Lähettäjä: sdf 
Päivämäärä:   20.9.11 19:41:03

Pohdin tässä että kuka oikeastaan edes lukee hevosten luonteita, ellei kyseessä ole valmennettava/ostettava/arvosteltava nelijalkainen. Itselleni edellämainittuihin kuulumattomien luonteet ovat vain tekstinpätkiä sivuja koristamassa.

Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin lukea ensimmäisen vastaan tulevan otuksen luonteen, mutta HUH kun sitä tekstiä tuntui olevan enemmän kuin wikipediassa, niin eihän siitä mitään tullut! Rivit vaan rupesivat sekoamaan keskenään kun yritin saada selkoa siitä loputtoman tuntuisesta tekstipätkästä ja en siinä sitten päässyt ollenkaan perille tamman luonteesta.
Jos jotain nyt suuresti kiinnostaa kenellä näin tuskallisen pitkä luonne, niin Aikavääristymän mustalla arabitammalla. En siis suuremmin moiti, mutta edes joku tiivistelmä olisi ollut paikallaan sivuilla(!).

Joten palataksemme aiheen ytimeen, luetaanko luonnekuvauksia oikeasti, vai ovatko vain "pakollinen" lisä sivuilla. Luetko sinä useasti/harvoin/et koskaan toisten hevosten kuvauksia? Samaan syssyyn voitaisiin vetää myös sukuselvitykset, luetaanko niitä?

Lähettäjä: Emertus 
Päivämäärä:   20.9.11 19:43:16

Itse en kyllä jaksa kovin pitkiä romaaniin mittasia luonteita lukea, vaikka arvostankin, että siihen on käytetty aikaa ja vaivaa.

Lähettäjä: Meow 
Päivämäärä:   20.9.11 19:45:04

Mä luen jos niitä pitää arvostella tai jos haluan kirjoittaa otuksesta pätkän sukuselvitykseen, jos valmentamaan pääsen niin sitten kaivan sieltä vain ratsastuskohdan :D

Lähettäjä: Janna 
Päivämäärä:   20.9.11 19:45:12

Täytyy myöntää etten jaksa lukea pitkiä luonteita.

Lähettäjä: Janna 
Päivämäärä:   20.9.11 19:47:10

Jos nyt vielä tuosta mustan arabitamman luonteesta etsin jotain muuta rakentavaa kuin LYHENNÄ!, niin ehdottomasti kunnolliset kappalejaot selkiyttäisi lukukokemusta roimasti. Ja pisteen jälkeen tulee välilyönti.

Ei siinä, en itse osaisi kirjoittaa noin pitkää luonnetta.

Lähettäjä: taffel 
Päivämäärä:   20.9.11 19:49:24

oli muuten varmaan pisin luonne mihin oon törmänny, oli pakko ettiä ton tamman sivut... :D järkkyä.

Lähettäjä: Luciana 
Päivämäärä:   20.9.11 19:53:22

Aika monesti lähinnä epäonniset laatuarvostelutuomarit ;)

No joo. Minä lukeudun niiden joukkoon, joka ei oikeastaan ikinä lue luonteita, paitsi nimenomaan arvostelutilanteissa.

Tuon kyseisen tamman luonne on sellainen, josta pitäisi ihan oikeasti antaa nolla pistettä ihan vain sen toteutuksen takia... :D Eihän tuota edes pysty lukemaan o.o

Lähettäjä: Aimie 
Päivämäärä:   20.9.11 19:58:02

Ei hyvää päivää, mikä luonne... Eihän kukaan jaksa lukee koneelta noin pitkää tekstiä! Säälin jo etukäteen laatistuomareita... Mä en ite jaksa edes ajatella pitkän luonteen kirjottamista, kaks suht lyhyttä kappaletta riittää.

Lähettäjä: Janna 
Päivämäärä:   20.9.11 19:59:30

(Kysyn nyt laatistuomareiden mielipiteitä: parempi siis tiivis, monipuolinen ja omaperäinen luonne kuin ympäristön kuvailulla höystetty novelli?)

Lähettäjä: Rain 
Päivämäärä:   20.9.11 20:02:20

En mie luonteita lue ollenkaan ensimmäistä kappaletta pidemmälle jos sitäkään. En edes omilta sen jälkeen kun se on sinne sydänverellä kirjoitettu. Laatiksia vartenhan niitä kirjoittelen alun alkaenkin, ja sivujen täytteeksi, mutta kyllä miulle riittää se max. kolme tiivistä kappaletta täyttä asiaa. Ei ketään kiinnosta miten hevonen käyttäytyy vedessä/maalla/ilmassa. :D

Lähettäjä: Luciana 
Päivämäärä:   20.9.11 20:03:52

Janna, ehdottomasti tiivis ja monipuolinen!

Novellit luetaan jostain ihan muualta kuin virtuaalihevosten sivuilta...

Lähettäjä: Elisapi 
Päivämäärä:   20.9.11 20:04:39

Joo terve, en ees jaksanu lukee ku rullasin eka ja katoin kuinka pitkä luonne on.. ja kun joka lauseessa toistettiin tuota nimeä. Tossa luonteessa on varmasti vain tekstin täytteeksi tupattu turhaa ja epäolennaista tietoa. En usko että oikeasti kaikki olisi oleellisia.

Lähettäjä: Meow 
Päivämäärä:   20.9.11 20:04:40

Komppaan Lucianaa.

Lähettäjä: Meimi 
Päivämäärä:   20.9.11 20:06:13

eipä toi oikeestaa oo mikää luonne vaa pikemminkin "elämäkerta"

Lähettäjä: Janna 
Päivämäärä:   20.9.11 20:12:18

Lähettäjä: Elisapi
Päivämäärä: 20.9.11 20:04:39

Joo terve, en ees jaksanu lukee ku rullasin eka ja katoin kuinka pitkä luonne on.. ja kun joka lauseessa toistettiin tuota nimeä. Tossa luonteessa on varmasti vain tekstin täytteeksi tupattu turhaa ja epäolennaista tietoa. En usko että oikeasti kaikki olisi oleellisia.

^Sepä se. Painoin huvikseni ctrl + F ja etsin sekä hevosen nimen että sanan tamma.

Huh huh.

Mutta kun rupesin tekstiä lukemaan, tulin johtopäätökseen että jaksaisin kyllä lukea luonteen kokonaan jos joku olisi sen oikolukenut.

Lähettäjä: sanonpahan vaan 
Päivämäärä:   20.9.11 20:16:45

Surullista on se, että tuo luonne ei ole vielä edes kovin paha. Riisukaa ne aurinkolasit naamaltanne, tuollaisia ja pahempiakin luonteita on koko virtuaalimaailma täynnä =D

Lähettäjä: alhippa 
Päivämäärä:   20.9.11 20:32:27

Toisinaan luen hevosen vanhempien luonteet, jos olen ostamassa jotakin tai sitten jos olen kirjoittamassa jälkikasvulle luonnetta ja haluan sen luonteesta löytyvän samoja piirteitä kuin isänsä/emänsä luonteesta.

Mutta siis aika harvoin kyllä hevosten luonteita tulee luettua. Kyllä niiden olemassa olo, mun hevosilla ainakin, melko pitkälti on laatuarvostelujen, tms. takia, jotka sellaisen vaativat.

Lähettäjä: Anne 
Päivämäärä:   20.9.11 20:37:55

Not me.

Mielenkiintoisten, sopivanpituisten luonteiden kirjoittaminen on taitolaji.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.9.11 21:08:17

Samanlaisia ovat kirjoittajan muutkin luonteet. Kyllä laatuarvosteluissa saisi jakaa miinuspisteitä liian pitkistä luonteista.

Lähettäjä: Elisapi 
Päivämäärä:   20.9.11 21:27:57

Lähettäjä: sanonpahan vaan
Päivämäärä: 20.9.11 20:16:45

Surullista on se, että tuo luonne ei ole vielä edes kovin paha. Riisukaa ne aurinkolasit naamaltanne, tuollaisia ja pahempiakin luonteita on koko virtuaalimaailma täynnä =D

Aijaa no annapa esimerkkiä muista samanlaisista (ei kyseisen hevosen omistajan luonteita). ite en oo ainakaan koskaan törmänny tuollaisiin, vaikka olen täällä yli 12 vuotta jo pyörinyt.

Lähettäjä: Mimmu 
Päivämäärä:   20.9.11 21:57:48

Pakko myöntää, ite en lue oikeestaan ollenkaa luonteita, korkeintaan kaks lausetta alusta. :D

Lähettäjä: Ibbe 
Päivämäärä:   20.9.11 21:59:20

Anne, samaa mieltä kanssasi! Pitää tosiaankin osata, jotta saa sopivanmittaisen, luettavan kuuloisen luonteen (ei liian lyhyt, ei liian pitkä, ei täynnä turhaa kuvailua, ei pelkkä kova kimpale tietoa)... Itselläni on tapana (ainakin oli aikoinaan, muutama vuosi sitten, kun tuon luonteen väsäsin) jaaritella nälkävuoden verran, mutta mielestäni ihan jees luonteitakin syntyy, ehkä hieman tuota lyhyempinä, joita voisin itsekin alkaa suht. mielelläni lukemaan (;

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   20.9.11 22:09:59

Olipa pakko käydä mielenkiinnossa katsomassa tuota mustaa arabitammaa. Huvin vuoksi katsoin montako A4-sivua tuosta luonteesta tulee. Tiiviillä rivivälillä ja ilman kappalejakoa 5 SIVUA!! Siis ensinnäkin, kuka ihan oikeasti jaksaa kirjoitaa 5 sivua tiiviisti pakattua tekstiä hevosen luonteesta? Vielä parempi kysymys on, että kuka ihme jaksaa sen lukea.

En ihmettele enää ollenkaan Virginian valitusta YLA:n tuomaroinnista luonteiden osalta. Niin valittaisin minäkin, jos tuomari olisi! Itselleni on tuskaa yrittää lukea edes ne yhden A4-sivun pituiset teksti (aivan liian pitkä luonne!), puhumattakaan sitten siitä, että nykyään näköjään löytyy noinkin pitkiä luonteita. Asiaahan ei tietenkään helpota, että tekstissä on enemmän väärinkirjoitusta kuin oikeinkirjoitusta, kirjoitusasu on tönkköä ja suorastaan huonoa. Ei se määrä, vaan se laatu.

YLA:ssa sekä muissa laatuarvosteluissa pitäisi muuttaa kokonaan linja siihen, että vaadittaisiin luonteiden olevan esimerkiksi max. kolme muutaman lauseen kappaletta laadukasta tekstiä. Huonosta tekstistä tulee miinusta, mutta niin myös ylipitkästä luonteestakin. Hyvää kirjoitustaitoa on myös se, että osaa kertoa asioista vain olennaisimmat. Jostain syystä tämä unohdetaan virtuaalimaailmassa usein.

Lähettäjä: Hutch 
Päivämäärä:   20.9.11 22:13:23

Ohhoh, on tuossa kyllä tekstiä :D

Minä en lue muita kuin n. ---:n viestin pituisia luonteita. Muihin ei jaksa tarttua, koska se on yleensä just sitä jaarittelua. Lyhyitä on kiva lukea, vilkaista nopeasti ja muodostaa käsitys "vai että tällainen hevonen" ja hevonen jää ehkä mieleenkin.

Onhan koulussakin maksimipituudet kirjoitelmille, miksi ei virtuaalimaailmassakin. Tiivistäminen on tärkeä taito ihan tosielämässäkin.

Lähettäjä: Noora. 
Päivämäärä:   20.9.11 22:18:56

Oma mielipiteeni on se (pahoitteluni, etten koko ketjua jaksanut selata läpi... :D), että jos on hyvä luonne ja hyvin kirjoitettu, niin jaksaa lukea vaikka kaksi kilometriä. Jos huonosti kirjoitettu, niin tuskin paria lausetta pidemmälle...

Lähettäjä: Troya 
Päivämäärä:   20.9.11 23:20:43

Tuomariparat jotka joutuvat luonteita arvostelemaan... :D

Lähettäjä: stiinu 
Päivämäärä:   21.9.11 00:40:59

Vastaten otsikon kysymykseen: en oikeasti usko, että kukaan.

Luen mielelläni lähes kaikkien hevosten luonteesta, mutta EN kokonaisia kuvauksia! Nykyään luonteet on ihan kamalia, en haluaisi ketään omaa hevostani raiskata sellaisella.
Samoin sukuselvitykset lukisin, JOS ne olisivat tiiviitä, eivätkä kertoisi kaikista kolmesta polvesta jokaisen hevosen päiväohjelmaa.

Mielestäni muutama kappale tiivistä ja informatiivista tekstiä — ilman näitä hoidettaessa, ratsastettaessa, jne. kertomuksia omina kappaleinaan — on enemmän kuin tarpeeksi. Usealla laukkatallilla tajutaan jutun juoni hyvin, mutta aina ja ikuisesti oma luonnesuosikkini oli Marinea.
Esimerkki kivanpituisesta luonteesta: http://is.gd/LlSB0f. Tuollaiseen pituuteen saa täydellisesti mahtumaan kaiken tarvittavan hevosen luonteesta: (vähemmäntärkeitä) yksityiskohtia ja käyttäytymisen kuvausta voi sitten lisätä sinne päiväkirjaan.

YLA-tuomarina todennäköisemmin annan hyvät pisteet taitavasti (eli siis myös tiiviisti!) kirjoitetulle monipuolipuoliselle kuvaukselle kuin näille "hoidettaessa, kengitettäessä, kouluradalla, kentällä, kaviota öljytessä" Alastalon Salissa -kopioille. Erityisen hyvin asia menee, jos mukana on lämmin, humoristinen ja/tai persoonallinen kuvaus hevosesta: sanat tulee siis valita tarkkaan.

Monet pitkiä luonteita tekevät puolustelevat tekemisiään sanomalla, että he PITÄVÄT luonteiden kirjoittamisesta. That's great, eikä siinä mitään pahaa ole. Minäkin pidän. Mutta tekstin tarkoitus on tavoittaa lukija. Ja luonnetekstin tarkoituksena on antaa vaikutelma hevosesta. Jos 999 tuhannesta lukijasta jättää luonteen lukemisen ensimmäisen kappaleen jälkeen, onko mitään järkeä julkaista siitä muuta kuin vain ensimmäinen kappale? Eikö kirjoittamista voisi kanavoida päiväkirjaan? Tai innostusta kirjoittamisen todelliseen opetteluun?

Uskokaa tai älkää, mutta suurin taito on henkilöllä, joka osaa sanoa asian lyhyesti, ymmärrettävästi ja kattavasti.

Lähettäjä: Java 
Päivämäärä:   21.9.11 02:15:32

En lue hevosten luonteita koskaan. Oikeasti.

Koen luonteiden kirjoittamisen haastavaksi, sillä en ole kovinkaan taitava kirjoittaja.

Lähettäjä: Janna 
Päivämäärä:   21.9.11 07:46:40

Stiinu sanoi oikeastaan kaiken mitä minä ajattelin.

Lähettäjä: luca 
Päivämäärä:   21.9.11 08:04:22

En lue juuri koskaan, en edes omien hevosten luonteita kirjoittamisen jälkeen. Että silleen.

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   21.9.11 09:31:36

Se blogiteksti, johon joku viittasi, löytyy osoitteesta http://ginahaltek.blogspot.com/2011/08/kohtuullisuus-on-oikeasti-hyve.html
Se luonnekuvaus, joka tuohon blogitekstiin innoitti, oli likimain yhtä karseaa luettavaa kuin tuo mainitun arabitamman luonnekuvaus. Tuolla ongelmana on vielä kappalejaon surkeus. YLA-tuomarina anoisin jo vapautusta tuon hevosen arvostelusta, olkoonkin että YLA-tuomarin hommaan nyt kuuluu luonnekuvausten lukeminen. Joku raja silläkin täytyy olla. Eikä kyse ole pelkästään omasta mukavuudenhalusta vaan siitä, että tuohon menee hemmetisti aikaa ja se näkyy heti siinä, että arvioinneissa menee enemmän aikaa. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että YLA-tuomarit tekevät hommaansa vapaaehtoisesti, palkatta ja omalla vapaa-ajallaan ja voimme lopettaa hommat koska tahansa. Tuon luonnekuvauksen jälkeen kiusaus olisi suuri.

Luonnekuvaukset eivät ole kuitenkaan ainoa ongelma, aika monessa tapauksessa luonne on ollut ok lukea, mutta sukuselvitys on järjetön, katkeamaton makkarateksti.

Jos en ole tekemässä YLA-arvostelua, luen luonnekuvauksia harvakseltaan. Ainoastaan silloin jos luonnekuvaus on kivan lyhyt ja helppo lukea näytöltä. Esimerkiksi tuo Stiinun linkittämä FN's Miss Ponchon luonne on sopivanmittainen ja hyvin palasteltu kappaleisiin (ei ole muuten omaa käsialaa vaan Marinkan, tosin olen itse tainnut tehdä tuohon proof-readin).

Pidemmän tekstin luettavuuteen voi kyllä vaikuttaa paljon muillakin keinoilla kuin lyhentämällä. Selkeä kappalejako, mahdollisesti jopa väliotsikointi auttaa heti. Jos tekstissä on jotain listoja, kannattaa ne esittää listamuodossa eikä vain luetella leipätekstin seassa.

Lähettäjä: Amar (0408) 
Päivämäärä:   21.9.11 09:46:19

Mä en kyllä lue lyhyitäkään luonteita, joten no big deal jos joku tykkää kirjoittaa pitkästi. Itsekin tykkään, pari A4:sta tulee ihan huomaamatta. Vaikeampaa niitä lyhyitä on kirjoittaa :D

Ainoat tilanteet kun hevosten luonteita luen on (/ oli) laatisten tuomarointi ja kun kirjoittelen uudelle hevoselleni luonnetta ja haluan tietää millaisia sen vanhemmat ovat.

Miksi muuten vaivautuisin lukemaan edes niitä parin rivin luonteita? Okei, voisin tietysti yrittää olla realistinen kun valitsen tammalleni oria ja tsekkailla ettei luonneyhdistelmästä synny täyttä monsteria, mutta jalostuskäyttöön hevosia etsiessäni katson oikeasti vain suvun (jos hevosen nimi on okei).

Joten oikeasti en edes ymmärrä tätä hälinää pitkistä luonteista - tuomareiden valitukset kyllä toki, nimim. kokemusta on, mutta tuomarointitehtävistä voi aina erota jos pitkät luonteet tarpeeksi häiritsee (ja jos tuon takia ei laatiksissa enää olisi tuomareita niin eivätköhän ihmiset oppisi rajoittamaan luonteiden pituuksia tai alkaisi kirjoitella tiivistelmiä lisäksi :'D).

Lähettäjä: Jonsiense 
Päivämäärä:   21.9.11 10:09:35

Itse luen, kun haluan tietää jostain hevosesta. Vaikka sitten silmäillen pitkän tekstin.

Jokaisen oma asia miten pitkiä kirjoittaa, mikään ei ole parempi eikä huonompi tapa. Kirjoittajana sanoisin, että kirjoitan vain itselleni, en teille.

Oikeastaan turhaa spekulointia?

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   21.9.11 10:17:58

Jonsiense, jos kirjoitat vain itsellesi, miksi julkaiset sen netissä?
Tuo on perusteluista huonoin, mitä oikeastaan voi keksiä. Jos kirjoittaa jotain nettiin, on oletettavaa että se halutaan myös luettavan (koska jos ei -> jättäisi pöytälaatikkoon). Ja jos teksti halutaan luettavaksi, on vain järkevää tehdä siitä sellainen, että se on helppo lukea. Nettiin nyt ei ihan näyttöteknisistä syistä kannata kirjoittaa romaania.

Lähettäjä: Jette (skole) 
Päivämäärä:   21.9.11 10:59:33

Minusta kilometriluonteet ovat ärsyttäviä... Jos minun pitää kirjoittaa lyhyehkötkin valmennukset jonkun omistajan kymmenelle eri hevoselle, ja jokaisella on hullun pitkät luonnekuvaukset joissa kerrotaan koko hevosen elämäntarina, ei oikein innosta lähteä sitä lukemaan ja koittaa selvittää millainen hevonen on ratsastaessa. Jonkinlainen järkevä kappalejako saattaa helpottaa lukemista, mutta olen siltikin perusmittaisten luonteiden kannalla. Luonne ei saa olla niin pitkä, että sitä joutuu skrollaamaan monta "näytöllistä".

Lähettäjä: Anne 
Päivämäärä:   21.9.11 11:06:11

Vielä asiaan palatakseni, omilta talleilta Arselasta ja Järnbystä (omat kaakkini), sekä Libbyltä ja Basselta löytyy mielestäni sopivan pituiset ja kivasti kirjoitetut luonteet. Kiitokset kirjoittajille!

Seppeleessä luonteet on olleet alusta asti tarkoituksella lyhyitä, että hoitajat voivat kehittää hevosta tarinoissa haluamaansa suuntaan.

Lähettäjä: Katariina K 
Päivämäärä:   21.9.11 12:43:24

Joo ei. Minä en aloita edes lukemaan pitkiä luonteita. Ei mua kiinnosta tietää hevosesta kaikkea mahdollista, mulle riittää että saan selville onko se millainen luonteeltaan (kiltti heppa, jolla on helppo ratsastaa jne). Samoin sukuselvitykset, ei kai sitä tarvi kaikista suvun jäsenistä jotain kertoa, jos kyseiset hevoset ei ole "saaneet mitään aikaan"...

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 12:57:29

Tuo luonne on kyllä hirveintä, mitä olen koskaan nähnyt. Ihan valehtelematta. :-D En viitsinyt edes yrittää lukea, koska tiedän, etten siihen pystyisi. Lisäksi inhoan, jos teksteissä toistetaan samaa sanaa. Siksi itse yritän aina keksiä mahdollisimman monta synonyymia kaikelle.

Olen muutenkin melko nirso mitä tulee tallien teksteihin. Sellainen talli, johon oikeasti juutun lukemaan, on yksi miljoonasta.

Omat luonteeni ovat pituudeltaan juuri sitä, mitä jaksan vielä lukea (tosin en tuonkaan pituista lue, jos teksti on kamalaa). Lyhyemmät ovat mieleeni ja voisihan hevosen luonteen kiteyttää vaikka yhdellä lauseellakin. Mutta koska halusin hevosistani panostetun oloisia, päätin satsata myös luonteeseen. Toivon tosin, että kirjoitustyylini tuo tekstiin sen verran mielenkiintoa, ettei sitä ole aivan mahdotonta lukea - jos nyt joku pakkolukijaksi joskus joutuu. :-)

Lähettäjä: Taru K 
Päivämäärä:   21.9.11 13:16:05

RHL Laatuarvosteluissa arvostetaan tiivistä luonnetta, jossa monipuolinen kirjoitusasu, hyvä luettavuus ja teksti on täynnä asiaa.

Se mikä tekee luonteen kirjoituksesta hankalaa, on, että eri laatuarvostelut vaativat erilaisia asioita luonteelta. Itse ilmoitan hevoset ensin RHL (KRL) tilaisuuteen, sitten YLA:n ja SPL laatuarvosteluun, jotka vaativat taas pituutta luonteelta.

Lähettäjä: alhippa @ phone 
Päivämäärä:   21.9.11 13:16:32

Missä menee kilometriluonteen ja hyvän, joskin pitkähkön luonteen raja? Mille välimaastolle esim. tämän luonne laitettaisiin? Onko tämän tyyppinen luonne tuomaroinnin kannalta hyvä tai edes kohtuullinen?

Lähettäjä: alhippa @ phone 
Päivämäärä:   21.9.11 13:21:48

Ihan sen takia kysyn, että itse mielelläni kehittäisin luonteenkirjoitustaitoani tuomarointi ystävälliseksi. Tuollainen tyyli mulla oli kirjoittaa silloin 2007, kun viimeksi olin virtuaali touhuissa mukana ja sellaisella jatkoin nyt kun palasin takaisin.

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 13:23:10

alhippa, mun silmään (en siis todellakaan tuomari ole :-)) tuo on pitkä, mutta kuitenkin juuri ja juuri siedettävän rajoilla. Jos tuohon lisäisi yhdenkin kappaleen, olisi tekstiä omasta mielestäni jo liikaa.

Lähettäjä: SuberQ 
Päivämäärä:   21.9.11 13:23:16

Itsekkin vain vilkaisin tuota luonnetta ja totesin, et morjens.. itse en sais ku väkisin vääntämällä tommosia luonteita.

Mun mielestä hyvänmittanen luonne on sellanen missä kerrotaan luonteen pääpiirteet, ei ruveta halkomaan hiuksia, vaan yksinkertaisesti ja lyhyesti kirjoitetaan millainen hevonen on.

Lähettäjä: Cannabia 
Päivämäärä:   21.9.11 13:24:09

alhippa: Tuo alkaa olemaan jo melko pitkähkö luonne, valitettavasti ainakaan minä en jaksaisi lukea :DD Pidempiäkin tosiaan on nähty, mutta kohtuus kaikessa. En siis kyseistä luonnetta lukenut, mutta jos se on hyvin kirjoitettu niin kyllä tuokin vielä menee.

Itse kirjoitan hevosten luonnekuvaukset pääsääntöisesti 5-20 virkkeen mittaisiksi, riippuen hieman hevosesta. Joskus toki tekstiä huomaa kirjoittavansa liikaa, mutta ei haittaa jos saa sen kirjoitettua sujuvasti. Inhoan kuitenkin luonteiden kirjoittamista ja jos se tuntuu pakkopullalta niin en sitä tee - olkoonkin hevoset vaikka vuoden ilman luonteita :D Laatuarvosteluja varten sitten tekstitän hevoset kuntoon, mutta onneks sitä hommaa ei kovin usein ole..

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   21.9.11 13:49:06

Alhippa, tuo on pitkähkö, muttei vielä tuskallinen (jos ei oteta huomioon tekstin huonoa erottumista taustasta ja kirjoitusvirheitä). Tiivistämisen varaa tuossa olisi, erilaisia turhia täytesanoja ja vähän liian laveita lauserakenteita. Nuo pari pidempää kappaletta voisi jakaa vielä kahteen tai jopa ehkä kolmeenkin osaan, mutta minä en YLA-tuomarina toimiessani vielä tuon pituisesta luonteesta valittaisi.

Lähettäjä: stiinu 
Päivämäärä:   21.9.11 13:51:36

YLA:n ja SPL laatuarvosteluun, jotka vaativat taas pituutta luonteelta.
> Minen tajua miksi on olemassa tällainen virheluulo! YLA EI VAADI PITUUTTA. Se ei kommentoi luonnetekstin pituutta yhtään mitenkään. Luonteesta katsotaan _tarkkuus_, ei pituus! Se on vain kirjoittajien huonoutta, että pitkät luonteet saavat enemmän pisteitä — ihmiset eivät osaa kirjoittaa taloudellisesti.

Kian luonne oli ihan kivanpituinen vielä, ehkä vähän raskaat kappaleet. alhipan luonne puolestaan oli mielestäni pitkä/pitkähkö, eikä kutsunut lukemaan (mahdollisesti pelkästään lukuteknisistä syistä: kontrasti, koko, rivitys, jne.).

Virginian kommentiin Jonsienselle on pakko lisätä: jos asenteesi on "hitot teistä kun minä kirjoitan", älä kutsu itseäsi kirjoittajaksi. Kirjoittaminen on kommunikaatiota ja jos siinä haluaa tietoisesti olla surkea, ei mielestäni ole reilua käyttää itsestään tekijänimikettä.

Lähettäjä: Amar (0408) 
Päivämäärä:   21.9.11 14:16:04

Hih, musta tuo alhipan esimerkki on ennemminkin lyhyt kuin pitkä :D Mutta positiivisella tavalla, ei siis niin että katsoisin hyljeksien että eipäs ole jaksettu nähdä vaivaa.

Mun mielestä 1-2 A4:sta on ihan hyvä luonteen pituus (ja sellaisia näemmä on omien heppojeni luonteet), siitä näkee että kirjoittaja on nähnyt vaivaa ja sellaisissa tulee myös monipuolisesti selville millainen hevonen on. Minä kun haluan tietää juuri kaikki ratsastuksesta ja harjauksesta kuljetusautoon lastaukseen ja kengitykseen asti.

Tietysti jos tekstissä on turhaa löpinää joka ei oikeasti kerro hevosesta mitään, sen voisi laittaa päiväkirjaan luonnekertomuksen sijasta.

Huom, tämä siis vain oma henk.koht. mielipiteeni johon monet eivät välttämättä yhdy. Toiset tykkää muhkummasta. ;)

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   21.9.11 14:16:18

Joo, todellakaan YLAssa ei jaeta pisteitä pituudesta, vaan sisällöstä! Saman asian voi sanoa tiiviisti tai laveammin, mutta itse en YLA-tuomarina todellakaan edellytä, että luonnekuvauksessa olisi orjallisesti kerrottu kaikki alkaen vasemman takasen nostosta ja päättyen siihen mitä tapahtuu kun paarma istahtaa oikealle kankulle.

IMHO ihanteellinen luonnekuvaus kertoo pääpiirteet: millainen hevonen noin yleisesti on, millainen hoitaa, millainen ratsastaa, mahdollisesti miten käyttäytyy kisoissa/kuljetuksessa/eläinlääkärillä/millainen emä varsalle jne. Nämä asiat voidaan esittää kahdessa tai kolmessa tiiviissä kappaleessa ja kato: hyvät luonnepisteet tulee kotiin. Se, että kirjoittaa kaiken mahdollisen, voi tuoda hieman lisäpisteitä, mutta ainakin minun kohdalla puhutaan todellakin vain muutamasta pisteestä, joka ei ole kovin montaa prosenttia YLAn kokonaispistemäärästä.

Muutamia muita seikkoja voisin kyllä kertoa myös, jotta saisi esimerkiksi niitä persoonallisuuspisteitä. Se kiltti, hyvätapainen hevonen, joka on ehkä vähän herkkä avuille on nähty ja luettu niin moneen kertaan. Nykyään on todella harvassa huonoluonteiset hevoset, vihaisia en muista nähneeni vuosiin.
Tietysti tämä on realistista siinä mielessä, että vihaisen ja yhteistyöhaluttoman hevosen kilpailuttaminen ei ole järkevää ja jos tällaista hevosta olisi kilpailutettu paljon, sen pitäisi näkyä realistisuuspisteissä. Melkein kaikki hevosethan nykyisin ovat enemmän tai vähemmän sikakisattuja. Joten luonteetkin ovat sitten siitä samasta putkesta tulleita. Tämä ei ole minusta hyvä asia, se on latistanut luonnekuvauksia todella paljon (ottaen huomioon, että olen tuomaroinut lähinnä lämmin-, täysi- ja puoliverisiä).

Pitkissä luonnekuvauksissa on usein se vika, että ne ovat ristiriitaisia. Ensimmäisessä kappaleessa sanotaan hevosen olevan tällainen ja tuollainen, mutta muutaman kappaleen päästä alkaakin vaikuttaa siltä, etteihän hevonen ole ollenkaan sellainen kuin mitä siitä on sanottu. Tietenkin tämä on mahdollista lyhyissäkin luonteissa, mutta harvemmin sellaista tulee kuitenkaan vastaan. Väistämättä tulee ikävähkö mielikuva siitä, että luonteen kirjoittaja ei ajattele mitä kirjoittaa, mutta pitkä luonne vain on oltava. Tämä vaikuttaa realistisuuspisteisiin kohtuullisesti.

Sitten minulla oli vielä yksi pointti, mutta unohdin sen jo. Kian hevosen luonteeseen voisin sanoa että liian pitkä se ei ole kokonaisuutena, mutta kappaleen ovat vähän liian pitkät. Ainakin pari ekaa.

Lähettäjä: Donna 
Päivämäärä:   21.9.11 14:20:10

Lähettäjä: stiinu
Päivämäärä: 21.9.11 13:51:36

YLA:n ja SPL laatuarvosteluun, jotka vaativat taas pituutta luonteelta.
> Minen tajua miksi on olemassa tällainen virheluulo! YLA EI VAADI PITUUTTA.

Ja täältä voin SPL tuomarina korjata myös tuota toista harhaluuloa: myöskän SPL ei vaadi luonteilta pituutta! Niiltä vaaditaan hyviin pisteisiin kuitenkin kattavuutta ja ennen kaikkea sujuvuutta. Pituus ei ratkaise yhtään mitään. (Saa kyllä heittää mailia jos joku haluaa SPL:ssä saamistaan luonnepisteistä tarkempaa selvitystä.)

Sitten tähän kilometriluonteiden lukemisaiheeseen: kyllä mä aikas paljon luonteita luen. Silloin kun valmennan niitä, kun ne ovat hevosilleni sukua (kyllä, voin jopa neljännestä polvesta etsiä periytyviä luonteenpiirteitä omille hevosilleni + luen aina hevosteni jälkeläisten luonteet), silloin kun ylipäätään missään yhteydessä olen hevoseen niin kyllä luen sen luonteen. Pituus ei vaikuta asiaan, sillä sujuvaa tekstiä lukee kyllä mielellään pidemmältikin. Sen sijaan väkisin täytetyt luonteet ovat jotain kamalaa.

Myös itse tunnustaudun aika kilometriluonteiden kirjoittajaksi, ja voin tunnustaa myös heikkoutenani, etten edes osaa kirjoittaa kovin lyhyitä luonteita. Olisihan sekin ehkä kiva taito osata, mutta en aio opetella, koska nautin kirjoittamisesta.

Se että säälitellään niitä tuomareita jotka luonteita joutuvat arvostelemaan, niin en voi kyllä sanoa muuta, kuin että itse sitä työtä on haettu. Kyllä mullakin lentää joskus esineitä seinään SPL-tuomarointien aikana mutta 90 prosentissa tapauksista se johtuu armottomista kirjoitusvirheistä, ei tosiaankaan luonteiden pituuksista. :>

Lähettäjä: stiinu 
Päivämäärä:   21.9.11 14:26:27

Pitkissä luonnekuvauksissa on usein se vika, että ne ovat ristiriitaisia. Ensimmäisessä kappaleessa sanotaan hevosen olevan tällainen ja tuollainen, mutta muutaman kappaleen päästä alkaakin vaikuttaa siltä, etteihän hevonen ole ollenkaan sellainen kuin mitä siitä on sanottu.
^ Ah niin totta! Juuri YLAan lueskelin sellaisia hevosia, joista oli alussa sanottu kuinka ne on AINA rauhallisia ja yhteistyökykyisiä — kuitenkin kolme kappaletta myöhemmin kuvatessa hevosen ratsunaoloa kerrottiin kuinka se on kuumuva, ylireagoi apuihin ja hermostuu muista hevosista. Olenko tyhmä kun mielestäni nämä eivät kuulu yhteen?

Enkä oikeasti jaksa tajuta miksi hevosen pitää olla erilainen ns. maasta kuin selästä. Siis rauhallinen ja kiltti hoitaa on aina energinen ja herkkä ratsastaa tai herkkähipiäinen hevonen on laiska ratsu. Suurin osa virtuaalihevosista tuntuu olevan jakautuneita persoonia.

Tässä mielessä mielestäni on myös tarpeetonta kertoa kaikki "ratsastaessa, kengitettäessä, eläinlääkärillä" erikseen, jos alussa on sanottu hevosen olevan "aina rauhallinen" — miksi se muuttuisi yksityiskohdissa?

Lähettäjä: Taru K 
Päivämäärä:   21.9.11 14:28:01

Kiitoksia tuosta YLA selvennyksestä!

Lähettäjä: kitatin 
Päivämäärä:   21.9.11 14:42:17

Huhu, pakko myöntää että suu loksahti auki tuota luonnetta lukiessani... Ei yhtään millään pahalla, mutta pituutta on kyllä aika hiton paljon liikaa. :D

Olen monesti miettinyt omia luonteitani. Kirjoittelen usein luonteet kerralla, ja suoraan sivuille. Kirjoitusvirheitä en niin kauheasti luonteissa viljele, joten en usein luekaan luonnetta samalla läpi. Poneillani on siis aivan tuulesta temmatut luonteet, jotka oikoluen muutaman päivän päästä kirjoittamisesta. Näin saan mielestäni parhaat luonnekuvaukset, joita ei ole mietitty liikaa. Tässä on kuitenkin se, että jos poni on omaa silmääni miellyttävän näköinen tai jos muuten vain tykästyn siihen, tulee luonnettakin helposti enemmän. Joissain tapauksissa saattaa tilanne olla toisinkin päin, ja silloin tulee hirveän lyhyt, kappaleen tai kahden mittainen luonne, joka ei ole edes kattava. Näitä joudun myöhemmin kirjoittelemaan uusiksi.

Mutta tosiaan, en edes ymmärrä miksi tuollainen teksti pitää hepalla olla. Tottakai, jos tykkää kirjoittaa ja tekstiä tulee, voihan tuollaisen luonteenkin julkaista. Mutta ainakin minun silmääni näyttäisi paremmalta jokin lyhennelmä luonteesta, ja vaikkapa sen alla sellainen hieno linkki, joka avaa lopputekstin, jonka siis voi halutessaan lukea. :)

Ja niin, pointtia mun kirjoituksessa ei varmastikaan taas ollut, kunhan ihmettelen ja mietiskelen maailman asioita. Itselle tuli nyt vaan sellainen tunne, että pitäisköhän nuo omien ponien luonteet lukaista läpi ja katsella, mitä pituutta ja sisältöä niiltä löytyy...

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   21.9.11 14:49:09

Voisiko joku antaa esimerkin mahdollisimman lyhyestä luonteesta, jolla saisi YLA:sta täydet pisteet?

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   21.9.11 14:50:02

"Suurin osa virtuaalihevosista tuntuu olevan jakautuneita persoonia."

btw repesin tälle :D

Lähettäjä: Eba 
Päivämäärä:   21.9.11 14:50:34

Oho, kyllä onkin pitkä luonne hevosella o.O Itse en luo kilometriluonteita, pidän enemmän tiivistetystä tekstistä, jossa kerrotaan oleelliset ja tärkeät asiat.

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   21.9.11 15:03:22

Täydellisten YLA-pisteiden arvoista luonnetta ei olekaan vielä minulle tullut vastaan ikinä. Kesäkuun tilaisuudessa xx-ori G-Force sai luonteesta 41 pistettä (max 50). Tosin oriilla on päiväkirjaakin olemassa, päiväkirjalla saa tai menettää max. 8p luonnepisteistä.
Ja huomatkaa: ei tuo luonne erityisen pitkä ole. Vähän lyhyempiä kappaleita saattaisin toivoa, mutta YLA-tuomarina en siitä voi rokottaa. Sisältö kuitenkin on ihan ookoo. Valitettavasti minulla ei ole saatavilla tarkempia pisteitä että osaisin enää neuvoa, mistä olisi erityisesti parantamisen varaa.

Lähettäjä: bsf 
Päivämäärä:   21.9.11 16:37:59

Toi Cayan luonne on kyllä ihan järkyttävää paskaa.

Lähettäjä: Oresama 
Päivämäärä:   21.9.11 17:01:57

En lukenut koko topaa, mutta yksi asia tuli mieleen:
Kilometrikisakalenterit - kuka niitä lukee?

Eli, toitotan niin kuin aina, että kukin tehköön tavallaan. Aina on sanomista joko himokisaamisesta tai pitkistä luonteista tai sukuselvitysten turhuudesta tai laatispalkintometsästyksestä tai vain alaisten arvostamisesta tai milloin mistäkin.

Lähettäjä: alhippa 
Päivämäärä:   21.9.11 17:10:49

Pitää ruveta opettelemaan luonteen tiivistämistä ja samoin oikolukua (tiedän teen kirjoitusvirheitä, enkä aina huomaa virhettä vaikka lukisinkin tekstin läpi). Samoin täytyy tummentaa tekstin väriä jotta erottuisi paremmin.

Lähettäjä: Ada 
Päivämäärä:   21.9.11 17:15:00

Haluaisikohan joku lukaista tai vilkaista ao. hevosen luonnetta ? Näyttää kyllä ihan saakelin pitkältä ja yleensä pyrin kirjoittamaan lyhyempiä (tuosta hevosesta vain oli asiaa vähän enemmän), mutta tuntuuko lukeminen sitten siltä että tervassa tarpoisi ?

http://takkuturkki.net/ada/rala.html

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 17:33:31

Ada: Pituudeltaan tuo on ihan ok, kun kappaleet eivät kuitenkaan ole liian raskaita. Itse kyllä varmaan vähän tiivistäisin/karsisin ja yhdistäisin kappaleita. Pari kohtaa muuten särähti mun korvaan.

"Kymmenen hyvää ja yhteksän kaunista, kotiin tuli sitten kymmenen kaunista ja yhdeksän ’@!#$ hevonen seiso!’."
Kirjoitusvirhe, enkä tajua tuota lausetta.

"vaativan luokan adhd"
Vaikean luokan kuulostaisi paremmalta.

Ja enempään en jaksanut sitten syventyäkään, laiska kun olen näiden pidempien kuvausta suhteen. :-D

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 17:35:03

*kuvausten

Lähettäjä: Ada 
Päivämäärä:   21.9.11 17:45:51

Thanks, pitääkin katsella tuota jossain välissä läpi. :)

Ja tuolla mainitsemallasi lauseella viittasin yleensä käytettyyn yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sanontaan (vasta sen googlatessani tajusin että olen vahingossa heittänyt sen väärinpäin, hyvä minä):

" "Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista" tarkoittaa Nykysuomen sanakirjan mukaan 'kaikkea hyvää' tai 'vaikka mitä'. Kun sanontaa käytetään luvata-verbin kanssa, siihen sisältyy melkein aina oletus, että lupaukset ovat ylenpalttiset, mutta eivät välttämättä toteudu. Esimerkiksi näin: "Vaalien alla ehdokkaat lupaavat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta..." "

Lähettäjä: taffel 
Päivämäärä:   21.9.11 17:46:23

Ite oon niin nirso sen suhteen millasta tekstiä luen että 99% luonteista tulee skipattua ekan lauseen vilkasun jälkeen. Valmennuksiaki kirjottaessa etin yleensä vaan ratsastusosion, käyn sen läpi ja kirjotan sen pohjalta. Jos luonnetta kuitenki luen niin saa olla aika lyhyt ja napakka pakkaus, saa olla tositosi hyvin kirjotettu pätkä että luen yli näytön meneviä tekstejä :P

Itekin oon kilometriluonteita harrastanu, nykyään vähän laiskistunu.

Lähettäjä: taffel 
Päivämäärä:   21.9.11 17:49:29

Voisin kyllä alkaa harrastaan kanssa oikolukemista, luin ton oman ponin luonteen kokonaan ekaa kertaa kirjottamisen läpi ja no joo.... :D

Lähettäjä: alhippa 
Päivämäärä:   21.9.11 18:07:13

Kun tässä nyt jo kerran mielipidettä kysyin, niin rohkenen tehdä sen uudelleen. Onko tämän luonne nyt sitten yhtään parempi kuin edellisen esimerkkini? Yritin vähän lyhentää, mutta onko tässä nyt pätkääkään sitten sellaista asiaa mitä pitäisi olla?

Lähettäjä: stiinu 
Päivämäärä:   21.9.11 19:24:52

alhippa, en lukenut kokonaan, mutta silmään sattui ainakin se, että lauserytmi on raskas: lauseet töksähteleviä ja irrallisia. Lähinnä lista, ei yhtenäinen teksti. Kokeile yhdistellä asioita ja kuljettaa tekstiä esim. teema-reema -rakenteella.
Lisäksi joitakin kirjoitus-/kielivirheitä.

Asiapuolesta näytti olevan kattava, mutta en sano sen tarkemmin kun en jaksanut lukea kokonaan (lukumukavuus!).

Lähettäjä: Ada 
Päivämäärä:   21.9.11 19:32:39

alihippa: Tekstisi oli kyllä. Hyvin töksähtelevää. Ja sen takia raskaslukuista. ;)

Sisällöltään oli ihan mukava, mutta stiinun kanssa samaa mieltä luettavuudesta.

Lähettäjä: alhippa 
Päivämäärä:   21.9.11 19:35:17

Kökkö. No tarvii koittaa saada siitä sujuvampaa. Selkeesti luonteiden kirjoittaminen ei ookaan mun juttu, vaikka vähän niin luulin.

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 20:06:39

alhippa, tuossa on ongelmana juuri se, että lauseet kuten tämä "Komentamalla kuitenkin rauhoittuu." eivät ole oikeaoppisia lauseita. Kuulostaa pikemminkin sivulauseelta, tai sitten lausetta pitäisi muuttaa muotoon "Komentamalla tamma kuitenkin rauhoittuu." :-)

Lähettäjä: alhippa 
Päivämäärä:   21.9.11 20:28:31

Ongelma on juuri se, että kirjoitan liikaa sivulauseiden sivulauseita joita koitan erotella ja sitten lauseista ei tule ehyitä. Tarvii käydä luonteita läpi ja koittaa kirjoittaa ne edes itten kokonaisilla lauseilla. Tosin toistaminen (joka lauseessa nimi tai tamma, tms.) tuntuu jotekin rasittavalta.

Lähettäjä: helllu 
Päivämäärä:   21.9.11 20:33:20

lukeehan niitä pitkiäkin luonteita jos ne on OIKEASTI kiinnostavia

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   21.9.11 20:50:55

Ohohoh Aikavääristymä päässy lööppeihin!

Heei tota tota, jos alotetaan siitä, että joskus kun hoitajana vain virtuaalimaailmassa lähinnä pyörin, ja hoidin kyseistä mustaa arabitammaa (Caya nimeltänsä), omistaja kirjoitti sille pitkän luonteen, ja olen aina rakastanut hänen tekstejään. (: En siksi ole raskinnut mitään muokata, ehkä olis tosiaan korkea aika.

Osasyy tekstin epäselvyyteen on, että tammalla on ollut varmaan viidet sivut ennen noita, enkä ole jaksanut/muistanut lukea tekstiä läpi, jaksoittaa sitä tai katsoa läpi kirjoitusvirheitä. Tamma on minulle aarre, enkä siksi luonteesta halua luopua.

Tosiaan, on tullut kommenttia, että luetaanhan niitä, jos kiinnostaa. En ymmärrä, miksi tämä otettiin esimerkiksi, kukaanhan ei tietääkseni ole vaatinut ketään lukemaan koko luonnetta?

Itse en kirjoita läheskään noin pitkiä luonteita (joita Aikavääristymän hevosilla näkyy, huomaatte varmaan missä lukee © Anni). Tosiaan, Caya nyt vain on kulkenut niin kauan mukana, etten ole raaskinut muokata mitään. Voinhan minä joskus asialle jotain tehdä, jos kiinnostaa, mutta sehän ei teidän ongelmanne onneksi ole! :D Voin nimittäin luvata, että Caya on ja pysyy puskissa.

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   21.9.11 20:54:10

Niin ja tosiaan, ettei kellekkään jäänyt epäselväksi, teidän ei tarvitse kauhistella kyseistä tammaa minkäänlaisissa laatiksissa, me ei päästä kotitallia pidemmäs ikinä. (8

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   21.9.11 20:58:03

^ Kyseinen hevonen on tosiaan vain esimerkki, sillä noitahan on enemmän. Ikävä kyllä samanlaisen luonteen omaavia hevosia voi päätyä laatiksiin asti, vaikka sinun hevosesi ei sinne menisi.

Lähettäjä: ohikulkija 
Päivämäärä:   21.9.11 21:05:14

Ihmiset hei, jos teillä on jotain pitkiä (tai no hyvin pitkiä) luonteita vastaan, voittehan te siitä mainita, mutta ei sentään tarvitse aloittaa tätä osoittelua "tuon ja tuon tammalla on liian pitkä luonne, voi argh se on niiiiiiiiiiiin järkyttävä!", sillä tosiasia on, että toiset eivät pidä, toiset pitävät. Ei tarvitse aloittaa tätä dissausta, eiköhän tänne virtuaalimaailmaan pari überpitkääkin luonnetta mahdu!
Ja näköjään hevosenomistaja on jo todennut, ettette tule hevosta laatiksissa näkemään, joten keskitytään kaikki vain omiin silmäteriimme, kuten hänkin omaansa. :)

Lähettäjä: w 
Päivämäärä:   21.9.11 21:07:21

^älä nyt sentään vedä kasvimaata nenään. Kyseessä oli vain esimerkki, joka havainnollisti topan ideaa, ei mikään tuomitseva dissaus.

Lähettäjä: -Golffis. 
Päivämäärä:   21.9.11 21:48:13

Kun täällä nyt kerta keskustellaan luonteista oikein urakalla niin sanokaahan sitten että onko esim. meidän Eijalla sopivan mittainen luonne?

Lähinnä siksi kyselen kun vaihtelen noita koneja tuohon uuteen ulkoasuun niin samalla voisin noille luonteille jotakin tehdä, ja kirjotushäröistä ei tarvitse mainita aion oikolukea noita tekstejä nyt kun on paremmin aikaa muutenkin sivujen kanssa takuta...

Lähettäjä: Kia 
Päivämäärä:   21.9.11 21:54:04

^ Kyllä tuo pituudeltaan vielä menee. :-)

Lähettäjä: Anila 
Päivämäärä:   21.9.11 21:57:11

Esimerkiksi Monsterilla on pitkänpitkä luonne, mutta ainakin minä jaksan lukea, kuten tässä on jo toitotettukin, teksti on hyvää ja itse asiassa kiinnostavaa. Saan tästä sellaisen kuvan, että hevoseen on panostettu, varsinkin siis tekstien parissa. Jos kirjoitus on raskasta ja vaikkapa kappalejaot puuttuvat, on todella inhottavaa lukea, enkä itsekään pääse paria lausetta pidemälle.

Lähettäjä: Ziki 
Päivämäärä:   22.9.11 09:03:24

Itsellä tuntuu olevan myös tuota vikaa, että tulee hieman liikaa tekstiä aina välillä. :D Lyhyesti ja asiapitoisesti kirjoittaminen ei kuulu vahvuuksiini, joten tulee kirjoitettua liika pitkästi ja jaariteltua ties mistä postiauton kuljettajista luonteessa.

Mutta tosiaan, itseä ei häiritse niinkään tekstin pituus, vaan se laatu on tärkeintä. SPL (sekä nyt elokuusta lähtien myös YLA) tuomarina on tullut luettua jo muutamia luonteita lävitse, ja pitutta näillä on ollut laidasta laitaan. Jos teksti on hyvää, asiapitoista, selvää eikä ristiriitoja ole, ei ole väliä kuinka paljon sitä on. Lukemisesta on jäätävä hyvä fiilis, ja hyvä luonne ei ole sellainen, mistä alkaa tehdä mieli vain klikata sivu kiinni ja siirtyä seuraavaan. ;)

Itse luonteiden lukemisesta kun on kyse, niin pakko myöntää etten harrasta luonteiden lukemista niinkään. Selailen tekstit läpi ja etsin varsoille piirteitä vanhemmistaan, valmentaessa etsin sen ratsastaessa-kohdan ja vain jos tarvetta tulee, niin luen hieman enemmän. Tuomaroidessa luen todella vasta koko luonteita läpi, ellei nyt paria poikkeusta oteta huomioon. Anilan mainitseman Monsterin luonteen olen lukenut pariin otteeseen unnin pyynnöstä, ja en ole vielä joutunut kyllästymään. Tekstiä on ja on ja on ihan todella paljon, mutta selvä ajatus säilyy koko luonteen läpi. Lisäksi olen myös Wincaressa vieraillut lukemassa hevosten tekstejä, ja näillä on pitkät luonteet mutta silti äärettömän hyvin kirjoitettu, eikä minua ainakaan haittaa vaikka tekstiä löytyykin.

Ja ei, YLAssa eikä SPLssä vaadita minkäänlaista pituutta teksteiltä - lyhyt ja ytimekäs on aina parempi kuin liirumlaarum-luonne. Ne vain pitää osata kirjoittaa hyvin. ;)

Lähettäjä: Sietäisitte 
Päivämäärä:   22.9.11 11:05:57

Sietäisitte hävitä, jopa Virginia, on täällä aikuisena lyttäämässä muita ihmisiä, vaikka normaalisti olevinaan pidetään niin ihmeellisenä ihmisenä.

Alennutte itse nyt sille tasolle mitä katsotte pahalla muissa ihmisissä, kun he alkavat osoittelun ja jäkättämisen asiasta joka on _makuasia_.

Kenenkään ei tarvitse luonteitaan kirjoittaa ajatellen lukijoita. Jotkut vain kirjoittavat _omaksi_ ilokseen ja haluaa _itselleen_ muistiin millainen hevonen tarkkaanottaen on.

Juuri hyvin joku ilmaisi: kilometri kisakalenterit & kilometri luonteet = makuasia.

Lähettäjä: Sietäisitte 
Päivämäärä:   22.9.11 11:06:21

*hävetä (raivo sokaisee)

Lähettäjä: Virginia 
Päivämäärä:   22.9.11 11:40:58

Kas kummaa, joku vetää toistamiseen herneet nenään siitä että minä täysi-ikäisenä kerron mielipiteeni tai faktoja. Varsinkaan kun en ole tiettävästi lytännyt ketään, tuon yhden luonnetekstin vain (se on teksti, ei ihminen) ja senkin aika kevyin sanakääntein. Onko joukossamme ikäsyrjintää?

No, totta puhuen minun mielipiteeni nojaa faktoihin, jotka käytettävyysguru Jacob Nielsen on omilla nettisivuillaan esittänyt (yksi esimerkki). Nielsen on internetin ja käytettävyyden tutkija, erittäin arvostettu kaveri alallaan, joka nojaa tutkittuihin faktoihin (ikävä kyllä noilla nettisivuilla ei tarkemmin kerrota niistä tutkimuksista, lukekaa hänen kirjansa, niissä on enemmän lähteitä), ei pelkkään mutuun tai mielipiteeseen.

Jos siis Nielsen sanoo tutkitun tiedon pohjalta: "Kirjoittakaa nettiin lyhyesti ja käyttäkää selkeätä kappalejakoa", on se paljon enemmän totta kuin jos alaikäinen teini kertoo: "Mun mielestä luonneteksti saa olla ihan sen pituinen kuin itse haluaa". Teinillä ei ole tietoa, ei tutkimustuloksia eikä näkemystä, Nielsenillä on. Sen takia teinin mielipide on väärä (kyllä, vääriä mielipiteitä on olemassa), koska se ei perustu muuhun kuin mutuun. Älkää kuunnelko teiniä, kuunnelkaa Nielseniä.

Se etten ole aikaisemmin kiskonut Nielseniä esille kirjoittaessani tutkituista käytettävyysasioista, johtuu siitä, että olen jauhanut virtuaalimaailmassa kymmenen vuotta Jacob Nielsenin teorioita ja tutkimustuloksia, joten kuvittelin ettei minun olisi tarvinnut enää kertoa, mihin mielipiteeni perustuu: tutkittuun faktaan. Siksi olen vilpittömästi sitä mieltä, että tässä asiassa kannattaa kiinnittää enemmän huomiota minun teksteihin kuin satunnaisten puskista huutelijoiden viesteihin (elleivät ne nyt satu perustumaan joidenkin asiantuntijoiden väitteisiin, lähteet tulee kuitenkin esittää, haluan tutustua niihin).
Jos tuntuu liian nöyryyttävältä kuunnella minua, kannattaa mennä suoraan tiedon alkulähteille: Useit.com.

Lähettäjä: sivustakatsoja 
Päivämäärä:   22.9.11 17:18:02

Olen jo vuosia selannut virtuaalitalleja vaikken itse muuten ota osaa koko touhuun (lue: ei omaa virtuaalitallia). Täytyy sanoa että kilometrin pituiset romaaniluonteet jätän kokonaan lukematta. Tykkään itse lukea tiivistettyä tekstiä, josta kaikki tarpeellinen tulee ilmi. Sama koskee sukuselvityksiä. Tämä on kuitenkin makuasia.

Lähettäjä: Anna (VRL-12261) 
Päivämäärä:   5.10.12 21:10:04

Hah, jotkut täällä vetelee herneitä nenään oikein urakalla ja vielä puskanickin takana! Tai ei, ei herneitä, vaan pikemminkin... vesimeloneja.

Itse tykkään kirjoittaa sellaisia about kaheksan lauseen luonteita. Ei niillä laatiksiin mennä, mutta ihan sama kun ei kiinnostakaan! En ole kisannutkaan omilla hevosilla enää aikoihin, vain kisattavillani. Niin että joo, mitä tiiviimpi, mitä persoonallisempi, mitä mielenkiintoisempi luonne, sitä parempi. Olen puhunut.