Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   6.10.12 13:32:47

Dodiin esittelyssä olisi siis ensimmäinen julkisesti julkaistava tarina:) Tiedän että on todella julmaa olla kertomatta tarinasta mitään, mutta ajattelin pitää lukiat jännityksessä. Tosin muutaman sanan sanon, että tarina saattaa sisältää jotain mteriaalia mikä ei välttämättä sovi kovin nuorille. K-15 tagi nyt ainakin aluksi. Ensimmäisen osan varoituksina lieavää verta ja ruumiita..
Nyt ei kun vain lukemaan ja kommentoimaan:D

Luku 1
Istuin sängyn laidalla kädet painettuina vasten kasvojani. Tumma hahmo nukkui sängylläni sikeästi. Olin tehnyt sen taas. Iskenyt baarista itseäni nuoremman miehen viettämään yön kanssani. En tuntenut miestä kuin vain eyunimeltä, eikä sekään osunut tällä hetkellä päähäni. En osannut rakastua. Aloinko olla jo epätoivoinen? Liian vanha? Sillä tämä mies ei ollut viikkoni ainoa vieras. Lähibaareista olin onnistunut löytämään seuraa viikon jokaiselle illalle. Olin seurustellut useasti, tosin ehkä pisin suhteeni taisi kuitenkin olla arviolta noin viisi kuukautta. Omasinko niin helvétinmoisen luonteen, ettei kukaan minua viitsinyt paria viikkoa pidempään katsella? Mielestäni en. Vilkaisin uudemman kerran selkäni takana nukuvaan mieheen. Hän oli suurinpiirtein 20 vuotias. Itse olin kohta puoliin 30 täyttävä, suht urheilullinen ja rehti kaveri, jolla oli tapana harrastella yhdenillan juttuja tiuhaan ja no ehkä turhankin usein. Ja kyllä nuoremmat miehet olivat suuri houkutuksen kohteeni. Nousin varovasti ylös sängyltä ja vilkaisin kelloa. Näytti kuutta. En ollut nukkunut kuin korkeintaan kaksi tuntia. Univelkaa oli taas mukavasti kertynyt viikon aikana. Raahauduin suihkun hiippaillen, etten vain herättäisi vierastani. Vaikka no, ihan samahan se oli. Avasin suihkun ja vesi valui hitaasti viemäriin. Pesin hiellä päällystettyä ruumistani huolella ja yriytin unohtaa taas yhden hukkaan kulutetun yön.

Viivyin suihkussa puolisen tuntia. Astuessani asuntoni puolelle huomasin sängyn olevan tyhjä. Tähän menettelyyn olin tottunut ja rutiiniksikin tätä voisi jo kutsua. Hiuksistani tippui vesipisaroita lattialle liian änekkäästi. Heitin pyyhkeeni suihkun oven päälle ja kävelin vaatekaapille. Valitsin siistit vaatteet päälleni. Siirryin keittiöön laittamaan itselleni aamiaista ennen töihin lähtöä. Olen töissä kaupungin poliisissa rikospoliisina. Tosin tänään joutuisin hoitamaan raportit edellisistä rikostutkimuksista. Tiesin jo nyt, että päivästäni olisi tulossa todella pitkä. Heitin astiat tiskikoneeseen ja nappasin työvaatteeni mukaan. Lähdin kävelemään poliisiasemalle. Kaupngin keskustassa oli hiljaista. Satunnaisia ihmisiä kulki ohitseni. Pysähdyin liikennevaloihin odottamaan tien yli pääsyä. Toisella puolella suojatietä seisoskeli musta hiuksinen nuorehkon näköinen mies kuulokkeet korvilla. Valojen vaihtuessa lähdimme kävelemään suojatielle. Minun kohdallani mies kohotti katseensa puhelimestaan ja hymyili minulle hurmaavasti. Olin katsonut miestä aivan suoraan silmiin ja miehen virnistäessä olin lehahtanut punaiseksi ja viennyt katseeni suoraan eteeni mahdollisimman nopeasti. Olikohan mies huomannut tuijotukseni? Paniikinomaisessa mielentilassa jatkoin matkaani töihin. Astuin tuttuun aulaan, missä infomme naishenkilö istui sirosti töissä.
”Huomenta!” toivoti hyväntuulisesti. Nainen toivotti flirttailevasti takaisin, mihin vastasin vain hymyillen. Jos vain hänkin tietäisi, että olin enemmän miesten perään. Tämä ei kuitenkaan saisi paljastua työpaikallani.Kuljin ovesta yläkerran toimistokerrokseen missä jo muutamat ihmiset olivat töissä.
”Huomenta” minulle toivotettiin reippaasti, joihin vastasin yhtä reippaasti ja käden heilautuksella. Kaivoin huoneeni avaimet taskusta ja avasin oven naksahtaen. Pudotin vaatteeni tuolille ja laitoin tietokoneeni päälle. Tasainen koneen hurina täytti pienen tilan nopeasti.
”Marcus!” kuului avotoimiston puolelta. Nostin katseeni äänen suuntaan. Nousin hitaasti pöytäni luota. En olisi millään jaksanut laahustaa pomoni luokse. Jättäisivät minut vain hoitamaan paperihommat rauhassa pois alta.
”Niin ylikonstaapeli” kysyin päästyäni naisen luokse.
”Tuli lähtö keikalle. Murha Rosehillin torilla, niissä korkeissa rivitaloissa” vaaleahiuksinen nainen sanoi ja jatkoi:
”Yhrin löysi noin 25-vuotias mies. Muuta taustatietoja en ole vielä saanut”. Kiiruhdimme toimistoni kautta, josta vedin työvaatteet niskaani. Hissillä kellarikerrokseen ja sieltä suoraan autolle. Pomoni hyppäsi ratin puolelelle ja karautimme rikospaikalle.
Alue oli eristetty keltaisella ”keep out” nauhalla. Sinipunaiset autojen valot vilkkuivat eristetyn alueen ympärillä. Näin kolleegoitten päiden yli portaat ylös vievään asuntoon. Asunnon portaissa näkyi veriset raahaumajäljet, jotka johtivat ylös asti.
”Miltä näyttää?” pomoni Monca kysyi yhdeltä poliiseista.
”Ei hyvältä. Ruumis on silvottu pahemman kerran. Ruumiin löytänyt mies ei suostu jättämään sitä” mies huokaisi raskaasti. Monica vilkaisi minua merkitseväti ja kumarruimme keep out-nauhan alitse poliisien alueen sisäpuolelle. Nousimme portaat ylös asuntoon ja järkytyksestä pysähdyin ovelle. Lattialla oleva ruumis oli pilkottu osiin päätä lukuunottamatta. Ruumiin vieressä nyyhkytti mies kädet ja paita veressä. Tämä taisi olla se mies, joka ei suostunut lähtemään yhrin luota pois. Miehellä oli mustat hiukset. Monican tavoitettua katseeni hän usutti minuy miehen luokse.Totta kai. Aina minun piti rauhoitella järkyttyneet omaiset.. Kaipa tuo sopi luonteeseeni. Työsin Monican kevyesti ikäsivarresta siirtymään ja kävelin varoivaisesti miehen luokse, Laskin käteni rauhoittavasti hänen olkapäälleen sanoen hiljaa:
”Olisiko mitenkään mahdollista lähteä mukaani täältä pois, jotta poliisi voisi hoitaa työnsä?”. Yritin kuulostaa mahdollisimma ystävälliseltä ja turvalliselta. Mies värähti kosketustani ja katsoi suuntaani. Ei vouinut olla totta. Tämä mies oli sama, kuin olin aamulla nähnyt suojatietä ylittäessäni. Myös mies näytti tunnistaneen minut ja näytti aavistuksen hämmentyneeltä.
”Tule mennään pois hetkeksi” kehotin uudestaan. Mies pyyhkäisi kyyneleet silmistään ja nyökkäsi. Hän nousi maasta täristen. Kiepautin käteni miehen hartioiden ympärille ja lähdin taluttamaan hytisevän kaverin alas pihalle. Ohjasin hänet ambulanssin esihitajan luokse nopeaan tarkastukseen. Sain Monicalta viestin mikä käski minua kuulustelemaan miestä.
”Voitaisiinko vaihtaa pari kysymystä?” kysyin arasti, mutta yritin hymyillä rohkaisevasti. Vilkaisin myös hoitajaa, joka nyökäytti päätään hyväksyvästi. Mies siirsi silmänä ssuoraan minun silmiini. Hänellä oli hyvin aistikkaat silmät eikä mies muutenkaan näyttänyt hullummalta. Hetkonen!? Ajattelinko todellakin ainoaa silminnäkijää sillä silmällä? Olen sekoamassa. Mitenkän noin hyvännäjöinen kaveri ei voinut olla miesten perään. Näihinkin aiia olin törmännyt ihan tarpeeksi usein. Katselet ensin illan pöydän yli komeaa urosta nojailemassa pöydän pintaan nstaen huurteisen lasin välillä huulilleen Kun päätät lopulta katseltuasi tarpeeksi lähteä iskemään häntä, hänenkin muutman kerran vilkuiltuasi suuntaasi merkitsevästi nouset rohkeasti ylös tuolista ha lähdet miestä kohden rennosti. Juuri kun pääset hänen pöytänsä luokse ja olet avaamassa suutasi saapuu miehelle naisvieras kainaloon. Tällainen on oikeasti todella ärsyttävää.
”Voin kyllä vastata” mies havahduttaa minut takaisin rikospaikalle ärtymykseni keskeltä.
”Hienoa” totean ja viiton miehen sivummalle. Hän seuraa minua vilttiin käärittynä ja istumme pihalla olevalle penkille.

A.N tänne loppuun:) Siinä olisi sitten ensimmäinen pätkä jä näin voisin mainita tästä parituksesta. Tarinassa tulee olemaan miesxmies paritusta, jos ei ensimmäisestä luvusta sitä osannut lukea ja jos ei miellytä eipä tarvitse päätänsä asiasta aukoa. Ja halusin tarkoituksella ilmaista tiedon tänne loppuun, jotta lukijat saavat itse selvittää asian:D Ja kommentit ovat toivottuja vaikka vähän kriittisemmätkin.

Lähettäjä: inkkukinkku 
Päivämäärä:   6.10.12 13:43:23

jään seurailemaan :)

Lähettäjä: jöömoi 
Päivämäärä:   8.10.12 15:30:00

Sain Monicalta viestin mikä käski minua kuulustelemaan miestä.
toi lause pitäisi kirjoittaa "Sain Monicalta viestin, joka käski minua kuulustelemaan miestä." Lisäksi oli näppäily virheitä, jotka lisääntyivät pätkän loppua kohden. Kenties tullut kiire päästä postaamaan pätkä tänne jo?:) Ja viimeisen kappaleen olisi ollut hyvä jakaa useampaan kappaleeseen, yksi kappale ei saisi sisältää noin paljon eri asioita. Noin pitkää kappaletta on myös raskasta lukea.

Kirjoitustyyli ihan sujuvaa ja mukavaa luettavaa, mutta tässä pari vihjettä, jotka olen itse saanut ammattikirjailijalta:
1. Älä käytä lauseenvastikkeita. (vaikka kieliopillisesti niiden käyttämisessä ei mitään väärää olekaan)
2. Kuvaile asia, älä anna loppupäätelmää. Eli esimerkiksi tuo hyvännäköinen mies, kuvailisit yksityiskohtia. Jos kiinnittää tarkkaa huomiota vaikka silmiin, tai hiuksiin jne., lukija automaattisesti oivaltaa sen miehen olevan hyvännäköinen. Pidä siis lukijaa fiksuna.

Mutta mukavan oloinen tarina, jatka toki!:)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   8.10.12 21:45:16

Oi tätä on jo joku kommaillutkin:D

jöömoi näppäilyvirheitä näemmä löytyy ja no niihin syykin:D meinaa tota pätkää kirjustellessa toista päivää elämäni ensimmäiset tekokynnet ja lueskelin sen vaan puolella ajatuksella läpi:) Täytyy siis seuraavalla kerralla olla tuplasti huolellisempi. Mutta kiitos todella paljon neuvoista, koska olen tätä käsin vihkoon kirjoitellut ja ehkä sitä jotenkin ajattelee, että lukija (köh köh minä itse:) ei ole tarpeeksi fiksu;)

Hyviä ohjeita kaivataan aina, koska eihän kukaan koskaan täydellinen ole ja pidän kirjoittamisesta paljon joten kehittyminen parempaan suuntaan on positiivista. Ja tosin pöytälaatikkokirjailijana tähän asti;) Ja lauseenvastikkeita taidan viljellä suht usein. Niihin täytyy kiinnittää lisähuomiota. Itseasiassa mietin tuota viimeisen kappaleen pilkkomista, mutta se jäi vielä ajatustasolle:D

Ja kommentoi ihmeessä jatkossakin, koska rakentava palaute on aina rakentavaa palautetta<3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.10.12 07:46:59

Aika mukavlta kuulostaa, mun mielestä tosi sujuvaa tekstiä jota on kiva ja helppo lukea. Jatkoa vaan! :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   14.10.12 13:39:45

No niin nyt ois sitten toisen ja ensimmäisen luvun loppupätkä kirjusteltua. Toivon mukaan pahimmat virheet on tullut korjailtua ja teksti olisi suht helppolukuista. Seuraavaa pätkää yritän ens viikkoon saada kun syysloma<3 Ja sitten itse tarinan jatkoon:)

”No niin. Mikä on nimesi?” kysyin asiallisesti.
”Josh Walker” mies vastasi painottaen söpösti ensimmäisiä tavuja nimestään. Nyt ryhdistäydy hyvä mies! Komensin itseäni.
”Okei, Josh. Tunsitko tuon yläkerran uhrin?”. Typerä kysymys, oltiinhan se nähty kuinka tämä Josh oli itkenyt miehen vieressä, eikä ollut suostunut jättämään ruumista. Mutta pakkohan tuo kysymys oli esittää. Mies edessäni nielaisi kuuluvasti.
”Mmm. Hän oli poikaystäväni” Josh vastasi viivyttelevästi. Olin kuin puulla päähän lyöty. Oliko tämä Josh sittenkin kiinnostunut miehistä? Mies huomasi reaktioni paistavan kasvoiltani joten hän jatkoi:
”Olin helpottunut, kun tajusin sinun haastattelevan minua lopulta. Tunnistettuani sinut samanlaiseksi ajattelin, että pystyn puhumaan ihan totta. Jos joku muu olisi tullut olisin sujuvasti valehdellut, että Adam oli vain läheinen ystäväni”. Suuni loksahti auki, mutta ehdin nopeasti nappaamaan sen kiinni.
”Sinä tulit minua aamulla vastaan ystävällisesti hymyillen liikennevaloissa. Minulla ei ollut epäilystäkään kuka olisit. Ja se kun katsoit minua suoraan silmiin. Tämä oli paras aamu pitkään aikaan” mies lisäsi ja katsoi minua vinosti hymyillen. Tunsin hennon punan kohoavan kasvoilleni. Kokosin itseäni vaivoin.
”Miten niin paras aamu?” kysyin hieman jännittyneesti.
”Hmm, olemme riidelleet Adamin kanssa viime aikoina. Tiesin hänen pettävän minua parhaan ystäväni kanssa” mies lopetti huomatessaan ilmeeni.
”Tiedättehän, että tuosta poliisi saa teille alibin?” kysyin. Mies muuttui järkyttyneen näköiseksi ja kiirehti sanomaan:
”Vaikka Adam pettäisi minua kuinka monen kanssa, en silti kuitenkaan voisi koskaan tappaa häntä. Rakastan häntä liikaa”. Seurasin miestä tarkkaavaisesti. Mies raaputti varovasti käsivarttaan ja yritti hymillä minulle. Hänellä oli kauniit, aavistuksen kapeahkot silmät ja siro nenä. Ei ollenkaan niin miehinen. Ja hänellä on hyvin naiselliset kädet. Naurahdin ajatukselleni ja jos totta ajatellaan, mies ei näyttänyt kovin verenhimoiselta murhaajalta. Tosin ulkonäkö saattaa pettää. Onhan niitä kauniita, hintelöitä naisiakin nähty murhaajina.
”Miten löysit tämän Adamin? Siis kuolleena” lisäsin vielä. Josh pyyhkäisi kämmenselällä silmäkulmaansa.
”Sain yöllä Adamilta viestin, että meidän pitäisi puhua asiat selviksi aamupäivällä. Olin samaa mieltä, sillä en jaksanut Adamin pettämistä enää. Tiesin hänen jossain määrin katuvan, mutta Adamin tuntien hän saattoi vain puhua. Joten sovimme näkevämme kymmenen aikaan miehen vanhalla asunnolla, missä hän oli asunut jo tovin. Kauhistuin jo rappusten verivanaa, mutta säikähdin niiden johtaessa Adamin asuntoon. Avasin oven avaimella, jonka olin saanut suurinpiirtein vuosi sitten Adamin muutettua luokseni asumaan. Oven avattua mies makasi samassa paikassa, kuin teidän saavuttua. Soitin poliisit heti paikalle” mies vastasi ja nosti katseensa maasta kyyneleisin silmin. Olin todella haluton jatkamaan kuulustelua. Olisin halunnut lohduttaa miestä, mutta en voinut tässä tilanteessa tehdä niin asemani vuoksi.

”Umm, tiedätkö oliko Adamilla ketään vihollisia tai ketään, joka haluaisi päästä hänestä eroon?” sain itseni lopulta pakotettua itseni puhumaan ja jatkamaan kuulustelua.
”Eipä oikeastaan, mutta tiedän yhden tyypin, jonka kanssa Adam oli joskus yhdessä. Mies vannoi kostavansa eron myöhemmin. Tosin tästä on jo monta vuotta aikaa. Enkä kyllä usko, että tämä mies sentään murhaan asti menee” Josh totesi.
”Kauan te olitte yhdessä?” kysyin varovaisesti. Mies näytti laskevan jotain päässään.
”Olemme tunteneet siuunnilleen puolitoista vuotta. Ja vuoden asuneet yhdessä” mies vastasi. Tutkailin Joshin olemusta edelleen herpaantumatta. Olin saanut kerättyä ammattimaisuuteni takaisin. Selasin muistiinpanoja tarkistaakseni mitä olin kirjoittanut ylös. Tunsin miehen tarkkailevan minua yhtä tarkasti, kuin minä häntä hetki sitten.
”Eli siis saavuit paikalle kymmenen maissa ja näit ruumiin. Huomasitko tullessasi mitään muuta epätav...” lauseeni jäi kesken, kun pomoni pyyhälsi vauhdilla paikalle.
”Onko täällä valmista? Marcus tarvitsemme apua tutkimuksissa” Monica kysäisi. Nyökkäsin sanoen:
”Ihan kohta. Hetki menee vielä. Annanko miehelle luvan lähteä kotiin kuulustelujen jälkeen?”
”Juu. Saa kyllä mennä, kunhan pysyy kaupungissa” Monica sanoi luoden nopean vilkaisun mieheen vieressäni, joka katseli minun ja pomoni keskustelua. Nyökkäsin ja nainen pyörähti ympäri suunnaten takaisin asuntoon jättäen meidät kahden jälleen.
”Niin. Onko sulla vielä jotakin lisättävää?” kysyin mieheltä kääntyessäni hänen suuntaansa takaisin. Miehen ilme oli merkillinen. Ihan kuin hän miettisi jonkun asian sanomista ääneen, muttei kuitenkaan saanut jostain syystä sitä sanottua.
”Ei, ei ole” Josh pitkän harkinnan jälkeen vastasi.
”Hyvä on. Tässä on käyntikorttini, jos jotain tulee mieleen. Voit soittaa vaikka keskellä yötä” jatkoin ojentamalla takin taskusta kortin. Mies otti sen nopeasti ja sujautti lompakkonsa väliin. Suoristin selkäni ja valmistauduin nousemaan ylös penkiltä. Myös Josh suoristautui nousemaan.
”Niin ja tosiaan pysy kaupungissa ja vältä ongelmia” lisäsin vielä virnistäen. Mies hymyili rennommin ja nyökkäsi. Huomasin vielä hoitajan saapuvan paikalle.
”Olisi muuten vielä hyvä, että te herra Walker ette välttämättä joutuisi olemaan yksin seuraavia päiviä. Tällainen saattaa olla hyvinkin traumatisoivaa. Emmekä halua teidän satuttavan itseänne” vanhempi naisihminen sanoi totisena.

Olin itsesiassa lähtenyt paikalta hoitajan saapuessa, mutta kuulin hänen puheensa olkani yli. Joshin vastausta en kyllä enää kuullut. Katsahdin asunnon ovelle, missä Monica viittoi minua luokseen. Hölkkäsin veriset raput ylös ja ilmestyin ovelle.
”Mikä tilanne?” kysyin naiselta, joka kuvasi rikospaikkaa samalla. Nainen nousi kaapin luota ylös ja venytteli.
”No murha-asetta ei ole löytynyt. Uhri todennäköisesti on tapettu jossain muualla ja raahattu sitten tänne. Sen näkee noista verijäljistä portaissa ja veren DNA on todennäköisemmin sama kuin uhrin. Tri. Frigstone kävi tutkimassa ruumiin ja kuolinajaksi arvioitiin eilinen ilta ja yö. Tarkemmat tiedot saadaan ruuminavauksen jälkeen” Monica kertoi minulle. Silmäilin rikospaikan nopeasti muistiin. Asunto ei ollut suuri. Pieni keittokomero, makuuhuone ja loput oli avointa tilaa. Ruumiin osat oli juuri viety pois. Jäljellä lattiassa oli vain jälki kuivuneesta verestä. En kammoksunut verta, mutta enpä haluaisi olla sen täyttämässä huoneessa. Tämä rikospaikka tosin oli suht siisti. Veri oli jo kuivunut lattialautoihin, eikä sitä ollut roiskunut ympäri huonetta. Onhan näitä pahemmankin näköisiä rikospaikkoja tultu nähtyä.
”Niin ja Marcus, voisitko sanoa sille miehelle, että järjestämme hänelle suojelua, joka voisi olla hyvä tässä tilanteessa. Saimme juuri lisätietoa poliisilaitokselta puhelimessa. Uhrimme on sekaantunut suuriin ihmiskaupparinkeihin ja suojelulla varmistamme myös sen ettei kuulustelemamme mies ole uhrin rikoskumppani”.
”Pitäisikö hänen tulla luoksesi yöksi?” Monica jatkoi. Olin useasti toiminut henkivartijana, joten tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Monica minulta tätä pyysi.
”Joo, käy kyllä” vastasin ja poistuin vähin äänin paikalta. Olinko tosissani? Luvannut yövyttää Joshin luokseni? Ilmeisimmin kyllä. Sanat olivat vain karanneet suustani. Tiesin ettei tämä ollut hyvä idea. Pudistin päätäni ja astelin reippaasti hoitajan luo.
”Joko herra Walker ehti lähteä?” kysäisin naiselta.
”Kyllä annoin hänen mennä. Mies näytti todella uupuneelta.” naishoitaja vastasi.
”Mihin suuntaan hän lähti?” kysyin kireästi. Olin unohtanut kokonaan ottaa miehen numeron ylös, vaikka sen pitäisi olla aivan perusasioita kuulusteluissa. Nainen osoitti vasemman puoleista katua ja pinkaisin juoksuun. Kukaan ei saisi saada tietoonsa, että olin möhlinyt näinkin simppelin jutun kuin ottaa kuulusteltavan numeron ylös. Syöksyin kadulle poliisinauhojen ali ja pysähdyin risteyksen keskelle. Vilkuilin ympärilleni etsien miestä katukuvasta. Voiko olla mahdollista, että hukkasin vahdittavani jo heti? Ei kyllä. Lähdin kävelemään vasemmalle johtavaa katua. Tien reunassa oli näyttäviä puistopuita, joita jatkui pitkälle eteenpäin.

Aikani käveltyä reippaasti hidastin ja tarkkailin ympäristöä. Tummat rakennukset varjostivat katuja samoin ne samaiset puut joita olin seurannut. Tuuli puhalsi jonkun naisen sateenvarjon väärinpäin. Mihinköhän hän sateenvarjoa tarvitsi sillä eihän täällä edes satanut? Huomasin kuitenkin miehen seisovan liikennevaloissa ylittämässä tietä. Tunnistin hänet hänen mustista, pörröisistä hiuksista.
”Herra Walker!” huudahdin kohdaltani ja lähdin miestä kohden ripein askelin. Tosin mies ei kuitenkaan kuullut huutoani kuulokkeiden läpi, joku nainen kylläkin kääntyi katsomaan suuntaani. Kirin miehen luo hölkäten ja nappasin tätä hihasta kiinni. Joshin reaktio oli arvattavissa, mutta silti en ollut varautunut siihen. Josh löi minua kädellä suoraan päähän ja kumarruin pitelemään sitä. Käännyttyään ympäri hän huomasi vasta sitten minut, istuvan kyykyssä maassa pidellen jomottavaa päätäni.
”Aaa! Anteeksi, ei ollut tarkoitus lyödä. Säikähdin vain, kun joku tarttui yllättäen hihaani” Josh selitti hädissää.
”Ei se mitään” mutisin itsekseni ja nousin vaivalloisesti ylös. Kokeilin päätäni jota aristi hieman. Pudistelin vaatteeni hiekasta ja roskista, kunnes sain vihdoin avattua suuni.
”Mmm tämä voi kuulostaa hieman oudolta, mutta sovimme pomoni kanssa, että ottaisimme sinut vahdittavaksi, ettei kukaan hyökkää sinun kimppuusi. Minut määrättiin vähän niinkuin sinun henkivartijaksesi. Tosin saat myös kieltäytyäkkin, mutta uusien tietojen vuoksi tällainen turvajärjestely olisi hyvä” selitin asiallisesti. Kehoni jännitti salaa miehen vastausta. Toivoin kahta vastausta: joko vastausta a) ei , tai vastausta b) kyllä. Olin aivan sekaisin. Seurailin miehen kasvoja ja yritin lukea mitä miehen päässä liikkui.
”Onko jotain uutta selvinnyt?” Josh kysyi viimein huolestuneesti. Tiedotttomuus ja huoli paistoi hänen kasvoiltaan.
”Valitettavasti en voi paljastaa tarkempia yksityiskohtia vielä, koska tutkinta on vielä pahasti kesken” sanoin pahoittelevasti. Mies nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Tilanne tuntui jokseenkin tukalalta. Enkä ollut vielä edes maininnut, että Joshin pitäisi yöpyä luonani. Näpräsin puhelintani taskussani hermostuneena.

”Niin ja pomo määräsi sinut luokseni yöksi”. No niin, tulipahan sekin sanottua. Pikemminkin se vain lipsahti suustani ilman esteitä. Miehen ilme kirkastui sekunneissa.
”Hyvä on. Yksin olisikin ollut ahdistavaa” Josh totesi aavistuksen piristyneempänä. Hän otti askeleen lähemmäs minua väistäessään naista lastenvaunujen kanssa. Hänen säihkyvät silmänsä katsoivat syvälle omiini. Hetki oli jotenkin latautunut. Yritin viedä ajatukset muualle miehen lumoavasta hymystä. Työpaikallakaan mikään ei pitäisi olla kesken, tuumin. Kait voisin soittaa pomolleni ja ilmoittaakseni menevämme meille. Se voisi olla paras idea. Olin vienyt katseeni pois Joshin kasvoista, mutta katsahdin huomaamattomasti miehen suuntaan uudestaan. Josh silmäili minua tarkasti, mutta ei huomannut, että olin tajunnut hänen tuijottavan minua.
”Joko sä sait silmäiltyä tarpeeksi?” keskeytin hieman huvittuneesti miehen tuojottamisen.
”Anteeksi” Josh sopersi hieman häpeissään.
”Ei se mitään. Ei siihen kukaan kuole” naurahdin ja viitoin miestä seuraamaan.
”Joudutaan muuten meneen rikospaikan kautta, kun mul ei oo autoo ja keskustaan on matkaa” totesin kävellessäni iltapäiväruuhkan täyttämää katua. Ihmisiä rynni joka suuntaan kiireisinä ja kireinä. Yksikin mies tuuppasi minua hartiasta voimalla sivummalle tunkiessaan ärtyneenä minun ja Joshin välistä.
”Mulla on kyllä auto tos korttelin päässä, jos vaan mitenkään sopii niin voidaanhan me mennä sillä” Josh ehdotti. Sittenhän ei tarvitsisi mennä enää rikospaikan kautta. Sehän olisi mainiota. En olisi enää jaksanut kuunnella kolleegoitteni kuivia, rasistisia vitsejä. He osaavat olla välillä todella rasittavia. Nyökäytin Joshille päätäni hyväksyväni ehdotuksen ja kaivoin taskustani työpuhelimeni. Näppäilin Monican numeron ja ilmoitin hänelle illan järjestelyistä. Kävelimme miehen autolle korttelin päähän. Ja muutaman mutkan kautta onnistuimme saapumaan asuntoni ovelle.

Ja jatkosta vielä sen verran, että kuinkas "kovaa" materiaalia sitä viitsitään lukea;)? mielipiteitä asiaan saa antaa, sillä asia on auki tämän aiheen kohdalta. Meinaa parit ihan k18 ficitkin tullut kirjoiteltua ja luettua joten taitoa ja pientä haluakin kirjoittamiseen on;) vapaita mielipiteitä.

Lähettäjä: inkkukinkku 
Päivämäärä:   14.10.12 14:42:33

jatkoo :)

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   14.10.12 14:51:30

Uusi lukija ilmottautuu (: Mielestäni saa mennä vaikka mille linjalle tahansa, kunhan teksti pysyy järkevänä! :D

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   16.10.12 12:03:55

Saimpas taas lisää kirjoiteltua syysloman johdosta:) Kommentit edelleen toivottua ja kiitos edellisille kommenteille.

....: Heh, yritän pitää tekstin järkevänä;) kiitoksia mielipiteestä:)

Luku 2.

Seisoimme siinä sitten oveni takana. Ryhdyin kaivamaan avaimia taskustani.
”Ei helvëtti. Kyllä niiden piti olla mun taskussa” manasin penkoessani takkini taskuja. Silloin välähti. Aivan. Avaimeni olivat takkini taskussa, siis arkivaatteitteni, jotka olivat iloisesti poliisiasemalla kaapissani. Käännähdin Joshin puoleen surkea ilme kasvoillani.
”Mmm, olisko liikaa vaadittu tehdä vielä ylimääräinen lenkki poliisiaseman kautta? Katsos avaimeni ovat ulkotakkini taskussa työpaikalla kaapissani. Ja nythän päälläni on työvaatteet” pyysin. Josh naurahti.
”Kai se on pakko” mies tuhahti ja lähti kävelemään edeltäni hymyillen rappusia alas.
Kävimme nopeasti pyörähtämässä asemalla ja pian seisoimme jälleen oveni takana, tosin tällä kertaa avaimet kourassa.
”Déjà vu” Josh virnisti hiljaa. Naurahdin ajatukset vähän samoilla linjoilla.
”Peremmälle vaan” ohjasin Joshia pieneen asuntooni. No pieneen ja pieneen. Asunnossani oli tilava makuuhuone, olohuone johon mahtui isohko sohja ja ruokapöytä sohvan taakse ikkunan eteen. Harvinaisen iso keittiö ja vessa suihkulla, ilman suihkuverhoa. Inhosin niitä yli kaiken. Takertuu kiinni, kuin pahamainen aviopuoliso. Niitä tarinoita kun on tutuilta kuullut. Naiset kun ovat liian takertuvaisia. Miesten kanssa on helppo asua, vaikkakin onhan niitä hankaliakin tapauksia tavattu. Josh käveli varovaisesti eteisestä olohuoneen puolelle ja katseli ympärilleen. Asunnon seinät olivat vaalean kerman väriset ja lattia oli tummaa laminaattia. Kieltämättä täytyi myöntään, että pidin asunnostani hyvin paljon. Josh oli pysähtynyt tutkimaan seinällä olevia valokuvia kehyksineen.
”Paljon kuvia” mies totesi hieman haltiooituneesti. Tyydyin vain mumisemaan. Valokuvat olivat oikeastaan ainoa kunnon muisto vanhemmistani. Äitini oli poliisina ollessaan joutunut ampumavälikohtaukseen ja haavoittunut pahasti ja kuollut vammoihin parin tunnin sisään. Isäni taas. Parempi kuitenkin puhutella vain etunimellä. Seth heitti minut ulos 16-vuotiaana saatuaan tietoonsa homoudestani. Tiedän ettei äitini Daisy olisi koskaan niin tehnyt, mutta hänen poismenostaan oli silloin jo monta vuotta. Elämäntarinani kuulostaa kyllä sangen kliseiseltä, mutta minkäs sille mahtoi. Ja toisin sanoen en ole isääni minkään näköisissä yhteyksissä. Aika julmaa eikö? Mutta mitäs itse heitti oman poikansa ulos talosta, joka oli juuri samana päivänä täyttänyt 16. Ja tunteet olivat molemmin puoliset, joten eipä se kait harmita niin paljoa.

Josh oli pysähtynyt äitini kuvan kohdalle.
”Oliko äitisikin poliisi?” mies kysyi uteliaasti, mutta kuitenkin arasti. Nyökkäsin.
”Oli noin 17 vuotta. Tosin äiti ei asu enää tässä maailmassa. Hän menehtyi ollessani 10-vuotias työtilanteessa. Ja tuossa kuvassa on isäni, joka heitti minut juuri 16 vuotta täyttäneenä pihalle saatuaan suuntautumiseni selville” vastasin varovaisesti. Josh katsahti minuun pahoittelevasti.
”Ei se mitään. Olen jo tottunut viettämään joulut yksin tai poliisilaitoksella” totesin päätäni pudistellen. Loin vielä kuville yhden vilkaisun kunnes siirryin keittiöön jääkaapin ovelle.
”Onko nälkä? Voisin tehdä jotain. Itselläni on ainakin hirveä.” kysyin. Josh ilmaantui keittiönoven suuhun nojailemaan. Hän näytti hyvältä kauluspaidassa ja farkuissa. Mikä sattuma, että miehellä oli päällä melkein samanlaiset vaatteet kuin minulla. Käänsin huomioni takaisin jääkaapin sisältöön.
”Miten olisi joku broilerwokki?” totesin oikeastaan vain itselleni, mutta mies ovensuussa vastasi myöntävästi illallisehdotukselleni. Latosin ainekset pöydälle aloittaen iloiesti ruuanlaiton. Olin aina pitänyt kokkaamisesta. Siinä sai olla suht luova kunhan ruokaa pystyi syömään. Nyt jouduin olemaan tavallista tarkempi, sillä vieraille ei tarjottu ihan mitä tahansa kokeiluja. Vilkuilin silmäkulmasta Joshia vähän väliä, kuin tarkistaakseni ettei mies katoaisi.
”Kaikki hyvin?” hän kysyi minulta.
”On on!” vastasin huolettamasti kättä heilauttaen. Pidin pienen tauon, kunnes kehtasin kysyä:
”Entä sinulla?”. Mies tuumaili hetken.
”Ehkä vähän tyhjä olo” hän vastasi lopulta hiljaa. Laskin veitsen kädestäni ja käännyin Joshin suuntaan kokonaan. Tujotin häntä suoraan silmiin ja hän katsoi takaisin. Tilanne oli jotenkin koominen. Kaksi aikuista miestä keittiössä tuijottamassa toisiaan herpantumatta. Tajusin kuitenkin tovin päästä, että minun täytyisi pakottaa silmäni hänestä ja jatkaa ruuanlaittoa.
”Varmasti” pystyin toteamaan Joshin edelliseen lauseeseen. Kirosin itselleni pääni sisällä. Josh pitää minua varmasti idioottimaisuuden ruumiillistumana. Jatkoin vaitonaisesti kanan paistamista. Olin vajonut omiin ajatuksiini, kunnes tunsin jonkun tarttuvan minua kädestä.
”Marcus! Poltat ruuan!” Josh hudaahti ja nappasi paistolastan kädestäni ja sekoitti pannulla olevia kanoja. Kuinka olin onnistunut vaipumaan noin syvästi ajatuksiini?
”Kiitos” onnistuin mutisemaan ja Josh tajusi päästää irti kädestäni. Hän jatkoi kanojen paistamista tottuneesti.
”Mä voin kyllä jatkaa” yritin, mutta mies pudisti päätään.
”Ei tarvi. Mä voin paistaa tän niin pilko sä kasvikset” Josh sanoi hymyillen ystävällisesti.

Nappasin pöydältä vihannekset ja siirsin ne tiskialtaaseen pestäväksi. Jynssäsin porkkanoita ehkä vähän turhankin pitkään sillä Josh nappasi altaasta pestyt vihannekset ja ryhtyi pilkkomaan niitä. Hiljaisuus tuntui välillämme jotenkin sähköiseltä. Se ei tuntunut pahalta. Tämä oli aivan toisen lainen tunne, kuin esimerkiksi tapaat jotain henkilöä ensimmäisiä kertoja. Puhumattomuus ja hiljaisuus tuntuu silloin suorastaan ahdistavalta, ylitsepääsemättömältä. Halusin silti rikkoa välillämme leijuvan tilan.
”Missä sä oot töissä?” keksin kysyä.
”Mä oon baarimikkona yhessä baarissa muutaman kerran viikossa ja päivisin opiskelen keraamikoks ja käyn pianotunneilla” mies vastasi pilkkomisen lomasta. Hän siirsi valmiiksi pilkotut pannulle, jossa ne sirisivät ja levittivät ilmaan mehukasta tuoksua.
”Onko sulla jotain mausteita?” Josh kysyi. Kurotin Joshin olan yli ja avasin miehen silmien edessä olevan kaapin.
”Kaapillisen verran” virnistin. Josh naurahti ja alkoi penkomaan maustekaappiani ja nakkeli sitä mukaan niitä ruuan sekaan kun oikea osui kohdalle.
”Teetkö sä mitään muuta poliisihommien lisäks?”. Sammutin hanan ja mietin mitä kehtaisin vastata. Rehellinen vastaus ei aina ollut se paras. Kenelle kehtaisin myöntää harrastavani nuorempien miesten iskemistä? Harrastukseksihan sitä pystyin jo kutsumaan. No mitä muuta tein? Yhden illan suhteet kuuluivat edelliseen, joten enkö muka oikeasti tehnyt mitään muuta? Tosin toden puhuminen kannatti aina ja nytkin ilmeisimmin olin valmis puhumaan totta.
”Hmm. Yhden illan juttuja viime aikoina aika tiuhaan” vastasin mukamas vain ohimennen. Aivan kuin olisin ilmaissut pelaavani jääkiekkoa tai jalkapalloa. Sivusilmällä huomasin miehen kohottaneen kulmiaan, muttei kuitenkaan sanonut mitään. Josh teki ruuan loppuun ja minä kävin kattamassa pöydän. Söimme hyvän hiljaisuuden vallitessa. Kummallakaan ei ilmeisemmin ollut mitään sanottavaa, ja no olihan tilanne oikeasti Joshista varmaan outo.

Kello läheni seitsemää, kun olimme syöneet ja saaneet astiat korjattua pois pöydästä. Josh oli asettautunut sohvalle mukavasti selailemaan kanavia, kun minä istuin sohvan päädyssä uppoutuneena tietokoneen näytön teksteihin. Kirjoitin Joshin haastattelua puhtaaksi, etten joutuisi tekemään sitä enää huomenna ja nyt kaikki tiedot olivat vielä tuoreessa muistissa.
”Älä nyt viitti tapella mun kanssa” ärähdin ja läväytin läppärin kannen kiinni. Pitikin simahtaa juuri nyt.
”Ongelmia koneen kanssa?” Josh kysäisi katsoen suuntaani hymyillen varovasti. Hän näytti söpöltä mustissa pörrösissä hiuksissaan ja tuikkivissa silmissään. Jos olisin tavannut hänen kaltaisensa tyypin illalla baarissa, olisin suoraan pyytänyt hänet luokseni yöksi. Miehen katseessa oli jotakin vangitsevaa. Ja hänen huulensa näyttivät pehmeiltä. Olisin halunnut maistaa miltä ne olisivat maistuneet. Tuntea huulet vasten omiani. Olin taas jäänyt tuojottamaan Joshia aivan liian pitkäksi ajaksi, mutta niin hänkin oli tehnyt. Miehen kasvoilta huomasi kuinka hämmentynyt hänkin oli tuijottelusta. Sivusilmääni osui kello, mikä näytti jo yhtätoista.
”Sä voit muuten nukkua siinä sohvalla, kun se on vuodesohva ni mahdut hyvin kun sen avaa.” sanoin hymyillen kun olin saanut katkaistua tuijotuksemme. Josh nousi ylös ja venytteli ja laahusti laukulleen, jonka olimme poliisiasemareissulla hakeneet hänen asunnoltaan. Mies vetäytyi kylpyhuoneeseen ja kuulin suihkun avautuvan. Hain vaatekomerosta puhtaat lakanat ja levitin ne avatulle sängylle. Kaivoin kaapista myös tyynyn ja peiton. Jätin pienen jalkalammpun palamaan olohuoneen nurkkaan, kun hiivin makuuhuoneeni puolelle. Rojahdin suoraan sängylle ja kiskoin epätoivoisesti peittoa ylleni jalkopäästä. Olin väsynyt, mutta oikeastaan en. En ollut pitkään aikaan viettänyt iltaa kotona näin rauhallisissa merkeissä. Sänkyni tuntui kolkolta yksin. Vaikka en yövieraitani tuntenut, silti ne täyttivät tyhjän kolon elämässäni. Niin ja sängyssäni. Hytisten yritin tiukentaa peittoa ympärilleni.

Pyörin sängyssä pitkään saamatta unta. Päivän tapahtumat pyörivät mielessä. Samoin tuleva työpäivä. Joshin pitäisi lähteä kanssani samaa matkaa poliisiasemalle jonkun muun kuulusteltavaksi. Ja minä taisin joutua tekemään ne eiliset paperityöt. En tiedä kauan olin ollut hereillä, mutta havahduin ylös kuullessani kolinaa keittiöstä. Tassuttelin asunnon puolelle ja huomasin Joshin istuvan sohvalla pystyssä teekuppi kädessään.
”En saanut unta” hän sanoi vaisusti.
”En minäkään. Onko teetä vielä?”. Hän nyökkäsi ja hain itsellenikin kupillisen. Istuin sohvalle aivan miehen viereen niin, että tunsin hänen olkapäänsä hipaisevan käsivarttani.
”Oletko koskaan menettänyt ketään todella rakasta?” Josh kysyi surullisen kuuloisesti. Pimeässä erotin juuri ja juuri miehen poskelle valahtaneen kyyneleen, joka kimalsi hämärässä.
”Olen. Äitini. Olimme todella läheisiä, vaikka olinkin vasta niin nuori”. Äidin poismeno oli ollut rankkaa. Muistin vieläkin välillä sen tunteen, kun äitini pari tuli kotiovellemme ilmoittamaan äitini menehtymisstä. Hänkin oli silloin itkenyt. Ja oli se rankkaa isällenikin. Joutua nyt yksin kasvattamaan 10 vuotiaan pojan. Saatuaan selville siitä mikä olin, hän pettyi. Niin minuun kuin itseensäkkin. Luuli kait kasvattaneensa minut huonosti ja väärin. Olihan se aika shokki lentää 16 vuotiaana kadulle. Selvisin tosin siitä tilanteesta silloisen poikaystäväni avulla, joka oli jo kahdeksantoista ja omisti oman kämpän. Asuin siellä pari vuotta, kunnes päätin vaihtaa maisemaa.
”Oliko vaikeaa?” mies kysyi varovasti. Nyökkäsin. En ollut koskaan oikein halunnut jutella kenenköön kanssa äidistäni, joten tilanne tuntui vaikealta.
”Tuntuu vain niin tyhjältä, vaikka Adam olikin asunut jo useamman viikon asunnossaan. Tiesin silti, että hän oli elossa. Saadaankohan tekijää koskaan kiinni?”
”Tyhjä olo voi kestää pitkäänkin” totesin. Niin, eihän aina syyllistä saatu kiinni.
”Ehkä” sain sanottua. Olisiko minun pitänyt vastata, että ”Totta kai saadaan”? Silloin olisin valehdellut. Josh painautui syvemmälle vasten sohvaa ja antoi painonsa nojautua minuun. Korjasin omaa asentoani paremmaksi ja vähitellen minunkin silmäni painuivat kiinni.

Oloni oli kankea, kun havahduin herätyskelloni kaukaiseen pirinään. Raotin silmiäni ja tajusin nojaavani sohvan selkänojaan niska aivan jumissa. Kurottauduin ylös ja huomasin Joshin nukkuvan sikeästi jalkoihini nojautuneena. Vedin varovaisesti jalkani miehen alta ja hiipparoin suihkun puolelle. Aamurutiineista oli vaikea päästä eroon. Suihkusta tullessani hätkähdin tajutessani, että Josh nukkui vielä siinä. Tavallisesti vieraani poistuivat aina aamuisen suihkuni aikana. Puettuani muistin, että mieshän lähtisi mukaani töihin. Valuin keittiöön aamupalan toivossa. Kolistelin tavallista vähemmän, mikä tuli vain jotenkin luonnostaan. Yleisesti en ollut aamuihmisiä. Aamuisin ei mikään sujunut. Ei pysynyt tavarat käsissä, törmäiltiin ja kompasteltiin pienimpiinkin esteisiin. Maton reuna oli yksi aamujen haastavin vihollinen. Aamun lehti kolahti postiluukusta ja tallustelin jakemaan sen eteisestä. Palatessani Josh oli heräillyt.
”Huomenta!” toivotin hymyillen ja sain yhtä iloisen vastauksen.
”Huomenta” hän toivotti virnistäen takaisin. Mies pörrötti vasemmalla kädellään jo ennestään lyhyitä, sekaisin olevia hiuksiaan.
”Mä keitin just kahvia, et tuu ottaan vaan”. Josh venytteli leveästi ja kömpi hieman kankeasti ylös sohvalta. Hän tuli perässäni keittiöön ja ojensin hänelle ison kahvikupin.
”Jaha täällä saa näköjään vaan suuria kupillisia” mies totesi naurahtaen itsekseen ja otti kupin kädestäni.
”Se on katsos tämän kahviaddiktion syytä” sanoin virnuillen ja osoitin omaa kuppiani, joka oli vielä isompi. Paahdoin itselleni leivät paahtimessa ja kiiruhdin ruokapöytään. Olin nimittäin aamuisin hidas syömään. Hotkin leipäni harvinaisen nopeasti ja otin kahvikuppini mukaan eteiseen kaapin reunalle. Keräsin tavaroitani ja vaatteitani kiireellä. Josh katseli aamutoimiani hieman kummissaan, kun hosuin epämääräisesti edestakaisin. Nappasin työpaperit kaapin päältä ja siinä samassa onnistuin vetämään kuppini lattialle, joka särkyi kilisten roiskien kahvini lattialle ja seinille.
”Ei helvëtti!” kirosin ärtyneesti. Mies istui hiljaa ruokapöydässä ja seurasi tarkkavaisesti liikkeitäni. Keräsin lempimukini sirpaleita koko eteisen mitalta.
”Tälläseenhän mulla ei oo aikaa” jupisin mukin palasille. Josh naurahti. Ai niin, minulla oli yleisöä tänä aamuna. Näytin varmasti sangen fiksulta kykkiessäni jupisten eteisessä keräämässä posliinin muruja ja lääppimässä kahvitahroja seinistä, jotka eivät millään meinanneet lähteä.
”Olkoon! Mennään!” ärähdin kiukkuisesti ja jätin rätin sirpaleiden viereen ja marssin tavaroineni pihalle. Olin taas onnistunut näyttämään fiksun puoleni jollekkin ventovieraalle, joka sattui olemaan vielä hyvännäköinen. Ulkoilma rauhoitti ärtymystäni. Ihanan viileä tuuli puhalsi läpi kerrostalon pihan ja se sai hiukseni pörrölle. Nautin tällaisista alkusyksyn kuivista päivistä, jossa tuntui jo tulevan talven viileys. Tiukensin huiviani kaulassa ja nojasin vasten autotallin ovea. Olin jättänyt Joshin asuntooni yksin istumaan keittiönpöytään ja itse juossut ulos vauhdilla. Aamut ovat hankalia. Kerrostalon ulko-ovi kävi ja Josh käveli rennosti ulos ja katsellaan yritti etsiä minua.
”Mennään kävellen” tokaisin ja lähdin kävelemään kohti tuttua reittiä töihin. Mies kiri vierelleni, ettei jäisi jälkeen minun harppoessani reipasta vauhtia työpaikalleni.

Lähettäjä: inkkukinkku 
Päivämäärä:   16.10.12 21:17:36

jatkoo :)

Lähettäjä: ! - ! - ! 
Päivämäärä:   16.10.12 22:32:13

jatkoo, kuulostaa aivan ihanalt! <3 mukavan pitkiä pätkiä ja ihan kovaki teksti kelpaa, ku tuolla edellä kysyit ;)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   17.10.12 18:58:51

Oi ihanaa että kommenttia tullut. Jatkoo vois varmaan perjantaina saada kun huominen päivä menee talleilussa:)

Lähettäjä: hennall 
Päivämäärä:   18.10.12 12:50:03

jatkoa! :)

Lähettäjä: Lähetti 
Päivämäärä:   21.10.12 18:32:29

Milon sitä jatkoa on tulossa? :D

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   21.10.12 22:56:02

Uaah menikin koko viikonloppu tallinhoito keikas, joka tuli yllättäen joten kiirettä pitäny:) jatkoa yrittelen täs alkuviikon puolella saada jotain aikaseks:D

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   23.10.12 21:04:06

Jatkoaa:D Yritän ehtiä pidempää osaa saada viikonloppuna taas:) Pätkä sisältää lyhyen kohtauksen ruumishuoneelta. Olkaapa hyvä:

”Huomenta!” toivotin taas poliisilaitoksen infopisteen naiselle leveästi hymyillen, joka vastasi vielä hurmaavammin. Päästyämme rappukäytävään vedin kasvoiltani tekopirteän ilmeeni pois.
”Ei taida tieätää...” mies hymäili vieressäni. Pudistin päätäni.
”Ei ja niin sen pitää ollakkin. Saisin varmaan potkut tai jotain. Ainakin kaikkien kolleegoitteni inhon niskaani”.
”Huomenta” Monica sanoi päästyämme meidän osastoomme.
”Huomenta! Jätänkin Joshin heti sulle niin pääsen tekemään eiliset paperityöt” vastasin Monicalle, joka viittoi Joshin mukaansa ja minä painuin toimistoni perukoille paperipinkkojen sekaan.

Aika kului hitaasti. Kirjotin raportteja ja kirjasin niistä tietoja koneelle, Saatuani kaikki valmiiksi suljin näytön häikäisemästä ja nojauduin silmät ummessa tuolini selkänojaa vasten. Minua väsytti. Sen siitä saa huonoista yöunista ja univelkaahan minulla oli jo valmiiksi. Jouduin raottamaan silmiäni kuullessani kännykkäni tärisevän pöydällä,
”Etsivä McCove” vastasin.
”Monica täällää. Patologilta tuli soitto, että ruumiinavaus ja raportit siitä ovat valmiit. Voisitko hoitaa asian?”.
”Kyllä pomo. Hoidan sen välittömästi” sanoin ja lopetin puhelun. Nousin tuolista venytellen ja marssin ulos huoneestani. Raahauduin hissille haukotellen ja tökin nappia tympääntyneesti. Hissin oven avautuessa harppasin katse maassa hissiin, ja meinasin törmätä ensin pomooni ja häntä väistäessä loikkasin Joshin syliin.
”Anteeksi” sopertelin Joshin päästäessä hartioistani irti estettyään minua kaatumasta rähmälteni hissin lattialle.
”Mitä sä nyt noin sätky oot Marcus?” Monica kysyi naurahdellen. Yritin olla katsomatta Joshiin päin. Tilanne oli vähintäänkin yhtä koominen, kuin aamuinen mukiepisodini eteisessä. Häpeäisin sitä lopunikääni.
”Johtuu vaan hirveestä univelasta” totesin Monicalle kättä heilauttaen. Monica katsoi minua myötätuntoisella ilmeellä. Hän oli minulle kuin sisko. Olin pitkään ollut ilman varsinaista perhettä ja Monica oli etsiväryhmäni kanssa yrittänyt korvata sitä. Tulimme Monican kanssa hyvin toimeen, mutta kukaan työpaikalla ei tiennyt minun työpaikan ulkopuolisista tekemisistäni. Kerran olin kai joutunut valehtelemaan jostain tyttöystävän tapaisesta, mutta tavallisesti yritin sivuutta kaikki aiheet siviilielämääni liittyien.

”Mä jään tässä” ilmoitin ruumishuoneen kohdalla ja poistuin hissistä mahdollisimman rauhallisesti. Kuulin Monican vastaavan puhelimeen ja vilkaisin taakseni. Kohdatessani Joshin värähtämättömän katseen hänen hymyillessä minulle, poskilleni kohosi hienoinen puna. Jouduin pikaisesti jatkamaan matkaani, etten tekisi mitään ajattelematonta ja typerää. Pahimmassa tapaukssessa syöksyisin miehen kaulaan ja siitähän ei hyvää seuraisi. Kiiruhdin ruumishuoneelle rauhoittamaan ajatuksiani.
”Hei tri. Frigstone. Mitäs ruumiista saatiin selville?” kysyin ammatillisesti.
”Tulkaa katsomaan” herra Frigstone sanoi ja ohjasi minut isolle kaapistolle, mistä hän veti yhden hyllyistä auki ja sieltä paljastui uhrimme kalvakat palaset.
”No siis. Uhri on paloiteltu jälkeen päin minkä näkee näistä jäljistä. Yläruumista on puukoitettu niinkuin näkyy, mutta jäljet ovat todella holtittomat ja nopeasti raivostuneesti tehdyt. Myös nämä jalkojen vähän pahemman näköiset haavat on tehty vielä uhrin olleen hengissä.” patologi selitti kiehtoutuneena.
”Selvisikö mitään muuta?” kysyin katsahtaen lääkärin suuntaan.
”Verikokeista saatiin selville, että mies oli ollut vahvan huumausaineen vaikutuksen alaisena, joko itseaiheutettuna tai jonkun muun toimesta” hän kertoi.
”Hyvä on. Jatkamme jutun tutkimista. Oliko sinulla ruumiinavauspöytäkirjaa? Monica kaipaili sitä”.
”Kyllä. Se on tässä pöydällä” tri. Frigstone sanoi kävellen pöytänsä luokse ja ojensi punaisen kansion minulle sotkuisen pöydän keskeltä.
”Kiitos” sanoin ja heilautin kättä hyvästiksi. Hölkkäilin portaat kolmanteen kerrokseen ja toimitin kansion Monicalle.

”Sanoiko tohtori jotain vielä kansion lisäksi?” nainen vielä kysyi, kun olin juuri poistumassa ovesta.
”En ole varma. En ehtinyt lukea raporttia, mutta kuulemma mies oli vahvan huumausaineen alaisena” vastasin nojaillen oven karmiin.
”Ok. No pitäiskö sun lähtee jo kotiin meinaa ajatellen Joshia, et me ollaan kuulustelujen osalta valmiita ja huomennahan sulla on vapaa. Mut olisko hirveesti pyydetty jos se asuis sun luona vielä ainakin sen kaksi viikkoo? Monica pyysi hieman pahoittelevasti. Eihän siitä tietenkään haittaa ollut, että hyvännäköinen mies asuisi luonani pari viikkoa.
”Ei siitä ole mitään haittaa” vastasin hyväntuulisesti. Aamun ärtyneisyys oli kaikonnut päivän myötä. Menin rappuset verkkaasti yhden kerroksen alemmas hymyillen. Päästyäni huoneeseeni Josh istui kotoisasti tuolissani, komeana niin kuin aina. Tervehdin miestä varovasti hymyillen, etten paljastaisi pääni sisäisiä ajatuksia.
”Monica antoi luvan lähteä, joten lähdetään sitten. Kaupassa täytyy vain käydä” huikkasin ja otin siviilivaatteeni kaapista. Vetäisin työpaitani tottuneesti päältäni ja jähmetyin paikoilleni huomatessani Joshin tuijottavan minua. Joshin katse liukui vyötäröltä kasvoihini ja pysähtyi tavoittaessa katseeni. Katsoimme toisiamme liikahtamatta, ehkä noin sadasosasekuntin, kunnes Josh käänsi päänsä punastellen pois. Vaihdoin paitani nopeasti uuteen ja kiskoin takin tuolista päälleni. Huivin nappasin vielä pöydältä ja kiedoin sen tiukalle kaulaani.
”Mennään sitten” sanoin ja annoin Joshin mennä edeltä. Aulan nainen hymyili minulle jälleen flirttailevasti. Ovella huokaisin syvään.
”Ei näytä ikinä luovuttavan?” Josh totesi kettuilevasti.
”Ei niin. Joku kerta hän vielä pyytää mua ulos ja joudun vain kohteliaasti kieltäytymään kutsusta” irvistin.

Kadulla ihmispaljous oli lisääntynyt ja alkoi olla jo aika vilkasta.
”Missä kaupassa käydään?
Mies kysyi. Osotin kaupungin ydinkeskustan supermarkettia, joka sijaitsi tien toisella puolella.
”Vaikka tuossa, niin ei ole hirveetä kävely matkaa” sanoin ja vilkaisin autot loikatessani tien yli kadun toiselle puolelle Josh perässäni. Kaupan ovi aukesi liiketunnistimen välähäessä. Nappasin korin telineestä ja raahauduin hedelmähyllyköiden luokse. Isot tornit hohtivat värikkäitä hedelmiä. ”Voisin valmistaa vaikka jonkun sortin hedelmäsalaattia” tuumailin ääneen ihastellen tuoreita hedelmiä. Josh ilmestyi viereeni yllättäen.
”Joo kelpaa” hän sanoi virnistäen. Hän näytti söpöltä sekaisine hiuksineen vieressäni. Miten onnistuisin asumaan pari viikkoa miehen kanssa ja pystyisin pitämään asialliset välit häneen? Katseeni osui Joshin olan yli punahiuksiseen mieheen.
”Ei helvëtti. Mennään äkkiä eteen päin!” sihahdin ja tartuin Joshia hihasta nopeasti vetäen häntä eteenpäin. Josh yritti kurkkia taakseen nähdäkseen ketä menin karkuun. Olin onnistunut menemään piiloon leipähyllyn taakse, mutta pyörähtäessäni ympäri punahiuksinen mies seisoi edessäni.
”Moro Marcus! Miten menee?” hän kysyi ilahtuneesti, kuin joku vanha ja hyvä tuttu. Mies loi Joshiin nopean vilkaisun. Kaikista vähiten olisin halunnut törmätä Alexiin juuri nyt ja tänään. Ei sillä, että olisin halunnut nähdä miestä ollenkaan.
”Ihan hyvin, Alex” vastasin viileästi tähtisilmäiselle punatukalle. Hän katsahti vieressä seisovaan Joshiin tällä kertaa pidempään. Aivan kuin arvioiden.
”Jaahas. Sitä ollaan jo löydetty uusi poikaystävä sängynlämmittäjäks täks iltaa. Kyl mä tiiän Marcus ettet sä viihdy pitkään saman jätkän kanssa” Alex sanoi virnuilevasti ja iski silmää. Yritin sopertaa jotain epätoivoista. Yleensä en menettänyt puhekykyäni näin pahasti, mutta Alex oli poikkeus. Josh vilkaisi minuun ja näytti aivan kun olisi ymmärtänyt tilanteen kokonaan.
”Kyllä. Olen Josh, Marcuksen miesystävä” Josh sanoi hurmaavasti ja ojensi Alexille kätensä, joka tarttui siihen napakasti.
”Ei mikään huono tapaus, vaikka kyllähän sä paremmankin löytäisit” Alex sanoi arvostelevasti. Olin vieläkin sanaton. Josh yritti parhaansa mukaan auttaa minua hirveästä tilanteesta pois ja minä en kyennyt sanomaan sanaakaan. Josh päästi irti Alexin kädestä, mutta ottikin luonnollisesti minun kädestäni kiinni.
”Kulta, meiän pitäis jatkaa matkaa” Josh näytteli taitavasti ja veti minua mukanaan. Havahduin jotenkin jostain epämääräisestä koomasta ja onnistuin avaamaan suuni.
”Aivan, mennään. Hyvästi Alex” sanoin värittömästi ja annoin Joshin viedä minut mukanaan. Alexin kadottua kassoille jatkoimme Joshin kanssa kauppakierrosta. Tosin Josh ei päästänyt kädestäni irti vaan puristi sitä tiukemmin. Saimme vedettyä halveksuvia katseita vanhemmilta mummoilta ja joiltakin iäkkäimmiltä miehiltä. Josh tuntui jotenkin varmalta vieressäni. Maksoin ostokset Joshin käsi edelleen kädessäni. Poistuimme kupasta ja ulkopuolella meitä vastaan tuli kaksi tyttöä kävellen lähekkäin. Meidät nähdessään pidempi tyttö nappasi toisen kädestä ja he hymyilivät meille iloisesti. Vasta kotiovellani jouduin vetämään käteni irti Johsin lämpimästä kädestä kaivaessani avaimia taskustani.

Vihdoin asunnon sisäpuolella. Rojahdin lattialle raskaasti huokaisten ja istuin lattialle seinää vasten pää painettuna polviin.
”Miks mun piti törmätä Alexiin, just kun olin unohtanut kaiken...” uikutin surkeasti eteisen lattialla. En pystynyt pitämään itseäni enää kasassa vaan kehostani karkasi pieni tukahdettu nyyhkäisy. Josh kumartui ja istui viereeni.
”Kiitos” kuiskasin Joshille hänen nojauduttuaan seinään.
”Eipä mitään” hän murahti vaisusti.
”Kuka se muuten oli?” Josh uskalsi kysyä vähän ajan päästä.
”Alex Ryan.” vastasin.
Mun ihana eksä” naurahdin kolkosti.

Lähettäjä: inkkukinkku 
Päivämäärä:   23.10.12 22:29:45

jatkoo :)

Lähettäjä: (: 
Päivämäärä:   25.10.12 08:30:41

jatkoaa!!

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   28.10.12 15:14:33

Tästä tulikin aavistuksen pidempi pätkä (:

Josh kohotti vähän kulmiaan.
”No siis. Mulla kun on tapana harrastella näitä yhdenillan juttuja ja jo vähän pidempäänkin kun vain nytten. Mä törmäsin sitten n. 5 vuotta taakse päin Alexiin illalla baarissa. Mies tuli luokseni sitten yöksi ja ryhdyin sitten tapailemaan häntä. Kaikki sujui pari kuukautta hyvin ja Alex vaikutti oikein ihanalta ja mukavalta. Kuitenkin miehen käytö alkoi muuttua yhä etäisemmäksi ja oudommaksi. Aloin ajatella miehen jättämistä, mutta pidin miehestä jo liikaa. Unohdin ajatukseni kunnes ne nousivat pian uudelleen mieleeni. Alex pahoinpiteli minut huonompaan kuntoon, kuin mitä koskaan olin ollut. En pystynyt puolustautumaan tajuttomana. Yritin sitten tapauksen jälkeen erota muutaman kerran, mutta onnistuin aina jotenkin jänistämään. Aloittelevana poliisina itsepuolustustaitoni eivät olleet kummoiset ja jouduin kokemaan vielä kaksi pahoinpitelyä. Sitten vihdoin tulin järkiini ja päätin vain lähteä. Keräsin tavarani ja ilmoitin lopulta lähteväni. Kiitokseksi kaikesta Alex heitti minut vielä rappuset toisesta kerroksesta alas. Ihme, että selvisin siitä kaikesta. Ja tässä minä nyt istun poliisina. Ja vielä ihan hyvänä poliisina, eteisessä komea mies vieressäni”. Olin onnistunut saamaan kertomukseni loppuun ilman, että menetin puhekykyäni niinkuin kaupassakin oli käynyt. Olin vaiennut tästä asiasta kokonaan. Ja nyt Alexiin törmääminen oli tuonut kaikkihuonot muistot pintaan, jotka olin haudannut syvälle mieleni uumeniin. Näytin varmaan todella säälittävältä. Aikuinen mies itkemässä menneitä, mutta olin oikeasti aika herkkä. Etenkin omissa ja joskus toisten ihmissuhdeasioissa. Toimin hyvin poliisina järkkymättömän mieleni kanssa, mutta asioiden kohdistuessa minuun herkkyyteni puski ulos ruumiistani.
”Haluatko teetä?” Josh sai kysyttyä. Nyökkäsin. Hän kohotti kätensä pääni päälle ja silitti hiuksiani kerran nousten sitten ylös ja hiippaili keittiöön. Pyyhkäisin käteni hiuksieni lävitse, joihin Josh oli jättänyt polttelevan tunteen. Keittiön valo naksahti päälle ja loi valonkajastuksen eteiseen. Ulkona oli jo pimeää, enkä edes halunnut tietää kuinka kauan olimme istuneet eteisessä. Riisuin ulkovaatteni ja loikkasin suihkun puolelle. Pyyhkäisin käsivarteni arpea lämpimän veden valuessa pitkin viileää ihoani. Muistin tasan tarkkaan mistä arpi oli tullut.

…..

”Marcus, teetkö sä huomenna jotain?” Alex kysyi hymyillen nojautuneena ylleni sohvan selkänojaa vasten.
”Mmm. En kait” vastasin ja kurotin käteni hänen niskan taakse vetääkseni häntä lähemmäs. Nousin aavistuksen ylemmäs yltääkseni antamaan suukon miehen suupieleen.
”Lähtisitkö sä mun kanssa pienelle matkalle? Oltais pari päivää poissa.” Alex ehdotti.
”Mä en kyl voi lähtee. Meillä on huomenna ja ylihuomenna kokeet opistolla ja niistä ei saa olla pois. Mä en meinannu muistaa niitä” sanoin pahoittelevasti.
”Sä et ikinä lähe mun kanssa mihinkään!” mies älähti. Hätkähdin istualteen miehen alta.
”Ei kyllä pidä paikkansa. Justhan me käytiin naapurikaupungissa ja vietettiin siellä päivä. Käytiin ulkona syömässä useasti parin viikon aikana. Sitten oltiin sun kavereilla yötä. Jossa mä en kyl olis halunnu olla, mutta sä kun pyysit niin suostuin. Eikä sun pitäis siitä suuttua. En mäkään aina voi myöntyä ja mennä sinne mihin sä haluut! Ja nyt just mä en voi lähteä!” puolustin kohottaen ääntäni loppua kohden. Näin Alexin kasvoista kuinka mies suuttui.
”Sähän lähdet mun kanssa, jos mä niin sanon!” Alex karjaisi ja tarttui minua kauluksesta kiinni.
”En varmana lähde! Ja sähän päästät musta irti tai lähden kokonaan” sanoin uhmakkaasti. Alex oli minua oaljon isompi, enkä voinut oikeastaan tehdä mitään. Haistoin kylläkin lievän alkoholin tuoksun, joten oliko Alex taas käynyt juomassa nukkuessani? Silti sillä ei ollut väliä Alexin otteen lujuudessa.
”Ihan sama” Alex tuhahti ja tunsin kentäväni suoraan päin lasipöytää, jolla oli viinipulloja. Olin ilman paitaa, joten lasin palaset upposivat helposti ihoni lävitse. Oikeaa hauistani alkoi särkeä. Kuulin ulko-oven käyvän ja uskalsin vilkaista kättäni. Siitä törrötti oikein mukavan kokoinen lasinpalanen. Veri valui vanana kylkeä pitkin missä se yhtyi toiseen kyljestä valuvaan verivanaan. Ruumiini jokaista osaa särki. Vereni tahri lasinsiruja maassa ja tunsin myös kuinka sitä valui selkääni pitkin. Siirsin varovasti jalkani altani ja lasinpalaset kilisivät inhottavasti liikkuessani. Nousin huterasti ylös ja tunsin kuinka tärinä valtasi kehoni. Minulla oli korkea kipukynnys, mutta lasi olkapäässä sattui. Irvivistin ottaessani askeleen eteenpäin. Lasinsirut räsähtelivät jaklapohjiani vasten. Kipu alkoi tuntua sietämättömältä. Raahauduin kylpyhyuoneeseen peilin eteen. Näytin kamalalta, aivan niinkuin viime kerrallakin. En ymmärtänyt mikä Alexiin oli tullut. Vilkaisin taakseni maahan, missä näkyi komeat veriset jalanjäljet. Istuin vessan kannen päälle ja nypin lasinsiruja kyljestä ja selästä toisella kädellä. Viimeisenä otin sirut jaloistani ja vedin isoimman palan oikeasta käsivarresta. Hengitin syvään ja yritin olla irvistämättä. Astuin suihkuun ja käänsin hanan melkein kylmimmälle. Katselin kuinka vesi värjäytyi verenpunaiseksi.

….

Olin seissyt suihkussa pitkään. Venyttelin turtunutta ruumistani ja kääräisin itseni lämpimään pyyhkeeseeni. En ollut nähnyt taikka edes ajatellut Alexia pitkään aikaan. Olin ainakin yrittänyt päästä asian yli. Talsin olohuoneeseen missä Josh istui mukavasti sohvalla katsellen tv:tä, mutta vilkuillen suuntaani aivan kuin varmistaakseen jotain.
”En mä mihinkään oo katoamassa” vitsailin ja miehen kasvot punehtuivat.
”En mä sitä. Aattelin vaan et ootsä ihan kunnossa?” Josh sanoi siirrettyään huomionsa telkkariin.
”Joo. Ihan siedettävässä. Ainakin tällä hetkellä. Alexiin törmääminen toi vaan tosi paljon ikäviä muistoja mieleen” murahdin. Kiepsahdin olohuoneessa ympäri ja suuntasin makuuhuoneeseeni pukemaan. Tunsin jälleen sen polttavan tuijotuksen selässäni. Vaihdoin vaatteeni ja palasin olohuoneeseen.
”Tuolla olis sit sitä teetä” Josh totesi kävellessäni sohvan kohdalle.
”Kiitos vastasin. Kävin hakemassa kupin teetä ja istahdin Joshin viereen.
”Ai niin. Mun pitäis huomenna käydä koulussa ja iltapäivällä mulla olis pianotunti” Josh sanoi uutisten lomassa. Lehdistö kuvasi meidän rikospaikkaa ja tunnistin monican kaukaa. Nainen heilautti kättään uutikuvassa ja kieltäytyi kommentoimasta lehdistölle. Josh jännittyi nähdessään Adamin asunnon lohuoneen ja veriset jäljet.
”Vaihdetaan kanavaa” huikkasin ja syöksyin nappaamaan kaukon miehen toiselta puolelta.
”Ei kyl. Katotaan vaan tätä.” mies sanoi ja vei säädintä kauemmaksi. Kurotin kaukosäätimen perässä tajuten pian istuvani Joshin sylissä. Sen tajutessani hämmennyin totaalisesti. Olin vain yrittänyt saada Joshilta kaukosäädintä, jotta olisin vaihtanut kanavaa.
”Sori, ei mun ollut tarkoitus päätyä tähän” mutisin katse edelleen kaukossa. Yritin nousta Joshin sylistä, mutta mies otti minua vyötäisiltä kiinni.
”Älä mee” mies oyysi ja yritti tavoittaa katsettani. Käänsin pääni ja kohtasin hänen silmänsä, jotka säkenöivät.
”En mä voi kyllä tähänkään jäädä” selitin.
”Mikset?” Josh kysyi totisena. Hän ihan vakavissaan halusi minun jäävän. Istuin vieläpä melkein hajareisin miehen sylissä.
”En mä vaan voi, kun mä olen periaatteessa töissä koko ajan” yritin vastustella.
”Mikset? Vaikka mä tekisin näin?” Josh tuli lähemmäs ja taivutti suutelemaan kaulaani. Hän hipaisi kielellään leukaperääni.
”En, vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä” huokaisin. Josh ei kuitenkaan lopettanut vaan jatkoi.
”En... mä... Josh... voi” sain sanottua huohottaen. Onnistuin kuitenkin löytämään jonkun voiman nautintoa vastaan ja päättäväisesti työnsin Joshin kauemmaksi. Nousin vastahakoisesti Joshin sylistä.
”Laitatko ruuat kaappiin? Mun pitäis mennä ajois nukkuun et ehin aamulla, tai siis vapaa mulla on” yritin soperrella jotain todella epämääräistä ja epäselkeää etten itsekkään tajunnut mitä horisin. Peruuttaessani olohuoneesta olin onnistunut peruuttamaan eteisen naulakkoa päin. Mikä minua vaivasi?
”Mites sen huomisen kanssa? Josh kysäisi hymyillen.
”Ai niin. Mä lähen sun mukaan, kun on vapaa. Nyt öitä!” sähelsin ja syöksyin huoneeseeni ja läväytin oven kiinni.
”Kaash!” huokaisin rojahtaessa sängylle. Ei voi olla totta. Melkein ajauduin kiellettyjen asioiden puolelle, melkein lipsahdin. Ryömin peittoni alle ja yritin haudata sekaisen mieleni tyynyn täytteisiin.

Havahduin taas hereille. Tarvitsisin varmasti baari-illan, jotta saisin päivärytmini normaaleiksi. Kello näytti 05:ttä, mutta tunsin oloni virkeäksi. Nousin ylös hiljaa ja hain kaapistani aamutakin. Kyllä omistin aamutakin. Vedin takin päälleni hiippailen asunnon puolelle. Jääkaappi surisi ja kuulin Joshin tuhisevan sohvalla olohuoneessa. Kävelin ruokapöydän luokse ja raotin verhoja. Kerrostalon pihan valaisi kuutamo. Taivas oli aivan pilvetön j hohti tähtiä. Varovasti painoin parvekkeen ovenkahvan alas ja nykäisin oven auki. Ovi kolahti tutusti ja hipsin paljain jaloin parvekkeelle kaiteen luokse nojautuen siihen. Vireä tuuli pörrötti hiukseni pystyyn ja sain tuntea viileyden jaloissanikni tuulen liikuttaessa aamutakin helmaa. Taivutin niskaani nähdäkseni tähdet. Pidin tähdistä. Silti niin lähellä, melkein tavoiteltavissa, mutta silti niin kaukana. Kerrostalon pihan valot olivat sammuneet ilmeisesti taas sähkökatkoksen takia, joita oli viimeaikoina ollut useita. Mutta eipä se minua haitannut näin öisin. Onnistuin näkemään tähdent paremmin. Suljin silmäni väsyneesti nauttien kylmyydestä. Ryhdyin hyräilemään yhtä suosikkikappalettani.
”So close no matter how far. Couldn't be much more from the heart, forever trust in who we are. And nothing else matters. Never opened myself this way, life is ours, we live it our way. All these words I don't just say. And nothing else matters. Trust I seek and I find in you. Every day for us something new. Open mind for a different view. And nothing else matters. Never cared what they do, never cared for what they know. But I know... ”
”Sä laulat hyvin. Mä en tiennykkään Josh keskeytti lauluni aivan minun vierestäni. En ollut kuullut miehen tuloa parvekkeelle ollenkaan.
”Ai. Kiitos. Laulaminen on aina ollut kivaa” totesin. Istahdin tuolille, mikä oli seinän vieressä. Josh kekittyi tuijottelemaan tähtiä.
”Mmm. Anteeks siitö aikasemmasta. En mä tarkottanu sitä mitenkään tai siis. Äh en mä tiiä. Unohda kokonaan mitä mä sanoin” Josh pyysi käännyttyään puoleeni. En ymmärtänyt miksi hän pyyteli anteeksi. Minunhan olisi pitänyt, koska minähän siinä lähdin juoksemaan karkuun.
”Ei sun mitään tarvi pyydellä” sanoin kättä heilauttaen. Josh katseli suuntaani mietteliäästi.
”Miks sä muuten lähdit pois?” Josh kysyi.
”En mä tiiä. Joku mussa käski tehdä niin. Kait.” totesin.
”Mutta” aloitin ja nousin tuolista Joshin viereen.
”Hyvää yötä” sanoin hiljaa ja kurotin suikkaamaan suukon miehen poskelle ja lähdin sisälle hymyillen. Kurkkasin vielä oveltan iparvekkeelle mihin Josh oli jähmettynyt paikoilleen. Myhäillen vedin oveni kiinni ja loikkasin sängylle pieton alle. Ehtisin nukkua vielä tunnin. Kaipa se riittäisi tälle yölle...

Luku 3.

”Good mornig Vietnam!” huusi Robin Williams puhelimeni herätysäänenä.
”Pää kiinni!” komensin ja hain puhelintani pöydältä. En löytänyt sitä joten jouduin nousemaan kyynärpäiden varaan ja tähyilin maahan. Siinä se lojui ammutakkini päällä, jonka olin yöllä ilmeisimmin pudottanut unissani. Venytin käteni puhelimen luo ja kiskaisin sen laturista. Sammutettuani kellon, painoin vielä silmäni kiinni. Torkuin noin vartin verran, kunnes raahauduin aamuiseen suihkuun. Herättyäni oikeasti, kävelin pyyhe pääll' keittiöön laittamaan kahvin tulelle. Kävin pukemassa ja palasin olohuoneeseen. Avasin uutiset ja poimin tyynyn nojatuolista.
”Herätys unikeko!” huudahdin ja heitin Joshia tyynyllä. Tyynyn alta kuului epämääräistä muminaa ja samassa se lensi hienossa kaaressa takaisin kohti minua.,
”Ei osunu!” naurahdin, mutta jouduin uuden hyökkäyksen kohteeksi. Mies syöksyi peittonsa kanssa ja heitti sen päälleni.
”Ei saa” mutisin tukahdetusti peiton alta.
”Ihan oikein sulle Josh murahti ja käveli ohitseni suihkuun. Kaivauduin peiton alta missä tulikin jo lämmin. Heitin peiton takaisin sohvalle ja menin keittiön puolelle. Valmistin nopeasti hedelmäsalaatin aamupalaksi ja tarjoilin sen pöytään juuri Joshin tullessa keittiöön puhtaat ja siistit vaatteet päällä.
”Mitä sulla on tänään koulussa?” kysyin kaataessa kahvin uuten mukiini. Suosikkimukini kun oli eilen palasiksi.
”Pelkkää työskentelyä kai, kun töiden arvostelut on lähestymässä. Ja sit mulla on kolmesta puol kuuteen pianotunti” toinen vastasi ottaessaan salaattia kulhoon.
”Ok. Pitääks meiän kohta lähteä?” kysyin vilkaistessa kelloa, joka näytti puoli kahdeksaa.
”Kohta. Mennään mun autolla, niin ehditään hyvin”. Nyökkäsin ja otin pöydältä puhelimen. Laitoin Monicalle viestillä tiedot tästä päivästä ja nousin viemään astioita tiskialtaaseen. Samoin teki Josh ja tuli keittiöön perässäni.”Mennään sit” Josh hihkaisi jo eteisestä, kun tiskasin vuorostani astioita.
”Juu, ihan sekuntti”. Kuivasin käteni ja riensin ovelle missä Josh odotteli.

Kipitin apumiehen paikalle miehen auton luokse. Josh laittoi tavaransa tottuneesti takapenkille ja lähti ajamaan ulos pihasta.

”Käydään eka meiän työnvalvojan luona niin saat luvan tulla mun mukana” mies sanoi ajettuaan parkkiin koulun parkkipaikalle. Nousin autosta ja lähdimme ovelle vierekkäin. Koulun sisätilat olivat modernit ja taiteelliset. Tunnisti heti, että kyseesä oli taidekoulu. Josh käveli tottuneesti opettajanhuoneen ovelle. Hän esitteli minut miehelle, joka valvoi heidän työskentelyjään. Näytin virkamerkkini tummahiuksiselle kaverille, joka nyökkäsi vakavasti, kun kerroin vahtivani Joshia pari viikkoa.
”Joshiii!!!” violettipäinen tyttö tuli ja hyppäsi miehen kaulaan. Hän näytti pirteältä tapaukselta.
”Josh missä sä oot ollu? Ja kuka toi on?” tyttö katsoi suuntaani sädehtien.
”Pitkä juttu. Mary – Marcus, Marcus – Mary” Josh esitteli meidät ohi mennen.
”Onks toi joku sun uus miesystävä?” Mary kysyi hiljaa heti uteliaana. He olivat ilmeisesti läheisiä. Josh naurahti ja kallisti päätään suuntaani iskeäkseen silmää, mutta vakavoitui sitten.
”Ei ole. Marcus on poliisi ja tuota noin. Hän toimii vähän niinkuin henkivartijana. Asun Marcuksen luona pari viikkoa.
”Mitä on käynyt?” Mary reagoi heti Joshin vaiettua.
”Mmm. Adam on murhattu” Josh kuiskasi synkästi. Mary vei kädet aukinaiselle suulleen.
”Oikeasti?” hän kysyi. Josh vain nyökäytti päätään surullisen näköisesti. Taas minun kävin häntä sääliksi. Mary ja Josh juttelivat hiljaa. Yritin olla aivan ääneti, jotta kuulisin kaikki mitä he keskustelivat. Mary kyseli yksityiskohtia tapahtumista, mutta Josh pudisti päätään merkiksi, ettei halunnut puhua asiasta. Jokunen kohta meni ohi, mutta sitten erotin lauseen:
”Älä vaan sano, et sä oot ihastunut tohon poliisiin? Vaikka se onkin hyvännäkönen, mutta mä en haluu et pahotat sit mieles, kun tajuutkin ettei se oo miesten perään. Ei ton näkönen voi olla homo. Oikeasti ton näkönenkin vielä!” Mary sanoi ystävällisesti.
”Mut tiiäkkö mitä? Se on. Se katteli mua Adamin murha-aamuna, ja kerto siitä ite”.
”Ei voi olla totta. Ootko sä iskeny noin hyvännäköisen miehen?” tyttö kysyi ihmeissään. Josh virnisti ja huikkasi sitten minulle.
”Marcus, mennään keramiikan luokkaan”. Lähdin miehen perässä katsellen käytävän seiniä haltioissaan. Koulussa osattiin kyllä tehdä taidetta. Menimme kellarikerrokseen ja sieltä parin oven kautta keramiikkaluokkaan. Josh pujotteli useiden työskentelypisteiden lävitse ja nakkasi laukkunsa pöydälle, kun oikea pöytä tuli kohdalle. Hänen pöytänsä ja hyllynsä sijaitsivat luokan perimmäisessä osassa. Vieressä oli sotkuinen alumiinilavuaari eri pesuvälineiden kanssa. Pöydän takana oli ovi johonkin varastoon, missä hääri muutama oppilas opettajan kanssa.
”Ota tosta jakkara ja istu siihen” Josh kehotti ja lähti itsekkin varaston puolelle. Katselin ympärilleni ja huomasin tuolin takanani. Vedin sen lähemmäksi ja istahdin kuluneelle baarijakkaralle. Josh kantoi isoa pussissa olevaa möykkyä.
”Mitä tuolla on?” kysyin hymyillen nyökäten kohti pussia, jonka mies oli laskenut pöydälle.
”Mun luomukseni. Kohta näät”. Josh alkoi purkamaan muoveja työnsä ympäriltä ja koko muovimäärän alta paljastui iso saviruusu.
”Ooksä ite tehny ton?” hämmästelin. Työ oli todella siron näköinen, vaikka olikin tehty savesta.
”Kaunis!” ihastelin. Josh näytti hieman vaivaantuneelta minun kommenteista.
”No kiitos nyt” mies sai soperreltua hieno puna poskillaan. Hän syventyi työhönsä ja minä nojauduin pöytään toisen käteni varaan. Seurasin tarkasti Joshin työskentelyä. Hänen käsiensä liikkeet olivat hennot, mutta silti ne saivat kohmeisen saven muotoutumaan. Osaisimpa minäkin. En koskaan ole ollut kovin lahjakas taiteellisesti. Lukionkin kuvaamataidon tunnit olivat yhtä tuskaa. Työni eivät koskaan onnistuneet esittämään sitä mitä niiden halusin. Naurahdin itsekseni muistellessani yhtäkin epätoivoista yritystäni tehdä savitöitä dreijaamalla.
”Mitä sä naurat?” Josh kysäisi työnsä lomasta.
”Kunhan mietin mun kuvataiteilijan uraa. Kohtalokkain on ollut tuttavuuden tekeminen dreijan kanssa” virnistin.
”Hah. Mä voin uskoo kyllä ton. Dreija ei oo ehkä kaikista mukavin kaveri. Ainakaan alkuun”.
”No ei kyllä. Eikä tykännyt meiän opettajakaan, kun savea oli jokapaikassa. Onnistuin jopa rikkomaan dreijan niin, että se pyöri vain kovaa” hymyilin. Joshin katse viipyi minussa tovin ja näin hänen punnitsevan ajatuksiaan.
”Lähtisitkö sä mun kanssa syömään?” Josh onnistui kysymään.
”Kyllähän meiän täytyy syödä ja en voi päästää sua näkyvistä, joten voidaan me syödä jossain muuallakin kun meillä” vastasin.
”Ei, en mä tota tarkottanu. Vaan lähtisitkö mun kanssa ulos? Siis ilman et sä oot poliisi ja mä sun vahdittava?” mies pyysi ja loi silmänsä minuun tiukemmin.
”Ai. No mikä ettei” totesin hymyillen hurmaavasti. Josh huojentui vastauksestani ja loppu aamupäivän tunnin hänen ilonsa loisti kasvoilta.

Noin yhden aikaan oli oppilaiden ruokailu. Seurasin Joshia isoon ja valoisaan ruokalaan, missä oli jo muutamia oppilaita. Otin telineestä tarjottimen Joshin jälkeen ja nostelin siihen astiat.
”Mitä täällä on tänään ruokana? Kysyin Joshilta mietteliäästi, sillä en nähnyt jonon ohi ruokalistaa.
”Kait jotain lihaperunavuokaa” Josh vastasi aavistuksen irvistäen. Olinko oikeasti lähdössä miehen kanssa ulos? Olin ryypyn tarpeessa, joten saisinkohan Joshin mukanani lähibaariin? Ajatus vaivasi minua jotenkin. Robottimaisesti olin kerännyt ruuan lautaselle ja nyt havahduin tuijottamasta miestä hiljaisimmassa nurkassa olevassa pöydässä.
”Marcus, herätys” Josh heilutti kättään silmieni edessä. Havahduin ajatuksistani hätkähtäen.
”Joko sait tuijoteltua tarpeeks?” Josh kuittasi hieman vitsikkäästi. Hämmentyneenä siirryin tuijottelemaan ruokaa, mikä näytti todella hämärältä. Haarukoin annostani hitaasti ja huomasin Joshin syöneen jo omansa.
”Sori mä oon hidas. Voidaan me kyllä mennä, jos sulla on kiire?” totesin kevyesti. Mies haroi vastapäätä hiuksiaan ja pudisti kieltävästi päätään:
”Ei mulla kiire oo. 10 minuuttia vielä aikaa”. Nyökkäsin ja pistelin ruuan ripeästi suuhunui.
”Millainen Adam oli?” kysyä töksäyin yhtäkkiä. Ajatus oli vaivannut mieltäni taka-alalla, kuitenkaan kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen.
”Iskin huomioni häneen yksissä bileissä. Adam vaikutti rennolta ja ystävälliseltä. Katselin miestä pitkään kauempaa, kunnes ystäväni huomasi tuijotteluni ja kertoi tuntevansa Adamin. Hän esitteli meidät ja jäimme kahden baaritiskille. Adam kertoi, että huomasi tuijotteluni heti jo alussa, mutta tahtoi minun tekevän aloitteen. Hän päätyi luokseni yöksi numeroiden vaihdon jälkeen ja aamulla hän oli kadonnut. Olin ihmeissäni, mutta seuraavana päivänä Adam soitti ja pyysi haluavansa tavata minut uudelleen. Parin kuukauden tapailun jälkeen muutimme yhteen ja no loput sä tiedätkin.” Joshin äänensävy laski loppua kohden. Mies tuijotteli murheellisesti lautastaan ja pyöritteli pitkillä sormillaan lasia tarjottimella.
”Mennään sit niin päästään poiskin” Josh tokaisi ja lopetti lasin pyörittelyn noustessaan ja lähtiessään viemään astioita. ”Kyllä se siitä” minun olisi pitänyt todeta tai tehdä edes jotain lohduttaakseni. En minä ole mikään tunteeton olento, joka käy vain töissä ja lähikylän baareissa iskemässä mieheiä joka illalle. Vai olinko? Olinhan minä jatkanut elämääni aika monta vuotta tuolla kaavalla. Tämä oli eka viikko pitkään, pitkään aikaan, kun olin kunnolla kotona. Tosin kaipasin jotakin jännitystä ja sitä kolottavaa hammasta oli jokailtaiset irtosuhteet hillinneet. Tämä alkoi kuulostaa jo riippuvuudelta.
”Marcus tule. Mun teoriatunti alaa just!” Josh huhuili vähän matkan päästä. Olin taas vajonnut ajatuksiini pahsti. Nappasin tarjottimeni ripeästi ja vein astiat palautustiskiin.

”Mistä sä tällä kertaa haaveilit, kun viime kerralla taisit mua tuijotella?” mies kiusasi ilkikurisesti ja tökkäsi sormellaan kylkeäni.
”Itseasiassa baareista!” sanoin vakavana. Osaksi vitsinä ja no, osaksi tosissaan.
”Nyt huijaat” Josh sanoi oviaukon kohdalla astuessamme teorialuokkaan.
”En oikeasti puolustin itseäni seuratessani Joshia jälleen luokan perälle. Teoriaopetuksen luokka oli puolet pienempi kuin työskentelysali, mutta huone oli kuorrutettu tuoleilla ja pöydillä. Laskin takkini takana olevalle pöydälle ja istuin hiljaa miehen viereen. Opettaja aloittaessaan luokan edessä Josh käänsi huomionsa minuun. Yritin mukamas kuunnella mitä opettaja puhui, mutta tunsin Joshin kuumottavan tuijotuksen. Miksi miehen täytyi aiheuttaa minussa tällaisen reaktion. Ihokarvani nousivat pystyyn väristyksestä, mikä kulki kehoni sisällä. Tunsin itseni kovin vanhaksi muiden oppilaiden keskellä. Yritin pitää keskittymiseni opettajassa sen sijaan, että olisin antanut periksi haluilleni ja syöksyä miehen kaulaan. Sellainenhan ei kävisi päinsä, varsinkaan täpötäydessä luokassa. Pian eteeni ilmestyi mihin oli kirjoitettu siistillä koukeroisilla kirjaimilla:
”Mitä mietit?”. Hymähdin ja kaivoin povitaskustani siron, mustan kuulakärkikynän. Naksautin kynän terän esille ja annoin miehelle vastauksen:
”En oikeasti mitään”.
”Valehtelet” ilmestyi välittömästi paperille. Käänsin silmäni miehen kauniisiin kasvoihin ja pudistin päätäni. Oliko hän osannut luka ajatukseni? Nappasin paperin miehen edestä.
”En oikestaan mitään, mutta baariin voisi lähteä”. Toistuvaan mainitsin baarin. Josh pitää minua vielä jonain alkoholistina, joka ei kestä olla kotona. Miksi kieltää tosiasioita.
”Taas, no kait me voidaan illasta käydä” Josh raapusti nopeasti lapulle. Olimme kuin kaksi teinityttöä, jotka hoitivat asiansa äänettömästi paperilla tunnin.
”Hyvä” kirjoitin. Josh otti vielä paperin takaisin ja kirjotti sirosti:
”Mutta taidan tietää mitä ajattelit”. Vilkaisin Joshiin punastuneena ja samassa opettaja seisoi edessämme.
”Voisitko Marcus yrittää edes aavistuksen keskittyä opetukseen, ettei aivan menisi hukkaan Teorian opiskelu ei koskaan ole turhaa” punakka ja pyöreähkö mies sanoi ystävällisesti, mutta rivien välistä pystyi lukemaan opettajan ärtyneisyyden.
”Kyllä, kohta” Marcus totesi värittömästi tuijottaen minua edelleen, eikä luonut opettajaan edes yhtä pientä vilkaisua. Mies poistui takaisin opettajanpöydän ääreen. Kurotin käteni Joshin eteen ja kirjoitin huterasti:
”Et varmana tiedä”.

Kommentit koskien ihan mitä tahansa ja rakentava palaute ovat toivottuja:D

Lähettäjä: Lähetti 
Päivämäärä:   29.10.12 17:43:05

Helkkari tää on niin hyvä! :D

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   30.10.12 18:19:04

Kappas loppuun tullu kirjotusvirhe:D opettajan pitäisi komentaa joshia marcuksen sijaan;) samoin joshin pitäisi todeta toka viiminen repliikki(: jatko menee varmaankin loppiviikkkoon;D

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   1.11.12 22:05:24

jatkoo äkkiä ! oon iha koukussa tähän ! :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   2.11.12 16:31:42

Attelin laittaa tän kahtena eri päivänä, mut päätin olla mukava ja laittaa koko pätkän kerralla. Tiedossa olis nyt sit K-18 pätkä, jotenka lukeminen omalla vastuulla:p nauttikaa;)

Löysin itseni taas seuraamasta Joshia pitkin käytäviä. Nyt menimme yhdyskäytävän läpi ja vaihdoimme rakennusta. Josh suunnisti rappusia kohti ja johdatti meidät kolmanteen kerrokseen.
”Meillä on ensin pieni palaveri ja sitten pääsen soittamaan” Josh kertoi vetäessään oven auki. Oven takaa paljastui pienehkö luokka, mikä oli edellisen tunnin tapaan myös täynnä. Istuimme viimeisille paikoille vierekkäin. Edessäni istui mies mustassa nahkatakissa. Hänen tummat, luhyet hiukset oltiin nostettu piikeiksi pään jokapuolelle. Ja miehen toisessa korvassa roikkui risti ja toisessa oli rengas. Musiikin opettaja piti edessä pienen kertaavan luennon, jonka jälkeen kaikki siirtyivät yksityisiin luokkiin opetusta varten. Josh jäi tähän tilaan, koska lavalla koreili kaunis flyygeli.
”No niin Josh. Aloitetaan!” luennon pitänyt nainen huudahti.
”Ja anteeksi herra. Tänne ei saa jäädä kuuntelemaan” nainen sanoi minulle katsoen kysyvästi suuntaani.
”Diane. Marcus on poliisi ja hän on täällä vahtimassa minua” Josh sanoi pahoittelevasti.
”Virkamerkki, olkaa hyvä.” nainen komensi tuimasti ja ojensi kättään minulle. Kävelin kaksikon luokse ja kaivoin virkamerkin taskusta. Diane silmäili merkin tarkasti.
”Hyvä on. Asetu tuonne taakse. Äläkä puhu mitään”. Nyökkäsin ja astelin takaisin paikalleni.
”Vihdoin pääsemme aloittamaan. Soita ekana viimekertainen” nainen ohjasi Joshin kivuttua lavalle ja istuessaan tottuneesti pianon taakse. Josh teki nopeat sormien lämmittelykuviot ja otti sitten nuotit esille. Pianon soljuva ääni täytti luokan. Asettauduin tuoliin paremmin ja ummistin silmäni nauttakseni taivaallisesta musiikista.

”Marcus! Herätys, mun tunti loppu jo”. Ääni kantautui korviini jostain kauempaa ja tunkin kuinka joku tökki käsivarttani inhottavasti. Tökkiminen vain jatkui ja jouduin havahtumaan hereille.
”Nukuinko mä?” kysyin hieman hölmistyneenä.
”Jep!” Josh naurahti. Nousin ylös tuolista, johon olin nukahtanut. Venyttelin leveästi päästessäni ylös. Olin onnistunut nukkumaan melkeimpä kaksi tuntia. Tosin hyvin epämukavassa tuolissa ja siitä sitten saa hirveän kipeän selän. Tyypillistä minulle. Josh tarkkailiu venyttelyäni ja osotti, että vetäisin ulkotakin niskaan.
”Vieläkö sulla on koulua?” kysyin haukotellen.
”Ei, mut mun täytyis käydä tossa korttelin päässä olevassa musiikkikaupassa. Tarvisin uudet nuotit ens tunniks. Miten mä muuten soitin? Vai olinko niin huono, että oli parempi nukkua?” mies vastasi avatessaan oven minulle. Kiirehdin vastaamaan heti:
”Ei ei. Soitit aivan taivaallisesti, mutta mun piti kuunnella silmät kiinni, että pystyisin upputumaan siihen kokonaan. Ja univelka vaivaa joten nukahdin”.
”Soittaminen on kivaa. Se on iso osa mun elämää. Ja myös mun isä ja isoisä kummatkin soittivat pianoa” Josh puheli ääneen. Poistuimme koulurakennuksesta ja kipaisimme käymään musiikkiliikkeessä. Josh olisi voinut viettää vaikka kuinka monta tuntia liikkeessä. Hän haahuili kaupan sisällä kuin jossain epämääräisessä koomassa. Seisoskelin oven suussa ja naureskelin miehen kuljeskelua ympäriinsä.
”Joko mennään?” huhuilin kassan edestä. Josh olikin juuri tulossa luokseni hymyillen hurmaavammin kuin koskaan aikaisemmin. Hyvä ettei polveni pettäneet alta. Jouduin kääntämään katseeni toiseen suuntaan hämmentyneenä.
”Otan nämä” kuulin Joshin sanovan myyjälle takanani. Pian olimmekin jo koululla kävelemässä Joshin autolle kotiin menoa varten.
”Mitä sä ostit?” kysäisin autoon päästyämme.
”Pari nuotti kirjaa vanhoista klassikoista” mies totesi kääntyessään koulun pihasta pois. Ajelimme hyvän hiljaisuuden vallitessa minun vilkuillessani vähän väliä Joshin suuntaan. Hän tuntui vetävältä, enkä voinut olla katsomatta. Liian hyvännäköinen ollakseen totta. Ajatukseni olivat ristiriidassa keskenään päästessämme autoon. Toinen osa päästäni yritti kieltää kaikki ajatukset Joshia kohtaan. Ja toinen puoli tunnetusti usutti tunteita pintaan. En saisi sekaantua Joshin kanssa mihinkään tavallisesta poikkeavaan. Kotiin päästyämme ajatukseni laukkasivat edelleenkin villisti ristiin rastiin. Minun piti päästä juoksemaan.
”Mmm, Josh? Pärjäisiksä täällä tunnin verran itsekses, jos käyn juoksemassa?” kysyin riisuessani takkia yltäni.
”Juu. En mä mihinkään karkaa” Josh lupasi hyvän tuulisena. Kävin vaihtamassa vaatteet reippaasti lenkille sopiviksi. Kiskoin lenkkarit jalkaan ja nappasin ipodini vielä hyllyn reunalta.
”Soita jos tulee jotakin, mut mä meen nyt!” huikkasin ovelta ja kuulin Joshin mutisevan jotaim hyväksymisen merkiksi. Laitoin oven kiinni astuessani kolkkoon porraskäytävään.

Josh

Asuntoon laskeutui hiljaisuus. Marcus oli lähtenyt hetki sitten ja kuulin vielä ulko-oven vaimean kolahduksen. Huokaisin raskaasti. Vihdoin olin yksin, vaikka eihän Marcus minua mitenkään ahdistellut ja antoi minun olla suht omissa oloissani. Olin siitä kyllä kiitollinen. Marcus vaikutti hyvin mukavalta. Hän ei ollut aamuihmisiä. Naurahdin ääneen miettiessäni hänen kahvikuppi episodiaan. Se oli ollut huvittavaa katseltavaa. Kävelin olohuonetta katsellen hyllyjä ja valokuvia. Valokuvat kertoivat ihmisestä paljon. Varsinkin jos niitä on esillä. En ollut kovin utelias tai tungettelevaa tyyppiä, mutta Marcus vaikutti kiehtovalta. Halusin saada miehestä lisää selvää.
Hiihtelin miehen asunnossa edestakaisin ja päädyin sitten makuuhuoneen ovelle. Työnsin sen varovasti auki. Tassuttelin huoneen puolelle ja annoin katseeni kiertää huoneen ympäri. Makuuhuone poikkesi muun asunnon värimaailmasta. Lattia oli vaalea ja seinät tumman siniset. Ikkunan edessä oli pitkät, maahan asti ulottuvat verhot. Huone näytti kauniilta. Tosin koko asunto oli hienosti sisustettu. Ison sängyn vieressä oli yksi yöpöytä jolla oli pöytälamppu, jonkin näköinen muistikirja ja digitaalikello. Hyvää tietoa henkilöstä sai päiväkirjan avulla. Olin kuitenkin joskus tapaillut useampaakin tyttöä ja päiväkirja on avain heidän mieleensä. Muuten heistä ei otakkaan mitään selvää. Hiivin varovasti yöpöydän luokse ja nostin kovakatisen kirjan käteeni. Selailin kirjaa läpi. Sitä oltiin täytetty sännöllisin väliajoin siistillä köäsialalla, joka ei kieltämättä näyttänyt yhtään miehen käsialalta. Kirjan viimeisin merkintä oli tältä aamulta nopeasti kirjoitettuna:
”Josh.” vain nimeni ja jotain epämääräistä suttua. Aivan kuin käsi olisi halunnut kirjoittaa jotakin, mutta kirjoittaja ei ollut antanut asian tapahtua. Pitikö Marcus minusta? Hän oli katsellut minua Adamin murha-aamuna jotenkin, jotenkin viettelevästi. Nytkin mies jumittui tuijottelemaan minua. Hän yritti tehdä sen huomaamattomasti, mutta huomasin jokaisen miehen liikkeen, mikä kohdistui minuun. Ja eilen illallakin, kun hän päätyi vahingossa tai ei, syliini. Hänen ilmestään näki, että hän halusi minun jatkavan, mutta jokin oli pistänyt vastaan. Tai yöllä parvekkeella. Olin tuntenut hänen huulensa polttavan jäljen vielä aamullakin suupielessäni.
Laitoin kirjan takaisin tarkasti paikoilleen ja matelin asunnon puolelle. Vedin suihkun oven päältä pyyhkeen ja asteli suihkuun. Kaipasin jotain lämmintä ja suihku oli oiva vaihtoehto. Ovi kävi eteisessä, kun kiskoin pyyhkeen ympärilleni tiukasti. Ovesta astuessani törmäsin Marcukseen. Mies tuijotti paljasta ylävartaloani. Hän kohotti kättään ja sipaisi sillä solisluutani. Kosketus jätti samanlaisen polttavan tunteen iholleni kuin yöllä miehen huulet. Marcuksen käsi pysähtyi rintakehälleni.

Marcus

Mitä minä juuri tein? Tujotin Joshia ahmien miehen charmikasta ulkonäköä muistiin aivoihini. Käteni oli jähmettynyt miehen iholle. Putosin maan pinnalle Joshin rykäistessä:
”Haluatko jatkaa vai saanko mennä pukemaan? Voitais sit lähtee...” Josh kysyi hymyn kareillessa huulilla. Miestä ei kuitenkaan häirinnyt kosketukseni, mutta näin en saisi tehdä.
”Mmm. Voisin vaikka jatkaa” mutisin käheästi. Mitä?! Ei minun noin pitänyt sanoa.
”En mä kyllä voi” änkytin perään ja sain vedettyä käteni irti miehestä. Juoksulenkki oli selkeyttänyt ajatuksiani. Tai niin ainakin luulin, kunnes olin törmännyt puolialastomaan Joshiin ja näin ajatukseni sekoittuivat jälleen kokonaan. Kaiken kukkuraksi olin möläyttänyt haluavani jatkaa. Olihan näitä aina silloin tällöin, ettö viranomainen rakastuu kolleegaansa tai jutun asianomaiseen henkilöön. Näin ei kuitenkaan saa tai saisi käydä. Työt ja yksityiselämä tulee pitää erillään.
”Jatkaisitko sä jos mä auttaisin?” Josh kysyi melkein kuiskaten ja avasi toisella kädellään takkini vetoketjun pudottaen sen samalla olkapäiltä alas. Miehen kädet eksyivät t-paitani alle ja sivelivät kehoani pehmein ottein. Silmäni painuivat kiinni. Minun olisi pitänyt estää Joshia tekemästä, mutta en pystynyt.
”Josh... Lopeta” ynisin miehen suukottaessa kaulaani ja niskaani.
”Jos pystyisit olemaan vakuuttavampi, voisin vaikka lopettaakkin” Josh härnäsi minua taas. Keräsin asiallisuutta käytökseeni miehen viettelevien käsien alla. Ne liikkuivat alaselälläni ja pitkin vatsalihaksiani. Tehtävä oli vaikea, mutta löysin jostain taas viimeiset tahdon voimani olemaan käskevämpi. Hengitin syvään, kunnes totesin kylmimmällä äänellä minkä vain tähän tilanteeseen sain, vaikka ruumiini lämpötila olikin kokoajan nousemassa.
”Lopeta” sanoin. Joshin liike pysähtyi samantien. Taisin onnistua jälleen välttämään kiusauksen.
”Hyvä on” mies totesi hieman pettyneesti ja arkaantui minusta. Pyörähtäen hän siirtyi olohuoneeseen vaatekassilleen. Minä sujahdin nopeasti suihkun puolelle jäähdyttelemään ajatukseni. Hiippailin suihkusta ripeästi makuuhuoneeseeni pukeakseni vaatteet iltaa varten.

”Jokos mennään?” totesin iloisesti mennessäni takaisin olohuoneeseen.
”Jep. Mennään vaan. Kävellen kylläkin Josh vastasi ottaessaan takkinsa vastaan ojentaessani sitä hänelle. Poistuimme asunnosta ihan hyväntuuliesti pienestä välikohtauksesta huolimatta...
”Voitaisko me käydä laisllisilla ennen syömään mentäessä, kun mulla ainakaan ei ole vielä nälkä?” kysyin vakiobaarini kulmalla. Josh käänsi katseensa siihen kysyvästi.
”Ai tähänkö?” mies kysyi nyökäyttämällä samalla päätään rakennuksen suuntaan. Rakennuksessa oli tummennetut ikkunat ja pieni musiikin jumpsutus kuului seinien läpi.
”Joo” vastasin silmät kiiluen.
”Vain yhdellä. Sitten lupasit lähteä kanssani ulos syömään” Josh sanoi tiukasti ja tiiraili minua hieman kaventuneiden silmien lävitse.
”Koko ajanhan mä oon sun kaa ulkona” hihkaisin ja otin Joshia kädestä vetääkseni hänet baariin sisälle.
Baarin sisällä oli jo kova meno päällä, vaikka oli vasta torstai. Ilmeisemmin täällä oli tänään joku artistivieras, joka veti porukkaa paikalle. Ohjasin Joshin tottuneesti baaritiskille ja istutin hänet punaiselle jakkaralle.
”2 annosta jotain hyvää” sanoin baarimikolle iskien silmää. Hän hymyili leveästi ja nosti pöydälle kasan pieniä laseja, jotka olivat vihreää nestettä täynnä. Istuin Joshin viereen ja käännyin vielä baarimikon suuntaan.
”Sua ei ookkaan marcus pariin päivään näkyny” mies totesi tarjoilun lomasta.
”No ei oo. Mullahan alko tulla jo ikävä teitä. Jer, mitä Tonylle kuuluu?” kysyin huolestuneena. Jerry pudisti päätään.
”Edelleen sairaalassa tajuttomana. Ja sieltä kun pääsee niin joutuu vierotukseen” mies selitti. Täällä baarissa en koskaan ollut poliisi, vaikka tiesin liikkuvista huumeista ystäväpiirissäni. Olin kääntymässä takaisin Joshin suuntaan, kun baarimikko kumartui lähemmäs minua.
”Vietä hauska ilta” hän sanoi silmää iskien ja painoi suukon poskelleni. Naureskellen käännyin Joshiin päin.
”Toitko sä mut johonkin homobaariin?” mies kysyi hieman epäuskoisesti ja tuijotteli baarimikkoa.
”En Jerry vaan sattuu oleen ja sattuu olemaan täällä töissä baarimikkona. Se ja toi Tony mistä me puhuttiin on mun vanhoja kavereita” selitin Joshille, joka tyytyi nyökkäämään.
”Mutta asiaan. Kippis!” totesin napatessa tarjottimeta yhden lasin ja kehotin Joshia tekemään samoin. Kilautin Joshin lasin reunaa ja kippasin juoman kurkkuuni. Neste poltteli kurkkuani suloisesti tutusti. Tiesin, että näissä shoteissa oli tarpeeksi alkoholiprosentteja. Poimin käteeni tutusti tarjottimelta toisen lasin.
”Vain yksi?” Josh kohotti kulmiaan. Nyökkäsin ja kaadoin toisen lasillisen suuhuni. Juoma alkoi lämmittää sisuskalujani. Joshkin teki niin pian perässäni.

Rupattelimme niitä näitä aina ohimennen poimimme lasit tarjottimelta. Pikkuhiljaa juoma alkoi vaikuttamaan mielentilaani. Pyysin Jerryltä pian lisää juotavaa ja hän sitä minulle mielellään tarjoili. Myös Joshiin alkoholi alkoi vaikuttamaan, mutta ei vielä niin selvästi, kuin minuun. Huojuin tuolillani epämääräisesti, mutta en pudonnut siitä vielä. Pari nuorempaa naista tuli yrittämään iskeä Joshia, joka vain kuittasi olevansa minun seurassani. Naiset yrittivät saada meitä mukaansa, mutta emme suostuneet, joten he poistuivat luotamme hieman kärttyisästi syvemmälle baaria.
”Nyt sä suututi ne. Nehän oli ihan hyvännäkösiäkin” nauroin Joshille pyörien jakkaralla.
”Etkö sä muista, että mä en oo naisten perään? Ja sitäpaitsi täällä on toinen henkilö, joka on paljon kiinnostavampi” mies totesi minulle katsellen pyörimistäni.
”Ai kuka? Missä se istuu?” kysyin uteliaasti ja kurkin tanssilattian suuntaan.
”Et sä sitä sieltä löydä” Josh sanoi huokaisten.
”Ai miks en?” kysyin hölmistyneesti.
”Anna olla” mies huitaisi kädellään.
”Enkä anna. Kerro!” vaadin ja nousin tuolista hoippuen ylös. Otin yhden todella huteran askeleen kohti Joshia ja olin kaatua. Josh nousi yllättävän kepeästi jakkaralta, vaikka ylös päästyään hänenkin tasapainonsa heitti. Hän otti käsivarrestani kiinni, jotta pysyin pystyssä. Aloin olla jo tuhdissa humalassa, eikä tasapainoni ollut aivan kohdillaan.
”Mmm. Mikset sä kertois?” yritin seksikkäämmällä äänelllä kurottaen silittämään miehn poskea. Se tuntui pehmeältä käteni alla. Hieman karheutta siihen toi pieni parran sänki. Joshin kasvot olivat kapeat, silmät aistikkaat ja hänen huulensa. Täydelliset.
Olimme jääneet tuijottamaan toisiamme ja siirsin varovasti kättäni hänen poskellaan. Kevyesti pyyhkäisin peukalollani miehen ylähuulta. Jätin sormeni miehen huulille ja silitin peukalolla uudelleen. Josh hengitti tasaisesti kämmeneni alla. Erotin hänen jokaisen hengenvedon. Painauduin lähemmäs Joshia tunteakseni hänet itseäni vasten. Josh liikutteli kättäänselkääni pitkin ja ajoittain se valui yhä alemmas ja alemmas. Se eksyi paitani alle ja veti minut kiinni häneen. Pian erotin Joshin sormet housujeni vyötärön alla.
”Josh” henkäisin kevyesti istuessani jo Joshin sylissä. Tunsin kohouman Joshin housujen etumuksella ja miehen huulet kaulallani.
”Mmmm” kuulin miehen mumisevan.
”Ehkä meiän pitäis mennä. Mulla olis aamulla töitä” sain soperrettua kunnollisen lauseen. Yritin nousta Joshin sylistä, kylläkin huonolla menestyksellä. Rojahdin tällä kertaa naamalleni baarin tahmealle lattialle. Josh ei ollut ehtinyt ottamaan minua kiinni, joten tässä sitä nyt oltiin. Kännissä baarin lattialla. Kaatumiseni oli jotenkin alkanut tuntua huvittavalta ja aloin hihittelemään itsekseni. Nauruni lisääntyi kuvitellessani miltä näytin.
”Joshhh auttaisikshä mut täshhtä ylöshh?” mumisin käkättäen. Mies nousi ja ojensi minulle kätensä. Tunsin itseni naiselta, joka oli onnistunut kiireessä törmäämään johonkin prinssiinsä ja tämä tarjosi jalosti kättää auttaakseen neidon ylös maasta. Kurotin miehen käteen epätöimättä ja hän veti minut ylös. Tosin aivan lähelle itseään. Pystyin haistamaan Joshin partaveden tuoksun nojatessani hänen kylkeensä. Mies heitti Jerrylle vielä tipin tiskille ja lähti taluttamaan minua kohti kotia.

Vilakka tuuli iski suoraan kasvoihini Jodhin työntäessä baarin oven auki vapaalla kädellään. Tukeuduin mieheen entistä tiukemmin tuntiessani oloni jotenkin huonoksi.
”Marcus? Oothan sä ihan okei?” mies kysyi samettisella äänellä. Olisin jaksanut kuunnella sitä vaikka koko yön.
”Ihan” tuhisin miehen kaulusta vasten. Vedin miehen tuoksua keuhkoihini, joka tuntui sumentavan sumuista päätäni vielä lisää.
”Sä tuoksut hyvälle” sopersin epämääräisesti naama Joshin takissa.
”Ahaa” mies totesi hieman hymyillen ja veti minua edelleen päättäväisesti eteenpäin.
”Täytyyks meiän mennä oin nopeesti?” huomasin kysäiseväni ruvetessani jarruttelemaan matkaamme. Päätin etten halunnut vielä kotiin. Tunsin Joshin vetävän syvään henkeä.
”Ei me voida tännekkään jäädä ja kyl sun pitäis se tajuta, että sun talon ulko-ovi on vajaan 20 metrin päässä” hän sanoi huvittuneesti. Vilkaisin talon suuntaan tajutessani miehen puhuvan totta. Siitä huolimatta olin päättänyt olla menemättä kotiin. Tuuli liikutti pihan keskelle lehtipyörteen, mikä levitti lehtiä kaikkialle pitkin pihaa.
”En mä haluu kotiin” väitin vastaan kuin jokin viisi vuotias kakara.
”Kyl meiän pitää mennä. Päästään helpommin, jos et yrittäis jarrutella” mies totesi huokaisten.
”Ei pidä, mut...” ilmeeni kirkastui. Keksin idean. Humalaisenahan jokainen idea tuntuu toimivalta, joten miksei siis tämäkin.
”Yhdellä ehdolla” sanoin myhäillen ja upotin toisen käteni miehen hiuksiin kurottautuen aavistuksen kauemmaksi nähdäkseni hänen kasvonsa.
”Antaa tulla” Josh lähti virnuillen leikkiin mukaan.
”Mmm. Miten ois suudelma?” kysyin flirttilevasti. Pyörittelin miehen hiuksiin kuvioita tutkaillessani hänen reaktiotaan. Josh vaikutti jo ihan selvältä, tosin minun tasapainoni alkoi jälleen heitellä, joten jouduin vapaalla kädellä ottamaan paremman otteen hänen takistaan, että pysyin pystyssä.
”Sittenkö mä saan sut sisälle?” mies kysyi hymyilevästi.
”Ehkä” jatkoin ehdottelevaa sävyä keskustelussa. Liikutin itseäni ensin varovaisemmin Joshia vasten, mutta pian rohkeammin, huomatessani miehen käden hapuillessa jälleen selälläni. Olin todella lähellä Joshia. Miehestä huokuva lämpö oli käsin kosketeltavaa viileänä syysyönä.
”Mitäs jos me mentäis eka sisöälle?” Josh esitti vastatarjouksen. Hän lähti vetämään minua kevyesti oven suuntaan, kuin houkutellaakseen minua. Ei tämän näin päin pitänyt mennä. Naurahdin tyytymättömästi, mutta otin huterahkon askeleen kohti ulko-ovea. Mies vetäisi minua vaativammin ja onnistui saamaan minut rappukäytävään.

Hän työnsi minut rajummin seinää vasten.
”Tätäkö sä halusit?” mies kysyi silmissään erilaista kiihkoa kuin äsken ulkona.
”Mmmhh” pystyin vain mumisemaan tuijottaessani miestä syvälle silmiin ja yritin keskittyä hengittämään tasaisesti. Josh siirtyi lähemmäs minua. Tunsin hänen jalkansa ja lantionsa vasten minua. Hengitin syvään Joshin käsien hapuillessa paitani alle.
”Tässä. Saat palkintosi” hän oli kumartunut korvani juureen kuiskatakseen sanansa minulle. Joshin lämpimät huulet löysivät omilleni liikkuen varovasti, kokeilevasti. Upotin käteni miehen hiuksiin ja painoin häntä lähemmäs. Suudelman syventyessä raotin varovasti kieleni kärjellä Joshin huulia ja työnsin sen pehmeästi hänen suuhunsa. Mies henkäisi silmät ummesssa nautinnosta. Irtauduin Joshista nähdäkseni hänen kasvonsa. Ne olivat mielihyvän sekaiset ja hänen silmänsä kiiluivat kiihdyksissä. Annoin käteni valahtaa miehen vyötärön tasolle ja taivutin päätäni vasten Joshin kaulaa. Hipaisin sitä kevyesti huulilla, mikä sai Joshin värisemään käsiäni vasten. Liikuttelin toista kättä miehen housujen etumuksella, mikä sai hänet reagoimaan odotetusti.
”Sä todella teet kaikkes, et repisin sun vaatteet tässä ja nyt. Vai mitä?” Josh ähkäisi.
”Ehkäpä” sanoin ovela virne kasvoillani. Kiehnäsin itseäni miestä vasten saaden Joshin hengityksen raskaammaksi. Toivoin vain humalaisessa mielessäni, ettei kukaan talon asukkaista sattuisi ilmaantumaan rappukäytävään. Tämä alkoi näyttää jo todella epäilyttävältä. Koukistin jalkani kiepauttaakseni sen miehen ympärille, mutta osuin kuin vahingossa hänen jalkojen väliin. Perään kuului syvä huokaisu:
”Todella malttamaton”.

Rappukäytävässä kolahti, mutta en huomioinut sitä mitenkään. Olin uppoutunut Joshin tuoksuun hänen painettuaan minut tiukasti takaisin seinää vasten ja suudellen minua rajummin. Rrappujen valo oli välähtänyt heleästi päälle, tosin mikään ei tuntunut saavan reagoimaan tilanteeseen.
”Pitäisi nuorten naisten tietää, ettei tähän aikaan vieraita tuoda. Nukkumassa sitä pitäisi olla” kuului pieni rykäisy mummon suusta, joka seisoi aika lähellä meitä. Silloin vasta havahduin.
”Nuorten naisten? En mä kyllä mielestäni oo koskaan naiselta oo näyttäny...” totesin mummolle hurmaava hymy kasvoillani nostaessani pääni ylös Joshin kaulasta. Mummo sähähti. Hän oli oikeasti luullut minua neiseksi. Selvittyään säikähdyksestä muorin ilme muuttui.
”Tuollaiseet pitäisi ryssänmaille lähettää ja roviolla polttaa! Helvëtistä tulleet paholaisen kätyrit” mummo sihisi hampaittensa lomasta ja heristäen samalla nyrkkiään. Josh, käsieni alla oli jähmettynyt liikkumattomaksi.
”Ai tänkö vuoksi?” Josh kysyi saatuaan elinvoimansa takaisin. Hän otti minut aivan yhtä kiihkeään suudelmaan kuin aikaisemmin ja työnsi vielä kätensä paitani alle.
”Sietäisitte päätyä saunan taakse lahdattaviksi” mummo uhitteli ja vetöytyi asuntoonsa sisälle jupisten itsekseen kamalia herjauksia. Onneksi kukaan tämän rapun asukkaista eivät tienneet, että toimin poliisina. Olisi pian haukkunut valtion virkamiehetkin samaan syssyyn.
”Ehkä me mennään ylös?” Josh totesi ja juoksimme omaan kerrokseemme vauhdilla. Ovella mies ei malttanut pitää käsiään minusta erossa, kun yritin avata ovea huterasti.
”Onneks ei enää näy rapun mummoja” totesin hieman katkonaisesti hengitt'en. Miehen viileät sormet tuntuivat vatsaani ja reittäni vasten uskomattoman hyviltä.
”Paitsi, että tuo oli todella kiihoittavaa” Josh hnekäisi korvaani ja työntyi asuntooni vetäen minut kaulaliinasta sisälle.

Oven naksahtaessa pärässäni molempien kädet hapuilivat repimään vaatteita toistemme päältä. Takit valahtivat jo heti lattialle sisälle päästyämme. Pian kauluspaitani teki sille seuraa ja riuhtaisin Joshin paidan auki napit lennellen eteiseen. Kiepautin Joshin ympäri siirtäen hänet selkä seinää vasten. Suutelin häntä kiihkeästi liikkuen koko ajan alemmaksi. Josh nautti saamastaan huomiosta. Pyyhkäisin kielelläni miehen solisluuta ja liu'uin alemmaksi housujen napille asti jättäen märän jäljen Joshin vartalolle. Annoin käteni vaellella miehen selällä ja kyljillä. Tunnustelin hänen ruumista unessa. Miehen hengityksen seventyessä olin onnistunut saamaan hänen housunsa melkein kokonaan auki ja ujutin käteni Joshin boxereiden sisään. Kosketin miehen elintä kevyesti, johon hän vastasi nautinnollisella henkäyksellä. Liikuttelin kättäni edestakaisin hitaasti miehen voihkiessa edessäni. Joshin käsi eksyi niskaani ja toinen farkkujeni vyötärölle kiusaamaan kutitellen. Vedin käteni varovasti takaisin miehen rintakehänni. Silittelin kummallakin kädellä miehen sileätä vatsaa, jossa tuntui vatsalihakset kevyesti. Nostin katseeni miehen kasvoihin.
Hän oli kaunis. Miten aloinkaan pitää noista siroista piirteistä tai noista kirkkaista silmistä? Kurotin aivan miehen korvan juureen kuiskaten kehräten:
”Olet kaunis”. Suutelin häntä perään ja lähdin keimaillen vetämään Joshia housujen vyötäröstä makuuhuoneeseen.

Tummahiuksinen kaatoi minut kevyesti sängylleni, jolle venytin itseni koko pituudeltani.
”Olet sinäkin kaunis” hän sanoi käheästi seistessää sänkyni päädyssä. Nostin oikean käteni ojentaen sen Joshille. Mies tarttui siihen ja vedin hänet sillä aivan lähelleni sängylle. Josh suuteli minua hellästi niskasta ja liikkui sieltä kaulaa pitkin huulilleni. Hänen käsi siveli kylkiluitani, kuin laskeakseen kaikkien olevan tallella. Joshin kämmen eksyi käsieni arville ja kuljetti sormiaan pitkin niitä. Tunsin kylmien väreiden kulkevan ihollani miehen kosketuksen alla. Farkkuni alkoivat tuntua tukalilta jaloissani. Nostin lantioitani Joshia vasten miehen suudelmien kiihtyessä. Maistoin Joshin kielen huulillani. Joshin kösi eteni navaltani suoraan housujeni napille ja avasi sen helposti. Vetoketjukin aukesi perässä. Nostin lantiotani uudelleen ja Josh kiskoi housuni varovasti jaloistani ja nakkasi ne jonnekkin lattialle. Hänen suudelmansa polttivat suloisesti kaulaani. Miehen sormet silittelivät minua pehmeästi. Jokainen Joshin kosketus sai munut haluamaan häntä yhä enemmän, Mies ujutti sormensa boxsereitteni vyötärölle ja hiljalleen veti ne pois. Makasin alasti miehen alla, joka ahmi minua katseellaan. Kurotin käteni miehen niskan ympäri ja vedin Joshia vieläkin lähemmäs.
”Haluan sinut sanoin melkein äänettömästi ja nuolaisin miehen korvalehteä. Josh henkäisi ja valui alemmas ottaen minulta suihin. Hän pyöritteli kieltään kärjelläni liikkuen välillä alemmas ja taas ylemmäs kiusatakseen. Hän liikkui edestakaisin hitaasti minun voihkiessani patjaa vasten. Venytin käteni miehen lantiolle avaten miehen vyön. Heitin sen lattialle kolahtaen. Sain huterasti silmät ummessa avattua Joshin housut ja toisella kädellä tartuin miehen hiuksiin.
”Tule” ähkäisin Joshin huulia vasten. Hän auttoi varovasti kädellään itsensä sisälleni ja työntyi epävarmasti syvemmälle. Puristin kynteni Joshin olkapäähän miehen nopeuttaessaan tahtia. Hän koukisti jalkani minun ynistessä tummahiuksisen korvaan suloisesta kivusta.
”Tahdon... Sinua... Kovempaa” sain sanottua katkonaisesti huohottaen. Joshin käsi eksyi elimelleni ja jatkoi liikkumista edestakaisin. Äänen tasoni vain kasvoi. Joshin tahti muuttui vieläkin rajummaksi ja minä puristin miehen olkaa yhä lujempaa. Tunsin olevani lähellä huippua ja niin näytti olevan Joshkin kiinni painetuista silmistä päätellen.
”Yhdessä” hän sanoi vaativasti ja etsi käteni käteensä. Hän pujotti sormensa sormieni lomaan ja piti tiukasti kiinni.

Aivan kuin olisi saanut monen voltin sähköiskun selkäni kaartuessa. Josh rojahti päälleni väristen ja käden edelleen liikkuen edestakaisin nivusissani. Hengitimme raskaasti kummatkin. Josh päästi minusta irti ja nuolaisi sormiaan ennen kuin kiepautti minut tiukkaan halukseen. Hän piti minut aivan lähellään. Hengityksiemme tasaannuttua kurotin peittoni lattialta ja vedin sen hien nihkeyttämien vartaloidemme ylle. Jaksoin uupumuksesta huolimatta nousta vielä antamaan kevyen suudelman miehen suupieleen. Käperryin ihan kiinni Joshiin ja ummistin silmäni raukeina.

Lähettäjä: hennall 
Päivämäärä:   2.11.12 18:47:17

Jatkoaaa!!! :D

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   5.11.12 09:41:22

jakoa äkkiääää !!

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   6.11.12 21:56:23

Mahtavaa, että jotkut ovat tänne eksyneet lueskelemaan tätä<3 jatkoa en uskalla tälle viikolle lupaillu, mutta yritän mahdollimman pian:D

Lähettäjä: .__. 
Päivämäärä:   8.11.12 21:23:50

Jatkoaa nopeesti lisää<33

Lähettäjä: o_O 
Päivämäärä:   11.11.12 23:13:39

Koska jatkoa lisää? :)

Lähettäjä: heppuli 
Päivämäärä:   12.11.12 20:09:59

oon montamonta kertaa käyny kattoo tätä sillee lukenu ekan lauseen ja njää ei kiinnosta ei kiinnosta. Mut tänään ensimmäistä kertaa alkoin lukee pidemmälle ja tykkäsin kovasti ! Tietty pari kirjotus virhettä löytyy ja muuta. Tästä tarinasta voi tulla ihan mahtava ! iso kiitos ja tietysti perinteinen eli JATKOA ! :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   12.11.12 22:00:35

Tää on oikeesti ihan sika mahtavaa, että edes joku viitsii tätä lukea:)

heppuli: Mielenkiintoista, kuinka lopulta päädyit lukemaan:) mutta iso kiitos sinullekin, että luit<3 Muuta? ihan mielenkiinnolla kysyn, että tiedän korjata/parantaa jos jotain on pielessä:D

Sitten siitä jatkosta... Tänään en enää ehdi kirjotteleen, mutta huomenna saattaisi joku pätkä irrota. Jos ei niin siirtyy kyllä vielä viikonloppuun. Pahoitteluni jo etukäteen...

Lähettäjä: heppatyttö69 
Päivämäärä:   13.11.12 03:18:30

Aivan ihana tarina, ja juoni on sen verran hyvä ettei pienet kirjotusvirheet haittaa! ;) Tänään huomasin tän ja luin kaikki putkeen tähän asti ja himoitten jatkoa lisää yhtä paljon ku Markus Joshia ja toisinpäin...! ;)

Lähettäjä: hhdh 
Päivämäärä:   19.11.12 20:14:53

missä jatkoo ? :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   26.11.12 12:37:34

Anteeksi hirveästi pienoinen viivästys... Nyt taas jatkoa. Ja kiitos paljon mukavista kommenteista. Ne piristävät mukavasti ja saa kirjotushalun kasvamaan;)
Ja niin sitä jatkoa;)

-------------------------------------------------

Luku 4

Silmiini osui pistävä valo verhon takaa. Silmäluomeni painoivat aivan liikaa, enkä pystynyt avaamaan niitä kunnolla. Muutaman sekunnin päästä iski se hermoja raastava päänsärky. Hautauduin peiton alle pimeään, ettei valo kiduttaisi minua enää yhtään enempää. Ruumiini oli kuin betonia. Nostin toisen käteni ohimolleni, jota tykytti syvän tasaisesti. Tarvitsin kahvia ja särkylääkkeen.
”Voisitko keksiä jotain, ettei mun tarttis lähtee töihin?” mutisin krapulaisesti itsekseni.
”Sopiihan se” Josh vastasi vierestäni. Mitä?! Hetkonen nyt?! Käännyin hitaasti ympäri kuin peläten, että vieressäni makasi jokin hirviö. Katseeni osui mustahiuksiseen mieheen, joka nojasi kohottautuneena kyynärpäänsä varaan.
”Helvëtti!” sähähdin ja vedin itseni yllättävän nopeasti peiton alle.
”Voi jumalaüta” mutisin itsekseni. Mutta mitäs jos emme olletkaan tehneet mitään? Jos olinkin vain pyytänyt hyvää hyvyyttäni humalassa pyytänyt Joshin viereeni nukkumaan, alasti? Kaivauduin peiton alta ja kurkistin Joshin suuntaan. Mies katseli minua hieman myhäillen, mutta silti hyvin lempeästi. Silmiini osui tummat mustelmajäljet miehen olkapäässä. Tunnistin ne aivan liiankin hyvin. Olin useamman kerran aikaisemminkin seksin aikana puristanut kynsillä partnerini olkapäihin oikein mukavat jäljet. Puna kohosi kasvoilleni ja työnsin pääni tyynylle.
”Ei helvëtti” mumisin uudelleem. Nousin varovasti ylös istuvalteen ja huono olo valtasi sisukseni. Vein käteni suulle ja ummistin silmäni. Yhtäkkiä loikkaisn sängyltä käsi suun edessä ja juoksin lujaa vessaan.

Raahauduin kalpeana keittiön puolelle laittamaan kahvia ja siinä samalla heitin kurkkuuni pari särkylääkettä. Pääni oli halkeamispisteessä. Haahuilin zombin oloisena ja näköisenä takaisin makuuhuoneeseen. Josh etsiskeli juuri vaatteitaan lattialta. Miehen kaula ja kummatkin olkapäät olivat kirjavat mustelmista. Häpesin itseäni niin, että olisin voinut valua ojan pohjalle. En jaksanut ryhtyä etsimään eilisiä vaatteitani vaan vedin aamutakkini kaapista.
”Ooksä nähny mun paitaa?” Josh kysyi hieman virnuillen. Pudistin päätäni nolosti ja laahustin takaisin keittiöön. Olin juuri ottamassa kahvia, kun aamun posti lävähti eteisen lattialle. Huokasin syvään ja hiihtelin eteiseeen. Pieni järkytys iski kasvoilleni nähdessäni eteisen. Kenkämme oli sikinsokin, takit lojuivat suoraan kynnyksellä lehtien alla. Oma paitani oli päätynyt eteisen lipaston päälle, mistä muut tavarat oltiin pyyhkäisty alas. Havahduin paikoiltaniJoshin ilmestyessä viereeni.
”Mikä pyörremyrsky täällä on käyny?” hän taisi kysyä sitä retorisesti, mutta vastasin miehelle:
”Ilmeisesti me illalla kotiin”. Huomasin Joshin paidan lojuvan lattialla aavistuksen revenneenä, ilman nappeja.
”Katos mun paita” mies hymähti ja nosti vaatekappaleen lattialta. Josh naurahti paidalleen ja käänsi huomionsa minuun. Minä punastuin. Häpesin itseäni. Kuinka olinkaan onnistunut käyttäytymään näin epäammattimaisesti? Ja isona ongelmana tässä oli se, etten muistanut eilistä kokonaan.
”Mä taidan olla sulle paidan velkaa. Tuu mun mukaan. Saat lainata multa jotain” mutisin kasvot maahan luotuna. Häpeissäni johdatin Joshin huoneeseeni vaatekaapilleni.
”Valitse siitä mieluisesi” sanoin hiljaa. Rupesin miettimään eilistä iltaani. Tiesin alkoholin nousevan päähäni helposti, mutta harvemmin sitä muistiani menetän. Tällä kerta olin tainnut juoda oikein kunnolla.
”Josh” totesin hiljaa kiinnittäen miehen huomion. Hän veti juuri tummansinisen t-paitani kaapista ja kiskoi sitä ylleen.
”Niin?” mies vastasi suoristettuaan paidan.
”Tota, muistaksä mitään eilisestä?” kysyin nolona. Tätä seikkaa ei ollut koskaan kiva myöntää, koska se paljasti aina ylijuonnista. Josh virnisti minulle.
”Muistan” mies sanoi myhäillen. En ollut varmaan koskaan punastunut näin montaa kertaa peräkkäin. Kuumotus poskiltani ei ottanut hälvetäkseen.
”Etkö sä sitten?” hän kysyi mukamas hämmästyneenä. Mottasin häntä suoraan kylkeen.
”Anna kuulua! Tai no, en mä halua tietää kuinka hävettävä mä oon ollu!” huusin ja syöksyin samaan hengenvetoon keittiöön.

Huokasin istahtaessani sohvalle. Ummistin silmäni kiinni edelleen huonosta olosta. Tunsin itseni aivan liian heikoksi.
”Niin siitä sun työpäivästä” Josh hymisi sohvan toisesta päästä. Ai niin, mun pitäis olla tunnin sisään töissä. Ei tule kyllä mitään.
”Voisiksä oikeesti keksii jonkun jutun? Kauheeta pyytää, mut mä en voi mennä töihin tässä kunnossa” anelin surkeasti miehen vieressä.
”Yhdellä ehdolla” mies sanoi ja naurahti perään.
”Mikä tossa nyt noin hauskaa on?” kysyin hieman kiukkuisesti. Josh naurahti uudelleen ja virnisti:
”Mä kuulostan ihan sulta viime yönä. Ja aattelin vaatia samaa kun säkin yöllä plus ne treffit mitkä lupasit. Siis ne jotka ei toteunu erään henkilön baariin päätymisen takia”. Ehdotus ei kuulostanut hyvältä. Ensinnäkään, kun minulla ei ollut hajuakaan öisistä tekemisistäni.
”Ja mitäköhän mä mahdoin vaatia?” kysyin näreissäni. Josh kohotti kättään ja taputti kevyesti etusormellaan huuliaan ja tuijotti minua herpaantumatta. Ei voinut olla totta. Minähän en miestä todellakaan selvinpäin suutelisi.
”Nyt valehtelet. Mähän en tollasta vaatis edes kännissä” mumisin. Tiesin valehtelevani, mutta yritin.
”Ai et vai?” mies kysyi leikkisästi lisäten:
”Ja teitpä sen eilen vieläpä aika seksikkäästi”. Taisin tietää Joshin puhuvan totta. En vain oikeasti halunnut uskoa ja tietää mitä olin eilen tehnyt. Töihinkään ei kyllä huvittanut tässä olotilassa lähteä, mutta miehen ehdotukseenhan en ollut suostumassa. En kuolleen ruumiini yli. Hörppäsin kahvia ja olin juuri vastaamassa jotakin terävää, mutta huono olo iski jälleen ja jouduin nostamaan käteni suulleni. Taisin joutua suostumaan Joshin vaatimukseen.
”Ja eikä sitteen mitään yläastemallia, että poskelle vaan ihan kunnolla” mies vaati seuratessaan sisäistä kamppailuani hymyillen. Hengitin kerran syvään ja laskin kahvikuppini pöydälle. En oikein tiennyt kuinka toteuttaisin miehen pyynnön ja seisoskelin miehen edessä hieman vaivautuneena.
”Niin?” hän kysyi kulmiaan kohottaen. Näpräsin sormiani hermostuneesti. Koskakohan suuteleminen oli jännittänyt näin paljon? Ei varmaankaan koskaan.
”Haluatko mennä töihin?” Josh härnäsi minua tahalteen, kuin ohjaillen haluamaansa suuntaan. Pudistin päätäni. Ei, en halunnut mennä. Astuin askeleen lähemmäksi miestä ja kurotin toisella kädellä ottamaan kiinni miehen niskasta. Josh katsoi minua suoraan silmiin vilpittömästi hymyillen. Ajauduin pois tilanteesta, jossa olin ollut sekuntti sitten. Hetkessä oli jotain maagista ja sähköistä. Aivan kuin olisin koko ajan halunnut tehdä näin.

Istuin varovasti hajareisin miehen syliin irroittamatta katsetta Joshin kauniista silmistä. Hänen katseensa porautui suoraan mieleeni ja sekoitti ajatukseni. Taivutin itseni lähemmäs ylttäen suutelemaan Joshin pehmeitä huulia epävarmasti. Hän vastasi siihen yhtä epäröiden. Maistelin Joshin makeaa makua huulillani. Hän mistui hyvälle, raikkaalle. Oikeastaan aika hemmetin hyvälle. Liikuin jo varmemmin miehen huulia vasten ja vedin Joshia vain lähemmäksi. Mies oli yllättynyt asenteeni muutoksesta, mutta vastasi yhtä kiihkeästi syventyvään suudelmaamme. Huomasin ruvenneeni kallistamaan Joshia alleni sohvalle. Irrottauduin vain haukkaamaan happea välissä, kunnes huuleni löysivät jälleen tiensä Joshin omille. Nojauduin vasten miehen rintaa joka kohoili jo hieman tiheämmin ja annoin käteni seikkailla toisen paidan alle. Huuleni olivat eksyneet jo hyväilemään miehen kaulaa, mutta palasin vielä suutelemaan Joshia.
”Kieltämättä oot paljon kuumempi selvin päin, kun vaan sille päälle satut” Josh murahti matalati. Hymähdin .
”Syyn täytyy olla sitten hyvä” henkäisin ja aloin nousemaan miehen päältä.
”Äidilläni on tänään 50-vuotis juhlat yli kuuden tunnin ajomatkan päässä, joten lähetään sinne yöksi. Ja tämä on nyt ihan totta. Käyn siellä yleensä aina syntymäpäivillä” Josh vastasi myhäilevästi. Suoristin selkäni ja istuin hänen alavatsansa päällä. Miehen kädet lepäsivät kyljilläni.
”Hyvä on. Käyn soittamassa Monicalle” ilmoitin ja kumarruin antamaan vielä yhden kiihkeän suudelman miehelle, kunnes noisin Joshin päältä kokonaan ja loikin toiseen huoneeseen soittamaan.

Josh

Mitä tuon miehen päässä oikeasti liikkui? Ummistin silmäni sohvalla Marcuksen mennessä soittamaan pomolleen. En pystynyt käsittämään miehen ajatuksia ollenkaan. Nostin käteni silmilleni, jotta valo ei häikäisisi. Ei ollut kaukana, etten repinyt miehen vaatteita. Mikä minua vaivasi? Yleensä en menettänyt malttiani näin helposti. Tuo mies vaan sai minut rajoilleni aivan liian helposti. Silti viimeöinen ei koskaan haihdu muististani, vaikka mitä tapahtuisi.
”Täytyykö mun pakata jotain mukaan?” kuului Marcuksen ääni läheltä. Raotin silmiäni. Hän näytti seksikkäältä märissä hiuksissaan. Ummistin silmäni saadakseni ajatukseni raiteille.
”Varmaan jotkut siistit vaatteet. Juhlat ne kuitenkin on ja mäkin aattelin laittaa” sanoin. Marcus hävisi olohuoneesta ja nousin istumaan. Otin puhelimeni pöydältä laittaakseni äidilleni tiedon tulostmme. Kävin laittamassa ottamani ruuat kaappiin ja talsin eteiseen.
”Mä voin ajaa eka” ilmotin nostaesani takkejamme lattialta. Marcus oli juuri tullut eteiseen ja otti takkinsa kädestäni. Katselin miehen pukeutumista. Ehkä hän muistutti minua jotenkin Adamista. Hänen kanssaan minulla oli turvallinen olo. Sama päti Marcukseenkin.
”Mitä sä kattelet?” mies yhtäkkiä kysäisi. Pudistin päätäni.
”En mitään, kunhan ootan sua” valehtelin. Marcus ei näyttänyt uskovan valhettani, mutta antoi asian olla.
”Mennään sit mies huikkasi ja astui edelläni rappukäytävään.

Kävelin Marcuksen perässä rappusia.
”Huomenta!” hän toivotti hyväntuulisesti eiliselle mummolle, joka tyytyi vain mulkaisemaan meitä rumasti. Ulos päästyämme Marcus tuhahti:
”Mikä sitäkin vaivas? Aina ennen se on iloisesti mua tervehtiny...”.
”Tuotah. Taitanee johtua eilisestä” mumisin hiljaa kuljettajan puolelta avatessani auton ovia. Marcuksen ilme oli näkemisen arvoinen. Ensin hän valahti kalpeaksi kuin haamu ja perään punastui korvia myöten. En odottanut mieheltä tarkentavia kysymyksiä kiusatakseni vaan vastasin melkein heti perään:
”Taidettiin antaa sille melkoinen show eilen yöllä. Ensin se luuli sua naiseks ja sä et tykänny siitä yhtään. Ja asiaahan ei yhtään auttanu, että suutelin sua sitten siinä kostoks mummon haukkuessa meitä. Ja taisimpa siinä yrittää sulta paitaa kiskoa päältä ja sulla tais olla just yrityksenä avata mun housujen vetoketjua”. Marcus hautasi päänsä käsiensä väliin syliinsä ajaessani ulos pihasta. Hän parahti.
”Ei voi olla totta. Nyt loppu kyllä juominen” mies mutisi.
”Älä nyt. Sä olit mukavan läheisyyden halunen” virnistin vilkaistessani Marcuksen suuntaan.
”Teinkö mä jotain muuta tosi fiksua?” mies kysyi varovasti.
”Hmm. No tota sä kaatusit hienosti baarin lattialla ja näytit ilmees perusteella prinsessalta, kun nostin sut ylös. Olisin varmaan maksanu mitä vaan sillä hetkellä, jos olisin saanu selville mitä ajattelit. Ja kieltämättä kävit aika kuumana mun sylissä baarijakkaralla” vastasin myhäillen muistellessani iltaa. Mies vieressäni yritti koota itseään parhaansa mukaan.
”Niin ja paras tais olla meidän kotiin paluumme” rämähdin nauruun muistaessani sen yhtäkkiä.
”Miten niin?” Marcus kysyi arasti.
”Sä et halunnu mennä kotiin, vaan löit jarrut pohjaan 20 metrin päästä ovesta” naurahdin. Marcus mutisi jostain totaalisesta nolauksesta ja häpeästä apumiehen puolelta.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   27.11.12 20:18:32

Tosi kiva tarina ja mukava, kun joku kirjoittaa oikeasti pitkiä pätkiä! Parannusehdotuksena kannattaa kiinnittää vuorosanoihin huomiota. Lainausmerkkien jälkeen tulee pilkku, jos vuorosana päättyy pisteeseen. Eli siis ei:
”Ei voi olla totta. Nyt loppu kyllä juominen” mies mutisi.
vaan näin:
”Ei voi olla totta. Nyt loppu kyllä juominen”, mies mutisi.
Pahoittelen, mutta mua pilkunnussijana ärsyttää hirveästi tuo. Lisäksi lyhyistä päälauseista pitkälle koostuva teksti alkaa helposti kuulostamaan tosi töksähtelevältä, joten kannattaa miettiä lauseitten yhdistämistä sivu- ja päälauseiksi, niin tekstistä tulee vähän sujuvampaa. Muuten tosiaan tosi hyvä ja erilainen tarina kaikkien teinijuttujen keskellä! Jatkoa ehdottomasti. Jään kyllä seurailemaan, vaikka harvemmin täältä mitään lukemisen arvoista löydän :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   27.11.12 20:39:04

Kiitos paljon kommentista :) mä oon oikeesti paljonkin miettiny, et miten noi vuorosanat oikeesti menee joten iso kiitos valaistuksesta *kumartaa kiitokseksi*. Ja hyvä tietää että oon onnistunu luomaan erilaisen tarinan, sillä yritän onnistuu välttämään kaikkia typeriä kliseitä;) ja yritän saada lisää jatkoa kunhan ehdin (:

Lähettäjä: hhdh 
Päivämäärä:   28.11.12 20:15:35

jatkoo ! tää on iha sika hyvä ja ihana tarina♥

Lähettäjä: +)) 
Päivämäärä:   2.12.12 15:15:40

Tosi hyvä tarina<3<3 koska lisää jatkoa? Toivottavasti pian(:

Lähettäjä: Sellane 
Päivämäärä:   4.12.12 20:40:02

Ihan kivan kuulonen tarina, mutta aika paljon on kielioppivirheitä, ja juuri tuo hymiön mainitsema juttu. Sitten pisti silmää tuolla tollanen tokassa kappalleessa oleva lause...

”Tiedättehän, että tuosta poliisi saa teille alibin?”

Ethän ois vaan tarkottanu motiivia?

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   9.12.12 20:38:12

Sellaine: kiitos paljon palautteesta. Yritän seuraavaan pätkään katsoa tarkasti kaikki virheet(: joten yritän siis parantaa. Ja heh tuossa käynyt näemmä ajatushärö. Kyllä, motiivi sen pitäis olla:D

Jatkoa, kun ehdin. Nyt hirvee kiire joululahjojen ja kuvisdiplomin portfolion kanssa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.12.12 10:15:24

Koska jatkoa? (:

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   16.12.12 13:58:30

jatka C:

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.12.12 23:07:23

Jatkoa pliis! :)

Lähettäjä: hääe 
Päivämäärä:   22.12.12 18:55:26

onko jatkoa milloin tulossa? vaikuttaa mukavalta tarinalta, hahmot on kivoja, tarina ei tunnu hirveen realistiselta mutta se ei juurikaan haittaa :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   28.12.12 16:54:40

Anteeksi pitkästä viiveestää, mutta tässä nyt sitten jatkoa:)
hääe: kiitoksia kommentista. Heh, realistisuus kunniaan;) kaverinikin juuri totesi, että kirjoitan parempaa bl:llää (boys love), kun rikostarinaaxD, joka siis kulkee tarinani taustalla:) Kuulemma parempi olisi pitäytyä vain tässä romantiikassa;D

Marcus

Pysähdyimme jollekkin huoltoasemalle hakemaan syötävää ja tankkaamaan. Josh hoiti bensan, kun minä laahauduin huoltsikan ruokahyllyjen luokse. Joshin kertomukset eilisestä järkyttivät vieläkin mieltäni. Miten kehtaisin tavata enää naapureitamme, sillä rapussammehan kaikki juorut kiersivät. Valitsin hyllystä sen enempää miettimättä pussin sipsejä, paketillisen muffinsseja, pari pulloa jotain sitruuna limonaadia ja suklaata. Olin aivan liian hyvä syömään suklaata. Vein ostokseni kassalle ja poimin vielä jonkun lehden lehtitelineestä.
”Huomenta”, nuori nainen toivotti kassalla laskiessani ostokset tiskille
”Huomenta”, mutisin vastauksen väsyneesti. Tänään en ollut yhtään hyvällä tuulella, ja näin suoraan kuinka kassaneiti yritti avoimesti iskeä minua.
”Kaunis ilma tulossa”, hän yritti ystävällisesti ja epätoivoisesti.
”Jos teillä vainei ole tälle päivälle ohjelmaa, lähtisitkö ulos kan...” naisen lause keskeytyi juuri Joshin astuessa viereeni ottaen kädestäni kiinni ja suikkasi poskelleni suukon.
”Kulta, mennään jo”, hän sanoi hurmaavasti ja väläytin miehelle hymyn. Kuinka hän oli taas onnistunut pelastamaan minut?
”Ihan just. Maksan vain ensin”, sanoin ja ojensin naiselle rahat, joka oli menettänyt puhekykyknsä kokonaan ja tuijotti Joshia vieressäni epäuskoisesti, Sallin tänään Joshilta yllättävän paljon ja no olihan hän onnistunut säästämään naisen tylyiltä sanoilta.
”Kiitos”, sanoin autolle päästyämme Joshille, joka istui pirteänä kuljettajan paikalle.
”Eipä mitään”, mies tuumasi iloisesti. Mikä minua vaivasi tänään? Kotona ennen lähtöä olin melkein menettänyt malttini, mutta en ollut halunnut laskea miestä otteestani. Hän oli tuntunut niin lämpimältä ja jotenkin niin omalta. Tämä alkoi kuulostaa jo todella huonolta. Aloinko lämmetä Joshin suhteen? Olin jäänyt tuijottelemaan haikeana maisemia, jotka vilisivät silmieni ohi nopeasti. Millaisetkohan ovat miehen vanhemmat? Pohdin kaivaessani suklaalevyjäni takapenkiltä. Olin ostanut varuiksi useammankin levyn.
”Otatko sä?” kysyin taittaessani levystä palasia. Josh nyökkäsi ja avasi suunsa. Otin palan ja ojensin sen miehen suuhun nopeasti. Olin tänään todella sekaisin, kun siedin itseltäni tällaista käytöstä, joille en yleensä antanut edes tilaa ajatuksissanikaan.

Olin tainnut nukahtaa jossain välissä, sillä seuraavan kerran avatessani silmät, kello oli liikkunut melkein kolme tuntia eteen päin.
”Jaksatko sä ajaa vielä?” kysyin vilkaistessani tummahiuksisen suuntaan.
”Ju, eihän tässä oo enää kuin vajaa tunti, kun ollaanhan me ajettu jo viis ja puol tuntia”, Josh vastasi haukotellen.
”Mut jos mä silti ajaisin?” ehdotin seuraillessani miehen haukotusten jatkumista.
”Ei tarvi”, Josh vakuutteli. En uskonut hänen sanojaan, sillä mies näytti todella väsyneeltä. Taisi tosin minun krapulani olla pahempi.
”Aja nyt tohon sivuun,niin vaihdetaan. Mä tuun ajaan ni sä saat nukkua”, esitin vaatimuksen.
”En aio”, toinen väitti vastaan ja siirsi huomionsa kokonaan takaisin tiehen.
”Ei väkisin. Älä sitten nukahda, sillä mä en haluis kuolla vielä”, tiuskaisin ja käänsin katseeni miehestä. Ajoimme syvän hiljaisuuden vallitessa välillämme. Annoin silmäni painua uudelleen kiinni ja nukahdin melkein välittömästi. Tällä kertaa nukuin todella levottomasti. Hyörin epämukavasti etupenkillä edestakaisin.
”Josh, olet kaunis”, mumisin unissani, kunnes heräsin hieman pöllämystyneen näköisenä.
”Enhän mä puhunut mitään... outoa?” kysyin tokkuraisesti. Josh hymyili ja pörrötti hiuksiani.
”Ei, et puhunut. Paitsi et sanoit, että mä oon kaunis”, mies virnisti, minun vajotessani penkillä jälleen syvemmälle.
”Ja me ollaan muuten jo perillä”, hän totesi vielä.

Pyörähdin nopeasti ikkunaan. Ajoimme jollekkin hiekkaiselle pihatielle, jota reunusti suht kookkaat puut. Piha oli täynnä erivärisiä ja -mallisia autoja, jotka oli ahdettu pihatien varteen. Ilmeisesti olimme saapuneet isommallekkin tilalle. Mutkan takaa parkkipaikalta näkyi iso ja vaalea puutalo.
”ootko sä kotosin täältä?” kysyin hieman epäuskoisesti. Josh nyökkäsi naurahtaen.
”Ai niin, varotan sitten meiän äitiä”, hän lisäsi ja ajoi autonsa tumman mersun viereen, melkein talon ovelle asti. Nousin autosta ja venyttelin leveästi kaikkia jumiutuneita lihaksiani. Autossa istuminen ei tehnyt hyvää kenellekkään.
”Äitini tuntee aivan liikaa ihmisiä, sen takia täällä on näin paljon autoja”, Josh selitti katsahtaessa suuntaani, kun tuijottelin ihmeissäni tätä autopaljoutta. Mies selitteli jotain talosta meidän astellessa sitä kohden. Hän avasi oven ja meni edeltä sisään. Mies kääntyi yllättäen ympäri ja oli juuri sanomassa jotain tärkeää ilmeestään päätellen, muttei ehtinyt lyhyen naisen pyyhältäessä eteiseen.
”Rakas Josh!” hän huudahti ja syöksyi miehen kaulaan.
”Hei äiti”, Josh sopersi, kunnes nainen pyörähti minun suuntaani.
”Sinun täytyy olla se Joshin poikaystävä, joka on pitänyt tuoda näytille jo useaan kertaan?” miehen äiti touhotti. Josh näytti anelevalta äitinsä selän takana. Olin tämän kyllä velkaa miehelle. Hän oli jo useasti pelastanut minut tukalista tilanteista, joten ehkä tämän kerran sitten maksaisin velkani.
”Kyllä. Olen Marcus, Marcus McCove, rouva”, esittelin itseni ojentaen käteni naiselle.
”Oi kuinka hurmaava! Nimeni on Sophie Walker, hauska tavata”, hän ravisti kättäni yli-innokkaasti. Hymyilin leveästi ja liu'uin taitavasti Joshin viereen pujottaen käteni miehen sormien lomaan. Sophien rynnätessä taaksemme ottamaan lisää vieraita vastaan, Josh veti minut kiinni kylkeensä.
”Mennään. Viedään sun tavarat ylös”, Josh kuiskasi korvaani ja talutti minut peremmälle asuntoon. Talo kuhisi väkeä, enkä tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt katsoa. Joka puolella oli rupattelevia seurueita, muutama tarjoilia tarjoili alkupaloja ja kaikkialla oli hohtavia valoja ja kynttilöitä.
”Tästä ylös”, mies sanoi vieressäni ja veti peräänsä kartanon yläkertaan. Kiipesimme toiseen kerrokseen, mikä oli valoisa ja avara.
”Sä saat varmaankin nukkua tässä vierashuoneessa, joka on mun huonetta vastapäätä. Ei puhuta töstö meiän äitille, niin et joudu nukkuun mun kanssa”, Josh totesi ja avasi vierashuoneen oven. Tapetti oli vaalean vihreä ja myös lattia oli vaaleaa puuta.
”Kaunista”, huokaisin ihastuksissani. Laskin laukkuni varovasti sängylle, ihan kuin se voisi romahtaa.
”Näytä sun huone”, vaadin kääntyessäni ovelle, jossa Josh nojasi oven karmiin rennosti.
”hyvä on”, hän vastasi ja meni vastapäisen huoneen ovelle ja painoi lahvan alas astuakseen huoneeseen.
”Mitä @!#$ä?”`miehen suusta pääsi ja minä repesin nauramaan. Huone oli kuorrutettu pinkillä, Hello Kittyllä ja jonkun An Cafe-nimisen bändin julisteilla.
”Söpö huone”, räkätin miehen ”what the @!#$?” ilmeelle kippurassa.
”Ei mun huone vuos sitten jouluna tolta näyttäny”, Josh änkytti ja tuijotti huonettaan järkyttyneesti.
”älä vaan sano, että Tess on saanu muuttaa mun huoneeseen”, hän manasi ja syöksyi rappuset alas.
”Äitii!” kuului alhaalta Joshin ääni. Kurkistin kerran vielä pinkkiin Hello Kitty-huoneeseen, kunnes vedin oven varovasti kiinni. Kuka muuten oli Tess? Pohdin liukuessani vierashuoneen ikkunalle. Näköala oli mitä mahtavimmat. Pian kuului jylinää rappusista ja havahduin haaveiluistani.
”Niin. Mitä mun huoneelle on tehty?” Josh kysyi vihaisesti äidiltään, Sophielta.
”Tess tarvitsi isomman huoneen ja käyt täällä niin harvoin. Joten me sitten remontoimme huoneen hänelle”, nainen sanoi kiltisti. Ilmestyin nojailemaan ovenkarmiin samalla lailla, kun Josh aikaisemmin.
”Ettekä te sinun huoneessa olisi mahtuneet nukkumaan tavaroittesi takia, joten nyt voitte olla yötä suurimmassa vierashuoneessa, kolmannessa kerroksessa, talon hiljaisimmassa päädyssä”, Sophie sanoi hyvillään.
”Sepä mukava juttu. Eikö vain Josh?” kysyin hurmaavasti kiertäen käteni miehen ympärille. Eleeni sai miehen rauhoittumaan.
”Eipä sille kai voi mitään”, Josh totesi ja otti minua jälleen kädestä. Olin hyvä leikkimään Joshin mukana ja olihan tämä ihan hauskaakin.
Hienoa, mutta nyt saatte tulla als vieraiden kanssa. Alamme juuri syömään”, nainen sanoi ja kiiruhti jo alakertaan. Sophien hävittyä Josh painoi minut vaimeasti entisen huoneensa ovea vasten.
”Tiesitkö, että olet tänään aika haluttava?” mies kuiskasi korvaani ja värähdin miehen matalaa, seksikästä ääntä.
”Ehkä. Jokin on tainnut sekoittaa pääni”, henkäisin toiselle, joka otti tukea toisella kädellä seinästä.
”Taisi yö muuttaa mieltäsi, vaikket siitä mitään muistakkaan”, ehdotti mies painautuneena vartaloani vasten tiukasti. Jokin tosiaan oli hävittänyt kaikki estoni Joshia kohtaan ja se jos jokin oli paha asia. Tästä ei seuraisi mitään hyvää. Oikeasti minun tulisi lopettaa hyvän sään aikana, mutta tällä kertaa en halunnut. Tahdoin maistaa niitä aamuisia huulia uudestaan.
”Ehkäpä”, totesin ja kiepautinkin Joshin alle. Paloin halusta tuntea Josh vieläkin lähempänä itseäni ja taisin haluta alusta asti tehdä niin. Ehkä yössä oli sittenkin ollut jotain hyvää,
”Ehkäpä”, toistin vielä ja nojauduin suutelemaan miestä silmät suljettuina. Josh vastasi liikkeeseeni antaumuksella ja tunsin kuinka ajauduin tietoisuudesta kauas. Sain kiskottua miehen paidan helmaa housujen vyötärön alta, jotta pääsin tunnustelemaan miehen vartaloa paremmin. Aloin olla jo todella vaarallisilla vesillä itsehillintäni suhteen.

Samassa joku nuori tyttö ilmestyi ylätasanteelle, jossa tungin kättäni jo hyvää vauhtia miehen housuihin, joten siinä suhteessa tyttö loikkasi paikalle oikealla hetkellä.
”Josh, Sophie kaipaili sua”, hänsanoi punastuneena. Emme kumpikaan ehtineet änkyttämään minkään sortin selittelyjä varsinkin, kun työpuhelimeni pirahti soimaan.
”Mee vaan. Mun täytyy vastata, kun on työpuhelin”, sanoin Joshille, joka lähti tytön mukaan. Itse siirryin vierashuoneeseen vastaamaan.
”Etsivä McCove”
”Hei Marcus. Monica täällä”, kuului tuttu naisääni puhelimen toisesta päästä. Työnsin huoneen oven kiinni, ettei kukaan kuulisi keskusteluamme.
”Ehditkö puhua?”, hän kysyi hieman huolestuneesti.
”Ehdin ja olen yksin, ettei kukaan kuule”, vastasin asiallisesti. Yritin tasata kiihtynyttä hengitystäni äskeisen kohtauksen seurauksena.
Hyvä juttu. Saimme hoidettvaksemme uuden, samanlaisen murhan, kuin tämä aikaisempikin. Uhrina on nuori herra Rober von Krof. Paloiteltu samalla tavalla. Ja myös hän on osallisena ihmiskauppaan ja sen lisäksi saimme etsintäluvat miehen kotiin ja toimistoon. Von Krofin toimistosta löytyi tietoja maksullisista naisista, jotka kuuluivat miehen omistukseen. Ja kotoa löytyi muutaman naisen ruumis, kaksi vankina ollutta ja useasta paikasta huumejäämiä”, Monica selitti kiihtyneesti.
”Tulen huomenna heti toimistolle palattuani kotiin ja kerro sitten tarkemmat tiedot. Onko ketään epäiltynä?” kysyin vakavana.
”Ei, ei ole. Miten teillä on muuten mennyt? Selvinnyt jotain uutta?” Monica uteli.
”Hyvin. Tosin mitään uutta tietoa en ole saanut”, vastasin. ”Hyvin” tosin oli aika yksityiskohdaton ilmaisu...
”Hyvä juttu. Nähdään sitten huomenna”, sanoi nainen ja hyvästelyjen jälkeen suljin puhelimen. Huoneen oven ulkopuolelta kantautui jonkin sortin iloista musiikkia korviini. Avattuani vierashuoneen vaalean puuoven, seisoi sen edessä samainen tyttö, joka oli keskeyttänyt meidät aikaisemmin.
”ootko sä Joshin poikaystävä?”, tyttö kysyä täräytti.
”joo'o?” vastsin arasti, sillä en ymmärtänyt kysymyksen tarkoitsta.
”Mahtavaa!” tyttö kiljahti ja kiskaisi minut mukaansa pinkkiin huoneeseensa.

”Istu”, hän komensi ja kaivoi kirjahyllystään jotakin lehteä. Pian tyttö palasi luokseni pirteänä.
”Tiedätkö tän bändin?” hän kysyi haltoituneena ja tunki naamani eteen esittelyä bändistä.
”Antic Cafe” luin pää kallellaan vinoon kirjoitettua tekstiä. Minkä ihmeen takia tyttö oli vaivautunut kaivamaan tämän yhden lehden, kun olisi vain voinut osoittaa yhtä sadoista julisteistaan, jotka olivat vuorattuina huoneen seinille.
”Mitä? Etkö tosiaan tiedä? Nyt kuunnellaan sitten”, hän hihkaisi ja juoksi CD-soittimelleen. Tyttö väänsi ääntä kovemmalle ja iloisen pirteä musiikki raikui soimaan, suorastaam ärsyttävän pirteää.
”Tota, mitä kieltä noi laulaa?” kysyin tytön rauhoituttua riehumiseltaan. Tanssi ilmeisemmin jotain jonkin sortin omaa koreografiaansa.
”Japania tietysti”, hän sani ja jatkoi hyppimistään. Tytöllä oli päällään ruudullinen minihame ja värikäs t-paita, sateenkaaren väriset polvisukat jaloissaan ja vaaleat blondit hiuksensa poninhännillä pään sivuilla. Pikku hiljaa musiikki alkoi käydä hermoille. Keikuin tuolilla ja odotin lupaa, koska saisin lähteä. En halunnut olla epäkohtelias.
”Nyt keksin, puetaan sulle mekko!” hän huudahti ja juoksi kaapilleen. Hän tuli luokseni kädessään kaksi röyhelöllä varustettua mekkoa iloisena.
”Kumman sä haluut?” tyttö kysyi ja kallisti päätään koiranpentu ilmeen kanssa.
”mmm, tota mun täytyy varmaan mennä”, mutisin ja nousin tuolilta. Siirryin ripeästi ovelle ja samalla vauhdilla alakertaan. Kuulin askeleet perässäni, mutta suunnistin taakseni katsomatta ihmispaljouden läpi Joshin luokse.
”Auta”, vinkaisin ja kiedoin käteni Joshin käden ympärille. Josh kohotti kulmiaan, mutta huomasi minua seuranneen tytön.
”kuka toi on?” mutisin kysyvänä Joshin vieressä.
”Tess, tässä on Marcus. Ja marcus tässä on Tess, mun siskopuoleni”, Josh esitteli.
”Niin ja Tess, Marcus on mun”
”Poikaystävä!” tyttö hihkaisi jatkaen Joshin lauseen loppuun.
”Kawaii!” Tess kiljaisi ja syöksyi halaamaan minua. Josh irvisti vieressäni tytölle.
”Nyt syömään”, Sophie hoputti ja työnsi Tessin minusta irti, ja lähti johdattamaan minua isoon ruokasaliin. Pöytä oli katettu vähän yli 30 hengelle, juhlavasti ja arvokkaasti. Suurin osa vieraista oli jo asettunut omille paikoilleen, kun haahuilimme Joshin kanssa paikalle. Vierat katselivat meitä hieman oudoksuen, sillä pidin Joshia edelleen tiukasti kädestä kiinni. Pöydän päästä nousi ylös harmaantuva, silti nuorehkon näköinen mies. Hän tuli Sophien luokse ja kietoi hänet isoon halaukseen.
”Onnea vielä kerran rakas”, hän onnitteli naista ja kääntyi sitten puoleemme.
”Päivää olen Joshin isäpuoli Thomas”, mies esitteli ja kätteli minua.
”Hauska tavata. Olen Marcus McCove”, tervehdin jotenkin tutun näköistä miestä.
”Anteeksi, mutta olemmekohan me joskus tavanneet? Näytät hirveän tutulta. Missä olet töissä? Jos saa kysyä”, Thomas kysyi kohteliaasti.
”Mietin juuri ihan samaa. Toimin pääkaupunkiseudun rikospoliisina”, kerroin.
”Ai, olet vieläpä poliisi”, Sophie sanoi haltioituneena.
”Aivan. Nyt muistankin. Hoidit sitä parivuotta sitten ollutta autovarkautta”, harmaantunut mies keksi yhtäkkiä. Olin hoitanut parivuotta sitten autovarkausjuttua, johon sisältyi murha. Tämä mies oli todistajana , koska hänenkin autonsa yritettiin varastaa. Tekijää ei tosin koskaan saatu kiinni.
”Kyllä, niin taisi olla”, mutisin hymyillen miehelle vastaukseksi. Hetken rupateltuamme siirryimme pöytään istumaan. Istuin Joshin vieressä juhlavilla tummilla puutuoleilla. Ja tämä hämärä tyttö, Tess, istui vastapäätä minua. Hän tuijotti meitä silmät kiiluen.

”Hyvää ruokahalua!” Sophie toivotti ja kaikki iskivät ruuan kimppuun. Pöydällä oli vaikka mitä tarjolla. Josh vieressäni valitsi tottuneesti pöydältä mieluisaa syötävää itselleen. Minä taas halusin ehdottomasti maistaa kaikkea. Keräsin sopivan annoksen ja aloin maistelemaan valitsemiani ruokalajeja innolla.
”Miten sinä ja Josh tapasitte?” Thomas kysyi yllättäen. Tessi höristi korviaan ja mies oikealla puolellani hätkähti. En ollut tullut jatelleeksi, että joku keksisi kysyä jotain tuon suuntaista.
”Yhden yhteisen ystävämme kautta baarissa”, keksin lopulta sujuvasti. Josh näytti huojentuneelta hyvästä ja uskottavasta vastauksestani.
”Mielenkiintoista, harmaantuva mies totesi ystävällisesti. Joku vanhempi pariskunta katseli suuntaamme hieman paheksuen, mutteivat kuitenkaan sanoneet mitään. Ruokapöydän ylle laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoi tuttu kännykkäni soittoääni.
”Anteeksi”, pyytelin punastuneena ja nousin pöydästä mennäkseni vastaamaan.
”Marcus”, vastasin tavallista hiljaisemmin.
”Hellou! Jer täällä”, kuului iloinen miehen ääni.
”Moikka Jerry. Mitäs sä mulle tähän aikaan soittelet?” kysyin hieman yllättyneesti.
”Ei mulla mitään sen kummempaa. Aattelin vaan varmistaa, että pääsithän sä yöllä kotiin?” mies naurahti toisesta päästä. Naurahdin itsekkin hieman hermostuneesti.
”juu, miten niin?” se vain lipsahti suustani.
”Sä olit vaan illalla jo aika hyvässä kunnossa, kun kiehnäsit sen sun miehes kanssa tossa baarijakkaralla. Ja ei tietenkään saa unohta sitä sun kaatumista”, Jerry nauroi räväkästi. Aamuinen häpentunne valui esiin jälleen.
”Mites teillä kotimatka?” baarimikko kysyi vihjailevasti.
”Heh. Kuulemma mä olin ruvennut jarruttelemaan 20 metrin päässä ovesta ja valittanu, etten haluu sisälle vielä, annoimme naapurin mummolle mahtavan shown rappukäytävässä ja olin repinyt joshin paidan auki nappeineen”, mutisin nolosti ystävälleni, joka vain nauroi.
”Ihan perus Marcusta”, hän räkätti. Niin, niin taisi olla.
”Onks Tonysta kuulunu jotain uutta?” kysyin vaihtaen puheenaihetta.
”Soitin sen serkulle ja oli kuulemma heröillyt pariin kertaan.”
”Sepä hyvä kuulla”, totesin huojentuneesti.
”Niin... Oliko muuten aamulla paha olo?” Jerry kysyi yllättäen.
”Kysytkin vielä. Koskakohan olisin joutunut oksentamaan ”, tiuskaisin leikilläni.
”Enpä ihmettele. Tarjosin sulle yhden kokeilu alla olevan juoman. Joku muukin oli nostanut siitä meteliä illan mittaan... Sä tosin et huomannut enää ketää muuta, kun sen mustatukan. Kuka se muuten oli?” hyväntuulinen ääni kantautui korvaani.
”Josh Walker. Tota yks mun tuttu”, sanoin kiertelevästi. En olisi halunnut joutua myöntämään, että Josh oli tuttu työn kautta.
”Alappas kertoa kaikki. Nyt meinaa jätät jotain kertomatta”, Jerry painosti.
”Hyvä on. Josh on todistajana mun tän hetkises jutus ja se asuu mun luona pari viikkoo, kun mun pitäis vahtia sitä”, sopersin nolona, Jerry henkäisi:
”Senkin, senkin!”, hän kylläkin nauroi perään.
”Ai, että tällaista peliä”, mies tuumasi.
”Niin”, mumisin puhelimeen. Tiesin tehneeni väärin, mutta jostain syystä en katunut sitä aivan hirveästi. Aloin pitää Joshista. Hän oli mukava ja hyvännäköinenkin vielä.
”Älä vaan sano, että sä oot mjo ihan kusessa siihen?” Jerry tokaisi suoraan. Jouduin pidättämään hengitystä, ettei ääneni olisi pettänyt tai jotain.
”Een”, sanoin epävarmasti. Jerry kyllä osaisi lukea lauseeni läpi.
”Mä kyllä tunnen sut, Marc”, hän mutisi virnistys äänessään.
”niin, mut täytyy varmaan mennä”, kiemurtelin.
”Ha haa. Joo mä en pidättele sua tän enenpää”, Jerry huikkasi hyvästellen ja sammutti puhelun.

Nojauduin seinään valuen istumaan lattialle hämärässä käytävässä. Puheensorina kantautui ruokasalista iloisena. Mitä tekisin? En olisi jaksanut mennä enää takaisin muiden luokse. Tänään ei ollut sopiva päivä yrittää olla mahdollisimman edustava. Aamuinen krapula ja päänsärkku jomottivat jossain taka-alalla särkylääkkeitten takia. Ovi kolahti toisella puolella taloa ja jäin kuuntelemaan askelia, jotka tulivat koko jajan lähemmäs minua. Tumma varjo tallusteli luokseni ja kumartui eteeni.
”Ai tänne sä jäit”, Josh totesi hiljaa. Kohotin katseeni miehen vaaleisiin kasvoihin hämärässä.
”Saanko?” kysyin varovasti mieheltä, joka nyökkäsi. Nostin käteni ja otin hellästi kinni Joshin leuasta tuoden sen lähemmäs omaani. Suutelin pehmeästi miestä, joka oli kumartuneena ylleni. Varovasti työnsin vapaan käteni sormet toisen tummiin hiuksiin. Päästin Joshista irti ja jäimme tuijottamaan toisiamme. Hän toi kätensä poskelleni ja silitti sitä hitaasti.
”Käydäänkö kävelyllä?” Josh ehdotti ja antoi kätensä valahtaa poskeltani tarjotakseen sitä minulle. Otin kiinni siitä ja Josh veti minut ylös lattialta. Lähdimme yhdessä eteiseen ja kurotin takkini naulakosta. Menin ulos Josh perässäni. Autojen täyttämän pihan valaisi upea kuutamo. Tähdet näkyivät kirkkaina ja kauniina. Kävelimme vaitonaisesti vierekkäin viileässä kuun valossa. Onnistuin taas rikkomaan äänettömän hetken. Tällä kertaa haukotellen äänekkäästi. Josh hymähti.
”Väsyttääkö?” hän kysyi.
”Vähän. Varsinkin yön jälkeen, josta ei muista juurikaan mitään, totesin virnistäen.
”Niin. Toisaalta harmi. Sun olis pitäny nähdä kyllä ittes, kun se mummo luuli sua naiseks”, naurahti mies. Vilkaisin hänen suuntaan. Joshin ilmeestä päätellen olin loistanut taas viime yönä.
”Oikeastaan olit aika söpö”, mies myönsi hiljaa piene tauon jälkeen. Erotin valkeassa valossa toisen punastuvan- Astuin askeleen Joshista ja istahdin kuivalle heinätupsulle ja kallistuin siitä selälteni maahan katselemaan tähtiä. Josh tuli kohta viereeni istumaan ja ryhtyi piirtelemään käteeni kuvioita hellästi.

A.N. Loppuun, elikkä tekstissä oleva sana kawaii oli siis japania, jos joku ei tiedä ja tarkoittaa söpöä. Ja bändi josta oli tekstissä on tämän näköinen (jos siis joku ei tiedä;)
<http://images6.fanpop.com/image/photos/32200000 /Smile-Ichian-Ii-Onna-An-Cafe-j-rock-32265688-500-442.jpg>

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   29.12.12 18:24:21

Jatkooo !! :))

Lähettäjä: piamia 
Päivämäärä:   30.12.12 11:32:29

uusi lukija ilmottautuu! tosi kiva tarina ja etenee just hyvää tahtia :) jatkoa !

Lähettäjä: karvalakkikeli 
Päivämäärä:   31.12.12 13:04:03

Uus lukija täällä :) tää on ihana :) ja jatkoo pian :3

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   31.12.12 16:19:31

jatkoo :33

Lähettäjä: kapkeikki 
Päivämäärä:   2.1.13 18:18:45

Jatkoaaaaaaa<3<3 tosi hyvä tarina ja kivat hahmot. Ehdottomasti jatkoa odottelemaan;)

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   3.1.13 23:21:27

Jatkaa jo koska paras <3 :D

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   5.1.13 15:42:42

ylös

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   6.1.13 18:11:47

:> jatkooo

Lähettäjä: zakki 
Päivämäärä:   20.1.13 20:51:47

up! Koska jatkoa? <3

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   20.1.13 23:13:31

Vauo_O näin paljon tullut kommenttia:3 kiitos kiitos hirmusesti<3 jatkoa yritän saada kunhan koulutöiltä ehtii(:

Lähettäjä: jumalaSI 
Päivämäärä:   27.1.13 00:50:03

jatkoa :)<3

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   27.1.13 18:39:04

jatkoo nopiasti!:):)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   22.2.13 10:40:48

Anteeksi hirveästi jatkon viivästyminen. Yritän nyt saada mahdollisimman pian lisää:) Suuret pahoittelut!

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   22.2.13 14:33:12


Kuuntelin takanani pihasta lähteviä autoja. Joshkaan ei viitsinyt kääntää huomiotaan minusta, katsoakseen ketkä lähtivät.
”Pitäisköhän jo mennä? Päästäis nukkumaan”, Josh kysyi hiljaa. Kieltämättä ulkona alkoi jo tulla jo kylmä.
”Ehkä varmaan ihan hyvä idea”, sanoin ja ponkaisin ylös maasta. Nappasin miestä kädestä johdattaen meidät takaisin talolle.
”Turvallista matkaa!” kuulin Sophien toivottavan viimeisille vierailleen.
”Missä me muuten nukutaan?” kysyin päästyämme sisälle, sillä mieleeni muistui kuva miehen pinkistä huoneesta.
”Haetaan sun laukku ja mennään kolmannen kerroksen isoon vierashuoneeseen. Joudut kai sitten nukkumaan kanssani”, Josh vastasi ja loikimme portaan toiseen kerrokseen.
”Muuten saisit nukkua täällä, mutta mun äiti pakottaa sut vielä vaihtamaan mun huoneeseen. Ja se rupee epäilemään muuten liikaa”, mies totesi mennessään edellä kolmanteen kerrokseen noudettuamme laukkuni.
”En mä siihen kuole. Nukuinhan mä jo yhden yön ja edelleen oon hengissä. Ainakin melkein”, sanoin leikkisästi. Vilkuilin ympärilleni kiinnostuneena. Talo, tai kartano oli ehkä parempi sana kuvaamaan Joshin lapsuuden kotia, joka oli sisustettu vanhanaikaisesti, mutta jotkut nykyaikaiset yksityiskohdat osuivat mukavasti silmään. Joshin äidillä oli kieltämättä hyvä maku sisustuksen suhteen.
”Sä voit käydä tossa käytävän päässä suihkussa. Oota mä annan sulle pyyhteen”, sanoi Josh päästyämme vierashuoneeseen, joka oli yhtä kaunis kuin edeltäjänsäkkin kuitenkin puolet isompana. Niin ja huoneessa oli valtava parisänky hienoine lakanoineen. Josh käveli rennosti vaatekaapille ja veti hyllystä pyyhkeen minulle.
”Mene vain ensin”, toinen kehotti ja luikahdin ovesta hiljaiselle käytävälle. Pehmeä käytävämatto tuntui mukavalta jalkojeni alla tassutellessani kylpyhuoneen ovelle. Avatessani oven sain kokea yllätyksen. Olin mielessäni odottanut hienoa, mutten sentäs näin koristeellista kylpyhuonetta. Mosaiikkilattia, seinät pientö kirjavaa laattaa ja vessa, lavuaari ja suihku olivat valkeita. Ja amme. Kyllä, tilavassa kylpyhuoneessa oli amme. Huone oli aivan liian hieno minulle, joka oli tottunut vaatimattomaan yksiöön keskustassa. Lavuaareja seinustalla oli kaksi ja samalla seinällä oli valtava peili. Vilkaisin itseäni peilistä oudoksuen ja hieman hämilläni aloin riisumaan vaatteitani. Pudotin paitani mosaiikille ja samoin tein pian housuillenikin ja varovaisesti kävelin suihkuun. Ja arvatenkin suihkussa oli miljoona erilaista nappia, enkä todellakaan tiennyt mistä minun olisi pitänyt oainaa. Kokeilin muutamaa nappia, joista olisi voinut tapahtua jotakin, muttei tapahtunut. Huokaisin ja astuin ulos suihkusta. Kiedoin pyyhkeen lattialta päälleni ja hiippailin jälleen autioon käytävään.
”Hei Josh”, sanoin työntäessäni huoneemme oven auki. Mies oli juuri ottamassa vaatteita laukusta ja katsoi suuntaani hieman säikähtäen.
”Ei mun pitänyt säikyttää tai mitään, mut voisitko sä tulla näyttämään mistä ton suihkun saa päälle?” virnistin.
”Ah, joo. Totta kai”, hän naurahti ja meni ohitseni ovesta käytävälle. Seurasin Joshia takaisin ylelliseen kylpyhuoneeseen.
”No niin. Ootas mä muistelen millä yhdistelmällä tää eni päälle”, Josh naurahti ja käveli suihkukoppiin. Hän paineli useita nappuloita onnistumatta. Mies näytti huvittavalta yrittäessään keksiä millä saisi suihkun toimimaan.
”Kyllä tää kohta”, Josh tokaisi ja siinä samassa suihkusta suihkui vettä. Miehen paidan kangas tummui sitä mukaan, kun se kastui.
”Toimihan se”, mutisi mies ja oli loikkaamassa ulos suihkusta, kun joku sai minut liikkumaan kohti Joshia.
”Nyt kun pääsit tänne asti, niin eihän sulla mikään kiire ole pois mennä”, sanoin käheästi. Nostin käteni miehen rinnalle ja työnsin hänet takaisin suihkuun.
”Ai, että tällaista peliä. Taisit suunnitella tätä alusta asti?” Josh sanoi ilkikurinen virne naamallaan. Vesi valui pitkin miehen kasvoja ja minakin tunsin ja vesipisarat ihollani.
”En nyt varsinaisesti. Näytit vain liian huvittavalta ja no, jotenkin säälittävältä”, kehräsin ja kävelin itsekkin kokonaan suihkun alle. Lämmin vesi alkoi valua hiuksistani ja pyyhkäisin vettä kasvoiltani.
”Vai säälittävältä?” mies toisti ja veti minua lähemmäs. Vesi virtasi päällemme painautuessani vasten Joshia.
”Mmm”, mutisin ja avasin miehen litimärkää paitaa.
”päätit sitten tulla suihkuun vaatteet päällä?” härnäsin silitellessäni paljasta rintakehää avattuani paidan napit.
”Olisinko muka voinut jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä?” hän huokaisi dramaattisesti ja suuteli minua. Joshin maku sekoittui juoksevaan veteen ja vedin häntä yhä vain lähemmäksi.
”Varsinkin, kun olet ollut tänään todella houkutteleva, niin kuin aiemmin mainitsinkin”, Josh hengähti. Hän avasi toisella kädellä kierretyn pyyhkeeni ja pudotti märäksi kastuneen rätin lattialle.
”Satuitko muuten lukitsemaan oven?” muistin kysyä nuolaistessani miehen korvalehteä.
”Ehkä”, Josh mumisi ja kutitteli kylkiäni. Kiemurtelin miwhwn sormia karkuun alasti, mutta suihkun seinä tuli juuri sopivasti vastaan. Minut oli ahdistettu ansaan.
”Mitähän seuraavaksi tekisin?” kysyi mies ja kurkotti kädellään rintakehälleni ja hän painoi kämmenensä ihoani vasten. Puraisin huultani flirttailevasti ja käänsin huomioni Joshin housuihin.
”Mitä jos ottaisit noi pois?” ehdotin vieden pitkät sormeni miehen vyötärölle. Toinen virnisti:
”Jos sä haluut ne pois, niin ota”, mies naurahti kiereoilevasti ilmeelleni.
”Ai, että sellaista peliä”, kehräsin matkien Joshin sanoja ja siirsin käteni housujen reinaan, ja avasin napin vetoketjuineen. Hänen housunsa valahtivat nilkkoihin ja askelella olin aivan kiinni miehessä.
”Mitäs seuraavaksi?” kysyin kuiskaten toisen korvaan matkien miehen lausahduksia edelleen.
”Jos mä jatkan tästä?” mies ehdotti laskien kätensä miehuudelleni. Hengähdin tuntiessani Joshin sormet ympärilläni.
”Et kyllä, kerrankin kun mä oon niskan päällä”, sanoin härnäten.
”Ja selvin päin”, lisäsin hymyillen. Kiedoin vapaan käteni miehen ympätille ja suutelin tätä ahnaasti. Toiesen käteni työnsin Joshin boxereiden sisään. Josh hurisi tyytyväisenä korvaani liikutellessani kättäni härnäävästi edestakaisin. Vedin käteni pois ja valutin boxerit miehen housujen luokse. Kumarruin Joshin eteen suudellen vyötärölle asti. Otin hänen miehuutensa suuhuni kuljattaen kieltäni edestakaisin pitkin sitä. Miehen kädet eksyivät märkiin hiuksiini. Josh huohotti raskaasti huomasin miehen olevan lähellä huippuaan.
Pian mies nytkähti sulkien silmänsä ja hengitti tiheään. Nuolaisin suupieltäni ja nousin ylös nojaten Joshiin.
”Eiköhän riitä, ettei tuu ihan hirvee lasku”, virnistin ja annoin vielä pitkän suudelman, ennen kuin astuin suihkusta. Nappasin pöydältä toisen pyyhkeen ja hiippailin myhäillen ulos höyryävästä kylpyhuoneesta,

Josh

Nojasin tasaten hengitystäni suihkun seinään. Avasin silmäni hitaasti ja vilkaisin ovelle mihin Marcus oli hävinnyt. Minun oli pakko nipistää käsivarttani, että tiesin olevani hereillä. Koko päivä tuntui muutenkin aivan sumulta. Olinko tosiaan ollut päivän saman Marcuksen kanssa, kuin toissa päivänä? Saman henkilön, joka työnsi itsensä pois sylistäni? Kuin unessa pesin itseni nopeasti ja sammutin suihkun. Kostean kylmä ilma iski heti iholleni veden valumisen loputtua. Hytisten hain pyyhkeen lavuaarin alta olevasta kaapista kuivasin itseni huolellisesti. Tuijottelin itseäni hetken peilistä. Yritin kartoittaa päivän tapahtumia mieleeni, ja olin aivan sekaisin. En tiennyt mitä ajatella Marcuksesta, ja kaikesta mitä viimepäivinä oli tapahtunut, aina Adamin murhaaamusta lähtien. Enkä todellakaan tiennyt miten käsitellä Marcus. Hän käyttäytyi todella oudosti, ei kuitenkaan mitenkään huonolla tavalla. Pudistin päätäni ja päätin lähteä takaisin makuuhuoneeseen. Käytävän viileys tarrautui paljaalle iholleni tiukasti.

Marcus

Haahuilin hermostuksissani ympäri vierashuonetta. Mikä minua vaivasi? Kyllä, leikin vakuuttavasti rooliani, mutta jokin oli yt pielessä. Tein kaikke tyhmää, jota en todellakaan tavallisesti tekisi. Kiskoin lökärit jalkaan ja vedin t-paitani ripeästi päälleni. Kävin pahasti ylikierroksilla ja yritin hävittää mielestäni kuvan Joshin alastomasta vartalosta. Hän oli liian, aivan liian hyvännäköinen. Havahduin mietteistäni oven kolahtaessa. Josh haahuili sisään pyyhe vyötäisillä. Katseeni jäi viipymään turhankin pitkäksi aikaa miehen vesipisaroiden koristelemaan ylävartaloon. Käänsin katseeni punastellen laukkuuni mukamas etsiäkseni jotakin. Vilkuilin olkani yli vähän väliä toisen suuntaan. Josh puki vaatteet laiskasti päälleen ja kömpi sitten sängylle peiton alle. Haukotus karkasi huuliltani ja se sai miehen katsahtamaan minua.
”Väsyttääkö?” mies kysyi hymyillen pehmeästi.
”No ehkä vähän”, totesin ja venyttelin hieman. Kaivoin kännykkäni taskustani tarkistaakseni kellon, joka hohti näytöllä melkein yhtä yöllä.
”älä nyt siihen jää nukkumaan. Tuu vaan tänne, en mä pure. Ainakaan kovin kovaa...” Josh virnisti ja taputti kädellään paikkaa vieressään. Mistä tämä epävarmuus tuli? Hiihdin hiljaa sängyn viereen ja istuin varovasti pehmeälle patjalle selin Joshiin. Irrotin hopeisen ketjun kädestäni ja kurotin laskemaan sen yöpöydälle.
”Hyvää yötä”, mumisin ja kaivauduin peiton alle. Olin edelleen selin mieheen ja yritin unohtaa hänet vierestäni parhaani mukaan. Oloani ei yhtään auttanut äskeinen kohtaus suihkussa, mikä oli kirkkaasti mielessäni, tai se, että olimme saman peton alla. Ummistin silmäni tiukasti kiinni ja yritin ajatella kaikkea muuta kuin miestä tummine hiuksineen.
Ruumiini jännittyi joka kerta, kun Josh liikahti omalla puolellan. En varmaan saisi nukuttua silmän räpäyrtäkään. Josh oli tainnut nukahtaa saman tien, tai niin ainakin päättelin tasaisesta tuhinasta. Käännyin varovasti kasvot mieheen päin ja mies olikin kääntyneenä minun suuntaani. Katselin Joshin kauniita piirteitä. Oli hassua sano niin, mutta minkäs sille mahtoi. Hän näytti suloiselta nukkuessaan. Minulle tuli hirveä halu koskettaa miehen silkkiseltä näyttävää ihoa. Vedin kätei varovasti peiton alta ja kurotin silittämään Joshin poskea. Se oli pehmeä, niin kuin arvelinkin ja muistin. Annoin sormeni lipua pitkin nenänvartta, siitä huulille ja kaulaa pitkin olkapäälle. Mies näytti nukkuvan sikeästi minun kuljettaessa käteni hänen kyljeltään takaisin viereeni. Käännyin takaisin sängyn ulkoreunalle, johon asetuin mukavasti. Tunsin sängyn allani liikkuvan Joshin kääntäessä kylkeään. Hän oli onnistunut vetämään yhteisen peitonmukanaan ja kylmä ilma tuntui ihollani. Tartuin peiton reunasta kiinni ja vetäisin sitä ehkä tarkoitusta voimakkaammin. Silloin tajusin, että olin onnistunut kiskomaan Joshin oeiton mukana ja tunsin miehen käden kietoutuvan ympärilleni. Olin jumissa. Tämä ei todellakaan kuulunut suunnitelmiini, mutta kuitenkin väsymys alkoi painaa ja yritin rauhoituttuani sulkea silmät.
”luulitko tosiaan, että mä nukuin?” erotin miehen äänen niskassani ja hän painoi viileät huulensa vasten minua.
”Miten aattelit mun pystyvän nukkumaan, kun mä tiedän, et sä oot siinä?” Josh kuiskasi. Puna nousi kasvoilleni tajuttuani Joshin huomanneen mitä olin tehnyt. Jännityin miehen otteessa. Josh silitteli olkapäätäni samalla lailla kuin minäkin, mutta pikku hiljaa käsi valui alemmas kylkeäni pitkin kohti lantiota ja reittä. Miehen käsi tuntui pehmeältä paitani alla. Halusin nähdä Joshin kokonaan. Hitaasti käännähdin häntä vasten. Katsoin syvälle miehen silmiin, jotka tuikkivat tähtien lailla pimeässä. Vähän niin kuin timantit. Katselin miehen kauniita piirteitä ja mies silitteli hiljaa kylkeäni nukuttavasti. Silmäni painuivat vähitellen kiinni.
”Saanko mä nukkua ihan sun vieressä?” Josh kysyi hiljaa.
”Mmmh”, mumisin unisena hyväksyvästi. Kiepautin väsyneenä käteni miehen ympärille ja vedin itseni aivan kiinni toisen vartaloa. Josh oli hyvin lämmin, mutta tällä hetkellä se ei tuntunut liian kuumalta. Käperryin vielä paremmin vasten Joshia, joka hengitti tasaisesti vieressäni.
”Hyvää yötä”, mutisin.
”Hyvää yötä”, hän kuiskasi ja antoi poskelleni kevyen suukon. Nukahdin tyytyväisenä miehen kylkeen.

Lähettäjä: Redeia (Cabi) 
Päivämäärä:   23.2.13 00:15:50

Hittooh.. Pitäs keksiä jotain rakentavaa muttei vaan ny keksi :DD Aivan ihana <3 Ja noi on niin awwwwwwww <3 :3

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   24.2.13 10:03:27

Aaww. Toi Josh on niin ihanan olonen piruillessaan siitä yöstä. :D:D

Ja rakentavana kommenttina voisin huomauttaa noista näppäily virheistä.. Esim. "miwhwn" oli yhdessä kohtaa kirjotettu. Lisäksi joissain sanoissa oli i-kirjain vaikkei sitä siellä kuulu olla. Tähän nyt en muista esimerkkiä kun luin parissa päivässä koko stoorin. :D

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   24.2.13 10:22:27

asdfghjklöä' ihanan siirappine pätkä:3♥ jatkoo äkkiä!:3

Lähettäjä: karvalakkikeli 
Päivämäärä:   25.2.13 12:55:09

jatkooo äkkii :3:3:3 tää oli ihana söpöstelypätkä, lisää tälläsii <3 ihania miehiä :D:D:Dmut juu, jatka pian :)

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   28.2.13 19:33:21

Nosto jatkon toivossa.

Lähettäjä: -+- 
Päivämäärä:   6.3.13 19:08:54

missä jatko? <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.3.13 00:56:02

Oi tää on nii ihana!! Jatkoa odotellessa :)<3

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   15.3.13 18:50:27

Ylös

Lähettäjä: Maipperi 
Päivämäärä:   17.3.13 10:11:57

Voi ei tää tarina on aivan mahtava! En osaa mitään rakentavaa palautetta oikein antaa, mutta tosiaan nuo näppäilyvirheet häiritsee aika useasti sillä niitä on todella paljon.
Voisit ehkä oikolukea tekstisi ennen julkaisua, niin olisi sitten vähemmän nuita virheitä ja lukeminenkin olisi sitten mukavempaa? :)

Muuta valitettavaa minulla ei sitten olekkaan. Ihana aihe, hyvin kirjoitat ja jatkoa odottelen jo innolla :)!

Lähettäjä: karvalakkikeli 
Päivämäärä:   23.3.13 16:56:28

jatkoooo :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   28.3.13 14:35:55

Tarkoituksena ois tälle viikolle saada jatkoa;) anteeksi taas tämä viivästyminen ja kiitos mahtavista kommenteista<3

Maipperi:

Kiitos kiitos paljon:3 jep täytynee myöntää, että olen laiminlyönyt betauksia... Mutta yritän täst edes parantaa tapani:)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   28.3.13 21:45:20

Hyvää tekstiä! Ainut parantamiskohta mikä vähän hyppäs silmille välillä oli se, että joissain kohdissa saattoi olla tosi monta virkelttä, joska vähäm töksähtelivät...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.13 21:19:01

Jatkoo?:)

Lähettäjä: jjouu 
Päivämäärä:   3.4.13 09:02:19

up ! Aivan ihana tarina :) jatkoa? :3

Lähettäjä: Maipperi 
Päivämäärä:   5.4.13 13:29:54

Millon tää jatkuu, en kestä enää :( jatkoa pliis mahdollisimman pian :)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   7.4.13 14:24:06

No niin, nyt ois taas sitten lisää jatkoa:) Yritin olla mahdollisimman huolellinen näppäilyvirheiden kanssa ja koitin kirjoittaa sujuvamapaa tekstiä:3 Tosin alkaa huolettaan, kun tuntuu, että mun k-rajat vain nousee;)

Luku 5.

Havahduin hereille kuullessani alhaalta kolinaa. Oloni tuntui todella pirteältä ja pitkästä aikaa olin onnistunut nukkumaan kunnolla. Käänsin kylkeä ja tiukensin otetta peitosta käpertyen miehen kylkeen paremmin. Mustatukka nukkui vielä sikeästi minun katsellessa hänen kasvojaan. Ehkä voisin antaa itseni nauttia tästä hetken, joten kietouduin tiukasti Joshiin ja torkahdin vielä toviksi. Tasainen tuhina katkesi Tessin pyyhältäessä paikalle.
”Jooosh, Maaaarcuus! Herätys! Kello on jo yksitoista”, tyttö kiljui ja punastui tajuttuaan miten me nukuimme.
”Ulos!” Josh karjaisi kiukkuisesti ja oven mentyä kiinni hän kiersi kätensä ympärilleni.
”Mä voisin vaikka tottua tähän”, mies mumisi ja hänen huulensa eksyivät kaulan kautta omilleni. Josh maistui vieläkin paremmalle näin aamusta. Hän liikkui varmasti vasten huuliani ja minä ahmin niitä minkä ehdin.
”Ehkä, mut älä elättele toivoa mun suhteen”, kiehnäsin Joshia vasten.
”Ai miks?” Hän kysyi mukamas yllättyneenä ja kiepautti minut alleen.
”Kyl sä tiedät”, henkäisin suudelman välistä, eikä kiihtyvä hengitykseni ollut hyvä juttu näin aamulla.
”Ai tiedän vai? Mut sen mä ainakin tiedän ettet pidä tätä pahana, vaikka mä tekisin näin”, Josh sanoi ilkikurisesti ja työnsi kätensä boxereitteni sisään. Hengähdin voimakkaasti ja työnsin lantiotani miehen kättä vasten.
”Ootko aivan varma?” huohotin ja yritin bluffata, mutta se taisi mennä aivan kuuroille korville.
”No, jos sä et tästä tykkäisi, niin et sä mun kimpussa kiehnäis niin kuin nytkin”, Josh naurahti ja liikautti kättään miehuudellani. Ynähdin nautinnollisesti puristaen silmäni kiinni. Taisin jäädä kiinni. Hän kurottautui nuolaisemaan kaulaani ja näykkäsi korvalehteä. Minä taas yritin epätoivoisesti pitää ääneni kurissa, jotta en olisi pitänyt liian kovaa ääntä.
”Mmm, Josh”, ähkäisin ja pujotin käteni miehen niskan taakse.
”Tunnut hyvälle”, kuiskasin miehen korvaan, joka hymyili vasten huuliani.
”Myönsithän lopulta”, hän tokaisi ja nopeutti liikettään. Ynisin minkä ehdin Joshin alla, joka myös huohotti hieman. Olin lähellä, sillä tunsin väristyksen aalloon tajunnassani. Sähköisku lävisti kehoni juuri samaan aikaan, kun Tess tuli uudestaan rymisten paikalle.
”Tulkaa nyt.... jo...... syömään”, tytön ääni hiljeni loppua kohden, ja hän punastui aivan punaiseksi korviaan myöten. Tyttö jäi jähmettyneenä tuijottamaan, minun hengittäen huohottaen Joshin alla hänen käsi edelleen housujeni sisällä.
”Opettele helvëtti koputtamaan!” Josh huusi, mutta Tess vain seisoi lamaantuneesti paikoillaan.
”Ala nyt mennä”, mies yritti uudelleen, muttei saanut aikaan haluamaansa reaktiota. Kohottauduin toisen alta ja mulkaisin Tessiä murhaavasti.
”Ulos”, sanoin tasisesti. Tyttö säpsähti ja kääntyi säikähtäneenä ympäri ja juoksi lujaa ulos. Tajusin vasta tytön lyödessä oven kiinni, kuinka hävettävä tilanne oli. Rojahdin käteni varasta raskaasti sängylle. Josh veti kätensä pois ja hiippaili äänettömästi ulos huoneesta. Kuulin kylpyhuoneen oven käyvän, joten rentouduin hieman. En jaksanut miettiä tilannetta, vaikka normaalisti olisin päätäni vaivannut asialla vaikka kuinka pitkään. Lopulta nousin ja vaihdoin puhtaat vaatteet päälleni. Josh tuli vaitonaisesti suihkusta ja puki mitään sanomatta vaatteet kaapin luona.
”Mennään syömään”, hän sanoi sitten hiljaa ja seurasin miehen perässä alas kauniita rappusia.
”Huomenta!” Joshin äiti toivotti iloisesti, mihin hänen poikansa vastasi vain murahduksella. Hän ei ilmeisemmin ollut saanut tietoonsa mitään aamuisesta, ja ehkä se olisi parempi. Tess istui pöydässä mietteliäänä ja jähmettyi huomatessaan meidän saapuneen. Tyttö punastui jälleen kokonaan ja yritti kaikin tavoin pitää huomionsa puurolautasessaan.
”Ottakaa vain syötävää”, nainen kehotti pyyhältäen keittiöön laittamaan kahvia. Juuri nyt olisin voinut juoda pannullisen, mutta kylässä ei voinut tehdä niin kuin kotona.
”Äiti, Marcus tarvii sit ison kupin”, Josh totesi istuessaan viereeni pöytään. Oliko hän lukenut ajatukseni? Loin Joshille hurmaavimman hymyn, jonka vain pystyin. Mies hämmentyi niin, että joutui kääntämään katseensa muualle, aivan kuin siskonsakin.
”Sitä ollaankin tänään vaitonaisia”, Sophie huomautti ja laski eteeni oikein suuren kahvikupin.
”Kiitos paljon”, sanoin naiselle ilahtuneesti ja kiitollisesti. Ehkä tämä aamu ei olisikaan niin kamala, kun ajattelin. Otin pöydältä leivän ja pian Joshin äiti tuli tarjoilemaan kahvia.
”Jahas, sinä taidat kuuluakin näihin kahviaddiktoituneisiin, jotka eivät voi olla aamulla ilman kahvia. Varsinkaan ilman isoa kuppia”, nainen sanoi virnistäen.
”Taidan joutua tunnustamaan kuuluvani tuohon ryhmään”, naurahdin hyväntuulisena. Nainen hymyili minulle lämpimästi ja palasi keittiöön tekemään jotain omia askareitaan.

Söimme vaitonaisissa tunnelmissa, mikä tuntui jotenkin hyvin kireältä.
”Josh, monen aikaan me lähdetään? Mun kun täytyy mennä tänään töihin”, kysyin rikkoen hiljaisuuden.
”Mmm, en mä tiedä vielä. Voidaan vaikka tässä kohta lähteä”, mies vastasi ja katsoi suuntaani tällä kertaa eri lailla, kuin aikaisemmin pöydässä. Hänen jalkansa hipaisi kevyesti omaani ja hän laski kätensä reidelleni muiden huomaamatta, ja ryhtyi silittelemään sitä. Josh tuijotti minua tiiviisti, minun hengähtäessä miehen käden siirtyessä sisäreidelleni. Yritin piilottaa sen haukotukseen, ettei Tess huomaisi mitään mitä meidän kahden välillä liikkui.
”Ehkä me mennään”, totesin viattomasti ja toinen nyökkäsi noustessani ylös. Veimme astiamme keittiöön kiittän Sophieta ruuasta. Kävelimme normaalisti portaisiin ja ylös. Kolmanteen kerrokseen päästyämme Josh painoi minut seinää vasten ja suuteli kiihkeästi. Vastasin estoitta miehen suudelmaan, kuitenkin samalla pujottaen käsiäni toisen paidan alle.
”Mites tää kylässä vanhemmilla-retki tähän johti?” kysyin härnäten Joshin kiertäessä vartaloaan minuun kiinni.
”Mähän sanoin jo pariinkin kertaan, että oot ollut aivan liian haluttava”, toinen kehräsi korvaani.
”Et säkään hullumpi ole”, ähkäisin miehen kaulaa vasten. Hapuilin käsilläni Joshin housujen vyötä, joka kolahti helposti lattialle.
”Tää ei oo ehkä paras paikka”, totesin miettien meidät keskeyttänyttä Tessiä. Hän oli tehnyt sen jo useampaan kertaan näiden kahden päivän aikana, enkä varmasti kestäisi sitä häpeän tunnetta enää yhtään enempää. Sanani kuultuaan Josh työnsi minut ovesta sisään, jota vasten olimme nojailleet. Oven takaa paljastui pieni vessa, sekin koristeellisesti sisustettuna.
”Ajattelit sitten täällä panna?” kysyin hieman naureskellen.
”Parempi tää on, kuin tuo käytävä”, toinen vastasi.
”Totta”, totesi ja naksautin oven lukkoon. Kiskoin Joshin housut nilkkoihin ja huomasin hänen olevan oikein innoissaan tilanteesta. Naurahdin pyyhkäistessäni käteni miehen etumuksen yli.
”Ehkä ei kiusata ja anneta sun odottaa enempää”, kehräsin kuin kissa, ahtaassa vessassa ihan kiinni Joshissa. Hän avasi housuni kiihkosta sekaisin ja pian ne tekivät seuraa miehen farkuille. Avasin Joshin paitaa ripeästi aivan kuin meillä olisi ollut kisa siitä, kumpi riisuu toisen nopeammin. Olihan tilanne hieman koominen kun ajattelee, että olimme Joshin vanhempien talossa, ahtaassa pikkukopperossa, vessassa, toistemme kimpussa irroittamatta kumpikaan otettaan toisen vartalosta. Mies nosti minut pöydälle ja jatkoin kiehnäämistä Joshissa. Hän oli välissä kiskonut pois viimeisenkin vaatekappaleen, joka peitti alavartaloni ja nyt hänen silkkiset huulensa seikkailivat alavatsalla ja reisilläni. Miehen hampaat hipaisivat varovasti ihoani. Pidin tällaisesta, ei niin rajusta käsittelystä, vaikka joskus sitäkin piti harrastaa. Varsinkin kännissä.
”Nosta lantiota”, hän sanoi ja tein niinkuin pyydettiin. Tarrauduin tiukasti kiinni mieheen ja hän työntyi sisälleni oikeasta kohtaa. Josh liikkui jälleen aluksi hitaammin, mutta nopeutti pian tahtiaan. Takaraivoni osui tasaisesti seinään ja yritin parhaani pitää ääneni hiljaisena. Uikutin Joshin kaulaan ja painoin kynsillä lujaa miehen olkaan. Höllensin toista kättäni ja yritin saada otettua sillä kiinni lavuaarista.
”Josh, älä vaan lopeta”, vikisin miehelle minkä ehdin huohottaessani raskaasti. Kiedoin jalkani tiukasti toisen ympärille miehen lisätessä tahtia. Roikuin miehen kaulassa pitäen kynsilläni kiinni. Tiesin, että aiheutin Joshille jälleen mukavat mustelmat hartioihin, mutta se olisi vain pieni haitta jostakin näin houkuttelevasta. Joshin työnnöt kiihtyivät kiihtymistään, enkä tiennyt kuinka kauan vielä kestäisin. Pääni takoi nopeaan tahtiin seinään, jo ehkä hieman kipeästikin, tosin kipu haihtui vähitellen mielestäni. Josh tuntui hyvältä sisälläni ja olisin voinut olla tässä koko päivän. Tiukasti miehen otteessa ja tuntea hänen lämpönsä ihollani. Josh suuteli minua välissä ja siirryin hyväilemään miehen kaulaa. Jätin siihen mustelmia näykkäistessäni sitä muutaman kerran voimakkaammin ja näin miehen ilmeestä kuinka hänkin nautti. Joshin toinen käsi pyyhkäisi hiukseni silmiltä ja hän hymyili minulle nopeasti. Parin nopeamman työnnön jälkeen Josh ähkäisi:
”Kohta.” Hän vei kätensä miehuudelleni ja alkoi liikuttamaan sitä edestakaisin työntöjen tahdissa. Se tuntui aivan taivaalliselta ja leijuin kohti vieläkin euforisempaa tilaa.
”Mä en kestä enää enempää”, ynähdin kadottaessani näkökyvyn ja todellisuuden tajun. Josh liikkui vielä hetken, kunnes nautinnon aalto tavoitti hänetkin. Kummatkin hengitimme kiivaasti Joshin sykkiessä vielä edelleen sisälläni.
”Kiitos”, onnistuin kuiskaamaan miehelle, jonka toinen käsi oli ympärilläni napakasti.
”Vielä pieni hetki”, hän sanoi hiljaa, minkä jälkeen Josh painoi lämpimiä suudelmia huulilleni.

Rauhoituttuamme nousin varovasti ja huterasti alas pöydältä. Polveni melkein pettivät, joten Josh joutui nappaamaan minusta kiinni. Kurotin vaatteeni lattialta horjuen ja puin päälleni hitaasti.
”Tiesitkö, että sä näytät seksikkäältä pelkkä paita päällä?” Josh kysyi virnuillen. Tuhahdin vain vastaukseksi ja jatkoin pukemista miehen tutkaillessa minua. En tosin tiennyt kuinka onnistuisin istumaan takamus hellänä, sitä kuuden tunnin ajomatka kotiin...
”Ootsä ihan kunnossa?” mies kuitenkin kysyi huolestuneesti johon nyökkäsin ja hymyilin perään leveästi. Joshinkin puettua – ja minun tujotettua miestä tarpeeksi, kiedoin vielä käteni miehen niskaan ja kurotin itseäni hieman, jotta onnistuin suutelemaan vielä kerran Joshin pehmeitä huulia hellästi.
”Et kyllä oikeasti taida”, mies vastasi omaan kysymykseensä virnistäen ja talutti meidät vierashuoneeseen. Pakkasimme vaitonaisina laukkumme ja olimme valmiit lähtemään takaisin kotiin

Nostin laukkuni olalle ja jäin odottamaan Joshia käytävään. Hänen saatuaan tavaransa kasaan, Josh meni edeltäni alakertaan ja seurasin ihan miehen kannoilla. Tess luki jotain sarjakuvakirjaa mietteliäänä meidän saapuessa keittiöön.
”Äiti, me oltais menossa”, Josh sanoi äidilleen ja halasi tätä tiukasti.
”Ai jo nyt? Ajattelin, että olisitte jääneet lounaalle”, totesi nainen harmistuneesti.
”Marcuksella on töitä, joten joudutaan lähtemään.”
”No sepä harmillista, mutta teidän täytyy ehdottomasti tulla uudestaan”, Sophie sanoi ja astui lähemmäs Joshia.
”Että saamme tutustua Marcukseen paremmin”, hän kuiskasi miehen korvaan ja iski silmää.
”Äiti!” Josh komensi naureskellen. Nainen loi minulle hurmaavan hymyn ja tuli vielä halaamaan minuakin.
”Olipa hauska tavata. Pidäthän poikani aisoissa?” hän lisäsi hymyillen.
”Niin oli. Ja kyllä pidän”, sanoin ystävällisesti astuen Joshin viereen ottaen miestä kädestä. Olin onnistunut yllättämään jälleen, mutta mies näytti vain tyytyväiseltä.
”Mennäänkö sitten kulta?” kysyin hurmaavasti ja mustatukka antoi poskelleni suukon.
”Ihan just”, hän sanoi ja irrotti kätensä hieman haikesti kädestäni ja lähti sanomaan isälleen jotain. Siirryin eteiseen pukemaan ja pian tunsin kädet ympärilläni.
”Mä voisin oikeastikin tottua tähän”, mies hymisi painaen huulensa niskaani. Joshin kosketus tuntui hykerryttävän hyvälle.
”Oottekste jo lähössä?” Tess kysyi selkämme takaa. Josh yritti juuri kutittaa kylkiäni ja kiemurtelin miehen otteesta.
”Juu, mulla on töitä, joten meidän pitää lähteä”, vastasin ystävällisesti ja hymyilin varovasti tytölle.
”Oli hauska tavata”, tyttö vinkaisi ja syöksyi halaamaan minua. Olin hieman hämilläni tytön reaktiosta, mutta taputin häntä sitten veljellisesti päälaielle.
”Tulkaa käymään pian uudestaan”, blondihiuksinen totesi ja irrottautui kimpustani.
”No niin Tess, riittää jo”, hänen veljensä komensi ja nappasi minut vierelleen kietoen kätensä ympärilleni. Jännityin tuntiessani miehen vartalon vieressäni. Kieltämättä tämä tuntui aika mukavalta, ja tähän voisi oikeasti tottuakkin. Josh päästi minust irti ja antoi minun pukea ulkovaatteet, jonka jälkeen hänen kätensä löysi jälleen tien käteeni ja puristi sormensa hellästi omieni ympärille. Edes Alexin kanssa en ollut tuntenut näin, tai edes kokenut mitään vastaavaa, vaikka olihan meillä ollut ihania hetkiä. Siitä huolimatta Josh tuntui paljon turvallisemmalta.
”Me mennään nyt!”Josh huusi äidilleen, joka kipitti vielä miehensä kanssa eteiseen.
”Ajakaa varovasti”, nainen toivotti ja päästi meidät lähtemään. Josh antoi minun mennä edeltä ja veti oven perässään. Oven kolahtaessa kiinni kuului Sophien innostunut ääni:
”Voi että tuo Marcus oli kyllä hurmaava. Josh on kyllä löytänyt hyvän miehen ja he vielä sopivatkin niin hyvin toisilleen.” Josh naurahti vieressäni. Tunsin pienen syylisyyden pistoksen miettiessäni, jos Sophie saisi tietääkin totuuden.
”He taisivat pitää susta. Eiks tää oo ihan hyvä alku jatkaa eteenpäin?” Josh kysyi vihjailevasti kävellessämme autollemme käsi kädessä.
”Jaa, vai että niin sitä aatellaan”, totesin hymyillen ja jatkoin:
”Mä ajan muuten nyt. Sä ajoit koko menomatkan.
”Sithän mä voin kiusata sua kuus tuntia”, mies virnisti ja hyppäsi sisään autoon.Itse asettauduin mukavasti kuljettajan paikalle ja säädin penkkiä sopivaksi, Josh kun oli minua hieman pidempi. Laitoin auton käyntiin ja lähdin ajamaan pihasta hieman epävarmasti.
”Sun auto on tosi outo ajaa”, marisin päästessäni isommalle tielle.
”Äkkiäkös sä siihen totut, ja onhan sulla kuusi tuntia aikaa”, toinen hymähti ja jäi tuijottamaan minua, kun katsoin tietä totisena. Vilkaisin nopeasti miehen suuntaan, jolloin katseemme kohtasivat.
”Mitä?” kysyin hymyn karatessa huuliltani katsoessani miestä ja kallistin hieman päätäni. Oloni Joshin seurassa oli vapaa ja turvallinen, aivan kuin olisin tuntenut hänet pidempäänkin, kuin mitä todellisuudessa olin. Hän katseli minua tuikkivin silmin todeten:
”Sun kanssa on vaan niin mukavaa.” Käänsin huomioni hämilläni tiehen takaisin. Olinko muka ihastunut tähän mieheen korviani myöten? Väittäessäni muuta pääni sisällä, Joshin sormet hipaisivat käsivarttani.
”Mitä sä mieteit?” hän kysyi hymyillen ihastuttavaa hymyä. Punastuin ja pudistin päätäni.
”En kyllä aio kertoa.” Valitsin ehkä väärät sanat, sillä lausahdukseni saivat Joshin härnäämään minua lisää. En voinut kertoa mitä todellisuudessa ajattelin, varsinkin kun ajatukseni lentelivät Joshista aina aamuun tapahtumiin. Olin oikeasti nukkunut harvinaisen hyvin ja tiesin sen johtuvan miehestä. Ilmeisemmin sen asian pystyin myöntämään onglemitta.
”Mä olisin oikeesti halunnut tietää”, Josh totesi apeana ja otti penkillä parempaa asentoa pitkää matkaa varten. Aikaisempi syyllisyys iski jälleen, mutta en aikonut myöntää kuinka paljon tuota miestä ajattelin. Ja vastaushan oli selvä. Aivan liikaa.

”Oliko se tästä liittymästä?” kysyin mieheltä, joka torkkui hyvää vauhtia. Tökin toisen hereille ja Josh hätkähti hereille säikähtäneenä.
”Sä melkein raiskasit mut”, hän totesi hieman kauhuissaan. Virnistin Joshin pelokkaalle ilmeelle.
”Taisit varmaankin nähdä unta”, totesin ymmärtäväisesti, mutta jatkoin vitsillä perään:
”Paitsi ei mun sua tarvis raiskata, kun suostuisit ja antaisit muutenkin.” Iskin silmää sanojeni perään, josta seurasi huitaisu olkapäähäni.
”Ei sitä koskaan tiiä, jos vaikka kieltäytyisinkin”, Josh heitti ja veti kasvoilleen mukamas loukkaantuneen ilmeen.
”Anteeks nyt hirveästi”, totesin hieman humoristisesti.
”Nyt mä kyllä suutuin”, mies murahti ja käänsi katseensa ulos, kietoen kädet ristiin rintansa päälle. No niin, loistavaa. Olin onnistunut suututtamaan tuon hurmaavan tummatukan, joka oli – täytynee myöntää, todella hurmaava edelleenkin, vaikka hän mököttikin kasvot ikkunan suuntaan. Ajelimme vaitonaisissa tunnelmissa, joka tuntui käsinkosketeltavalta. Olimme jo meidän kotikaupungissa, kun rikoin jo toistamiseen lejuvan hiljaisuuden väliltämme. Äänettömyys alkoi tuntua jo ahdistavalta.
”Mä ajan suoraan poliisilaitokselle, niin sä voit mennä kotiin. Tossa on avain ja jos olisit joskus kahdeksan aikaan kotona, niin olisi mukava”, totesin hieman hymyillen. Jos kallisti päätään suuntaani ja sanoi tasaisesti:
”Hyvä on.” Nyökkäsin ja ajoin auton poliisilaitoksen eteen. Sammutin auton luoden silmäni mieheen apumiehen paikalle. Siinä tuijottaessani Joshia, tunnelma välillämme latautui sekunti sekuntilta. Kumpikaan ei edes yrittänyt kääntää katsettaan pois ja tunsin kuinka miehen silmät pureutuivat mieleni läpi, aivan kuin hän olisi koittanut lukea ajatuksiani.
”Mun pitäis varmaan mennä”, mutisin, mutten tehnyt ainuttakaan elettä lähteäkseni. Toinen tarkkaili minua herkeämättä ja eikä hänkään usuttanut minua lähtemään, Taas tunsin sen saman tunteen, kuin yölläkin. Tahdoin kokea miehen uudelleen vasten ihoani koskea sitä pehmeää ihoa. Kurkotin käteni hitaasti Joshia kohden ja käteni oli melkein toisen poskella, kun tajusin mitä olin tekemässä.
”Anteeksi”, sopersin ja vedin käteni pois miehen puolelta. Josh kuitenkin ottikin siitä kiinni ja vei sen poskelleen. Tuntiessani toisen lämmön vasten kättäni suljin silmäni kevyesti.
”Mitä sä mietit?” Josh kysyi hiljaa.
”Sua”, vastasin miettimättä. Tulipahan sekin sitten myönnettyä, tosin en saanut minkään laista kohtausta, vaikka olinkin asian kertonut. Mies hymähti jotakin, mutten saanut selvää mitä. Istuin edelleen kasvot Joshiin päin, silmät ummessa ja hätkähdin erottaessani toisen huulet hipaisemassa kättäni, joka oli ollut miehen poskella. Pian tunsin Joshin sormet leuallani ja hän veti minua lähemmäs itseään. Hän suuteli minua hellästi todeten perään:
”Hauskaa työpäivää.”

A/N. loppuun:D Toivottavasti piditte tästä pätkästä;) Mä alan mennä kyllä pahasti vaan tollasseelle söpöstelylinjalle... Ja vinkkinä kahviaddikti-sanan taivutus ihan mihin muotoon vaan on ihan hirveen hankalaaxD

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   8.4.13 11:36:35

Ensi reaktio kun huomas et tää on jatkunu: AAAAAWW!!! <3_<3

Vooi.. On se vaan sulosta.. Mahto Tess saada traumoja. :D Hyvä pätkä. Toivottavasti jatkoa tulee taas pian.

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   14.4.13 21:33:23

Uus lukija ilmottautuu!
Oikeesti ehdottomasti top 3 kuuluu tämä tarina täällä! Jotenkin niin erilainen mitä nämä muut tarinat täällä. Olen ihan rakastunut kumpaankin noista miehistä ;) Ihana kun kummatkin yrittää olla noteeraamatta toisia liikaa etteivät paljastaisi täysin tunteitaan! Ihan mielettömän sulosia<3

Pian tunsin Joshin sormet leuallani ja hän veti minua lähemmäs itseään. Hän suuteli minua hellästi todeten perään:
”Hauskaa työpäivää."

Täydellistä..
Mutta eikö ne voisi vähän vihjaista jo miten ne välittää oikeesti toisistaan?! :):))

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   14.4.13 22:49:18

paljon paljon kitoksia ihanista kommenteista ankku ja jenna:3 ja vai että ihan top kolmoseen? tässähän ihan kohta pudotaan tuolilta;) katsotaan katsotaan miten tarina etenee;))) ja tän tarinan alkulähtökohtahan oliki välttää kaikka kliseitä ja kirjottelen sellasia kohtia, joista tykkään, joten;) taidan tykätä vähän liikaa kaikista söpöilyjutuista:D mut yrittelen saada jatkoa taas lisää piakkoin(:

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   19.4.13 12:38:06

Jatkoa koska? Tää on niin ihana<33

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.13 20:08:22

jatkooo :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.13 22:27:22

Millon jatkoo?:)

Lähettäjä: Sannii<3<3<3<3 
Päivämäärä:   21.4.13 15:12:04

Niin hyvä!Sais olla viel lisää noita K 18kohtia!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.4.13 16:25:56

^^ sanni mee lukee sitä materiaalii jonnekki muualle mikäli ikä riittää ;)

Lähettäjä: <3 
Päivämäärä:   22.4.13 19:49:58

millo jatkooo?:)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.4.13 14:33:59

Jatkoo äkkiiii

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.4.13 14:46:22

Jatkooo milloonn??

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   27.4.13 13:11:02

Kiituksia taas kommenteista:3 ne piristää;)

Ja jep jep ^^ Sanni, oot aivan oikeessa;D Mut mut täs ois taas tällanen pätkä....

Olin juossut vauhdilla työpaikalle, Joshin vaihdettua kuljettajan paikalle.
”Hei Marcus!” infomme naishenkilö tervehti hymyillen. Heilautin vain kättäni ja hölkkäilin kasvot punehtuneina ylös.
”Iltapäivää”, totesin päästessäni toimistoon ja Monica käännähti ympäri minun suuntaani.
”Hyvä, että tulit jo näinkin ajoissa. Ajattelin, että pääset vasta illasta”, nainen sanoit ja viittoili minut luokseen.
”No niin, mennään minun toimistoon, että voin rauhassa selittää koko tämän hetkisen tilanteen”, Monica huokaisi väsyneesti. Kävelin ripeästi naisen perässä, ajatukset kuitenkin vieläkin Joshissa.
”Hei, Marcus?” Monica huhuili edestäni. Olin vajonnut ajatuksiini jälleen kerran.
”Anteeksi, mä oon nukkunu liian vähän viimeaikoina”, sopersin jotain epämääräistä selitystä, pomolleni, ja tämähän ei pitänyt paikkansa... Viime yönä olin ainakin nukkunut paremmin kuin pitkään aikaan. Monica tyttyi vain nyökkäämään ja aloitti sitten:
”Eli tämä mies, VonKrof, josta eilen soitin on siis osallisena asamoihin piireihin, kuin ensimmäinen uhri Adam. Yhteyksiä ollaan vasta löydetty huumekaupan puolelta, mutta epäilemme heidän toimineen yhdessä jonkin muunkin bisneksen kanssa. Ja niin kuin kerroin miehen luota löytyi yksi nainen tapettuna ja kaksi kellarista, sidottuna kiinni ranteista kiviseinään. Tutkimme miehen asunnon ja paperit, joista paljastui hänen omistamansa naiset. Omistuskirjan oli ovelasti piilotettuina lattian alle, josta löytyi myös huumekätkö. Muutama agenttimme lähti käymää VinKrofin asiakkaiden luona. Minä ajattelin, että me voisimme lähteä kuulustelemaan miehen vaimoa. Hän asuu kaupungin laidalla olevassa kartanossa.”
”Selvä, lähdetään sitten”, sanoin ja Monica hymähti myöntävästi.
”Käyn vain ensin toimistossani tarkistamassa postit”, lisäsin ja käännyin huoneeni suuntaan. Pöydälläni oli muutama kirje, jotka poimin käteeni. Selasin ne nopeasti läpi, mutta mikään niistä ei ollut niin tärkeä, että olisi vaatinut ylimääräistä huomiotani. Palasin Monican luokse, joka oli jo valmiina lähtemään takki päällä.
”Eiköhän mennä”, nainen totesi ja lähdimme hissille, josta pääsi alas autotalliin.
”Mites teillä on mennyt Joshin kanssa?” Monica tiedusteli. Miten sen toteaisi ulkopuoliselle?
”Mmm hyvin”, se taisi edelleenkin olla paras vastaus. Sanottuani vastaukseni ääneen, häpeä iski mieleeni. 'Hyvin' oli oikeasti aivan liian lievä ilmaisu, ja jos ihan totta puhuttiin, en olisi saanut kajota Joshiin ollenkaan, niin kuin olin päättänytkin. Päätökseni tosin oli kaatunut baari-illan takia.
”Sepä hyvä, sillä miunulla on yksi huoli vähemmän murehdittavana. Ja lisää ei ole selvinnyt?”
”Ei. Luulempa ettei Josh tiedä mitään ystävänsä touhuista. Voin vielä kysellä tänään vähän tarkemmin. Emme ole kauheasti puhuneet murhasta, sen verran se on miestä tuntunut järkyttävän”, vastasin istuessani Monican viereen autoon.
”Hyvä on”, nainen totesi kaartaessaan ulos autotallista ja suuntasi keskustaan päin. Ajoimme ripeästi hiljaisen keskustan läpi seuraten navigaattorin reittiä kohti tämän naisen taloa.
”Mitä sulle kuuluu muuten?” Monica rikkoi hiljaisuuden väliltämme. Yllätyin kysymyksestä ja häkellyin hetkeksi. Lopulta sain vastattua:
”Kyllä tää tästä.” Vilkaisin naisen suuntaan tuntiessani hänen tiiviin tuijotuksensa.
”Onhan kaikki hyvin?” nainen kysyi huolissaan. Huokaisin hiljaa. Kai minulla oli asiat hyvin... Minulla oli talo, ruokaa, työpaikka, mutta jotain puuttui. Ajatukseni karkasivat väkisinkin Joshiin. Olin tuntenut miehen hädin tuskin viikon. Silti tuntui kuin olisimme tunteneet vuosia. Tyydyin vain nyökkäämään Monicalle vastaukseksi. Olihan tilanne erilainen, kuin missä olin ikinä ollut. Toisaalta oli hyvä, että Joshilla oli vielä viikko aikaa jäljellä asua luonani, mutta mitä sitten, kun hänen täytyi lähteä? En edes aio jossitella sitä vaihtoehtoa, että hän jäisi luokseni asumaan. Totta kaihan miehellä oli omakin elämä. Jälleen ajatukseni saivat minut synkentymään. Tulen vielä hulluksi pääni kanssa. Katselin ikkunasta hiljaisena rauhallisia maisemia, jotka muuttuivat maaseuduksi mitä kauemmaksi ajoimme.
”Asuuko hän kaukana?” kysyin ja vaihdoin hienosti aihetta.
”Ei, tästä ei oo enää kun hetki. Talo näkyy tuon metsikiön takaa”, Monica vastasi osoittaen kädellä talon suuntaan.
”Aa, aivan”, mutisin hiljaa. Miksi juuri minun oli pitänyt mennä tutustumaan Joshiin? Ja miten vieläpä sattuikin, että hän tuli juuri minun luokseni? Ihan kuka tahansa muukin olisi tästä selvinnyt... Helngitin kerran syvempään, kykkä minäkin selviäisin.

Monica ajoi auton talon pihaan.
”Ihan hulppea huvila”, totesin virnistäen katsoessani talon suuntaan. Rakennus muistutti hieman Joshin vanhempien taloa, joka oli myös todella suuri kartano.
”Niin kyllä on. Ei ole rahasta pulaa”, naine loi minulle merkitsevän katseen ja kävelimme vaalealle kuistille, missä Monica soitti ovikelloa. Oven tuli avaamaan pienukokoinen nainen mustassa mekossa.
”Hei olen rouvan taloudenhoitaja. Kuka kysyy?” hän puhui muodollisesti ja niiasi vielä perään.
”Olemme kaupungin rikospoliisista. Etsimme rouva VonKrofia”, Monica sanoi asiallisesti.
”Emäntäni ei valitettavasti ole juuri nyt paikalla. Haluatteko jäädä kenties odottamaan? En kylläkään tiedä kauan hän on poissa”, taloudenhoitaja vastasi pahoittelevasti. Monica näytti hetken harkitsevan tarjousta, mutta pudsti sitten päätään.
”Kiitos, mutta ei kiitos. Emme ehdi valitettavasti jäädä odottelemaan. Antaisitko kuitenkin tämän numeron ja pyytäisit VonKrofia soittamaan?” Monica pyysi ojentaen käyntikorttinsa. Nainen nyökkäsi.
”Kyllä, tietysti. Hyvää päivänjatkoa”, hän sanoi ja sulki oven edessämme. Käännyimme ympäri palataksemme autolle takaisin. Minulle tuli outo olo, aivan kuin naine olisi valehdellut meille.
”Luuletko...” ehdin aloittaa, mutta pomoni vaiensi minut.
”Autossa. Tiedän mitä ajattelit.” Istuin tutulle matkustajan paikalle ja kiersin itseni Monican suuntaan.
”Olen varma, että hän valehteli”, sanoin kiihtyneemmin. Pidin oiukeasti paljon työstäni varsinkin jännissä tilanteissa.
”Olen aivan samaa mieltä. Mietin tosissani, että olisi pitänyt mennä sisälle odottamaan, mutta suurella todennäköisyydellä se olisi ollut turhaa. Luulen, että emme olisi nähneet rouvaa suutä huolimatta”, hän sanoi jatkaen:
”Joten jäämme odottamaan. Ajan auton vähän kauemmaksi. Katsotan lähteekö nainen autolla liuikkeelle.”

Josh

”Koska marsujen jälkelaisten joukossa on valkoisia, resessiivistä alleelia ilmentäviä yksilöitä, tulee mustien vanhempien olla heterotsygoottisia(Vv). Mustia jälkeläisiä syntyi lukusuhteessa 2:1 eikä 3:1. Tämä johtui sattumasta, joka voi vaikuttaa lukusuhteisiin silloin, kuin jälkeläismäärä on pieni”, tuijotin lamaantuneena ruudulla viliseviä mustia ja valkoisia marsuja. Olin jäänyt tuijottelemaan jotain eläintiededokumenttia, jossa selitettiin kuinka marsujen värit olivat jossain ihme kokeessa periytyneet. Kallistin itseni pitkäkseni sohvalle ja otin mukavemman asennon surffailemiseen. Kelasin kanavia vauhdilla, lopulta turhautuneena laitoin sen kiinni. Katselin kattoa tylsistyneenä, joka tosin ei paljoakaan auttanut tylsyyteeni. Kohottauduin ylös tuntiessani puhelimeni värisevän taskussani ja huomasin, että Marcukselta oli tullut viesti:
”Mulla menee tääl viel useampikin tunti, että en oo viel kasiks kotona, joten käyttäydy!” Naurahdin miehen viestille, osasi sitten olla huumorintajuinen. Oloni Marcuksen seurassa tuntui hyvin luontevalta, siitä huolimatta vaikka olimmekin tunteneet juri ehkä viikon. Tiedän, se on lyhyt aika, mutta siitä huolimatta tässä oli jotain muutakin. Mietin jotain sujuvaa vastausta toiselle, mutta mieleeni ei tullut mitään hauskaa. Tyydyin vastaamaan vain lyhyesti ja nakaasin puhelimeni toiseen päähän sohvaan. Jouduin kuitenkin nousemaan sen soidessa uudestaan. Tällä kertaa soittaja oli pomoni.
”Josh puhelimessa”, vastasin asiallisesti.
”Hei, pääsisitkö tänään illalla pariksi tunniksi töihin? Dean on sairastunut, joten tarvitsisin muutaman tunnin tuuraajaa. Onnistuuko?” mies pyysi. Olin töissä keskustassa olevassa baarissa, jonka omisti Gearge Brik. Hän oli 40 puolelle kääntyvä mies, täynnä tatuointeja ja lävistyksiä, mutta kuitenkin hän oli työntekijöilleen todella reilu. Ja eiköhän pieni työkeikka ole ihan okei?
”Kyllä mä voin tulla. Mulla menee n. 20 minuuttia”, totesin pomolleni, joka oli huojentunut.
”Mahtavaa. Nähdään sitten kohta”, George sanoi hyväntuulisesti. Lopetimme puhelin lyhyisiin tervehdyksiin, jonka jälkeen siirryin vaatelaukulleni etsimään työvaatteita. Samalla näpyttelin viestin Marcukselle muuttuneesta ohjelmasta. Kirjotin miehelle myös lapun keittiön pöydälle, jossa oli osoite mistä minut löydettäisiin. Astelin keittiöstä eteiseen reippaasti laukku jo olallani. Muistin vielä poimia avaimet pöydältä, ennen kuin hölkkäsin rapukkoa alas.

Marcus

Istuimme vaitonaisina kahvikupit käsissä ja katselimme ikkunasta, jos tämä kyseinen nainen mahtaisi ilmaantua paikalle. Monica oli ajanut auton ulos pihatieltä ja olimme jääneet odottamaan. En tiennyt mitä olisin sanonut Monicalle. Juttelimme usein kaikista mailman asioista, mutta juuri nyt en saanut suutani auki. Olisiko se johtunut naisen aikaisemmasta kysymyksestä? Kai minun jotain pitäisi sanoa...
”Öö, mitä sille sun miesystävälle kuuluu?” sain kysyttyä takellellen. Monica hymyili hieman vaivaantuneena.
”Kait ihan hyvää. Me tosin erottiin, kun sain selville, että se petti mua”, nainen vastasi. Vedin kasvoilleni pahoittelevan ilmeen.
”Ei se mitään. Tiesin, että se mies oli liian täydellinen ollakseen totta,
”No jokos sä lähetit meiän ryhmän sen perään?” kysyin hieman naurahtaen rikkoen jään väliltämme.
”En, mutta kyl mä sitäkin harkitsin”, Monica hymyili. Niin, luulisi ainakin sen miehen saavan sydänkohtauksen, jos kahdeksan isoa miestä miestä astelisi perässä ja seuraisi kotiin asti. Tosin jos minulle kävisi noin, voisi siinä käydä aivan toisin kuin ensin tarkoituksena olisi...
”Mites sulla? Vieläkö sulla on se naisystävä, josta joskus puhuit?” kysyi nainen kallistaen päätään. Tämä oli se aihe, jota yritin aina parhaani mukaan vältellä.
”Tuota, se on aika monimutkainen juttu”, mutisin katsomatta pomoni suuntaan.
”Ai, miksi?” hän kysyi huolestuneena. No niin, jumissa oltiin. Millä oikealla kysymyksellä, tai vastauksella olisin onnistunut kiertämään tämän? Olin juuri avaamassa suutani, kun puhelimeeni tuli viesti. Otin sen esiin ja vilkaisin lähettäjän.
”Josh?” totesin hiljaa ja painoin viestin auki: ”Mulle tuli työkeikka, joten oon siellä pari tuntia. Jos satut eksymään sinne asti niin tarjoan lasillisen. Huom! Sitten vaan yhden...
”Jahas”, naurahdin ja kirjoitin nopeasti vastauksen.
”Mikäs nyt noin hauskaa oli?” nainen vieressäni kysyi.
”Mmm, ei nyt mikään ihmeemmin. Josh vaan ilmoitti menevänsä töihin.”
”Jaa, jaa. Mut niin, mitä teille on käynyt?” Monica tivasi vastausta. En ollut onnistunut kiertämään sitä. Nyt meidän epäilty voisi pyyhältää paikalle ja pelastaa minut tukalasta tilanteesta.
”Mmm, en haluaisi kauheasti keskustella aiheesta”, sopersin naiselle ja yritin näyttää hieman ahdistuneelta aiheen takia.
”Ai. Puhuminen kuitenkin useimmiten auttaa”, nainen sanoi auttavasti. Huokaisin syvään, nyt ei auttaisi muu kuin keksiä toimiva tarina.
”No hyvä on. Ei se vain enää toiminut. Kumpikaan ei puhunut toisilleen enää mitään ja tuota”, yritin keksiä Alexista naismaisia piirteitä...
”Loppuajasta hän oli aika väkivaltainen ja eikä sitä naista kiinnostanut kuin omat mielipiteensä”, tuhahdin raskaasti. En halunnut tuoda Alexin aikaisia tunteita pintaan, koska tuska niistä oli vielä liian suuri. Monica näytti vieressäni hieman järkyttyneeltä. Harva tiesi Alexin pahoinpitelyistä, vaikka vammani olivatkin olleet suht suuret.
”Et sä oo koskaan puhunu tosta mitään”, nainen sanoi synkentyneenä. Aivan kuin olisi vasta nyt ymmärtänyt miksi vastailin hieman vastahakoisesti. Nainen vieressäni vaipui omiin ajatuksiinsa, eikä kysellyt enää mitään. Ilmeisemmin ilmeeni kertoessani Alexista oli saanut Monican vaikenemaan. Miksi hänen pitikin tuosa vanhat ja ikävät muistot esille?
`
”Kai meidän parasta lähteä, lähetän paikalle toisen ryhmän vartioimaan taloa”, Monica sanoi ja käynnisti autonsa. Ajoimme isommalle tielle hiljaisina.
”Herra Krofin vaimon odottelu oli ollut suht turhaa, eikä mitään selvinnyt”, Monica selitti puhelimeen jollekin, Minun huomioni oli siirtynyt jälleen Joshiin. Niin, mitä sitten oikeasti tapahtuu, jos juttu ratkeaa ja mies on syytön? Hölmö, tietysti hän palaa asumaan omaan asuntoonsa. Mahdammekohan koskaan enää tavata? Kuka tietää, siitä huolimatta kaikki on tuntunut etenevän hyvin nopeasti. Liiankin? En ollut varma omista, enkä Joshinkaan ajatuksista. Kun vain murha saataisiin ratkaistua.
”Marcus, meetkö sä vielä asemalle, vai ajanko sut suoraan kotiin?” Pomoni kysyi keskeyttäen mietteeni.
”Juu, mulla on kaikki vaatteet siellä”, totesin Monican pysähdyttyä liikennevaloihin.
”Selvä.” Asemalle oli vielä muutaman minuutin matka, joka tuntui tavallista pidemmältä, kuin normaalisti. Välillä mietin olisiko fiksuinta myöntää, että olin homo ja minulla ei ollut ketään, - naisystävistä puhumattakaan, ketään, mutta toisaalta en kestäisi sitä kaikkea sotkua mitä siitä seuraisi. Huomasin Monican menettäneen puhekykynsä kokonaan noustessamme autosta poliisilaitoksella. Piha oli autio, eikä kumpikaan sanonut sanaakaan. Kaupungin katuvalot hohtivat himmeästi hämärtyvässä illassa. Olin nopeampi kaivamaan avainkorttini ja leimasin oven auki.
”Nähdään huomenna”, totesin Monicalle kävellessäni työhuoneelleni. Vedin kevyen oven kiinni ja lysähdin nojatuolille, joka sijaitsi huoneeni nurkassa. Katselin ikkunoista toimistoon, ja harvinaista kyllä, meidän kerroksemme oli tyhjä. Haukottelin leveästi valmistautuen nousemaan ylös, kun ouhelimeni soi juuri.
”Kuka nyt enää tähän aikaan soitti?” totesin hivenen ärtyneesti ääneen ja kaivoin kännykän taskustani.
”Seth?” luin näytöltä. Olin yllättynyt, sillä emme olleet moneen vuoteen ollut minkään laisissa yhteyksissä ja nyt yllättäen hän soittaa. Olin kuitenkin säilyttänyt miehen numeron kännykässäni ihan vain varmuuden vuoksi. Tuijotin välkkyvää nimeä hetken, kunnes laskin kännykän kädestäni pöydälle. En halunnut vastata. Kuuntelin puhelimeni tuttua soittoääntä ja pian se lakkasi, ja ilmoitti yhdestä uudesta puhelusta. Astelin kaapilleni ja otin siviilivaatteeni kaapista vaihtaakseni ne jälleen päälleni. Vaihdettuani otin puhelimeni ja talsin ulos asemalta.

Terästin mieleeni Joshin työpaikan nimen raahautuessani jälleen sen saman aution pihan. Muutenkin kaupungissa oli hiljaista, vaikka kello näytti jo lähemmäs kymmentä. Olin onnistunut tuhlaamaan melkein tunnin työpaikalla, vaikka enhän ollut edes tehnyt mitään. Isäni soitto vaivasi mieltäni saapuessani All that Jazz-klubin ovelle. Josh oli sanonut työskentelevänsä täällä. Laitoin käteni oven kahvalle, mutta peräännyinkin sivummalle. Hain kännykästäni Sethin numeron soittaakseni. Nostin puhelimeni korvalle jännittyneenä. Joku poikaporukka käveli kadun toisella puolella äänekkäästi ja minä taputtelin tummaa asfalttia hermostuneena jalallani.
”Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä...” Niimpä tietysti. Turhaan vaivasin asialla päätäni. Harppasin klubin ovelle ja astuin sisälle sen hämärään tunnelmaan.

Niin kuin nimestäkin päätteli, oli baari vanhaa jazzia soittava, hieman rauhallisempi illanvietto paikka. Joshin mainittua ensimmäisen kerran työskennelleensä baarissa, olisin luullut hänen olevan jossakin modernissa, nykymusiikkia soittavalla diskoklubilla. Ainakin ulkonäkönsä perusteella. Kuitenkin baari oli vanhahtava ja hyvin tunnelmallinen, väkeä siitä huolimatta riitti useampaankin pöytään.
”Marcus!” Josh huikkasi ovelta katsottanu oikealta puolelta, pyyhkimässä pöytiä. Suuntasin kulkuni miehen luo, jolla oli esiliinaa esittävä vaate päällään.
”Aika houkutteleva vaatetus”, naurahdin ja iskin Joshille silmää leikilläni.
”Älä nyt viitti, täähän on yhtä seksikäs, kun sun työvaatteet”, mies totesi hymyillen.Nojailin mustaksi maalattuun tolppaan Joshin pyyhkiessä lähipöytiä. Jouduin myöntämään, että hän näytti entistä paremmalta siisteissä tarjoilijan vaatteissa. Mies siirsi pitkiksi kasvaneita hiuksia kämmenselällään kasvoiltaan ja hyvä, etten syöksynyt toisen kimppuun ja tehnyt liudan asioita, joita häpeäisin hetken päästä.
”Haluutsä jotain?” Josh kysyi aikomuksenaan suunnata baaritiskin taakse. 'Vaikka sut', mietin mielessäni, joka ei onneksi karannut suustani ihmisten ilmoille.
”Mmm, vaikka jotain makeeta”, tuumaisn ja lampsin tiskille toisen eteen. Istahdin korkealle ja hieman kuluneelle baarijakkaralle ja seurasin miehen tottunutta tapaa sekoittaa juomaa.
”Ootko sä täällä ainoons töissä?” kysyin hörpättyäni drinkkiäni, jonka Josh oli minulle valmistanut.
”Nyt joo, mutta paikan omistaja tulee mun vuoron päätyttyä, kun tuurasin yhtä, joka oli kipee”, mies vastasi samettisella äänellä. Vaivuin ajatuksiini Joshin palvellessa väliin muutaman asiakkaan. Pyörittelin sormeani pitkin lasin reunaa miettien isääni. Kuitenkaan en ehtinyt kauaa murehtia, kun joku mies pyyhälsi tiskille.
”Mitäs Josh?” mies kysyi maireasti ja nojasi baaritiskin yli lähemmäs Joshia.
”Eipäs mitään kummempia”, Josh sanoi nostaessaan laseja pöydälle. Istuin omalla paikallani sanomatta mitään, ja seurasin heitä sivusta.
”Onko sulla tänään jotain, vai haluutko tulla mun luokse yöks?” toinen ehdotti sipaistessaan Joshin esiliinan reunaa. Yritin edelleenkin olla huomaamattomasti, mutta Josh loi minuun nopean vilkaisun. Käänsin katseeni tiskiltä jazzkitaraa soittavaan naiseen saadakseni ajatukseni muualle. Totta kaihan Joshilla oli ystäviä, ja emmekä olleet tunteneet kuin viikon verran. Ei tällainen saisi minua vaivata, mutta vaivasi kuitenkin. Eikä meidän välillä ollut mitään. Josh vain asui luonani vielä hetken työn takia. No, olinhan päätynyt hieman lähempäänkin kontaktiin miehen kanssa, mutta siihen se sitten jäikin...
”Tiedän, että et viihdy yksin”, toinen houkutteli ja kiehnäsi baaritiskillä.
”Tuota, tuota...” Josh mutisi. En voinut olla hiljaa enää.
”Hän on minun kanssani”, totesin asiallisesti ja käännyin heidän puoleensa.
”Niin varmaan. Ja sä olit?” mies totesi ärtyisästi ja halveksuvaan äänensävyyn hänen katsahtaessaan minuun.
”Itseasiassa, erikoisagentti Marcus McCove, kaupungin rikospoliisista”, totesin tyynesti väläyttäen tuolle ärsyttävälle miehelle virkamerkkiäni.
”Ja millä perusteella muka Josh on sun seurassa?” mies tivasi.
”Asiahan ei sinulle kuulu”, vastasin edelleen asialliseen sävyyn, jatkaen:
”Kuka lie oletkaan.”
”Zack Hopkins”, mies esittäytyi. Tuhahdin vastaukseksi ja kulautin lopun juomastani kurkkuuni.
”Sano nyt Josh jotain”, Zack yritti.
”Oikeastaan Zack, Marcus on oikeassa”, Josh sai sanottua työn lomasta.
”Noh, eipä kai auta kun etsiä joku muu. Muuten Marcus, tiesitkö sä, että Josh on homo?” Zack kysyi virnuillen. Ilmeisesti yritti aiheutta minulle jotain ongelmia ja leikkiä, että tunsi Joshin paremmin.
”Itseasiassa...” tuumasin ja kurottauduin Zackin lailla baaritiskin yli, napaten kiinni Joshin kauluksesta vetäen miehen lähelleni ja painoin huuleni kiihkeästi Joshin huulille. Olin onnistunut yllättämään sekä Joshin, että Zackin, joka nyt tuijotti minua happamasti, kun suutelin Joshia tottuneesti.
”Hmm, taisin olla väärässä. Täytynee sitten tyytyä Adamiin”, mies sanoi ivallisesti. Siinä kohtaa Josh värähti ja työnsi minua kevyesti kauemmas.
”Kuule Zack, Adam on kuollut”, Josh sai sanottua hiljaa. Zack pysähtyi kuin seinään ja kääntyi puoleemme.
”Mitä?” hän kysyi yllättyneisyyttä äänessään. Josh nyökkäsi ja seurasi, kun Zack paiskasi tiskiltä muutamat lasit maahan räsähtäen.
”Mistä tämä Zack tuntee Adamin?” kysyin hiljaa, jotta järkyttynyt mies ei kuulisi.
”Zack on maannut varmaan jokaisen kylän miehen kanssa ja tiesin juuri hänen pettäneen minua Adamin kanssa. Ja suutuspäissäni minäkin pariin kertaan. Ilmeisemmin Zack viihtyi enemmänkin hänen luonaan, tosin eihän Adam koskaan mitään Zackistä maininnut.”
”Siinä tapauksessa häntä olisi syytä kuulustella”, totesin ja otin puhelimeni soittaakseni päivystävälle partiolle. Nousin ylös Zackin luo todeten:
”No niin, sä lähetkin sitten asemalle kuulusteltavaks. Kyyti on kohta ulkona.” Otin kiinni miehen oikeasta kädestä ja lähdin taluttamaan ulos, johon yövuoron pojat olivat luvanneet tulla. Ovella loin nopean vilkaisun Joshiin, joka aavistuksen surumielisenä siirtyi keräilemään lasinsiruja maasta meidän kadottua katulamppujen hohtamalle kadulle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.4.13 22:52:31

Tää on ihan paras!!!en malta oottaa millon jatkoo tulee <3<3:)

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   27.4.13 23:01:40

Jatka :3 Että en keksi mitään kritiikkiä -.o

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   28.4.13 11:08:15

Oooij.. <3

Oikolukeminen taisi jäädä? Aika monia vokaali virheitä oli tässä ihanan pitkässä pätkässä.

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   28.4.13 12:19:02

^^^ myönnettäköön et jäi.... yirtän tos joku päivä oikolukee ja vois sit kaikki pätkät laittaa uuden topan alkuu;D

mutta mahtavaa että lukijatkin tykkää koska mäkin oon aika kiintyny mun hahmoihin:3

Lähettäjä: kjs 
Päivämäärä:   28.4.13 14:06:31

Tää on niin upee! <3 Pari kirjoitusvirhettä tosiaan, mutta eivät häirinneet kovinkaan:)

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   1.5.13 17:52:16

up

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.5.13 17:27:36

Jatkoo!!tää on nii ihana<3 :3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.5.13 18:43:26

Up ihanatarina!!<3<3

Lähettäjä: dlkk 
Päivämäärä:   5.5.13 20:11:50

uwaa tää on aivan älyihna<3 millo jatkoa? :3

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   10.5.13 17:01:49

tuleekohan enää tähän jatkoa ?

Lähettäjä: jejjeje 
Päivämäärä:   10.5.13 18:57:59

Jatkoooooii nyt!

Lähettäjä: -/*+ 
Päivämäärä:   21.5.13 17:52:45

koska jatkoaa? :3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.5.13 22:24:23

Ihana tarina <3 oon ihan liian kiintyny tähän, koska jatkoo ;_;

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   1.6.13 12:59:05

Koska jatkoo? Tää topaki täyttyy seuraavasta ,joten jos joku tekis uuden?:)

Lähettäjä: Jazz 
Päivämäärä:   1.6.13 15:31:35

Jatkoa heti kun vaan saan kirjoteltua;) Ja uuden topan voisin tässä tehdä ja kirjotella otsikonkin oikein... :D