saa teidät joka kuukausi tekemään vähän tympeitäkin juttuja (muotoonlaittoja, tekstejä, kisaamista..) sen palkinnon eteen?

t. Utelias

Lähettäjä: Elisa 
Päivämäärä:   15.4.15 14:11:18

Ite haluaisin vaan saavuttaa ponien kanssa edes jotain mainittavaa / palkintoja.. en oo kyllä ikinä ollut laatuarvostelujen perään, mutta nyt parin viime vuoden aikana on nuo alkanu nostaa vähän päätään kuitenkin.

Lähettäjä: Troya 
Päivämäärä:   15.4.15 14:20:40

Se antaa hevoselle lisää jalostusarvoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.15 14:21:44

Mulle harrastus on mieleisimmillään silloin, kun saan asettaa selkeitä tavoitteita. Se ei tarkoita sitä, että ottaisin niistä stressiä, virtuaalihevoset onneksi odottavat, jos on kiire tai ei kiinnosta. Laatispalkinnot eivät tietenkään ole ainoa tavoite, vaan myös omien linjojen vieminen pidemmälle. On kuitenkin entistä mukavampi katsoa, kun pidemmissäkin suvuissa näkyy useita omia hevosia, joiden eteen on nähnyt vaivaa ja että jälkikasvukin hyötyy siitä.

Toisekseen haluan vain tehdä hevosteni kanssa jotain. Myös niillä, joita en ole viemässä laatiksiin, on kuvat, luonne, ehkä pari pk-merkintää, jälkikasvua sun muuta, joten loppupeleissä laatiksiin viimeistely ei vaadi yleensä kuin pk-merkintöjä, joiden kirjoittaminen tosin on se ainoa epämieluisa homma. Joskus on tullut vietyä sellaisiakin hevosia, joilla on sivut niin hyvällä mallilla, että on ollut sama käyttää laatiksissa, vaikka se ei olisi alkuperäinen suunnitelma ollutkaan. :D

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.4.15 14:22:13

On todennäköisempää, että palkittu suku jatkuu tulevaisuudessakin.

Lähettäjä: Ireth 
Päivämäärä:   15.4.15 14:23:10

Tykkään kisata ja laittaa kisoja muotoon, valita kivat kuvat ja kirjoittaa persoonallisen luonteen sekä kasvattaa hevosia monenlaiseen käyttöön, joten miksi en sitten samalla vaivalla kirjoittaisi hevosille muutamaa päiväkirjamerkintää/valmennusta ja nakkaisi laatikseen. Jotkin hevoset valmistelen laatikseen kyllä myös ns. pakolla, vaikka hevonen ei muuten hirveästi nappaisi, mutta olen esim. kasvattajalle luvannut viedä kyseisen kopukan aikanaan sitten laatikseen. Tykkään myös saada ihan konkreettisen maininnan siitä, että olen panostanut hevoseen.

Aiemmin en tavoitellut laatiksia ja silloin kiinnostukseni oli paljon häilyvämpää, nyt esim. kisaaminen ja muotoonlaitto menee rutiinilla ja ne tuovat rytmiä tähän harrastukseen - tuntuu paljon mielekkäämmältä harrastaa, kun on jotain tavoitteita.

Lähettäjä: Hapero 
Päivämäärä:   15.4.15 16:46:38

"Laatis asettaa selkeän tavoitteen virtuaalihevostelulle ja omille virtuaalihevosille. Jos ei olisi laatiksia niin en todennäköisesti jaksaisi harrastaa kovinkaan pitkään, kun selkeää "maalia" ei olisi. En siis niinkään käytä hevosia laatiksissa sen takia, että saisin ne muiden silmissä näyttämään paremmilta, vaan pelkästään siksi, että se motivoi minua itseäni ja minulle laatikset ovat tämän harrastuksen suola :)"
- Otterley

Tässäpä se.

Lähettäjä: Uppe 
Päivämäärä:   15.4.15 17:00:07

Tavoitteellisuus. Siinäpä se. Tottahan toki on muitakin tavoitteita olemassa tämän harrastuksen parissa, mutta on jotenkin eri asia että näkee vaivaa jonkin asian eteen ja pienin välitavoittein pakertaa kohti jotain, mistä saa vielä ihan konkreettisesti palkinnon, jolla on merkitystä myöhemminkin, eikä vain hyvää mieltä itselleen.

Olen tosin viime viikkoina kyseenalaistanut tämän. Tuntuu että kaikki etenevät hullun nopeasti. Minäkin vedin monta kuukautta rundia, jolloin sain aina ne kaksi hevosta laatisvalmiiksi. Jep, enää en jaksa ja "mitä järkeä tässä kauheassa kiireessä on?" -oivalluksen tehtyäni vien heppoja laatiksiin sillon kun jaksan ja ehdin eli paljon entistä harvemmin.

Mutta harrastan myös ilman laatiksia: siinäkin harrastamisessa on kyllä nähtävissä se tavoitteellisuus: harrasteputen kanssa on tarkoitus käydä paljon kaikenlaisia kursseja ja sitten vähän kisailla. Siinä missä kisasuokkieni kanssa on aina se KRJ-laatis tavoitteena, tämän kanssa kalastelen suoritusmerkkejä ratsastuskoulujen kursseilta.

Tavoitteet antavat tarkoituksen kaikelle. Vertaapa vaikka oikeaan elämään. Mitä olisi elämä ilman haaveita, toiveita ja tavoitteita.

Ps. Kilpaileminen ja muotoonlaitothan on just yksi tämän harrastuksen peruskivi ja kivaa puuhaa 8)

Lähettäjä: dani 
Päivämäärä:   15.4.15 17:33:01

"Jotenkin se on vaan semmonen juttu, että samalla vaivalla niissä laatiksissa käy, kun on muutenkin valmistellut hevosen omaan silmään hyvän näköiseksi." Tämä. Oikeastaan kaikki muu (kuva, suku, varsat, kisat, luonne, no okei vika ei ehkä kaikilla..) tulee jossain vaiheessa laitettua muutenkin hepan sivulle, niin jos suku ja varsat ovat kohdillaan, niin samalla vaivalla tekee pari päiväkirjamerkintääkin. :)
Mun kohdalla ei varsinaisesti kyllä puhuta joka kuukaudesta, en oo laatishirmu, mutta kyllä muutaman kerran jaksaa aina niitä tympeitäkin juttuja tehä.

Lisäksi pitkä palkintorivi mahdollisine arvosteluineen kaikkineen on kivan näköinen hepan sivulla. ;) Vaikkakin välillä ongelmallinen tunkea sit sukutauluun varsoille...

Lisäksi on kiva, että jos johonkin hepsuun nyt on erityisesti panostanut, niin joku muukin vilkaisee sen sivuja. Laatistuomareiden on pakko, hehee :D

Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   16.4.15 20:01:57

Tuo tavoitteellisuus on kyllä ihan hyvä pointti, itselle ne tavoitteet tulee lähinnä kasvatuksellisista asioista, joten siksi en ole laatuarvosteluihin juuri tätä ennen koskenut. Ja se syy, miksi nyt sitten olen pari konia ilmoittanut mukaan, on tämä: "Jotenkin se on vaan semmonen juttu, että samalla vaivalla niissä laatiksissa käy, kun on muutenkin valmistellut hevosen omaan silmään hyvän näköiseksi." Innostuin kirjoittamaan tallipäiväkirjaa, ja kun jokaiseen päiväkirjamerkintään liittää jonkun ponin, niin siinä samalla tulee ponillekin päiväkirjamerkintä :D Ja muut asiat monelle ponille oli koossa jo valmiina.

Tämän topan ja tänisen irkkikeskustelun pohjalta aloin tosissani miettimään sitä laatuarvostelun vastuuta virtuaalimaailman nykytilasta. Ja kirjoitin siitä nyt sitten myös blogiinkin. Tosi moni tuntuu pitävän laatuarvosteluja harrastuksensa tavoitteena, joten laatisten pisteytystavoilla alkaa olemaan tosi iso merkitys koko harrastukselle..

Lähettäjä: yersinio 
Päivämäärä:   16.4.15 20:24:05

Aika monelta onkin jo tullut se oma syy eli tavoitteellisuus. Blogissa olen purkanut vähän samaa aihetta kuin Marsupieni viime vuode puolella http://yersinion.blogspot.fi/2014/11/laatuarvosteluiden-vastuu-ja.html

Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   16.4.15 20:36:05

Hieno postaus Yersinio :D Linkitin sen tonne oman postaukseni peräänkin ihan vaan, koska tää on minusta tosi tärkeä asia, ja näyttääpähän etten ole ainut joka on tätä mieltä :D

Lähettäjä: feiarth 
Päivämäärä:   16.4.15 21:05:51

Aloitin virtuaaliharrastuksen joskus 2000-luvun alkupuolella, enkä ole koko harrastukseni aikana vienyt ainuttakaan hevosta laatiksiin. Okei, okei, täytyy myöntää, että olen taukoillut tuosta ajasta ihan älyttömästi. Olen myös halunnut joskus viedä kaakkeja arvosteltavaksi, mutten ole saanut aikaiseksi. Tällä hetkellä pari vanhinta hevostani seitsemän vuoden takaa alkavat vähitellen olla siinä kunnossa, että ne voisi periaatteessa viedä laatikseen. Toisaalta haluan, toisaalta en. Onhan se laatispalkinto hieno, mutta mitä minä oikeastaan teen sillä?

Marsu ja yersinio painottavat molemmat blogiteksteissään tärkeitä asioita puhuessaan laatisten arvosteluista. En ole tutustunut viimeisimpiin muutoksiin, mutta itse kaipaisin laatista, joka oikeasti antaisi lisäpisteitä suvun pituudesta ja itse kasvatustyöstä. Se on nimittäin minulla ainakin ykköstavoitteena (joo, kaukaisena, olen verkkainen), että saadaan niitä linjoja säilytettyä. Sitä pitäisi suosia, ei pelkästään maks. kolmipolvisia laatishirmuja.

Ehkä minäkin löydän joskus kiinnostuksen kärrätä ne ponit sinne laatikseen, ehkä en. Virtuaaliheppailu on ehkä siitä syystä pitänyt itseäni näin pitkään koukussa, että täällä on tilaa jokaiselle harrastaa juuri sillä tavalla kuin tahtoo. Ja erityisesti mieltä lämmittää se, miten paljon viime aikoina on tullut myös laatiksiin tähtäämättömiä harrastajia - uusia ja vanhoja (:

Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   16.4.15 21:27:22

Pitäisi kehittää joku sukulinjojen edistämistä arvostava laatis kasvattajille, ei niille hevosille... :D Vuosittainen tai puolivuosittainen palkitsemistilaisuus..

Lähettäjä: feiarth 
Päivämäärä:   16.4.15 21:29:51

Niin, olishan se kiva saada tunnustusta kasvatustyöstä, ja vois olla mielenkiintoista kehittää sitä pisteytystä! Mutta mitä väliä sillä oikeastaan olis :_D En usko, että se kuitenkaan onnistuisi rikkomaan kuilua meidän "laatisvastaisten" ja laatisrakastajien välillä jos ajatellaan vaikkapa hevoskauppaa :D tai sitten olen vähän pessimistinen tämän asian suhteen.

Lähettäjä: Sinte 
Päivämäärä:   16.4.15 21:42:41

Musta on kiva saada tavoitteita ja päästä toteuttamaan niitä! Lisäksi on kiva saada jotain palkintoa työstään; joidenkin hevosten kanssa puuhailen ihan ilman sen suurempia tavoitteita, kunnes jossakin vaiheessa huomaan että "oho tää onkin laatiskelpoinen" ja lähen kokeilemaan..

+ Palkittu hevonen merkitsee enemmän jalostuskaupoilla ja hevosta myydessä :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.4.15 21:48:21

Minun mielestäni isoin ongelma ratsupuolella on se, että halutaan, että hevonen on paras. Ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikki eivät voi olla parhaita. Peräänkuulutetaan kyllä realistisuutta luonteessa ja kirjoituksissa sekä hevosen tiedoissa, mutta tässä tarkeimmassa asiassa sille viitataan kintaalla. Eli se menestys. Mitä on menestys? Ratsupuolella menestys on sitä, että kilpaillaan liukuhihnalta kaikille se tietty määrä sijoituksia ja jälleen liukuhihnalta kirjoitetaan tekstit, hankitaan varsoja hevoselle, joille tehdään sama homma (tai ainakin ne sijoitukset siis). Mitä menestystä se muka on?

Jos luovuttaisiin siitä hassusta ajatusmallista, että kaikkien täytyy olla parhaita, voitaisiin tehdä niin paljon enemmän eri tavalla laatuarvosteluissa. Voitaisi hyödyntää enemmän suhteutettuja arvontoja, jalostuksella olisi selkeämmin merkitystä ja niin edelleen. Porrastetuthan tätä yrittävät, mutta se koko homma hajoaa jälleen laatuarvosteluihin. Eli aivan jokaisella on pelkällä massa kisaamisella mahdollisuus saavutta täydet pisteet, oli kyseessä sijoitukset tai porrastetut.

Joku ehkä jo hoksasikin, että puhun nyt ravi- ja laukkapuolen tavasta hyväksyä se, että tuurilla on merkitystä ja tuuri on se tekijä, joka virtuaalimaailmassa määrittää potentiaalisen yksilön. Koska virtuaalimaailmastahan se tekijä tietenkin puuttuu ja sen vuoksi sen on oltava tuuri, koska panostusta ei voida osoittaa ylitse muiden. Siksi on ylipäätään naurettavaa, että laatuarvosteluihin on määritetty ne tietyt tavoitteet, koska jokainen niihin pääsee kuitenkin. Paitsi jos hevosen vanhemmat ei ole kilpailleet, tämä on ainoa poikkeus ja sinänsä vähän erikoista, että sillä on sitten jo niin iso vaikutus, koska se on epärealistista.

Mutta koska ratsumaailma ei tule koskaan hyväksymään sitä, että heillä voisi olla käsissään kasvatti, josta ei tullutkaan huipputason kilpahevosta, niin muuta ratkaisuakaan ei löydy kuin jatkaa samaan malliin. Laatuarvostelut ovat oikein hyvin määrittäneet kriteerit ja tehneet virtuaalimaailmasta monille ikävän harrastustavan. Onneksi moni kasvattaja alkaa kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän luopua laatispakostaan.

Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   16.4.15 21:58:17

., asiaa!

Lähettäjä: Marsupieni@töis 
Päivämäärä:   17.4.15 12:23:13

^^

Lähettäjä: Marsupieni 
Päivämäärä:   18.4.15 11:48:49

.

Lähettäjä: Nintsu 
Päivämäärä:   18.4.15 12:10:54

Laatuarvostelut antaa selkeän tavotteen jota kohti pyrkiä. Pidän kilpailemisesta ja kirjoitan mielelläni, joten hevosen vieminen arvosteltavaksi ei oikeastaan vaadi ihan hirveästi ns. ylimääräistä. Laatikset on mulle vaan yks osa harrastamista, enkä ymmärrä miks jotkut ottaa niistä niin kovat paineet itselleen (:

Lähettäjä: yersinio 
Päivämäärä:   18.4.15 12:47:34

"mutta itse kaipaisin laatista, joka oikeasti antaisi lisäpisteitä suvun pituudesta ja itse kasvatustyöstä."

Itse kaipasin pitkään samaa asiaa. Siksi kouluvarsojen laatuarvostelun sukuosuudesta tuli sellainen kun se nyt on. Laatuarvostelupalkinnothan siinä on isossa osassa, mutta pelkästään kisoista saa kolmanteen polveen asti pisteitä.

Mutta todellisuudessa itse kaipaisin eroa kilpa -ja jalostushevosille. Varsinkin niille kilpahevosille. On hankalaa kasvattaa kilpahevosia jotka tähtäävät laatuarvosteluun koska niiden on pakko olla myös jalostuseläimiä saadakseen hyvä palkinto.

"Minun mielestäni isoin ongelma ratsupuolella on se, että halutaan, että hevonen on paras. Ei voida hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikki eivät voi olla parhaita."

Tästä olen samaa mieltä ja tähän on vaikeaa olla sortumatta! mutta ehkä niin päin, että itse näkisin mieluummin enemmän niitä III ja II palkinnon hevosia kuin sitä, että hevonen jätetään kokonaan arvostelusta pois sen takia, ettei se saa ykköspalkintoa. Se jo itsessään vääristää hevosten todellista tasoa ja on luonut paineen nostaa ykköspalkinnon rajaa koska ykköspalkinnon hevosia on huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kolmannen palkinnon.

Lähettäjä: Viivuska 
Päivämäärä:   18.4.15 12:52:20

"Tästä olen samaa mieltä ja tähän on vaikeaa olla sortumatta! mutta ehkä niin päin, että itse näkisin mieluummin enemmän niitä III ja II palkinnon hevosia kuin sitä, että hevonen jätetään kokonaan arvostelusta pois sen takia, ettei se saa ykköspalkintoa."

Mielenkiintoinen huomio ja nyt kun itseään miettii, niin on kyllä totta että monen heppani kanssa olisin hyvin voinut laatikseen mennä, mutta olen ajatellut etten voi viedä niin vaan II tai III-palkintoja hakemaan. Mutta ehkä näiden kanssa pitäisi vähän ryhdistäytyä.

Lähettäjä: yersinio 
Päivämäärä:   18.4.15 13:13:36

Viivuska, no niinpä! Mä olenkin harmitellut kun Justin Bellamy ei laatuarvosteluissa käynyt :D Se olisi ainakin vanhan pisteytyksen mukaan saanut ykkösenkin koulusta.

Lähettäjä: Viivuska 
Päivämäärä:   18.4.15 13:30:12

yersinio: Ei hajuakaan :D. Kattelin just tossa jo kuoppaan heitettyjä heppoja että siellä olis useampikin ns. helppo kakkospalkinto, jos ois vaan tajunnu. Lupaan parantaa tapani, just lähti yks heppa krj-laatikseen.

Lähettäjä: e. 
Päivämäärä:   18.4.15 13:51:55

Laatikset oli ennen mulle se tapa viimeistellä poni ennen sen siirtymistä kokonaan siitoskäyttöön ja pois kisalistoilta. Laatispalkittu poni on myös ilmeisesti monen mielestä houkuttavampi valinta jalostuksellisesti eli siis jälkeläinen saa helppoja pisteitä laatiksesta vanhempiensa avulla ilman, että omistaja joutuu tekemään mitään.

Niin tosiaan, laatikset OLI se juttu. Nykyään en jaksa enää edes porrastettuja kisatessa kirjoitella laatuarvosteluiden vaatimia tekstejä saatika kisata vielä varsojakin :D

Lähettäjä: Nella/Filmür 
Päivämäärä:   5.5.15 04:45:30

Oon suhteellisen uusi harrastaja (muutamia kuukausia täällä ollut). Ja kun virtuaalimaailmaan tulemisen jälkeen opettelin kaikki laatisjutskat, niin siitä tuli heti mun tapani harrastaa.

Oon täällä siks, et voin olla hyvä. Mulla on mahdollisuus siihen panostamalla niihin hevosiin, kisaamalla ja kirjoittamalla tekstejä. Ja tottakai jokaisella pitää olla se mahdollisuus menestyä sen hevosensa kanssa! Mut ei mun mielestä sitä saisi antaa ihan kenelle sattuu.

Just nää vaaditut päiväkirjamerkinnät ja valmennukset, sekä luonne ja sukuselvitys, ne on mun mielestä kisojen lisäksi sitä panostamista. Vaikka onko ne miellyttäviä? Ei. Mut ihan missä asiassa tahansa (vaikka aitajuoksussa, pituushypyssä, keihäänheitossa, runojen kirjoittamisesa tai ruoan laittamisessa), jos haluaa oikeasti menestyä ja olla hyvä, niin ei se tule mitenkään arpapelillä ja ole helppoa. Siksi olenkin todella tyytyväinen tän hetken laatispisteytykseen. (Tota Marsupienen blogikirjoituksessa huomioitua juttua lukuunottamatta).

Kyllä sen hevosen menestymisen eteen siis kuuluu joutua tekemään asioita, myös sellaisia jotka ei miellytä. Koska niin tekevät kaikki muutkin, jotka ihan missä tahansa asiassa tahtovat menestyä ja olla hyviä. Oikeassa elämässä on vaan vieläkin hankalampaa. Ja kun siihen realistisuuteenkin täällä niin kovasti pyritään, niin tässä sitä jollain tasolla juuri on. (Oikeassa elämässä vaan sen esteratsastusmissälienäyttelyssä voittaneen hevosen omistaminen olisi todella paljon vaikeampaa, täysin mahdotontakin suurimmalta osalta. Täällä, kun se on mahdollista niin sen pitääkin olla työlästä monta hevosta ajatellen ja niihin hevosiin pitääkin joutua panostamaan palkinnon saadakseen. Ja just niillä teksteillä ja kisoilla. Sivut näyttää mun mielestä todella tyhjältä, jos sieltä ei niitä tekstejä löydy. Ja tälläisiä pelkät perustiedot ja suku merkittynä sivuilla -hevosia on virtuaalimaailma pullollaan. Nää laatikset antaa just sen mahdollisuuden tavoitella jotain ja tekee virtuaalimaailman hevosista kauniita sivujensa johdosta, sillä laatikset vaativat just niitä tekstejä ja kisoja. Ja tän takia en tykkää muuten yhtään porrastetuista! Se pelkkä ominaisuuspistehommeli näyttää hevosen sivulla mun mielestä niin älyttömän tyhmältä! Mun mielestä hevosen sivut näyttää ihan hitosti paremmalta, kun on se +40 sijaa merkittynä. Tän takia siis itekki ennemmin näen vaivaa muotoonlaittojen kanssa. Se vaivannäkö, se on se juttu. Jos haluaa omistaa niitä hienoja hevosia, niin niiden eteen pitää joutua näkemään vaivaa!)

Itse lopettaisin virtuaaliharrastuksen heti, jos laatikset lakkaisivat toimimasta, koska se on just tää mun tapani harrastaa ja syy, miksi tänne tulin perustamaan ensimmäisen tallini ja miksi olen täällä viihtynyt. Harrastukseni loppuisi kyllä myös, jos pisteytystä kirjoittamisen ja kisaamisen osalta helpotettaisiin, koska mitä järkeä siinä sitten olisi? Mun mielestä kauniit ja panostetut sivut ovat sellaiset, joista juuri niitä tekstejä paljon löytyy (ja sijoituksia).

Jäi varmaan paljon sanomatta (ja ilmaisin asiat varmaan ihan sekavasti ja kaikkee), mut ei aivot vaan tällä hetkellä toimi ihan silleen ku muuten :D ku heräsin siis vaan taas keskellä yötä (jo toinen kerta tän yön aikana.. :|) ja tulin istumaan koneelle ku en taaskaan saa enää unta. Nyt kuitenkin meen yrittämään taas sitä nukkumista! Jos vaikka onnistuis... Hyvää yötä. :)