|
Lähettäjä: secret
Päivämäärä: 28.10.11 14:43:19
Tossa toi pätkä minkä sain kirjoteltua. :) toivottavasti tää ei oo niin sekava ku toi ensimmäinen..
osa 2a, 2b tulee niin pian kuin mahdollista..
---
Polttelin monta tupakkaa peräkkäin, ennen kun sain aikaiseksi nousta ylös ja palata sisään. Suljin kannettavani ja laahustin sen kanssa huoneeseeni. Laitoin äidilleni viestin, että missä hän oli ja milloin tulee, ja sain vastaukseksi pitkän saarnan siitä, ettei hänelle saa laittaa viestejä tiettyinä minuutteina kun hän oli töissä. En jaksanut lukea koko viestiä loppuun, niimpä viskasin puhelimeni sängylle ja tuhahdin hiljaa. Hemmetin kiva perhe mullakin.
Minua häiritsi suunnattomasti, etten saanut Tonia mielestäni. Se oli todella outoa, koska luulisi minun ajattelevan eroa ja Jennin menetystä. Yritin surra, mutta suru ei nyt oikein mahtunut päähäni kun siellä oli Toni. Hänen tuoksunsa, kasvonsa, vartalonsa. Noniin, riittää Aleksi. Olet tarpeeksi outo, ei sinun tarvitse olla sen lisäksi vielä homo. Enkä todellakaan ole homo. En missään tapauksessa. Heittäydyin makuulleni sängylle ja panoin silmäni kiinni.
Unessa minua kosketti joku. En nähnyt hänen kasvojaan tai vartaloaan. Tunsin vain kädet, jotka hyväilivät rintakehääni, vatsaani ja poskiani. Se tuntui hyvältä, erittäin hyvältä. Huokaisin hiljaa, ja sen voimalla havahduin unesta. Nousin istumaan ja samassa puhelimeni alkoi täristä. Soittaja oli Eero, kiharatukkainen ja huumorintajuinen poika. Hän oli varmaan ainut kaveripiiristämme, joka kykeni normaaliin ajatuksenjuoksuun. Meiltä muilta se ei oikein sujunut. Porukkaamme kuului Eero, kovanaamainen Sami, Tonin isoveli Janne, minä, poikatyttö Laura, jolta ei myötätuntoa puuttunut koskaan, Jenni ja vielä Eikka. Hän oli ujo, mutta useimmiten mukava ja puolusti aina heikompia.
-Aleksi.
-Missä päin?
-Kotona. Miten nii?
-Kunhan kysyin. Tuu keskustaa.
-No joo.. Kai sitä vois tulla, ku ei taida olla parempaakaan tekemistä. Missä siellä te ootte?
-Täs koululla. Tääl on Sami, Janne, minä, Laura ja Eikka. Hymähdin vastaukseksi ja lopetimme puhelun.
Nappasin takin mukaani ja lähdin ajelemaan kaupunkiin. Löysin kaverini tutusta paikasta ja sammutin moponi. Kun olin ottamassa kypärää päästäni, sydämeni jähmettyi. Kuulin tutun mopon äänen takanani, ja en voinut erehtyä tulijasta. Toni. En kääntynyt katsomaan häntä kohti, yritin vain hillitä käsieni tärinää.
Ripustin kypäräni peiliin roikkumaan, ja haroin hetken tummanruskeita hiuksiani. Laura käveli eteeni ja nappasi ranteestani kiinni lähtien raahamaan minua sivummalle. Kävelin kiltisti perässä, sillä tiesin ettei rimpuilu auttanut. Hän kuulustelisi minua niin kauan kunnes on saanut haluamansa. Pysähdyimme rakennuksen nurkalle, ja kaivoin tupakan taskustani. Laura asetti mös tupakan huuliensa väliin, ja aluksi puhaltelimme vain savurenkuloita ilmaan. Vedin hupun päähäni ja katsoin tyttöä kysyvästi.
-Mitä asiaa?
-Mika sulla, Aleksi on? Huomaa heti, ettei kaikki oo niinku pitäs.
-Jenni jätti mut. Se oli aika hyvä veto. Tajusin sen samalla kun sanoin sen. Nyt minun ei tarvinnut kertoa minua vaivanneista Toni-ajatuksista. Laura katsoin minua hetken hiljaa, ennen kuin puhkesi puhumaan.
-Aleksi,sano heti jos mä oon väärässä. Musta vaan tuntuu, ettet sä nyt oo hiljanen sen takia, että sä suret Jennin takia. Kyllä mä uskon, että sua kirpasee pahasti se, mutta mä luulen, että sä salailet multa jotain. Katsoin häntä silmät levällään. Kirottu nainen, miten hän näkikään lävitseni aina.
-Laura.. Mä lupaan kertoa sulle sitte kun oon varma omista ajatuksista. En pysty puhumaan siitä aiheesta kuitenkaan vielä. Hymyilin hänelle pienesti ja lähdin kävelemään kohti muita. Kuitenkin sydämeni alkoi takoa luonnottoman kovaa vauhtia, kun näin Tonin kävelevän minua kohti.
-Aleksi, mulla on sulle vielä yks tosi nopee juttu. Odota siinä, ja Laura voit jo mennä. Tonin ääni oli lempeä ja ystävällinen, ja se sai vereni kiertämään valon nopeudella. Hän hymyili Lauralle ohittaessaan tämän. Pysähdyin paikoilleni ja käänsin katseen ujona skeittikenkiini.
-Aleksi, ootko sä kunnossa? Meinaan vaan sitä Jenni-juttua.. Nostin hämmentyneenä katseeni hänen kasvoihinsa. Olin kyllä aina tiennyt, että hän oli empaattinen ja huolehtivainen, mutta en ollut ennen kuullut hänen kysyvän keneltäkään mitään tuollaista. Yleensäkään kaveriporukassani ei ollut tapana kauheasti näyttää miesten kesken tunteita.
-Oon mä.. Kai. Toni laski kätensä olkapäälleni, ja se sai tuhansia hyvänolon hormoneja liikkeelle kehossani. Suljin silmäni hetkeksi, ja kohta tunsin hänen kätensä ympärilläni. Nojauduin häntä vasten varovasti ja huokaisin syvään.
-Kaikki vaan tuntuu niin h'elvetin vaikeelta yhtäkkiä. Toni irtautui minusta ja taputti minua ystävällisesti selkään. Hänen kätensä jäi lepäämään alaselälleni,ja se aiheutti aivossani sellaisia toimintahäiriöitä, etten pystynyt enää vain seistä. Aloin pelätä itseäni, kun minulle tuli vastustamaton halu koskettaa poikaa. Katsoin hänen kasvojaan, ja huomasin hänen raollaan olevat huulensa tukahduttavan lähellä kasvojani. Vaistomatta aloin kumartumaan häntä kohti, ja juuri kun huulemme hipaisivat toisiaan, joku alkoi kiljua aivan lähellämme, ja irtauduin nopeasti Tonista.
-Sori.. Tai siis.. Emmä tiiä mikä muhun meni, mä oon vähän sekasin nyt ja.. Moikka. Huomasin ääneni vapisevan vaarallisen paljon, ja tiesin ainoan jäljellä olevan vaihtoehdon varsin hyvin; pakene vielä kun sun kasvot on tallella.
Lähdin harppomaan pitkin askelin moponi luokse ja painoin kypärän päähäni. Sanoin heipat muille ja painoin kaasun pohjaan.
Ajoin monta tuntia putkeen, kunnes bensavalo syttyi. Kävin tankilla ja katsoin samalla puhelintani. Kello näytti puolta yötä, ja puhelimeeni oli saapunut yksi lukematon tekstiviesti. Avasin sen, ja se oli Tonilta.
''En todellakaan tajua tota. Mitä tapahtui, ja oliko liian paha?'' Kirjoitin vastauksen nopeasti, ja painoin lähetä- nappia. ''Oli liian paha. En tiiä mitä tapahtui, mun aivot tais vaihteeks sammua, ja et oo ainut joka ei tajua. '' En käynnistänyt mopoani, sillä tiesin, että hän soittaa. Olin kuitenkin niin paniikissa, etten uskaltanut vastata. Katsoin näytöllä vilkkuvaa nimeä, ja sen jälkeen peilistä kuvaani. Olin kamala paskiainen. Petin parhaan ystäväni luottamuksen suutelemalla häntä.
Kun puhelin vihdoinkin lakkasi tärisemästä, sammutin puhelimen ja lähdin ajamaan kotiini. Jäin istumaan terassille, ja polttelin tupakkaa ketjussa. Vihasin itseäni, ja yritin vihata myös Tonia, mutta se nyt ei mennyt ihan putkeen. Heti kun ajattelin Tonia, huuliani alkoin kuumottaa, ja muistin selvästi miltä hänen huulensa tuntuivat huuliani vasten. Olin todellakin onnistunut pimentämään aivoni.
Havahduin vahvaan ja tuttuun mopon ääneen, ja menin täysin lukkoon. Toni ajoi hitaasti liu'uttaen pihaan, ja sammutti mopon. Hän vetäisi kypärän sulavalla liikkeellä päästään, ja lähti astelemaan kohti minua.
-Aleksi.. Käänsin katseeni hänestä ja yritin hillitä itseni. Minun teki mieli lyödä itseäni, ja hyökätä Tonin kimppuun. Kyllä, sillä intiimillä tavalla, ei sillä väkivaltasella.
-Toni, voitko lähteä. Mä en pystyis nyt.. En saanut jatkettua lausetta loppuun, kun hän tarttui ranteestani kiinni. Katsoin silmät levällään hänen kauniita sormiaan ranteeni ympärillä, ja kaikki sanat jähmettyi kurkkuuni.
-Voidaanko me, Aleksi nyt vaan jutella? Jostain normaalista. Haluan just nyt vaan jutella sun kanssa jotain tavallista.
-Ihan oikeesti, Toni. Ei nyt. Mä en pysty puhumaan sulle, kun mulla tulee mieleen koko ajan vaan se, että me suudeltiin. Hitto, Toni, mä en oo homo. En ole. Älä yritä edes väittää. Se tilanne vaan oli semmonen. Mene nyt. Hän katsoi minua surullisin silmin ja niin anovasti, että meinasin sulaa, ja pyytää häntä jäämään. Pelkkä ajatus hänen jäämisestään tiesi harmia. Päätin tehdä sen minkä vielä voin.
-Aleksi, kiltti..
-Älä sano enää mitään, mee nyt vaan pois. Mä en haluu nähä sua. Mä oon hetero, ja just eronnu...Ei hemmetti! Älä vaan sano, että sä olit ihastunu muhun, ja odotit vaan mun heikkoa hetkeä, ja iskit vasta sitten! Tonin silmät laajeni pelokkaasti, ja samantien sanottuani noin kamalasti, tiesin olevani kamala hirviö, syyttelevä ja idiootti. Tietenkään se ei ollut Tonin vika. Toni nielaisi kuuluvasti ja tuijotti lamaantuneena minua. Hän näytti siltä kuin voisi hetkenä minä hyvänsä purskahtaa itkuun. Ja se sattui. Minua kirveli pahasti, kun näin hänet niin satutettuna ja loukattuna. Ja olin vieläitse aiheuttanut sen. Olin auttamatta ollut liian nopeapuheinen. En kerennyt ajatella loppuun sanomisiani.
-Hyvä on, mä lähden nyt. Ja tiedäkkin, että mä yritin vaan auttaa sua pääsemään erosta yli, mun tarkotus ei ollut suudella sua tai mitään muutakaan. Siinä sä kyllä arvasit ihan oikein, mä oon ollut ihastunut suhun. Aika pitkään. Hän katsoi minua ivallisesti, ja painoi kypärän päähänsä. Jäin katsomaan hänen peräänsä, kun hän kaasutti pois paikalta. Olin suunnattoman vihainen. Tällä kertaa itselleni ja säälittävälle toiminnalleni. Niinkuin voisin tuosta vaan syyttä Tonia siitä, että olin ihan itse suudellut häntä. Hienoa. Erittäin hienoa, Aleksi. Mitäs keksit seuraavaksi? Tahtomattani olin satuttanut Tonia todella pahasti, ja painoin pääni surullisena alas. Mikä ihmeen taito mulla oli pilata kaikki? Aina, kun joku välitti minusta, niin minä onnistuin ajamaan heidät kauemmas. Yksinäinen kyynel vierähti poskelleni, enkä jaksanut välittää siitä.
-Kyllä mä vaan sittenkin taidan olla homo, mutta onko sillä väliä, jos kerran sain potkittua Tonin elämästäni? Ääneni särkyi, ja tajusin puhuvani yksin. Puhuinpa vielä harvinaisen tuskaisella ja masentuneella äänellä. Tuntui, että nyt viimeistään millään ei ole mitään väliä.
Päivät vierivät, enkä jaksanut raahautua edes keittiöön syödäkseni. En noussut sängystäni kuin vessaan ja tupakalle, ja nukuin vain. Opettajat soittelivat koulusta kiivaaseen tahtiin äidilleni, ja hän ihmetteli syvästi, mistä tämä johtui. Tunti tolkulla hän ravasi huoneeni ovella tai soitti puhelimeeni, ja kyseli syytä. Oli taas yksi noista kamalista hetkistä, kun en jaksanut raahautua ylös sängystä, enkä edes sen vertaa kyennyt liikkumaan, että olisin saanut television päälle, kun kuulin ovikellon soivan. Kiroilin kuuluvasti kun vetäisin nopeasti housut jalkaan ennen kuin menin ovelle. Avasin oven ja muotoilin kasvoilleni mahdollisimman kyllästyneen ilmeen. Toisaalta minun ei tarvinnut edes yrittää, sillä tässä olotilassa se tuntui olevan välttämätöntä. Meinasin tipputtaa silmäni päästä, kun huomasin häiritsijän olevankin naapureiden tai kaupustelijoiden sijaan Laura.
-----
Toivoisin rakentavaa palautetta ;)
|