|
Lähettäjä: Neurotic
Päivämäärä: 15.11.10 21:22:23
Kiitän ja kumarran ja kaikkea muuta mukavaa noista kommenteista! <3 Varsinkin tuo rakentava on joka kerta ollut ihan mahtijuttu :) Anygays, tässäpäs nyt pidempää jatkoa, kommenttejä vaan kehiin :P
---
Muutaman tarkoin valitun kirosanan ja hetken puhelimessa väittelyn jälkeen me jopa pääsimme perille. Elias oli ehkä maailman huonoin reitinneuvoja ja kun siihen yhdisti minun surkean suunnistustaitoni, niin loppujenlopuksi oli ihme, että me pääsimme ylipäätänsä päämääräämme. Mökki oli oikeastaan yllättävänkin iso ja Senja ja Anna ihastelivat kilpaa rakennuksen vierustalle istutettuja kukkia.
- Systerin ansiota, mä en ite nää tossa mitään järkee, pihalle meitä vastaan tullut Leevi kommentoi ja sai Annan hymyilemään huvittuneena. Laitoin kädet housujen taskuihin ja hymyilin hieman noiden puheille, vilkaisten sitten ulko-ovelle kun se kävi. Elias asteli pihalle sytytellen tupakkaa. Puraisin hieman huultani ja tunsin sydämen jättävän yhden lyönnin välistä. Mies vilkaisi meidän suunnallemme, heilautaen sitten kättään ja alkaen lampsia minun, Leevin ja naisten luo. Tuo oli vetänyt päälleen rennot college-housut ja t-paidan. Ei ilma nyt mitenkään hirmuisen kylmä ollut, mutta itse en tarkenisi t-paidalla ihan vielä.
- Tsau, Elias tervehti ja kiskoi savua keuhkoihinsa.
- Moi, vastasin ja katsoin viereeni ilmaantunutta miestä. Elias kohotti hieman kulmiaan ja vilkaisi Leeviä, Annaa ja Senjaa, jotka juttelivat keskenään.
- Mä olin ihan varma, että sä et löytäs tänne, Elias sanoi virnistäen hieman ja minä irvistin.
- No ei ois ollu ihme noin surkeilla neuvoilla, heitin takaisin ja Elias kohotti jälleen kulmiaan. Hymyilin hieman huvittuneena ja katsoin miestä.
- Kyllä nyt tyhmempiki ois osannu sen verran suunnistaa, Elias kiusasi, - miten sä löydät töistä kotiin noilla suunnistustaidoilla? mies jatkoi virnuillen ja imaisi tupakkaansa.
- Haista páska, totesin ja Elias nauroi. Katsoin mieheen ja hymyilin hieman hassusti Eliaksen virnuilulle.
- Aika törkeetä, tämä mietti ja kohotin vuorostani kulmiani.
- Sä ansait ton, vastasin hymyillen ja Elias kallisti päätään pienen leikkisän hymyn nykiessä huulillaan. Jäin jotenkin kiinni siihen katseeseen ja niihin silmiin, eikä se tainnut olla ensimmäinen kerta. Hassu väristys kulki lävitseni ja hieman nielaisten käänsin katseeni meidän luoksemme kävelevään kolmikkoon.
- Mitä ne täällä kahestaan seisoskelee, Leevi lausahti virnistäen ja mottasi Eliasta hellästi olkapäähän.
- Kunhan ihmetellään, Elias vastasi kohautellen olkiaan ja kiskoi vielä savut kunnes viskasi tupakan maahan, - täällä on vähän viileetä.
- Ootko ikinä kuullu sellasesta asiasta kun takki? Pitkähihanen? Huppari? Leevi kyseli kiusoitellen samalla kun me astelimme sisälle päin. Senja lyöttäytyi kylkeeni ja Eliaksen vinoillessa kaverilleen takaisin keskityin juttelemaan naiselle.
Oskari ja Julia tervehtivät minua kevyesti hymyillen kun me astelimme sisälle mökkiin. Noiden lisäksi sisällä oli vielä brunette nuori nainen, Eliaksen tyttöystävä Saara, jonka olin aiemmin nähnyt kolmisen viikkoa sitten baarissa - ja silloinkin vain ohimennen. Hymähdin vähän muistikuvalle vihaisesta naisesta, jonka kanssa Elias oli riidellyt melko huomiotakeräävästi keskellä katua. Saatoin huomata, että noiden kahden välit tosiaan olivat aika viileät, sen huomasi jo pelkästään noiden puheesta ja olemuksesta.
- Ihanaa kun tulee kesä, Senja mietiskeli vilkaisten ikkunaan ja katsoi sitten minuun hymyillen.
- Ihanaa kun tulee loma, totesin puolestani ja hymyilin hieman Senjan naurahtaessa. Nainen nojasi kevyesti minuun siinä sohvalla ja annoin katseeni kulkea huoneen poikki. Mökki oli aika iso ja vieläpä kaksikerroksinen, eikä näyttänyt kovin vanhalta - päin vastoin. Leevi lähti lämmittämään saunaa ja sai Annan seurakseen, siinä missä Oskari ja Julia lähtivät hakemaan tavaroitaan autolta. Nojauduin hieman sohvan selkänojaa vasten ja vilkaisin vieressäni istuvaa Senjaa.
- Hassua, että joku näyttäs kerranki kesyttäneen Annan, nainen mietti naurahtaen ja vilkaisi ikkunaan. Katsoin samaan suuntaan ja huomasin saunalle päin kävelevän Leevin ja Annan.
- Ihan totta? Mä kelasin just samaa Leevin suhteen, se on sellanen naistenmies, että olin ihan ihmeissäni kun se halus Annaa niin kovasti tänne, toisella sohvalla istuva Elias vastasi hieman huvittuneena ja Senja kohotteli kulmiaan.
- Oikeesti? nainen hymyili, - aika sattuma, tämä mietti ja Elias hymyili vinosti vilkaisten sitten ympärilleen. Käänsin katseeni ikkunasta mieheen, tai lähinnä tuon käteen, joka oli kiertynyt Saaran harteiden ympärille. Miehen sormi piirteli epämääräisiä kuvioita naisen olkapäähän. Puraisin huultani. En kai minä ollut mustasukkainen tuollaisesta asiasta? Eihän minulla todellakaan ollut edes mitään oikeutta sellaiseen. Tunsin Senjan painautuvan lähemmäs, mutta en kiinnittänyt asiaan juuri huomiota, vaan siirsin katseeni Eliakseen, joka katsoi yllättäen takaisin. Senjan käsi hiveli kevyesti omaani, mutta minä jumituin Eliaksen silmiin, joissa oli jotenkin erikoinen, poikkeava katse. Miehen käsi pysyi Saaran harteilla, sormi liikkui tummalla paidankankaalla, mutta katse ei kääntynyt mihinkään.
- Ootsä Senja minkäikänen? Saara kysyi ja Senja kohottautui hieman.
- Kakskytseittemän. Sä?
- Kakskasi.
Saara uteli Senjan opiskeluista, mutta minä en oikeastaan kuunnellut, eikä näyttänyt Eliaskaan. Vilkaisin alas hämmentyneenä, mutta sitten katseeni nousi taas mieheen, joka katsoi edelleen takaisin siitä vastakkaiselta sohvalta. En osannut lukea tuon katsetta, mutta siinä me taas olimme ja katsoimme toisiamme ja vieläpä erikoisella tavalla intensiivisesti. Eliaksen huulilla käväisi pieni hymy ja nielaisin hieman, yrittäen vastata miehen hymyyn edes jotenkuten. Saara sen pahemmin kuin Senjakaan ei tajunnut meidän tiivistä katsekontaktiamme, mutta luultavasti niin olikin parempi. Kukaan huoneessaolijoista ei voinut tietää miten kovasti minun sydämeni todellisuudessa hakkasi katseen myötä.
- Toi helvetín putkiaivo unohti meidän vaihtovaatteet kotiin ja se oli tasantarkkaan ainoo asia mikä sen piti muistaa! Julian tuohtunut ääni kantautui hetken kuluttua eteisestä. Eliaksen ja minun katsekontakti rikkoutui ja me kaikki käännyimme katsomaan olohuoneeseen saapuvaa pariskuntaa. Saara nauroi ja Senjan kasvoille kohosi huvittunut hymy.
- Muistin mä oluet, Oskari puolustautui ja sai Julialta kevyen läimäisyn takaraivoonsa. Elias nauroi ja Oskari virnisti kaverilleen.
- Tuo mies on täys idiootti, Julia pukahti ja sai miesystävänsä virneen vain levenemään.
- Ei se haittaa, sä tykkäät musta kuitenkin, Oskari järkeili hymyillen ja Julia pyöräytteli silmiään. Hymyilin noille kahdelle hieman huvittuneena ja vilkaisin Senjaa, jonka huulilla leikitteli myös pieni hymy. Oskari ja Julia olivat jotenkin herttainen pariskunta. Minulle tuli noista mieleen Maikki ja Lauri. Jotkut vaan sopivat niin hyvin yhteen.
- Elias, uskallaki virnuilla siellä, kuitenki suunnittelitte tämän kahestaan, Julia sanoi heristäen sormeaan ja Elias nauroi.
- Voihan páska Osku, me paljastuttiin.
- Tolta naiselta ei voi salata mitään, Oskari virnisti ja asteli sitten peremmälle mökkiin kaivellen autonavaimia, - no mut pakko lähtee hakee se vaihtovaatekassi tai muuten mä joudun nukkumaan sohvalla ens yön, mies jatkoi huvittuneena ja me nauroimme, jopa Julian kasvoilla käväisi huvittunut hymy.
Oskarin ja Julian sitten palattua vaatteidenhakureissultaan ja naisnelikon suunnatessa ensimmäisenä saunaan, minä päätin katsella vähän ympärilleni. Tai oikeastaan totuus oli, etten vain halunnut jäädä kahestaan samaan tilaan Eliaksen kanssa Leevin ja Oskarin kadottua jonnekin, sillä mies sai minussa niin omituisen tunteen vallalle. Päätin vähänniinkuin livistää ulos. Täytyi myöntää, että asia pelotti minua, siis kaikki se mitä Elias jo pelkästään katseellaan sai aikaan, tai miten mies tuntui liikkuvan ajatuksissani toistuvasti, puhumattakaan kaikista sydämenlyönneistä ja nipistyksistä vatsanpohjassa. Tällainen ei ollut yhtään minun tapaistani, päinvastoin ja se hermostutti. Astelin viileähköön kevätilmaan ja koitin siinä selvitellä ajatuksiani kuljeskellessani mökin suurehkolla pihalla. En tiennyt kellosta, mutta ilta oli jo vähän hämärtynyt, puhumattakaan viileydestä. Astelin hetken päämäärättömästi haahuiltuani terassille ja istuin kaiteelle hieman mietteliäänä. Jos totta puhutaan, niin minä ajattelin usein ihan liikaa, joskus jopa häiritsevän paljon liikaa, ja varsinkin silloin kun oikein kunnolla syventyi miettimään jotain vähänkin syvällisempää asiaa, niin ajatukset menivät loppupeleissä ihan solmuun. Äiti oli joskus nuorempana sanonut, että minun pitäisi pyrkiä eduskuntaan kun pää oli niin täynnä ajatuksia ja uusia ideoita.
Hymähdin huvittuneena ja vilkaisin sitten ulko-ovelle kun se kävi.
- Ai moi, mä jo ihmettelin minne kaikki katos, tuolla sisällä on ihan hiljasta, Leevi sanoi ja sytytti itselleen tupakan kääntyen sitten katsomaan minuun. Vilkaisin pitkää hoikkaa miestä ja kohotin hieman kulmiani hymyillen sitten kevyesti.
- Onks tää sun oma? kysyin viitaten mökkiin ja vilkaisin ympärilleni. Leevi naurahti vähän.
- Ei sentään, tää on mun vanhempien, mut mä ja mun sisko aika paljon täällä kans aikaa vietetään, tuo vastasi kepeästi ja imaisi tupakkaansa. Nyökyttelin hivenen ja katselin rantaa. Leevi nojautui vastakkaista kaidetta vasten ja yskäisi hieman.
- Niin onks sulla ja Senjalla jotain?
Vilkaisin Leeviä ja pyöritin päätäni hymyillen hieman.
- Ei meillä, vastasin haukotellen hieman ja katsoin miestä, - mut sulla ja Annalla taitaa olla, jatkoin ja Leevi naurahti hieman kallistellen päätään.
- Ehkä, ehkä, tuo mietiskeli ja vilkaisi ikkunaan, - no nyt ne Osku ja Elias ilmesty tonne sisälle, missähän ne äsken oli.
Katsahdin ikkunaan ja sitten Leeviä.
- Onks Saara ja Elias miten kauan ollu yhessä? kysyin ohimennen ja Leevi siirsi katseensa minuun.
- Talvesta asti kai ne, tuo sanoi kohauttaen olkiaan ja vilkaisi alas hymähtäen hieman, - aika páskaa katottavaa se niitten juttu, en mä tiedä miten Elias on kestäny tota noin pitkään, ku se ansaitsis paljo parempaaki, Leevi jatkoi ja karisti tupakan tuhkia maahan.
- Millanen se Saara sit on?
- No emmä tiedä, se on pettäny Eliasta enemmän ku kerran ja ku ei ne ees tunnu välittävän toisistaan, mies selitti kohauttaen olkiaan, - toi yks idiootti ei vaan tajua, että se vois saada niin paljo parempaakin, vítuttaa kattoo tota menoo kun ei Elias oo onnellinen tollasessa, ja varsinkin kun se ite on ylivoimasesti lojaalein ihminen jonka mä tiedän. Mut ehkä se vaan ei sit koskaan kiinnostu kenestäkään tarpeeks, Leevi sanoi ja kohautti olkiaan, hörpäten toisessa kädessään olevasta kaljasta. Rypistin hieman otsaani ja vilkaisin alas.
- Miten ne sit ylipäänsä on yhessä? hymähdin ja Leevi kohautteli olkiaan.
- Emmä tiedä, tuskin ne on kauaa tolla menolla, mies totesi ja siirsi siniset silmänsä minuun, - mut kiva että sä tulit, Elias oli oikeesti ihan ilonen, Leevi jatkoi vaihtaen aihetta hymyillen ja kohotin kulmiani. Iloinen siitä, että minä tulin tänne? Tunsin miten mahanpohjassa kouraisi hassusti.
- Siitä ei aina huomaa sellasta, vastasin ja Leevi naurahti.
- Mä tiedän, se on välillä vähän semmonen omalaatunen liikaa juova jääräpää, mut se on silti loistavin frendi joka mulla on varmaan ikinä ollut, mies sanoi rennosti hymyillen ja tumppasi tupakkansa samalla kun ovi aukesi, Oskarin ja Eliaksen astellessa pihalle jutellen jostain.
- Mitä te täällä oikein juonitte? Elias kysyi huomatessaan meidät ja Leevi taputti miestä selkään.
- Eihän me nyt teille kerrota, tuo totesi kepeästi, - missä te oikeen olitte?
- Sörkittiin tota mun Opelia, Oskari sanoi ja pyyhki öljyisiä käsiään.
- No näkykö mitään uutta ja mullistavaa?
- Ei oikeen, mut joku siinä mättää, Oskari vastasi hajamielisesti ja katsoi käsiään, - mä taidan käydä kyllä pesemässä nää, tuo jatkoi ja kääntyi ovelle. Elias sytytti itselleen tupakan samalla kun Leevi asteli myös ovelle.
- No jo on, heti kaikki häipyy kun mä tuun paikalle, Elias sanoi ja Leevi nauroi avaten sitten oven, - kai sä Tuukka ees jäät mun seuraks? mies kysyi samalla kun Leevi asteli sisälle. Katsoin Eliasta ja heilautin hieman jalkojani.
- Jos nyt tän kerran.
- Hieno homma.
Vilkaisin pikaisesti järvelle ja katsoin sitten kuinka Elias istui kaiteelle jonkin matkan päähän minusta. Mies ojensi kaljatölkkiään minua kohden, mutta pyöritin päätäni.
- Mä meinasin vielä ajaa autoa tänään, vastasin ja katsoin miestä, joka kohotti kulmiaan.
- Ette kai te nyt kotiin lähde tänä iltana? Tonne yläkertaan mahtuu teille kaikille pedit kun Osku ja Juliaki lähtee yöks kotiin, Elias sanoi ja puraisin hieman huultani, vilkaisten alas ja antaen sitten katseeni siirtyä mieheen.
- Sitäpaitsi Anna tuskin on lähdössä minnekään ja Senjakin istuskeli äsken tuolla saunan edustalla niin hilpeenä siideripullo kädessään, joten ethän säkää nyt voi minnekään häipyä, Elias sanoi ja katsoi minuun. Vatsanpohjassa muljahti hassusti miehen katseen myötä. Niin, tarvitsiko minun sinne kotiin oikeasti lähteä yöksi?
- Ihan totta Tuukka, Elias sanoi ja ojensi oluttaan.
- Mihinkähän kaikkeen muuhun sä vielä saat mut suostumaan, totesin ja lopulta otin lähes täyden tölkin käteeni ja hörppäsin. Elias virnisti ja nosti tupakan huulilleen.
- Vaikka mihin, mies sanoi virnuillen ja katsoi minua. Kohotin kulmiani Eliaksen virneen levetessä ja samassa potkaisin pienen matkan päässä istuvaa miestä kevyesti jalkaan.
- No kauheeta sun ajatuksia, mitä sä oikein ajattelit! soimasin ja Elias naurahti.
- Minä? Itelläs näyttäs olevan paljon kaksimielisemmät jutut mielessä, mä kelasin vaan tiskien tiskaamista, Elias väitti ja nauroi. En voinut olla hymyilemättä huvittuneena.
- Juu juu, ja mä olen joulupukki, totesin.
- Kyllä mä sen tiedän, Elias vastasi ja katsoi minua virnistäen. Pyöritin päätäni huvittuneena ja hymyilin miehelle, joka puhalsi savurenkaan kevätilmaan. Me katsoimme hetken ajan toisiamme hieman hymyillen kunnes käänsimme katseemme rantaviivaan.
*
Naisten viimein lopettaessa saunomisensa, me suuntasimme Leevin mökin puusaunaan vuorostamme. Olin kai siinä suhteessa poikkeava suomalainen, etten ollut koskaan suuremmin nauttinut saunassa olosta, vaikka kyllähän se aina satunnaisin väliajoin tuntui ihan kivalta. Niin kuin vaikka nyt, kun en tosiaankaan ollut aikoihin saunassa edes käynyt. Sitäpaitsi hämärä puusauna oli minunlaiselleni kaupunkilaiselle ihan mukava kokemus kaikkien näiden vuosien jälkeen.
- Tänään sit mennään uimaan, Leevi ilmoitti samalla kun heitti löylyä kiukaalle.
- Mee vaan ihan keskenäs, Elias sanoi ja nojasi seinään silmät kiinni.
- No Tuukka? Leevi kysyi ja pyöritin päätäni.
- Mä jätän väliin.
- Voi hitto teitä. Nyt Osku, jos sä jumálauta kieltäydyt niin mä raahaan teidät kaikki tonne järveen, Leevi uhkasi ja me naurahdettiin.
- Osku, sä et voi kieltäytyä, et sä voi tehä tätä meille, Elias sanoi ja pyyhkäisi otsaansa avaten silmänsä. Eliaksen toisella puolella istuva Oskari vilkaisi meitä hieroen leukaansa.
- Ehkä mun sit pitää pelastaa teidän vilukissojen nahkat, mies totesi naurahtaen.
- Asiapuhetta, Leevi kommentoi lauteen toisesta päästä ja nousi ylös, - ala tulla, mä haluun päästä tönäsee sut alas tolta laiturilta, mies jatkoi. Elias naurahti ja minun oli pakko hymyillä.
- Se oot kyllä sä joka sieltä järvestä ittensä eka löytää, Oskari ilmoitti ja nousi ylös. Hieman huvittuneena katsoin noita kahta.
- Hei paljon teillä olikaan ikää? Elias kysäisi kiusoitellen siitä lauteelta, - "Leevi kolmekymmentäkaksi vee ja Osku kolmekymmentä vee kilpailevat siitä kumpi saa työnnettyä toisen ensimmäiseksä alas laiturilta järveen", mies jatkoi ja Leevi ja Oskari nauroivat.
- Elias pää kiinni, Leevi sanoi sulkien sitten saunan oven miesten kadotessa suihkutiloihin ja sitä kautta ulos. Elias hymähti huvittuneena ja heitti vähän lisää löylyä.
- Sano jos tulee liian kuuma, tuo totesi minulle. Vilkaisin miestä.
- No en mä nyt niin herkkänahkainen oo, sanoin ja Elias virnisti.
- Ei susta koskaan tiedä, tuo vastasi kiusoitellen ja tönäisin tätä kylkeen. Elias tönäisi takaisin ja kääntyi sitten katsomaan minua. Pieni hämmennys nosti päätään sisälläni, ja tiedostin vasta nyt kun me olimme kahdestaan, miten lähellä Elias oikeastaan oli. Vilkaisin pelkkään lanteilleen kiedottuun pyyhkeeseen peittoutuneeseen mieheen ja nielaisin hieman vaikeana. Kun otti huomioon kaikki meidän katseemme ja muun, niin ehkä se oli hieman kiusaantunut ja jännittynyt tilanne. Sauna oli hämärä, mutta huomasin silti Eliaksen paljasta ylävartaloa pitkin valuvat pisarat, jotka minun teki mieli pyyhkäistä pois. Mies katsoi minua ja nojauduin itsekin seinää vasten katsoen Eliasta. Miten me aina unohduimme tuijottamaan? Miehen olkavarsi kosketti omaani, jalka liikahti minun jalkaani vasten, käsi hipaisi kättäni - enkä uskonut sen enää olevan pelkkää vahinkoa. Nielaisten katsoin Eliasta, joka näytti jotenkin luvattoman hyvältä. En voinut sille mitään, että veri tuntui kaikkien muiden paikkojen sijaan pakkautuvan juuri jalkojen väliin ja olin kiitollinen lanteilleni kiedotusta pyyhkeestä. Liikahdin hieman vaikeana ja Elias hymyili hieman kuin tajuten asian, laskien sitten katseensa alas.
- Vois varmaan mennä suihkuun tai muuten noi yhet valtaa sen heti kun tulee, haluutsä käydä eka? mies kysyi ja huomasin tuon äänessä hienoisen käheyden.
- Öh... Mä, tai joo vaikka, ynähdin ja nousin ylös niin nopeasti, että päässä humahti. Tunsin Eliaksen katseen kun astelin alas lauteilta ja kävelin ulos saunasta peseytymistiloihin.
Oikeastaan ehdin vetää jo housut jalkaani pukeutumistiloissa kun Elias vasta tuli saunasta ja alkoi peseytyä. Oskari ja Leevi olivat kiiruhtaneet äsken kylmissään, mutta leveät virneet kasvoillaan pukeutumishuoneen kautta saunaan. Hieman hymähtäen vilkaisin toukokuiseen pihamaahan. Ajatukset tuntuivat sekavilta ja yritin turhaan saada niitä edes jonkinlaiseen järjestykseen. Mitä tästä kaikesta edes pitäisi ajatella? Mitä Elias ajatteli?
Säpsähdin hieman kun suihkutilojen ovi avautui ja juuri tämä samainen ajatuksissani pyörivä mies asteli pyyhe lanteillaan peremmälle. En ollut varma kehtasinko katsoa, mutta kun huomasin peilin kautta Eliaksen vilkaisevan minuun, uskalsin kääntyä miestä päin. Siinä valossa Eliaksen paljas ylävartalo sai minut vieläkin jännittyneemmäksi kuin hämärässä saunassa. Huomioni kiinnittyi miehen ylävatsan kohdalla olevan arpeen, joka näytti olevan vuosia vanha, mutta silti melko kipeännäköinen. Tai sitä se varmasti joskus oli ollut. Elias siirsi katseensa minuun ja kohotti hieman kulmiaan.
- Mikä... Mikä tuohon on käynyt? kysyin ja nyökkäsin arven suuntaan, astellen vähän lähemmäs. Me katsottiin toisiimme melko tiiviisti.
- Mä sain puukosta kun mä olin kakskytneljä, Elias sanoi kohauttaen olkiaan ja pitäen katseensa minussa. Nielaisin hieman ja kohotin kulmiani, huomaten Eliaksen vartalon jännittyvän hieman. En oikeastaan tiennyt mikä minuun meni, mutta varovasti, kuin kokeillen nostin käteni ja hipaisin sormenpäilläni Eliaksen ylävatsaa, sitä kohtaa jossa arpi oli.
- Puukosta? toistin hiljaa ja laskin käteni kokonaan miehen kostealle, pehmeälle iholle
- Joo, Elias vastasi hieman käheästi ja annoin käteni liukua hitaasti, varoen ja kuitenkin jotenkin halukkaana ylemmäs miehen rintakehälle.
- Minkä takia?
- Oli vähän... Sekava elämäntilanne sillon, mä tota... Olin aika pahasti koukussa douppiin ja muuta sekavaa, Elias sanoi hiljaa, hieman hämmentyneenä ja nielaisin aika yllättyneenä. Oliko Elias käyttänyt joskus huumeita? Ajatukset juoksivat kehää. Liu'utin kättäni miehen rintakehää pitkin alemmas litteälle vatsalle hivellen sitä kevyesti. Teki mieli koskettaa vieläkin enemmän tuota pehmeää vesipisaroiden täyttämää ihoa, mutta siinä samassa tajusin mitä tein ja katsoin Eliasta jotenkin säikähtäneenä. Ja säikähtänyt minä olinkin.
- Mä... Sori tai siis... takeltelin ja vein äkkiä käteni pois. Auoin suutani säikähtäneenä sopimattomasta käytöksestäni, enkä voinut olla ajattelematta, että Elias pitäisi minua vähintäänkin sekopäänä. Toimin täysin tapojeni vastaisesti ja vedin äkkiä, hieman hermostunein elein t-paidan päälleni. Mikä minua vaivasi?
- Sori mä... ynähdin ja kiirehdin äkkiä Eliaksen ohitse. Samassa mies kuitenkin tarrasi käsivarteeni vaativasti, pakotti minut pakittamaan eteensä. Sydän luonnottoman kovasti hakaten kohtasin Eliaksen intensiivisen katseen, josta huokui jotain tietynlaista erikoista lämpöä ja paloa. Nielaisin äänekkäästi Eliaksen käsi käsivarteni ympärille puristettuna ja katsoin miehen silmiin tiiviisti. En tiennyt mitä ajatella. Tunsin Eliaksen kropasta huokuvan lämmön ja jännittyneisyyden samalla tavoin kuin silloin viikko sitten, mutta nyt se oli erilaista - me emme olleet humalassa. Tuntui, että pää meni sekaisin jo pelkästä ajatuksesta, että mies tosiaan oli siinä ihan lähelläni pelkkä pyyhe lanteillaan, mutta kun kyseinen ajatus oli oikeasti vielä tottakin, niin tuntui, että en pystynyt edes liikkumaan. Enkä uskonut, että kukaan oli koskaan saanut minut tällä tavalla sekaisin kuin tuo mies edessäni sai. Me tuijotimme toisiamme ties kuinka pitkään kasvot ihan lähekkäin hengitys kiihtyneenä, kunnes Eliaksen ote alkoi sattua.
- Sä satutat mua, ynähdin hyvin hiljaa ja Elias kohotti kulmiaan, kunnes vilkaisi alas ja tajusi.
- Sori, tuo mumahti ja irrotti otteensa häkeltyneen oloisena, - mä en yhtään tajunnu...
- Ei se haittaa, sanoin hiljaa ja katsoin miestä. En tajunnut mitä meidän välillämme oikein tapahtui enkä uskonut, että Eliaskaan tajusi. Kaikki tuntui vain sekavalta, järki ja tunteet eivät pelanneet lainkaan yhteen. Miehen katse pysyi minussa ja tuo painautui lähemmäs, minä painauduin lähemmäs, aivan iholle - Elias kallisti päätään hieman lähemmäs ja tunsin sydämen jättävän lyönnin väliin. Siinä samassa kuitenkin kuulin Oskarin ja Leevin kovaäänisen juttelun suihkutiloista. Me hypähdettiin äkkiä kauemmas toisistamme, juuri sopivasti kun nuo kaksi astelivat rennosti puhellen ovesta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja yritin rauhoitella kiihtynyttä pulssiani. Nieleskelin hermostuneena ja koitin kaikkeni näyttää mahdollisimman normaalia naamaa.
- Ois kannattanu tulla uimaan, ei ollu ees kylmää, Leevi sanoi meille rennosti ja suuntasi vaatteidensa luo.
- Eipä varmaan, Elias epäili ja yskäisi hieman. En uskaltanut katsoa miestä vaan laitoin äkkiä kengät jalkaani.
- Oliko hyvät löylyt ees? Leevi uteli, ojensi minulle kaljaa ja vilkaisin miestä vääntäen kasvoilleni hymyn kaikesta sekavuudesta ja hämmennyksestä huolimatta.
- Joo, todellakin, tuli saunottua pitkästä aikaa, heitin ja otin tölkin miehen kädestä. Tajusin käsieni tärisevän avatessani tölkkiä ja oluen avaaminen tuotti tosiaan hankaluuksia.
En tiedä mitä olisi tapahtunut jos Oskari ja Leevi eivät olisi tulleet, en tiedä uskalsinko edes ajatella. Miten Elias sai minussa tällaisia asioita liikkeelle? Tuntui, kuin jokainen soluni huutaisi halusta koskettaa tuota miestä - nimenomaan miestä - ja jokainen ajatukseni halusta keskittyä pohtimaan vain juuri tuota miestä, joka kiskoi nyt farkkuja jalkaansa hieman levottomana.
Tuntui niin väärältä tuntea näin, ja siltikin mietin, että tämä oli todella jotain erityistä, jotain mitä en ollut ennen kohdannut. Kaikki oli niin ristiriitaista ja se ahdisti. Olisin hypännyt vaikka kymmenen kertaa Leevin vanhempien mökin laiturilta kylmään veteen jos olisin saanut tietää mitä Eliaksen päässä oikein liikkui. Hörppäsin kaljaani ja vilkaisin miestä, joka oli saanut puettua päälleen. Siinä se oli omana itsenään, hiukset märkinä ja ympärilleen vilkuillen - toisinaan niin ärsyttävä, omalaatuinen, pahisimagon omaava - ja kuitenkin niin kauhean kiinnostava, hassu ja laittoman hyvännäköinen Elias. Mies vilkaisi ympärilleen, nappasi tupakka-askinsa ja katsahti sitten minuun. Me katsoimme toisiamme sekuntin verran ja sitten kuin yhteisestä sopimuksesta suuntasimme ulos ja kohti mökkiä, vaivaantuneen hiljaisuuden vallitessa välillämme.
|