Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   1.4.12 15:17:09

A/N: Hymyile ja vilkuta on ollut luettavissa jo aikaisemmin, mutta nyt olisi vuorossa uusi - hiukan muokattu - versio. Katsotaanpas jos vielä löytyisi lukijoita (:

Hymyile ja vilkuta

Olipa kerran viisi nuorta prinssiä, jotka hallitsivat valtakunnassaan pitkään ja viisaasti. He asuivat samassa linnassa ja linna oli hienoin mitä maa saattoi päällään kantaa. Joku laitapuolen kulkija saattoi sanoa, että linna olisi nähnyt parhaat päivänsä, mutta nämä viisi nuorta hoivasivat sellaisella rakkaudella ainokaistaan, että jopa äitien rakkaus kalpeni sen rinnalla. Heillä ei ehkä ollut timanteilla koristeltuja kruunuja, prinsessoja, hienoja urheiluautoja tai palvelijoita täyttämässä heidän toiveitaan. Viidellä prinssillä oli ainoastaan yksi yhteinen asia. Heillä oli toisensa. Tähän asti ainakin.

12.6.2006
”Peilit pestään niille tarkoitetulla aineella,” suuressa nojatuolissa istuva nuori mies lausui päättäväisesti, mahdollisimman tarkasti artikuloiden. Hänen punertavanruskeat hiuksensa olivat siististi leikatut ja valo leikittel kutreilla, kun mies ravisti jännittyneenä päätänsä.
”Lennu, älä jaksa”, huoneeseen astunut mies puuskahti ja heitti sohvalla istuvalle kaksoisolennolleen olutpullon.
”Vähän tiskiainetta sekaan ja valmista on”, toinen jatkoi napaten pullon ilmasta juuri ja juuri ennen kuin se olisi särkynyt säpäleiksi osuessaan seinään. Kahden pojan platinan vaaleat hiukset ja kirkkaan siniset silmät olivat kuin toistensa peilikuvat. Ulkopuolisen oli vaikea tunnistaa heitä toisistaan, mutta pikkuhiljaa heidän ulkonäöstään ja olemuksestaan alkoi löytää eroavaisuuksia, jos vain katsoi tarkasti.

Nojatuolissa istuva mies suoristi selkänsä järkyttyneenä kuulemastaan.
”Ai senkö takia te olette tuon näköisiä? Te olette murhanneet kaikki peilit tiskiaineella matkalla tänne,” Lennuksi kutsuttu puhisi.
”Kimi, Kaitsu, Leo. Lopettakaa jo toistenne ärsyttäminen”, sohvan keskellä istuva poika älähti ja sulki television sydämettömästi, tunkien sitten kaukosäätimen suojaan sohvatyynyn alle.
”Erkka, ei!” parahdin, kun palasin saippuaoopperan parista nykyhetkeen. Pelkkä pystyyn noussut sormi sai minut nielemään kaikki vastalauseeni ja pistin käteni puuskaan tuijottaen mielenosoituksellisesti television mustaa ruutua, josta nyt erottui karmea pölykerros.

”Kisu ja Katti pesevät peilinsä miten ikinä haluavatkaan, vaikka en kyllä ollut tietoinen, että teitä liikutti suuresti peilien pesuaineet”, Erkka huokaisi sohaisten mustaa hiuspehkoaan ja vilkaisi merkitsevästi kaksosia, jotka yrittivät näyttää mahdollisimman viattomilta ja pidätellä nauruaan samaan aikaan. Heidän ulkonäkönsä oli petollinen, sillä kaksikko oli yhtä viaton kuin paatunut pankkirosvo Osuuspankissa.
”Ja Lennu pesee peilit omalla tavallaan. Jos tämä on niin iso ongelma teille kolmelle, niin pesijä saa päättää tapauskohtaisesti millä tavalla ja millä aineilla pesee. Sovittu?” Erkka esitti diplomaattisesti ja vilkaisi silmäkulmaansa kohottaen sitten asianosaisia odottaen muiden reaktioita. Kaksoset virnistelivät ilkikurisesti, mutta eivät suoranaisesti näyttäneet vastustavankaan ajatusta, ja jopa Lennu nyökytti päätään luovuttaen asuinkaveriensa suhteen. Me muut emme tulisi koskaan ymmärtämään peilien sielunelämää Lennun lailla.

”Aksu, onko selvä?” Erkka kysyi ja näin sivusilmästäni hänen katsovan minua. En liikahtanutkaan. Tuijotin päättäväisenä televisiota. Olin vieläkin tuohtunut, että Erkka oli kehdannut sammuttaa television kesken pyhän hetken ja vaatisin ainakin anteeksipyyntöä.
”Aksu?” Erkka toisti nimeni ja huokaisten vilkaisin ympärilleni. Taas kukaan ei edes ymmärtänyt minun loukkaantuneen. Tämä oli syvältä. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut oikeasti poissa tolaltani? Tuhahdin marttyyrimaisesti ja valuin istumaan huonompaan ryhtiin. Murrosikäisen kypsyydellä nyökkäsin äkäisesti ja tuijotin eteenpäin kieltäytyen katsomasta Erkan suuntaan.

”Kenen vuoro on käydä kaupassa tällä viikolla?” Erkka jatkoi kämppiskokousta. Kimi vastasi nostamalla kätensä alistuneena.
”Hyvä. Kenellä on ruuanlaittovuoro?”
”Letulla!” Kai lallatteli voitonriemuisena käyttäen Lennun vihaamaa lempinimeä ja hörppäsi olutpullonsa suusta. Ja koska hänelle oli suotu hyvät refleksit, pystyi hän väistämään huoneen halki lentävän tyynyn. Kai laski pullon pöydälle ja naksutteli rystysiään.
”Nyt sä valitsit väärään kundin!” Kai uhosi ja loikkasi tiikerin lailla Lennun kimppuun. Oli onni, ettei Lennun valtaama nojatuoli kaatunut. Meillä ei luultavasti olisi ollut varaa uuteen. Keittiössä oli vielä edellinen rikkoutunut tuoli ja se pysyi kasassa ilmastointiteipillä.
”Ei hiuksia!” Lennu kiljui yrittäen suojautua Kaitsulta ja Kimiltä, joka oli liittynyt ilahtuneena kahakkaan. Huomasin hymyileväni huvittuneena ja katsahdin Erkkaan joka huokaisi väsyneenä ja nousi seisomaan.
”Katti, Kisu – irti!” hän yritti kyllästyneenä, mutta sanat eivät vaikuttaneet mitenkään Kimiin ja Kaihin. Erkka nosti kätensä ilmaan luovuttaen, heitti kaukosäätimen minulle ja katosi portaisiin. Tyytyväisenä ojensin jalkani sohvapöydälle potkaistuani tyhjän sipsipussin lattialle ja jatkoin televisionautintoani. Hei Chandler, hei Monica, oli jo ikävä. Ajatelkaa jos oven olisikin avannut Rachel eikä Joey, te olisitte paljastuneet ja Ross olisi saanut hermoromahduksen...

Heräsin hätkähtäen vain löytääkseni itseni lojumasta sohvalla. Ohjelma oli vaihtunut ostoskanavaan ja räpyttelin silmiäni, jotka protestoivat valonarkoina heräämistäni. Nuhjuinen, sininen kangas sohvan päällä oli ärsyttänyt poskeani ja hiukseni sojottivat kaikkiin ilmansuuntiin mitä vain muistin olemassa olevan. Hurmaavaa. Kaksoset ja Lennu olivat kadonneet omille teilleen, vaikka sen sijaan puolinaiset pullot olivat samoilla paikoilla mihin Kim veljensä kanssa oli ne hyljännyt kiusatessaan Lennua.
Juuri sopivasti ovikellokin soi ja nousin tahtomattani ylös. Punainen collegepusakkani oli auennut unieni aikana paljastaen valkoisen hihattoman aluspaidan. Housutkin näyttivät olevan vielä jalassa, joten suunnistin eteiseen. Kokemuksen tuomalla varmuudella hypin kenkien, pesäpalloräpylöiden, koripallon ja pikaruokapakkausten yli, mutta meinasin silti kaatua tuulikaapin kynnykseen. Jollain yliluonnollisella liikkeellä onnistuin avaamaan oven ja kaatumaan samanaikaisesti. Makasin puoliksi eteisessä ja puoliksi tuulikaapissa, kun kierähdin selälleni.

”Terve, miten menee?” kysyin iloisesti katsellen maantasosta ovella seisovaa naishenkilöä. Punastuin ihmeen nopeasti, kun tajusin naisella olevan hame päällä. Ei olisi ollut ihme jos toinen piti minua nyt jo pahimman luokan perverssinä. Vaikka mikä minä olin vastaan väittämäänkään.
”Öhm, hei?” nainen sanoi epävarmana ja yritin päästä pystyyn onnistuen vain sähläämään pitkien jalkojeni kanssa. Parkaisin kivusta, kun polveni kolahti ovenkarmiin, mutta nousin silti seisomaan.
”Kenes hoito sä olet?” kysyin uteliaana ja vilkaisin häntä nopeasti päästä varpaisiin. Tasapohjaiset kengät, kivat sääret, polviin ulottuva hame ja neuletakki toppeineen. Vaaleanruskeat hiukset olivat aika lyhyet, vain leukaperään astin mutta tasaisesti leikattu. Yleensä suosin naisilla pitkiä hiuksia, mutta lyhyt leikkaus toi tässä tapauksessa upeat kasvonpiirteet esiin paremmin.
”Anteeksi?” tyttö henkäisi hämmentyneeä ja sipaisi hiuksia korvansa taakse.
”Niin, että jollet kaupittele mitään, sinun on kai pakko olla jonkun hoito. Ja henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään aikaisempaa muistikuvaa sinusta, joten olet varmasti jonkun muun leikkikaveri”, hymyilin ystävällisesti ja hieroin jomottavaa polveani.
”Etsin Erkki Piirosta?” tyttö sanoi ohittaen asiattoman kommenttini. Hän vilkaisin kädessään olevaa paperinpalaa.
”Eh, ketä?” kysyin ällistyneenä. Ei meillä ketään Erkkejä ollut.
”Onko tämä Tammitie 23?” toinen kysyi uudestaan ja näytti kädessään olevaa paperinpalaa, johon oli kirjoitettu selvästi tekstaten osoite.
”Hetkinen, Erkka?” kysyin äkisti. Käsiala oli Erkan ja sukunimikin kuulosti tutulta.
”Erkki, Erkka... Kumpi vaan”, tyttö huokaisi helpottuneena.
”Pirre, ovelle!” karjaisin olkani yli ja jossain kaukana ovi avautui päästäen samalla ilmoille rock-musiikin pauhun. Seisoin paikoillani tuijottaen avoimesti ovella seisovaa tyttöä, joka vaihtoi painoa jalalta toiselle kiusaantuneena.
”Mitä?” Erkka huikkasi rämisteltyään portaat alas niin nopeasti kuin vain pääsi.
”Sua kysytään, Erkki”, kerroin irrottamatta katsettani tytöstä, joka oli kuin taikaiskusta alkanut hymyilemään. Erkka katsoi minua niin yllättyneenä ettei edes vilkaissut ovelle. Lopulta huokaisin kyllästyneenä ja tartuin toista leuasta kääntäen Erkan pään ovella odottavan tytön suuntaan. Ja siinä samassa minut vain sysättiin pois tieltä naulakossa riippuvien takkien sekaan. Huokaisin teatraalisesti.

”Mitä sä täällä teet?” Erkka kysyi lähes haltioituneena kaapaten tytön halaukseensa.
”Tulin katsomaan sinua tietysti, hölmö”, tyttö nauroi iloisesti ja pörrötti Erkan hiuksia rakastavasti.
”Vau, upea nähdä sua”, Erkka höpötti kummallisen iloisena. Mitä tässä oli tapahtunut. Erkka oli murjottaja, fiksu ja asiallinen! Hän ei viihdyttänyt naisia tai jos sitä tekikin, ei johdattanut niitä kämpille.
”Miten kaikki voi? Maukka, Lasse?” kämppikseni kyseli innostuneena. Yskäisin vaatien huomiota, mutta ilmeisesti olin jo muuttunut takiksi. Mieluiten Kaitsun mustaksi nahkatakiksi, se oli siististi cool - vähän niin kuin express-bussit.
”Erkki”, korotin ääntäni vaatien toisen huomiota ja viimeinkin sainkin sen.
”Mitä?”
”Erkki!” parahdin epätoivoisena ja Erkka lehahti punaiseksi kasvoiltaan.
”Erkki”, toistin ja purskahdin tällä kertaan nauruun ja löin pääni naulakkoon.
”Paraskin puhuja, Aku”, Erkka yritti epäonnistuen surkeasti yrittäen viitaten oikeaan nimeeni. Ikävä kyllä olin niin itsevarma etten ollut moksiskaan.
”Kisu, Katti, Lennu! Erkka on Erkki!” kajautin täyttä kurkkua yläkertaan päin.
”Syö pääsi, ne ei ole kotona”, Erkka pyöräytti silmiään, mutta hänen poskilleen oli jo noussut puna.
”Ihan kohta. Erkki”, nauru vaan pulppusi sisältäni.

”Taru, tuo älykääpiö on Aksu”, Erkka nyökkäsi lopulta minuun päin ja heilautin kättä hihittäen edelleen. Yritin ryhdistäytyä, mutta en vain kyennyt.
”Opiskeletko sairaanhoitajaksi?” tämä Taru hymyili kohteliaasti ja purskahdin uuteen nauruun.
”Meidän Aksu? Sairaanhoitaja?” Erkka puuskahti. Minuun tytön letkautus teki sen sijaan vaikutuksen. Ei se mikään turhan tyttö ollut, vaan sanavalmis ja munaakin sillä taisi olla enemmän kuin koko lähikaupan hyllyllä.
”Mutta minä taidan, eh, kadota”, virnistinja lähdin vetäytymään kohti yläkerran portaikkoa, jossa huoneeni sijaitsi. Samaten kuin Erkan ja Lennun.
”Tarvitsenko mä korvatulppia?” huikkasin hymyillen häikäisevästi. Erkka oli valmis kuristamaan minut ja nauraen ryntäsin portaisiin. Kaksoset olivat vallanneet alakerran, joka koostui suuremmasta huoneesta ja vessasta. Ihan hyvä sinänsä, Lennu tulisi hulluksi jos asuisi samassa kerroksessa Kimin ja Kain kanssa. Erkka ja minä olimme edes vähän inhimillisempiä kuin riiviöt ja muutenkin diplomaattisempia vaihtoehtoja. Tai no Erkka oli. Minä vain olin harmiton ja pysyin omissa oloissani. Hyppäsin pirstaleina olevan portaan yli ja tein kaikkeni etten katsonut taakseni. Olin enemmän kuin utelias. Erkka ei yleensä tuonut tyttöjään kotiin tai edes harrastanut naisia. Hän oli niitä miehiä, jotka eivät turhaan lennelleet kukasta kukkaan ja oli aina muutenkin puhunut kotipuolessa odottavasta tytöstä. Ehkä Taru oli se tyttö. Enkä yhtään ihmetellyt, jos Erkka Tarun takia olisi jarrutellut naisjuttuja. Kyllä sitä tyttöä varmaan kelpaisikin odotella. Lompin käytävää pitkin huonettani kohti. Lennun ovi oli suljettu ja samalla häikäisevän puhdas kaikessa valkoisuudessaan. Erkan ovessa oli pari huippukoripalloilijan julistetta ja L.A Lakersin viiri. Ja minun huoneeni ovessa oli liitutaulu ja narussa roikkuva liidunpätkä. Tällä hetkellä siinä ei lukenut mitään, mutta jompikumpi kaksosista oli piirtänyt muutaman räävittömän kuvan piristämään yleisilmettä. Sen päälle oli baarista anastettu naistenvessankyltti, jonka Kim oli naulannut oveeni salaa enkä ollut ottanut sitä pois. Lähinnä siksi, että minä en omistanut työkaluja moiseen. Toiseksi, minua ei vain kiinnostanut oliko se siinä vai ei ja olin yksinkertaisesti laiska.

Sisällä huoneessani oli samanlainen sekasorto kuin eteisessä ja oikeastaan talossa ylipäätään. Koko vaatekaappini sisältä oli levitetty lattialle ja vaatteiden alta pilkisti matto, jolla olin pikkupoikana ajellut pikkuautoilla. Siihen oli kirjailtu pieni kaupunki asukkainen ja se oli erityisen ruma. Heittäydyin selälleni petaamattomalle sängylle ja nappasin paksun kirjan yöpöydältäni avaten sen eteeni. Sain pari sivua luettua useiden sydäntä särkevien huokailujen säestämänä, kunnes sysäsin kirjan takaisin unholaan. En pystynyt keskittymään. Hyppäsin omille jaloilleni ja hipsuttelin portaikon yläpäähän. Erkan rauhallisen tasainen ääni puhui jotain ja jatkoin matkaani Lennun huoneen ovelle. Koputin vaimeasti oveen ja vedin pusakan hihan kämmeneni eteen ennen kuin uskaltauduin tarttumaan oven messinkiseen kahvaan. Sormenjäljet olivat Lennulle iso räikeä ”ei”. Rentouduin välittömästi ja hyppäsin vuorostani Lennun huoneen sohvalle rypistäen kasan koristetyynyjä alleni. En tiennyt kellä muulla todistetusti heterolla miehellä oli koristetyynyjä, mutta Lennu olikin omassa luokassaan. Hän oli luultavasti kuluttanut enemmän rahaa niihin tyynyihin kuin minä olin kuluttanut huonekaluihini. Kurotin laittamaan 40-tuuman taulutelevision päälle samaten kuin Playstation kakkosenkin. Valitsin pelikirjastosta yhden koripallopeleistä, joka oli melkein puhki pelattu. Nyt oli oiva hetki treenata, kun Erkka ei ollut tunkemassa mukaan. Mitä ideaa oli pelata jos tiesi häviävänsä? Sen lisäksi, että toinen osasi oikeasti pelata koripalloa, hän dominoi peli-iltojamme tavalla, joka ei saanut enää jatkaa.

”Missäs kävitte?” kysyin ohimennen, kun Lennu ja kaksoset ilmestyi ovesta sisään.
”Kaupassa. Kuka tuo helmi muija on?” Kimi kysyi hypäten selkänojan yli viereeni sohvalla nyökäten ovea kohti.
”Joku Erkan hoito, Taru sen nimi kai oli”, tuumin samaan aikaan, kun Michael Jordan heitti nätin kolmenpisteen heiton sukkana sisään.
”Eihän ole, tuon näköiset muijat ei keskustele Erkan näköisten jätkien kanssa”, Kai väitti ja istui sohvan eteen nojaten jalkoihini.
”Ja sun näköisten kanssa keskustelee vai?” Lennu totesi hymyillen vinosti taka-alalla. Kaksoset nyökkäsivät samaan aikaan itsevarmoina.
”Toitteko karkkia?” kysyin ja ähkäisin vastapuolen tehdessä korin.
”Kassissa on”, Lennu lupasi ja ojensin ohjaimen Kimille. Pudota mätkähdin sohvan toiselle puolelle selkänojan yli, mutten antanut sen häiritä vaan ryömin kohti muovipussia. Kaivoin esiin muovilaatikon ja palasin pelipaikalleni. Avasin karkkilaatikon asettaen sen viereeni ja nappasin peliohjaimen takaisin itselleni.
”Sillä Tarulla on muuten valkoiset pikkuhousut”, tokaisin kaikkien tuijottaessa keskittyneenä ruutua.
”Eihän ole”, Kimi puhahti epäuskoisena ,mutta katsoi minua kunnioittavasti.
”Vanha kunnon tuulenpuuska-testi?” Kaitsu kysyi ja Lennukin kuunteli kiinnostuneena.
”Pikemminkin vanha kunnon ketterä kuin jänis-testi”, tokaisin ja muut purskahtivat nauramaan.
”Kaaduitko sä oikeasti taas niin, että näit pikkuhousut?” Kai kysyi kunnioittavasti ja nyökkäsin irrottamatta katsetta telkkarista.
”Miten sä onnistut? Mikä on salaisuutesi?” Kimi haastatteli minua pitäen nyrkkiä mikkinään.
”Ammattisalaisuus”, myhäilin ja tuuletin pelin loppuessa voitokkaasti.
”Ja näin se sujuu”, virnistin.

Lähettäjä: Figaron_haamu (ek) 
Päivämäärä:   1.4.12 16:40:42

Vooi ihanaa et tää on täällä taas! :)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   1.4.12 16:43:32

Oi, mun lemppari <3

Lähettäjä: epi 
Päivämäärä:   1.4.12 17:26:40

Tykkäsin!
Kirjotustyyli, hahmot, kuvailu, tätä jäädään seuraileen :)

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   1.4.12 21:45:41

mums <3

*

”Ja täällä on nämä kiusankappaleet...” Erkka ilmestyi ovelle ja äskeinen tyttö kurkki hänen olkapäänsä yli.
”Hei Erkka, vie se ruma pääsi pois ja näytä naiskauneutta”, Kimi hymyili hurmaavinta hymyään mitä osasi. Se sama hymyi sai pikkulapset itkemään hysteerisesti, niin kaunis se oli. Asiaan saattoi vaikuttaa Kimin tausta nyrkkeilypiireissä, jonka takia häneltä puuttui yksi ylähammas ja nenä oli murtunut useampaan otteeseen.
”Tuo ääliö on Kim, toinen mokoma on Kaitsu. Pikku prinssi on Lennu ja Aksuun sä törmäsitkin jo”, Erkka esitelmöi ja tuli peremmälle huoneeseen, vetäen tyttöä kädestä seuraamaan.
”Terve”, Taru hymyili heilauttaen vapaata kättään.
”Onko totta, että sulla on valkoiset pikkuhousut?” Kimi uteli hävyttömästi ja Taru punastui vimmatusti. Erkka oli unohtunut katselemaan peliä, mutta heräsi todellisuuteen punastuen myöskin. Kaikkien katse kääntyi minuun ja iskin silmää hymyillen viattomasti.

”Hei, illalla voitaisiin katsoa joku leffa taas porukalla nyt, kun Tarukin on täällä”, Erkka ehdotteli sohvan takaa ja pieni vilkaisu kertoi hänen kääntelevän käsiään tuskissaan. Laitoin pelin pauselle ja katsoin uudestaan häntä. Sitten siirsin katseeni Taruun, joka oli unohtunut Erkan olan taakse. Hitto, minähän olin aliarvioinut tytön ihan kokonaan. Niiden kolmen vuoden aikana, kun olin asunut täällä, yksikään naispuolinen ihminen ei ollut koskaan sotkeutunut meidän elokuvailtoihimme. Elokuvaillat olivat pyhiä. Meillä oli vain yksi sääntö, ei ulkopuolisia.
”Toki. Mikä leffa?” kysyin hitaasti silmät yhä Tarussa. Hän tunsi mittailevan katseeni ja katsoi minua takaisin silmiin haastavasti.
”Eikö me viimeksi puhuttu Starship trooperista?” Kai hihkaisi ja kahmaisi kourallisen karkkia suuhunsa.
”Jos joku hakee, niin mikäs siinä”, totesin ja käännyin television puoleen jatkaen peliäni. Kai hyppäsi pystyyn samantien ja katosi Lennun huoneesta palaten pian takaisin. Ilman elokuvaa.
”Aku, missä se on?”
”Katsoitko jo hyllystä?”
”Mistä hyllystä? Jos et ole huomannut, sun huoneessa on monta hyllyä.”
”Joko kolmas ylhäältä päin tai sitten se ei ole paikoillaan”, höpötin nopeasti ulkomuistista ja ähkäisin, kun vastustaja donkkasi koriini säälimättömästi. Raakalainen. Summeri soi lopettaen pelin ja tuuletin iloisesti loppunumeroiden ilmestyessä ruutuun.
”Mulla alkaa kyllä tunnin päästä vuoro, mutta ysin maissa?” vetäisin samalla pusakkani hihan ylös nähdäkseni rannekelloni.
”Tuotko safkat samalla?” tämän viikon keittiövastaava Lennu ehdotti toiveikkaasti ja kohautin harteitani.
”Jos jää jotain ylimääräistä”, suostuin lopulta luovuttaen ohjaimen Kimille. Hyppäsin selkänojan yli seisomaan ja kurkkasin huoneeseeni, jossa Kai yritti etsiä DVD-koteloa kuumeisesti. Rykäisin kuuluvasti ja nappasin kotelon ylhäältä katsottuna kolmannelta hyllyltä ja annoin kotelon Kaille.
”Sherlock”, hymyilin rakastavasti ja taputin Kaitsua olkapäälle lohduttavasti.

Nappasin matkapuhelimeni kirjoituspöydältä ja ulkomuistista naputtelin numeron.
”Onko sulla iltavuoro tänään?” kysyin ennen kuin toinen ehti edes tervehtiä.
”Hei, Aku ja kyllä”, työkaverini Viivi vastasi iloiseen tapaansa.
”Kai sä tiedät, että mä rakastan sua? Näen sinun kasvosi aina viimeisenä nukahtaessani ja ensimmäisenä herätessäni, sydämeni liekehtii sinut kohdatessani”, vannoin palatessani Lennun huoneeseen. Kukaan ei edes kiinnittänyt huomiota rakkauden tunnustuksiini, niin tottuneita he niihin olivat.
”Minäkin rakastan sinua. Teidän edessä varttia vailla?” Viivikään ei mennyt lankaan vaan arvasi mistä oli kysymys.
”Olet paras”, hihkaisin vielä ennen kuin suljin puhelimen ja heitin puhelimen Lennun sängylle, johon pian lysähdin perässä.

Puolituntia myöhemmin suljin ulko-oven perässäni vetäen samalla vielä Puman tossuja jalkaani. Tähän aikaan kesästä ei ulkovaatteita pahemmin tarvittu. Loikin ruostuneen postilaatikon eteen rehottavalta nurmikolta, joka oli peittänyt kivilaatat kauan sitten. Raotin postilaatikon kantta ja kun en löytänyt mitään kiinnostavaa, pistin kädet vaaleiden farkkujen taskuun ja käänsin katseeni odottavasti eteenpäin. Pian esiin matelikin pienen pieni Fiat Punto, jonka ratissa heilui hoikka vaaleaverikkö. Vedin kasvoille perusvirneen ja työnnyin pelkääjän paikalle.
”Mitä mimmi?” henkäisin ja vyötin itseni kiinni. Viivi naurahti vastaamatta sen enempää ja jatkoi matkaa heti. Katsoin hetken hymyillen Viiviä, kunnes itsekin tyydyin katsomaan eteenpäin. Viivi oli nätti ja hymyili sitäkin nätimmin. Luonteeltakin tyttö oli täysi kymppi. Meillä oli ollut joskus pientä juttua, tai no ei niin pientäkään. Se loppui kuitenkin siististi ja nyt tyttö oli suurin piirtein paras ystäväni. Tutustuimme töiden kautta, sillä me molemmat olimme orjia samassa ravintolassa. Tosin Viivi oli salin puolella ja minä raadoin grillissä.

Viivi pysäytti auton ravintolan taakse, sillä edessä kaikki parkkipaikat olivat asiakaskäyttöön varattuna. Heilautin kättä Kolehmaisen Teemulle, joka oli käärinyt hihansa ja piti tupakkataukoa kurkkupurkin vieressä. Kiirehdin vaihtamaan työvaatteet päälleni ja juuri ajoissa saavuin keittiöön solmien esiliinaa vyötäisilleni. Leimasin kellokorttini ja hieraisin käsiäni katsellen ympärilleni. Hetken tunnelma oli lähes hiljainen, mutta sen rikkoi kilisevä kello. Huokaisten raahasin itseni tiskille, joka erotti keittiön muusta ravintolasta ollen samalla suojassa asiakkaiden katseilta. Viivi oli ehtinyt töihin ja lätkäisi minulle paperinpalan, joka sisälti jo ensimmäisen tilauksen.
”Kahvitauko seitsemältä?” hihkaisin ennen kuin hän palasi hommiinsa. Viivi vilkaisi minua vaalea ponihäntä heilahtaen ja hymyili. Pentele, ei tuosta voinut lukea mitään. Tyttöhän hymyili muutenkin joka hetki. Päätäni ravistellen kiskoin kumihanskat käteeni ja vilkaisin lappua. Työn iloa.

”...Sitten joku ihan random typykkä tunkee meidän leffailtaan!” äyskähdin purkiessani tuntojani Viiville. Istuin takaoven kiviportaalla ja Viivi nojasi autoonsa.
”Sä olet mustasukkainen”, Viivi naurahti ja katsoin häntä ällistyneenä.
”Mitä? Erkasta?” Älähdin ja vilkaisin Atteen, joka työskenteli kylmäkeittiössä. Hän piti taukoa samaan aikaan ja imi tupakkaansa.
”Pelkäät, että kaikki muuttuu jos kuvioihin ilmestyy tyttö”, Atte yritti filosofioida.
”Te olette ihan pimeitä, kummatkin”, huokaisin ja nousin ylös pudistellen housujani. Minä en ollut mustasukkainen. En Erkasta, muutoksista ja vähiten Tarusta.

”Lucy, I’m home!” hihkaisin avatessani oven. Heti ovia alkoi avautumaan ja portaista kuului tömähtelyjä. Potkaisin kengät jalastani muiden rojujen joukkoon ja kahlasin keittiöön. Heti minun jälkeeni Kaitsu pinkoi huoneeseen ja hyppäsi tiskipöydälle hidastamatta vauhtiaan ollenkaan. Oletin jo toisen putoavan pois, kun tiskipöytä loppui ja liukuminen jatkui, mutta Kaitsu pysyi kuin pysyikin pöydällä. Kim ja Lennu saapuivat ihan kannoilla. Nostin valkoisen muovipussin pöydälle ja aloin nostella foliovuokiin pakattuja annoksia. Erkka saapui seuralaisineen juuri ennen huutokauppaa.
”Ensimmäisenä huutokohteena tonnikalapihvi keitettyjen perunoiden kera”, kauppasin raotettuani ensimmäisen vuoan kantta. Lennu nosti kätensä ja kun kukaan muu ei ilmaissut halukkuuttaan, ojensin pakkauksen eteenpäin.
”Seuraavat kohteet ovat kaksi lehtipihviä ja lohkoperunat”, virnistin ja suorastaan heitin ne suoraan kaksosille.
”Sitten meillä on vielä kanasalaatti, katkarapurisotto ja pastaa kinkkusoosissa”, totesin ja käännyin katsomaan pariskuntaan.
”Että mitäs neidille laitetaan?” kysyin nojaten pöytään.
”No anna vaikka se salaatti”, Taru kohautti harteitaan ja säästi minut ja Erkan pupun ruualta. Tosi mies ei pistänyt suuhunsa mitään vihreää.
”Toiveenne on lakini”, mutisin ja ojensin lootan tytölle.
”Pirre, ota risottoa”, hymyilin ottaen itselleni pasta-annoksen.

”Missä teillä on haarukoita?” Taru kysyi varovasti, kun kaksoset etsivät olutta jääkaapista. Etsintä ei ollut pitkä, sillä jääkaapissa ei ollut mitään muuta kuin olutta ja ketsuppipullo. Virnistäen Tarulle, nappasin vierestäni pussin kertakäyttöhaarukoita.
”Vähemmän tiskiä”, selitin kysymättä huomatessani naisen kulmakarvan kohoavan hieman. Taru nyökkäsi ja nappasi haarukan itselleen.
”Katti, onko leffa jo valmiina?” hihkaisin ja tyynesti kävelin pois napaten Kimin ojentaman olutpullon kainalooni. Linnoittauduin vakiopaikalleni sohvan nurkkaan. Yritin pitää katseeni poissa, miten Erkka istui lattialle nojaten sohvaan ja päästi Tarun istumaan paikalleen. Pistin pullon lattialle ja avasin ruokapakkaukseni. Katsoin hetken ruokaani ja sitten kurotin katsomaan Erkan ruokaa. Äkkiä se näytti paljon houkuttelevammalta kuin omani.
”Erkka, hei. Sulla on söpöt silmäripset...” räpsyttelin silmiäni ja huokaisten toinen ojensi ruokansa minulle. Leveästi hymyillen ojensin pastan vaihtokauppana ja aloin pistää risottoa poskeeni.

”Houston, we have a problem!” parahdin kun elokuvan keskivaiheilla televisio teki lakon. Ruutu pimahti päästäen kumman ääneen ja dvd-soitinkin näkyi sammuneen.
”Mitä sä teit?” kiljuin Lennulle joka oli leikkinyt kaukosäätimen kanssa.
”En mä tehnyt mitään!” Lennu puolustautui. Olin syöksähtänyt sohvapöydän yli television eteen.
”Mä tapan sut, jos levylle kävi jotain...” mutisin täysin rehellisesti.
”Käykää joku katsomassa sulakkeet”, ärähdin ja Kim nousi salamana paikaltaan.
”Eteisen valot ei toimi”, hän palasi kuitenkin heti väännellen käsiään.
”Sähkökatkos se on. Jätä se soitin rauhaan, levy on ihan kunnossa”, Erkka totesi nopeasti ja katsoi minua vinosti hakatessani dvd-soitinta. Henkäisin syvään ja kaivoin kännykän taskustani. Avasin näppäinlukon ja sen kelmeässä valossa nousin pystyyn. Palasin keittiöön ja kaivoin paketin kynttilöitä esille. Heitin ne Erkalle, joka otti samaan aikaan kiinni myös Kimin heittämän sytyttimen. Otin mukaani pari tyhjää pulloa tiskipöydältä ja vein ne Erkalle, joka tutun rauhallisesti sytytti kynttilät iskien ne kiinni pulloihin.
”Linja-autossa on myös tunnelmaa...” hyräilin.
”Mitä me nyt tehdään?” Kaitsu kysyi nyt jo tylsistyneenä.
”Ei ainakaan pelata totuutta ja tehtävää”, Lennu virnisti viitaten viimekertaiseen illanviettoomme. Peli oli sujunut hyvin siihen asti, kunnes ymmärsimme ettei kenelläkään ollut mitään salattavaa ja tiesimme jo pitkälti kaiken toisistamme. Siitä syystä pelistä oli tullut lähinnä typerien haasteiden tekemistä. Naapurissa asuva Maila-mummo ei ollut vieläkään toipunut näysta, johon hän oli törmännyt katsoessaan ikkunasta Kimin kuperkeikkaviuhahduksen aikana.
”Teistä en tiedä, mutta minä voisin ottaa erän monopolia”, Kaitsu hieraisi käsiään vatsaansa vasten.
”Ei”, Erkka kielsi, sillä monopoli päättyi yleensä ruokasotaan.

Lopulta jäimme vain istuskelemaan olohuoneeseen kynttilän valossa ja nauttien rauhallisesta illasta. Hiljaisuus oli kuitenkin jotenkin painostava. Varsinkin, kun Taru istui vieressäni ja asettuessaan mukavammin istumaan, hänen jalkansa lepäsi osittain omani alla. Reittäni kuumotti ja kosketus tuntui sähköiseltä. Sen lisäksi Taru oli alkanut huomaamattaan leikkiä farkkujeni resuisen taskun rispaantuneilla langoilla. Kun kuumotus vain levisi reidestäni koko kehooni, riisui hermostuneesti pusakkani toivoen sen auttavan. Se ei auttanut.

”Mä olen jo tähän mennessä kuullut niin monta versiota teidän nimistä, joten voisiko joku kertoa teidän oikeat nimet”, Taru rikkoi hiljaisuuden. Purskahdimme poikien kanssa nauramaan, sillä lempinimet olivat meidän oma pieni vitsimme. Eivät ulkopuoliset niitä yleensä tajunnut ja antoivat asian olla.
”Arvaa”, Kimi nauroi ja korkkasi uuden oluen: ”perinteenä on se, että väärän nimen kohdalla joudut antamaan pusun.”
”Niin varmaan, tässä on joku koira haudattuna”, Taru nauroi ja Kimi nyökkäsi häikäilemättömästi.
”Mutta kokeillaan”, tyttö myöntyi: ”mä aloitan susta. Sä olet Kimi.”
”Enkä ole”, Kimi iski silmää ja naputti sormellaan poskeaan vaativana. Taru nousi paikaltaan ja kumartui ylitseni, ottaen tukea olkapäästäni. Hän muiskautti vaaditun pusun Kimin poskelle.
”Se on pelkkä Kim, eikö?” Taru nauroi rennosti.
”Jep”, mies hymyili veikeästi: ”mutta olisit sä muutenkin saanut pussata mua, ei sun olisi tarvinnut arvata muka väärin.”
Tässä vaiheessa Erkka murahti ja viestitti Kimille, että flirttailu alkoi mennä överiksi.
”Minä seuraavaksi!” Lennu melkein hyppi paikallaan nojatuolissa. Tiesin miksi. Hän oli yleensä se, jonka nimeä muut eivät saaneet oikein.
”Lennu… Apua, mulle ei tule mieleen mitään. Leevi?” Taru empi ja voitonriemuisena Lennu ravisti päätään.
”Se on Lennart”, Kaitsu auttoi. Tällä kertaa Taru joutui nousemaan paikaltaan, koska Lennu oli niin kaukana antaakseen tälle vaaditun pusun. Pusu vain osui tällä haavaa suoraan huulille ja lopulta Erkan piti vetää Taru pois ylpeän Lennun luota, joka nuolaisi huuliaan.
”Sä olet Kai”, Taru sanoi samalla, kun yritti päästä takaisin istumaan sohvalle ja Kaitsu teeskenteli itkevänsä oikean vastauksen takia.
”Ja Erkki on liian helppo”, nainen jatkoi ja en voinut estää naurahdusta kuullessani Erkan oikean nimen, joka oli rehellisesti ollut yllätys. Kaikki olivat aine olettaneet Erkan olevan vain Erkka, ettemme olleet edes miettineet muuta mahdollisuutta. Sitten Taru kääntöi katsomaan minua pää suloisesti kallellaan.
”Aku?” hän lopulta ehdotti pitkän odotuksen jälkeen, enkä tiennyt uskoako sen olevan hänen oikea arvauksensa.
”Akseli”, kohautin kuiten harteitani ja Taru nojautui pussaamaan, mutta välttääkseni Lennu-episodin, pussasin nopeasti pikaisen pusun ja vetäydyin sitten omiin oloihini. Taru ei odottanut tätä vaan oli hetken paikallaan.
”Adios amigos, meikä painuu pehkuihin”, toitotin viimein ja keräsin vaatteeni.
”Älä nyt vielä! Mä en ole saanut vielä hyvän yön pusua!” Kai protestoi ja vilkaisin otsahiuksieni alta häntä ilkikurisesti. Heitin pusakkani taas lattialle ja hyökkäsin hajareisin istumaan pojan syliin. Aloin kutittamaan Kaitsua kyljistä, joka alkoi välittömästi hytkyä paikoillaan yrittäen suojautua käsiltäni. Kohtaus laajeni pienimuotoiseksi painiotteluksi, kun kierimme lattialla törmäten sohvaan.
”Anna isukille vähän rakkautta”, lässytin suoraan Kain korvaan. Istuessani turvallisesti hänen käsien päällään pussasin isosti ja märästi suoraan pojan huulille maistaen oluen selvästi.
”Saanko mä nyt mennä nukkumaan?” kysyin nauraen.

Heitin vaatteeni tuolilleni huoneessani ja tassuttelin yläkerran kylpyhuoneeseen pyyhe olalla. Jokin sai oloni aivan kummaksi. Pesin kasvoni kuivaten ne valkoiseen pyyhkeeseen ja vasta sitten kaivoin esiin kärsineen hammasharjani. Sen harjakset osoittivat jokaiseen ilman suuntaan, mutten ollut raaskinut ostaa uutta. Koetin kämmenselällä leukaperää ja totesin itsekseni, ettei vielä tarvinnut ajaa partaa. Naureskellen lampsin omaan huoneeseeni kuunnellen alakerrasta kaikuvia räkätyksiä ja hihityksiä. Pudistelin päätä, mutten sulkenut ovea ihan kokonaan vaan jätin sen raolle. Heittäydyin selkä edellä sänkyyni ja kahmaisin taas kirjan kainalooni. Suuntasin lukuvaloa vähän paremmaksi ja asetin tyynyn tukemaan selkää.

”Moi.”
Nostin katseeni kirjastani ja vilkaisin ovelle hämmentyneenä. Taru astui sisään huoneeseen ja veti oven perässään kiinni.
”Tervepä terve”, vastasin huvittuneena ja suljin kirjan.
”Lähditkö sä oikeasti vain tullaksesi lukemaan?” tyttö ihmetteli katsellen huonettani uteliaana.
”Bingo”, hymähdin: ”sä olet kännissä.”
Taru hihitti ja nyökkäsi, joka sai minutkin nauramaan. Nielaisin syvään kun nuori nainen venytteli, ja paita nousi paljastaen hoikan vatsan.
”Missä muut on?” Kysyin äkisti. Taru vilkaisi minua kohottaen kulmaansa.
”Ne lähti kävelemään, että Kimi saisi selvitettyä päänsä. Vaikka Lennu veikkasi, että eksyvät vielä johonkin baariin”, hän kohautti harteitaan ja istahti sänkyni reunalle.
”Sä vaikutat ihan mukavalta tyypiltä.”
”Mä otan ton kohteliaisuutena ja kyllä, etköhän sinäkin ihan nasta mimmi ole”, virnistin vaikka sisällä kiehui. Mitä ihmettä minä tein...
”Miksi sä et suudellut mua?” Taru kysyi äkisti ja nojasi minua kohti. Purskahdin nauramaan iloisesti.
”Siitäkö tässä on kyse? Koska mä en vaihtanut sylkeä sun kanssa?” kysyin ja yritin katsoa vakavana toisen punehtuneita kasvoja.
”Oletko sä homo? Koska Kai sai pidemmän pusun kuin mä?” Taru esitti vastakysymyksen.
”Kyllä, mä olen homo”, tokaisin vakavana ja suutelin toista voimalla ja intohimolla. Hetken aikaa Taru vain oli paikoillaan kunnes pääsi mukaan ideaan ja vastasi suudelmaan. Putosimme kummatkin makaamaan sängylleni päällekkäin ja avasin kokemuksen tuomalla varmuudelle toisen paidan nappeja. Tunsin käden paitani sisällä ja pienellä liikkeellä vedin hihattoman pääni yli pois häiritsemästä. Kumarruin vetämään yöpöydän laatikkoni auki ja nappasin kondomin. Sitten sammutin lukuvalon.

Lähettäjä: Leroy 
Päivämäärä:   1.4.12 22:16:14

Voi herranen aika, tätä mä olen odottanut! Ainut sun tarina mitä en koskaan oo päässy sun sivuilta lukemaan kun tää on koko sen ajan mitä sun sivut joskus löysin, niin ollut editoinnin alaisena :) ja ai että kun tää onkin kivan kuuloinen...

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   1.4.12 22:16:31

Joku ehkä huomasikin, mutta edellisestä pätkästä oli poistettu totuus ja tehtävä-kohtaus, koska rehellisesti sanottuna olisihan se nyt vähän outoa, jos viisi 20-jotain-vuotiasta herraa leikkisi totuutta ja tehtävää...

Samaten alkuperäisessä versiossa Kimi ei saanut pusua, mutta pitäähän Kisullekin välillä saada vähän rakkautta!

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   1.4.12 22:24:52

Leroy > äääh tämä on niin pitkään ollut miun ongelmalapsi. Alunperin tarkoituksenahan oli ihan vain nopea oikoluku-urakka, mutta sitten se venyi ja venyi ja sitten halusin vähän sisältöä muoksia...

Ja sitte kun olisin voinut laittaa tämän nettisivuille freewebs vammaili, eikä anna mun lisätä uusia sivuja ilman että pulittaisin rahaa mokomasta... Eikä köyhällä opiskelijalla ole varaa moiseen.

Mutta toivottavasti tämä tulee olemaan odottamisen arvoinen sinun mielestäsi!

Lähettäjä: Leroy 
Päivämäärä:   1.4.12 22:36:31

Eiköhän tämä mun odotukset täytä :>

Lähettäjä: owo 
Päivämäärä:   2.4.12 19:50:25

Tää kuulostaa tosi lupaavalta ja oot ihan sairaan taitava kirjottaja! Jään innolla oottelemaan jatkoa, tykkäsin näistä molemmista pätkistä tosi paljo. :)

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   2.4.12 20:41:59

Mikä on sun sivuje osote?

Lähettäjä: Leroy 
Päivämäärä:   2.4.12 20:42:53

http://www.freewebs.com/kyyhkyslakka/ joku kyseli sivuja :)

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   3.4.12 13:09:28

Tykkään ihan älyttömästi :D mä joskus tätä sillon seurailin, mutta en lukenut loppuun :( Nyt sitten voiskin :)

Lähettäjä: !!! 
Päivämäärä:   3.4.12 20:32:59

en kestääää! aivan ihana tää, vaikka vasta kaks osaa tullut. :)) äkkiä jatkoa

Lähettäjä: owo 
Päivämäärä:   6.4.12 11:03:10

missä jatko viipyyyy ? :--(

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   6.4.12 17:50:44

A/N: Jatko viipui suklaamunia jahtaamassa ja ihailemassa kirkkaankeltaisia kynsiään, jotka näyttää siltä että olisin hävinnyt katutappelussa pääsiäistipulle. Jos olette oikein kiltisti niin huomenna luvassa on ennennäkemätöntä matskua Aksun ja kumppaneiden pääsiäisen vietosta!

13.6.2006
Heräsin erittäin huonosta asennosta ja selkäni huusi kuin joulupöytään päätyvä porsas. Hätkähdin äkisti täysin hereille tajutessani, että nuori nainen makasi alastomana kainalossani. Ja minun käteni oli sopimattomassa paikassa.
”Ei @!#$...” ähkäisin muistaessani eilisillan tapahtumat, kun tunnistin naisen ja huomasin yöpöydällä olevan kondomipaketin.
”Erkka tappaa mut”, tajusin samalla ja hyppäsin paniikissa pystyyn. Vedin eiliset vaatteet niskaani heti, kun paikansin ne mytystä lattialla. Rapsutin kauhuissani takaraivoani samalla, kun ravasin edes takaisin huoneessani ja mietin miksi olin taas tehnyt tyhmyyksiä. Harpoin Erkan huoneeseen koputtamatta ja huomasin heti lattialla olevan pedattu paikka Tarulle. Alahuuli hampaiden välillä potkiskelin peittoa vähän kuin joku olisi nukkunut siinä.
”Aku?”
Vilkaisin paniikissa ympärilleni ja huomasin Erkan räjähtäneen pään nousevan lakanakasojen välistä.
”Joo, etsiskelen mun hupparia jos se olisi tullut pyykin seassa tänne”, totesin nopeasti ja nielaisin taas. Ei hyvä juttu, ei tosiaankaan. Minä olin surkea valehtelemaan. Korviani kuumotti.
”En mä ole nähnyt... Ai Taru on jo noussut, katsotko sä, että se saa aamupalaa?”
Nyökkäsin nopeasti ja melkein juoksin takaisin omaan huoneeseeni. Nappasin tytön vaatteet lattialta ja heitin ne sängylle. Keräsin kiireenvilkkaa todistusaineiston kasaan, jotta voisin hävittää sen jäljettömiin
”Nukuit koko yön Erkan huoneessa, se oli liian kännissä kotiim tullessaan ja heräsit sitä aikaisemmin”, sanoin touhuamiseeni heränneelle Tarulle:
”ja ennen kaikkea, mitään ei ole tapahtunut.”
”Käy suihkussa, tuoksut ihan minulta”, jatkoin vielä, kun erehdyin liian lähelle enkä voinut vastustaa kiusausta suudella toista nopeasti huulille. Ei hyvä ollenkaan.

”Kenen sisaren housuissa sä nyt olet käynyt?” Viivi kysyi minulta varoittamatta, kun kävelimme kahvien kanssa puistossa.
”Miten niin?” kysyin, meinasin pudottaa juomani ja olin onnellinen mustista aurinkolaseista, jotka eivät paljastaneet silmiäni.
”Koska sä normaaliakin enemmän omissa maailmoissasi ja säikyt jokaista miestä, joka tulee sua kohti”, Viivi nauroi ja veti omat aurinkolasinsa otsalleen vaaleiden hiuksiensa pannaksi.
”Miten tuo kertoo mistään mitään?” kysyin yrittäen saada puheen aiheen vaihtumaan.
”Tuollainen sä olit silloin, kun makasit Lennun pikkusiskon kanssa. Tai kaksosten serkun”, Viivi huomautti ja huokaisin alistuneena. Tyttö tiesi minut paremmin kuin minä tunsin itseni.
”Sen tytön, josta mä eilen puhuin. Erkan parhaan ystävän”, tunnustin lopulta ja Viivi tuuletti voittajana.
”Miksi sä teit sen?” Viivi kysyi hetken päästä kiristäessään ponihäntäänsä.
”Piti todistaa, etten mä ole homo”, tokaisin aivan kuin se selittäisi kaiken. Ja kai se selittikin, sillä Viivi ei yllättynyt ollenkaan.
”Taasko sä pussailit Kaitsun kanssa?” hän kysyi myötätuntoisesti.
”Äh, syö pääs”, älähdin ja tönäisin hellästi toista kauemmas tämän nauraessa. Samaan aikaan nappasin Viivin vyötäisiltä kiinni ja heivasin kiljuvan tytön olkapäälleni. Silmiini oli pistänyt puiston keskellä oleva suihkulähde. Viivin kiljuessa estelyistä kippasin hänet altaaseen. Yltiömäisen ketteryyteni takia kompastuin reunaan ja lensin itse perässä. Purskautin vettä ulos suustani.
”Onko nyt hauskaa?” Viivi kysyi loukkaantuneena, mutta ennen kuin ehdin vastata, hän loiskautti vettä päälleni. Vesisota päättyi nopeasti, kun aukion toisella puolella oleva poliisipari katseli meitä ja lähti tulemaan meitä kohti.
”Run Forrest, run!” huikkasin ja hyppäsin kuivalle maalle. Lyhythihainen kauluspaita liimautui vasten ihoani, mutta siitä huolimatta pingoimme kuin aropuput karkuun sillä emme kaivanneet sakkoja tai mitä muuta poliiseilla oli mielessä.

Vasta kotitalon edessä pysähdyimme kummatkin huohottaen kevyesti. Nojasin polviini ja purskahdin nauruun. Viivi pyöritteli silmiään. Joko eilisiltainen halu oli jäänyt päälle tai olin sekoamassa, mutta astuin lähemmäs Viiviä ja sipaisin hänen kasvoiltaan kiharan pois. Seisoin liian lähellä pelkkään kaverisuhteeseen ja me olimme sopineet olevamme vain kavereita, kuin aikaisempi yritys enemmästä oli kariutunut. Olin taas rikkomassa sopimusta ja ajatuksissani olin tehnyt sen jo.
”Aksu, moi! Me lähdetään kaupoille, tuletko mukaan? Ai terve Viivi, sua ei ole näkynyt pitkään aikaan!”
Kimin huuto keskeytti meidät. Hän oli äkännyt Viivin myöhemmin, sillä olin peittänyt tehokkaasti hänet omalla kropallani. Astuin vaiston omaisesti taaksepäin. Koko porukka seurasi Kimiä.
”Moi, Ninni”, Viivi hymyili iloisesti Kimille ja halasi tätä lämpimästi.
”Sä olet märkä”, Kimi nauroi vasten toisen hiuksia.
”Me käytiin uimassa Akun kanssa”, Viivi vastasi ja nojasi leukaansa Kimin rintakehään. Pistin kädet viattoman näköisenä litimärkiin taskuihini.
”Mä luulin, että te olitte taas kaveriasteella”, Lennu ihmetteli ehdittyään meidän luoksemme. Katselin kenkiäni, joiden viereen alkoi kerääntyä vesilätäkkö.
”Me ollaankin. Eikö vain Aku?” Viivi nauroi.
”That’s right, sweetheart”, huikkasin ja tunsin Tarun katseen samalla kun tämä asteli Erkan kanssa pihalle.
”Taru, tässä on Viivi. Viivi on Aksun läheisimpiä kavereita”, Erkka esitteli samalla, kun Kimi vieläkin piti Viiviä käsivarsillaan.
”Tyttöystävä?” Taru kysyi hymyillen vinosti ja huomasin hänen ottavan Erkan kädestä kiinni.
”Ei tällä hetkellä, mutta kyllä nuo loppujen lopuksi yhteen päätyvät. Niin kuin aina”, Kaitsu nauroi ja huitaisin tätä punaisena. Upotin käteni hiuksiini epävarmana mitä tehdä, mutta ongelman ratkaisi toisten lähteminen.
”Tule, lainaan sulle jotain kuivaa päälle pantavaa ettet vilustu”, huokaisin lopulta ja kiskaisin Viivin perässäni sisään. Aivan kuin kesällä olisi jotakin erityistä vaaraa vilustumiseen.

”Vau, tämä on ihan samanlainen kun ennenkin”, Viivi nauroi astuessaan sisään ja potkaisi kengät jalastaan tottuneesti. Kohautin harteitani ja kipusin heti yläkertaan vetäen samalla paitaani pään yli pois. Jätin paidan kuivumaan kaiteelle.
”Paita, housut”, tokaisin ja heitin Viiville yhden t-paidoistani college-housujen kera. Samaan aikaan etsin itselleni vaatteita. Sanattoman sopimuksen ansiosta käännyin poispäin, kun Viivi alkoi riisua vaatteitaan. Vaikka mieli teki katsoa.
”Onko sulla vielä se tatuointi?” kysyin ohimennen avatessani housujani.
”Minne se olisi kadonnut?” Viivi naurahti. Se oli sellainen siro pieni kukka ja kirjavat värit näyttivät hyvältä Viivin iholla.
”Jos joku olisi vaikkasyönyt sen”, virnistin ja käännyin häneen päin. Vaatteeni roikkuivat ylisuurina hoikan tytön päällä. Hän näytti entistä pienemmältä ja jotenkin nuoremmalta. Sellaiselta, että häntä pitäisi suojella maailman vaaroilta ja pitää kuin kukkaa kämmenellä.
”Reppana”, huokaisin ja pörrötin toisen hiuksia kävellessäni hänen ohitse.

Pian Viivi oli käpertynyt sohvan nurkkaan tuijottamaan melkein kyynelsilmässä nyyhkyleffaa, jonka oli valinnut mukaansa huoneestani. Minä makasin vatsallani olohuoneen lattialla lukemassa sanomalehden urheilusivuja. Näpersin nahkaremmiä kaulassani, jossa roikkui hopeinen sormus.
”Mä haluan lähteä ulkomaille, ihan minne vaan. Kunhan pääsisi pois täältä”, tuumin, kun katseeni osui värikkääseen maisemaan.
”Mikset sitten mene?” Viivi kysyi puristaen sohvatyynyä itseään vasten, katse vieläkin ruutuun naulittuna.
”Koulut ja duuni”, tokaisin yksitoikkoisesti ja käänsin sivua.
”Ota välivuosi, kyllä duunia löytyy muualtakin”, Viivi huomautti hetken kuluttua.
”Ai jossa on yhtä kauniita työkavereita?” virnistin nostaen katseeni sanomalehdestä.
”Atte arvostaisi tuota”, Viivi tuhahti ja heitti minua sohvatyynyjen välistä löytyneellä likaisella sukalla.
”En minä siitä puhunutkaan”, hymyilin pienesti ja tavoittelin tytön katsetta.
”Aku, lopeta jo.”
”Mikä?”
”Tuo. Mehän sovittiin jo, että jätetään flirttailu pois ja ollaan kavereita.”
”Sä sovit, mä en sopinut mitään”, nurisin ja tyydyin tuijottamaan Jari Litmasen pärstää, joka mulkoili lehden sivulta.
”Olet ihan tylsimys”, huokaisin.
”Niin sinäkin”, Viivi hymyili katsoen yhä television ruutua kiinteästi.

Tuntia myöhemmin olimme sentään keränneet itsemme ja lätkimme pelikortteja vuoronperään karvaisen maton päälle.
”Sä häviät”, huomautin itsevarmasti Viiville, joka pähkäili korttiensa kanssa. Vaaleat hiukset olivat melkein kuivat ja kaartuivat nätisti hänen kapeille kasvoilleen.
”Enkä häviä”, tyttö intti selaten korttejaan.
”Te kummatkin häviätte, jos en saa ruokaa”, Kimi rääkäisi äkisti hypäten sohvan takaa. Hän rämähti istumaan hajareisin Viivin selänpäälle.
”Tilaa pizzat”, huokaisin katsellen miten Kimi otti Viivin hiukset ja antoi niiden valua sormiensa lomasta.
”Meillä oli eilen pizzaa. Ja toissa päivänä”, Kaitsukin ilmestyi huoneeseen ja lysähti sohvalle.
”Kokkaa meille, kokki”, Lennu rukoili kontaten polvillaan olohuoneeseen.
”En varmana kokkaa”, tokaisin ja lätkäisin kortin pinon päälle katsellen yhä miten Viivi kehräsi tyytyväisenä Kimin leikkiessä hänen hiuksillaan.
”Olet varmaan ensimmäinen kokki, joka ei halua kokata”, Taru ihmetteli tullessaan kädet täynnä ostoskasseja. Määrä oli kuitenkin vähäinen verrattuna siihen, mitä Erkka kantoi.
”Sen takia mä en opiskelekaan restonomiksi”, pyöräytin silmiäni ja yritin päättää minne katsoisin: ”eikä huippukokitkaan usein laita mättöä kotona.”
”Aku on vihatuin äidinkielen opiskelija koko yliopistolla”, Lennu vahvisti tömähtäen istumaan taakseni.
”Äidinkieltä?” Taru ihmetteli ja nyökkäsin laiskasti. Poskia kuumotti koko naisen läsnäolo.
”Jep. Professuurit vihaavat elokuvia ja muuta nykyaikaista mediaroskaa. Viihdeteollisuus on romahtamaisillaan syntien rotkoon”, kohautin olkapäitäni ja virnistin itsekseni korttipelin päättyessä: ”olisi pitänyt hakea jonnekin muualle kuin tänne tuppukylään. Muualla osataan sentään arvostaa oikeaa taidetta.”

Aurinko paahtoi suoraan koripallokentälle, jolle ei yksikään puu luonut varjoaan. Musta asfaltti melkein höyrysi ja rapistuneet kalkkiviivat tarttuivat kengänpohjiin. Nojasin huohottaen koritolppaan. Kimi oli heittäytynyt viereiselle nurmella vatsalihakset kiiltäen hiestä. Lennu suki hiuksiaan, mutta ei osoittanut yhtään merkkiä että olisi raatanut tunnin koripallon merkeissä. Kaitsu nojasi polviinsa yhtä kamalan näköisenä kuin minäkin. Erkka odotti meitä kärsimättömänä nahkainen koripallo kainalossaan ihmetellen mikä kesti. Se pieni tuike hänen silmissään kertoi, miten hän nautti jokaisesta hengenvedosta koripallokentälle. Pelkästään se hetki, jolloin hän veti koristossut jalkaan huumasi häntä. Olisipa minullakin tuollainen motivaatio liikuntaan. Toisaalta, sille oli ihan hyvä syy miksi Ekin vatsalihakset olivat eri sarjaa kuin minun. Koska meitä oli viisi, olimme hakeneet työkaverini Aten peliseuraksi. Kaksoset ja minä olimme toinen joukkue. Kim ja Kai olivat keskiverto pelaajia, mutta ainoastaan yhdessä. Erikseen he olisivat olleet toivottomia. Erkka oli supertähti. Lennu olisi voinut olla ihan hyvä, mutta hän keskittyi muihin asioihin. Atte oli pitkä mies, jonka raajat toivat mieleen varsan.

”Minä vihaan sinua. Niin vihaan”, kivahdin Erkalle, kun pelin jälkeen loikoilimme kaikki nurmella. Olin juuri kiskonut hikiset kengät jalastani ja vasempaan kantapäähän oli ilmestynyt iso rakkula.
”Hanki kunnon kengät”, Erkka tuumasi silmäiltyään jalkaani ja vilkaisin hänen koristossujaan. Ravistin päätäni ja taputin kenkiäni, joiden kärjet repsottivat melkein auki. Kaveria ei jätetä. Itse kukin oli jo luopunut paidastaan ja ohitse käyskenteli vähän väliä nuoria tyttöjä bikineiden yläosan ja minihameen kanssa vilkuillen meitä hurmaavasti.
”Miten peli meni?” kuului huvittunut ääni ja kaikki käänsivät pään Tarun suuntaan, joka oli ilmestynyt luoksemme.
”Pelkkää teurastusta”, Kimi puhisi. Hän oli vetänyt paitansa kasvojensa päälle. Taru istui minun ja Erkan väliin ristien jalkansa sievästi. Sitten hän teki jotain, joka sai suuni loksahtamaan auki. Tyttö veti muovipussista jäätelötuuttipaketin ja ojensi sen Erkalle hymyillen aurinkoisesti.
”Sua mä ehkä vihaan, mutta sinua mä rakastan”, ähkäisin haltioituneena, kun sain käsiini jääkylmän pingviinin.
”Äläs nyt”, Erkka murahti mustasukkaisena, mutta kukaan muu ei edes huomannut tätä. Tyydyin olemaan hiljaa ja nauttimaan jäätelötuutista.

Kotiovella alkoi suihkuvuorojen varaaminen. Lennu oli tehnyt siitä oikein taitolajin, ja tälläkin kertaa hän onnistui saamaan ensimmäisen vuoron. Suostuin viimeiseksi suosiolla vaikka se tarkoittikin sitä, että kaikki lämmin vesi olisi kulutettu. Konttasin keittiöön ja nappasin kylmän olutpullon jääkaapista.
”Hei, pieni ystäväni”, tokaisin rakastettavasti pullolle. Painoin korkin vasten kivitasoa ja nopealla käden liikkeellä avasin pullon. Korkki lensi jonnekin lattialle, mutta siitä välittämättä tassuttelin olohuoneeseen. Vilkaisin verhottomasti ikkunasta ulos ja silmiini osui tuttu pari. Taru kiljui ja Erkka nauraen aukaisi vesiletkun, jonka päästä purskahti vedet kiljuvan tytön päälle. Riehakkaan leikin jälkeen naurava Erkka kaappasi nuoren naisen käsivarsilleen. Erkka oli niin iloinen, iloisempi kuin olin koskaan nähnyt. Mikä minä olisin satuttamaan ystävääni? Hymyilin vaikeasti tajuten, ettei Erkka saisi koskaan tietää mistään mitä minun ja Tarun välillä oli ollut.
”Hei, homekorva! Tiedätkö missä Erkka on, se on sen suihkuvuoro”, Kimi virnuili ovensuussa valkoinen pyyhe lantiollaan. Hauiksen kohdalla oli tatuointi, kynsiään näyttelevä kissa. Kimiä oltiin kutsutti jo pikkupojasta asti Kissimirriksi. Kimi käveli kuivaten korvaansa toiseen pyyhkeeseen ja pysähtyi viereeni katsoen ulos.
”Mä en ole koskaan nähnyt Ekiä noin onnellisena”, huokaisin ja Kimi nyökkäili vaitonaisena. Hän nappasi oluen kädestäni ja kulautti melkein puolet pullosta kurkkuunsa.
”Pahus, kun osaat kuulostaa tyttömäiseltä”, hän loksautti: ”sun on parasta mennä suihkuun nyt, jos haluat tämän päivän puolella. Erkka ei pääse tämän päivän puolella mihinkään.”

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   6.4.12 18:17:37

WAU! Taattua Hazzin laatutavaraa, teksti suorastaan imaisee mukaansa!

Lähettäjä: owo 
Päivämäärä:   6.4.12 19:24:44

jee jatkoa! tääkin oli tosi kiva pätkä, vaikka oon nyt näistä kolmesta ensimmäisestä bongannut pari lähes mitätöntä virhettä, jotka kaikki on ollut sellaisia, että joidenkin sanojen välistä on unohtunut väli. :) mutta eipä se erityisemmin ole haitannut.

Lähettäjä: Leroy 
Päivämäärä:   6.4.12 20:36:45

oi voi :) taas kerta, kun joku pääsee epäilemään mun mielenterveyttä katsellessaan kun hymyilen ääliövirne kasvoilla tietokoneelle......

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   6.4.12 22:41:15

ootte ihania! purr.

owo, totta, itsekin huomasin lukiessani tekstit läpi noita välilyöntivirheitä. ei pitäisi näköjään viimetinkaan lisäillä turhan paljon uusia sanoja sekaan jos ei enää sen jälkeen jaksa oikolukea :---D

Lähettäjä: Rhea 
Päivämäärä:   7.4.12 19:30:18

Vou! Rakastuin tähän <3___<3 oot paaaraas<3 Pari virhettä löysin, mutta mitä sitte. Mua se ei haittaa:) Jos sitä jatkoa, ja nopeesti pliis?

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   7.4.12 19:49:20

Ihana pätkä :D Keukeuta komppailen! Mahtavaa laatua, ja huomaa, että kirjoittajana on Hazz!

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   7.4.12 21:30:45

Kiitos taas isosti teille! Tässä tämä ylimääräinen pätkä, joka ei siis liity tarinan aikajanaan tai juoneen, vaan tapahtuma-aika on noin kaksi vuotta ennen itse tarinaa. Ei mitään kummoista, mutta pientä Aksuilua piristämään päivää (iltaa). Enjoy (:

Outtake – Muna ja munan kaverit (Operaatio Pääsiäinen)

”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks, vitsa sulle, palkka mulle.”

Tuijotin oven takana seisovaa noitalaumaa ja mietin kuinka pian lasten vanhemmat soittaisivat poliisit paikalle hakemaan setää, joka palmusunnuntaina availi ovea ilkosillaan. Tai ei ilkosillaan, oli minulla sentään bokserit jalassa. Melkein puhki kuluneet, mutta bokserit kumminkin.
”Hetki vaan”, huikkasin haukotellen ja yritin hieroa rähmät silmistäni. Kello oli vasta yhdeksän ja normaalit ihmiset nukkuivat tähän aikaan. Niin kuin minäkin olin nukkunut, kunnes joku oli alkanut pahoinpitelemään ovikelloamme. Kaksoset eivät heräisi, vaikka ulkona olisi alkanut yhdeksäs maailmansota, Lennu nukkui korvatulpat korvissaan ja Erkka oli aamuvuorossa. Seisahduin keittiössä kuumeisesti miettien mistä minä saisin haalittua jotakin annettavaksi penskoille. Ei kukaan meistä ollut tietenkään muistanut ostaa mitään pääsiäisnamia, vaikka asuimme keskellä lapsiystävällisestä naapurustoa ja talon kaamea ulkonäkökään ei ajanut luotaan karkkiahneita muksuja. Keittiön pöydällä oli uusi kananmunapaketti. Hehkulamppu syttyi pääni päällä ja tiesin, että joutuisin jo valmiiksi kiirastulen käristettäväksi. Ei olisi mitään hävittävää. Naapurisuhteitakaan ei ollut nimeksikään, joten mitä pienestä. Yksi kananmuna sinne tai tänne. Sitä paitsi puheensorina ei ottanut laantuakseen ovensuussa, joten oli pakko toimia.

Nakkasin kreppipaperilla koristetut oksat tyhjään El Tiempon punkkupulloon ja asetin sen sitten mahtipontisesti olohuoneen sohvapöydälle. Ihailkoon kaikki nyt sitä siinä sitten. Varmuuden vuoksi kävin vielä vetämässä verhot kadulle päin osoittavien ikkunoiden eteen ja astuin boksereissani ulos legitiimin ruuvimeisselin kanssa. Ohikulkevan pesueen vahtina ollut isä katsoi minua rumasti huomatessaan minun ruuvaavan ovikellomme irti paikoiltaan. Minä en ottaisi turhia riskejä.

Kävin hakemassa lähikaupasta pussillisen suklaamunia. Ei niinkään lapsia varten, ennemminkin itselleni. Kaitsu kömpi kellarista iltapäivällä ja liittyi eilispäivän viinoilta tuoksuvissa vaatteissaan seuraani, kun kokosin suklaamunista löytyneitä leluja.
”Antoiko Aksu-setä lapsille vähän munaa?” hän kysyi hymyillen vienosti vilkaistessaan rumasti koristeltuja pajunoksia.
”Toi on väärin niin monella tasolla”, ilmoitin ja heitin yhden suklaamunista häntä päin. Muna kolahtikin vasten Kaitsun otsaa ja putosi rusahtaen lattialle vierien aina portaiden juurelle asti. Aloin leikkimään koottavalla pikkuautolla ja pian saimme kunnon kisan pystyyn, kun Kaitsu löysi toisen samanlaisen auton. Takapuoli pystyssä lykimme autojamme pitkin olohuonetta ja sellaisissa asennoissa olimme vielä silloinkin, kun Lennu laskeutui portaita kuvitteellinen minkkiviitta harteillaan ja lopulta astui rikkimenneen suklaamunan päälle.
”Pääsiäispupun piilopaikat huononee vuosi vuodelta”, hän totesi hätkähtämättä ja pyyhkäisi jalkapohjaansa suklaamuruista.
”Hugh Hefnerillä on pääsiäinen joka päivä”, totesin: ”pupuja joka nurkassa valmiina piilottamaan munia käskystä.”
”Aamen”, Lennu lausahti solidaarisesti.
”Mä olen ajatellut perustaa kilpailevan lehtijulkaisun”, tunnustin pojille ja rypistin yhden suklaamunan kääreet ryttyyn.
”Hekumalliset hempukat”, Lennu neuvoi.
”Kiimaiset kirjastoneidit”, Kimi väitti.
”Sä pilkkaat mun koulutustani”, ymmärsin: ”ei tämä hieno liikeidea välttämättä liittyisi kirjastoihin. Ei Hefnerkään ollut eläinlääkäri.”
”Gynekologi olisi lähempänä”, Lennu huomautti, huikaten asiansa keittiöstä, jossa hääräsi kahvinkeittimen luona.

Pitkäperjantaina olimme valmistautuneet paremmin. Olimme kaikki jääneet kämpille. Minä en jaksanut äidin hössötystä, Erkka oli uhrautunut perheellisten kollegoiden puolesta töihin, kaksoset eivät halunneet ajatella viettävänsä pyhät kotonaan ja sanomattakin oli selvää, että emme halunneet jättää Lennua yksin. Hänen vanhempansa olivat kuolleet onnettomuudessa muutama vuosi takaperin, eikä hän halunnut tunkea veljensä nurkkiin. Juhlistimme siis pyhiä kavereiden kesken ja sen kunniaksi olin käynyt Kisun kanssa tappelemassa K-marketissa hyllyjen viimeisistä pashoista ja lampaanpaisteista.
”Mitä on ruokana?” Kaitsu vaati tietää, kun istui pöytään.
”Halvattua lammasta”, Kimi kertoi totisen.
”Ei kai halva ole ihan perinteinen lisäke?” Lennu jäi miettimään hämmentyneenä ja raapi leukaansa.
”Onko halvaantunut lammas jotenkin halvempaa kuin täysin terve lammas?” Kaitsu tiedusteli otsa rypyssä sukien olemattomia partakarvojaan.
”Palvattua lammasta”, korjasin ja pudotin leikkuulaudalla olevan lihan palan keskelle pöytää. Työnsin punaviinipullon Kimille, joka käänsi linkkuveitsestään korkkiruuvin auki ja kävi työhön.
”Nyt kuulostaa jo huomattavan paljon tutummalta”, Lennu huokaisi helpotuksesta.
”Hei, halvatun ihmiset. Safka!” kailotin, vaikka ainoastaan Erkka puuttui ja hänkin potki kenkiään eteisessä. Erkka ilmestyi pieneen ruokasaliimme ja näytti väsyneeltä, mutta yhtälailla innostui nähdessään ruuan valmiina pöydässä.
”Meidän pitäisi useamminkin syödä täällä”, Erkka ehdotti, kun istui alas ja vilkaisi ympärilleen.
”Eikä pitäisi, tiedätkö sä kuinka kauan meillä kesti ylipäätään raivata tämä huone rojuista?” Kaitsu kauhistui. Erkka kohotti kulmaansa nähtyään ruosteisen polkupyörän huoneen nurkassa.
”… suurimmista rojuista”, Kaitsu myöntyi: ”ja mitä me ruokahuoneella tehtäisi, kun meillä on keittiö. Ei me yleensä syödä samaan aikaan muutenkaan.”
”Mutta olisi se nyt hieno sanoa, että meillä on ruokahuone”, huomautin ja tuijotin silmästä silmään seinällä roikkuvaa kuvaa Lennun isosedästä, joka tuntui kokoajan katsovan suoraan minua kohti.
”Varasto mikä varasto”, Kimi nauroi ja iski haarukkansa valmiiksi leikattuun lampaan siivuun.

Lähettäjä: owo 
Päivämäärä:   8.4.12 10:07:31

tää pääsiäispätkäkin oli kiva vaikkei siinä paljoa tapahtunutkaan :) sun kirjotustyyli on vaan niin puoleensavetävä

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   8.4.12 13:59:12

Tässä pätkässsä oli tunnelma aivan ihana :D Jotenkin niin kotoisa..

Lähettäjä: sebsu. 
Päivämäärä:   10.4.12 19:56:33

ooo tää vaikuttaa todella hyvältä! :)

Lähettäjä: nbi 
Päivämäärä:   12.4.12 20:15:29

missä on jatko? :OO

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   15.4.12 20:58:54

tähänkö tää tyssäs. :( ihan huippu tarina, vaadin jatkoaaaa

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   15.4.12 23:53:32

ei tyssännyt!

työvuorot ovat menneet vähän kettumaisesti, joten pitkälti nukun ja käyn töissä. jatkot on toki aika pitkälti valmiina, mutta haluaisin vielä lukea ne läpi rauhassa, jotta saadaan viimeisetkin kauneusvirheet poies :)

terveisin hazz, joka tuli äsken töistä ja menee takaisin töihin kuuden tunnin päästä.

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   19.4.12 17:43:57

17.6.2006
”We’re gonna rock down to electric avenue. And then we go higher...” hyräilin pyörän selästä. Allani oli Kain ikivanha polkupyörä, joka ei ollut nähnytkään jarruja. Selkärepussani oli olutpulloja, kertakäyttöastioita ja sipsipussi – kaikkea tarpeellista siis. Valkoinen hihaton ja punaiset shortsit päälläni pyöräilin alas mäkeä, jonka juurella pikku tönömme sijaitsi. Kaksoset olivat käymässä kotonaan ja palaisivat huomisissa, kun taas minä lähtisin vuorostani kotiin. Äiti oli alkanut soittamaan joka päivä ja se häiritsi elämääni suuresti. Pieni visiitti saisi hänet taas ymmärtämään etten ollut unohtamassa heitä. Ehkä sitten saisin taas olla rauhassa jonkin aikaa. Huristelin aidan raosta suoraanpihalle ja hyppäsi kyydistä jättäen pyörän jatkamaan matkaansa ja sitten kaatumaan omia aikojaan. Polkupyörä maastoutui heti nurmen sekaan. Koputin vaativasti keittiön ikkunaa ja Erkka tuli avaamaan ikkunan.
”Mitä, ukko?” virnistin ja nostin reppuni eteenpäin. Ponnistin itse jäljessä ikkunalaudalle ja työnnyin sisään. Putosin polvilleni keittiön lattialle ja irvistin kivusta.
”Ovikin on keksitty”, Taru nauroi pöydän äärestä näykkien salaattia.
”Mitä hauska siinä olisi?” tuhahdin kömpien pystyyn. Venyttelin raukeasti ja valkoinen paita paljasti vatsaani. Urheilu ei selvästikään sopinut minulle
”Mä en näe yhtään mitään, joka voitaisiin laskea ruuaksi”, Taru huomautti vähän ajan päästä katsellessaan Erkan purkavan reppuni sisältöä.
”Me sinnitellään muutama päivä, että Aksu tulee takaisin. Sen ihana äitimuori pakkaa aina mukaan kasoittain ruokaa”, Erkka vastasi ja heitti pöydälle kulahtaneen nahkalompakkoni.
”Se täyttää äidilliset vaistonsa ja me säästetään rutkasti rahaa”, nyökkäsin.
”Mä haluan katsoa”, Taru tokaisi napaten lompakkoni ja nyökkäsin haukotukseni lomasta. Ei siellä mitään ihmeellistä kuitenkaan ollut sisällä.
”Miksi sulla on ajokortti, muttei autoa?” Taru kysyi ja kävelin raukeasti hänen taakseen nojaten tuolin selkänojaan ja katsoin tytön olkapään yli.
”On mulla auto, ihan hieno onkin. Mä en vaan tarvi sitä täällä, lyhyet matkat ja Viivi kyydittää. Automobiili on himassa”, kohautin olkapäitäni ja kerrankin elämässäni puhuin totta. Minulla todella oli auto ja se todella oli niellyt suurimman osan säästöistäni. Sama auto oli myös syy siihen, että vanhempani eivät enää sponsoroineet elämääni. Ilmeisesti isäni ei ollut nähnyt uuden uutukaista autoa yhtä tärkeänä ostoksena kuin minä olin aikoinani ja isä oli tuominnut rajusti sen, että olin pistänyt peliin kaikki lapsuuteni säästöt. Kyseessä oli ihan sievoinen summa rahaa, kiitos niiden tylsimys-sukulaisten, jotka kuvittelivat osakkeiden olevan oikea lahja 5-vuotiaalle.

Taru siirtyi pankkikorttini puolelle ja nauroi helskyvää nauruaan löytäessään Antti Tuiskun kuvan kortistani.
”Kaksoset”, virnistin itsekin selitykseksi. Kauppojen kassat tapasivat aina nauraa kuvalle kortissani, eikä se minua ihmeemmin häirinnyt. Seuraavaksi Taru kaivoi siroilla sormillaan lompakostani valokuvan, jossa Viivi ja minä istuimme sylikkäin. Olin painanut leukani toisen olkapäälle ja tuijotin tyttöä tyhmä hymy kasvoillani.
”Eiköhän riitä tällä erää”, totesin päättäväisesti ja nappasin lompakon kuvineen itselleni. Pistin kuvan huolellisesti takaisin paikalleen ja lompakon housujen takataskuun. Mikään ei ollut yhtä kiusallista, kuin kahden sellaisen naisen kohtaaminen, joiden kanssa olin maannut. Ja vielä lyhyellä aikavälillä.

Rämistelin yläkertaan ja heittäydyin yhä sotkuille sängylle. Sytytin lukuvalon ja ongin lompakon eteeni. Kaivoin kuvan esille ja katsoin sitä lämpimästi, kunnes palautin sen paikoilleen ja heitin lompakon yöpöydälleni. Hento koputus ovelta sai minut hätkähtämään rajusti. Taru kurkisti ovenraosta ujosti ja sulki oven sitten perässään.
”Miksi sä ja Viivi erositte?” hän kysyi vaikeasti samalla, kun istui sänkyni jalkopäähän.
”Koska mä satutin sitä liikaa, enkä halunnut enää nähdä miten Viiviä sattui”, totesin viimein huokaisten ja leikin käsilläni.
”Miten sä satutit sitä?”
”Missä Erkka on?”
”Se lähti treeneihin. Miten sä satutit sitä?” Taru ei suostunut luovuttamaan ja nousin istumaan selkäsuorana katsoen toisen kirkkaisiin silmiin.
”Samalla tavalla, kun mä tulen kohta satuttamaan Erkkaa”, vastasin surullisesti.
”Olenko mä noin helppo?” tyttö naurahti vaikeasti ja väänteli käsiään, vaikka pystyin jo näkemään hänen silmistään vastauksen.
”Kuka sinusta on mitään puhunutkaan?” iskin silmää ja suutelin hellästi toisen huulia. Annoin käteni tanssia naisen vyötärön kaarella ja kaaduimme makaamaan. Selälläni maatessani huuleni juoksentelivat villisti tytön kaulalla ja kädet pitivät kiinni Tarun selästä.

Makasimme huohottaen molemmat sängylläni kyljellään ahtaan tilan vuoksi. Sipaisin Tarun hikisiltä kasvoilta hiuskiehkuran saadakseni käsilleni jotain tekemistä. Kumpikin jähmettyi paikalleen, kun ulko-ovi paiskattiin kiinni ja remuava joukko kapusi narisevia portaita ylös huudellen minun nimeäni. Taru oli kuitenkin meistä nopeampi ja siirtyi alaspäin vetäen peiton päälleen. Tunsin hänen paljaat rintansa ihollani ja jouduin puremaan alahuulta välttääkseni liudan uusia kiusallisia hetkiä. Huoneeni ovi paiskattiin säälimättä auki ja yritin näyttää kun olisi suurikin akti käynnissä vaikka olinkin uupunut. Kimi seisoi kynnyksellä pysähtyen äkisti, Kaitsu törmäsi hänen selkäänsä ja Lennu kurkki toisten olkien yli. Nähdessään paljaat sääret omien karvaisten jalkojeni vieressä, he virnistelivät riemuissaan.
”Me ei tiedetty, että sulla oli naisseuraa. Erkka mölisi jotain, kun tuli vastaan mäessä”, Kim-idiootti jäi seisomaan paikalleen ja tunsin nipistyksen reidessäni.
”Se on kivaa se, mutta, Kimi, kiitos?” älähdin ja Lennu nappasi kaksosten hartioista kiinni ja työnsi oven kiinni. Heitin peiton Tarun päältä ja sanaakaan sanomatta hyppäsin lattialle ja nappasin bokserini.
”Mitä me tehdään? En mä voi nyt vaan laukata ulos sun huoneesta”, Taru kysyi poimiessaan mustia rintaliivejään sotkujeni päältä.
”Odotetaan hetki. Sitten mä menen katsomaan mitä ne tekee ja sä livahdat pois. Olit vaikka shoppailemassa, tuollainen snobi, kun olet”, muljautin silmiäni ja väistin lentävää oppikirjaa. En yrittänyt edes olla nauramatta kiristäessäni vyötä. Meinasin kaatua vetäessäni valkoisia tennissukkia jalkaani. Kaaduin suoraan kyljelleen toista sukkaa repiessäni ja älähdin tottuneesti. Taru säikähti aika lailla, mutta alkoi nauramaan iloista naurua. Ylös päästyäni vetäisin hänet eteeni ja kumarruin katselemaan hänen silmiään otsat vastatusten.
”Tää on niin väärin”, Taru hymyili surullisesti ja nyökkäsin koskettaen hänen sileää poskeaan.
”Niin väärin”, toistin ja suutelin hänen suupieltään.

Kahta tuntia myöhemmin ilmestyin olohuoneeseen, jossa kaksoset katselivat jalkapallomatsia heitellen ruutua popcorneilla.
”Teidän piti tulla vasta huomisissa”, älysin viimein ja heittäydyin keskelle sohvaa.
”Meininki oli aika rajua kotona, tyyliin kolmas maailmansota, joten nähtiin viisaammaksi tulla tänne yöksi”, Kimi kohautti olkapäitään ja kahmaisin kourallisen popcorneja. Kaksosten kotiolot olivat tabu tässä huushollissa.
”Samperin puusilmä”, Kaitsu ulvaisi ja katsoin häntä kulmieni alta.
”Nyt ei pelata jääkiekkoa”, huomautin ja hän hymyili hämillään. Kaitsu yritti epätoivoisesti päteä kaikissa urheilulajeissa, vaikka loppujen lopuksi oli yhtä pihalla kaikista. Ainoa missä poika. joten kuten loisti, oli tennis. Tuijotimme hiljaa ruutua, minä vain ihastelin urheilijoiden intoa ja Kimin silmät seurasivat palloa kiinteästi.
”Subilta tulee Sinkkuelämää”, tokaisin päättäen hiljaisuuden ja samassa kanava vaihtui. Otin paremman asennon ja työnsin jalat sohvapöydälle, jonka seurauksena muutaman viikon sanomalehdet putosivat lattialle. Kukaan ei kiinnittänyt siihen enempää huomiota.

”Moi!” kuului iloinen ääni ja vilkaisin olkani yli ovi-aukkoon, jossa Taru seisoi suuret aurinkolasit silmillään ja hiukset kammattuina. Hänellä oli muutama vaatekaupan paperipussi kainalossaan ja hetken aikaa mietin, oliko tyttö todella ehtinyt käymään kaupungilla.
”Sopisit, Taru, hyvin tuonne isoon omenaan”, Kaitsu nauroi samalla, kun Taru kiersi sohvan toiselle puolelle ja istahti Kimin ja minun väliin.
”Käydäänkö ulkona syömässä?” kysyin äkkiä ja kaikkien katseet kääntyivät minuun, vaikka itse katsoin television ruutua.
”Mennään vaan, pyydetäänkö me kavereita mukaan?” Kimi vastasi viimein tarkastettuaan paljonko rahaa hänen lompakossaan oli, myös Kaitsu selasi lompakkoaan, joka oli huomattavasti täydempi kuin Kimin oma.
”Ei jaksa, ihan pienellä porukalla”, murahdin ja muut nyökkäsivät.
”Mä kuulin, että teillä on joku uusi tarjoilijatar siellä?”
”...Joka on aivan eri sarjassa sinun kanssa”, vastasin Kaille, vaikka todellisuudessa en ollut edes nähnyt uutta tyttöä, mutta Atte oli kehunut hänen ulkonäköään. Itse asiassa olin aika varma, että Kaitsu tai Kimi ennen pitkää kellistäisi neitosen. Jos vähänkään tunsi vetoa blondeihin ja sinisiin silmiin, niin kaksoset tiesivät ongelmia. Kimi oli heistä kahdesta se suulaampi, jonka sanavalmius oli kadehdittavaa. Kai taas hiukan rauhallisempi, ainakin puhetahdiltaan.
”Joko mulla on tajuton nälkä, tai sitten mä vaan laihdun”, Kaitsu mutisi hieroen vatsaansa.

Pari tuntia myöhemmin astuimme ravintolan ovesta sisään. Tervehdin käden heilautuksella vuorossa olevia tarjoilijoita samalla, kun marssimme laumassa pisimmän pöydän ääreen. Meidän pieni porukkamme oli kasvanut, sillä Viiviä odotettiin saapuvaksi, samoin kuin tämän uutta poikaystävää. Tieto oli tullut minulle aivan yllätyksenä. En tiennyt, että hän seurusteli taas. Jonkun muun kuin minun kanssani siis. Mutta olin suostunut ottamaan myös Viivin seuralaisen mukaan, sillä paloin halusta nähdä minkälaisen juipin tyttöni oli löytänyt. Istahdin tuoliini pöydän keskivaiheille Tarua vastapäätä ja kaksosten väliin.
”Lennu, anna ruokalista”, huikkasin iloisesti, kun olin päässyt asettautumaan.
”Osaat sen kumminkin ulkoa, miksi vaivautua?” hän pyöritteli päätään ja ojentui antamaan sen Kimin ohi minulle.
”Koska olen asiakas”, hymyilin herttaisesti takaisin ja avasin menun.
”Ei kai me olla kovasti myöhässä?”
Pääni kääntyi yliluonnollisen nopeasti Viivin äänen suuntaan. Tyttö oli kihartanut hiuksensa ja pukeutunut kesämekkoon. Nätti kuten aina. Hänen takanaan seisoi kiusaantuneena pitkä nuori mies. Tyyppi oli työntänyt kätensä taskuun tietämättä mitä tehdä niille, hänellä oli päällään naurettava flanellipaita ja farkut. Kaikki tuijottivat poikaa, jopa Erkka, jota yleensä ei kiinnostanut toisten tuijottelu. Minun mielestäni tyyppi oli tavis, mitään sanomaton. Todennäköisesti harrasti liikuntaa, olisi ammattikorkean puolella, ulkoiluttaisi kultaista noutajaa ja kävisi vanhainkodissa vapaaehtoistyössä. Lennu tokeni nopeimmin meistä ja nousi seisomaan nopeasti sulavalla liikkeellä. Hän rutisti ohimennen Viiviä painaen tämän poskelle nopean suudelman ja ojensi sitten kätensä reilusti hymyillen.
”Lennu, hauska tutustua”, hän hymyili.
”Repe, moro”, mies hymähti hermostuneesti ja tarttui Lennun käteen hiukan helpottuneena. Erkka kätteli myös tyypin omalla jäyhällä tavallaan ja esitteli hymyilevän Tarun. Yritin kuumeisesti miettiä, mikä uudessa tuttavuudessa sai tytöt kihertämään.
”Kimi ja Kai”, Kimi esitteli itsensä ja Kain, joka tyytyi heiluttamaan järkyttyneenä kättään.
”Aksu”, murahdin ja käännyin ruokalistaan päin. Mokomakin kansikuvapoju.

Kävelin kädet taskuun työnnettynä muun joukon perässä kuunnellen katkerasti heidän ilonpitoaan. Kaksoset laulelivat Kari Tapiota ja Lennu heilui taustatanssijana yrittäen kävellä samalla. Erkka piti kättään Tarun vyötäröllä, joka ei edes häirinnyt minua. Enemmän minua häiritsi Viivin ja sen Repen yhteen kiedotut kädet. Repe oli ollut suhteellisen vaitonainen aterialla, mutta osasi kyllä puhua. Minua otti päähän miten helposti toinen olikaan sopeutunut joukkoon. Suljin ulko-oven perässäni ja odotin, että pahin ruuhka eteisestä oli liuennut sisään. Purin raivoni potkuun, jolla lennätin kengät jalastani ja onnistuin kaatumaan taaksepäin suoraan selälleni. Kirosin pitkään ja hartaasti ennen kuin seurasi muita olohuoneeseen. Televisiosta tuli joku typerä amerikkalainen romanttinen komedia, jota muut alkoivat seurata minun mököttäessä sohvan nurkassa.

”Kannattaa lähteä ajoissa, sillä Kaitsu ja Aksu alkaa kohta vaihtamaan sylkeä”, Lennu tiesi kertoa ja Kai virnisti vaikka pyörittelin päätäni. Muutaman oluen jälkeen tunnelma oli alkanut keventyä.
”En mä niin helppo ole”, nyrpistin nenää ja hyppäsin melkein pystyyn kun tunsin käden olkapäälläni.
”Mene pois!” huudahdin ja pakenin sohvan taakse.
”Et vai?” Kai hymyili hurmaavasti ja vetäisi minut luokseen. Hän oli kovasti suutelevinaan vaikka sen puolen käsi oli suidemme välissä, joka ei näkynyt muille. Me törmäilimme vessaan ja vedin oven kiinni. Tämä oli aika yleinen kikka säikäyttää uusia tuttavuuksia. Tottuneesti vedin flanellipaitani niskan yli ja Kai pörrötti hiuksiaan säröilevän peilin edessä.
”Mä en ymmärrä, mitä Viivi näkee tuossa”, murahdin ja istahdin wc-pöntölle. Kai purskahti nauramaan ja katsoi peilin kautta minua.
”Etkö sä oikeasti tiedä, mitä?” hän varmisti ja nyökkäsin hämmentyneenä. En kai olisi kysynyt, jos tietäisin vastauksen? Kai kääntyi katsomaan minua nojaten käsienpesualtaaseen.
”Se on juuri niin paljon sun näköinen, että se ei ole ihan sun näköinen kuitenkaan”, Kai kertoi mahdollisimman epäselvästi.
”Mä en vaan ymmärrä, miksi Viivi ei saman tien ottanut sua takaisin”, Kai kohautti olkapäitään ja avasi vessan oven lukon. En ehtinyt tivaamaan muutamaa muuta seikkaa, sillä olin aivan pihalla missä mentiin. Yhä jäässä tassuttelin ulos vessasta vetäen teatraalisesti paitaani päälle. Erkka, Lennu ja Kimi olivat nähneet esityksen lukuisat kerran ja nyt vain virnistelivät seuraten. Taru oli sen näköinen, että Erkka oli juuri kuiskannut hänelle mitä tapahtui. Viivi taas katsoi minua murhaavasti ja vilkaisin eteiseen, jossa Repe oli vetämässä kenkiä jalkaansa.
”Hauskaa iltaa”, huikkasin Viiville, joka seurasi deittiään.
”Sä olet paskiainen”, hän kivahti takaisin loukkaantuneena, sillä hän tunsi jekun jo.
”Ja ylpeä sellainen”, yritin saada viimeisen sanan, mutta ovi paukahti kiinni. Hyppäsin takaisin sohvalle työntäen jalat sohvapöydälle.
”Olikohan tuo liian ilkeää Viiviä kohtaan?” Kaitsu kysyi epäilevästi.
”Pää kiinni, mä katon tätä elokuvaa.”

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   19.4.12 22:13:50

Mahtava pätkä :D tykkään juu!

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   21.4.12 15:01:19

i like!

Lähettäjä: sebsu. 
Päivämäärä:   21.4.12 20:24:22

oooo aivan mahtava! :D mut mikä tossa vikassa aktissa nyt niiin pelästytti Repen et piti lähtee menee?? :D

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   21.4.12 21:16:33

Pitkä virsi lyhyenä, Repe on vähän homofoobinen ja hiukan ahdasmielisempi kuin sankarimme.

Siitä piti tulla Aksun vastakohta ja "what if"-skenaario. Mitä jos Aksu ei olisi oma ylirento, joskus lapsellisen naiivi itsensä vaan vähän erilaisissa merkeissä kasvanut ihminen.

Ei sillä, että Repe olisi ollut mitenkään merkittävä hahmo ja että se olisi ollut alkuperäisessä versiossa esillä paljoa. Kunhan vähän tuo syvällisyyttä tekstiin. Ja alkuperäisen version lukeneet tietää, mihin muuhun Repeä tarvitaan.

Hups, innostuin. Saarna ohi tällä erää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.4.12 17:46:41

aivan huippu pätkä taas! :-) käyn monta kertaa päivässä täällä stalkkaan että joko ois tullu uutta.

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   22.4.12 23:01:29

18.6.2006
Lennu oli ainoa, joka jaksoi lähteä saattamaan minua aamulla linja-autoasemalle. Kimi ja Kaitsu nukkuivat vielä eilistä humalaansa pois ja Erkka vietti laatuaikaa Tarun kanssa. Enkä edes ollut kateellinen. Vatsan pohjassa myllersi aina, kun näin heidän hellät hetkensä, mutta jotenkin he kuuluivat yhteen ja rehellisyyden nimissä minulla ei ollut oikeutta olla mustasukkainen.

Lastasin urheilukassin polkupyörän tarakalle ja lähdin taluttamaan haukotellen vehjettä kohti asemaa. Hiukseni sojottivat koko komeudessaan kohti jokaista ilmansuuntaa ja silmäni olivat vielä sumeat unien jäljiltä. Kello oli vasta yhdeksän ja silti Lennu onnistui näyttämään siltä, että olisi ollut hereillä vähintään viisi tuntia, täyspitkien yöunien lisäksi. Todellisuudessa hän oli herännyt viisi minuuttia sitten. Kuuntelin ohimennen Lennun tarinoita partaterien laatueroista koko matkan asemalla asti. Nappasin laukkuni tarakalta olalleni ja käännyin katsomaan Lennua kädet taskuissa.
”Pidä hauskaa”, toinen virnisti vinosti ja naurahdin pienesti. Minua ei huvittanut ollenkaan lähteä kotiin, paljon mieluummin olisin pitänyt American Pie-maratonin.
”Joo ja pidä sinä kämppä ehjänä”, totesin ja paiskasin kättä Lennun kanssa.

Kahta tuntia myöhemmin seisoin vaaleansinisen omakotitalon edessä. Valkoiset ikkunanpuitteet ja saman sävyinen takorautaportti loivat kauniin kontrastin talon värille ja kiiltelevälle nurmelle. Nostin mustan urheilulaukkuni maasta ja avasin portin tottuneesti astuen kivilaattapolulle, joka vei ulkoportaille. Pari vaaleanpunaista ruusua koristi verantaa. Soitin ovikelloa tuijotellen vaaleanpunaisia ruusuja talon seinustalla. Laskin laukun verannalle jo valmiiksi. Eikä aikaakaan, kun ovi oli vaimeasti avautunut ja äitini roikkui kaulassani.
”Moi”, mutisin rutistaen pullantuoksuista naista itseäni vasten ja taputin häntä selkään.
”Hirveä, kun sä olet taas kasvanut. Ethän sinä pian mahdu ovesta sisään”, äiti kauhisteli pyyhkien käsiään esiliinaansa, joka oli jauhon peitossa. Illalla siis olisi tarjolla jotain hyvää. Vatsani murisi malttamattomasti. Viime päivien paasto oli tehnyt tehtävänsä.
”Sitä vaaraa ei ole vielä pitkään aikaan”, naurahdin hiljaa ja astuin eteiseen vetäen oven perässäni kiinni. Kengät siistissä rivissä, takit henkareissa ja seinillä mustavalkoisia kuvia perheestä. Hiukan erilaista kuin kämpillä.
”Me odotettiin sinua vasta kolmelta”, äiti höpötti ja oli jo ottamassa takkiani, kun lempeän päättäväisesti laitoin sen itse henkariin. Kynnet kopisivat vasten parkettilattiaa ja meinasin kaatua, kun isokokoinen saksanpaimenkoira oli hyppäämässä päälleni.
”Tiko, perhana. Alas”, ähkäisin mutta polvistuin kuitenkin rapsuttamaan karvaista ystävääni tuntien samalla rosoisen kielen kasvoillani. Suljin silmät pois tieltä ja rapsutin Tikon korvantaustaa lempeästi.
”Joonatan, Kasper ja Jesper!” äiti mylvi portaisiin ja koska hän ei maininnut isää, oletin tämän olevan töissä tai vähintään metsällä, kuten hän tapasi tehdä sunnuntaisin.
”Ai Jonne ja Jesse on himassa?” kysyin hämmästyneenä juuri ennen kuin vanhin veljeni ilmestyi alakerrasta.
”Joo, ajattele! Koko perhe koossa!” äiti ihasteli ja Jonne virnisti minulle paiskaten kättä.
”Mitäs pikkuveli?” hän nauroi pörröttäen hiuksiani. Jonne oli 26-vuotias järkäle, jolla oli siiliksi ajellut hiukset ja sileä leuka. Hänen hiuksensa olivat kuitenkin vaaleat paljosta auringosta olosta johtuen ja muutenkin aurinko oli ahavoittanut hänen poskensa.
”Parempaa kuin sinä”, uhosin ja siirryin tervehtimään Jesseä, toiseksi vanhinta veljeäni, joka oli ilmestynyt yläkerrasta. Jesse oli minua kaksi vuotta vanhempi. Hän muistutti eniten minua ulkonäöltään, vaikka hänenkin hiuksensa olivat vaaleammat. Hihattomassa t-paidassa ja puuhelmikoru kaulassa Jesse oli kuin paraskin surffari Kalifornian rannoilta.
”What’s up?” Jessekin virnisti ja veti minut karhunhalaukseen. Koko eteinen alkoi olla jo ahdas. Varsinkin, kun Tiko hyppeli innoissaan Jonnen päälle, joka yritti kaataa koiraa leikkisästi.
”Kassu on pyörimässä jossain kavereiden kanssa. Kesä, kun on mopopoikien paratiisi”, Jonne vinkkasi enemmän äidille kuin minulle, joka alkoi heti höpöttää miten mopot olivat vaarallisia vehkeitä ja johtivat vuosittain useisiin liikenneonnettomuuksiin.
”Sweet, sweet home”, pyöräytin silmiäni ja Jesse taputti minua virnistäen selkään.

Äiti katosi kuitenkin pian keittiöön, josta leijaili mahtava tuoksu. Me menimme suoraa päätä terassille, jossa Jonne heittäytyi valkoiseen riippumattoon. Istahdin kaiteelle nojaten pylvääseen.
”Miten Viivi voi?” Jesse kysyi istuessaan portaalle pistäen kainalossaan olevan kirjan sivuun. Tunnistin Sinuhe Egyptiläisen kannen helposti.
”Ei kai kummemmin. Hengaa yhden Repen kanssa, käy töissä...” kohautin harteitani ja suljin silmäni antaen auringon paistaa kasvoilleni. Eilinen ilta oli tuoreessa muistissa, eikä minua huvittanut mietiskellä Repeä. Ja Repen flanellipaitoja.
”Ja seuraavaksi sä kai väität, että olet ihan selibaatissa?” Jonne nauroi rempseästi ja risti kätensä niskan taakse.
”...en”, tokaisin ja annoin toisen jalkani pudota roikkumaan kaiteen reunalle.
”Niin sitä pitää”, Jonne kehaisi aidon ylpeästi pisti pilottilasit silmilleen. Jonne asui naapurikaupungissa ja teki arkkitehdin hommia, vaikka yleensä piti enemmän itse rakentamisesta sillä siinä sai käyttää kroppaansa. Jesse taas asui puolet ajasta kotona ja puolet kämppiksensä kanssa kaupungin vuokrakaksiossa.
”Viimeinenkin lammas sitten löysi tiensä kotiin”, kuului isän ääni ja raotin silmiäni. Päivettynyt mies seisoi kädet lantiolla terassilla ja hyppäsin seisomaan. Isän tyylikkään valkoiset hiukset oli leikattu siististi ja jos en olisi tiennyt hänen todellista ikäänsä, olisin veikannut reilusti alakanttiin. Hän oli niitä ikinuoria ikiliikkujia. Hänellä oli suuri yritys, jonka liikevoitto oli nytkin kasvanut yli puolet viimevuodesta. Isä ei edes haaveillut jäävänsä eläkkeelle vaan paiski töitä saman verran kuin alaisensa. Toistaiseksi Jesse oli ainoa meistä pojista, joka oli isän leivissä.
”Pakkohan sitä oli”, tokaisin ja hyppäsin makuulle käyneen Tikon yli halaamaan kankeasti isää, joka hymyili samalla rehdillä tavalla millä Jonne hymyili.

”Äiti, mä olen ihan täynnä! Ei enää yhtään paahtopaistia. Tai perunoita!” ähkin ruokapöydässä, kun olin viimeinkin lopettanut aterioinnin. Olin syönyt todennäköisesti enemmän kuin vuoden aikana ja jälkiruoka oli vielä tulematta. Koin taas sen tunteen, että kukaan ei kuunnellut minua. Äiti keskusteli samaan aikaan Jessen kanssa Mika Waltarista ja lappoi lautaselleni perunamuusia. Isä taas kävi Jonnen kanssa keskustelua uusien kerrostalojen eristystöistä. Kasper, pikkuveljeni, oli viisaasti vielä ulkona kavereidensa kanssa. Nousin pöydästä vähin äänin ja epäilin kenenkään edes huomaavan, Ainoastaan Tiko nousi makuulta ja lähti seuraamaan minua ulos terassille. Vedin raikasta ilmaa keuhkoihini, kun astuin ulos. Istahdin portaalle ja hautasin pääni polviini. Tiko laski lempeästi päänsä olkapäälleni. Täällä oli liian rauhallista, ei mitään ajateltavaa. Täällä olin tarpeeton. Kämpillä taas oli liikaa stressiä Tarun ja Viivin takia, mutta silti se tuntui tällä hetkellä enemmän kodilta.

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   23.4.12 18:22:59

Upee pätkä, tykkään :) Hyvä kun välillä tämmössiäkin pätkiä, missä ei niin paljoa toimintaa, mutta ei kuitenkaan ihan tylsiä :D

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   26.4.12 13:33:57

i love!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.5.12 19:16:47

kiva pätkä taas, lisää lisää!

Lähettäjä: Hazz 
Päivämäärä:   4.5.12 12:50:11

A/N: Anteeksi viivästyminen! Anyways, taas vähän rauhallisempi pätkä tulossa.

19.6.2006

”Hei pikku prinssi, ylös, ulos ja lenkille.”

Havahduin valveille ja huomasin makaavani yläkerran aulan vuodesohvalta. Olin unissani pyörinyt lakanat sotkuun ja olin suhteellisen varma, että olin pureskellut itse peiton kulman rikki. Vanhat lakanat tuoksuivat äidin käyttämältä huuhteluaineelta ja tuntuivat pehmeiltä ihoani vasten. Käännyin selälleni ja avasin silmäni haukotellen. Käteni tönäisi Tikoa, joka murahti loukkaantuneesti. Taputin koiraa päälaelle tajutessani, että se tosiaan oli vieressäni.
”Jonne on odottanut jo puoli tuntia meitä”, Jesse nauroi ja heittäytyi istumaan vuodesohvan jalkopäähän. Jostain kumman syystä äiti oli säilyttänyt vanhempien veljieni huoneet entisellään, mutta heti minun lennettyä pesästä, oli hän pistänyt vanhan huoneeni uusiksi ja nykyään vanhan sänkyni paikalla oli massiiviset kangaspuut.
”Mutta mä en halua”, haukottelin ja vedin peiton silmilleni.
”Sano se Jonnelle”, Jesse nauroi ja tunsin painon katoavan jalkopäästä. Tiko murisi vieressäni tyytymättömänä etsien hyvää asentoa ja viimein nousi myös ylös kadoten vuoteestani.

Kymmentä minuuttia myöhemmin raahasin itseni keittiöön, vanha kauhtunut t-paita ja shortsit päälläni. Jesse hörppi kahvia hikipanta tyhmästi otsallaan ja näytti silti jollain konstilla fiksulta. Jonne taas venytteli jo valmiina punapuun paksuisia reisilihaksiaan. Olin juuri nappaamassa vasta uunista tulleen sämpylän pelliltä, kun Jonne nappasi minua niskasta ja tönäisi kohti ulko-ovea. Huokaisin tuskastuneena jo valmiiksi, sillä veljieni aamusuunnitelmat eivät koskaan olleet suosikkejani. Minusta ei saanut urheilijaa tekemälläkään.

”Miksi, oi miksi”, marisin yrittäessäni pysyä kahden vanhemman veljen perässä lenkkipolulla. Jessen kevyt askel ja Jonnen mahtipontiset pohjelihakset saivat minut tuntemaan suurta alemmuudentunnetta.
”Älä valita vaan hengitä”, Jonne hörähti ja tönäisi minua leikkisästi olkapäästä. Huokaisten luovutin ja keskityin todella liikuttamaan jalkojani eteenpäin. Aamun viileä ilma ja metsän tuoksu olivat upeita. Mikään lenkkipolulla ei ollut muuttunut lapsuudestani, mitä nyt oli hankittu sahanpurua hiekkatielle. Joku typerä käki kukkui, mutta muuten kaikki oli hiljaista jos meidän hengitystämme ei laskettu mukaan. Jessen korvissa oli mp3-soittimen kuulokkeet, joten luultavasti hän svengaili gunnareiden kanssa välittämättä meistä. Aloin itsekin pääsemään rytmiin. Minun ei tarvinnut enää ajatella jalkojani ja annoin ajatusteni juosta. Taru. Viivi. Erkka. Ja se musta syyllisyydentunto rintakehässäni.

Kotipihan kohdalla pysähdyimme. Jonne nojasi huohottaen polviinsa ja Jessekin pyyhki hikeä pois kasvoiltaan.
”Mun nilkka taitaa olla kuollut”, huomasin ensimmäistä kertaa ja yritin laskea hiukan painoa kipeälle nilkalle. En ollut huomannut kipua lenkin aikana vaan nyt aloin nähdä sen turpoavan. Tökkäsin sinertävää ihoa varovasti. Jesse repi kuulokkeet päästään ja vilkaisi minua silmiään räpytellen. Hän tönäisi Jonnea ja osoitti minua.
”Sä olet treenannut”, Jonne ylpisteli ja kohotin toista kulmaani. Minä, urheillut? Jos mitään, olin liikkunut entistä vähemmän ja syönyt enemmän roskaruokaa.
”Te olette vaan tulleet vanhoiksi”, purskahdin ja vedin kämmeneni hiusteni läpi tympääntyneenä toisten ihmettelyyn.
”Milloin sä olet jaksanut juosta kymmenen kilometriä yhteen menoon?” Jesse katsahti minuun. Seisoin hetken hiljaa, käyden reittiämme mielessäni läpi.
”Älä jauha sontaa, se oli vitonen”, tokaisin ja löysäsin lenkkitossujeni naruja: ”aina se on ollut vitonen”
”Alku joo, mutta me käännyttiin uudelle reitille eikä takaisin päin siinä Koskisen sillan kohdalla”, Jesse nauroi ja läimäisi minua ylpeänä selkään. Yritin saada päähäni, että olin juuri juossut kymmenen kilometriä pahemmin hengästymättä. Jonne avasi portin ja etunenässä ryntäsi suihkuun.
”Mikä on vinossa?” Jesse kysyi rauhallisesti katsellen ruusupuskaa kävellen samaa tahtia kuin minä.
”Mitä sä selität?” kysyin ähkäisten ja katsahdin veljeäni.
”Sä olit yksi laiskimmista ihmisistä kenet tunnen ja nyt sä juoksit puhtaasti kympin. Sä olet joko treenannut tajuttomasti - jota suuresti epäilen - tai sulla sen verran vaikea ongelma mietittävänä ettet oikeasti huomannut asiaa”, Jesse hymyili ja otti hikinauhan päästään.
”Mikä keittiöpsykologi sä olet”, hymähdin ja tönäisin veljellisesti Jesseä, joka ei edes hievahtunut tönäisystäni.
”Ei mitään mistä mä en selviäisi”, lupasin viimein ja raahauduin keittiöön syömään aamupalaa. Jesse jätti asian sikseen ja olin kiitollinen siitä.

”Terve pizzanaama”, heilautin kättä Kasperille, joka istui ruokansa kanssa keittiön pöydän ääressä lukemassa sanomalehden urheilusivuja.
”Akseli, älä jaksa kiusata veljeäsi huonosta ihosta”, äiti toppuutteli ennen kuin Kassu ehti kostaa. Virnistäen pörrötin toisen hiuksia ja kahmaisin kahvia itselleni.
”Monelta sä lähdet?” Kassu kysyi kiekuen murrosikäisen pojan äänellä.
”Heti, kun mä olen päässyt suihkuun ja joku heittää minut asemalle”, vastasin.
”Hyvä, että susta päästään taas eroon.”
”Kasper, ole hyvä ja lopeta. Olen oikein onnellinen, että Akseli on kotona.”
”Mä voin suihkuttaa sut painepesurilla”, Kasper tarjoutui sivuuttaen äidin sanomisen ja nauraen nousin ylös paeten yläkertaan.

Hyppelin muovipussi kädessäni alas bussin portaita hakemaan tavaratilasta laukkuani. Sen saatuani bongasin tutun porukan linja-autoaseman seinän vierestä notkumassa. Kimi imi tupakkaa ja Kaitsu keskusteli eläväisesti Lennun kanssa. Erkka seisoskeli kädet taskussa siinä missä Taru seurasi Kaitsun ja Lennun keskustelua välillä naurahdellen. Huokaisten nostin urheilukassin olalleni ja raahauduin heidän luokseen.
”Hei, Aksu-ukko on palannut joukkoomme”, Kaitsu virnuili ja paiskasi kättä kanssani.
”Tiukkaa teki”, virnistin. Sanaakaan sanomatta Erkka oli nostanut laukkuni olalleen ja lähdimme koko joukko kävelemään kotia kohti.
”Onko meillä ruokaa?” Kimi uteli suorasukaisesti ja heilautin muovipussia.
”Pullaa, raparperipiirakkaa, omenapiirakkaa, makaroonilaatikkoa, lasagnea, lihapullia, leipää ja itse tehtyä mansikkahilloa”, luettelin saalistani.
”Kelpaa”, Lennu nyökytteli vatsaansa taputellen.
”Kyllä”, virnistin ja jätin kertomatta, että mukana oli ollut juustokakkukin, mutta sen olin syönyt ennen kuin bussi oli lähtenyt liikkeelle.

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   5.5.12 00:50:51

waaaaaau iha törkeen hyvää settiä jatkajatka :):)

Lähettäjä: Nikke 
Päivämäärä:   6.5.12 11:03:25

Hyvä pätkä :) TOi loppu oli ihana, älä kysy miksi :D

Lähettäjä: sebsu. 
Päivämäärä:   6.5.12 22:37:14

hyvä pätkä, vaikkakaan mikää kovin tapahtumarikas mutta eteenpäin silti mennää! :) jatkoa!

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   12.5.12 00:27:06

tää on ihana

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   15.5.12 19:25:58

upppppppppp :)

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   21.5.12 01:29:20

upupup

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   23.5.12 20:09:08

NOSTAN

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.5.12 11:17:24

jatkoaaaa :-D tää ei saa jäädä tähän

Lähettäjä: jena 
Päivämäärä:   24.5.12 23:45:37

ei todellakaa! Tää on vaan ihan mahtava! Käyn joka päivä kattoo oisko tullu uutta:D

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   27.5.12 15:27:43

:(

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   31.5.12 20:24:16

jatkoajatkoajatkoaa!

Lähettäjä: nhj 
Päivämäärä:   5.6.12 00:28:44

no kuoliks tää jo :OO eiiihh!

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   8.6.12 20:54:01

up

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   11.6.12 15:29:38

tää on nii ihana, ei saa jäähä tähän! Ainut sun tarina jota en oo lukenu kertaakaan. Muut oon ainaki kahteen kertaan :D

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   19.6.12 03:30:23

upupupup

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.6.12 18:15:28

aloin sitten tätäkin lukemaan ja olisi tosi tosi mukavaa jos saataisiin jatkoa ;)

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   27.6.12 03:44:10

Oho, en olis uskonut, että Hazz tekee katoamistempun...

Lähettäjä: ig 
Päivämäärä:   30.6.12 03:37:19

upp

Lähettäjä: 2 
Päivämäärä:   7.7.12 03:04:58

up