|
Lähettäjä: Myy
Päivämäärä: 21.10.16 04:31:02
Haluaisin myös kuulla mielipiteitä tarinan tapahtumapaikkaan liittyen. Itse siis en asu sielläpäin vaan hain tietoja ja lisäilin,
oon erittäin huono soveltamaan ja keksimään kaikkea kuvitteellista paikkojen suhteen esim koulut ja kaupat jne.
Mielikuvitusta kyllä löytyy, mutta jokseenkin se tuntuu olevan ristiriidassa ajatusteni kanssa, kun en haluaisi keksiä periaatteessa liikaa fiktionaalisia juttuja tarinaan.
Luku 2
Kaivoin rutistuneen askini taskusta ja pistin tupakaksi. Pian huomasin jonkun lähestyvän meitä. En saanut sanaakaan suusta tajutessani että kyseessä oli tämä huppupäinen poika salista.
- Haittaako jos liityn seuraan, kysyi matala ääni ujosti.
- Eeei kai, vastasin puoliääneen ja koitin ryhdistäytyä.
- Kai sä tiedät että oot aika @!#$ surkea kyyläämään, naurahti poika ja sytytti röökin.
Punastuin, vilkaisin sivuun ja otin henkoset.
- Joo toi Celina on toivoton tapaus, osaa yhtään mitään tuhahtaa Mira sarkastisesti.
Poika nauroi ujosti. Hänellä on todella suloinen hymy ja upeat, syvät hymykuopat. Hänellä oli lyhyeksi leikattu vaalea tukka ja siniset silmät.
Kiinnitin huomiota pojan kulahtaneeseen Slayerin huppariin joka pilkotti pilottitakin alta. Ainakin hänellä on musamaku kohdillaan.
- Mutta asiasta villasukkaan, mikä mahtaa olla mr kovistelijan nimi? Kysyi Mira.
Joo Mira ei oo ollut koskaan hirveen hienovarainen ihminen, vaan ennemmin töksäytti kysymykset ilman mitään hienovaraisuutta. Toisaalta en kyllä minäkään ole mikään siveyden sipuli saatika ujoimmasta päästä, jahka minuun tutustuu paremmin.
- Konsta 7C kuokalta, esittäytyy poika ja katsahti minuun.
- Ai ootko sä vasta seiskalla, ihmetteli Mira suu auki.
- Juu, oon joutunut joskus penskana uusimaan luokan niin oon vuoden muita vanhempi
En meinannut uskoa Konstaa. Hän olisi meinaan varmasti mennyt läpi ysiluokkalaisesta kokonsa ja pituutensa puolesta. Olihan se aika hiton hyvännäkönen nuoremmaksi jannuksi.
Pian koulun kellot pärähtivät soimaan ja tiemme erkanivat. Jokainen luokka kokoontui omalle paikalleen matsia varten. Valuttiin kentän reunalle istumaan ja seurattiin todella tylsää opettajien sekä oppilaiden keskeistä peliä. Yleensä tämmöiset ottelut olivat vaan ja ainoastaan yhdestä syystä oppilaiden mieleen, eipä tarvinnut istua luokassa turpa rullalla.
- Pitäisköhän toi Konsta pyytää viikonloppuna meidän pippaloihin, tuumasin ja tuijotin kenkiäni.
Mira katsoi minua vihjailevasti ja heittäytyi todella rasittavaksi.
- Vai että sakkolihaa kaipaisit elämääs?
- Bitch please, eiköhän me molemmat olla.
Koulupäivä sujahti todella nopeasti ja pääosin aika kului syysloman menemisiä suunniteltaessa. Vielä kaksi päivää kun jaksaisi malttaa niin alkaisi ansaittu syysloma.
Mira oli päättänyt repäistä syysloman alkuun pippalot tämän vanhempien rivitalon ollessa tyhjänä viikon. Tietenkin siellä olisi melkeinpä kaikki ysiluokkalaiset ja muutamat valitut muilta luokilta.
Tosiaan Mira oli aika tunnettu koulussa, pääosin sen takia kun tämän perhe oli @!#$ rikas ja isä omistaa parikin yritystä. Miran äiti taas tienasi elantonsa lääkärinä.
Välillä olin @!#$ kiitollinen Miran paskasta mopoautosta, jolla tämä kuskasi minuakin silloin tällöin kotiin tai muualle menoihin.
Paskoista kaiuttimista pärähti koulun pihalla soimaan Metallican Ride The Lightning. Mira istahti kuskin paikalle ja nosti laiskasti jalat ratin päälle.
- Luojan kiitos tää sun romu on edes järkevän värinen, naurahdin ja viskasin laukkuni tämän viereen.
- Niin no, pinkkiä ja glitteriä ei valitettavasti ollut valikoimassa niin piti tyytyä siniseen.
Jämähdimme auton viereen tappamaan aikaa ja pistimme tupakaksi. Mira odotti jotain kaveria joka järkkäisi tälle juomat tämän pippaloita varten.
- Vai sitä kovistellaan koulun pihalla rööki huulessa nojaten mopoautoon, kuului Konstan ääni kauempaa.
- Problem officer? Virnuilin takaisin.
- Ehei, harvalla vaan on pokkaa jäädä koulun tienoille tupakille ettei tuu huutoa.
- No tuskin sä näät vaivaa ja lähdet ympäri kyliä meistä huutelemaan, vastasin jämäkästi takaisin.
Poika katsahti maahan ja hymyili ujosti.
- Tuskinpa, ei oo mun asia mitä te likat teette vapaa-ajallanne.
- No voi harmi, aateltiin pyytää sut bilettämään torstaina. Voivotteli Mira.
Tuijoitin Miraa järkyttyneenä. Tämä huomasi ilmeeni ja naurahti.
- Eikö niin Celina, siitähän oli puhetta?
Konsta katsahti minuun sinisine silmineen. Niihin voisi uppoutua ikuisiksi ajoiksi. Tipahdin takaisin todellisuuteen ja sain vaivalloisesti suuni auki ja sanottua:
- No siis juu, aateltiin ehdottaa kun vaikutat aika reilulta tyypiltä.
- Oletan että siellä on vaihteeksi vaan vanhempaa sakkia?
- Onhan siellä kaikki perus tyypit, mitään mulkkuja ei sentään, lisäsi Mira.
Pian mopoauton viereen kurvasi vanha punainen Ford. Mira nousi päättäväisesti rööki huulessa ylös mopoautosta ja käveli kuskin ikkunan viereen höpöttämään. Kuskina oleva jätkä näytti ehkä juuri ja juuri 25-vuotiaalta.Kyseinen tyyppu oli Miran hakija, aina. Se taisi jollain tasolla jopa olla Miran perään kun se oli aina valmiina jeesaamaan, oli kyseessä sit mikä tahansa ongelma.
- Harrastatko sä mitään? Kysyin hermostuneena jäädessämme Konstan kanssa kahdestaan Miran muovikopperon viereen.
Poika tumppasi röökin ja avaa pilottitakkiaan. Hupparia nostaessaan sen alta paistaa läpi nyrkkeilyseuran logo. Hyvä ettei mennyt jalat alta.
- Vähänkö siistiä! Mä oon aina halunnut kokeilla jotain kamppailulajeja, tuumasin innoissani.
- Ei se oo kun kokeilee vaan, sanoi Konsta kannustavasti.
- Niin, en sit tiedä. Kyllä mulle riittää toistaiseksi ihan vaan jääkiekko ja ratsastus.
- Ai metukat kiinnostaa, virnuili poika.
- Heh heh hassunhauskaa, oot vissiin henkisesti vielä 5-vuotiaan tasolla.
Konsta hymähti ja katsahti luuriinsa. Viestiä pukkasi kännykän piipityksestä päätellen.
- Voi, kaipaako äippä?
- Ei se nyt vielä ala pommittaa mua viesteillä, tietää et on treenit koulun jälkeen.
- No onko se sitten joku mustasukkanen tyttöystävä?
Konsta katsoi minua ja virnisti ilkikurisesti.
- Ei oo ei.
En edes tainnut tajuta kuinka leveäksi hymyni muuttui hänen sanoessaan noin. Tunsin kuinka poskelleni levisi punoitus hetkessä. Konsta taisi ilmeestään päätellen huomata tämän ja totesi:
- Jos haluut niin voit tulla salille tsekkaamaan treenejä, jos vaikka pääsisit kokeilemaan.
Tunsin kuinka jännitys hiipi selkäpiitäni pitkin ja olin hetken aikaa ihan sanaton.Tunsin olallani käden ja seuraavan lauseen kuullessani teki mieli kuolla.
- Celina tulee kyllä mielellään!
Kiitos Mira tästäkin. Välillä tuon akan suu pitäisi ommella kiinni. Ja teipata vielä sen lisäksi kiinni, ehkäpä paketoida laatikkoon sekä lähettää Siperiaan.
Näillä näkymin viettäisin iltani hikisellä salilla, ja no siis kuolatessa timmejä miehenalkuja. Ehkä tilanne oli sittenkin winwin.
Saavuimme nyrkkeilyseuran pihalle. Paikka oli kunnon betonihelvetti. Synkkiä rakennuksia ympärillä ja vanha rautatieasema. Jossain lähettyvillä porukka harrastaa myös airsoftia.
Lähellä on meinaan todella iso metsä ja hylättyjä mestoja joita ne hyödyntää. En oo kyllä koskaan ymmärtänyt kyseisen lajin päälle. Täälläpäin ihan selkeästi porukka harrasti sitä omissa porukoissa tosissaan, jopa tullessamme pihalle näin kuinka muutama jannu juoksi läpi parkkipaikan kaikki varusteet päällä. Nousin Miran muovikopperosta ja katsoin ympärilleni hämmentyneenä.
- Kiitti kyydistä Mira, enköhän mä ehkä pärjää nyt yksin.
- Ei mitään, Konsta lupaski et se ja sen frendi heittää sut sit himaan.
Luon Miraan todella vihaisen katseen ja kirosin hänet mielessäni alimpaan helvettiin.
Salissa iski ensimmäisenä miehinen hien haju nenään ja jonkinlaisen pistävä voiteen haju. Tunnistin kyseisen voiteen tiikeribalsamiksi, jota veljeni käytti itsekin treenatessaan.
Menin kehän viereisille penkeille istumaan ja katselin ympärilleni. Salissa pauhasi Black Sabbath ja porukka mäiski ihan tosissaan.
Itse en ole koskaan harrastanut nyrkkeilyä, ylipäänsä mitään kamppailulajia. Onhan sitä joskus tirvastu jotain kuonoon, mutta sitä ei lasketa. Nämä olivat ihan ammattilaisia.
Pian Konsta saapuikin pukkarista takaisin salin aulaan.
- Pelottaako jo? Tämä kiusoitteli.
- Ei todellakaan, sä tuut pelkäämään mun kohtaamista kehässä.
Poika hymyili ja huomasin tämän viereen kerääntyvän jotain hänen tuttujaan salilta.
- Konsta! Raahasit muijas tänne vai? Kysäisi paidaton iäkkäämpi mies nyrkkeilysäkkien vieressä.
Koin oloni todella kiusaantuneeksi, mutta sekin helpotti pian huomatessani kuinka mukavia salin tyypit olivat.
- Ei tää mun daami oo, kovasti uhoaa päihittävänsä mut kehässä.
- Oho, kova likka siis, tuumasi paidaton mies.
- Tänään meillä on vaan vapaavuoro, joten ei mee kauaa. Ehdin myös ehkä opettaa sulle sitä sun tätä, vihjasi Konsta ja iski silmää noustessaan kehään.
Tunsin taas kuinka poskeni punoittivat. Mitä tämä oikein on. En ole koskaan ennen ollut yhdenkään jätkän kanssa näin vaivaantunut. Ehkäpä se juuri, että hän on kuin miesversio minusta.
Sanavalmis ja omalla tavallaan jääräpää. En kiellä etteikö ulkoinen puoli myös vedonnut heti,
Sydän pomppasi muutaman kerran kurkkuun kun katselin miten pojat ottivat yhteen kehässä. Se ei ollut mitään tissinläpsyttelyä vaan ihan tosissaan vetivät kehässä.
Osa hakkasi säkkiä ja osa otteli keskenään.Salin seiniä koristivat useat julisteet joissa oli kisatuloksia, tunnettuja ottelijoita sekä salin omaa porukkaa ottelemassa. Ilmapiiri oli kuitenkin todella mukava ja kotoisa, porukka oli selkeästi hyvää pataa toistensa kanssa. Osa miehistä näytti todella pelottavilta mätkiessään toisiaan, tuollaiset kaljut kunnon lihaskimput. Naisia oli muutama hassu salilla, nekin olivat kyllä vähän vanhempia ja selkeästi jonkinmoisen kokemuksen omaavia.
Pian katseeni kiinnittyi samantien Konstaan joka hörppäsi vettä ja tuli hetkeksi juttelemaan.
- No, vieläkö oot sitä mieltä että päihität mut?
- Se on vielä harkinnan alla, kyllä mä oon kova pitämään puoliani juniori.
Konsta otti paitansa pois ja pyyhki hikeä otsaltaan. Miksi, oi miksi. Vähemmästäkin tuli kuuma, ja nyt se vielä esittelee sitten itseään. Halleluuja.
Näin käy vain leffoissa, ei ole todellista. Kyllä alkoi väkisinkin puute puskemaan läpi näin monen kuukauden jälkeen.
- Joo tiedän, haiseva miehenalku ei oo varmaan mikään upein näky, naurahtaa Konsta.
Päinvastoin, nautin näystä yli kaiken. Hänellä oli pienoinen arpi rintakehässä sekä vasemmassa hauiksessa. Huomasi että hän on harrastanut jo tovin tätä, ei tuo sixpackin alku tyhjästäkään olisi ilmestynyt. Taikka nuo raamikkaat hartiat. Ai kamala, yritin koko ajan keksiä mitä tahansa muuta ajateltavaa kuin Konstan kroppaa. Turhaan.
Kehän kello pärähti soimaan ja pojat nousivat 45 min jälkeen kehästä pois. Pojat löivät kättä yhteen leikkisästi ja olivat ihan liekeissä treeneistä. Kyllä sen intohimon lajiin huomasi kun kaikki olivat ilomielin vaikka osalla oli silmä mustana ja toisilta vuosi verta nenästä.
- Et sä hassumpi oo siellä kehässä, totesin Konstalle ja hymyilin.
- Niin, parempi oliski osata jotain parin vuoden jälkeen.
Hän hörppäsi vettä ja katsoi minua kysyvästi.
- Haluutko koittaa, voit lainata tuolta kaapista hanskoja ja näyttää mihin kykenet?
Mietin hetken aikaa ja totesin että miksipä ei.
- Alright, jos nyt vähän koittais.
Nappasin pienimmät mahdolliset hanskat mitkä vaan sain koluttua, I know säälittävää. Kaikki muut olivat isoja miehiä tai jopa isompia miehenalkuja. Muutaman naisen näin mutta nekin näytti osaavan homman jo monen vuoden kokemuksen takaa. Konsta opetti muutamat tekniikat ja näytti miten suojatua. Olin varmaan hauska näky jännitykseni takia, ei niinkään lajia kohtaan vaan Konstan takia. Sain yhden osuman, jonka jälkeen Konsta kyllä selätti minut ja kiepsautti kehän matolle. Rupesin nauramaan jostain syystä ja hänkin alkoi nauramaan.
- Kyllä se siitä vielä, kaikki me alotetaan nollasta.
Nousin kehästä ehkä lievästi pettyneenä osaamattomuuteeni ja hain takkini.
- Mä käyn tossa tupakalla sen ajan kun laitat kamppees kasaan, vihjasin ja menin rappuset alas.
Hetken päästä Konsta tuli ulko-oville kaverinsa kanssa. Konstan kaveri oli selkeästi vanhempi mies, ainakin siinä 20 v kieppeillä. Tämä oli ainakin kaksi kertaa isompi ja selkeästi kova treenaamaan ulkonäöstä päätellen. Mies oli kalju, ja hänellä oli päällään Tapout huppari, väljät mustat farkut ja maiharit.
- Olit muuten yllättävän nopea, totesin ihmeissäni.
- No ei sinne suihkuun asumaan jäädä, vinkkasi Konsta.
- Sellasia ne teini-ikäiset pojat on, aina yhtä nopeita. Lisäsi Konstan vieressä oleva jätkä, joka esittäytyi Kalleksi, tämän isoveljeksi.
Naurahdan ja Konsta mulkaisee ikävästi veljeään. Kalle avaa mustan bemarin takakontin ja heittää molempien treenikassit sinne.
- Sitte lähetään. Minne daami saatetaan? Kysäisi Kalle ja hymyili auton peilin kautta minulle.
|