Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   21.5.11 00:17:14



Hipaisen tumman hiussuortuvan pois otsaltani ja otan huikan vieressäni olevan Ronin Fantasta.
-Hyi, onks tää jotain ligth limua? Hän hörähtää hiljaa ilmeelleni ja nappaa pullon kädestäni.
-Juu on. Ei kiinnostas pilata hampaita sokerilla.
-Tiedokses vaan että siinä on litania muita makeutusaineita jotka hoitaa homman sokerin puolesta. Hän läppäisee kättäni hellästi ja painaa päänsä takaisin pyyhkeelle. Nousen istualleen ja katselin häntä. Lihaksikas vartalo, pieni tribaalikuvio alaselässä, jäntevät jalat ja ainoastaan mustat bokserit lihaksikkaan lätkäpelaajan takapuolen peittona.
-Taasko sä haaveilet riisuvas mut? Roni siis tietää, että olen homo. Itse hän ainakin väitti olevansa hetero, umpi sellainen.
-No eipä sussa oo paljoa riisuttavaa. Hän nousee vierelleni istumaan ja laittaa kätensä niskaani.
-Kyl tämmösen bodyn edessä alkaa heterommatkin viisarit värähdellä.
-Voi tsiisus, Roni. Lopeta. Hän vain nauraa käheästi ja vetää minut päälleen makaamaan.
-Lupaatko, Miska, että me ollaan ikuisesti parhaita kavereita?
-Tottakai ollaan. Älä nyt lässytä. Hän halaa minua tiukasti ja kierähtää pois altani. Lienee hyväksi kertoa jo tässä vaiheessa, että olemme kämppiksiä, parhaita kavereita oltu jo ennen kuin opittiin kävelemään, ja aina joko naapureita tai asuttu saman katon alla. Kuin veljekset. Halailumme ja satunnainen humalassa huulille suutelu ei todellakaan tarkoita mitään. Itse olen kokematon miesten suhteen, mutta Ronilla on ollut kaksi tyttöystävää ja muutamia säätöjä. Olemme molemmat 19- vuotiaita ja töissä Ronin isän kalustefirmassa. Ronin harrastuksiin kuuluu pleikkari ja kaukalo. Omani ovat musiikin teko ja jokailtaiset ohjaimen pieksämiset iltaisin. Nukumme todella isossa parisängyssä, ja asetumme siihen noin yhdeksän aikaan, ja pelaamme kunnes toinen väsähtää. Useimmiten väsähtävä osapuoli on Roni, hänen rankkojen treeniensä takia. Olen mukana Ronin jokaisissa treeneissä, ja kerron aina jälkeenpäin mikä minun mielestäni oli vialla. Vastavuoroisesti hän kuunteli tekemääni musiikkia kertoen mikä mättäsi ja mikä meni hyvin.

kommenttia jatkanko.

kirjoitan myös tarinaa I have everything but the boy, lukekaa jos kiinnostaa :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.5.11 09:04:03

jatkoa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Lumikki 
Päivämäärä:   21.5.11 09:21:59

Kirjoita imperfektissä!
Monia lukijoita häiritsi asia jo tuossa toisessa tarinassakin, ja sanoit sen häiritsevän itseäsikin. Miksi sitten kirjoitat jälleen preesensissä?

Pidempiä pätkiä, tästä ei jäänyt oikein mitään käteen.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   21.5.11 10:12:14

<3 Jatkoa 8>

Tosi hyvä, ja jotenkin.. En tiedä mutta minusta se on jotenkin parempi kun monet muut... o.o

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.5.11 11:17:49

okei :) koitan tässä seuraavassa imperfektiä, en oo nimittäin kirjottanu kun yhen novellin imperfektinä, ja siitä on kyl jo aikaa.. :D please, älkää vihatko mua ;)

Hieraisin silmiäni. Istuimme asuntomme parvekkeella, joka sijaitsi kuudennessa kerroksessa. Auringon paiste sai ihoni kihelmöimään, ja minun oli pakko mennä sisään. Nappasin jääkapista Fantan, tällä kertaa muistin katsoa ettei se ole light. Ronilla todellakin oli jokin pakkomielle tarkkailla jatkuvasti kaloreitaan, vaikka rehellisesti sanottuna hänellä ei ollut mitään ylimääräistä. Kunnon lihakset, niinkuin lätkäpelaajilla yleensä. Kuitenkin olin aina pitänyt huolen, ettei hän sotkeutuisi mihinkään steroideihin. Kävimme joka ikinen aamu yhdessä lenkillä, niimpä olimme siis kellon ympäri kahdestaan. Oikeastaan joku joka ei olisi tuntenut meitä, olisi saattanut hyvin kuvitella meidän seurustelevan. Niin ei kuitenkaan ollut. Olimme kuin veljeksiä. Kumpikaan meistä ei halunnut seurustella, minä en katsellut miehiä ja Roni ei katsellut naisia. Naiset sen sijaan katseli kyllä Ronia, sen verran hyvät ulkonäölliset puitteet oli hänelle suotu.
Havahduin ovikellon pirinään ja juoksin ovelle. En viitsinyt katsoa ovisilmään, niimpä silmäni laajenivat jonkin verran kun oven takana seisoi vaaleahiuksinen, lihaksikas ja minua ehkä päätä pidempi mies, jota en äkkiseltään tunnistanut.
-Ai, Miska. Morjens! Tulin moikkaamaan Ronia. Hänen matala ja huumaavan seksikäs äänensä sai sydämeni pamppailemaan ja ihoni kihelmöimään.
-Anteeks, mutta kuka sä olitkaan?
-Max, Ronin uus joukkuefrendi.
-Ai, anteeks. Mä en tunnistanu kun oon nähny sut vaan lätkäkamat päällä. Hymyilin hänelle pahoittelevasti ja päästin ohitseni kämppään. Hän todellakin oli hyvännäköinen.
-Roni! Sulle tuli vieras! Roni käveli sisälle ja moikkasi kaverilleen hymyillen leveästi.
-Ai, kato Max. Mitä äijä? Max hymyili, ja hänen nenäänsä ilmestyi suloisia ryppyjä. Roni käveli ohitseni ja astui tahallisesti varpailleni lopettaakseni tuijotukseni.
-Eipä tässä kurjuutta kummempaa. Hän sanoi jatkaen hymyään.
-Ihan huvikseenko tulit vai oliko sulla jotain erityistä? Max kääntyi hymyilemään minulle, ja meinasi tietämättään saada jalat altani. Vastasin hymyyn ujosti.
-Tulin pyytämään teitä ulos. Ois kiva tutustuu teihin paremmin.
-Juotko kahvia jos keitän? Kysymykseni tuli automaattina, ja lähetin pikaisen kiitoksen vanhemmilleni taivaaseen, kun he olivat opettaneet minua selviämään tilanteessa kuin tilanteessa. Hän nyökkäsi minulle pikaisesti ja kävelin ripein askelin keittiöön. Laitoin kahvin tippumaan ja painoin pääni kylmää pakastinta vasten.
-Voi hitto.. Mutisin hiljaa. Ei todellakaan ollut minun tapaistani menettää itsehillintä tällaisessa tilanteessa. Olin todella saanut lapsuudenkodissani kunnon tapakoulutuksen, mutta silti tuo mies sai sen järkkymään. Kuulin poikien jutustelun oven takaa ja kokosin itseni nopeasti. Nappasin kaapista kolme kahvikuppia ja laitoin ne pöydälle. Max astui sisälle keittiöön, yksin.
-Roni käy hakemassa sen autosta jonkun muistivihon. Tajusin samantien hänen tarkottavan minun kirjoittamaani muistilehtiötä Ronin pelityylistä. Max katseli minua mietteliäänä ja nostin hänelle kysyvästi kulmakarvojani.
-Eiku.. Mä tiiän et tää on aika tungettelevaa, mut mun on pakko kysyy että seurusteletteko sinä ja Roni? Hymyilin hänelle leveästi ja pyöritin päätäni.
-Ei seurustella. Me ollaan oikeesti vaan parhaita kavereita ja ihan penskasta asti oltu yhessä, ihan ku veljekset. Hän nyökkäsi päätään hymyillen edelleen. Kaadoin kaikkiin kuppeihin kahvia, itselleni lisäsin maitoa, ja Ronille tilkan vettä sekaan.
-Ilmeisesti te tunnette toisenne aika hyvin, hän sanoi nyökäten Ronin kahvikuppia kohden. Hymähdin hiljaa hänen ihmettelyilleen, ja otin hörpyn kahvistani.

Nonni :) kommenttia tulemaan :):)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.5.11 22:12:53

KOMMENTTIA JOS LUET :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   23.5.11 22:32:11

<3 Jälleen kerra hyvää settiä ^^ Jatka ihmeessä :>

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.5.11 23:36:21

Roni juoksi hengästyneenä keittiöön. Loin häneen kiitollisen silmäyksen tilanteen pelastamisesta.
-Niin siis tää on Miskan kirjottama. Tämmösii muistiinpanoja se aina kirjottelee. Mulkoilin Ronia kulmieni alta, mutta hän ainoastaan vilkaisi minua hymyillen.
-Anteeks, mutta mulla on Ronille kahdenkeskistä asiaa. Vetäisin Ronin mukaani käytävään ja painoin keittiön oven kiinni. Painoin hänet lujaa seinää vasten ja katsoin häntä vihaisena.
-Minkä takia sä et voinut kysyä lupaa? Hän katseli minua hölmistyneenä.
-Mistä? Miska, toi on aika pelottavaa.
-No niin sen pitääkin! Mä en tajua mikä sua vaivaa! Hän virnisti minulle ja kieräytti minut seinää vasten.
-Taidat tykätä Maxista? Vai mitä, muru? Hän hipaisi nenällään omaani, ja työnsin hänet pois.
-Lopeta. Sä saat turpaas vielä, homppeli. Hän hymyili minulle ja en voinut vastustaa kiusausta hymyillä takaisin. Roni käveli tahallisesti aivan keittiön oveen kiinni ja korotti ääntään.
-No jos sun veljes tosiaan on sitä mieltä, niin tottakai mä suostun. Tökkäsin hänen nenäänsä etusormellani ja kävelin takaisin keittiöön. Join yhdellä kulauksella loput kahvistani ja kävelin parvekkeen ovelle.
-Roni, onta meille bisset ja tulkaa tänne. Laitoin pilottilasit päähäni ja istuin huokaisten aurinkotuoliin. Parveke oli kerrostalon kattohuoneistoa, joten se oli laaja, ja siihen paistoi miltei koko päivän auronko. Roni ujutti käteeni kylmän oluen ja tölkki aukesi sihahtaen. Otin pienen hörpyn ja hymyilin nautinnollisesti aurinkoon päin.
-Miks noin leveä hymy? Säpsähdin hieman Maxin puhetta aivan korvani juuressa, mutta en katsonut häneen päin.
-Tiesitkö, että jos auringolle hymyilee tarpeeks paljon päivässä, niin tulee pisamia. Tosin mun tulokset on vielä jokseenkin nollatoleranssia. Max naurahti seksikkäästi, ja se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoani. Otin kunnon kulauksen oluesta ja yritin muistaa äitini neuvon; älä koskaan näytä tunteitasi, jos tiedät niiden olevan kiellettyjen listalla. Harmi vaan, ettei minulla enää ollut mahdollisuutta soittaa äidilleni ja kysellä neuvoja tällaisiin tilanteisiin. Tunsin silmäkulmani kostuvan, kun mietin hoikkaa ja kaunista äitiäni. Hän oli täydellinen ihminen. Tummanruskeat paksut korkkiruuvit puoleen selkään asti, ja tyylikkäät vaatteet. Hän sai minut kuusitoistavuotiaana, joten hän ei ollut vanha kuollessaan. Itseasiassa hän jäi auton alle ollessani 10- vuotias.

Muutaman tunnin löhöilyn jälkeen puimme päälle ja lähdimme lähipubin terassille. Roni oli jo hyvissä, joten saimme naureskella sydämen kyllyydestä hänen kehnolle huumorintajulleen.
-Hei, hei. Misshka. Sä oot mun parasshh yshtäväh. Mä rakastan sua. Hän painoi huulensa poskilleni ja työnsin hänet nauraen kauemmas. Max istutti hänet tuoliin, ja pian hän saikin naisseuraa.
-Pitäsköhän meijän vahtia tota? Kysyin hieman epäröiden Maxilta.
-Se on aikuinen mies, kyllä se pärjää. Max taputti minua olalle, ja menimme tilaamaan lisää juotavaa.
-Mistä sä tykkäät? Max katsoi minua kysyvä ilme naamallaan.
-Joku makee mut raikas.
-Yks kossubattery ja sex on the beach. Hymyilin hänen drinkkivalinnalleen, ja hän tapitti minua vihreillä silmillään. Hän vetäisi minut äijämäisesti kainaloonsa, ja nauroi ääneen. Ilmeisesti hänenkin kannattaisi alkaa hidastamaan pikkuhiljaa. Nappasin juomani, ja lähdin luovimaan tietäni pöytään, jossa olimme istuneet Ronin kanssa. Hämmästyksekseni hän ei kuitenkaan ollut enää siinä, ja etsin häntä katseellani.
-Voi hemmetti, mutisin hiljaa, ja aloin potemaan jo paniikin poikasta.
-Oikeesti, Miska. Se on jo iso ja osaa huolehtia itestään. Älä jaksa pilata omaa fiilistä sillä.
-Ei, Max. Mulla meni just fiilis. Mä lähen kämpälle. Hän tarttui ranteeseeni ja katsoi minua anovasti.
-No tuu mukaan sitte. Max hymyili minulle valloittavasti, ja hymyilin takaisin. Join nopeasti lasini tyhjäksi, ja autoin pillilläni Maxia. Olimme varmaan aika koominen näky; kaksi isoa miestä juomassa värikkäillä pilleillä yhtä kossubatterya. Hän nappasi kädestäni kiinni ja veti minut isoimman ryysiksen perässään, jotten hukkuisi. Kun pääsimme jalkakäytävälle, vedin vaistomaisesti käteni hänen kädestään. Max hymyili reaktiolleni, ja punastuin lievästi.
Avasin tärisevin käsin asuntomme ovea, ja tunsin pientä jyskytystä nivusissani, kaiketi Maxin johdosta. Kun vihdoin sain oven auki, päästin Maxin edelläni sisään. Hän katsoi minua tiiviisti silmiin, ja näin hänen silmissään hehkun. Hän kiersi kätensä ympärilleni. Siirsin käteni Maxin alaselälle, ja painoin häntä lantiotani vasten. Hän huokaisi nautinnollisesti huuliani vasten. Suutelin häntä kiihkeästi ja vedin hänet perässäni makuuhuoneeseen.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   24.5.11 17:42:44

Hooo, menee vähä nopeeta D: Mut hyvä ku vaihdoit imperfektii!:) Jatka ny vaa :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.5.11 20:34:30

ihana vauhti:DDDDDDD<333 jatkoooo

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Secret 
Päivämäärä:   24.5.11 22:21:27

Pakko paljastaa mutta tää ei oo tän tarinan oikee pari :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   25.5.11 01:18:14

Tää vaikuttaa jännältä, jatkoo :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: VeeraBöö 
Päivämäärä:   25.5.11 18:09:31

jjatkoooooooo ♥♥

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   25.5.11 20:25:54

jatkoa luultavasti huomenna! :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjäawww 
Päivämäärä:   25.5.11 20:51:06

surkee... :|

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   25.5.11 21:02:12

awww// kiitos.. :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: empppu 
Päivämäärä:   25.5.11 21:51:30

välillä vähän sekava mut muuten hyvä (::
jatkoa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   26.5.11 22:14:36

Jälleen kerran mahtavaa, secret ^^

Tarinasi ovat suoraan kuin miun unelmistani :D Jatkoa n__n

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: rolff 
Päivämäärä:   26.5.11 22:31:15

juu no hyvä ku tykkäätte :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   26.5.11 22:31:36

siskon nikki jälleen kerran -.-

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   26.5.11 23:02:08

JEp..

Oksetti. Voin pahoin. Avasin silmäni hyvin hitaasti, ja olin juuri pudottamassa vieruskaveriani sängystä, kun huomasin sen olevan blondi. Nostin hieman peittoa ja huomasin olevani täysin alaston. Huokaisin hiljaa ja puin bokserit päälleni. Nousin sängystä ja suuntasin keittiöön. Pistin kahvin tippumaan ja istahdin pöydän ääreen, arvatenkin naama vihreänä. Kohta eteisestä alkoi kuulua nokia tune, ja lähdin sitä kohti päätäni pidellen. Painoin vihreän luurin kuvaa katsomatta soittajaa, sillä tiesin sen olevan Roni.
-Miska mister krapula-aamu joten pliis, älä huuda.
-Juu no ei tulis mieleenkään. Puhelimen toisessa päässä oli, yllätys yllätys, äänestä päätellen itseänikin krapulaisempi Roni.
-Tota..Missä sä oot?
-Kotona. Missä sä?
-Porvoossa. Älä kysy, en tiedä.
-Tilaa taksi ni mä maksan sen täällä.
-Okei, kiitti. Moikka. Laskin puhelimen kädestäni hymyillen. Hitto tuokin osasi. No, mikä minäkin olin sanomaan, omassa sängyssä makoili Ronin joukkuetoveri. Kävelin takaisin keittiöön ja nappasin kaapista aspiriinin ja kulautin sen vedellä alas. Hiippailin Maxin viereen, ja puhuttelin häntä hiljaa nimeltä.
-Max. Max, herää. Puhuin hiljaa, koska tiesin millaista on herätä tuollaisena aamuna huutoon. Hän avasi silmänsä räpytellen ja nousi hiljaa istumaan. Ojensin hänelle lasin appelsiinimehua ja särkylääkkeen, ja hän otti ne kiitollisena vastaan. Yhtäkkiä hänen suunsa kaartui leveään hymyyn.
-No?
-Mun mielestä vaan on kiva herätä sun vierestä. Muistiinpano- Miska. Sillä nimellä susta puhutaan kaukalossa. Oikeestaan ne on aina kateellisia kun muilla ei oo tollasta henkilökohtasta valmentajaa. Pörrötin hänen hiuksiaan varovasti ja painoin huuleni hänen huulilleen. Ne maistui tismalleen samalta kuin eilen illalla, paitsi makuun sekoittui äsken juotu appelsiinimehu, mutta se ei todellakaan häirinnyt minua. Vetäydyin irti hänestä ja haroin hiuksiani.
-Niin, tota.. Roni tulee tänne kohta et jos mitenkään viittisit nousta ylös ja pukee päälles niin se ei ainakaan kauheesti mitään epäilis. Ainiin, ja tuol on kahvia.
-En haluis toistaa itteeni, mut on aika mukavaa herätä sun luota. Oikee ykkönen. Virnistin hänelle niin paljon kuin päänsäryltäni jaksoin ja menin takaisin keittiöön.

ja taas sama ongelma kuin aina ennenkin..ei tarvi varmaan sanoa edes.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   27.5.11 02:11:05

Dundunduuuunnn. Ja taaas kerran mahtava lukujuttu :P Ehkä hiukan lyhyt, mutta ei haittaaa ^^' Jatkoah

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   27.5.11 18:51:30

juu, näiden lyhyydet johtuu lähinnä siitä että mulla on todella mahtava äiti joka pomppii seinille jos istun koneella enemmän kun puol tuntia putkeen -.-

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   27.5.11 19:26:44

Siis eikö Miskan pitäny tilata taksi ja lähtee Porvoosta pois vai meniks jotain ohi? :D Ku sit yhtäkkii Roni tuleeki sinne Porvoosee vai mitämitä?

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   28.5.11 00:32:49

Roni on porvoossa ja miska kämpillä. :D ja roni tulee taksilla sinne kotiinsa :D

--

Menin hissillä alaovelle maksamaan Ronin taksin ja pysäytin Ronin vierelleni.
-Kuka se oli ja mistä?
-Joku mustahiuksinen ja hyväkroppanen Porvoolainen.
-Oliks siel muitaki muijii.
-Ei.. Katsahdin häneen kummeksuen, nostin kulmakarvojani kysyvästi.
-No?
-Ei mitään. Ei ollu muitakun me kaks. Mut mites sulla?
-Tulin kuule rehellisesti kotiin Maxin kanssa ja mä nukuin sohvalla. Hän nyökkäsi nopeasti ja haroi hiuksiaan. Ilmeisesti selitykseni meni läpi.
-Onks meillä jotain ruokaa?
-Juu, tein riisiä ja kanakastiketta.
-Mun lempiruokaa. Hän hymähti hiljaa.
-Tottakai! Mennää sisään. Työnsin häntä selästä ja hän kiersi kätensä rennosti olalleni. Silleen me kaksi, ikuisesti parhaat kaverukset käveltiin aina. Nykyään se ehkä vähän häiritsi minua, koska olimme kuitenkin jo sen ikäisiä.
-Mulla oli aamulla ikävä sua.
-No?
-Kukaan ei tuonu mulle kylmää appelsiinimehua ja särkylääkettä sänkyyn ja laittanut vielä vaatteita sängyn viereen valmiiks. Naurahdin hiljaa ja puristin häntä hellästi poskesta.
-Oot kyllä oppinu liian hyvälle. Pitäs antaa sun tästälähtien tehä kaikki ite. Roni vain katsoi minua hymyilemättä. Hän nielaisi kuuluvasti ja rutisti minut itseään vasten.
-Sä oot mun paras ja mukavin kaveri. Sun vierestä on kivointa herätä. Jokin kierähti sisälläni ympäri ja mietin kuumeissani mitä vastaisin. Roni ei koskaan, siis ihan oikeasti koskaan ollut sanonut mitään tuollaista. Oli hän toki pakottanut minut vannomaan etten jättäisi häntä ikinä yksin, mutta ei mitään tämän tapaista. Vetäydyin halauksesta kuullessani hissikellon kilahduksen ja marssin asuntoomme. Olohuoneesta kuului television ääniä, mutta kävelin suoraan keittiöön. Roni tuli perässäni. Nappasin lautasen kaapista ja aloin laittaa riisiä lautaselle. Näin Ronin tulevan viereeni lautasen kanssa, ja katsoin häntä oudoksuen.
-Mä laitan sulle. Mee olohuoneeseen. Roni tapitti minua tiukasti silmiin ja nappasi lautasen kädestäni.
-Mä laitan ite.
-Mutta kun..
-Niin, sä oot laittanu aina ennenkin. Mutta nyt mä tajusin, että sä oot oikeessa siinä, et mä oon oppinu liian hyvälle. Tästä lähtien mä laitan itse.
-Hitto, Roni. Ei siitä oo mitään vaivaa. Sitäpaitsi musta se on kivaa. Hän väläytti minulle hymyntapaisen ja otin lautasen hänen kädestään.
-Mee nyt sinne olohuoneeseen. Mä laitan sulle.
-Miska lopeta nyt. Mä laitan itse. Anna se lautanen tänne, jooko.
-En anna.
-No, sitten mä suutun. Mä mökötän, en syö, lähen juomaan.. Ojensin lautasen hänelle huulta puraisten. Mitä helvëttiä mä menin sille sönköttämään liian hyvälle oppimisesta? Nyt se kuvittelee, että mä oon ylirasittunu sen auttamisesta. Oli kyllä totta, että oli hänelle useimmiten kuin äiti. Aamulla laitoin hänelle vaatteet valmiiksi sängyn viereen, pesin hänenkin pyykkinsä, tein aamupalan, ruoan, iltapalan, kahvia oli aina hänen nenänsä edessä, kävin kaupassa, siivosin. Tein kaikki. Mutta kun se ei todellakaan haitannut minua. Päinvastoin. Minä rakastin sitä, että sain tehdä niitä hänen puolestaan. Koska hän oli sellainen ihminen, jota palvoin. Hän oli ainut ihminen maailmassa, heti vanhempieni kuoleman jälkeen, jota rakastin yli kaiken. Hän ymmärsi minua ja saatoin kertoa hänelle kaikesta.
Otin lasin kaapista ja kaadoin siihen maitoa. Vein sen Ronin perässä olohuoneeseen ja laskin sen hänen lautasensa viereen.
-Miska. Voi herranjumala, mikset sä usko mua?
-Koska mä olen tottunut tähän, joten en huomannut! Puheemme yltyi miltei huudoksi, ja lähdin ovet paukkuen tupakalle. Nojasin kaidetta vasten ja katsoin alhaalla kulkevia autoja. Kyynel vierähti poskelleni, ja pyyhkäisin sen vihaisena pois. En ollut tapellut Ronin kanssa yli kolmeen vuoteen, joten se tuntui kamalalta. Nappasin terassin kulmalla olevasta minibaarikaapista oluen ja istahdin alas.
Muutaman tunnin istuttuani ja ryypättyäni nousin horjahdellen tuolilta. Avasin terassin oven tärisevin käsin ja nojauduin olohuoneen sohvaan. Roni kolisteli kylpyhuoneessa, joten kävelin hakemaan keittiöstä lisää juotavaa. Roni tuli taakseni, jakun yritin lähteä olohuoneeseen, hän peitti oviaukon.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Atom Heart 
Päivämäärä:   28.5.11 13:43:59

Kirjoitat hyvin, tästä tulee itsekin hyvälle mielelle. :)
Pidän hahmoistasi ja dialogistasi, olet saanut niihin eloa. :)

Porvoolainen = porvoolainen
sitäpaitsi = sitä paitsi

Mulla ei nyt juuri ole mitään rakentavaa kommenttia annettavana, mutta toivon, että jatkat tän kirjoittamista pian. :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   28.5.11 14:22:08

jatkoa! sori ei nyt vaan mitään rakentavaa kommenttia tuu. tää on ihana ;)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: VeeraBöö 
Päivämäärä:   28.5.11 18:17:46

jjatkaaaaa ♥

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   28.5.11 18:22:22

jatkoooooooo, pliiis vielä tnä!!!!!!!!!!!!!!!!!!<3

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: kjhlb 
Päivämäärä:   28.5.11 19:48:58

tää on ihana! , eli jatkoo !!! <3

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   28.5.11 22:41:04

<3 Ihanaa, secret.. Sun tarinas saa mut aina... Noh... Ilahtumaan :D Sun homotyypit on niin sopöjä <3

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+po

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   29.5.11 00:52:42

hei nyt alko muuttuu jännemmäks jatkooo !:)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   29.5.11 20:55:56

juu, suurimmaks osaksi mun kirjotusvirheet on ajatusvirheitä enemmänki :D tulee sitte jälkeenpäin aika noloksi ku lukee läpi ::D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: '_' 
Päivämäärä:   29.5.11 21:17:57

jatkoaa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   30.5.11 19:56:52

Mukavan olonen stoori, tarpeeks tapahtumarikas. Ja onhan se vaan niin, että imperfektissä olevaa tarinaa on mukavampi lukea. :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   30.5.11 21:35:51

juu niimpä taitaa olla, mutta mulla on sellanen ongelma että saatan ajatuksissani vaihtaa sen takas nykyhetkeen jonka jälkeen on inhottavaa lähtee taas imperfektiin mut yritetään kuitenki! :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: wannabered 
Päivämäärä:   31.5.11 16:08:44

Jatkoa!:)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   1.6.11 23:49:35

Jatkoo :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   2.6.11 10:14:23

jatkoa ::)))))))

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   2.6.11 11:31:09

jatkoaaa :)) luin osan tosta sun toisestakin tarinasta, mutta meni niin sekavaks ja kummalliseks, että en sit viittiny lukee loppuun... tää on oikeesti täl hetkel paljon parempi.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   4.6.11 11:31:05

juu jatkan heti ku kerkeen. päättärihulinaa..

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   6.6.11 00:38:38

Jatkoo :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.6.11 23:48:26

up

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   7.6.11 11:12:19

Hipaisin hiuksiani ja katsahdin Ronia silmiin.
-Väisty. Ääneni oli humaltunut, mutta en jaksanut välittää. Roni katsoin silmiini surullisena ja seisoi hievahtamatta paikoillaan. Käännyin kannoillani ja join yhdellä kulauksella tölkin tyhjäksi. Avasin ikkunan ja aloin kiivetä reunalle.
-Jos mä en pääse ovesta niin.. Enempää en ehtinyt sanoa kun tunsin käsien kiertyvän ympärilleni. Roni veti minut alas, ja painoi minua itseään vasten.
-Lopeta, Miska. Etkö sä muista että me asutaan 6. kerroksessa?
-Muistan toki. Se vaan ei sattumalta nyt kiinnosta mua. Naurahdin käheästi ja yritin päästä syleilystä.
-Miska. Täs ei oo mitään järkee. Ihan oikeesti.
-No pitäskö olla? Käännyin ympäri hänen otteessaan ja katsoin häntä silmiin.
-Ei.. Roni painoi huulensa huulilleni ja laski kätensä alaselälleni. Suudelma oli ensin hyvin, hyvin varovainen ja hellä, mutta se muuttui pian vaativaksi ja ahnaaksi. Himokkaaksi. Roni juoksutti toista kättään sekaisissa hiuksissani ja toista selkääni pitkin. Yhtäkkiä Roni hölläsi otteensa ja astui askeleen taaksepäin.
-Anteeks, Miska.. Ei mun pitäny.. Käännyin ympäri ja lähdin kävelemään makuuhuoneeseen. Jalkani olivat todella menettäneet tehonsa suudelman takia. Kyllä mä olin suudellut ennenkin, monta kertaa. Mutta en ikinä ollut joutunut pelätä jalkojeni pettävän. Roni osasi, hitto vieköön, suudella. Ei mikään ihme, että naiset olivat heikkoina häneen. Hyppäsin sängylle omalle puolelleni ja nappasin ohjaimen käteeni.
-Ronii! Tuu pelaamaan! laitoin pelin jo valmiiksi häntä varten ja noisin sängystä lähteäkseni hakemaan hänet. Kävelin olohuoneeseen ja huomasin hänen istuvan parvekkeella. Avasin parvekkeen oven ja kävelin hänen eteensä.
-Änärii, Roni. Heti. Roni katseli minua hiljaisena ja veteli savuja. Näin, että hänellä oli juuri jämien verran jäljellä joten ojensin käteni. Hän antoi tupakan käteeni, ja tunsin saavani sähköiskuja kun sormemme koskettivat toisiaan.
-Roni, hei. Lopeta toi masenteleminen. Mennää nyt pelaa änärii. Katsoin häntä anovasti ja sain pienen hymyn hänen huulilleen.
-Eiku mua häiritsee vaan toi äskeinen..
-No hei ollaan me enneki suudeltu. Ei se nyt niin kauheeta oo. Huomasin huuliltani lipsahtavan pienen valheen, mutta onnistuin esittämään loppuun asti.
-Totta. HIFK.
-Ei taas. Sä oot aina HIFK. Mun vuoro.
-Mä varasin ensin.
-Epäreiluu, mä joudun aina olla Jokerit. Asetin kasvoilleni mahdollisimman kärsineen ilmeen, ja sain Ronin laittamaan kätensä olkapäälleni.
-Mä oon kaks ekaa HIFK, ja sit sä saat olla. Halasin häntä nopeasti ja tiputin tupakan tuhkakuppiin.
-Mä otan mun joukkueeseen kaks NHL- pelaajaa, koska mun joutuu pelata Jokereilla. Teemu Selänne ja Tuomo Ruutu.
-Okei mut mul on silti paremmat. Rupesimme kummatkin nauramaan ja kävelimme hymyt huulilla makuuhuoneeseen.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+po

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   8.6.11 00:07:58

jyyyyyyyyyyy jatkele(;

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   8.6.11 23:03:00

mitä mieltä ootte, pitäskö noiden vielä riidellä vaiii?

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: badapum 
Päivämäärä:   8.6.11 23:08:16

no ei pidä !!1 jatkoo ja äqqii :))

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   9.6.11 12:43:03

Raotin hieman silmiäni ja katsoin vierelleni. Roni tuhisi hiljaa kasvot minuun päin. Hän oli suloinen. En voinut itselleni mitään, mutta kun näin hänen raollaan olevat huulet, aloin pikkuhiljaa valumaan lähemmäs häntä. Juuri kun huulemme meinasivat koskettaa toisiaan, Roni päästi pitkän huokauksen huuliltaan, ja hyppäsin nopeasti pois sängystä. Kävin pukeutumassa vaatehuoneessa ja nappasin samalla Ronille vaatteet. Asetin ne hänen puolelleen sänkyä ja kävelin keittiöön. Napsautin kahvinkeittimen päälle ja aloin paistaa kananmunia ja nakkeja. Niistä Roni tykkäsi. Otin kaapista kaksi lasia ja lautaset ja katoin ne pöydälle. Nostin appelsiinimehun jääkaapista, kaadoin sen kannuun ja lisäsin siihen jääpaloja. Kun olin saanut vielä pekonit paistettua ja pilkottua omenat ja appelsiinit, kävelin makuuhuoneeseen.
-Roni, herää. Meillä on työpäivä. Tönäisin häntä hellästi, ja sain hänet avaamaan silmänsä.
-Tuu, mä oon laittanu aamupalaa. Hymyilin hänelle aurinkoisesti ja vedin hänet ylös. Hän katsoi vaatepinoa sängyn vieressä ja kohotti kulmiaan.
-No?
-Ei mitään. Hän puki vaatteet päällensä ja työnsin hänet edelläni keittiöön. Istutin hänet alas ja kävin vielä hakemassa ovelta päivän lehden. Asetin lehden Ronin eteen ja kaadoin molemmille kahvia. Lisäsin Ronin kuppiin vähän vettä ja omaani maitoa.
-Miska. Sä teit sen taas.
-Minkä? Etsä olis halunnu vettä siihen? Mä ajattelin ku sä aina ennen..
-Rauhotu. Sä oot tehny kaikki just niinku pitääki. Tai oikeestaan sä oot tehny taas kerran kaikki mitkä mun pitäis tehdä.
-No ei se haittaa mua. Syö nyt, ennen ku se jähtyy. Osoitin haarukalla hänen lautastaan ja annoin huuleni kaartua hymyyn. Roni nappasi kiinni ranteestani ka käveli tuolini viereen.
-Ei se haittaa muakaan, mutta mitä sitte kun mä muutan omaan kämppään ja en osaa tehdä mitään?
-Etsä edes ole muuttamassa pois mun luota. Ethän?
-No en oo, mut kai seki joskus tulee.
-Ei sitä tarvi nyt miettii. Otat vaan ihan rennosti. Sitäpaitsi jos sä muuttaisit joskus omaan kämppään ni mä tulisin ihan varmasti sinne niin usein, ettei sul tulis tilaisuutta olla pulassa. Joten, nyt syödään.
-Miska..Mun täytyy kertoo sulle yks juttu. Hän katsoi silmiäni suloisen vakavana.
-No?
-Se kenen kans mä makasin..Se oli mies.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   10.6.11 13:21:37

kommenttia?

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   10.6.11 13:29:49

Miska on sulonen ;> jatkoa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Miittus 
Päivämäärä:   10.6.11 15:59:35

Jatkoa nyt ja heti! Tarinasi ovat välillä sekavia, mutta todella hyviä!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   10.6.11 23:24:48

oi uusi lukija ilmottautuu! Aivan mahtavaa tekstiä<3 JATKOA ÄKKIÄ!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   11.6.11 19:31:13

Täällä myös uusi lukia ! Mukavaa settiä :):) Mulla meinaa aina välillä mennä nuo henkilöt sekasi mutta ei siinä mid (:

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   12.6.11 22:45:09

siis molemmat makas miehien kanssa? lopussa menin vähän sekasin kumpi puhu ja mitä, mutta olipa kiva lukee, kun oli jatkoo tullu. :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: kitsa 
Päivämäärä:   12.6.11 23:08:59

:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO omgg mahtavaa

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: hekolollero 
Päivämäärä:   13.6.11 12:20:42

jatkooooooooooo

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   13.6.11 13:44:21

juu Roni paljastaa tossa lopussa että sekin makas miehen kanssa. MUTTA RONI EI TIEDÄ ETTÄ MYÖS MISKA ON MAANNUT HÄNEN LÄTKÄJENGILÄISEN KANSSA :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   14.6.11 14:38:51

up!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   14.6.11 21:22:07

Millon jatkoa?

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: romi 
Päivämäärä:   15.6.11 23:49:29

upp

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

LähettäjäMiracle 
Päivämäärä:   19.6.11 03:43:12

aaaa, ihana <3 aloin lukijaks! :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   19.6.11 14:56:37

juu kiitoksia kehuista ja jatkan heti ku kerkeen, vähä tohinaa päällä.. (:

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   22.6.11 00:39:16

äkkiä

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Andy 
Päivämäärä:   22.6.11 14:22:29

Juu, jatkelepa toki. Mä oon ollut vähän epäilevä muiden homotarinoiden suhteen, kun mun ote Juoksisitko Luokseni- tarinasta ei hellitä. Mut tää on hyvä. Oikeesti. Sä oot tuonu tähän hyvin esiin sen, et pojat/miehet harrastaa pelaamista, niin urheilu- ku viihdemielessä, ja hahmot toimii.

Mä oon tohon Miskaan kiintyny, se on jotenkin vaan niin sulonen. Onhan Ronikin, mut enemmän tykkään Miskasta, en tiiä miks. Ehkä koska mun yks hyvännäkönen kaveri on Miska, ja tästä hahmosta tulee se mieleen >:D

Kirjotusvirheet välillä häiritsee, mut ei niissä enempää valittamista

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.6.11 08:33:14

Andy// ai että mä oon NIIIIIN otettu tosta sun kommentista (: miska on minunki lemppari, voi tosin johtua siitä että myös mulla on hyvännäkönen kaveri jonka nimi on myös Miska.. mutta en ajatellut sitä mun kaveria ku tätä aloin tekee, saatikka sitte että olis luonteelta samanlainen :D en ikinä muutenkaa ota henkilöitä tosielämästä päähenkilöiksi, ja harvoin sivuosiin.
-----------------

Räväytin silmäni todella auki ja katsoin Ronia ja hänen rektiotaan. Hän oli siinä vieressäni kyykyssä ja tyynenä kuin itä-aasialainen uima-allas keskipäivän helteillä. Nyökyttelin päätäni nopein liikkein.
-Sano nyt jotain! Kohautin harteitani ja katsoin häntä hämmentyneenä.
-En tiiä. Sun seikkailus, ei mun. Mitä pits sanoo? Roni päästi terävän huokauksen suustaan ja laski katseensa lattiaan. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja irrotin hänen käden ranteestani. Käänsin katseeni lautaseen. Minulla ei todellakaan ollut enää nälkä. Mitä jos Roni oli rakastunut siihen jätkään, sopinut tapaamisen tai muuta sellaista? Se olisi maailmanloppu. En kestäisi katsoa kun joku toinen jätkä koskisi minun Roniini. Eihän hän minun omani ollut, mutta vähän vaikea edes kuvitella häntä jonkun toisen miehen kanssa. Sain kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Roni nousi hitaasti seisomaan ja kätki kasvonsa käsiinsä. Näin, että hän itki. Sitä tapahtui todella harvoin, mutta silloin kun hän itki, oli jokin pahasti vialla. Nousin ylös ja kiersin kätensä hänen ympärilleen. Painoin Ronia itseäni vasten lujasti ja hän laittoi kätensä niskaani.
-Miska.. Ronin ääni särkyi tuhansiksi palasiksi ja hän alkoi nyyhkyttää kovaäänisesti. Ei, tämä ei ollut yhtään Ronia. Hän oli rakastunut.
-Shh. Ei täs oo nyt mitään. Mä Hän tuntui takertuvan minuun entistä tiukemmin. Yhtäkkiä Roni löysäsi otteensa ja käveli pois keittiöstä. Juoksin nopesti hänen peräänsä parvekkeelle.
-Roni? Hän käänsi hymähtäen kasvonsa minuun päin, ja näin hänen poskillaan vuolaana virtaavat kyyneleet. Menin lähemmäs ja pyyhin peukalollani hänen poskeaan.
-Sanoinko mä jotain pahasti? Roni pudisti nopeasti päätään ja istahti alas.
-Onks sulla tupakkaa? Hän pudisti taas päätään. Ojensin askini hänelle ja hän nappasi sieltä tupakan.
-Onks tässä nyt jotain muutakin ku se yö? Samassa tavallisen ajatuksenjuoksuni katkaisi kama ajatus. Mitä jos mies oli raiskannut Ronin? Menin sisäisesti niin paniikkiin ajatuksestani, että meinasin jo heittää sen ilmoille.
-On..Mutta en mä pysty nyt puhuu. Kiitti. Nostin kulmiani kysyvästi, ja hän näytti tupakkaansa minulle. Nyökäytin hitaasti päätäni, ja pyyhkäisin hiuskiehkuran kasvoiltani. Nielaisin kuuluvasti kyyneleet sisältäni. Minuun sattui. Todella teki kipeää. Kipu viilsi rintani auki ja leikkeli minut yksitellen pieniksi rekaleisiksi palasiksi.
-Meen suihkuun. Valmistaudu silläaikaa. Lähdi harppomaan suihkua kohti niin kovaa kuin pääsin. Painoin kylpyhuoneen oven kiinni ja nojauduin sitä vasten, jonka jälkeen annoin itseni valahtaa lattialle. Annoin kyynelten vihdoin päästä vapauteen. Ja nyt kun se alkoi, sille ei tuntunut tulevan loppua. Nyyhkytin lattialla kuin pieni tyttö, enkä pystynyt enää hillitä itseäni. Roni huusi oven takaa minulle ja yritti saada minua avaamaan ovea. En jaksanut. En todellakaan pystynyt. Hän hakkasi ovea nyrkein, ja olin varma että hän tulee siitä läpi. Yhtäkkiä hakkaaminen lakkasi ja hän lähti ovelta. Peitin kasvoni kämmenillä ja annoin kyynelten virrata. Kohta kuulin askelten palaavan ovelle, ja roni avasi lukon jollakin. Kroppani alkoi vapista rajusti, ja itkin jatkuvasti kovempaa. Roni veti minut vasten itseään ja silitti selkääni alhaalta ylös. Kiersin käteni hänen niskaansa ja yritin hillitä itkua turhaan. Nostin kasvoni hänen kasvojensa eteen j näin hänen tuskaisen ilmeensä.
-Roni..Tää tulee varmaa vähä tyhmään kohtaan mutta mä ihan oikeesti rakastan sua. Sen sanottuani painoin huuleni hänen huulilleen. En vaativasti, vaan pakottavasti ja nälkäisesti.

anteeks lyhyys.. :/
ps, kuunnelkaa eminemin The way I am ;)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   23.6.11 12:31:07

mä rakastan tätä tarinaa ;___; nuo on nii sulosia ;)
kirjotusvirheitä löyty jonku verra mutta eipä ne mua haitannu :) jatkoa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Libe 
Päivämäärä:   23.6.11 12:47:41

"tyynenä kuin itä-aasialainen uima-allas keskipäivän helteillä" tykkäsin tost kielikuvast. Se sai mut hymyilemään. Muutenki toi viimesin pätkä oli tunteita täynnä. Se vetos ainaski mun tunteisiin.
Jatka pian! :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   23.6.11 20:40:35

järkytyin ite ihan kohtuullisesti kun huomasin noi kirjotusvirheet, mutta kirjotin sen semmosella läppärillä et siin ei toimi kunnolla noi näppäimet nii sen takia en huomannu -.-

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   25.6.11 23:29:18

Sen sijaan, että Roni olisi vastannut suudelmaan, hän työnsi minut irti itsestään. Katsoin häntä silmiin anovasti.
-Ei, Miska. Laskin katseeni nolona maahan. En todellakaan tiennyt, miksi olin alkanut pelleilemään tuolla tavalla. Jokin Ronissa veti minua puoleensa, ja se jokin oli tällä hetkellä ajaa minut hulluksi. Roni laski kätensä leukani alle ja nosti kasvoni ylöspäin hellästi etusormellaan.
-Anteeks, Miska, mut mä en voi antaa sun suudella mua tossa mielentilassa. Sitä paitsi, meillä on oikeesti kiire töihin. Painoin pääni hänen olalleen huokaisten ja tunsin Ronin kädet ympärilläni. Päästin irti hänestä ja nousin ylös vapisten. Ei, minulla ei ollut kylmä. Tai no jos sisäistä kylmyyttä ei lasketa.

Emme puhuneet töissä toisillemme kuin silloin kun oli pakollista. Pysyttelin koko päivän toimiston puolella ja annoin Ronin hoidella asiakkaat. Haroin huokaisten hiuksiani. En pitänyt kovinkaan paljon toimistohommista. Oikeastaan niitä kesti vain silloin kun liikkeessä oli joku inhottava vakioasiakas. Minun olisi todella tehnyt mieli mennä kysymään Ronilta, kävisikö hänelle vaihto. Ylpeyteni ei antanut periksi, siis jos siitä jotain oli jäljellä. Kuinka koskaan saattaisin puhua Ronille saatikka katsoa häntä silmiin sen jälkeen kun olin aamulla yrittänyt suudella häntä? Voi luoja. Olin todella, todella, todella typerä. Nappasin edessäni pöydällä makaavan paperinipun käteeni ja heitin sen työkaverini Annan pöydälle, ja liimasin siihen vielä muistilapun jossa luki jotain vaativista asiakkaista. Meillä oli firmassa sopimus asiakkaista. Vaikeat ovat Annan, sillä hänellä on pisimmät hermot. Keskivaikeat ovat minun ja Ronin asiakkaita, kun taas mukavat ja humoristiset ovat Ronin isän heiniä. Yhtäkkiä ajatukseni keskeytti Roni, joka pyyhälsi toimiston puolelle. Nostin hänelle kulmiani kysyvästi.
-Ne ikkunan pielukset on taas jollain turvonnu. Ne uusimmat mallit. Pitää soittaa faijalle et tulee käymään. Ronin isän toimisto oli toisella puolella katua, koska liikkeen huoneet olivat liian pieniä hänen paperimäärälleen. Nousin huokaisten ylös ja harpoin puhelimen luo huomaamatta että Ronikin oli tulossa. Juuri kun laskin käteni puhelimen päälle, Ronin suuri kämmen laskeutui päälle. Painoin silmäni säikähtenääne kiinni. Hengitin kerran syvään ja avasin silmäni. Käänsin ne kohti Ronin silmiä. Hän katsoi syvälle silmiini nielaisten kuuluvasti. Hiljaa, kuin vaoen särkemästä tilanteen sähköä hän lähentyi huuliani. Hän kiersi sormensa käteni ympäri ja laski sen väliimme. Tunsin hänen huulensa huulillani ja vastasin varovasti suudelmaan.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   26.6.11 00:21:40

Voi aww :3 Noi on jotai nii söpöö, niiku Pete ja Erik :) En varmaa oo paljo (jos yhtään) kommentoinu tätä tarinaa, mut seuraan kumminki. :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   26.6.11 22:11:21

hei pliis ihmiset, sovitaanko et jokane joka lukee kommentoi tarinaa edes johonki suuntaan (: ku tuntuu ettei tätä lueta ja sit en tiiä et tykkäättekö tai meneekö väärään suuntaan tms.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   26.6.11 22:36:30

Sun pitää kirjottaa just niin, ku miten itte tykkäät ja miten oot suunnitellu tätä tarinaa. Mun mielestä sun ei kannattais ihan ylettömästi kirjottaa just niiku joku lukija toivoo.
Ja itte jätän välillä kommentoimatta, koska ei oo mitään erityistä kommentoivaa.
"jatka<3", "ihana pätkä, jatkoo" yms. kommentit ei kehitä kirjottajana juuri ollenkaan.
Okei, onhan sitä ihan kiva saada kommenttia, että tietää että tarinaa luetaa, mutta kohtuus kaikessa, sillä on sulle ihan mukavasti kommentteja tullukin.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   26.6.11 23:30:33

juulia. // haluun sen takia edes jotain kommenttia, että tiedän etten kirjota turhaan tätä tänne :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   27.6.11 01:26:33

No itte jos kirjottelen, ni kirjottelen ennemmin sen vuoks että se on kivaa ja kirjotan itelleni, eli en koe ns. "kirjoittavani turhaan".
Mutta jatkapa vaan, sillä tää tarina on oikeesti ihan jees, ei ehkä mikään ns. "laadulla pilattu" (sillä sellaisia ovat harvat, erityisesti täällä), mutta erittäin viihdyttävä ja just sellanen mitä täältä odottaa lukevansa, osaanselittää.com, mutta tarkotus oli sanoa, että tämä on oikeasti hyvä. ;DD

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   27.6.11 13:40:31

minä luen myös! ja tykkään tosi paljo tästä :) nyt vaan en oo ollu koneella ni ei oo voinu kommentoida mitää :D jatkoa!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Lasikannu 
Päivämäärä:   27.6.11 14:36:08

juuuu nyt luin taas nää pätkät mitä oli tullu sinä aikaan mitä en ollu päässy koneelle, ja tykkäsin edelleen ! tää on hyvä tarina ja toi Miska on suloin ((::

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   27.6.11 16:04:36

hehhhe kiitos kaikille kommentoijille (::

juulia.// juu tiedän mitä tarkotat ja kirjotan itsekin aikalailla itelleni, mutta mietin et onko järkee julkasta tänne mutta jatkan tarinaa kyllä :D

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: äuii 
Päivämäärä:   27.6.11 16:06:42

jatkoajatkoajatkoa !!! :DDD jooo terve ja koukutuin

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: he/she 
Päivämäärä:   28.6.11 10:05:59

Kokeilin tätä sitten, ja täytyy myöntää et on kyl hyvä tarina :)
...Taisin ittekki jäädä tähän koukkuu...
Muutamii kirjotusvirheit löyty kyllä tosta viimesestä pätkästä kans, mut ehkä ne johtuu sit siitä sun koneesta...:D

"Painoin silmäni säikähtenääne kiinni."
säikähtenääne=säikähtäneenä

"Hiljaa, kuin vaoen särkemästä tilanteen sähköä hän lähentyi huuliani."
vaoen=varoen
Ei mulla muuta. Suosittelen jatkamaan, hyvä on tarinas!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   28.6.11 22:47:16

KIITOS KIITOS (: ootte niin ihanii ku jaksatte mua vaik kirjotan harvoin ja ihan vähä kerrallaa :/ <3

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: heinähiipijä 
Päivämäärä:   28.6.11 22:53:08

Tarina etenee aika nopeaan tahtiin ja kaipaisin enemmän kuvailua. Joko multa on mennyt täysin ohitse kaikki kohdat, joissa on puhuttu jotain näitten ulkonäöstä, en sitten tiedä, mutta mulla ainakaan ei ole oikein minkäänlaista mielikuvaa hahmoista.
Joissain kohdissa sai myös jäädä miettimään, että kumpi nyt sanoi ja kumpi teki mitä. Esimerkkejä en nyt jaksa etsiä, mutta joka tapauksessa.

Aina välillä tulee joitain virheitäkin bongailtua, mutta sanoisin silti, että idea vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta ja hahmoistakin pidän!
Jatka ihmeessä, jään seurailemaan. :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: Jatkoo:) 
Päivämäärä:   29.6.11 17:03:01

Seuraan :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   29.6.11 22:41:41

just löysin tän tarinan, mutta koukkuun jäin heti. Sry rankentavaa ei tuu mut ihana joka tapauksessa :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   2.7.11 22:48:05

uppista!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ööä 
Päivämäärä:   4.7.11 14:13:07

ylös

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   4.7.11 18:14:20

HEI,missä jatko??
ps.nuo kaks on kyllä yli ihania <3

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+po

LähettäjäPade 
Päivämäärä:   4.7.11 18:28:44

jatkoa ihana tarina!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: kukko 
Päivämäärä:   9.7.11 20:36:40

jatkoaa:) tykkään ihan mahottomasti tästä tarinasta !!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: queen 
Päivämäärä:   9.7.11 20:44:02

jatkoaaaaa 8)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   10.7.11 01:52:11

Työnsin sormeni Ronin paksuun tukkaan. Huuliltani lipsahti äänekäs voihkaus kun Ronin käsi liukui alaselälleni. Hän vangitsi alahuuleni hetkeksi hampaillaan ja naurahti. Roni veti huulensa erilleen ja näin niiden kaartuvan leveään hymyyn. Jokin kierähti sisälläni. Painoin nopean suudelman hänen suunpieleensä ja nostin samalla kuulokkeen.
-Jos saan..En kerennyt jatkamaan lausetta kun Roni nappasi kuulokkeen kädestäni.
-Et saa. Mun asiakas. Mä kyllä annan sun tehä mun puolesta asioita kotona, mutta en täällä. Mä saan tästä palkan. En malttanut päästää Ronista irti vaan kiedoin käteni hänen lanteilleen ja painoin pääni hänen olkapäätä vasten. Roni laski toisen kätensä hellästi käsivarrelleni ja silitti sitä samalla kun puhui isänsä kanssa. Ilmeisesti Josh sanoi puhelimeen jotain vähemmän mukavaa, koska Roni rypisti kulmiaan suloisesti.
-Joo. Miska jää tänne. Nähään. Samassa mieleeni juolahti Max. Roni oli ollut minulle rehellinen petikumppanistaan, joten miksi minun ei tarvitsisi? Roni oli juuri painamassa huuliaan huulilleni, mutta kerkesin väistää niin, että suudelma osui poskelleni.
-Roni..Mun täytyy kertoa sulle yhdestä asiasta.
-Kerro illalla kotona. Mun on pakko mennä käymään isän luona. Mä haen samalla ruokaa. Roni painoi pikaisen pusun otsalleni ja puristi kättäni hyvästiksi. Katsoin hänen peräänsä ja annoin hymyn laskeutua kasvoilleni. Istahdin tuoliin ja napsautin liikkeen kamerat päälle, jotta voisin tarkkailla niitä toimistosta asiakkaiden varalta. Nostin jalkani pöydälle, mutta lepohetkeni loppui lyhyeen kun joku soitti toimiston takaovella ovikelloa. Arvelin sen olevan jokin idioottilähetti joka ei tajunnut etuoven ja takaoven eroa. Laahustin ovelle ja yllätys oli aikamoinen kun oven takana seisoi Max. Päästin hänet sisään. Max ei kuitenkaan tyytynyt vain kävelemään ohitseni, vaan painoi huulensa huulilleni. Työnsin hänet irti itsestäni.
-Mul on ollu kauhee ikävä sua, Miska. Katsoin häntä silmät suurina.
-Miska..Käänsin katseeni nopeasti äänen suuntaan ja näin Ronin seisovan ovella naama valkoisena kuin lakana. Max ei kuitenkaan ymmärtänyt tilannetta ja pitänyt suutaan kiinni.
-Anteeks, Roni. En mä halunnut että mun suuntautuminen tulee tälleen esille. Sä oot kuitenki sen verran ymmärtäväinen..Ronin silmät kipinöivät vihasta.
-Ulos! Nyt heti! Roni ei huutanut. Hänen äänensä oli kuin nälkäisen suden murina. Max ei jäänyt selittelemään, vaan käveli suoraan ulos.
-Et vissiin malttanut sen aikaa odottaa, että mä lähen pois. Huomautus tihkui ivaa. Painoin silmäni muutamaksi sekunniksi kiinni, kuin rauhoittaen itseäni.
-Se oli ykspuolista.
-Väitätkö sä ettei sulla muka ollu mitään osaa tähän touhuun? Kiitos vaan oikein paljon rehellisyydestä. Ja nyt, suonet anteeksi, tulin vaan hakemaan ne kaavakkeet jotka jäi puhelimen viereen.
-Roni..Hän kierähti ympäri ja katsoi vihaisena minua silmiin.
-Älä yritä! Mä näin kyllä mistä on kyse. Hän nappasi kaavakkeet käteensä ja lähti harppomaan ulos. Juuri kun hän oli ovella, suustani lipsahti jotain kamalaa, mutta totta.
-Mä rakastan sua, Roni. Hän kääntyi hitaasti ympäri ja katsoi minua silmiin. Tunsin kyyneleiden alkavan valua silmistäni.
-Puhutaan tästä joskus työajan ulkopuolella. Mulla ei oo tähän mielenkiintoa eikä aikaa. Ronin katse oli kamalan ivallinen. Hän astui ulos ovesta ja paiskasi oven kiinni. Painoin sormeni ohimoilleni. Kävelin ympyrää huoneessa. Nappasin arvokkaan työtuolini käsivarsilleni ja nakkasin sen huoneen toiselle puolelle.
-Voi hëlvetti! S'aatana!

---

draamaa vähä ;) kiitos kommenteista!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+po

LähettäjäHawk 
Päivämäärä:   10.7.11 08:14:27

The forum is a brighter place thnkas to your posts. Thanks!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+po

LähettäjäAundre 
Päivämäärä:   10.7.11 10:27:06

Big help, big help. And superlative news of coruse.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: BonBon 
Päivämäärä:   10.7.11 13:23:52

Oijoi, tänne oliki tullu lisää jatkoa :) hyvä pätkä oli!

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: juulia. 
Päivämäärä:   11.7.11 02:04:18

draama on kyl jotai sellasta, mikä aina toimii :) jatkoa !

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   12.7.11 12:57:04

Lähettäjä: juulia.
Päivämäärä: 11.7.11 02:04:18

draama on kyl jotai sellasta, mikä aina toimii :) jatkoa !

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   12.7.11 21:45:23

Lähettäjä: soffe
Päivämäärä: 12.7.11 12:57:04

Lähettäjä: juulia.
Päivämäärä: 11.7.11 02:04:18

draama on kyl jotai sellasta, mikä aina toimii :) jatkoa !

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: maantiekiitäjä 
Päivämäärä:   14.7.11 00:35:18

mielenkiintonen :) jatkoa:)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: secret 
Päivämäärä:   14.7.11 03:36:37

Nappasin oman kännykkäni työpöydältä ja valitsin Maxin numeron. Onnekseni ja hänen harmikseen hän vastasi.
-Jees. Miska täällä. Sori, mutta meijän välillä ei oo enää mitään.
-Vastahan..
-Ihan sama. Mä rakastan Ronia. Toivon että sä ymmärrät. En jäänyt odottelemaan vastausta vaan painoin luurin kiinni. Kuulin ulko-oven kilahduksen liikkeen puolelta. Suoristin kravattini ja oijoin pukuni kauluksen ja kävelin luotettavan tekohymyni kanssa liikkeeseen. Tulija oli mukava vanha mies, joka teki remonttia muutamassa hotellihuoneessaan ja sai meidän liikkeelle mukavat satakolmekymmentätuhatta euroa voittoa. Ei hullumpaa.
-Miten voin palvella?
-Tarvitsemme uudet kaapinovet toimistomme aulaan. Et kai pahastu jos kyselen pomonne perään?
-Hän on toimistollaan, mutta voin soittaa hänelle. Väläytin leveän hymyn, joka tällä kertaa oli aito. Kävelin firman puhelimen luo ja valitsin numeron.
-Herra Vuori on liikkeessä ja tahtoisi tavata, tuletko? Josh vastasi hyväksyvästi ja kertoi olevansa liikkeessä aivan pian. Painoin luurin paikoilleen ja kävelin takaisin liikkeen puolelle.
-Josh tulee muutamassa minuutissa. Tahdotko ehkä kupin kahvia?
-Kiitos ei, tulin juuri kahvilan kautta. Hän hymyili minulle niin mukavan oloisena, että en voinut muuta kuin vastata hymyyn.
-Täältä saa parasta laatua ja parasta palvelua. Olen kertonut se jo monille tutuilleni, ja kaikki heistä alkoivat suunnitella remonttia. Virnistin hänelle ja kävelin toimiston puolelle kun Josh saapui paikalle. Annoin heidän mielellään rupatella kahden. Istahdin pöydän ääreen ja aloin selata sähköpostiani. Suurin osa oli mainoksia, mutta luin kaikki läpi. Juuri kun aloin tekemään tarjoussuunnitelmaa eräälle vakioasiakkaallemme, kuulin oven kolahduksen. Minun ei tarvinnut kääntyä katsomaan tulijaa, sillä tiesin sen olevan Roni. Hän laski työpöydälleni Hesburgerin paperipussin ja istuutui vastapäätä olevan Annan työpöydän ääreen mutustelemaan ruokaansa. Ironista kyllä, meillä oli firmassa kaikki yhteistä. Sama vessa, koska Anna halusi oman. Yhteinen työpöytä, koska Josh ei muistanut ettemme ole Miskaroni vaan Miska ja Roni. Yhteiset työvuorot, yhteiset asiakkaat, yhteinen työpuhelin ja yhteinen työauto. Ja näitähän riittäisi niin paljon, että kertoisin niistä vielä haudassani. Ennen se ei haitannut minua, mutta tällaiset tilanteet ajoivat minut hulluuden partaalle.

Nostin katseeni falafel-hampurilaisestani, jonka Roni oli kuuliaisesti tilannut ilman suolakurkkua. Roni dippasi juuri ranskalaista kurkkumajoneesissa, ja heitti sitten ranskalaisen suuhunsa.
-Roni..Hän nosti katseensa avoimen haavoittuneena minuun.
-Mä olin rehellinen sulle. Ihan oikeesti. Muistatko kun olin kertomassa sulle vähän aikasemmin yhtä juttua. Mä olisin sillon kertonu sulle, että mä makasin Maxin kanssa sinä yönä kun sä kokeilit siipiäs homona. Tänään se ilmeisesti olis hakenu uusintaa. Mä toivon että sä uskot mua. Mä rakastan ihan oikeesti sua, Roni. Hän nousi hitaasti seisomaan, käveli viereeni ja polvistui. Katsoin häntä anovasti silmiin ja näin kyyneleen hänen silmäkulmassaan. Pyyhin sen peukalollani ja vedin hänet halaukseen.

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   14.7.11 14:33:02

ooou ):

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: maantiekiitäjä 
Päivämäärä:   14.7.11 15:18:22

vooooi jatkoa :)

  Re: Sometimes my mind plays tricks on me (poika+poika)

Lähettäjä: BonBon 
Päivämäärä:   14.7.11 16:06:21

Ooh, tänne olikin sitten tullut uusi osa :D Kiva pätkä taas, jatkoa odotetaan jo....

   Ylös ⇑   


Ketju on saavuttanut 100 viestin määrän tai se on suljettu. Ketjuun ei pysty kirjoittamaan.
Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.