Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   15.1.11 12:38:57

En oo kirjoittanut pitkäääään pitkään aikaan, joten virheitä voi olla tosi paljon! No kuitenkin, jatkanko?:)

-Mä vihaan sua, vihaan! huusin, ja tunsin kuinka kyyneleet valuivat valtoimenaan pitkin poskiani. Pyyhin ne kuitenkin nopeasti pois ja vilkaisin siskoani inhoten. Tämän kauniit pitkät hiukset olivat kiinni takana, ja tämän kauniit kasvot katsoivat minua hauraasti, kun posliininuken kivettyneet kasvot.
-Mä oon tosi pahoillani, kyllä sä tiedät etten mä… hän aloitti, mutten antanut jatkaa. Vilkaisin hyllyllä olevaa valokuvaa ala-aste ajoilta, jossa hymyilimme siskoni kanssa. Tartuin valokuvakehykseen ja paiskasin sen maahan, niin, että lattia oli täynnä lasinsiruja. Huomasin siskoni kasvoilla kyyneleitä, ja pahoittelevan katseen, mutta en välittänyt. Mikään mitä tämä tekisi, ei koskaan korvaisi, sitä, mitä hän oli tehnyt. Ei ikinä.
-Mä vihaan sua, sihahdin hampaitteni välistä, ja tartuin sitten vieressäni olevaan matkalaukkuuni ja lähdin rullaamaan sitä ovelle päin.
-Et sä voi vihata mua, sä oot mun sisko, kuului hento ääni takanani. Pyöräytin silmiäni sarkastisesti ja käännyin hitaasti pyöritellen päätäni katsomaan edessä seisovaa tyttöä.
-Ei, sä et oo mun sisko enää, tuhahdin ja astuin ovesta ulos, paiskaten sen nopeasti kiinni. Huokaisin syvää purren huultani. Nyt en itkisi.

Vilkaisin kelloani, junan pitäisi tulla jo kohta. Tunsin ihmisten katseen minussa, ei mikään ihme, olin aivan räjähtänyt ja meikit valuneena varmasti kamala ilmestys. Sitä en epäillyt.
-Sissi, kuulin takaantani aivan liian tutun äänen. Nielaisin äänekkäästi, ja tunsin kuinka sisälleni kerääntyi surua ja vihaa. Eniten kuitenkin tuskaa. En halunnut kääntää päätäni, en halunnut osoittaa kiinnostusta. Askeleet pysähtyivät ja suljin silmäni. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, hetken jo luulin kuvittelevani sen tutun ja ennen niin rauhoittavan äänen. Nyt se ääni tuotti pelkkää tuskaa sisälläni.
-Mä oon niin pahoillani, se ääni sanoi taas ja uskalsin avata silmäni kohdaten Aleksin pahoittelevat myrkynvihreät silmät. Miten paljon olisinkaan halunnut hypätä tämän kaulaan, ja unohtanut kaikki viimepäiväiset tapahtumat. Tunsin pojan käden poskellani, ja uskalsin vihdoin katsoa tätä silmiin. Toisella kädellä kuitenkin repäisin tämän käden pois poskeltani.
-Turha olla, tehty mikä tehty, sain tuhahdettua, vaikka se kuulosti enemmänkin sydäntä särkevältä pihahdukselta.
-Sissi, ihan totta, poika taas aloitti. Tämä veti kasvoilleen ilmeen, joka oli tuttu seurusteluajoiltamme. En voinut olla huokaisematta.
-Eikö me voitaisi olla vaan kavereita, sopia tää kaikki? Ei sun tarvitse minnekkään lähteä tai paeta. Sä voit ihan hyvin pysyä täällä.
Ne sanat kuullessani pieni viha kuohahti sisälläni, vai halusi nyt sopia kaikki, ja pysyä kaverina, kun ensin oli pettänyt minua niin täydellisen siskoni kanssa. Pudistelin päätäni. Aleksi kallisti päätään ja huomasin surua tämän silmistään. Silti en osannut tulkita tätä ihmistä kunnolla, vaikka olin seurustellut tämän kanssa kaksi viimeistä vuotta. Kuulin kuulutuksen ja huomasin junan saapuvan. Nousin penkiltä ylös ja raahasin matkalaukkuani hitaasti perässäni. Käännyin kuitenkin vielä ja kohotin arasti katseeni viimeisen kerran poikaan.
-Aleksi… aloitin.
-Niin? tämän äänessä paistoi pientä toivonkipinää.
-Sano, rakastatko sä mun siskoa, enemmän kuin mua? kysyin ja tunsin kuinka jokainen sana tuntui tarttuvan kurkkuuni ja jouduin rykimään ääntäni esille vähän väliä.
Alex nyökkäsi hitaasti.
-Mä rakastan sun siskoa, tämä sanoi. –Se vain tapahtu, mä en voinut sille mitään, Aleksi jatkoi hieman rohkeammalla äänellä. En kuitenkaan kuullut viimeisiä sanoja, mielessäni pyöri vain ’’mä rakastan sun siskoa’’, ihminen, jota olin rakastanut kaksi viimeistä vuotta, ja jota rakastin vieläkin, rakasti mun siskoa. Sen kuuleminen Aleksin suusta satutti mua enemmän kuin mikään ikinä koskaan. Tunsin itseni heikoksi, voimattomaksi, ja pieneksi paperikääröksi, joka oli tallottu ja revitty moneen eri osaan. Kyyneleet valuivat poskilleni, ja käännyin nopeasti ympäri ja juoksin junaan. Kuulin pojan huutavan perääni, mutten halunnut enää jäädä kuuntelemaan.

Juna oli täynnä ihmisiä ja kesti ennen, kuin löysin paikkani. Lysähdin junan kovalle penkille istumaan kyyneleet valuen. En edes jaksanut pyyhkiä niitä enää pois. En välittänyt ihmisten oudoksuvista tai säälivistä katseista. Havahduin kännykkäni soittoääneen ja kaivoin sen tuskastuneena taskustani. Näytöllä vilkkui Belin nimi ja yritin ryhdistäytyä, ennen kuin vastasin puhelimeen.
-No? vastasin ja yritin edes hetken pidättää itkuani.
-Ootko sä jo junassa? Bel kysyi huolehtivaisena.
-Joo, vastasin mahdollisimman lyhyesti.
-Soita kun oot perillä, mä tuun sua vastaan, tämä sanoi, ja äänestä kuulsi syvää huolta.
-Mä soitan, lupasin.
-Sissi…
-Noh? pihahdin hiljaisesti.
-Miten sä voit? tämä kysyi, vaikka tämä ihan hyvin tiesi, etten voinut hyvin. Bel oli varmaan ainut ystäväni, johon luotin. Olin kertonut hänelle kaiken, ja tämä oli ehdottanut minun tulevan tämän luokse koko kesäksi. Olin tietenkin suostunut, maisemanvaihto tekisi minulle varmasti hyvää, tai sitten ei, mutta oli se ainakin parempi, kuin olisin täällä, ja satuttaisin itseäni joka hetki vain lisää. Ja, totta hitossa kaipasin myös ystävääni, joka asui pitkän matkan päässä.
-Ihan.. tosi surkeasti, huokaisin ja puraisin huultani, etten alkaisi taas itkemään.
-Voi sua, Bel sanoi myötätuntoisesti.
-Mutta mun pitää nyt lopettaa, sanoin, koska en halunnut alkaa itkemään Belin kuullen ja huolestuttaa tätä lisää. Painoin punaista luuria ja annoin kyynelteni taas valua. Havahduin jonkun istuessa viereeni, mutten välittänyt. Käänsin katseeni ikkunaan ja kyyneleet lisääntyivät. Tunsin jonkun ojentavan käteeni nenäliinan ja tartuin siihen kiitollisena. Katsahdin nopeasti poikaa joka istui vierelläni. En edes yrittänyt mumista kiitosta, tiesin ettei siitä olisi tullut mitään. Sain kuitenkin huulilleni pienen hymyn tapaisen, joka kuihtui kuitenkin nopeasti pois. Se sai kuitenkin toimia kiitoksena nenäliinasta. Pyyhin puhtaalla nenäliinalla kyyneleitäni pois. Se oli kuitenkin vaikeaa, kun niitä tuli koko ajan lisää.

Lähettäjä: touhutonttu 
Päivämäärä:   15.1.11 13:56:50

voii ihana tarina.. jatka ihmeessä, mä ainaki luen (=

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   15.1.11 14:17:27

Jee lukija! :) Pistän jatkoa varmaan tänään tai sitten huomenna!

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   15.1.11 16:04:59

jatkoo :)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   15.1.11 18:03:09

Astahdin ulos tunkkaisesta junasta, ja etsin katseellani Beliä. En kuitenkaan kerennyt miettimään sen enempää, kun huomasin jo kevyesti ruskettuneen tytön hypähtäneen kaulaani.
-Pitkästä aikaa, Bel sanoi, vähän irrottautuessaan minusta. Tämän ruskeat silmät korostivat auringossa vaalentamia hiuksiansa, ja tyttö hymyili tarttuen matkalaukkuuni.
-Tännepäin, hän ohjasi ja viittoi minua seuraamaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jouduin pyyhkimään nyt kyyneleiden sijasta hikeä otsaltani aina vähän väliä pois.
-Käydään matkan varrella kaupassa, Bel sanoi keskeyttäen ajatukseni.
-Okei, sanoin ja nyökkäsin hyväksyvästi. Käveltiin hetki hiljaisuudessa, mutta se ei ahdistanut minua. Belin seurassa tunsin oloni turvalliseksi.
-Sun siskos muuten soitti mulle, tyttö sanoi keskeyttäen taas ajatukseni. Hymähdin, en jaksanut puhua nyt siskostani.
-Tais arvata, että tulet tänne.
-Ai, sanoin tunteettomasti ja kohautin olkiani.
-Se pyys vielä sanomaan, että on tosi pahoill…
-Bel, ärähdin.
-Mä en halua kuulla!
-Sori, Bel mutisi ja laski kätensä olkapäälleni ja rutisti sitä kevyesti.
-Ei se mitään, mä en vaan jaksa puhua koko aiheesta, sanoin, ja tunsin kuinka ääneni alkoi taas rikkoutua, mutta sain pidettyä sen kurissa.
-Mä tiedän, Bel sanoi ja jatkoimme matkaamme, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Bel lappasi kauppakoriin hedelmiä, jäätelöä, limskaa ja paljon karkkia.
-Eiköhän me näillä selvitä, tyttö virnisti. Hymyilin tytön aikaansaannokselle.
-Eiköhän, naurahdin hiljaisesti.
-Ei kun hei… mä ihan meinasin unohtaa! tyttö melkein kiljahti ja juoksi pakastealtaille, lapaten sieltä pakastepitsoja jo valmiiksi täyteen koriin.
-Noni, riittää! Mä en jaksa kohta edes kantaa tätä, parahdin.
-No okei, eiköhän me noilla pärjätä, tämä virnisti ja lähdimme kassoille päin. Bel maksoi ostokset, minun nuristen vieressä tavaran paljoudesta. Kävellessämme kotiinpäin painavien kassien kanssa, tyttö pysähtyi nopeasti, ja näytti keksivän jotain.
-Hei, sulla on varmaan bikinit messissä, tyttö varmisti ja vilkaisi matkalaukkuani arvioivasti.
-Joo?
-Hyvä, viedään nämä kotiin eka, ja mennään sitten rannalle. Bel avasi suunsa kuitenkin uudestaan, ennen kuin kerkesin sanoa vastaan.
-Sä tarviit rusketusta, ja katsoi nopeasti kalpeaa naamaani. Hymähdin, mutta nyökkäsin kuitenkin.

Tytön talo ei ollut kovin iso, mutta kodikas se oli ainakin kaksioksi. Vilkaisin itseäni peilistä ja parahdin. Näytin aivan hirveältä. Mustat hiukseni olivat sekaisin ja siniset silmäni tuijottivat itseäni turvonneina ja järkyttyneinä peilistä. Naamassani oli mustia tahroja, jälkiä valuneista meikeistäni. Mietin syitä, miksi ihmeessä olin edes meikannut aamulla. Bel naureskeli peilaamiselleni ja ehdotti, että menisin pesemään naamani kylmällä vedellä.
-Hyvä idea, huokaisin ja lampsin kylpyhuonetta päin. Annoin kylmän veden valua naamallani pitkän aikaa, kunnes suljin hanan ja pyyhin naamani puhtaan näköiseen pyyhkeeseen. Katsoin itseäni nopeasti peilistä.
-Parempi, mutisin itsekseni ja palasin pieneen olohuoneeseen, jossa Bel istui kesähepenet päällään hymyillen.
-Sun kannattaisi itekkin vaihtaa jotain pienempää päälle, tämä sanoi ja katsoi arvioivalla katseella tummia farkkujani ja pitkää toppiani. Nyökkäsin. Avasin matkalaukun ja sen sisältö levittäytyi lattialle. Etsin käteeni lyhyet shortsit ja ensimmäiseksi käsiini osuvan topin.
-Muista bikinit, tyttö muistutti vieressäni. Mitäköhän olisin tehnyt ilman Beliä ja tämän muistutuksia? mietin itsekseni.
-Ainiin, sanoin ja otin käteeni kirkkaan punaiset bikinit hymähtäen. Väri ei kuvastanut olotilaani tällä hetkellä yhtään. Pikemminkin pikimustat olisivat olleet tähän hätään paremmat.

Otimme täydellä rannalla hiljaisina aurinkoa. Bel aina välillä puhui jotakin, mutta itse olin enimmäkseen hiljaa. Aleksi valtasi mieleni taas. Kirosin mielessäni, miten onnellinen olinkaan ollut vasta vähän aikaa sitten. Niin tietämättömän onnellinen kaikesta. Silti niin sokea ja tyhmä, miksen ollut tajunnut? Miten en ollut huomannut tai tajunnut epäillä, kun Aleksi useina päivinä oli jo valmiiksi meillä, kun menin kotiin. Minä tyhmänä olin ajatellut, että poika oli odotellut minua. Todellisuudessa tämä oli viettänyt aikaa siskoni kanssa. Miksi olin antanut sen tapahtua? Miksen ollut samanlainen kuin siskoni? Kaunis ja ystävällinen… tunsin pienen kyyneleen valahtavan poskelleni.
-Sissi, kuulin Belin äänen ja vilkaisin tyttöön varovasti. Tämän silmät täyttyivät huolesta.
-Sano, jos mä voin auttaa jotenkin, tai jos sä haluat puhua.
Nyökkäsin. Kyyneleet lisääntyivät taas.
-Aleksi rakastaa mun siskoa, sanoin, ja tunsin, kuinka sydäntäni sattui, kun sanoin nuo neljä inhottavaa sanaa.
-Höh, kuvittelet vaan, Bel sanoi ja huiskautti kättänsä muka huolettomasti.
Pudistelin päätäni.
-Aleksi sanoi niin, se sanoi rakastavansa häntä, ei mua, parahdin ja purskahdin taas lohduttomaan itkuun. Bel halasi minua ja puristi lähelleen. En tiennyt miksi olin taas avannut suuni ja avautunut. Mitä enemmän siitä puhuin, sitä pahemmalta se tuntui.
-Mä oon nin pahoillani, Sissi, tämä sanoi. Siinä minä itkin tyhmänä pitkän aikaa. Tunsin itseni pikkulapseksi. Muistin äitini joskus sanoneen, itke pois, se helpottaa. Mutta kipu sydämessäni ei helpottanut taikka kadonnut mihinkään.
-Bel, kuului jostain jonkun miehen ääni. Havahduin ja pyyhin kyyneleitä pois nopeasti kasvoiltani ja yritin ryhdistäytyä. Bel irrottautui minusta ja vilkutti kädellään.
-Mitä sä täällä? Tai siis te, mies korjasi ja käännyin katsomaan miehen suuntaan. Mies oli pitkä, ja hyvännäköinen, tämän seurassa seisoi melkein yhtä pitkä, tummatukkainen poika, joka virnisti pienesti katsoessani häntä. Tämän värikkäät uimashortsit korostivat tämän ruskettunutta ja lihaksikasta vartaloa.
-Mitäköhän? Aurinkoa ottamassa, Bel vastasi vähän huvittuneena. Toinen miehenaluista naurahti hieman.
-Ootteko tulossa tänään Anan bileisiin? tummatukkainen poika kysyi. Kurtistin kulmiani, ääni ei kuulostanut lainkaan kiltiltä. Bel vilkaisi nopeasti minuun, ja nyökkäsin hyväksyvästi, tiesinhän minä, miten paljon tyttö rakasti kaikkia juhlia.
-Tullaan me, Bel vastasi hymyillen.
-Nähään siis siellä.
Kaksikko katosi ja katsoin vielä nopeasti taakseni, näin kuinka toinen heistä vinkkasi minulle silmää virnistäen. Miehet, tuhahdin itsekseni. Huomasin Belin kurtistavan kulmiansa, ja tyttö näytti mietteliäältä.
-No? kysyin.
-Ihmettelin vaan miks Ripe hengailee Jerryn kanssa… Jerry ei oo kellekkään hyvää seuraa, Bel sanoi ja katsoi minuun varoittavasti.
-Miten niin?
-Jerry on vaan Jerry. Ja sillä on hirveä pelimiehen maine, tyttö tuhahti. Kohautin olkiani ja suuntasin katseeni tyynelle merelle.
-Lähtääkö? Niin keretään valmistautumaan bileisiin, Bel virnisti ja auttoi minut ylös hiekalta.
-Joo, sanoin huokaisten. Mitähän tästäkin illasta tulisi? Tosin, mitä väliä silläkin olisi.

Siinäpä vähän tylsä pätkä. Mutta jatkoa kuitenkin:)

Lähettäjä: Johanna K. 
Päivämäärä:   15.1.11 18:52:12

lukija :) jatkoa :)

Lähettäjä: indeed 
Päivämäärä:   15.1.11 21:16:09

Täältäkin löytyy lukija, jatkoa :)

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   15.1.11 21:27:03

Tosi kiva, jatka vaan :)

Lähettäjä: julleehh- 
Päivämäärä:   16.1.11 11:02:18

JATKOAAAAAAAAA♥

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   16.1.11 11:31:06

Jee lukijoita:) Jatkan tänään tai sitten huomenna. <:

Lähettäjä: jormasd 
Päivämäärä:   16.1.11 12:38:37

ehottomasti jatkoa!!! aivan ihana==)

Lähettäjä: riia. 
Päivämäärä:   16.1.11 16:53:22

tykkäsin alusta (;
jatkoa !

Lähettäjä: Crazier 
Päivämäärä:   16.1.11 21:10:56

Lukija, löytyi. :)

Jatkoa. :--)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   16.1.11 21:57:03

Katselin sohvalta Belin hääräämistä. Tyttö teki varmaan kolmea asiaa samaa aikaa. Suoristi hiuksiansa, meikkasi ja puhui puhelimeensa. En voinut olla naurahtamatta tytölle. Pian tyttö lopetti puhelun ja kääntyi minuun päin.
-Mitä juomista sä muuten haluat? Käydään ostamassa ne kohta.
-Ihan sama, sanoin kohauttaen olkiani. Minua ärsytti olla vielä olla se ”pikkuinen” 17-vuotias, kun melkein kaikki olivat täysi-ikäisiä. Beli nyökkäsi vastaukseksi ja alkoi hyräillä jotain tuttua laulua hymyillen. En voinut ajatuksilleni mitään, jotka karkasivat taas Aleksiin. Ensimmäisenä vuosipäivänä Aleksi oli vienyt minut kaupungin hälinästä pois. Olimme olleet kaksin hiljaisella rannalla. Kaikki oli ollut täydellistä, varsinkin pojan kuiskatessa korvaani ne kolme sanaa, jota eniten kaipasin. Havahduin Belin rykäisyyn.
-Paluu maanpinnalle, tyttö naurahti hieman. Irvistin. Tyttö oli kyllä oikeassa, olin omissa ajatuksissa aivan liian paljon sekä aivan liian usein. Hetkittäin tuntui kun en olisi olemassa edes tässä maailmassa, tuntui, kun olisin joku joka katselisi pilvenreunalta apaattisia toimintojani. Pudistelin päätäni, pakko ryhdistäytyä, en antanut yhden miehen pilata päiviäni täällä. En nyt enkä ikinä, lupasin itselleni mielessä.
-Haluutko, että laitan sun hiukset jotenkin?
-Laita vaan, sanoin ja nousin sohvalta pois.
Ei mennyt kuin hetki, kun Bel oli kihartanut mustat hiukseni ja meikannut siniset silmäni kevyesti. Näytin pitkästä aikaa jopa ihmiseltä, kiitos tytön.
-Sä oot kaunis, Sissi, tyttö vieressäni henkäisi. Naurahdin.
-No ainakin ihmisen näköinen, vihdoin, sanoin ja virnistin pienesti. Bel kiiruhti matkalaukulleni ja penkoi sitä kärsimättömän näköisesti. Lopulta tämä heitti vaalean pitkän tunikan käsiini.
-Pue se päälle, tämä käski.
-Sä oot ihan mahoton, huokaisin pudistellen päätäni. Tottelin kuitenkin tyttöä ja vaihdoin vaatteeni vähän juhlallisemmaksi.

Katselin isoa lähenevää taloa silmät suurina. Anan vanhemmat taisivat olla rikkaita, ainakin talon koosta päätellen. Musiikki kantautui ulos asti, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Pieni epävarmuus iski päälleni, enhän mä tuntenut täältä ketään. Tai ehkä pari, olinhan joskus kauan sitten asunut täällä, ennen muuttoamme. Mutta tuskin kukaan muistaisi edes minua, siitä oli niin pitkä aika jo.
-Sissi, mitä sä taas mietit? Bel keskeytti ajatukseni.
-Äh, en mitään. Bel kohautti vuorostaan olkiansa ja avasi oven mutisten ’’mennään vaan sisään, turha koputtaa, tuskin kukaan olisi kuullut edes koputusta’’.
-Sisään vaan, tyttö naurahti ja tuuppasi minut nopeasti sisälle. Eteisestä poistuessamme eteemme avartui isokokoinen keittiö, ja sen oikealla puolella oli olohuone, jossa monet tanssivat. Joku tyttö hypähti Belin kaulaan, ja arvelin sen olevan Ana. Kohta tyttö irrottautui Belistä ja kääntyi puoleeni.
-Sä olet vissiin Sissi, tämä sanoi hymyillen. Nyökkäsin.
-Hienoa. Mä olen Ana, tyttö sanoi ja ojensi kättään. Tartuin siihen pienesti hymyillen.
-Tänne sekaan vain, tyttö sanoi, ennen kuin katosi olohuoneeseen. Menimme istumaan vapaille penkille ja korkkasimme juomat nopeasti.
-Sissi! kuulin tutun miehenäänen ja käännyin. Mike. Pieni hymy kohosi huulilleni. Mies tuli viereemme istumaan tervehtien Beliäkin.
-Pitkästä aikaa, tämä naurahti ja silmäili minua tarkasti.
-Todellakin pitkästä, hymähdin. Olihan siitä jo varmaan seitsemän vuotta aikaa, kun viimeksi olin nähnyt Mikeä. Poika oli ollut yksi parhaimmista kavereistani tarhasta asti aina muuttoomme asti.
-Sä oot muuttunut, Mike sanoi pieni virne huulillaan. Kohotin kulmiani.
-Samat sanat.
-Bel, mikset sä kertonut että Sissi on tulossa? Mike nuhteli Beliä.
-Koska muuten sä oisit ominut Sissin kokonaan, tyttö naurahti vieressäni ja nosti toisen kätensä hartioilleni. Mike virnisti ja pörrötti toisella kädellä vaaleita hiuksiaan. Juteltiin pitkä tovi, ja olin kumonnut kurkkuuni jo monta kaljapulloa. Bel oli kadonnut viereltäni, mutten antanut sen haitata.
-Kas, kas, Mikekin saa naista, kuulin ilkeilevän äänen vierestäni. Se sama poika, jota Bel kutsui Jerryksi, seisoi siinä virnistellen. Tumma tukkansa pörrössä, ja vähintään yhtä tummat silmänsä vilkuilivat minua ja sitten taas Mikeä. Huomasin Miken mulkaisevan Jerryä, ja sai tämän pyöräyttämään silmiänsä. Jerry kuitenkin katosi nopeasti jonkun blondin heilansa kanssa.
-Sori tosta, Mike sanoi pahoittelevasti.
-Mitäs tosta, virnistin ja tunsin pientä kuinka juomat olivat nousseet päähäni. Mikessä ja Aleksissa oli paljon samaa, ajattelin katsellessani Miken kasvonpiirteitä.
-Mä meen tupakalle, sanoin nopeasti. Ei tapoihini kuulunut edes polttaa, paitsi kännissä. Ja ainakin sain nyt tekosyyn päästä Miken läheltä pois, en nimittäin jaksanut taas alkamaan miettimään Aleksia. Se sai mieleni vain mustaksi. Näin Miken nyökkäävän hyväksyvästi.

Istahdin kuistilla olevalle tuolille ja kirosin, eihän minulla ollut edes tulta. Olin nousemassa tuolilta ylös, kun Jerry ilmestyi viereeni heilutellen sytkäriänsä.
-Tarviitko tulta? tämä kysyi ja virnisti ilkikurisesti.
-Tarviin, sanoin pikaisesti ja ojensin käteni ottaakseni sytkärin. Mies ei kuitenkaan antanut sytkäriä, vaan tutki minua hetken katseellaan.
-Mitä sä annat vastapalveluksi?
Kurtistin kulmiani, johan nyt on kumma, että tulestakin pitää antaa vastapalvelus.
-Mitä sä tarkotat? kysyin. En kuitenkaan kerennyt protestoimaan enempää, kun tunsin tulikuumat huulet huulillani pienen hetken ajan. Jerry vetäytyi minusta nopeasti irti, ja virnisti tietäväisesti. Mitä ihmettä poika ajatteli? Oliko tällä tapana suudella jokaista tuntematonta ihmistä?
-Taisit tykätä. Hämmennyin pojan sanoista, ja tunsin tuntevani jo nyt pientä vihaa poikaa kohtaa. Tämä käyttäytyi kuin maailmanvaltias.
-En tykännyt, sanoin viileästi, vaikka en voinut kieltää salaa mielessäni, etteikö se ollut tuntunut hyvältä. Oli vähällä ettei pieni hymy kohonnut huulilleni ja melkein kosketin sormellani huuliani, kuin kokeillakseni, olivatko ne vieläkin kuumat pojan kuumista huulista.
-Sitten sä taidat jäädä ilman tulta.
-Jerry, kuulin jonkun naisen huutavan, juuri kun olin alkamassa paasata pojalle tämän idioottimaisesta käytöksestä.
-Joo, mä tuun, Jerry sanoi, ja vilkaisi vielä kerran minuun ennen kuin käänsi selkänsä lähteäkseen sisälle. Tuhahdin ja katsoin Jerryn loittonevaa selkää hetken toivoen, että tämä paskiainen joskus rakastuisi johonkin ihmiseen palavasti ja tulisi petetyksi tuntien samaa tuskaa kuin minä. Niin tämän itserakas ja varma hymy huuliltansa varmasti katoaisi, ja olisi jonkun muun aika nauraa hänelle.

Olin siirtynyt makuuhuoneesta suosiolla nukkumaan olohuoneeseen Belin raahatessa Ripen yöllä huoneeseensa. Heräsin tytön kolisteluihin keittiössä, jossa Ripe istui väsyneenä.
-Otatko sä kahvia, Sissi? tyttö huikkasi.
-Joo, mutisin väsyneenä, onneksi en ollut kuitenkaan juonut eilen paljoa, eikä krapulaakaan tuntunut olevan, niin kuin Ripellä näytti olevan.
-Oloja? naurahdin pojalle, kun sain lampsittua keittiöön. Ripe virnisti pienesti ja nyökkäsi. Bel kääntyi väsyneen näköisenä puoleeni pienesti hymyillen.
-Voisitko sä tehdä palveluksen?
-Minkä niin?
-Hakisit pari pizzaa, tosta lähi pizzeriasta, Bel pyysi. Kurtistin kulmiani.
-Eikö me just eilen ostettu ainakin viis pizzaa, naurahdin.
-Joo.. Mutta unohdin ne vahingossa pöydälle, ja nyt ne on ihan pilalla, tyttö nurisi.
-Hyvä on, lupauduin ja katosin vaihtamaan jotain järkevämpää päälle, ennen kuin katosin ovesta raikkaaseen ulkoilmaan miettien mitä Belin ja Ripen välillä oikein oli.

Meni hetki ennen kuin löysin pizzerian ja juuri kun olin astumassa sisään, tunsin kännykkäni soivan. Näytöllä vilkkui tuntematon numero, ja painoin hämmentyneenä vihreätä luuria samalla astuen ovesta sisälle, ja nenääni tunkeutui voimakas ruuan haju.
-Haloo, vastasin.
-Sissi, kuulin aivan liian tutun äänen linjalta. Aleksi. Tunsin vihan ja surun kertyvän taas kehooni. Tietysti tämä oli soittanut tuntemattomasta numerosta, jotta vastaisin.
-Mitä asiaa? ärähdin, ja huomasin kuinka sain oudoksuvia katseita pöydistä.
-Miten sä voit? kuului langalta varovainen kysymys.
-Oikein hyvin, vastasin ärsyttävällä tavalla, vaikka todellisuudessa mieleni olisi tehnyt itkeä.
-Älä ole lapsellinen. Mä oikeasti tarkoitan vaan hyvää, ja toivon, että me voitaisiin olla ystäviä.
-Ai ystäviä? Olisit miettinyt sitä aikasemmin.
-Mä oi..
-Aleksi, mua ei kiinnosta kuunnella, ärähdin, ja suljin kylmästi puhelimen. Kipittäessäni jonoon, huomasin Jerryn istuvan joidenkin ystäviensä kanssa nurkkapöydässä. Huomasin tämän vilkaisevan minuun. Käänsin pääni nopeasti pois tästä ja keskityin jonottamiseen. Oli kuitenkin vaikea pysyä paikallaan, miettiessäni äskeistä puhelua. Aleksi, jonka kanssa olin vasta jakanut elämäni kahtia sekä antanut kaikkeni heittäytyen rakkauden virtaan, kutsui minua nyt ainoastaan ystäväkseen. Poika ei tainnut tajuta, miten paljon sen kuuleminen satutti. Ja sisko joka oli tukenut minua jokaisessa asiassa, ja huolehtinut minusta vanhempiemme kuoleman jälkeen, oli nyt merkityksetön. Ihminen, jolla ei ollut mitään arvoa.

Lähdin pizzalaatikot kädessäni ovesta ulos ja jäin hetkeksi katselemaan ihmisvilinää. Puhelu vaivasi minua vieläkin. Aleksin äänen kuuleminen oli toisaalta rauhoittanut minua, vaikka sitä en ollut halunnut hänelle näyttääkään. Toisaalta, se sai minut taas ajattelemaan sitä tosiasiaa jota vihasin. Tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni, mutten tehnyt elettäkään pyyhkiäkseni sitä pois.
-Meinasit sitten syödä ihan reilulla kädellä, joku naurahti takanani saaden minut säikähtämään ja pizzalaatikot putosivat käsistäni. Noukin ne nopeasti maasta hiljaa kiroten ja katsoin nyt edessäni virnistelevää Jerryä. Tämän virnistys kuitenkin katosi nopeasti nähdessään kyyneleen poskellani. Käänsin pääni nopeasti muualle ja huomasin Jerryn kurtistavan kulmiansa.
-Ryppyjä rakkaudessa? tämä naurahti ivallisesti.
Mulkaisin poikaa, mutten tainnut onnistua siinä kovinkaan vakuuttavasti.
-Naiset… Te otatte suhteet aina liian vakavasti, tämä sanoi pää kallellaan sipaisten sormellaan kyyneleen pois poskeltani, ennen kuin katosi nopeaan ihmisjoukkoon.

Jatkanko? :)

Lähettäjä: Johanna K. 
Päivämäärä:   16.1.11 23:49:07

oijoij:)) siirryn seuraamaan oikein mielenkiinnolla :))

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   17.1.11 14:55:41

Aiiivaaaan ihanaaaa<3 Tässä uusi lukija. :D
Jatkoa !! (::

Lähettäjä: Crazier 
Päivämäärä:   17.1.11 15:17:16

Ihana! <3

Jarkoa. :)

Lähettäjä: kassu:) 
Päivämäärä:   17.1.11 16:36:02

jatkoa!<3 ttää on ihuna!!

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   17.1.11 19:05:27

Uus lukija <3 aivan mahtava tarina :) en ookkaa ennen lukenu tämän tapasta,ei ees oikee arvaa että mitä tulee tapahtumaan ja se on hyvä !
Aluksi ajattelin että tämä on aika tylsä,että nuo Aleksi ja Sissi menee taas yhteen ja ne elää elämänsä onnellisena loppuun asti,mutta sitte tuo meni tuonne Belin tykö ja tuolla on tämä Jerry ja sitte vielä se Mike(kö) :D Ei kyllä ainakaa ennalta arvattava ;)
Jatkoa mahdollisimman äkkiä,jäin koukkuun !

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   17.1.11 19:33:26

Aivan ihana tarina! Hieno vähä erilainen töinirakkaushömppätarina. JATKOAA!

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   17.1.11 19:54:16

UUslukija! (: nyt oli kyl mielenkiintone alotus :)) jatkoo vaa :)

Lähettäjä: tsigi 
Päivämäärä:   17.1.11 20:21:29

jatka jatka !

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   17.1.11 20:44:34

Jaatka jatka<3

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   17.1.11 21:13:07

Uus lukija. ihana on. jatkoa ! ♥

Lähettäjä: kassu:) 
Päivämäärä:   17.1.11 22:03:18

uus lukia! jatkoo pian! <3

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   17.1.11 22:13:06

Voi kiitos kommenteista paljon! :) Jatkan varmaankin huomenna, nimittäin nyt lähden lukemaan fysiikkaa :-D

Lähettäjä: mirella 
Päivämäärä:   17.1.11 22:24:35

jatkoa! Kuulostaa hyvältä ja mielenkiintoiselta :) lukijan sait taas

Lähettäjä: kgfudu 
Päivämäärä:   18.1.11 13:58:28

jatkooooo,tosi hyvän kuulonen!:)

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   18.1.11 17:41:30

<33

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   18.1.11 21:17:14

En oo varma vielä saanko pätkää valmiiksi (olen siis aloittanut) vielä tänään, mutta lupaan, että huomenna viimeistään!:)

Lähettäjä: Mirjami 
Päivämäärä:   19.1.11 21:29:46

Oii ihastuin! :)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   19.1.11 22:38:16

Kiitos kommenteista, ne piristää aina!:)

Laskin pizzalaatikot keittiön pöydälle, ja kuulin Belin kiittävän nopeasti. Ripe hyökkäsi heti ruuan kimppuun ja alkoi ahtaamaan isoa pizzanpalaa suuhunsa. En voinut olla pudistelematta päätäni.
-Hei, lähetkö sä tänään meidän mukaan rannalle? Bel kysyi. Kohautin olkiani.
-Vaikka. Onks sinne tulossa muita?
Ripe kääntyi heti kysymykseni jälkeen katsomaan minua virnistellen ja kurtistin kulmiani.
-Mitä? ihmettelin.
-Sä haluat Miken mukaan, tämä virnisti.
-Miten niin? nyt olin jo aivan pihalla, mietin itsekseni.
-Kyllä mä näin, miten te eilen toisianne silmäilitte, tämä jatkoi silmät loistaen. Pyöräytin silmiäni ja läppäisin poikaa takaraivoon kevyesti.
-Bel, kiltti, sano sun rakkaalle sikapossulle, että pitäisi sen pienen päänsä kiinni, pyysin, ja Bel naurahti.
-Mut.. poika aloitti, mutta mulkaisin tähän päin niin, että tajusi olla hetken hiljaa. Virne pojan kasvoiltaan ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Repäisin itselleni pizzasta siivun ja siirryin syömään sitä olohuoneeseen. Avasin television ja silmäilin jotain vierasta ohjelmaa. En kuitenkaan jaksanut keskittyä siihen kunnolla, ja Jerryn sanat kummittelivat päässäni. Miten niin otimme aina suhteet vakavasti? Eihän kukaan haluaisi suhdetta, jolla ei ollut merkitystä, mietin ärsyyntyneenä. Toisaalta, niin ei ainakaan satuttaisi itseänsä tai ketään muutakaan.

Myöhemmin iltapäivällä kävelin Belin kanssa rannalle. Sain kuulla koko matkan hehkutusta Ripestä. Bel tosiaan oli ihastunut tähän lihaksikkaaseen mieheen. Ja mitä nyt omia päätelmiä olin tehnyt, taisi Ripekin olla Beliin päin. Heillä kahdella olisi luultavasti onnellinen ja uusi taival edessä, juuri, kun omani oli loppunut. Sisälläni vihlaisi, miksen osannut olla onnellinen tytön onnesta, vaan takerruin kiinni omiin ongelmiini.
-Mike tuijottaa sua, havahduin Belin vihjailevaan kuiskaukseen kun lähestyimme rantaa. Käänsin katseeni hiekasta ylös, ja näin Miken vilkuttavan rennosti toisella kädellään. Hymyilin pienesti.
-Pyh, se vaan huomasi meidän tulon, tuhahdin tytön innokkuudelle.
-Ei, kyllä se sua tuijotti.
-Bel, lopeta, sihahdin.
En todellakaan kaivannut nyt mitään uutta suhdetta, tai mitään muutakaan säätöä. Tännehän minä olin juuri nimenomaan tullut pakoon niitä, siis miehiä, eli yhtä kuin suuria ongelmia.

Bel vilahti jo hyvin ruskettuneen Ripen viereen istumaan ja viittoi paikkaa vieressään. Istuessani kohtasin Miken silmät. Melkein kirosin ääneen, miksi niiden piti muistuttaa aivan liikaa menneitä. En kuitenkaan sanonut mitään ja yritin hymyillä.
-Mitäs tytöt? Mike kysyi, Bel oli kuitenkin niin keskittynyt hieromaan aurinkorasvaa Ripen kroppaan, ettei kuullut. Tai, sitten hän ei vain halunnut kuulla, varmaan luuli, että parista sanasta meille kahdelle syntyisi romanssi.
-Ihan hyvin, sanoin ja hymyilin pienesti. Välillemme syntyi kiusallinen hiljaisuus ja käänsin katseeni kimaltelevalle hiekalle nypläten sitä sormillani.
-Oletko sä täällä koko kesän? Miken kysymys rikkoi hiljaisuuden.
-Joo, mutisin. Kotikylääni en palaisi vielä hetkeen, jos sittenkään ikinä, mietin itsekseni, en kuitenkaan sanonut sitä ääneen.
-Hyvä, sitten meillä on aikaa ottaa kaikki kuluneet vuodet kiinni.
Naurahdin.
-Ai yhdessä kesässä? virnistin.
-No ehkei ihan kaikkea.
-Sä et tiedäkään mistä kaikesta sä olet jäänyt paitsi, naurahdin vähän tympeästi.
-No mistä? kuulin äänen yläpuoleltani. Jerry, mitä se mies tänne tunki, mietin mielessäni. Huomasin Belin ilmeen muuttuvan, ja kuulin tämän tivaavan hiljaa Ripeltä, mitä Jerry teki täällä. Jerry ei kuitenkaan ollut huomaavinaan pienen porukan vaivaantumista, vaan istui viereemme itsevarmasti. Mike vilkaisi minuun nopeasti, mutta käänsi sitten päänsä Jerryn puoleen.
-Minne se blondi jäi? Vai kerkesikö se vaihtua jo brunetteen? Mike naurahti ivallisesti. Jerry kohautti olkiansa.
-Molemmat nukahti, heti seksin jälkeen, tämä sitten naurahti, ja sai Ripen räjähtämään nauruun.
-Tosta Jerrystä mä pidän, tämä naurahti vielä hymyillen. Hymy huuliltansa kuitenkin katosi nopeasti pois Belin vilkaistessa tätä hieman vihaisesti. Tyttö ei selvästi pitänyt Jerrystä.
-Mä haluan mennä uimaan, tyttö sanoi ja repäisi Ripen mukaansa. Mikekin nousi hiekalta ravistellen hiekkaa uimahousuistaan pois ja katsoi minuun kysyvästi. Pudistelin päätäni.
-Mä tuun myöhemmin, vastasin viitaten uimiseen. Mike nyökkäsi ja katosi muiden perään. Jäin katselemaan heitä hymyssä suin, kunnes havahduin vieressäni olevan Jerryn rykäisyyn. En ollut muistanut edes tämän istuvan siinä. Tummat silmänsä välähtivät samalla kun tämä kaivoi repustaan viinapullon esille, ja kurtistin hieman huvittuneena kulmiani.
-Keskellä päivää? kysyin ja en voinut mitään nykivälle hymylleni.
-Vaikka aamulla, jos niin huvittaa, tämä vastasi samalla kuin vetäisi tumman t-paidan pois päältään, paljastaen lihaksikkaan yläkroppansa. Käänsin pääni nopeasti pois, ettei poika luullut, tai oikeastaan tajunnut, että oli unohtunut tuijottelemaan tämän vartaloaan. Olin kuitenkin liian myöhässä, sillä kerkesin nähdä Jerryn kasvoille ilkikurisen hymyn.
-Otatko sä? tämä sanoi, kuin ohittaakseen äskeisen tarjoten pulloaan. Pudistelin päätäni.
-En, vastasin.
Katselin rannalle päin ja tunsin ikävän iskevän taas. Tällä hetkellä voisin yhtä hyvin olla Aleksin kanssa. Ei mitään ilkeilevää Jerryä, tai muutakaan ikävää. Katkeruus sisälläni kasvoi, ja tajusin vihaavani yhä enemmän siskoani.
-Jerry…
-No? tunsin miehen valpastuvan ja käänsi katseensa minuun.
-Mä taidan sittenkin ottaa sitä juomista.
Pitelin pulloa hetken kädessäni ja huokaisin syvään. Nostin pullon huulilleni ja annoin väkevän juoman valua alas kurkustani. Kurkkuani alkoi poltella ikävästi ja hetken luulin sen olevan jo tulessa.
-Kuinka paljon sä oikein juot? Tajuatko sä kuinka vahvaa se on? Jerryn ääni hätkähdytti minut samalla, kun hän repi pullon huuliltani pois. Virnistin, oloni oli heti paljon rennompi. Jerry kuitenkin tuijotti minua tuimasti, ja olisin vaikka voinut vannoa nähneeni vihan leiskuvan tämän silmissään. Virnistykseni katosi ja ilmeeni muuttui ujoksi. Sen nähtyään Jerry virnisti ja avasi suunsa tarttuen hellästi leukaani.
-Sä taid…
-Sissi, tuletko sä jo? Miken käskevä ääni keskeytti tämän alkaneen lauseensa. Jerry irrotti otteensa leuastani, ja huokaisin hiljaa helpotuksesta.
-Tuun, tuun, naurahdin hiljaisesti ja nousin nopeasti hiekalta. Tunsin tiiviin katseen selässäni, ja kävelyni muuttui vaivaantuneeksi. Vilkaisin olkani yli nopeasti, kuin varmistaakseen etten ollut kuvitellut. Jerryn toinen suupieli kääntyi pieneen hymyyn, ja sisälleni syttyi pieni lämmin tunne.
-Sä kävelet kuin sä olisit laskenut allesi, tämä sanoi sitten pää kallellaan. Tunsin punan kohoavan kasvoilleni ja käännyin nopeasti tuhahtaen.

Lähettäjä: mo 
Päivämäärä:   20.1.11 15:33:44

Jatka.

Lähettäjä: Johanna K. 
Päivämäärä:   20.1.11 16:34:43

:))) miii liked :)

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   20.1.11 17:39:49

oij! jatkoa,sulonen tuo jerry <3 :D

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   20.1.11 19:24:16

Aww.. Ihastuin heti toho Jerryyn ^^ <3 Jatka 8)

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   20.1.11 19:47:04

Jerryyyy<33 jatkoo tulos joku kaunis päivä? <3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   20.1.11 20:22:16

aww! nii ihana tarina!

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   20.1.11 21:33:12

Jerry on tollane ärsyttävä :(( Jatka :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.1.11 21:59:40

aivan ihana tarina! jatka toki <3

Lähettäjä: julleehh- 
Päivämäärä:   21.1.11 13:57:44

tokihan sie jatkat tätä (::::

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   21.1.11 15:17:57

jatkappas

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   21.1.11 21:43:18

Yritän jatkella vklp aikana! :)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   21.1.11 23:16:04

Juu hyvä :) Ja pakko sanoa että tuo Jerry on ihan vïtun ihana ja sulonen <3 Äkkiä jotain säbinäääääää ;)

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   22.1.11 15:42:52

Tää on nii hyvä tarina! Jatkoa!! :DD

Lähettäjä: mahdoton 
Päivämäärä:   22.1.11 20:38:37

Uus lukija ilmottautuu täältä! Lisää vaan kehii ! 8))

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   23.1.11 10:54:08

Jatkoa odotellessa... <3

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   23.1.11 10:59:42

jatkoa vaa :)) ihan koukussa tähä ;)

Lähettäjä: Mirjami 
Päivämäärä:   23.1.11 23:29:41

Jatkoa pian? :)

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   24.1.11 11:15:00

Alku sai mut jo kiinnostumaan tästä. Ihan sairaan hyvä :oo jatkoa tottakai ! =)

Lähettäjä: Tattimuussi 
Päivämäärä:   24.1.11 16:56:26

JATKOO >8o

Lähettäjä: dunderdoi 
Päivämäärä:   24.1.11 17:28:10

jatkoo :)

Lähettäjä: Lig 
Päivämäärä:   24.1.11 17:47:40

Ihanan olonen tarina, jatkoajatkoa! (=

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   24.1.11 21:47:56

Kiitän kommenteista:)!

Kun palasimme uimasta hytisten, oli Jerry kadonnut. Tosin, ei se minua paljon haitannut, eikä näyttänyt ketään muutakaan haittaavan. Kietouduin nopeasti punaiseen pyyhkeeseeni. Tunsin kuinka hampaani kalisivat.
-Ei sulla nyt noin kylmä voi olla, Mike naurahti.
-No on, narisin.
-No voi pikkusta, tämä naurahti säälivästi. Pyöräytin silmiäni, vai pikkuista. En ollut enää mikään pikkuinen.
-Minne Bel jäi? kysyin ja koitin etsiä tätä katseellani.
-Hakemaan Ripen kanssa jäätelöä, etkö sä kuunnellut, kun Bel kertoi?
Tunsin punastuvan. En ollut taaskaan kuunnellut, olin varmaan ollut taas omissa maailmoissani. Mitähän Mikekin ajatteli minusta, mietin mielessäni.
-Bel? Miken kysyvä ääni havahdutti minut taas maanpinnalle.
-Niin?
-Kuunteletko sä mua? tämän äänessä kuulsi huvittuneisuutta.
-Sori, mutisin. Huomasin Miken kurtistavan kulmiansa.
-Onks sulla kaikki hyvin? kuulin tämän sitten kysyvän.
-On, on, vastasin nopeasti.
-Sä voit kertoa kyllä, Bel kertoi sun erostakin.
Tunsin valahtavan kalpeaksi. Pitikö sen muistuttaa Aleksista?
-Mitä siitä, en mä yhden miehen takia rupea itkemään, tai pilaamaan elämääni, sanoin ja yritin naurahtaa loppuun vielä huolettomasti, mutten tainnut onnistua siinä kovinkaan hyvin.
-No hyvä, Mike sanoi lempeästi hymyillen.
Olisin halunnut itkeä. Olisin halunnut lähteä juoksemaan, pois Miken ja kaikkien luota. Siinä minä kuitenkin seisoin, ja yritin olla normaalisti. ´’’Sä olet säälittävä Sissi, säälittävä’’ ajatukseni sättivät minua.
Myöhemmin kävelin Belin kanssa tytölle päin. Ripe ja Mike olivat lähteneet jo omiin koteihinsa.
-Me ollaan menossa tänään Ripen kanssa baariin, tuu mukaan, Bel hymyili.
-Enhän mä ole edes vielä täysi-ikäinen, naurahdin. Tyttö katsoi kuitenkin minua anovasti.
-Mutta sä näytät siltä. Kyllä sä sisään pääset.
Mietin hetken, kunnes nyökkäsin hyväksyen.
-Okei, mä tuun, lupasin, ja Bel hypähti kaulaani.
-Mä oon niin ilonen, et sä oot täällä, tyttö hymyili ja irrotti otteensa minusta. Hymyilin pienesti ja koitin pysyä tytön isoissa askelissa mukana.

Vilkaisin vielä kerran itseäni peilistä ja yritin hymyillä.
-Onkohan tää nyt hyvä idea? mutisin Belille.
-No on! tämä huudahti. Tytön vaaleat hiukset olivat isolla nutturalla, ja ruskeat silmänsä olivat meikattu tummasti.
-Sitä paitsi, nyt voidaan etsiä sulle mies, tämä sanoi hakiessaan kenkiä eteisestä.
-Bel, aloitin.
-Sori, kuulin tämän mutisevan hiljaisesti, ennen kuin kerkesin jatkaa.
-Mulla alkaa muuten kohta kesätyöt, tyttö sanoi vaihtaen puheenaihetta.
-Ai, koska?
-Viikon päästä.
-Mä voin pyytää Miken pitämään seuraa sulle… tämä virnisti pinesti.
-Siis ihan kaverimielessä, tämä sanoi nopeasti. Pyöräytin silmiäni.
-Just, tuhahdin, mutta hymyilin silti. Ihmettelin, miten Bel jaksoi koko ajan olla höösäämässä, ja etsimässä minulle miestä.

Kuin ihmeenkaupalla poke oli päästänyt minutkin sisään. Tosin uskoin sen johtuvan Ripen seurasta, joka leikki sillä aikaa seuralaistani. Olin pitänyt sitä tyhmänä ideana, mutta ainakin se toimi. Vaikkei kello ollutkaan vielä paljoa, baari alkoi olla jo melko täynnä porukkaa. Ilmassa kajahteli tärykalvoja tappava jumputus biisi, jonka tahdissa muutamat keikuttivat itseänsä tiskin vierellä. Seurasin Beliä, joka raahasi Ripeä tiskille päin.
-Mitä juomista sä haluat? Bel kysyi ja kohdisti katseensa minuun. Kohautin olkiani.
-Ihan sama. Samaa kuin sä, sanoin sitten. Bel oli tilaamassa juomia, kun Ripe ehti väliin.
-Mä tarjoon teille molemmille, hän sanoi hymyillen, ja kerkesin erottaa Belin kasvoilta tämän tyytyväisen hymyn.
Pian sain juomani käteen, ja nostin sen huulilleni. Tunsin makean, mutta silti pistävän maun kurkussani.
-Oot sitten kiltisti, Bel naurahti.
-Kyllä, äiti, virnistin. Huomasin sivusilmällä Ripen ujuttavan kätensä Belin ympärille ja hamuili tytön huulia. Virnistin pienesti, vaikka tunsin kaihon pistoksen sydämessäni.
-Mä meen vessaa, huikkasin, vaikka olin melkein varma, etteivät he kuunnelleet. Kävelin omissa ajatuksissani vessoille päin, ja tunsin törmääväni johonkin. Tasapainoni petti ja keikahdin maahan. En voinut pienelle kiljaisulleni mitään, joka pääsi suustani. Nopeasti kuitenkin tunsin jonkun käden tarttuvan minuun nostaen minut jaloilleni. Avasin silmäni nopeasti ja tuijotin epäuskoisena Jerryä. Pitikö sen tosissaan tunkea joka paikkaan? Huomasin tämän silmistä, ettei tämä ollut pysytellyt vesilinjalla.
-Kas, kas, tämä sanoi ja virnisti pienesti. En kerennyt sanoa mitään, kun tunsin tämän vahvat kädet ympärilläni.
-Irti, sihahdin. Jerry oli kuitenkin nopea, ja painoi kuumat huulensa nopeasti huulilleni, ennen kuin päästi irti. Tunsin kuinka mahassani muljahti, ja poskeni punehtuivat.
-Sä tiedät mistä mut löytää, jos sä haluat s… tämä aloitti.
-Lopeta, sihahdin, ja marssin vessoille päin ripeästi.

En tiennyt kuinka paljon olin jo juonnut, mutta ajatukseni eivät pysyneet kasassa, ja pelkkä kävely tuotti ikäviä kaatumisia. Olin tyytynyt istuman baarin jakkaralla hetken keikkuen, ja katsellen muiden villiä menoa. Belistä ja Ripestä ei näkynyt jälkeäkään. Tunsin puhelimeni tärisevän taskussani ja toivoin sen olevan Bel. Näytöllä kuitenkin vilkkui Aleksi. Tunsin hirveää kaipuuta poikaa kohtaan ja painoin vihreää luuria, tietäen, että katuisin sitä varmasti huomenna.
-Aleksi, huokaisin puhelimeen.
-Sissi, ootko sä kännissä? kuulin tämän huolestuneen äänensävyn.
-No mitäs luulet? äskeinen kaipuuni muuttui ärtyneisyydeksi.
Kuulin raskaan huokauksen puhelimen linjalla.
-Ai.. No mitä sulle kuuluu? tämä kysyi ja yritti pysyä iloisena.
-Oliko toi sun asiasi? hymähdin epäuskoisena puhelimeen.
-No totta kai mä haluan tietää, mitä sulle kuuluu, Aleksi sanoi rauhallisella äänellään. Olisin halunnut sanoa jotain älykästä, ja toivottaa hyvää loppuelämää kylmänviileästi, mutten pystynyt.
-Ihan hyvää, mutisin sitten, vaikkei se lause pitänyt ollenkaan paikkaansa.
-No hyvä, Aleksi sanoi sitten. Linjalle laskeutui pitkä hiljaisuus, kunnes avasin taas suuni.
-Mulla on ikävä sua, Aleksi… sanoin, ja tunsin kyyneleen vierähtäen poskelleni. Suljin hätäisesti puhelimeni kiinni, en halunnut jäädä kuuntelemaan tämän pahoittelevia sanoja siitä, kuinka tämä ei enää välittäisi minusta. Katumus iski minuun heti, miksi minun oli pitänyt päästää suustani nuo kolme tyhmää sanaa.
Huomasin jonkun istuvan viereeni, ja tarttuen hellästi kädestäni kiinni. Jerry.
-Taas, huokaisin, ja katsoin suoraan tämän tummiin silmiinsä. Yritin etsiä niistä epätoivoisesti lohtua, tai sääliä. En kuitenkaan löytänyt niitä. Kurotuin hieman, ja painoin vaativasti huuleni pojan omiin, toivoen, että huoleni unohtuisivat sillä. Huomasin Jerryn hämmästyvän ja tämä irrottautui minusta hieman.
-Sä oot juonnu, tämä naurahti. En antanut hänen jatkaa, ja painoin huuleni uudestaan huulillensa. Tällä kertaa sain vastaukseni vähintään yhtä kiihkeästi. Hivutin käteni Jerryn viileän paidan alle ja tunnustelin tämän selkää hitain liikkein.
-Kai sä ymmärrät, mitä sä teet?
Tuhahdin mielessäni.
-Anna kun mä arvaan. Sä olet lohdun tarpeessa? tämä sen kuin jatkoi puhumistaan. En jaksanut vastata mitään, vaan katsoin hetken pää kallellaan.
-Mä en oo hyvä kuuntelija, mutta kyllä sä voit puhu…
Painoin uudestaan huuleni tämän huulillensa, ja toivoin, ettei tämä puhuisi enempää. Tunsin hänen vastaavaan suudelmaani hellästi ja irrottautui sitten vielä hetkeksi avaten suunsa.
-Pikkunen, mä varotin sua, Jerry kuiskasi käheästi, ennen kuin alkoi tuuppia minua hellästi pois baarista.

Jos Aleksi olisi ollut näkemässä, hän olisi varmasti huutanut minulle kurkku suorana. Hypätä nyt vieraan miehen sänkyyn. En kuitenkaan välittänyt, ja kiskoin paitaa miehen päältä pois intohimoisesti. Jerry painoi huulensa omilleni, kiskoessaan samalla housujani pois jalasta. Värähdin mielihyvästä, kun huulet laskeutuivat kaulalleni, ja siirtyivät sitä mukaa aina vain alemmaksi.
Makasin sängyllä huohottaen. Vaikkei se ollut merkinnyt mitään, se oli ollut parasta seksiä pitkään aikaan. Vilkaisin vielä nopeasti Jerryyn päin, ja huomasin pienen arven otsassa. Sipaisin sitä hellästi, toivoen samalla mielessäni, etten ikinä kiintyisi tähän poikaan. Se tietäisi pelkkiä ongelmia.

Lähettäjä: Dacco 
Päivämäärä:   24.1.11 22:20:15

Oho :o Mä oon ihan sanaton :D Jatka :))

Lähettäjä: Mirjami 
Päivämäärä:   24.1.11 23:50:20

No huhhuh mitä settiä! :o LISÄÄ :-------D

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   25.1.11 10:14:57

luen minäkin

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   25.1.11 10:19:31

:DDD JATKOO <3

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   25.1.11 11:07:27

ei olisi pitänyt alunperinkään lukea tätä kun nyt haluaa vaan lukea lisää ! :D Jatkoa!

Lähettäjä: Sydän 
Päivämäärä:   25.1.11 18:53:34

Mä oon alkanyt lukeen tätä =) Hyvää on, jatka!!!

Lähettäjä: campsu 
Päivämäärä:   25.1.11 20:05:18

Muuten tosi hyvää ja kivaa luettavaa ja teksti sujuvaa, mutta joitain ihan tyhmiä nimivirheitä, vai olenko tajunnut väärin? Ne kumminkin lähtisi pois kun lukisi itse tekstin pariin kertaan.

Esim.
-Bel? Miken kysyvä ääni havahdutti minut taas maanpinnalle.

Eikö kuuluisi olla kertojan eli Sissin nimi?

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   25.1.11 22:34:39

sulonen tarina! :)
Toivottavasti tuo Jerry rakastuu Sissiin!!

Lähettäjä: Julle 
Päivämäärä:   25.1.11 23:09:20

AWWW <3<3<3 Jerryn ja Sissin pitäs ehoddotomasti olla pari 8< Neon nii sulosia <33 Jerry ainaki on ihana 8))) Jatkoaaa <3333

Lähettäjä: zeta-jones 
Päivämäärä:   26.1.11 00:22:08

jatkoooo ehdottomasti !!!!!!!!!!

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   26.1.11 17:40:57

UPP JA JATKOOO<33

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   26.1.11 18:00:41

Ihana Jerry aj Sissi yhteen ♥ sulone pari.

Lähettäjä: hjhkj 
Päivämäärä:   26.1.11 18:06:58

Toivottavasti tästä ei tuu nyt semmonen että Jerry pompottaa tota Sissia ihan miten sattuu kun Sissi on siihen ihastunut. Ja Jerry on sen kans vaan sillon ku on puutteessa ja plaa plaa plaa.

Lähettäjä: Sneo 
Päivämäärä:   26.1.11 18:17:35

Miks kaikki haluu Jerryn ja Sissin yhteen.. :o Sitte tää menee niin peruskaavaa jos niistä tulee pari.
Mut jatka ihmees

Lähettäjä: Car 
Päivämäärä:   26.1.11 19:40:30

Tässähän voi käydä niin päin että Sissi pompottaa Jerryä!
Mulle ihan sama mitä käy, kunhan Cher jatkaa kirjoittamista! Aivan upeaa tekstiä.

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   27.1.11 20:58:28

tää on niin kiva tarina! yks parhaista täälä! jatkoa vaan kehiin:)

Lähettäjä: Crazier 
Päivämäärä:   27.1.11 21:38:53

Oho... Sry en kommaillu pitkään aikaan.

Mut ihana Jerry ja Sissi. :)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   27.1.11 21:44:17

campsu : Ohhoh, joo kuuluisi olla Sissin nimi. Kiitos korjauksesta:) Pitäisi tosiaan lueskella huolellisesti tekstit läpi. Ja kiitos muillekkin kommenteista, jatkelen varmaan viikonloppuna. Ja ei, juonesta ei ole tarkoitus tehdä sellainen, että Jerry pompottelee Sissiä 6-0, mutta enempää en kerro;)

Lähettäjä: tittidii 
Päivämäärä:   28.1.11 00:03:02

jatkoa nopeaa ! :D

Lähettäjä: zeta-jones 
Päivämäärä:   28.1.11 00:29:53

jatkoa odotellessa :)

Lähettäjä: minä 
Päivämäärä:   28.1.11 00:50:03

oooh... Luin ekan kerran ja olen sanaton:D Loistava ja erittäin koukuttava:D jatkoa vaan heti kun kerkiät:)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   28.1.11 19:17:41

Tittidii, olen nyt kirjoitellut jatkoa, mutta se ei ole vielä valmis. :D Voi tylsyys, ei mennyt suunnitelmat ihan putkeen ja nyt mä oon istunut melkein koko päivän koneella. Muita tylsistyneitä? :D

Lähettäjä: Lili/Crazier 
Päivämäärä:   28.1.11 19:17:54

^^

Lähettäjä: mahdoton 
Päivämäärä:   29.1.11 13:09:16

Äääks, täälki ootetaa jatkoo. 8)) Kauhee toi Jerry, sen pitäs saada nenällee! :< :D Inhoon itteesä täynnä olevii miehii. :D

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   29.1.11 13:47:54

Sait uuden lukijan! Tosi hyvä tarina, jää koukkuun!

Jatkoa! :D

Lähettäjä: tittidii 
Päivämäärä:   29.1.11 14:16:44

toi jerry on just niiiin NAM ! :D

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   29.1.11 23:01:34

koska jatkoaa? :)

Lähettäjä: Crazier 
Päivämäärä:   29.1.11 23:06:36

Jatkoa odotellaan. ;)

Ja Jerry tosi sulonen.<3
Aww<33

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   30.1.11 10:00:48

Heräsin hirveään pään jyskytykseen. Aivan kuin, joku olisi musertanut aivojani vasaralla.
-Kamala krapula, voihkaisin kääntyen sängyssä ympäri. Oli vähällä, ettei suustani päässyt kiljaisu. Jerry, mitä se tuossa teki. Vedin peiton hätäisesti pois päältäni, ja kauhukseni tajusin olevani ilman rihman kiertämää. Olisin lyönyt itseäni, jos en olisi pelännyt tuon miehen nuljakkeen heräävän. Yritin hivuttautua sängystä mahdollisimman vähin äänin, ja etsin käsiini nopeasti vaatteeni. Kiskoin ne päälleni, ja vilkaisin kännykkääni. Seitsemän puhelua Beliltä ja yksi viesti Aleksilta. Huokaisin. Vilkaisin nopeasti Jerryä, joka nukkui tyytyväisen näköisenä sängyssään. Pudistelin päätäni, vanha kunnon morkkis oli täällä taas. Yritin saada päähäni eilisen tapahtumia, mutta muistini pätki, enkä osannut yhdistellä niitä toisiinsa. Katosin tuosta tunkkaisesta huoneesta vähin äänin ja suljin oven hiljaa perässäni.
Olin juuri kiskomassa kenkiäni jalkaan, pidellen samalla tukea seinästä.
-Sä aiot karata, kuulin Jerryn murahtavan, ehkä vähän ilkikurisesti. Hän oli ilmestynyt pelkissä boksereissaan eteisen aulaan.
-Hyvä huomio, tuhahdin. Kuvitteliko poika kenties, että jäisin vielä aamupalalle. Tai vielä pahempaa, aamu seksille.
-Sä oot ensimmäinen nainen, joka karkaa mun luota.
Kurtistin kulmiani kysyvästi.
-Mä oon aina ollut se joka karkaa, Jerry naurahti ja hieroi toisella kädellään niskaansa miettivän näköisesti.
-Kerta se on ensimmäinenkin, naurahdin kuivasti avaten ulko-oven.
-Sissi?
-No? käännyin väsyneen näköisenä poikaan päin.
-Sä oot varsin seksikäs näin aamuisin, tämä virnisti. Oli lähellä, ettei poskeni punehtuneet. Mahdoin olla näky, mustat hiukset sotkussa, meikit poskilla ja nuhruiset vaatteet. En keksinyt mitään pisteliästä pojalle takaisin, joten annoin asian olla ja pamautin ulko-oven kiinni. Ulkona paistoi aurinko täydeltä taivaalta, eikä se parantanut yhtään krapulaani. Yritin silti kävellä mahdollisimman nopeasti Belille päin. Sain kuitenkin miettiä hetken aikaa, missä oikein olin. Nämä kulmat eivät olleet tuttuja minulle.

Vihdoin olin Belin oven edessä ja katselin sitä hermostuneena. Tyttö olisi varmasti vihainen, kun en ollut ilmoittanut itsestäni mitään. Kaikesta huolimatta avasin kuitenkin oven, ja kuulin jonkun ponkaisevan olohuoneesta pieneen eteiseen.
-Missä sä olet ollut! Bel huudahti ja melkein syöksyi luokseni. Mietin kuumeisesti selitystä. En halunnut myöntää, että olin ollut Jerryllä. Bel ei nimittäin selvästi pitänyt hänestä. Enkä minäkään sen enempää. En kuitenkaan keksinyt mitään hyvää selitystä, joten antauduin.
-Mä olin Jerryllä yötä.. mutisin hiljaa.
-Mitä?
-Kuulit kyllä, sanoi nopeasti ja karkasin eteisestä pois. Huomasin Ripen istuvan sohvalla, ja tämän kasvoille levisi leveä virne.
-Jerryn luona! tämä huudahti ja virne sen kuin kasvoi.
-On se aikamoinen… Ripe jatkoi virne huulillaan edelleen.
-Ei me tehty mitään, yritin korjailla asiaa nopeasti, sillä huomasin Belin kasvoilla pistävän ilmeen. Ripe räjähti nauruun.
-Kyllä mä nyt Jerryn tunnen.
-Voi luoja, huokaisin luovuttaneena ja kipaisin keittiöön nopeasti. Bel seurasi minua perässä, ja sulki välioven kiinni nopeasti.
-Sissi… tämä aloitti.
-Niin? huokaisin hiljaisesti ja nappasin pöydältä mandariinin alkaen kuorimaan sitä. Tiesin kyllä mitä Bel aikoi sanoa. Tunsin sen tytön aivan liian hyvin.
-Toi ei oo yhtää sun tapaista, tämä totesi ja sipaisi vaaleita hiuksiaan.
-Usko nyt, me ei tehty mitään. Jerry antoi mun nukkua siellä. Bel kohotti kulmaansa.
-Sä valehtelet, tämä sanoi ja risti kätensä.
-Kulta, päästä se nyt jo piinasta, Ripe sanoi ilmestyen keittiön ovelle. Kiitin Ripeä mielessäni ja hymyilin hänelle pienesti. Kipaisin heidän altaan pois olohuoneeseen ja avasin television. Huomasin Ripen vetävän Belin lähelleen ja suutelevan tämän otsaansa.
-Musta tuntuu, ettei Sissi ole vieläkään päässyt yli Aleksista, kuulin Belin hiljaisen kuiskauksen Ripelle. Huomasin tumman hahmon kiristävän otettaan Belistä sulkien tämän halaukseen.
-Se ei edes puhu mulle enää niin kuin ennen. Rakkaus on sekoittanut hänen päänsä kokonaan, tämä kuiskasi surullisesti Ripelle luullen, etten kuullut mitään. Huokaisin hiljaa ja vaihdoin kanavan toiseen. Pistin äänet kovemmalle, en halunnut kuulla enempää. Tunsin oloni levottomaksi ja kaivoin kännykkäni esiin. Laitoin sen kuitenkin nopeasti takaisin taskuun.

Annoin pienen tuulen riepotella hiuksiani. Olin lähtenyt Belin nurkista tuulettumaan hetkeksi. Suuntasin sille tutulle rannalle, jossa olimme viettäneet jo aikaa yhdessä. Mitä lähemmäs mereä pääsin, sitä voimakkaammaksi tuuli kävi. Istahdin rannan pehmeälle hiekalle ja haistelin meren tuttua hajua. Se tuoksui raikkaalle. Vilkuilin huvittuneena pientä poikaa, joka tepasteli veden lähettyvillä innoissaan. Iäkkäämpi nainen yritti pysyä hänen perässään, mutta se oli nähtävästi vaikeaa.
-Sissi? kuulin aivan liian tutun äänen takanani. Käänsin pääni nopeasti, kuin varmistaakseni, etten ollut kuvitellut.
-Sä taas, mutisin Jerrylle.
-Tuliko jo ikävä? tämä virnisti ja istui viereeni.
-Ei, vastasin totuudenmukaisesti. Jerry tarrasi leukaani ja käänsi pääni suoraan tätä kohti.
-Eikö?
-Ei, irvistin. Jerry naurahti.
-Siinä tapauksessa… hän aloitti ja alkoi kutittamaan minua. Kierähdin ja yritin vaistomaisesti päästä pois. En voinut mitään naurulleni, joka pulpahteli sisältäni.
-Jerry, ei, Jerry lopeta, anelin. Ihmeekseni Jerry lopetti ja tunsin tämän silmänsä tuijottavan minua.
-Sä oot paljon kivempi, kun sä naurat joskus. Tai edes hymyilet.
En kerennyt vastaamaan mitään, kun Jerryn puhelin alkoi soida. Hän vilkaisi näyttöään ja kurtisti kulmiaan.
-Pitää mennä, tämä mutisi ja nousi ylös hiekalta. Katselin hetken tämän peräänsä.
-Idiootti, kuiskasin ilmaan, vaikka tiesin, ettei Jerry sitä kuullut.

Siinä jatkoa. :)

Lähettäjä: Lili/Crazier 
Päivämäärä:   30.1.11 11:03:16

Hyvä pätkä. :)

JATKOO ja nopeesti. :--D

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   30.1.11 13:18:51

Kiva pätkä! Sä kirjotat tosi hyvin! :) jatkoa vaan nopeeta :D

Lähettäjä: Johanna K. 
Päivämäärä:   30.1.11 13:49:15

:)) oijj :) jatkoo taas piakkoin? :)

Lähettäjä: tittidii 
Päivämäärä:   30.1.11 17:45:21

mä en kestä odotella jatkoa, oon aivan onnessani lukiessani näitä :DD

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   30.1.11 19:42:08

Saatan pistää jatkoa jo tänään :)

Lähettäjä: Cher. 
Päivämäärä:   30.1.11 20:04:27

Siinä vähän booring jatko, mutta jatkoa kuitenkin =)

En tiennyt kuinka kauan olin istunut rannalla tekemättä mitään, mutta kun vihdoin kävelin Belille, oli aurinko mennyt jo aikoja sitten piiloon. Huomasin tumman hahmon kävelevän minua vastaan. Jo kaukaanta tajusin sen olevan Ripe.
-Moi, hymyilin pienesti, kun tämä osui kohdalleni. Kurtistin kulmiani, mies ei näyttänyt lainkaan iloiselta.
-Moi, tämä hymähti.
-Tuliks teille riitaa Belin kanssa? kysyin, sillä tajusin, että jokin oli nyt vialla. Ripe nyökkäsi huokaisten.
-Mä en tajua, meillä meni eka niin hyvin ja nyt yhtäkkiä se alko vaan raivoamaan mulle.
-Bel on vaan äkkipikanen, naurahdin. –Ei mitään sen vakavampaa.
Ripe kohautti olkiansa.
-Mä voin puhua sille, lupauduin ja olin ohittamassa miestä, kun tämä tarrasi olkapäähäni.
-Sinuna en menis sinne. Antaa sen rauhoittua vähän aikaa.
-Sä oot oikeessa, sanoin vilkaisten kelloa nopeasti.
-Kello on kyllä aika paljon jo, jatkoin.
-Tuu, mä tarjoon sulle bissen.
-No jos sä kerran pakotat, virnistin.
-Me taidetaan olla molemmat sen tarpeessa, Ripe huokaisi kävellen pitkin katua suurin askelin, samalla kun yritin vaivalloisesti pysyä tämän perässä.

Ripe vei minut pienen näköiseen pubiin. Hänen seurassaan portsari ei kysynyt edes henkkareita minulta. Onneksi, nimittäin siitä olisi tullut vain lisää ylimääräisiä ongelmia. Vilkuilin ympärilleni, paikka näytti melko tyhjältä. Parissa pöydässä istui vanhempia miehiä kitaten kaljaa suuhunsa. Paikka oli silti jollakin tapaa kodikas, en vain saanut päähäni asiaa, mikä siitä teki kodikkaan. Ripe tilasi meille molemmille isot kaljat.
-Kai sä muuten tykkäät kaljasta, Ripe naurahti samalla kun ojensi minulle omani.
-No en mä sitä rakasta, mutta kyllä se alas menee, hymyilin.
-Mistä te tarkalleen ottaen riitelitte? kysyin ja katselin Ripeä pää kallellaan.
-Se on pitkä juttu.. tämä vastasi hetken oltua hiljaa. Kurtistin kulmiani.
-No, kyllä Bel leppyy. Luultavasti se nyt jo katuu huutamistaan, naurahdin.
-Toivottavasti.
-Entäs sä ja Jerry? Ripe kysyi valpastuen ja hänen kasvoilleen ilmestyi ilkikurinen virne. Se muistutti paljon Jerryn omaa.
-Ei mitään, tuhahdin. Ripe virnisti.
-Miksen mä usko sua? mies naurahti.
-Paitsi toisaalta, ihan hyvä ettet sä elättele Jerryn suhteen mitään toiveita.
-Miten niin?
-Jerry on luultavasti testannut sängyssä kaikki tämän kylän naiset. Ainakin puolet ja jättänyt sitten kaikki omille teilleen. Se mies ei ole kai koskaan kuullut sanaa rakkaus, paitsi, sen yhden ainoan kerran.
Kohotin kulmiani kysyvästi.
-Onko Jerry sitten joskus ollut rakastunut? ihmettelin. Ripe nyökkäsi.
-Mutta se on sitten jo toinen tarina, ja siitä on jo pitkä aika.
Mieleni olisi tehnyt kysyä lisää, mutten kehdannut.
-Mä käyn tilaamassa meille lisää juotavaa, Ripe sanoi ja nousi kovalta penkiltä ylös.
-Mitä sä haluat?
-Tuo jotain, jotain vahvempaa kun tää kalja, naurahdin.
Ripe nyökkäsi hymyillen ja katosi hiljaisen musiikin soidessa tiskille.

Olimme jo aikoja sitten siirtyneet Ripen kanssa vahvemmille linjoille. En ollut pysynyt kärryillä enää pitkään aikaan siitä montako shottia olimme juoneet. Tunsin oloni vapautuneemmaksi, kuin pitkään aikaan. Johtui se sitten viinasta tai Ripestä, en edes jaksanut miettiä sitä nimeltä mainitsematonta idioottia. Aleksia nimittäin. Ripe nauroi hervottomana vieressäni ja kulautti lopunkin juomansa kurkkuunsa.
-Tiedätkö, te naiset ootte niin hemmetin vaikeita ihmisiä, tämä virnisti.
-Te ootte vaan liian yksinkertaisia, naurahdin. Ripe vilkaisi puhelintaan.
-Bel soittaa.
-No vastaa, huudahdin.
-Enkä, se suuttuu vaan enemmän.
-No sitten me mennään lepyttämään se, yritin sanoa topakasti, mutta se osoittautui kamalan vaikeaksi. Tartuin Ripen käteen ja aloin kiskomaan sitä mukaani.
-Ai nyt heti vai? tämä älähti.
-Nyt heti, vastasin.

Matka oli vaivalloinen. Kumpikaan meistä ei meinannut pysyä pystyssä.
-Tequila on tehnyt tehtävänsä, naurahdin epätoivoisena kaatuessani pehmeälle nurmikolle. Ripe yritti noukkia minua maasta, mutta kaatui sitten itsekin vierelleni.
-Nyt mä keksin, huudahdin ja aloin repimään maasta rikkaruohoja.
-No mitä?
-Kerätään Belille kukkia, niin se leppyy! huudahdin ja Ripe räjähti nauruun.
-Hyvä idea, tämä sanoi ja alkoi itsekin repiä maasta kukkasia.
-Sissi, noilla sun kukkasilla Bel ei taatusti lepy, Ripe virnisti katsoessaan omaa pientä kimppuani. Kieltämättä Ripen oma oli hieman hienompi. Hänellä oli sentään yksi oikea kukkakin. Sen lajin nimeä en kyllä saanut päähäni millään.
-Mitä @!#$ä te teette? kuulin Jerryn äänen kajahtavan meidän yläpuolellamme. Virnistin.
-Kerätään kukkia… Belille siis.
-Ripe, et kai säkin? Jerry naurahti melkein epätoivoisena ja yritti auttaa miestä pystyyn.
-Kyllä Jerry, mäkin, Ripe sammalsi.
-Mitä vittua te ootte vetäny?
Naurahdin ja kellahdin nurmikolle makaamaan.
-Ehkä teidän on parasta mennä nyt selviämään vaan, Jerry puuskahti kyllästyneen kuuloisena, ja tunsin kuinka tämä tarrasi vahvoilla käsillään minuun. Huomasin, kuinka pojan tummat silmät yrittivät saada kontaktia omiini, mutta se oli vaikeaa. Jerryn lihaksikkaat kädet nostivat minut syliinsä, enkä jaksanut yrittää estellä.
-Ripe, ala tulla nyt sieltä, Jerry komensi kantaessaan minua pitkin katua hitaasti eteenpäin.
-Joo, joo, Ripe naurahti ja yritti pysyä kannoillamme, aina välillä maahan kaatuen.
-Te ootte sitten idiootteja, Jerry sanoi pudistellen päätänsä.
-Just, tuhahdin. Jerry sipaisi pehmeällä sormellaan poskeani.
-Älä ota sitä niin henkilökohtaisesti, kuulin ja tunsin vielä viileät huulet otsallani, ennen kuin silmäni painuivat hetkeksi kiinni.

Istuimme Belin oven kynnyksellä ja hakkasimme Ripen kanssa vuorotellen ovea.
-Bel, avaa nyt, Ripe huusi.
Sisältä kantautui askelia ja pian ovi avautui. Bel vilkaisi ensin Ripeen kummastuneena ja sitten minua.
-Mitä ihmettä? Bel sai kysytyksi.
-Bel, älä oo vihainen, Ripe sanoi epäselvin sanoin ja ojensi matkan aikana riutuneet kukat Belille.

Lähettäjä: Lili/Crazier 
Päivämäärä:   30.1.11 21:22:05

No joop ehkäpä se sitten oli vähän booring, mutta jatkoa odotellessa. ;D

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   30.1.11 21:57:06

REPESIN TOLLE KUKKAJUTULLE =D=D

Lähettäjä: zeta-jones 
Päivämäärä:   31.1.11 00:36:05

ahh<3 jatkooo nopsaaaa :) ! Jerry<33

Lähettäjä: sososo 
Päivämäärä:   31.1.11 11:59:23

sait uuen lukijan :)) tää on hyvä =DD

Lähettäjä: A*tt*u 
Päivämäärä:   31.1.11 12:25:11

Voih toi kukkajuttu oli kyl paras :DD Ihana tarina <3

Lähettäjä: Johanna K. 
Päivämäärä:   31.1.11 12:36:28

Lähettäjä: moi
Päivämäärä: 30.1.11 21:57:06

REPESIN TOLLE KUKKAJUTULLE =D=D

^^sama :DD

Lähettäjä: Emppu 
Päivämäärä:   31.1.11 15:00:41

: DDDD
MAHTAVAA<33

Millo jatkoo? <3

Lähettäjä: viiiva 
Päivämäärä:   31.1.11 16:46:21

vähä nauratti tossa kukkien keräys kohdassa. Ihan hyvä pätkä oli, mutta nyt säpinäää ! ((;

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   31.1.11 17:26:23

säbinää<3 ja huippu pätkä oli!

Lähettäjä: tsippidii 
Päivämäärä:   31.1.11 17:53:19

ihan älyttömän hyvä tämä, paras mitä pitkään aikana lukenu eikä semmonen perinteinen teinilässynlää :D jatkoo!

Lähettäjä: Mansikki07 
Päivämäärä:   31.1.11 20:08:01

Lähettäjä: tsippidii
Päivämäärä: 31.1.11 17:53:19

ihan älyttömän hyvä tämä, paras mitä pitkään aikana lukenu eikä semmonen perinteinen teinilässynlää :D jatkoo!

Lähettäjä: Anni 
Päivämäärä:   31.1.11 22:44:29

Ihan parasta ! Jatkoa odotellessa =)