|
Lähettäjä: Rozu
Päivämäärä: 1.9.10 13:49:05
Kelpaakos tälläinen? Kirjotusvirheet saa itse korjata pois : )
Hei, sinulle kaksijalkainen! Minä olen Vampretta,
mutta jotkut sanovat minua Bretaksi. Minä olen mielestäni tallin kaunein sekä kiltein hevonen ja siksi minua pitää kohdella, kuin kukkaa kämmenellä. Laitumella tai tarhassa en koskaan makaa, koska alkani tai loimeni voivat likastua, olen yleensä vain suojakatoksessa, että jos alkaa sataan vettä niin en kastu. Sanoinko jo, että vihaan vettä ja lunta? Jos sataa niin en suostu menemään ulos ja lumi on liian kylmää! Tarvitsen aina loimen ulos, koska talvella on niin kylmä ja kesällä on ötököitä, ja haluan näyttää hyvältä, enkä miltään ötököiden syömältä konilta! Harjattaessa olen kunnolla, jos vieressäni on joku toinen hevonen, mutta jos koko tallissakaan ei ole hevosen hevosta (paitsi minä), niin voin pikkuisen kiertää ympyrää karsinassa tai loiskuttaa vettä tai jopa tiputtaa suolakiven, karkaamaan en koskaan pääse, kun ovesta tulee aina joku ihminen tai hevonen. Vieraita ihmisiä voi ihan pikkuisen kiusata, mutta tallin omistaja on ihan eri juttu! Hänelle pitää esittää ihanaa enkeliä, joka ei tekisi koskaan pahaa ja sitten toivottavasti en saa mitää rangaistusta koskaan. Varusteet annan laittaa ihan hyvin, en pullistele koskaan, se on hyvin ruma tapa!
Koulussa menen ihan hyvin ja pidän pään kaarella kauniisti ja taivun kiltisti, koska usein kentällä on katsojia ja haluan, että minusta oikein kilpaillaan, että kuka saa ratsastaa minua. Minä vihaan kyllä kovia kuolaimia, siksi minulla onkin pehmeät muovista tehdyt kuolaimet, ennen minulla oli omenan ja porkkanan makuiset, mutta ne otettiin pois koska muka en keskittynyt, kun minulla oli ne. No itseasiassa imeskelin niitä kuolaimia kokoajan, ne maistui niin hyviltä. Esteissä vähän hermostun, kun kaikki hevoset jaihmiset katselevat minua ja sitten en ole varma pääsenkö esteen yli. Joskus myös kiellän, kun sen esteen korkeus pelottaa. Alan hermostua todella paljon jos kuskikin hermostuu minuun ja alan vain säntöillä paikasta toiseen. Koulu on paljon helponpaa. Ja maastot on hirveitä! Ihminen haluaa, että menen johonkin mutaiseen metsään ja pilaan kauniit kavioni, hullua! Jos ihminen haluua sinne mennä, niin menkön yksinään, ehkä ne eivät tajua, että sinne voi mennä myös ilman hevosta. Minä kyllä yleensä jätänkin ihmisen yksin maastoreitille. Poikkeuksia ei ole! Paitsi jos siellä ei ole ötököitä tai mutaa ja siellä pitää olla myös esteitä.
Koulukisoissa olen yleensä aika tyyni, koska saan paljon nameja ja rapsutuksia omistajalta. Tiedän, että omistajani uskoo minuun ja teen aina parhaani radoilla. Tiedän kyllä aina että minä olen paras ja voitan kilpailut. Kouluradalla minä oikein sädehdin, eikä se ole pelkästään siksi, että turkissani on kiillotus ainetta litrakaupalla. En tajua niitä hevosia, jotka eivät osaa koulua, kulu on kivaa sekä helppoa! Estekilpailuissa olen pikkaisen hermostunut, tai ehkä enemminkin hermoromahduksen partaalla! Jähmetyn aina, kun pääsen radalle, enkä osaa hallita enään askeliani, mutta silloin olen tyyni, kun ratsastajani on kannustava ja hän osaa laittaa askeleeni sopiviksi hypyn kanssa. Jos en pidä ratsastajasta, niin melkein kaikista esteistä tiputan tai kiellän. Kerran en pitänyt ratsastajasta, enkä saanut hyppyapuja, niin laukkasin estettä päin, se sattui.
Minun mielestäni trailerissa ei ole mitän pelottavaa, paitsi toisten hevosten lantakasat, jos koppi on likainen niin sinne en astu. Jos koppi on puhdas, niin sinne menen kiltisti ja kun sieltä lähden, niin koppi on vieläkin yhtä siisti. Ulosotossa hermostun, koska en tiedä missä olen, siksi onkin hyvä, että oma omistajani ottaa minut sieltä pois.
|