|
Lähettäjä: Redeia (Cabi)
Päivämäärä: 24.2.13 17:56:55
Nyt ku löytyy inspistä niin vähä pidempi pätkä c: Nyt alkaa tapahtua jo :3 Toivottavasti ei edetä liian nopeasti? :D
Luka
Työpäivä hurahti oikeastaan ihan hèlvetin nopeasti. Rasmuksen lähellä tunsin oloni jotenkin turvalliseksi ja iloiseksi, en tiiä.. Vapaaksi. Vilkaisin hymyillen miestä joka vaihtoi työvaatteitaan. En voinut estää itseäni vilkaisemasta Rasmuksen treenattua yläkroppaa. Onneksi hän oli selin minuun, olisin varmasti jäänyt kiinni. Olin edelleen hermostunut ihmispaljouksien keskellä, mutten yhtä hermostunut kuin ennen. Siitä sain kiittää ainoastaan Rasmusta.
- Tota onko sulla jotain menoa tänään? heräsin ajatuksistani Rasmuksen kysymykseen. Hänen jäänsiniset silmänsä tuijottivat minua. Jouduin väkisin katsomaan muualle etten tekisi mitään ei niin hyvää. Miksi olin tälläinen tuon miehen seurassa? Ajatus putkahti aivoihini. En vìtussa ollut homo, en ollut.
- Ei oikeastaan, muistin vastata miehen kysymykseen epäröiden. Hän virnisti ilkikurisesti ja se jos mikä sai epäilykseni heräämään. Hän huomasi jotain ilmeestäni.
- Älä ny niin aattele, hän katsoi minua kummeksuen. En vastannut, tuijotin vain.
- Niin haluaisiks tulla meille syömään ku aattelin tehä oikee juhla-aterian, eikä ittelle vaa oo kiva tehä, hän jatkoi hieman oudolla äänellä. En ehtinyt sen enempää miettiä, kun huomasin nyökkääväni.
- Hienoo, voit tulla vaikka heti. Mennään mun autolla.
Ajoimme lähimmälle ruokakaupalle. Rasmus sammutti autonsa ja vilkaisi minuun.
- Voit kyllä jäädä tänne jos haluut, hän sanoi ja hymyili. Nyökkäsin kiitollisena ja miehen lähdettyä painauduin penkin selkänojaa vasten. Jokin tuossa miehessä sai ajatukseni sekaisin, en tajunnut yhtään mitään. Valvotut yöt veljeni takia alkoivat painaa silmäluomiani. Vaivuin tiedottomuuteen.
Heräsin vasta, kun auto sammutettiin uudelleen. Tunsin lämpimän käden olallani ja hiljaisen töytäisyn.
- Herää unikeko, Rasmuksen huvittunut ääni tuli vierestäni. Aivan liian läheltä. Räväytin silmäni auki ja katsoin miestä. Hänen kasvonsa eivät olleet kaukana omistani. Jostain kumman syystä katseeni laskeutui miehen silmistä huulille. Ne olivat suoraan sanottuna täydelliset.. Hèlvetti! Eihän hetero voi ajatella noin miehestä? Rasmus huomasi tuijotukseni ja katsoi minua hetken tavalla jota en osannut tulkita. Jos en tuntenut oloani mukavaksi koin aina parhaaksi paeta tilannetta. Niin tein nytkin. Käänsin katseeni pois miehen täydellisistä kasvoista ja avasin oven. Hengitin raitista ilmaa ja vilkaisin Rasmusta. Hänkin oli noussut autosta ja katsoi minua nyt hymyillen.
- Mee vaa sisälle, tuon ostoksen perässä.
Mies ojensi minulle avaimen ja kiirehdin portaille avatakseni rivitalon oven.
Rasmus valmisti ruokaa, jonka tuoksu leijaili ympäri olohuonetta. Televisio pauhasi edessäni, mutten pystynyt keskittymään johonkin jännäriin jossa lensi verta litratolkulla.
- Tuu syömään.
Se oli käsky, ei pyyntö. Suljin television ja kävelin olohuoneen poikki keittiöön. Talo oli aika vanhanaikainen, mutta silti siisti niin sisältä kuin ulkoakin. Istahdin pöytään, joka oli katettu siististi. Rasmus laittoi pöydän keskelle kattilan ja paistipannun. Riisiä ja kanaa. Huomasin viinipullon kattilan vieressä ja vilkaisin sitä.
- Ei sun tartte viiniä juoda jos et halua, hän naurahti huvittuneesti ja kaatoi itselleen punaista nestettä. Hetken harkittuani totesin, että pieni lasillinen ei olisi pahitteeksi. Nappasin pullon miehen kädestä ja kaadoin läpinäkyvään viinilasiin.
En voinut kieltää itseäni sanomasta, että Rasmus oli taitava kokki. Tunsin oloni kylläiseksi ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Hymyillen istahdin olohuoneen sohvalle ja odotin, että Rasmus oli pessyt astiat. Hetken aikaa tuijotin valkoista seinää television takana ja huomasin sivusilmällä miehen tulevan sohvaa kohti. Juuri silloin matonreuna päätti tehdä tehtävänsä. Ehdin nähdä vain vilauksen, kun matonreuna kamppasi Rasmuksen ja tämä kaatui suoraan syliini. Sitten tuli hiljaista. Olin liian jännittynyt ja hämmästynyt tekeäkseni mitään. Rasmus nosti katseensa silmiini. Hän näytti jotenkin, en osaa sanoa.. Säikähtäneeltä?
- Sori, mies sopersi ja katsoi minua epäröiden. Miehen siniset silmät näyttivät pahoittelevilta. Rasmus ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustaakseen. En tuntenut oloani epämukavaksi, päinvastoin. Vasta, kun Rasmus yritti nousta sylistäni heräsin horroksestani. Suljin silmäni hetkeksi ja yritin tasoittaa juoksevan ajatuksenkulkuni. Avasin silmäni ja kohtasin Rasmuksen epäilevän katseen.
- Ei haittaa, ääneni oli tukahtua ja se oli vain kuiskaus.
- Haen viiniä ittelleni, hän sanoi ja kiirehti takaisin keittiöön. Mies palasi takaisin viinipullo kädessään, tälläkertaa varoen matonreunaa ja suoristi sen.
- Hèlvetin matto, kuulin hänen mumisevan.
Ilmapiiri oli matto -tapauksen jälkeen vaivaantunut. Katsoimme vain televisiota ja joimme viiniä, tai oikeastaan Rasmus joi ja minä tyydyin limsaan.
Kello läheni yhtätoista ja Rasmus näytti olevan jo hyvässä jamassa. Mies hoiperteli ympäri taloaan ja ihmettelin, etteivät naapurit ajatelleet mitään kun kuulivat humalaisia äännähdyksiä. Säpsähdin, kun ovelta alkoi kuulua ääniä. Jopa Rasmus humalaisessa olotilassaan terästäytyi ja vei harhailevaa katsettaan ovelle.
- Rasmus, ootko täällä? naisen kevyt ääni kuului yhtäkkiä eteisestä. Se sai Rasmukseenkin liikettä, hän nappasi käsivarrestani ja hiipi niin hitaasti kuin suinkin pystyi. Mies hoiperteli ja vasta huoneelleen päästyään Rasmus irroitti otteensa ja kiiruhti huoneeseensa. Suljin oven perässäni ja varmistin, että se oli lukossa. Veikkasin, että tulija oli Rasmuksen äiti, eihän kukaan muu tullut avaimilla kotiin tähän aikaan. Ja siinä varmasti oli nähtävää, jos nainen näkisi minut ja Rasmuksen samassa huoneessa katsomassa televisiota. Heräisi epäilykset minullakin.
Minuutit kuluivat. Kuulin vain Rasmuksen raskaan hengityksen. Mahdoimme olla aika hauska näky, kaksi aikuista miestä pimeässä huoneessa hievahtamatta. Kurkistin avaimenreiästä ja huomasin kaikkien valojen olevan sammutettu. Huokaisin helpotuksesta. Vilkaisin Rasmusta. Hän tuijotti minua, eikä edes yrittänyt peitellä tuijotustaan. Tajusin vasta, kun mies asteli lähemmäs ja pysähtyi suoraan eteeni. Jännityin. Hengitykseni ei kulkenut ja ihoani alkoi kihelmöimään. Hetken vain tuijotimme toisiamme, kunnes tunsin miehen pehmeät huulet omillani. Säpsähdin rajusti ja työnsin Rasmuksen kauemmas. Sen enempää kyselemättä avasin huoneen oven ja hiivin hitaasti eteiseen. Puin kengät jalkaani ja juoksin ulos sateiseen ilmaan. Rasmus oli humalassa, ei hän voinut tehdä tuota tahallaan. Eihän?
Rasmus
Jälleen kerran heräsin krapulaisen mieleni kanssa vaatteet päällä omasta sängystäni, onneksi. Pitelin päätäni ja kiirehdin vessaan kun pahoinvointi aalto yllätti. Tämän sen saa, kun juo liikaa. En muistanut eilisestä tuon taivaallista, muistini katkesi siinä kohtaa, kun olin kaatunut Lukan syliin. Vasta silloin ajattelin Lukaksen olinpaikkaa. Milloin hän oli ehtinyt lähteä? Nojaa, se selviää tänään. Jos vielä tämän päivän jaksaisin töissä niin saisin sitten viettää viikonloppua. Pesin kasvoni kylmällä vedellä ja riisuuduin vaatteistani. Astelin suihkun alle ja annoin veden huuhtoa ajatukseni pois.
Pysäköin tutulle nurkkapaikalle ja kävelin rauhallisesti punttisalin ovista sisään. Kuljin oleskeluhuoneen poikki ja huomasin Lukaksen istuvan nurkkapöydässä. Hänen katseensa oli suunnattu suurista ikkunoista rannalle. Kyllä, punttisali oli rannalla. Kesäloma alkaisi kohta, pääsisin nauttimaan auringonlämmöstä ihollani ja veden kosketusta päässäni.
- Huomenta Luka, huikkasin niin iloisesti kuin kipeältä päältäni pystyin. Luka hätkähti ja nosti katseensa minuun. Katse muuttui samantien epäileväksi ja oudolla tavalla vihaiseksi. Säpsähdin miehen kylmää katsetta ja pian huomasin tuijottavani Lukan loittonevaa selkää. Ei ollut eka kerta, kun mies pakeni paikalta. Huokaisten siirryin henkilökunnan pukukoppiin ja puin työvaatteet päälle.
Koko työpäivä tuijotin välinpitämätöntä Lukaa, hänen hermostuneisuutensa oli tiessään ja jäljellä oli epäusko ja viha. Mies yritti parhaansa mukaan olla huomioimatta minua ja auttoi koko päivän ihmisiä, jotka olivat mahdollisimman kaukana minusta. Epäilykseni heräsi. Mahdoinko säikäyttää Lukan, kun sillä tavoin kaaduin hänen syliinsä vai teinkö jotain muuta järkevää? Kurkkuani kuristi. Karin tullessa sanomaan työpäivän olevan ohi, kiirehdin pukemaan vaatteeni ja lähdin ovesta ulos josta Lukakin käveli. Luka oli selinpäin minuun ja katsoi taivasta yläpuolellamme. Nappasin Lukan käsivarresta ja painoin hänet autoni kylkeä vasten. Tunsin miehen ruumiin jännittyvän, mutta miehen huomatessa minut hän alkoi rimpuilla.
- Luka, kerro mikä sua vaivaa? katsoin miestä tiukasti. Luka näytti siltä, kuin voisi milloin vain motata nyrkkinsä silmääni.
- Ei mikään, mies vastasi vihaisena ja yritti rimpuilla otteestani. Huokaisten katsoin Lukaa surumielisesti.
- Kerro, teinkö mä sulle jotain? kysyin hiljempaa. Luka lopetti rimpuilunsa ja katsoi minua hetken ihmeissään.
- Eksä oikeesti muista mitään?
Pudistin päätäni ja odotin mieheltä jonkinlaista selitystä tämän kylmyyteen. Mies huokaisi ja nosti katseensa suoraan silmiini.
- Sä suutelit mua.
En voinut uskoa korviani. Suuni loksahti auki ja peräännyin kauhistuneena. Luka jäi seisomaan autoni viereen ja katsoi minua surumielisesti, samalla tavalla kuin minäkin katsoin häntä.
- Ei vìttu, suljin hetkeksi silmäni ja avattuani ne huomasin yllätyksekseni Lukan olevan yhä edessäni. Otin vielä yhden huteran askeleen taaksepäin, kunnes jalkani eivät enään kantaneet. Tunsin jalkojeni lähtevät alta ja kova asfaltti raapaisi kylkeäni. Miten olin voinut suudella Lukaa, joka vasta tottui seuraani? Miten olin niin tyhmä. Lämmin käsi laskeutui olalleni ja tunsin Lukan nostavan minut ylös maasta. Avasin silmäni ja en voinut kääntää katsettani ruskeista silmistä jotka tapittivat minua aavistuksen hämmentyneenä.
- Sori, tukahtunut ääni tuli jostain syvältä kurkustani eikä kuulostanut lainkaan omaltani.
ÄÄÄÄ voisin kirjottaaa vielä vaikka kuinka :DD mutten nyt viitti c:
|