Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   9.5.10 13:50:50

A/N: Kode täällä hei. o/ En oo aikoihin mitään missään julkassut, ainakaan mitään tällasta pidempää, mutta nyt päätin uskaltaa :) Poikien välisestä rakkaudesta oon jonkin verran kirjotellu ja tämmöstä alottelin joskus yli vuosi sitten ysiluokalla ollessani. Sijoittuu tosiaan peruskouluun ja yleensä kirjottelen vähintään täysi-ikäisillä hahmoilla, mutta kun tän alun löysin tuolta tiedostoista niin tuli kauhee inspis jatkaa tän kirjottelua.

Tää alku voi olla vähän jumitusta, mutta kyllä tässä sit alkaa tapahtua. Ja tässä on sitten muutakin kun sitä poikarakkautta eli kaikkia henkilökohtaisia ongelmia ynnä muuta mukavaa ja vähemmän mukavaa. Tekstiä tulee tosiaan kahden ihmisen näkökulmasta.

Kommentti ois tosi jees, varsinkin se rakentava. Mut tässäpä tämä, enjoy or not. :)

Juoksisitko luokseni?

Jami

- Haista vaikka víttu, mulle riittää tää páska, meitsi lähtee haneen!
Pulpetti paukahti edessä olevaan tuoliin. Huppupäinen poika nousi ylös vihaisena ja lähti raivoissaan kohti ovea.
- Julius, istu paikallesi! Havula kimitti punaisena. Ei se mahtanut mitään tälläkään kertaa.
- Istu víttu ite, poika ärähti.
- Et lähde minnekään minun tunniltani!
- Ai en lähe mihinkään!? Julius huusi. Se oli pelottava tehdessään niin, - komenna sä vaan tota sáatanan lammaslaumaa, mutta älä víttu rupee mua määräilemään! se huusi, vilkaisi paikoillaan istuvaa 9F:ää ja avasi oven. Se oli raivoissaan. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
- Julius! Minä ilmoitan rehtorille!
- Senkun ilmotat vaikka vítun presidentille, tiiätkö mitä mieltä mä oon siitä? Julius ärähti, - tätä mieltä! poika nosti keskisormensa.
- Että helvetín hyvää päivänjatkoa koko porukalle, se sanoi ärtyneenä ja asteli ulos ovesta, paukauttaen sen perässään kiinni. Pari Juliuksen kaveria hurrasi takarivissä. Havula istui tuolilleen jotenkin voimattomana ja pyöritti päätään. Katsoin hiljaa sulkeutunutta ovea ja kuulin Juliuksen äänen edelleen kaikuvan luokassa. Pelkäsin Juliusta, pelkäsin niitä kaikkia ja silti, siitäkin huolimatta olin ollut koko tämän vuoden ihastunut siihen poikaan. Sekopäistä? Minä tiedän. Julius tuskin edes muisti minun nimeäni tai mitään muutakaan ja piti minua varmasti lähinnä ihan surkimuksena.
- Jusa hoiti jälleen homman himaan, Pete virnuili huppunsa takaa. Hivuttauduin lähemmäs seinää ja katselin matikan kirjan sivuja. Havula istui hetken ajan ihan hiljaa tuolissaan ja tuijotteli kirjan sivuja jotenkin tyhjästi. Luokassa oli painostava tunnelma, jonka rikkoi vain Peten ja Eetun vitsailu ja etupupetissa istuvien tyttöjen hiljainen puhe.
- Mitä tuollaisten ihmisten edes annetaan olla tavallisesa koulussa, Silja kuiskasi ja vieressä istuva Tanja pyöritteli päätään. Minä laskin kynän terän vihkon pintaan ja väritin yhden ruudun harmaaksi. Vihasin matikkaa. Oikeastaan vihasin koko koulua. Enkä vähiten siksi, että sai kokoajan pelätä, että Juliuksen kaverit huomaisivat minun katsovan niitä jotenkin "väärällä tavalla" tai muuta. Ne pojat tykkäsivät polkea muita. Ei Julius koskaan satuttanut hiljaisempia tyyppejä, mutta ne muut kyllä. Minä pelkäsin niitä koska olin tällainen surkea ahdistunut arkajalta. Inhotti kun ei uskaltanut sanoa vastaan.

Maaliskuinen tuuli puhalsi vasten kun astelin koulun ovista ulos. Viimeiselle tunnilla oli englannin koe. Minä en ollut erityisen hyvä koulussa, ei oikein ollut motivaatiota ja muuta, joten todistuksesta löytyi lähinnä kuutosia ja seiskoja, mutta ei mua haitannut. Lampsin Veetin, Jonin ja Henkan luokse. Ei ne minun kavereitani varsinaisesti olleet, kunhan liikuin joskus niiden porukassa koulussa koska ei minulla muitakaan ollut. Olin oikeastaan aika yksin aina. En minä edes koskaan puhunut mitään kun olin niiden kanssa, seisoskelin vain siinä. Tungin nyrkit housujeni taskuihin ja katselin kengänkärkiäni. Pojat puhuivat jostain joka liittyi Henkan synttäreihin, mutta en edes yrittänyt kuunnella. Minä olin täyttänyt kuusitoista tammikuun alussa. Ei sitä mitenkään suuremmin juhlittu, mitä nyt äiti yritti piristää minua tekemällä kakun ja leipomalla pullaa. Olin yrittänyt olla innoissani koska äiti yritti aina niin kovasti ilahduttaa ja muuta.

Julius oli ollut koko aamupäivän poissa, mutta hieman ennen kokeen alkamista lampsi kuitenkin luokkaan ja lysähti paikalleen.
- Missä vìtussa se jätkä hengas koko päivän? Pete kysyi.
- Himassa, Julius sanoi, vilkaisi kaveriaan ja kohotti kevyesti kulmiaan. Pete virnisti. Katsoin noita hiljaa ja Eetu huomasi sen.
- Mitä sáatanaa sä tuijotat!? se ärähti ja säpsähdin aika urakalla. Käänsin katseeni pupetin pintaan levottomana, - vítun hintti.
- Tarvii aina sanoo ihmisiä hinteiks, Julius murahti ja Eetu naurahti. Tuijotin pulpetin pintaa hermostuneena hammasta purren.
- Niin ku hintti-sana loukkaa Jusaa itteesä kun jätkä on oikeesti homo, Eetu heitti ja Pete nauroi. Julius tuhahti.
- Vedä käteen, se totesi.
- Siitä puhe mistä puute.
- Ai käteen vetämisestä? No joo, kieltämättä mietin tossa jos kävis kädellä ennen tuntia. Mulla on sentään halut tallella toisin ku teillä, víttu jätkillä ei seiso ees viagralla.
Eetu ja Pete nauroivat.
- Víttu ku osu arkaan paikkaa, mistä helvetístä se repii noita juttujaan? Eetu virnisti.
- Tietäsinpä sáatana iteki, Julius hymähti hieman huvittuneena. Lehtinen asteli luokkaan ja hajautti porukkaa jonkin verran, ennen kuin jakoi koepaperit. Minä en suuremmin loistanut kielissä, varsinkaan tunnilla jos piti puhua. Miten ihmeessä pystyisin puhumaan vierasta kieltä kun suomen kielenkin tuottaminen ääneen oli vaivojen takana? Hymähdin vähän ja kirjoitin nimeni koepaperin ylänurkkaan.

Myöhemmin seisoin bussipysäkillä ja katselin eteeni hieman levottomana. Pari alempiluokkalaista seisoskeli samalla pysäkillä ja toivoin ettei linkki olisi ihan täynnä.
- Tuutsä huomen kouluun?
Hivuttauduin kauemmas pysäkistä kun kuulin ja huomasin Samin, Räsälän ja Juliuksen lampsivan tupakansavuisina pysäkille.
- Yritän, Julius hymähti Samille ja veti keuhkoihinsa savua. Sami ja Räsälä, eli Tuomas, olivat viereiseltä luokalta ja olin ihan kiitollinen, etten ollut joutunut noiden kanssa samalle luokalle. Eetun ja Peten kyllä kesti, mutta varsinkin Räsälä oli ihan kusípää. Se oli kai seitsemäntoista, niinkuin Juliuskin, jäänyt luokalleen.
- Jätkä kuulemma veti tänään taas jonkun oman shown tunnilla, Sami virnisti Juliukselle, - nehän uhkaa erottaa sut koulusta, se jatkoi.
- Jeah, kerro jotain uutta Sendi, huppupää hymähti ja viskasi tupakan katuun, - pakko yrittää vetää nyt ihan rauhallisella linjalla tää loppuvuos.
- Yrittää víttu, Räsälä hymähti, - Jusan yrittämiset tiietään, se jatkoi ja virnisti. Se oli tosi häijyn näköinen kundi, siis Räsälä ja sillä oli vaikka mitä ongelmia ties kenen kanssa eikä vähiten poliisin. Se oli viime syksyn jossain laitoksessa, enkä minä, puhumattakaan muista, ollut välttynyt sen nyrkeiltä. Vilkaisin Juliusta. Se katsoi suuren hupparin huppu päässä eteen päin ja piteli hieman palellen nyrkkejään lökäreidensä taskuissa. Lyhyet ruskeat hiukset pilkottivat vähän päälaelta hupun alta. Se oli pitkä ja hoikka, ei mikään ruskettunut kansikuvapoika, mutta silti uskomattomattoman hyvännäköinen. Sellainen paha poika. Oikeasti, en tajunnut miksei sillä ollut ketää tyttöä kainalossaan, tai ainakaan minä en ollut asiasta tietoinen.

Bussi kaarsi kulman takaa ja pysähtyi valoihin. Räsälä ja Sami puhuivat keskenään jotain Psykin ensiviikon bileistä. Katselin Juliusta siitä pysäkin sivusta ja sitten tajusin sen huomanneen tuijotteluni. Se käänsi harmaat silmänsä suuntaani ja käänsin katseeni äkkiä kuluneisiin skeittikenkiini. Ei kukaan varsinaisesti tiennyt siitä, että pidin oikeasti pojista tyttöjen sijaan, mutta kun koko ajan unohduin tuijottelemaan, niin kohta joku alkaisi vähintäänkin epäillä, ja silloin ainakin ottaisin turpiini. Onnekseni bussi kaarsi pysäkille ja Julius keskitti katseensa siihen. Vedin löysää pipoa päähäni ja lähdin talsimaan autolle. Räsälä tajusi minut ja sen kummempia omantunnontuskia tuntematta tönäisi kyynerpäällä kylkeeni, että pääsi sisälle ennen minua. Ynähdys purkautui huulitani, vaikka yritin pysyä hiljaa. Sattui. Puraisin huultani ja toivoin pojan kompastuvan bussin portaissa ja iskevän päänsä, mutta niin ei käynyt. Kirosin mielessäni ja pitelin hetken surkeana kylkeäni kunnes astelin bussiin aika huonolla fiiliksellä. Julius, Sami ja Räsälä istuivat bussin takaosaan ja jäin mahdollisimman kauas. Istuin alas ja hivuttauduin ikkunapaikalle hieman huokaisten. Aurinko kurkisti varovasti pilven takaa samalla kun bussi nytkähti liikkeelle.

Nukuin koko yön tosi huonosti, niin kuin aina. En sentään herännyt isään liittyviin painajaisiin niin kuin joskus, mutta unenmäärä ei silti pilviä hiponut. Keskiviikkoaamuna istuin hiukset sotkussa pöydässä ja hörpin kahviani. Äiti voiteli itselleen leipää.
- Miten koulussa menee? se kysyi niin kuin ohimennen. Hieroin silmiäni ja katsoin ikkunaan.
- Ihan jees...
- Varmastikko Jami?
- Joo.
Join kahvini loppuun ja vein unisena kuppini tiskialtaaseen, kunnes suunnistin huoneeseeni. Me asuttiin äidin ja Tiukun, meidän kissan, kanssa kolmistaan rivitaloasunnossa, joka oli ihan kotoisa. Nykyisin meni ihan hyvin, minä en tarvinnut enää Seronilia ja äitikin oli pääsemässä masennuksestaan ja pärjäsi töissä ihan hyvin. Vedin hupparin t-paidan päälle, nappasin reppuni ja suuntasin eteiseen.
- Meen, moikka, sanoin vedettyäni kengät ja takin päälleni. Suuntasin viileään ilmaan ja lähdin lampsimaan lumista asfalttia pitkin bussipysäkille. Väsytti todella paljon, mutta yritin heräillä. Ei huvittanut lähteä kouluun, se oli yhtä vaikeaa joka aamu, mutta jotenkin sitä kuitenkin aina jaksoi lähteä, vaikken nähnyt yhtään hyvää syytä käydä siellä. Okei, näin siellä Juliusta, mutta sekin oli tavallaan todella masentavaa koska kaikki oli yksipuoleista ja minä pystyin vain haaveilemaan. Bussi oli ihan täynnä, huomasin sen jo kauempaa. Se oli aina täynnä aamuisin, mutta nyt näytti siltä ettei vapaita paikkoja edes olisi. Ahdisti jo valmiiksi. Vihasin täysiä busseja.

Raahauduin unisena autoon ja katsoin ympärilleni. Kun tajusin, että vapaita paikkoja oli tasan kaksi, eikä kumpikaan ollut erityisen mukavia, tunsin ahdistuvani vielä enemmän. Seisoin hetken ajan typeränä siinä käytävällä. Etuosassa istuva mies mulkoili minua siihen malliin, ettei viereen ollut istumista, vaikka siinä vapaata olikin. En olisi uskaltanutkaan. Toisaalta en uskaltanut siihen toiseenkaan paikkaan taempana. Purin hammasta kiroillen mielessäni. Ei tullut mitään. Pakotin itseni talsimaan perällä olevan vapaan paikan luo, vaikka pelottikin. Bussi jatkoi matkaansa ja horjahdin vähän. Seisahduin penkkien vierelle ja keräsin rohkeuteni.
- Mä vaan e-että... mongersin ja kuulostin idiootilta, - ...siis että voinko mä istua tähän kun...
- Siitä vaan.
Julius katsoi minuun, mutta tuijottelin kenkiäni. Nyökyttelin hiljaa ja istuin alas hermostuneena. Tunsin Juliuksen katseen, mutta pidin katseeni edessä istuvan penkin selkänojassa. Kun olin varma, ettei poika enää katsonut, vilkaisin vähän ympärilleni. Juliuksen kuulokkeissa soiva musiikki kuului minunkin korviini, sen verran volyymia siinä oli. Näpräsin takkini hihaa ja katselin Juliuksen kättä, joka lepäsi pojan polvella. Mietin miltä se tuntui ja tunsin itseni samalla idiootiksi. Oli täysin typerää sekä säälittävää ihastua johonkin poikaan, jonka kaverit olivat syy siihen miksi koulussa oli vielä normaaliakin inhottavampi olla, ja joka piti minua mitä ilmeisimmin vain arkana ja surkeana pelkurina. Ei minulla olisi mitään mahdollisuuksia, vaikka olisin tyttö, puhumattakaan siitä, että olin poika. Naurettavaa. Olin onnellinen, ettei Julius tai kukaan muukaan osannut lukea ajatuksiani.

Juliuksen kädet siirtyivät käärimään sätkää ja katsoin sivusilmällä. Vilkaisin varovasti pojan kasvoja. Sillä oli päässään suurehko lippalakki ja sen toinen silmäkulma sinersi vähän. Julius kääri sätkänsä ennätysvauhtia ja katsoi sitten ulos. Bussin pysähtyessä koulun pysäkille, nousin äkkiä ja kiirehdin pihalle. Ulkona oli alkanut sataa räntää.

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   9.5.10 14:19:54

JATKOA :)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   9.5.10 14:19:58

Tää on tosi hyvä. Jatkoo :D

Lähettäjä: marsipaani^^ 
Päivämäärä:   9.5.10 14:31:05

jatkoa :))

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   9.5.10 14:43:49

Oi tää vaikutti kivalta, lisää vaan tulemaan. :)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   9.5.10 15:28:51

Tosi hyvä alku! Mä tykkään ;)
Jatkoa vaan :D

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   9.5.10 16:48:54

tosi kiva alotus, jatkoa luen oikein mielellään =)

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   9.5.10 17:59:32

Tyksin, jatkooo :>

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   9.5.10 20:11:16

Kiitos kommenteista :) Sain tuon seuraavan pätkän kondikseen niin päätinpä pistää tänne. Lisää vaan kommentteja, elän niistä - ja sitä rakentavaakin :>

Julius

Valuin alemmas rehtorin kanslian kovalla tuolilla. Olipa ihan sáatanan hienoa olla täällä taas, ikävä oli jo tullut. Tuhahdin vähän ja pyörittelin lippalakkia käsissäni. Rehtori Arolaako katsoi mua niillä pienillä tihrusilmillään ja luuli, että mä alkaisin pelätä tai jotain sellaista katsetta. Aivan varmasti. Kuvitelkaa porsasta, jolla on mursun viikset niin pääsette aika lähelle Viljami Arolaakson ulkonäköä. Äijä yritti olla pelottava auktoriteetteineen, mutta mua lähinnä nauratti.
- Ikola, se lausahti, - taas täällä.
- Niin näyttäs, hymähdin.
- Miten se on aina joko sinä tai Räsälä tai Airaksinen tai Lind joka siinä tuolissa istuu?
- No Räsälä nyt on Räsälä ja Opi on sellanen ihme anarkisti, Sendiä ei kukaan vaan ymmärrä ja meitsi on meitsi, sanoin niin kuin vastaukseni olisi ollut todella valaiseva ja filosofinen. Kohautin olkiani. En mä edes istunut tässä niin usein kuin Sami tai Olli, Räsälästä puhumattakaan.
- Miten ne muut sitten pystyy pysymään poissa täältä?
- Vítustako mä tiedän, kysy niiltä muilta.
- Kuulehan Julius, Arolaakso lausahti ja yritti saada muhun jotain parempaa kontaktia kun puhui etunimellä, - koitahan nyt hyvä poika rauhottua ja käyttäytyä, ei tässä ole kun kaksi ja puoli kuukautta enää koulua.
- Joo joo, murahdin ja nousin ylös, - meitsi ottaa iisimmin, okei? Mä meen nyt.
- Etkä mene vielä minnekään, Arolaakso käski. Vítutti olla siellä, oikeasti.
- No?
- Istumistahan siitä riehumisesta tulee, mutta mä pistin sulle myös ajan kuraattorille, se totesi. Mä katsoin sitä kulmat koholla. Jaa, että mitä?
- Mitä helvettíä?
- Näin on, tuossa olis aika, Arolaakso ojensi lappua.
- Vítut olin menossa.
- Sinähän menet, se totesi, - tai istut kohta taas tässä huoneessa.
- Sáatana, murahdin ja otin lapun, lampsien sitten ulos huoneesta. Vítun hienosti hoidettu.

Eetu kuorsasi pulpetillaan kun mä laahustin bilsan luokkaan reksillä käynnin jälkeen. Lysähdin takapenkkiin paikalleni ja katsoin ympärilleni.
- Mitäs Arolaakson äijä? Pete kysyi ja mä kohautin olkiani.
- Samaa páskaa.
Katsoin Eetua. Jätkä oikeasti kuorsasi ja muutkin olivat kiinnittäneet asiaan huomiota. Olinhan mäkin väsynyt, mutta Edu oli vetänyt kyllä pohjat.
- No sáatana kun on eroottisia ääniä siellä takana, Rosa totesi Eetun edessä ja katsoi jätkää. Pete virnisti tytölle. Se oli kusessa Rosaan, ei se sitä myöntänyt, mutta kyllä sen huomasi. Hymähdin vähän. Siinä vaiheessa kun Berg kiinnitti kuorsaamiseen huomiota, Pete alkoi töniä Eetua kylkeen.
- Eetu, senkin páska herää, se sanoi. Eetun hiuspehko liikahti.
- Täh? jätkä nosti päänsä tokkuraisena, - mitä ihmettä?
- No niin ja nyt kun Eetukin on palannut keskuuteemme, niin voidaan alkaa puuhaamaan niitä ryhmätöitä, Berg sanoi. Se oli aika rento maikka, tai oikeastaan se oli aina niin aurinkoinen, että sitä oli aika vaikea saada suuttumaan.
- Nukahinko mä? Eetu oli ihan vítun kujalla.
- Siltä se ainakin kuulosti, Pete virnisti huppunsa alta ja läpsäisi Eetua takaraivoon.

Berg arpoi ryhmät, että "hommat tulisi tehtyä". Sen sanottuaan se oli vilkaissut meitä aika hiton merkitsevästi. Mä valuin pulpetin päälle ja haukottelin. Mä vihasin pari - ja ryhmätöitä, oikeasti.
- Ja diabeteksestä tekee Pete, Silja ja Rosa, Berg sanoi. Silja muodosti huulillaan sanan "eikä" vieressä istuvalle Satulle. Minkäs mahtoi. Se vihasi meitä. Vilkaisin ympärilleni ja haukottelin. Päätä särki ja koulua oli vielä melkein neljä tuntia. Hipaisin silmäkulmaani ja irvistin. Roni oli eilen suuttunut vähän, enkä edes tiennyt mistä. Isobroidi oli vítun sekaisin ja paskínta oli se, ettei mulla ollut paljon mahiksia sitä vastaan, vaikken ihan toivoton rääpäle ollutkaan. Roni oli ollut sekava ja aggressiivinen niin kauan kun mä muistin, mutta vielä väkivaltaisempi siitä tuli sen jälkeen kun Laga ei Lauri, sen paraskaveri kuoli kolme vuotta sitten. Broidi oli silloin seitsemäntoista.
- Juliuksen, Eetun ja Jamin aiheeks tulis syöpä, Berg lausahti ja mä heräsin mietteistäni.
- Oho katos Jusa, meillä kävi tuuri, Eetu hölötti. Kohotin vähän kulmiani. Tuuri sen suhteen, ettei me ikinä saataisi sitä sáatanan esitelmää tehtyä kun oltiin samassa ryhmässä? Käänsin katseeni luokan toisella puolella istuvaan Jamiin. Se näytti siltä, että hyppäisi mielummin vaikka koulun katolta pää edellä kuin tulisi meidän kanssa samaan ryhmään. Jätkä puri huultaan ja vilkuili ympärilleen levottomana. Sitä pelotti. Mä tiesin, että Räsälä, Sendi ja muut, Eetukin, olivat sille ja muutamille muille jätkille tosi páskamaisia, olinhan mä nähnyt vaikka miten monesti omin silmin. Kannatinko mä sitä? No en todellakaan, mutta vaikea siinä oli mitään tehdä. Tuskin kukaan Jamia polkisi jos se ei olisi niin hemmetin hiljainen ja arka ja pelokas ja muuta. Oikeasti se jätkä ei puhunut varmaan koskaan. Mitään ulkonäöllisiä seikkoja ollut, jotka olisivat jotenkin vaikuttaneet siihen, että jätkät kiusasivat sitä. No okei, ehkä se oli vähän pienikokoinen mutta muuten. Se pukeutui normaalisti ja jopa Rosa, joka oli vítun kriittinen jätkien suhteen, oli sanonut mulle joskus, että Jami oli ulkonäöltään suloinen.

- Joo, Jami, ala nyt sáatana tulla tänne! Eetu huusi kun tyypit menivät omiin porukoihinsa. Jami nousi hermostuneena ylös ja tuli vastahakoisesti meidän luo. Se istui mun viereeni ja kiinnitti katseensa pulpetin pintaan. Vilkaisin sitä vähän. Sillä oli hassut sotkuiset punertavanruskeat hiukset. Mä toivoin, että se olisi voinut nostaa sen katseensa siitä pulpetista kun eihän tässä nyt mitään pelättävää ollut. Kyllä se tiesi etten mä tehnyt mitään ja Eetu nyt oli Eetu, se oli kusípää, mutta ei se ikinä käynyt kiinni.
- Mikä meidän aihe ees oli? Eetu hymähti ja haroi blondiksi värjättyjä hiuksiaan.
- Tais olla syöpä, haukottelin ja otin lippalakin päästäni.
- Víttu ei me saada tätä tehtyä, Eetu murahti, - tee Jami meijän puolesta tää.
- Mitä... Jami mumisi hiljaa. Se näytti siltä, että halusi pois koko tilanteesta. Mikä sitä koko ajan pelotti?
- No kyllä me saadaan tää tehtyä, etitään netistä pari sivua tekstiä ja luetaan, hymähdin ja Eetu kohotti kulmiaan.
- No mä en ainakaan jaksa.
- Víttu mikä jätkä, totesin ja Eetu näytti mulle keskariaan virnistäen.
- Miks vaivautua ettimään mitään kun toi yks voi tehä koko homman meijän puolesta? se sanoi ja vilkaisi Jamia.
- Mut mä...
- Mitä?! Onko jotain vastaan sanomista sáatana? Eetu kysyi korottaen ääntä. Se sai jotain sairasta nautintoa muiden uhkailusta. Jami puri hammasta ja tuijotteli pulpettia levottomana.
- Eiku...
- Eiku, eiku, vítun hintti pää kiinni, Eetu murahti.
- Víttu lopeta Eetu, mä sanoin kun en oikeasti enää jaksanut katsella sellaista. Kai sitä nyt näki miten páskalta Jamista tuntui. Eetu ei kuitenkaan välittänyt. Se ei ikinä välittänyt.
- Mitä helvettíä Jusa? jätkä katsoi mua ja mä hymähdin.
- Sanoin vaan, että voisit lopettaa ton dissaamisen, murahdin.
- No ihme jätkä säki, Eetu tuhahti, - mä sanon mitä haluan ja jos joku ei uskalla laittaa takasin ni se on vítun harmi sitten.
- Voi luoja, lausahdin ja vedin capin päähäni. Jami istui ihan hiljaa ja mä kelasin vaan, että mitähän se mietti. Me ei tehty koko tunnilla mitään. Eetua vítutti mun käytös, mutta mua ei voinut vähempää kiinnostaa. Seuraavalla tunnilla se olisi taas ihan niin kuin ennenkin. Kellon ollessa varttia vaille Berg päästi meidät syömään.

Roni nukkui sohvalla kun mä lampsin kolmen jälkeen himaan. Se paskíainen oli välillä kotona ja välillä pitkiäkin aikoja jossain kavereidensa luona. Oikeastaan sillä oli ollut kämppä vielä puolitoista vuotta sitten, mutta kun asunto lähti alta niin se tuli kotiin pyörimään. Ronja istui ruokapöydässä ja söi muroja. Lapsiraukka, oli välillä aika perséestä, että se joutui asumaan täällä, varsinkin kun Roni oli mitä oli ja mutsi toi välillä ties mitä äijiä kotiinsa. Sitäpaitsi äiti oli niin väsynyt ettei se voinut hoitaa Ronjaa ihan täysillä, vaikka yrittikin parhaansa, eika systeripuolen faijasta ollut mitään tietoa.
- Moi, tervehdin. Kuusivuotias katsoi mua ja hymyili. Mä en tiedä miten se jaksoi joka päivä hymyillä.
- Moi Julius, arvaa mitä mä piirsin tänään eskarissa? se alkoi heti höpöttää ja jotenkin mulle tuli vähän parempi fiilis. Ronjan seurassa pystyi olemaan niin hiton vapautunut, ei tarvinnut esittää mitään.
- Kerrohan.
- Tämmösen kuvan meistä ja meijän koirasta.
Istuin ruokapöytään tyttöä vastapäätä.
- Koirasta?
- Niin, mä hankin koiran sitten kun olen niin iso kuin sinä, tämmösen koiran, kato.
Ronja asetti piirroksen mun eteeni ja mua hymyilytti. Se oli piirtänyt itsensä ja suurikokoisen koiran ja näiden viereen lippispäisen pojan jonka yläpuolella luki kissankokoisin kirjaimin, että "Ju-li-us". Jotenkin se kosketti.
- Täähän on hieno, sanoin ja Ronjan kasvot loistivat. Mä käärin itselleni sätkän ja hymyilin rennosti kiharatukkaiselle tytölle, joka keskittyi muroihinsa katse kuitenkin tiiviisti piirroksessa. Se oli aika ylpeä siitä.
- Missä mutsi on? kysyin.
- Kaupassa.
- Jätti sut tänne Ronin kanssa?
- Niin. Se sano, että en saa herättää Ronia kun sen pitää saada nukkua.
Mä pyöritin vähän päätäni.
- Miksi se löi sua eilen taas? Ronja kysyi ja mä vilkaisin sitä.
- Meille tuli vähän riitaa, mut älä sä mieti sitä, vastasin, - käydäänkö ostamassa jotain hyvää lähikaupasta? kysyin ja Ronja hymyili.
- Joo, mä haluun tikkarin, mut ei saa kertoo äidille, se sanoi. Mua huvitti.
- Joo, ei kerrota.
- Okei.

Mä ja Ronja oltiin huvittava näky lähikaupassa. Kukaan joka tiesi mut koulusta, ei varmaan olisi ikinä uskonut miten mukavaa musta oli käydä pikkusysteripuolen kanssa viereisessä kaupassa ostoksilla. Ihan oikeasti, se oli hemmetin hauskaa. Ronja hyppeli karkkihyllyllä punainen kaulaliina heiluen ja mietti suureen ääneen mitä ottaisi. Hellyyttävä kakara. Lopulta se halusi kolme tikkaria ja pillimehun ja niiden kanssa me lampsittiin kassalle. Ei hemmetti sitä myyjää kyllä hymyilytti.

**

Mä olin perjantaina kahden vaiheilla menisinkö kouluun vai en, mutta lopulta revin itseni ylös raahaudun siihen rakennukseen vähemmän pirteänä. Räsälä, Sendi ja Heidi seisoskelivat koulun kulmalla röökillä ja mä liityin noiden seuraan hetkeksi, ennen kuin kellojen soidessa pakotin itseni kohti matikan luokkaa. Havulahan luonnollisesti rakasti mua vähän helvetísti sen tiistain kohtauksen jälkeen. Hymähdin huvittuneena ja luokkaan päästyäni lysähdin Peten viereen istumaan. Eetu oli ollut eilen vítun kuumeinen kaupungilla, eikä jätkää näkynyt tänään koulussa.

Ensimmäisen kerran sinä päivänä ongelmia syntyi ruotsin tunnilla. Mua ei oikeasti olisi voinut paskan vertaa innostaa olla siellä ja kun mä näytin tuntemukseni vähän radikaalimmin, niin sen ruotsinmaikka Vänttilä heitti mut käytävään. Hienoa.

Viimeinen kaksoistuntui oli biologiaa. Me ei oltu edetty silloin viime tunnilla siinä esitelmässä ollenkaan, enkä mä nähnyt sen ryhmätyön tulevaisuutta muutenkaan erityisen valoisana. Jami istui varautuneena mun takanani olevaan pulpettiin ja mä käännyin tuolilla sivuttain, että pystyin sanomaan sille jotain. Eetua ei näkynyt, joten me tehtäisiin sitä sitten kahdestaan. Jami oli ihan levoton. Se vain vilkuili ympärilleen ja pyöritteli kynää käsissään ja mä mietin, että mitä hittoa se pelkäsi kun eihän Eetukaan ollut paikalla.
- Mä tulen avaamaan teille atk-luokan oven niin pääsette koneille sitä tietoa ettimään, Berg sanoi ja käveli ovelle. Maikkaa seurasi joukkoryntäys, mutta mua ei jaksanut innostaa nousta siitä tuolista ja kävellä alakertaan asti jonnekin tietokoneluokkaan. Kaikkia muita näköjään innosti, jopa Peteä sáatana. Tosin luultavasti vain Rosan takia. Mä jäin löhöämään siihen tuoliini, eikä Jamikaan liikkunut minnekään. Ei se kai viitsinyt. Berg oli antanut meille jonkun syövästä kertovan tietokirjan, josta me voitaisiin etsiä tietoa. Ihan varmasti etsittäisiinkin. Jengi katosi käytävään ja me jäätiin Jamin kanssa kahdestaan siihen luokkaan. Jätkästä tuli vielä pelokkaampi. Se tuijotti yhtä tietosanakirjan sivua tiiviisti ja mä nostin kuulokkeet korvilleni kun en oikein tiennyt mitä siinä pitäisi tehdä. Katsoin Jamiin ja mietin mitä se kelaili koko ajan. Harmitti, että se oli noin hermona jopa mun seurassa, vaikka enhän mä sille mitään ollut ikinä tehnyt. En mä hitto soikoon halunnut olla pelottava. Nojasin Jamin pulpettiin ja tuijottelin hetken seinään ajatuksissani, kunnes käänsin katseeni takaisin poikaan. Se oli lukenut tai tuijottanut sitä samaa sivua varmaan viisi minuuttia.
- Montako kertaa meinasit vielä lukee sen saman sivun uudestaan? heitin vitsillä. Jami säpsähti ja vilkaisin mua hermostuneena, vaikka mä tein kaikkeni kuulostaakseni kaikkea muuta kuin pelottavalta.
- Eiku mä siis... se raapi niskaansa hämmentyneenä.
- Hei läpällä mä vaan heitin, sanoin ja naputtelin jätkän pulpettia käsilläni.
- Ai...
- Oisit sä halunnu mennä sinne tietokoneelle?
- En mä kun... tai siis, että tässä on hyvä - siis meinaan tätä kirjaa, että tästä kyllä löytyy tietoo, se sanoi ja puri huultaan. Se oli varmaan pisin lause jonka mä olin ikinä kuullut sen puhuvan vapaaehtoisesti.
- Alright, lausahdin ja katsoin kundia. Se vilkaisi mua, mutta ei uskaltanut katsoa silmiin sen pidempään vaan kiinnitti katseensa levottomana pulpetille laskettuihin käsiinsä. Nojauduin paremmin sen pulpettia vasten ja se näytti vielä hermostuneemmalta. Niin kuin se olisi pelännyt, että mä lyön tai jotain, vaikka enhän mä ikinä ollut edes sanonut sille mitään tylyä.
- Miks sä oot noin hermona? kysyin, - en mä sulle mitään tee, kyllähän sä sen tiiät, eikä Eetuakaan näy missään.
Jami vilkaisi mua hämmentyneenä ja väänteli vähän käsiään. Sen ruskeat silmät olivat niin kuin jonkun säikytetyn eläimen ja sen ruumis huokui jotain hassua viattomuutta ja halua mennä turvaan jonkun käsivarsien suojaan. Raukka.
- Siis mä - tai en mä oo hermona... se mutisi ja puri huultaan.
- En mä oo semmonen jäbä joka víttu huvikseen satuttaa muita ja mä toivon, että sä et ajattele musta sillä tavalla, totesin ja aloin kääntää sätkää. Pitäisi lopettaa koko polttaminen.
- En mä ajattele, Jami kiirehti sanomaan ja mä katsahdin sitä rennosti hymyillen.
- Hieno homma, sanoin, - älä oo noin hermostunut, kun ei sulla nyt oo mitään pelättävää.
Jami katsoi mua vähän aikaa ja mä virnistin hieman huvittuneena. Pyörittelin sätkän loppuun ja haukottelin unisesti. Jamin olemus rentoutui hieman ja mä olin tyytyväinen asiasta. Se pyöritteli pyyhekumia sormissaan ja mä pyörittelin tupakkia sormissani. Nikotiinintarve tuntui kokoajan kasvavan, päätäkin särki. Katsahdin vähän käytävän suuntaan ja sitten Jamiin.
- Lähetäänkö röökille? heitin kun ajatus tuli mun mieleeni.
- Mi-mitä? Jami näytti häkeltyneeltä, - en mä polta...
- Meinasinki, että tuut seuraks, sanoin. Jami vilkaisi mua epäuskoisena ja epäilevänä. Mä yritin näyttää vilpittömältä koska sitähän mun kysymyskin oli ollut. Okei, ehkä se oli vähän yllättävä veto, kun en ollut koko pojan kanssa ollut paljon tekemisissä siitä lähtien kun se meidän luokalle viime keväänä tuli. Tosin ei Jamiin kyllä millään tavalla edes mitään kunnon kontaktia saanutkaan. Pari kertaa olin ehkä ollut sen kanssa samassa ryhmässä ja niin, seisoskellut vieressä Räsälän tai Sendin tai Eetun tai jonkun sanoessa tai tehdessä jotain sille. Mä kelasin, että olin itse ihan yhtä páskamainen kuin nekin kun en puuttunut asiaan tai sanonut niille, että lopettaisivat. Ihan niin kuin mä hyväksyisin sen tai jotain, vaikka en todellakaan hyväksynyt. Asia oli kuitenkin niin, ettei varsinkaan Räsälälle sanottu noin vaan vastaan.
- Seuraks? Jami katsoi mua vähän hermostuneena.
- Jeah, sanoin ja nousin ylös, - tuu nyt, kuka víttu tota esitelmää jaksaa.
Jami istui siinä hetken kahden vaiheilla kunnes nousi hiljaa. Mä olin melkein ylpeä kun olin saanut sen lähtemään mukaani vapaaehtoisesti. Väläytin jätkälle rennon hymyn, tungin sätkän huulteni väliin ja suuntasin ovelle vaitelias pörröpää perässäni.

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   9.5.10 20:53:36

aaevan ihana♥♥ jatka!! ♥ :pp

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   9.5.10 21:20:12

Ihana. <3 Jatkoo vaan. :)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   9.5.10 21:28:27

ihana <3

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   9.5.10 21:37:16

O___O ooh jatkuu jatkuu!

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   9.5.10 21:45:48

ihana<3 jatkoo vaan=)

Lähettäjä: bcthirteen ek. 
Päivämäärä:   9.5.10 21:56:56

vitun söpöö

Lähettäjä: maiy 
Päivämäärä:   10.5.10 09:46:37

tää on tosi hyvä <3

Jatkoa!!

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   10.5.10 13:47:06

jatkoo <3

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   10.5.10 14:36:35

oow tää on tosi nice =) ite ainaki pystyy lukeen tota niinku ois paikalla, puhe ku on tollasta mitä on tottunu kuuleen ;). Jatkoa!

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   10.5.10 14:59:53

Up :3

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   10.5.10 17:18:20

Ihana, jatkoo :D

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   10.5.10 19:33:27

Ei voi olla todellista millanen tarina AAA!
Tätä niin alan seuraamaan!
Ja anteeksi, tää ei nyt sairaan rakentavaa ollu, tykkään vaan niin kovin, ettei aivot pysty viel rakentavaan kommenttiin :')

Lähettäjä: Sinnia 
Päivämäärä:   10.5.10 20:04:05

Ihana tää on, mä kyllä ainakin luen. :)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   10.5.10 21:37:49

Up :3

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   10.5.10 23:00:00

Oijoi, paljon kommentteja :o Kiitos, mä ihan punastun täällä :D Jatkoa heittelen tuossa huomenissa joko aamupäivästä tai sitten illasta!

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   11.5.10 07:31:41

ihana saada taas jatkoo <3 ;)

Lähettäjä: hgf 
Päivämäärä:   11.5.10 15:24:06

oi! vähä hyvä! tätä mää alan lukeen! :)

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   11.5.10 20:25:47

kai saadaan tänää jo jatkoo??=)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   11.5.10 20:41:14

toivottavastí tännää jatkoa♥ :D

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   12.5.10 15:04:15

Jatkoo <3

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   12.5.10 16:23:02

Up <3

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   12.5.10 17:46:19

Tässäpä jatkoa, viivästy vähän. Kiva, että tää on saanu lukijoita. Kommenttia vaan plz. :)

Jami

Katsoin Juliuksen suuren mustan hupparin huppua pojan lampsiessani edeltäni käytävään. En varsinaisesti edes tajunnut mitä tapahtui. Ensinnäkin olin ihan häkeltynyt siitä miten mukava Julius oli ollut ja vielä pyytänyt mukaansa ulos, mutta samalla hermostutti todella paljon. Entä jos se vain teki minusta pilaa tai entä jos joku sen kavereista tulisi paikalle? Haroin hiuksiani levottomana ja vilkaisin Juliusta kun tämä hidasti vauhtiaan ja alkoi talsia samaa vauhtia minun kanssani. Katsahdin aulan suureen peiliin. Siellä näkyi hyvännäköinen, itsevarma, äänekäs Julius lippalakkeineen ja suurine hopparinvaatteineen ja sitten minä - surkea sotkutukkainen Jami, joka ei kangerteli sanoissaan ja oli niin arka, että ihan ärsytti. Huokasin vähän ja astelin viileään ulkoilmaan Juliuksen perässä.

Olin aika helpottunut kun siinä koulun kulmalla ei näkynyt muita. Julius sytytti tupakkansa ja katsoin kuinka poika veti nautinnollisesti savua sisäänsä.
- Noh Jami, asut sä siinä tehtaiden lähellä kun tuut aina siitä niiden viereiseltä pysäkiltä bussiin? Julius kysyi kohta. Hämmensi vähän hitosti, että Julius oli edes kiinnittänyt huomiota siihen miltä pysäkiltä minä nousin kyytiin.
- No siis... puoli kilometriä siihen pysäkille on meiltä, sanoin tosi hiljaa. Vuotta vanhempi poika katsoi minua. Julius oli varmaan melkein 180 senttiä pitkä ja minä ehkä juuri ja juuri 170, joten pituuseroa oli melkein kymmenen senttiä. Se ei toki parantanut minun epävarmuuttani.
- E-entäs sä? sain jopa kysyttyä.
- Mä asun siellä aika lähellä skedeparkkia ja ammattikorkeeta ja silleen, tiiätsä? se vastasi ja mä nyökyttelin. Tuntui oudolta seisoa siinä kahdestaan Juliuksen kanssa. Sen Juliuksen, johon olin jollain tasolla ollut ihastunut koko lukukauden. Minä pelkäsin sitä ja silti tekisin melkein mitä vain, että olisin ollut Juliuksen silmissä jotain positiivista. En ollut täälläoloaikanani pojalle juuri mitään puhunut, niin kuin en kyllä juuri muillekaan. Olisin minä kai halunnut, mutta en todellakaan ollut uskaltanut. Sitäpaitsi olin ollut ihan varma, että Julius piti minua ihan surkimuksena tai jotain.

Katselin ympärilleni ja laitoin kädet hupparini taskuihin. Oli vähän kylmä.
- Meinaako palella? Julius hymähti kuin lukien ajatukseni.
- Vähän...
- Jeah, vítun kylmä, poika totesi ja ojensi lyhentynyttä sätkäänsä, - otatsä?
Minä pyöritin päätäni ja Julius kohautti olkiaan. Se kiskoi vielä yhdet sauhut kunnes viskasi röökin maahan.
- Kelasin jos tulostas jonku pari sivua tekstiä netistä ja sit lukis sen, poika sanoi ja lähti kävelemään sisälle päin. Meni hetki ennen kuin tajusin tämän puhuvan esitelmästä.
- Joo, ynähdin ja Julius katsahti mua. Toivoin, että olisin voinut katsoa takaisin sen harmisiin silmiin, mutta pidin katseeni lumeen painuvissa kengissäni. Me asteltiin ovelle ja tartuin kahvaan, tajuten kuitenkin Juliuksen tekevän saman ihan yhtäaikaa. Pojan käsi laskeutui vahingonomaisesti minun käteni päälle ja säpsähdin yllätyksestä.
- Oho, Juliuksen suusta pääsi. Tämä irrotti kätensä ja naurahti vähän hämmentyneenä. Tunsin sydämeni hakkaavaan kymmenen kertaa kovemmin kuin normaalisti, vaikka koko tilanne olikin ollut ihan tahaton. Julius vetäisi oven auki ja minä menin pojan perässä sisälle, tuijotellen kokoajan kenkiäni. Juliuksen käden lämpö tuntui edelleen kohmeisissa sormissani ja mietin surkeana sitä miten en ikinä voisi pujottaa kättäni pojan käteen ja tuntea sitä lämpöä uudelleen.

**

Lauantaina istuin olohuoneen sohvalla ja tuijottelin televisiota. Viikonloput olivat tylsiä, eihän minulla oikeastaan ollut kavereita, mutta eipähän ollut koulua. Olin aika tyytyväinen, että viikon päästä olisi hiihtoloma. Äiti teki ruokaa keittiössä huokaillen aina välillä jotenkin väsyneesti. Äidillä oli ihan kamalasti tehtävää ja minä toivoin, että se löytäisi itselleen uuden miehen. Tuntui, ettei äiti ruvennut mihinkään suhteeseen minun takiani, vaikka olin sanonut, että asia olisi minulle ihan okei. Se otti todella raskaasti, luonnollisesti, kaiken mitä isä teki ja minä toivoin, että se uskaltaisi aloittaa alusta. Kyllähän minäkin aloitin tai ainakin kovasti yritin.
- Jami, voitko käydä kaupassa?
Havahduin ajatuksistani äidin puhuessa.
- Mmh, mitä mä tuon?
- No jos ainakin maitoa ja rasvaa.
Nousin hieman väsyneenä ylös, pörrötin punaruskeita hiuksiani hajamielisesti ja annoin haukotuksen purkautua huuliltani. Äiti ojensi minulle rahat ja vedin takin päälleni suunnaten sitten ulos. Ilma oli taas inhottavan viileä.

Vedin pipoa paremmin päähäni samalla kun kävelin pysäkiltä kohti kauppoja. Tappaakseni aikaa olin päättänyt lähteä käymään marketeilla lähikaupan sijaan. Sisälle päästyäni hain maidot ja rasvan ja maksoin hymyilevälle kassaneidille. En saanut edes vastattua naisen hymyyn ja katsottua silmiin. Aika surkeaa. Pakkasin kamat muovipussiin ja lampsin maaliskuun viimaan. Minä vihasin kylmää. Palelin jo muutenkin säälittävän helposti, eikä inhottava viima ainakaan tehnyt oloani mukavaksi.

Vilkaisin vähän ympärilleni ja samassa katse kiinnittyi parkkipaikan suuntaan. Luulin näkeväni väärin, mutta katsottuani uudestaan tunnistin kyllä pojan, Juliuksen. Juliuksen ja jonkun toisen vanhemman pojan. Nämä riitelivät, mutta en kuullut mistä. Julius huusi jotain ja toinen kävi kiinni. Huppupäinen yritti työntää poikaa pois, mutta tuo toinen oli paljon pidempi, rotevampi ja vahvempi. Teki mieli mennä tekemään jotain, mutta mitä minä olisi voinut? Juliukseen kiinni käynyt poikahan iskini minut katuun yhdellä heilautuksella. Puristin muovipussin hihnaa. Poika työnsi Juliuksen auton ovea vasten ja olin melkein varma, että tuo löisi, mutta Julius tönäisikin pojan voimalla irti itsestään ja huusi jotain. Nuo tönivät toisiaan ja riitelivät, kunnes Julius iski ostoskassin maahan ja avasi auton takapenkin oven. Sieltä ulos asteli pieni tyttö, jolla oli hassut ruskeat kiharat. Julius tarttui tytön käteen ja lähti kävelemään pois vanhemman pojan luota, joka huusi noiden perään jotain. Siinä vaiheessa kun tajusin Juliuksen ja tytön kävelevän minun suuntaani, lähdin kiireesti kohti pysäkkiä. En todellakaan halunnut pojan huomaavan minua.

Kävelin äkkiä pysäkille ja istuin penkin toiseen päähän. Kohta kuulin kuitenkin Juliuksen äänen ihan läheltä.
- Meidän pitää mennä bussilla, poika puhui sille pikkutytölle ja nuo kävelivät pysäkille.
- Niin, tyttö ynähti, - eikö Roni tykkää meistä?
- Tykkää se, Julius huokasi ja vilkaisin varovasti silmäkulmastani kaksikkoa. Julius käänsi sätkää, - Roni nyt vaan on semmonen...
- Se on ihan tyhmä, kiharapää sanoi ja istui sitten siihen penkille viereeni. Julius ei edes huomannut, niin keskittynyt tämä oli sätkäänsä. Pikkutyttö, luultavasti pojan pikkusisko, katsoi minua ja hymyili leveästi.
- Sä oot Juliuksen luokkakuvassa, mä oon nähny sen kuvan, tuo pamautti minulle ja katsoin tyttöä ihmeissäni. Siinä vaiheessa Juliuskin havahtui ja käänsi katseensa meidän suuntaamme. Tyttö hymyili tietäväisenä. Käänsin katseeni jonneki muualle Juliuksen katsoessa minuun.
- Ai moi, poika mutisi minulle ja laski hupun päästään.
- Moi...
Julius sytytti tupakan ja yskäisi vähän.
- Oot sä himaan menossa? poika kysyi ja katseli autotietä.
- Juu... sä?
- Sinnepä.
Nyökyttelin levottomana ja vilkaisin Juliusta varovasti. Se näytti tympääntyneeltä ja hermostuneelta. Se pikkutyttö nousi ja käveli pojan luokse.
- Millon se bussi tulee? tyttö kysyi kärsimättömästi.
- Kohta, Julius vastasi ja imaisi tupakkaansa, - onks sulla kylmä?
- Vähäsen.
- Sä saat mun takin, poika totesi ja riisui mustan takkinsa.
- Nii, mutta kun se on poikien takki, tyttö ynähti ja katsoi takkia vähemmän innostuneena.
- Onko sillä kuule väliä jos se on kuitenkin lämmin? Julius totesi. Sillä oli hermot aika kireällä. Vilkuilin kaksikkoa silmäkulmastani. Tyttö rypisti otsaansa, mutta lopulta veti ylisuuren takin päällensä.
- Tää ei oo kovin hieno, tuo totesi ja Julius pyöritti päätään hieman huvittuneena. Tyttö näytti hukkuvan takkiin. Katsoin kuinka Julius tunki nyrkit hupparinsa taskuihin ja värähti vähän kylmästä. Kohta se tajusi katseeni ja vilkaisi suuntaani, saaden silmäni kääntymään muualle.
- Mitäs Jami tänään meinas? Julius kysyi ja katseli tielle josko bussi tulisi. Meni hetki ennen kuin tiedostin edes koko kysymyksen. Ihme, että Julius edes puhui minulle.
- En mä mitään... sain vastattua hiljaa. Julius vetäisi hupun takaisin ruskeiden hiustensa peitoksi ja vilkaisi minua.
- Sä et taida hirveesti noita juomisjuttuja harrastaa, tämä lausahti. Olisi voinut luulla, että tuollainen lause sisältäisi ivallisen äänensävyn, mutta Juliuksen äänestä ei paistanut iva. Toteamus oli ihan vilpitön.
- Joo en...
- Jeah.
Julius vilkaisi kiharapäätä ja käänsi sitten katseensa tielle. Bussi kaarsi kulman takaa.
- No vihdoin, tyttö huokasi dramaattisesti ja Julius hymyili tälle vähän.
- Ei kai Ronja oo kärsimätön? poika kysyi hieman huvittuneena ja tyttö irvisti. Katselin noita kahta. En ollut edes tiennyt, että Juliuksella oli pikkusisko. Bussi pysähtyi pysäkille ja me noustiin kyytiin. Lysähdin penkille ja katsoin kuinka Julius ja se pikkutyttö, Ronja, istuivat minun eteeni.

**

Maanantaina seisoin sählymaila kädessäni koulun liikuntasalissa. Sitä ei voi sanoin kuvata miten paljon minä vihasin koululiikuntaa. Yritin pysyä sivussa ja välttää kaikkia tilanteita, ja oikeastaan olin siinä aika hyvä. Räsälä kiroili maalilla ja paukutteli sählymailaa lattiaan, huudellen jotain vähemmän itsetuntoakohottavia juttuja muille kundeille. Niin kuin poika itse olisi ollut joku huippu-urheilija. Räsälä oli kaikkea muuta, mutta meidän liikunnan tämän kevään sijainen Markus tykkäsi Räsälän asenteesta. Se ei ollu hyvä juttu. Oikeastaan koko tunti oli ahdistava ja vilkuilin koko ajan kelloa, joka tuntui pysähtyneen.
- Tee nyt jotain muutaki ku vaan seisot siinä, kuulin Samin ärähtävän minulle ja tunsin tönäisyn kyljessäni. Olin lentää seinää päin kun olin ihan ajatuksissani, - vaikka ei susta mitään apua vìttu oliskaan, Sami jatkoi ilkeästi.
- Sendi anna sen olla, kuulin Juliuksen äänen. Oli jo sinällään erittäin hämmentävää, että joku puolusti minua, mutta kun se joku oli Julius, niin tuli tosi häkeltynyt olo. Tunsin sydämeni hakkaavan kaksi kertaa kovempaa. En tajunnut miksi poika edes viitsi puolustaa minua, mutta se tuntui jotenkin lohduttavalta.
- Mitä vítun pyhimystä sä leikit Jusa? Sami ärähti ja juoksi pallon perään. Julius tuhahti.
- Vítut, tuo murahti ja katsahti minuun. Vilkaisin poikaa pikasesti ja katsoin sitten kun Julius juoksi tilanteeseen ja nappasi pallon jotenkin aggressiivisesti itselleen, syöttäen sitten maalilla seisovalle Rikulle, joka oli jalkapalloilijana ihan kympin oppilas liikunnassa. Pian tilanne oli 5-4. Vaikkei sillä kyllä mitään merkitystä ollut. Minulle oli ihan sama vaikka me oltaisiin kymmenen-nolla häviöllä, kunhan tunti vain loppuisi pian. Katsoin kelloon. Vielä kaksikymmentä minuuttia. Toivotonta.

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   12.5.10 18:25:11

Ihihi, ihana Julius! <3

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   12.5.10 20:36:31

Ihana, jatkoo <3

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   12.5.10 21:20:55

Uppista :D
Toi Jusa on vaan niiiiin ihana ;D

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   12.5.10 23:49:30

ahihi julius onn ihana :P

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   13.5.10 00:07:09

tyksin tästä aika mahottomasti♥

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   13.5.10 19:39:45

Kiitus kommenteista (: Jatkoa tänään tai huomenna mahdollisesti.

Lisää vaan kommentteja.

Lähettäjä: millis 
Päivämäärä:   13.5.10 20:17:55

Tää on koukuttava ja söpö. Kirjotat tosi kivasti. :> ♥

Lähettäjä: mimmuli 
Päivämäärä:   14.5.10 13:41:20

ihana! <3 jatkoo! :)

Lähettäjä: Roxi 
Päivämäärä:   14.5.10 17:58:39

namnamnam<3 Lisää vain<333

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   14.5.10 19:51:25

jaatkooa

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   14.5.10 20:49:40

Jatkoo :)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   15.5.10 09:17:01

millos jatkoa? :p ♥

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   15.5.10 12:25:26

Tänään pistelen jatkoa jahka kotiin kerkiän :)

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   15.5.10 14:47:56

Julius

Vedin t-paidan päältäni ja aloin etsiä puhdasta paitaani. Oli ihme, että mä olin edes jaksanut tulla liikuntatunnille tai pukeutua asianmukaisesti, yleensä ei hirveämmin inspannut, varsinkaan kun tunnit olivat päivän viimeiset. Haukottelin vähän ja vedin löysän t-paidan päälleni. Jätkät valuivat pukareilta tasaiseen tahtiin ulos. Tungin skeittarit jalkoihini ja vedin takin päälleni.
- Ala nyt tulla, Räsälä hoputti ovelta. Sendi, Eetu ja Pete venasivat mua sen kanssa.
- Vitunmoinen kiire teillä, murahdin ja nappasin reppuni.
- Jusalla on krapula, Pete heitti ja mä irvistin. Lampsin ovelle ja vilkaisi vähän ympärilleni. Katse osui hetkeksi Jamiin, joka katseli mietteliäänä eteensä. Jotenkin musta tuntui pahalta sen puolesta. Se oli kokoajan niin hermona ja jäbät vain pahesivat sen pelkoja kun käyttäytyivät niin paskasti sitä kohtaan. Jami haroi punaruskeita hiuksiaan. Se oli jotenkin todella suloinen pojaksi, sellainen viaton ja suloinen - kaunis. Sillä oli kauniit kasvonpiirteet. Kun tajusin ajatukseni, teki mieli läimäistä itseäni poskelle. Sen sijaan kuitenkin vain kiirehdin ovelle ja lampsin jätkien perässä pihalle.

Ehdin kävellä melkein pysäkille asti kunnes tajusin jättäneeni sen sáatanan capin pukarille. Kirosin ääneen ja sanoin jätkille hakevani hattuni ja tulevani perässä. Käännyin koululle ja talsin kädet taskuissa takaisin pukukopeille. Hypin rappuset alas ja säikähdin aika sáatanasti kun ne pukarit eivät olleetkaan tyhjät. Huoneillaolija säikähti kuitenkin vielä mua enemmän. Jami. Poika istui siinä penkillä ja katsoi mua säikähtäneenä.
- Multa jäi toi, sanoin niin kuin mun pitäisi asiaa jotenkin Jamille selittää. Nappasin lippalakkini ja katsoin Jamia. Mä en tiennyt miksi se vielä istui siinä, mutta nyt sille tuli kiire. Se nousi ylös ja otti hupparinsa.
- Mitä sä täällä vielä oot? kysyin ja vedin capin päähäni. Jami laittoi hupparin päälleen ja vilkaisi mua todella nopeasti.
- E-eiku mä - mä olin just lähössä, se mutisi levottomana ja veti takin päällensä. Se näytti surkealta ja surulliselta. En mä ollut koko jätkään aiemmin juuri mitään huomiota edes kiinnittänyt, mutta nyt mä tunsin jotain outoa mielenkiintoa sitä kohtaan. Harmitti muutenkin sen puolesta. Jami heitti repun selkäänsä ja veti pipon päähänsä.
- Jami, sanoin kun jätkä kiirehti ovelle, - ethän sä pelkää mua?
- En, poika sanoi tiukasti ja vilkaisi mua. Mä en todellakaan halunnut, että kukaan, varsinkaan Jami, pelkäisi mua. Saatoin kuitenkin epäillä jätkän sanomisia. Se varmaan vihasi mua, tai meitä kaikkia. Jami katsahti mua nopeasti niillä ruskeilla silmillään ja kiirehti sitten ovesta ulos. Mä katsoin sen perään ja lähdin sitten otsa rypyssä pihalle.

Tiistain bilsan tunneilla me jopa saatiin tehtyä se esitelmä valmiiksi. Aika paskahan siitä tuli, mutta samapa tuo. Berg ei ollut erityisen tyytyväinen meidän sutaisuumme.
- Älä nyt sáatana ala valittaa kun niska limassa raadettiin, totesin ja maikka katsoi mua pyörittäen päätään.
- Saanen epäillä.
- Epäile toki, mutta se on vitun turhaa, sanoin ja haukottelin. Eetu löhösi pulpetin päällä ja Jami istui hiljaa tuolillaan. Berg ei pistänyt meitä parantamaan työmme jälkeä, joten lopputunti meni istuessa.
- Psyki ei pidäkään niitä pirskeitä, Eetu lausahti kohta.
- Ai? hymähdin vähän, - onks se ihan huonona?
- Psyki? Vähäsen, mut eiköhän se siitä selviä, Eetu sanoi ja kohautti olkiaan, - se sano juhlivansa vasta sit huhtikuun alussa.
- Alright.
Psyki, eli Petteri, oli eräs yhdeksäntoista -vuotias jätkä keskustan laidalla. Se järkkäili juhlia vähän väliä. Psyki oli vähän hämärä jäbä, kauppasi lääkkeitä ja käytti aineita, lähinnä piriä, mistä se oli nimensäkin saanut. Sillä meni välillä vähän huonosti. Roni liikkui joskus sen kanssa, mutta nykyisin nuo eivät olleet kai väleissä. Vaikka kuka nyt Ronin kanssa väleissä olisi? Mä en ollut mikään hillitön bileihminen, siis kyllähän mä join, mutta en mä saanut bileistä hirveästi irti. Oli ihan jees jutella ja juoda bisseä ja muuta, mutta muutoin. Enkä mä edes ollut sellainen yhdenillanjuttujen harrastaja kuin monet muut. Oli mulla niitä ollut, mutta ei mainittavan usein.

Ronia ei ollut näkynyt himassa pariin päivään. Ei sillä, että asia olisi jotenkin haitannut, päinvastoin. Mulla meni hermot broidiin ja sillä varsinkin meni hermot muhun. Viikko meni eteenpäin vitun hitaasti. Meillä oli se bilsan esitelmä torstaina, eikä se mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut luulla. Kyllä mä tiesin ja olin nähnyt aiemminkin miten vaikea Jamille oli puhua siinä luokan edessä, mutta kun Pete ja Eetu pahensivat tilannetta, niin kaikesta tuli ihan ylitsepääsemätöntä. Jami lannistui lopullisesti viimeistään siinä vaiheessa kun Pete alkoi huudella jotain epämääräistä ja Eetu päätti ruveta matkimaan Jamia. Mä olin ihan valmis iskemään jätkiltä hampaat kurkkuun. Miten ne viitsivät? Edes Berg ei puuttunut asiaan. Jami oli ihan surkeana ja mä autoin sitä sen verran, että luin sen jutun loppuun. Ei se jätkän laihoja hartioita nostanut ja kadottanut ahdistusta ja surkeutta sen silmistä, mutta ainakin mä yritin.

Mulla olisi ollut viimeiset tunnit teknistä, mutta en jaksanut mennä. Kävin vessassa ja lampsin sitten tyhjää käytävää pitkin ulko-oville. Joku istui portailla ja kun tunnistin sen jonkun Jamiksi, en mennytkään heti suoraan oville. Olihan se vähän hassua, että mä nyt hakeudun sen seuraan ja puhuin sille, kun en ollut koko vuonna sitä paljon huomioinut. Mä en tiedä, mutta jokin siinä pojassa kiinnosti, varsinkin kun mä olin saanut puhumaan sen parin viikon aikana enemmän kuin olin kuullut sen puhuvan koko vuonna. Jami kaivoi reppuaan, sulki sen sitten ja alkoi katsella jonnekin alaviistoon ajatuksissaan ja jotenkin surullisena. Se tajusi mut vasta kun seisahduin siihen portaiden alapuolelle. Jätkä säikähti vähän, mutta näytti samanaikaisesti myös hämmentyneeltä.
- Moro, eiks sulla oo tunti nytten? kysyin ja talsin pari porrasta eteenpäin kädet lökäreiden taskuissa.
- Mmh, mut e-en mä mee...
- Ai, mitä sulla ois?
- Kuvista.
Vilkaisin kelloa. Tunnit olivat alkaneet kymmenen minuuttia sitten.
- Mitä sä siinä istut? kysyin. Jami kohautti olkiaan ja katseli kengänkärkiään. Mun teki mieli sanoa sille että nostaisi katseensa, mutta jätin sanomatta. Se näytti surulliselta.
- Kuule, aloitin ja astelin jätkän viereen, - Eetu ja Pete oli tosi páskamaisia äsken.
- Mitä se sua liikuttaa? Jami sanoi äänessää uhoa. Poika kuitenkin punastui hienoisesti tajuttuaan uhmakkaan äänensävynsä ja laski äkkiä katseensa. Se oli jotenkin suloista.
- Muahan se just liikuttaa koska ne páskapäät on mun kavereita, totesin. Jami ei sanonut mitään, katseli vain alas. Mulle tuli mieleen yksi hassu ajatus. Jostain syystä mä halusin piristää tuota pörröpäätä, vaikkei se edes ollut mun kaverini tai mitään.
- Saanko tehä ehdotuksen? kysyin ja kyykistyin siinä portailla Jamin tasolle. Poika vilkaisi mua varovasti silmäkulmastaan.
- Sellasen ehotuksen, että kun meitsi ei jaksa lähtee tunnille ja sä et oo menossa tunnilles, niin lähtisit mun kanssa jonnekin vaikka niinku kahville tai jotain, sanoin. Jami ei näyttänyt uskovan korviaan. Jätkä katsahti mua epäuskoisena.
- M-mitä...? se kysyi hiljaa.
- Kahville, vai juotsä kahvia? Teetä? Limpparia? kyselin ja nousin ylös. Jami vilkaisi varovasti mua ja tällä kertaa katsoi jopa vähän pidempään silmiin. Niissä ruskeissa silmissä häivähti epäilys ja mä hymyilin jotenkin rohkaisevasti. Mä halusin, että se piristyisi - jotenkin mä todella halusin.
- Mä tarjoon, totesin vielä ja hetken aikaa pörröpää istui siinä hiljaa ja katseli lattiaa, kunnes nousi.
- Okei...
Vilkaisin jätkää rennosti hymyillen ja hyppäsin alas portailta. Jami talsi hiljaa perässä ja heitti repun olalleen. Se oli varmaan reilut kymmenen senttiä mua lyhyempi. Katsoin niitä vaaleita kasvoja ja punertavia sekaisia hiuksia, jotka eivät tällä kertaa olleet pipon alla piilossa. Me lähdettiin kävelemään pois koulun pihalta ja mä sytytin tupakan. Mä poltin ihan liikaa, se nyt tiesi tyhmempikin.
- Mennäänkö keskustaan, mä en oikeen tiiä mitään kahviloita tässä lähellä, sanoin ja imaisin tupakkaani.
- Juu... Jami vastasi hiljaa ja veti sinisiä lapasia paremmin käsiinsä. Vilkaisin vähän ympärilleni ja talsin kohti bussipysäkkiä. Mä kyllä tiesin, että sekä mä että Jami saataisiin vähemmän positiivinen kohtelu jos joku mun kaveri, varsinkin Räsälä, tulisi vastaan. Vaikka ihan sama se mulle oli, lähinnä mä ajattelin Jamia.
- Millanen perhe sulla on? kysyin kun en oikein muutakaan keksinyt. En mä Jamin kanssa voinut alkaa heittää mitään lapsellista ja paskaa läppää niinkuin muiden jätkien. Me pysähdyttiin linja-autopysäkille ja Jami vilkaisi mua vähän hermostuneena kysymyksestä.
- No siis... Mä a-asun mun äidin kanssa...
- Okei.
- Oliks se pikkutyttö sillon sun - niinku siskos? Jami kysyi ja näytti saaneen ainaki hieman rohkeutta puhumiseensa vaikka ääni olikin hiljainen.
- Ai Ronja? Joo, tai siskopuoli.
Jami nyökytteli hiljaa ja katsoi maata huultaan purren. Se oli edelleen jotenkin lannistuneenoloinen, mutta kai sitä vähemmästäkin lannistui. Mä katselin sitä ja viskasin tupakan maahan. Jotenkin Jami oli, en mä tiedä - suloinen? Oli tosi helvetín outoa ajatella jostain jätkästä sillä tavalla, mutta minkäs mahtoi. Jami oli jotenkin viaton ja hauras, mutta samalla salaperäinen ja mun teki mieli tutustua siihen paremmin. En tiedä miksi musta nyt tuntui tältä. Hymähdin vähän. Siis ajatteliko se häirikkö-Julius tosiaan tällä tavalla? Raavin vähän niskaani ja Jami vilkaisi mua pikaisesti silmäkulmastaan.

Kun me päästiin keskustaan, me lähdettiin kävelemään kohti Cafe Housea. Jami oli vieläkin joten epäilevä ja häkeltynyt.
- Mitä sä haluut? kysyin kun me asteltiin sisälle melko tyhjään kahvilaan.
- Jos vaikka kahvia... Jami sanoi arasti ja otin lompakostani vitosen.
- Alright, hymyilin vähän, - mä voin käydä hei tilaa, mee sä johonkin pöytään.
Jami vilkaisi mua varovasti ja nyökytteli sitten. Katsoin kuinka jätkä suunnisti nurkkapöytään ja istui alas. Mä lampsin kassalle ja tilasin kaksi kahvia. Sitten kannoin tarjottimen Jamin pöytään ja istuin poikaa vastapäätä.
- Kiitti, Jami sanoi hiljaa ja vilkaisi mua nopeasti.
- Mistä?
- No niinku... Tästä kahvista ja muutenki.
En alkanut kysellä mitä Jami tarkoitti "muulla", mutta heilautin kättäni huolettomasti.
- Eipä mitään, sanoin ja hörppäsin kahviani, - ai sáatana tää on kuumaa.
Jami pyöritteli kuppia sormissaan ja näytti ainakin vähän iloisemmalta kuin hetki sitten.
- Mistä sä muutitkan tänne sillon viime keväänä? kysyin ja katsoin poikaa.
- Pääkaupunkiseudulta, Jami vastasi varovasti, - o-ootsä asunu aina täällä?
Mulle tuli jotenkin helvetín hyvä fiilis kun mä sain sen puhumaan noinkin paljon.
- Jeah, täällähän mä, sanoin ja hörpin kahviani. Tunsin Jamin katseen itsessäni, mutta heti kun käänsin oman katseeni poikaan, se kääntyi katsomaan jonnekin alas.
- Näytänkö mä oikeesti noin rumalta kun sä et voi kattoo mua? kysyin vitsillä ja virnistin. Jamin kalpeille kasvoille nousi pieni puna ja jäbä vilkaisi mua varovasti niillä ruskeilla silmillään. Ei se saanut sanottua mitään, näytti vain hämmentyneeltä. Mä en tiedä, mutta mun mielestä se oli suloista, siis se, että joku oli vähän ujo.
- No joo, ei se mitään, sanoin hymyillen ja nostin kupin huulilleni. Jami haroi vähän hiuksiaan ja vilkaisi minua hörppien sitten kahviaan.
- Mitäpä meinasit hiihtolomalla? kysyin ja join viimeiset tipat kahvistani. Ensiviikko todellakin oli lomaa, mä en edes muistanut.
- En mä mitään varmaan... Jami mutisi. Vastaus oli samankaltainen kuin bussipysäkillä viime viikonloppuna. Jamilla ei tainnut juuri olla kavereita. Poika joi mukinsa tyhjäksi ja katsoi sitten melko lasittuneesti ikkunaan. Me istuskeltiin siinä vähän aikaa kunnes noustiin ylös ja suunnattiin pihalle kahvilasta. Huomenna olisi perjantai ja kun Psyki peruutti ne pippalonsa niin mä en varmaan tekisi mitään ihmeellistä. Haukottelin hieman ja me suunnattiin bussipysäkille. Tuuli puhalsi aika kovasti vasten ja mä katsahdin Jamia. Tuuli tarttui sen pörröisiin punaruskeisiin hiuksiin ja mä mietin, että jos tuulisi yhtään kovempaa niin mä joutuisin pitämään Jamista kiinni, ettei se kaatuisi kumoon tuulen voimasta. Hymähdin huvittuneena ajatukselleni ja katsoin poikaa. Se oli niin kuin jokin eksynyt ja pelokas menninkäinen tai enkeli tai jokin muu satuhahmo, enkä mä voinut olla ajattelematta etteikö se oikeasti ollut jotenkin suloinen. Tai niin kuin mä aiemmin totesin - kaunis. Mä en tiedä miten mä en aiemmin ollut kiinnittänyt asiaan huomiota. Ehkä mä en vain ollut uskonut voivani pitää jotain jätkää kauniina tai suloisena. Helkkarin hassua.

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   15.5.10 16:45:57

Aivan ihana pätkä :))
Varsinkin tuo loppu: "Ehkä mä en vain ollut uskonut voivani pitää jotain jätkää kauniina tai suloisena. Helkkarin hassua."
Todella ihanasti kirjoitat<3

Lähettäjä: Roxi 
Päivämäärä:   15.5.10 17:43:01

namss<3 laita lisää vain_;)

Lähettäjä: Scccream 
Päivämäärä:   15.5.10 17:56:27

WOW ! Upeeta tekstiä , jatkoa äkkiä . Koukutus..

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   15.5.10 18:34:25

Tosi hyvä, jatkoo :D

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   15.5.10 21:45:35

Tää on ihana. <3

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   15.5.10 23:12:07

ai hitsi toi Julius on sitte nii ihana = ) jatkoa!

Lähettäjä: Smirre 
Päivämäärä:   16.5.10 00:04:03

Awwss <33 jatkoa :))

Lähettäjä: Eifely 
Päivämäärä:   16.5.10 17:39:14

Jatkoa < 33 . Tykkään paljon.

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   16.5.10 18:38:53

aawwws<3 tää on ihana jatkoo vaan äkkii:D

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   16.5.10 21:53:39

Awww♥ IHANA! Julius ihuna ♥

Lähettäjä: Eifely 
Päivämäärä:   16.5.10 22:12:18

Musta Jami on se ihanempi <3

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   17.5.10 16:47:07

oi ihanaa jatkoo pian!♥♥♥ :))

Lähettäjä: maiy 
Päivämäärä:   17.5.10 21:13:48

ihana<3 etenee mun mielestä justiinsa sopivaa vauhtia, kuvailu on hyvää ja hahmot suloisia.. eikä oo sattunu väärinkäsityksiäkään kertaakaan, mikä itteäni ainakin häirittee jos joku kohta on sekainen.. yritä jotain saada irti tästäkin ;)

Jatkoa!♥

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   17.5.10 23:33:14

Jatkoo <3

Lähettäjä: kode @ school 
Päivämäärä:   18.5.10 11:05:47

Kiitos! Kiva et tää on saanu lukijoita :D Jatkoo luultavasti huomenna. Nyt on kauheesti koulujuttui ja yritän niitä tehä, mutmut, katellaan huomenna <;

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   18.5.10 14:49:08

jei, toivottavasti saatais jatkoo huomenna ;)

Lähettäjä: Hiutale 
Päivämäärä:   18.5.10 15:20:21

Täälläkin uusi lukija ilmoittautuu. Mielenkiintoinen tuo kahden pojan välinen luonteiden kontrasti. Jään mielelläni odottamaan jatkoa! :)

Lähettäjä: Hippo 
Päivämäärä:   18.5.10 22:11:42

äää!! jatko nopeesti! :D

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   19.5.10 13:05:33

tuleehan tänään jatkoo? ♥ :))

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   19.5.10 17:21:28

Lähettäjä: huuko
Päivämäärä: 19.5.10 13:05:33

tuleehan tänään jatkoo? ♥ :))

Lähettäjä: jumputti 
Päivämäärä:   19.5.10 20:33:36

Heii tää on aivan mahtava ja ihana ja kaikkee!! ♥ Jatkoa todellaki oottelen, niinku varmaa kaikki jotka tätä lukee! Nii mahtava tarina, ja etenee just sopivaa vauhtia :)

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   19.5.10 20:47:07

Noin, tässäpä jatkoa. En oo oikeen tyytyväinen tähän pätkään, mutta en saanut sitä muokattuakaan mitenkään paremmaksi. Uh, koittakaa kestää (:

Jami

Hiihtoloma. Tavallaan olin innoissani lomasta, mutta tavallaan taas sillä ei ollut mitään merkitystä. Äiti kutsui pikkusiskonsa ja tämän miehen kylään heti lauantaina. Leenalla ja Mikolla oli kaksi lasta, 7-vuotiaat kaksoset Matias ja Maria, joita nuo eivät oikeastaan saaneet kuriin. Oikeastaan olisin mielummin ollut poissa talosta yliaktiivisten serkkujeni takia, mutta viileä ulkoilma ei houkutellut.

- Mitenkäs se Jamin koulunkäynti on sujunut? Leena kysyi kun me istuttiin ruokapöydässä. Vilkaisin tätiäni pikaisesti.
- Ihan jees...
- Se on kohta peruskoulu pulkassa sitten.
- Niin.
Ei todellakaan yhtään inspiroinut puhua koulusta, mutta ilmeisesti Leenalla ei ollut minulle muuta sanottavaa. Mikko ja Leena katsoivat minua pitkään, ilmeisesti miettien miten surkea vähäsanainen kundi minä edelleen olin, ja teki mieli sanoa, että lopettaisivat sen katsomisensa. Ahdisti vähintäänkin paljon jos ihmiset tuijottivat. Hymähdin vähän ja pyörittelin spagettia haarukassani. Mieleeni oli viimeisen parin päivän aikana mahtunut vain yksi ihminen - Julius nimittäin. Yleensä en varsinaisesti ajatellut ketään ihmisiä, edes Juliusta, kotona ollessani, mutta pojan torstainen käytös sai olon tuntumaan todella hämmentyneeltä. Oli kai Julius ennenkin nähnyt minut yksikseen istuskelemassa, mutta ei ollut tehnyt mitään, tuskin edes katsettaan uhrannut - ja entäs nyt? Olin melko varma, että olin nähnyt unta tai jotain. Miksi Julius minulle tulisi puhumaan, saatika pyytäisi kahville? Haroin sotkuisia hiuksiani. Olin kyllä näyttänyt vain idiootilta kun en ollut saanut sanottua oikein mitään.

Syötyäni suuntasin huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Ei minua varsinaisesti haitannut olla yksin, siihen oli tottunut ja olin niin surkea sosiaalisissa tilanteissa, että olisin kuitenkin vain ahdistunut jos olisin viettänyt aikaa jonkun kanssa. Toisaalta tieto siitä, että aloin eristäytyä kokoajan enemmän, sai oloni vieläkin surkeammaksi. Pitäisi kai rohkaistua ja muuta, mutta ei se ollut niin helppoa. Otin hupparin päältäni ja vilkaisin itseäni seinällä olevasta kokovartalopeilistä. Olin aina ollut laiha, johtui kai geeneistä, mutta varsinkin kun viime vuonna koin järjettömän kasvupyrähdyksen, paino oli jäänyt todella jälkeen. Eikä minulla edes ollut mitään lihaksiakaan, ei mitään millä puolustautua, ei kai ihme, että minua oli niin helppo polkea. Rypistin kulmiani ja katsoin peilin kautta omiin ruskeisiin silmiini. Punaruskeat hiukset olivat sotkussa, kuten tavallista. Mietin miten kukaan poika voisi ikinä kiinnostua minusta kun olin niin arka. Miten voisin ikinä näyttää Juliuksen silmissä edes vähän siedettävältä?

Loma eteni hurjan nopeasti, vaikken minä varsinaisesti edes tehnyt mitään. Perjantai-iltana talsin kaupoilta kotiin päin. Kello lähenteli yhdeksää ja vaikka päivät olivat alkaneet pidentyä, oli ulkona melko hämärää. Kävelin nopein askelin viileässä ilmassa ja päätin oikaista ammattikorkeakoulun pihan kautta. Ei kai olisi kannattanut, sillä piha ei ollut täysin tyhjä. Muutama humalainen poika hoippui vähän matkan päässä ja koitin mennä nopeasti, etteivät nuo huomaisi minua.
- Hei sä siellä, oisko sulla röökiä!? kuului kuitenkin kohta huuto. Pidin katseeni maassa ja pidensin askeleitani. Pojat hoippuivat perääni ja yksi noista juoksi minut kiinni. Tunsin käden olkapäälläni.
- Hei víttu kuulitsä? se kysyi ja kun tunnistin ääneen, minulle tuli vielä suurempi halu juosta pois tilanteesta. Räsälä. Jalat eivät kuitenkaan toimineet.
- No mutta, sehän on Jami! Räsälä hihkaisi kun tunnisti minut. Koitin ravistaa pojan käden olkapäältäni, saaden Räsälän vain koventamaan otettaan.
- Kuka siellä on? joku mumisi ja ne kaksi muuta vanhempaa poikaa hoippuivat luokseni, - onko sitä tupakkia?
- Ei taida Jamilla olla, Räsälä totesi ja ennen kuin ehdin edes tajuta poika oli työntänyt minut voimalla tiilisenää vasten. Kurkkuun nousi pala. Jätkät nauroivat minun säikähtäneelle ilmeelleni.
- P-päästä irti, sanoin hiljaa ja Räsälä nauroi humalaisesti, koventaen otettaan.
- Ei kato kannata liikkua illalla yksin ulkona, se virnisti häijysti, - ei sillä, että sulla mitään seuraa ikinä nyt oliskaan.
- O-oikeesti, anna olla... Koitin päästä pois siitä seinän ja Räsälän välistä, mutta en luonnollisesti onnistunut. Toinen niistä vanhemmista pojista nauroi ja oli lentää kumoon humalansa takia. Koitin työntää Räsälää pois vähän suuremmalla voimalla, mitä ei olisi kannattanut tehdä, sillä kohta tunsin nyrkiniskun kasvoissani. Humala vähensi lyönnin voimaa, mutta kyllä se silti sattui. Ynähdin hiljaa, mutta pidin tasapainoni. Pelko kasvoi pään sisällä joka sekunti. Räsälä nauroi ja nostin käden surkeana poskelleni.
- Räsälä lopeta, víttu me tultiin vaan röökiä ettimään, kauempana seisova poika sanoi.
- Niin, ja jos ei oo röökiä tarjota, niin sitten saa víttu kärsiä siitä, Räsälä sanoi ärähtäen ja toivoin joka solullani, että nuo antaisivat minun olla. Kohta Räsälä kuitenkin iski jalkansa polvitaipeeseeni ja sai minut lysähtämään polvilleni.
- Vitun säälittävä jätkä, Räsälä sylkäisi ja paiskasi minut seinää vasten. Pää kolahti tiileen ja uusi ynähdys purkautui huuliltani. Sattui.
- Lähetään víttuun jätkät, oikeesti, se kauempana seisova poika mutisi. Tuijotin maata hermostuneena ja kohta näin Räsälän kengänkärkien kääntyvän poispäin. En uskaltanut katsoa ylös, en edes silloin kun kolmikon nauru ja kovaääninen puhe katosivat kulman taakse. En saanut itseäni edes ylös siitä kylmästä ja lumisesta maasta. Kädet tärisivät ja henkeä ahdisti, inhottavat takaumat tuntuivat nousevan mieleen, vaikka koitin olla ajattelematta isää. Miksen minä osannut puolustautua?

En ehtinyt kyhjöttää siinä maassa edes kauaa kun kuulin taas askeleita. Hetken ajan pelkäsin Räsälän tulleen takaisin, mutta kun kuulin pihalla kävelevän pojan äänen, tunsin jonkinlaista helpotusta.
- Hei jäbä oot sä ihan okei?
Juliuksen ääni sai jostain syystä vähän rauhoittumaan, vaikka pelkäsinkin poikaa edelleen. Mietin miten tyhmältä näytin siinä maassa vertavaluvana ja päätin koittaa nousta.
- Jami? Julius tunnisti minut ja tuli lähemmäs, - hitto, mitä sulle on käyny? se jatkoi ja mietin kuvittelinko kun kuulin hienoisen huolen pojan äänessä.
- M-mä... ynähdin, mutta olin niin hermostunut, etten saanut sanottua mitään älykästä. Niin kuin nyt saisin muutenkaan. Otin käden vertavaluvalta poskeltani ja aloin nousta ylös, tuntien kohta Juliuksen käden kyynärvarressani. Poika auttoi minut pystyyn, enkä saanut edes katsottua muuta kuin kengänkärkiäni. Jalkaan sattui, mutta olin kuitenkin ihan yhtenä kappaleena. En tajua miksi Julius edes auttoi minua.
- Sä valut verta, kuka sua oikeen löi? poika puhui ja tuijottelin maata hammasta purren. Peruutin pari askelta kauemmas ja pyyhkäisin poskeani.
- Jami?
- M-mun pitää nyt m-mennä, mumisin ja käännyin hermostuneena. Kohta tunsin Juliuksen käden kuitenkin puristuvan kevyesti ranteeni ympärille ja säpsähdin. Pojan kosketus pelotti juuri nyt, tässä mielentilassa halusin vain juosta kotiin. Jonnekin missä ei ollut pimeitä katuja ja varjoja tai muita ihmisiä. Jonnekin, missä kukaan ei voinut tehdä minulle mitään.
- Ä-älä... pihahdin ja tunsin Juliuksen katseen itsessäni.
- Miks sä pelkäät Jami? se kysyi ja käveli lähemmäs, - miks?
- E-en mä pelkää...
- Pelkääthän, Julius sanoi, - saat sä pelätä, mutta mä en halua, että sä pelkäät mua.
Suljin silmäni ja purin huultani, jaksamatta yrittää päästä Juliuksen otteesta. Kädet tärisivät edelleen ja ahdistus puristi rintaa, vaikka tiesin, ettei Julius tekisi mitään. Tai mistä sen ikinä tiesi?
- Jami, voitsä kattoo mua? poika lausahti ja avasin silmäni, vilkaisten Juliusta nopeasti. Se näytti yhtä hyvältä kuin aina ennenkin, mutta en pystynyt silti katsomaan silmiin. Julius oli lähempänä kuin ikinä. Milloin tahansa muulloin se olisi saanut mahanpohjassa heittämään, mutta juuri nyt vain pelotti.
- Sä täriset, Julius sanoi hiljaa ja päästi irti ranteestani, - sori, jos mä pelotan sua.
- Et sä, ku.. m-mä en vaa... sanoin ääni väreillen. Julius astui eteeni ja katsoi minua. Pelotti, ja silti samaan aikaan minun olisi tehnyt vain mieli painautua pidempää poikaa vasten ja kiertää kateni tämän ympärilleni. Tosin silloin Julius olisi ainakin pitänyt minua idioottina.
- Sun silmäkulma on auki, poika sanoi ja jotenkin empien nosti kätensä. Suljin silmäni, mutta yllätyin kun Juliuksen sormet laskeutuivatkin varovasti poskelleni ja pyyhkäisivät verta pois. Värähdin vähän ja pakitin äkkiä pari askelta taaksepäin.
- Sori, Juliuksen suusta pääsi, - víttu, sori Jami, oikeesti.
En oikeastaan tiennyt mitä Julius edes pyysi anteeksi, mutta olo oli muuttunut aika sekavaksi. En tajunnut mikä pojalla oli tämän tullessa niin lähelle, mutta minulle tuli kiire.
- Mä menen... mumisin hermostuneena ja sen sanottuani käännyin äkkiä. Lähdin nopein askelin pois ammattikorkean pihalta ja suunnistin hermostunein askelin kohti kotia. Julius ei lähtenyt perääni tai huutanut mitään - tai minä en ainakaan kuullut. Pistin vain levottomana jalkaa toisen eteen. Matka tuntui ikuisuudelta, mutta siltikin uskalsin hengittää kunnolla vasta kun pääsin kotiini ja takaisin omaan huoneeseeni.

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   19.5.10 20:57:18

Vooiiiiii..! <3 Ihihihi Julius on ihana <3

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   19.5.10 21:01:24

Tittiddiii! Jami ja Julius yhteen sopii ..... JAtkoa <3

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   19.5.10 21:31:52

Aww, Julius on liian ihana<3 :')

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   20.5.10 00:48:40

Tosi ihana, jatkoo <3

Lähettäjä: Aislinn~ 
Päivämäärä:   20.5.10 06:41:23

Ooh, loistavaa! Tosin oon niin kärsimätön että haluaisin pientä kiihkeää äksöniä näiden välille >:---) No, kai se odotus jossain vaiheessa palkitaan!~

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   20.5.10 13:06:24

Ihana!<3 Juliuksen pätkää ootellessa, jatkoA!

Lähettäjä: ghjdhgskdg 
Päivämäärä:   20.5.10 14:58:45

ihana tää ♥ vähän häiritsee noi kirosanat tuossa tekstissä, mutta ei muuten mitään. :)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   20.5.10 19:08:27

ihana jatkooo♥♥♥♥♥ ;p

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   20.5.10 23:20:21

Lähettäjä: verenhimoinen (:
Päivämäärä: 20.5.10 13:06:24

Ihana!<3 Juliuksen pätkää ootellessa, jatkoA!

Lähettäjä: Eifely 
Päivämäärä:   21.5.10 06:54:31

Aivan ihana < 3 Jatka nopeasti !

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   21.5.10 08:22:54

Huitelen viikonlopun muualla mut sunnuntaina tulee jatkoa :>

Ja kiitos kommenteista kaikille! Lisää vaan. Mitä mieltä ootte kirjotustyylistä? Juonesta? Henkilöistä? Ympäristöstä? Mitä toivotte tulevalta (ongelmia, söpöilyä, draamaa)?

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   21.5.10 13:20:18

kirjotustyyli: tosi kiva
juoni: hauskasti keksitty
henkilöt: aaaaww♥
ympäristö: ihan ok

Ois kiva et tulevissa pätkissä ois vähän söpöilyä mut kans jotain tappeluita Räsälän kans? aaaw oon ihan in lööv tähän tarinaan♥ :D

Lähettäjä: Eifely 
Päivämäärä:   21.5.10 15:28:08

Aaw paa jompikumpi itkemään <3 . Mä niin rakastan sitä homotarinoissa ja leffoissa, jos toinen itkee ja toinen tulee lohduttaan.

Lähettäjä: Helinä K. 
Päivämäärä:   22.5.10 13:36:54

ihana, ihana ihana ihana ihana ihana!! <3
jatka, sait uuen lukijan :3

vähän häiritsee kun on tekstii niin paljon putkee, mut johtunee mun kirjotustyylistä ku kirjotan sellassii kappaleit tosi paljon sillee jännäst ja selitän taas kaikkee outoo 8)

[right]NicNac, taas[/right]

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   22.5.10 13:51:23

Tulevalta söpöilyä ja draamaa :P .. komppaan huukoa =)

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   22.5.10 17:32:40

Helinä, sä jotenkin ilmestyt aina niihin tarinoihin missä mä oon >.< ::DD

Lähettäjä: Helinä K. 
Päivämäärä:   22.5.10 19:20:14

nii Niksu, poikarakkaus ja rakkaus muuteki yleensä? : D

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   22.5.10 19:37:35

Helinä, no toikin on tottaa :::DDDDD <3

Lähettäjä: _mangusti_ 
Päivämäärä:   23.5.10 21:18:59

Ihana pätkä :3

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   23.5.10 21:44:40

Jatkoo <3

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   23.5.10 22:36:22

haluun jatkooo=)

Lähettäjä: pupuli 
Päivämäärä:   23.5.10 23:32:25

lisää lisää lisää!!! :P ihana tarina<3

Lähettäjä: pupuli 
Päivämäärä:   24.5.10 02:22:26

sääli et yöl ei kukaa oikee näit tänne kaikaa laita '-.-

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   24.5.10 09:27:49

Kiitos kommenteista! :> koitetaan keksiä jotain kivaa, eiköhän sekä söpöilyä että ongelmia oo luvassa. Mutmut, tänää jahka pääse kotiin niin alan rustailla tuota seuraavaa pätkää :--)

Lähettäjä: huuko 
Päivämäärä:   24.5.10 16:23:25

jeee!♥

Lähettäjä: mahdoton 
Päivämäärä:   24.5.10 18:39:38

Tykkään hirveesti, mutta silmään osuu paljon kirjotusvirheitä. Siinä kun parannat ni perfect. :)

Lähettäjä: Lev<3rakastanSua 
Päivämäärä:   24.5.10 20:57:03

O_O

Aivan ihanaa tekstiä ♥ Siis ihan järisyttävän ihanaa <333 LOVETAN... Julius on aivan taivaallisen sulone ♥

JATKOA JATKOA JA PIAN!!! ♥

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   25.5.10 20:12:50

Olipas tää tippunut :o Mut kiitti kommenteista ja saa kyllä ilmotella missä kaikkialla niitä virheitä on, niin korjailen tonne koneelle sit :) Tässäpä nyt piiitkä pätkä Juliusta. Tuli vähän sekavaa tekstiä, mut toivottavasti tästä saa jotain irti. Kommenttia vaan ihmiset :>

Julius

- Ikola, mä pyydän viimeisen kerran keskittymään opetukseen! Salmi ärähti. Käänsin katseeni Petestä maikkaan ja kohotin vähän kulmiani.
- Täh?
- Jos mä vielä kerran kuulen sun hölisevän siellä takana, niin se on heti jälki-istuntoa, äijä sanoi uhkaavasti.
- No anna sitä istumista samantien kun kuitenkin mieli tekee, tuhahdin ja valuin alemmas tuolillani. Salmi katsoi mua ärtyneenä. Se oli kaulaansa myöten täynnä meitä kaikkia ja jos mä olisin se, niin vaihtaisin vaikka alaa. Kai sen nyt näki päällepäin miten sitä miestä vítutti olla töissä täällä. Huokaisin vähän ja katseeni hakeutui toisella seinustalla istuvaan kundiin. Se istui hiljaa paikoillaan ja näytti tapansa mukaan vähän levottomalta. Sen vasempaa poskea koristi pieni punainen jälki ja mä olin saanut eilen - maanantaina siis - selville kuka sen siihen oli tehnyt. Teki mieli käytellä vähän nyrkkejä Räsälään, mutta ei sitä vastaan kukaan kovin mielellään noussut. Se oli vähän sekaisin, Räsälä siis, korvien välistä. Puraisin huultani ja kallistin vähän päätäni. Mulle tuli mieleen se perjantainen kohtaaminen siellä koulun pihalla. Jamissa oli jotain hassua vetoa - en mä tiedä, mutta jotenkin mä tunsin jotain suojelunhalua sitä kohtaan. Olihan se outoa koska me oltiin kuitenkin oltu melkein vuosi samalla luokalla ja mä huomasin jätkän vasta nyt.

Jami nosti kätensä hiuksiinsa ja antoi sormiensa kulkea punaruskeiden suortuvien lävitse. Sitten se käänsi katseensa luokan etuosasta pöydällä majailevaan yhteiskuntaopin kirjaansa ja puri huultaan ajatuksissaan. Mua hymyilytti vähän. Pieni, viaton ja silti niin salaperäinen.
- Mitä víttua se Jusa oikeen virnuilee? Pete mölähti ja säpsähdin ajatuksistani. Käänsin katseeni Eetuun ja Peteen.
- Se on rakastunut, Eetu totesi ja mä kohotin kulmiani.
- Niin oonkin, hymähdin ja virnistin, - Salmeen nimittäin.
- Mä niin arvasin ton! Eetu älähti ja katsoi nelikymppistä opettajaa, - Jusa on aina ollu noihin vanhempiin miehiin päin, se totesi ja siinä vaiheessa Pete revähti nauruun. Muutama muu naurahteli myös.
- Indeed, virnistin ja katsoin Salmeen, joka oli kääntänyt tuijottamaan meitä ärtyneesti.
- Nyt pojat se suu kiinni, minun tunnillani keskitytään opetukseen! se ärähti, - ja Ikolalle tulee se tunti nyt, eikä Tuhkasella ja Vilenilläkään ole kaukana.
- No ohhoh, Eetu hymähti. Mä irvistin vähän ja vilkaisin kelloa. Kymmenen minuuttia vielä. Pieni huokaisu purkautui huuliltani. Annoin katseeni vaeltaa takaisin Jamiin ja huomasin pojan vilkaisevan mua varovasti silmäkulmastaan.

Päivät menivät hitaasti eteenpäin, maaliskuu vaihtui huhtikuuksi ja sitä rataa. Musta tuntui, että Jami vältteli mua. Se tuntui välttelevän kaikkea - ja kyseinen asia, syystä jota en tiedä, harmitti mua aika hitosti. Se oli huhtikuun loppupuolen torstaipäivä kun mä lampsin koulun jälkeen yksikseni bussipysäkille ja Jami seisoskeli pysäkillä lapasin vuoratut kädet mustan hupparinsa taskuissa. Se oli ollut muutaman päivän poissa koulusta. Mä heitin tupakan lumen alta esiin tulleeseen asfalttiin ja kävelin kundin luokse. Ketään ei varteenotettavaa henkilöä ei näkynyt lähistöllä joten mä saatoin huoletta puhua Jamille - tosin suoraansanottuna mua ei haitannut pätkääkään vaikka Räsälä tai Eetu tai kuka tahansa olisi nähnyt.
- Tsau, morjenstin ja Jami säpsähti. Se ei ollut huomannut mua. Poika nykäisi nappikuulokkeen korvastaan ja vilkaisi mua nopeasti ja selvästi ihmeissään.
- Moi...
- Mitäs jäbä? heitin ja katsoin Jamiin. Se oli kiertänyt suuren harmaan kaulaliinan kaulansa ympärille ja vilkuili mua sen takaa. Mulle tuli mieleen siitä jokin Disneyn tai muun piirrosleffan hahmo. Hymähdin hieman huvittuneena ajatukselleni.
- Mi-mitäs tässä, vähän kipeenä ollu... Jami mutisi ja katseli tielle.
- Jeah, niin mä aattelinki ku sua ei oo näkyny, sanoin ja katselin lyhyempää kundia. Se vaihtoi painoa jalalta toiselle levottomana.
- Mites hiihtoloma? kyselin. Jami katsahti mua hermostuneena. Kai se luuli, että mä alkaisin puhua siitä ammattikorkean pihalla tapahtuneesta jutusta, mutta en mä meinannut koska Jami olisi muuttunut vain levottommammaksi.
- Iha jees, poika mutisi ja otti kädet taskuistaan, - e-entäs sun?
- Siinähän se, siellä täällä pyörien ja silleen, aika tylsää, selostin ja kaduin sanomisiani melkein heti. Tuskin mulla oli oikeutta alkaa valittaa tylsyyttä kun sentään omistin kaveriporukan, jonka kanssa pystyin hengaamaan milloin vain, kun taas Jamilla ei ainakaan koulussa ollut ketään. Hitto. Jami nyökytteli hiljaa ja katseli tielle. Sillä oli vähän kylmä ja mun teki mieli kiertää käteni sen harteille, mutta se olisi ollut jo aika homomaista. Hymähdin vähän. Silloin Jami vasta olisikin säikähtänyt. Raapaisin vähän niskaani ja kirosin ajatuksiani, jotka tuntuivat tätä nykyä liittyvän todella usein juuri tuohon vieressäni seisoskelevaan poikaan. Sillä oli ihan hassu vaikutus muhun - ja se oli kuitenkin jätkä, joten mä käsittänyt itseäni, tuntemuksiani ja ajatuksiani. Oli todella hankala myöntää sitä tosiasiaa, että Jami vaikutti hemmetin mielenkiintoiselta ihmiseltä.

Kundi katsoi tielle ja rypisti otsaansa.
- Se on näköjään myöhässä, totesin tarkoittaen bussia. Laitoin nyrkit lökäreideni taskuihin ja katselin tielle.
- Niin... Tai sit se meni jo, Jami vastasi hiljaa ja kohautti olkiaan.
- Onks sulla kiire jonneki? kysyin ja vilkaisin poikaa.
- Eiku... Tai siis ku m-mulla ei oo avaimia mukana ja äiti menee asioille, eikä m-mulla oo kännykässä akkua, enkä mä tiiä kerkeenkö kotiin ennen ku se lähtee, se selitti hieman levottomana ja vilkaisi mua, katsoen sitten taas tielle.
- Voithan sä tulla mun luo siks aikaa, heitin, vaikka olin melko varma, että Jami värjöttelisi mielummin vaikka ulko-ovellaan kun tulisi mun luokseni. Jätkä katsoi mua epäuskoisena.
- Niin ei kato tarvii jäädä ulos jos sun mutsis ei ookaa kotona, jatkoin ja katsoin Jamia, - siis jos vaan haluut.
- O-ootsä tosissas? se kysyi hiljaa ja mä virnistin.
- No en, vastasin ja hymyilin, - tietysti mä oon tosissani, miks sä aina epäilet?
- Ai... En mä tiiä, tai ku sä vaan.. Tai siis... Tai ei mitään, Jami mutisi ja mä katsoin sitä kohottaen vähän kulmiani.
- Ai ku mä oon Julius ja ihan kusípää? kysyin ja hymyilin vinosti. Jami katsahti mua hieman levottomasti.
- En mä sitä meinannu, se ynähti.
- No hyvä, vastasin rennosti, - mut jos sulla ei oo muita varasuunnitelmia, niin sä voit tulla meille.
- O-okei, kiitti, Jami sanoi varovasti ja katsahti mua. Mä huomasin bussin kaartavan kulman takaa ja soin Jamille rennon virnistyksen, kunnes käänsin katseeni luokse ajavaan linja-autoon.

Kun mä avasin bussimatkan jälkeen meidän ulko-oven, Jamin ilme ei ollut maailman rentoutunein. Mä en käsittänyt, että mikä sitä hermostutti.
- Täällä on vähän sotkusta, totesin ja päästin Jamin sisälle asuntoon. Pörröpää asteli varovasti peremmälle ja katseli ympärilleen. Se oli jotenkin eksyneennäköinen, niin kuin ei olisi ollut ihan varma, oliko ollut viisasta tulla tänne.
- Haitko sä Ronjan? kysyin sohvalla löhöävältä Ronilta.
- No joo joo víttu, se murahti ja vilkaisi mua. Ronia sai oikeasti patistaa hakemaan Ronja eskarista edes kerran viikossa. Paskíainen koko jätkä, vaikka kyseessä olikin mun isoveljeni.
- No ihme hippejä säki meille tuot, Roni sanoi kun huomasi levottoman Jamin, - ootsä vaihtanu kaveriporukkaa? broidi jatkoi ivaa äänessään ja mä tuhahdin.
- Se asiahan kuuluu ihan vitun paljon sulle, totesin ja moikkasin huoneessaan leikkivää pikkusiskoa sekä tämän kaveria Minkaa, katsoen sitten Jamia.
- Haluutsä jotain? Kahvia? Kokista? Bissee? kyselin ja poika pyöritti päätään.
- En mä...
Kallistin vähän päätäni ja nyökkäsin, viitaten kundin sitten huoneeseeni.

- Täällä vasta onkin sotkusta, hymähdin, - mut istu mihin haluut, jatkoin ja lysähdin sängylle. Jami valitsi kauimmaisen paikan, istui nojatuoliin ja katseli ympärilleen.
- Ei kannata välittää tosta Ronista, se on vähän víttupää, totesin ja Jami katsahti mua.
- Onks se sun veljes?
- Jeah, se punkkaa nyt täällä kun kämppä meni alta, vastasin olkiani kohauttaen. Jami nyökytteli vähän ja katseli sylissä lepääviä käsiään. Mä katsoin poikaa mietteliäänä. En kai mä olisi uskonut ikinä oleva tällaisessa tilanteessa. Tuskin mä olin koko vuonna edes ajatellut Jamin olemassaoloa ja nyt poika istui siinä mun nojatuolissani ihan vapaaehtoisesti - ja mä olin asiasta hemmetin iloinen.
- Niin sulla ei siis oo sisaruksia? kysyin ja Jami nosti varovasti katseensa.
- Ei.
Katselin pojan vaaleisiin kasvoihin ja koitin tavoitella sen katsetta, mutta Jami vilkaisi mun silmiini vain pikaisesti. Jälki sen poskessa oli hälvennyt lähes täysin ja hyvä niin. Nojauduin vähän seinää vasten ja annoin sitten katseeni vaellella huoneessa.
- Oot sä muute täyttäny kuustoista jo? jatkoin puhumistani ja käänsin katseeni takaisin nojatuolissa istuvaan pörröpäähän.
- Juu... Tossa vuoden alussa, se sanoi vaisusti ja kohtasi mun katseeni vähän pidempään. Mä hymyilin rennosti ja Jami painoi katseensa hieman hermostuneena alas. Se näytti koko ajan siltä, että olisi valmis juoksemaan karkuun jos tapahtuisi jotain epäilyttävää. Sen kroppa oli niin jännittynyt.
- Sä voit sitoo mut tohon pöydän jalkaan kiinni jos sua pelottaa, että mä muutun psykopaatiks, totesin rennosti virnistäen. En mä tiedä oliko kovin fiksua edes leikillään sanoa mitään Jamin arkuudesta, sillä mä en tiennyt mitä jätkän pelkojen takana oli - tuskin pelkkä kiusaaminen, mutta en mä mitään pahaa tarkoittanut. Suoraansanottuna mä halusin vain, että kundi rentoutuisi hieman. Jami nielaisi vähän ja vilkaisi ikkunaan puraisten huultaan. Mua kadutti sanomiseni.
- Sori, sanoin, - en mä...
- Ihan sama, Jami keskeytti levottomasti ja nousi yllättäen, - mun varmaan pitää mennä.
- Älä mee, mun suustani pääsi puolivahingossa. Jami katsahti mua varovasti. Me katsottiin hetki toisiamme ja tälläkertaa Jami ei katkaisuut katsekontaktia, vaan ruskeissa silmissä näkyi varovaista uhoa.
- Istu takas, sanoin ja Jami käänsi katseensa alas. Kohta se lysähti takaisin nojatuoliin ja katsoi ikkunaan. Huhtikuun aurinko osui sen hiuksiin ja sai ne näyttämään vielä normaaliakin punertavimmilta. Me oltiin pitkään hiljaa.

Käänsin itselleni sätkän ja vilkuilin Jamia. Se puri hammasta ja näytti levottomalta kuten tavallista. Laskin sätkän yöpöydälle ja tungin nyrkit lökäreiden taskuihin.
- Älä pelkää mua, totesin. Se oli ehkä kymmenes kerta kun mä ilmoitin, etten halunnut Jamin olevan niin levoton ja ahdistuneenoloinen.
- En mä pelkää, kuului hiljainen vastaus. Mä katsoin nuorempaa poikaa.
- Tuu sit istumaan tähän, sanoin ja taputin päiväpeittoa vieressäni. Jami vilkaisi mua säikähtäneenä. Mä hymyilin sille ja koitin näyttää niin lempeältä kuin ikinä vain osasin.
- Tuu nyt niin mä uskon, jatkoin ja kohotin vähän kulmiani. Jami katsoi mua varovasti ja nousi sitten hitaasti ylös. Muutamalla askeleella se oli sängyn vierellä ja kädet suurehkon hupparinsa taskuissa se istui siihen mun viereeni. Mä katsoin sitä ja hymyilin kevyesti, ottaen sitten kädet taskuistani.
- Onhan tää sänky nyt miellyttävämpi vaihtoehto ku toi ikivanha nojatuoli, totesin virnistäen ja hetken ajan Jamin vastakkaista seinää päin olevilla kasvoilla näkyi arka hymy.
- Muitakin juttuja kuin vain istumista ajatellen, heitin vielä ja katsoin Jamia hymyillen hieman huvittuneena, - ihan nukkumista siis tarkotin.
Jami vilkaisi mua ja vaikka mun läpänheittoni oli melkein säälittävän surkeaa, niin olin tosi tyytyväinen kun sain pojan kasvoilla käymään vielä toisen varovaisen hymyn. Jamin olemuskin tuntui rentoutuvan.
- Sori ku joudut kuuntelee mun paskója juttuja, sanoin ja katsoin vieressäni istuvaa kundia, - mun jutut on aina vähän tyhmiä, oot varmaan huomannu viimesen vuoden aikana, jatkoin pieni vino hymy huulillani. Jami vilkaisi mua.
- No ei ne nyt niin tyhmiä oo... se sanoi varovasti ja mä virnistin.
- Kiitti, totesin, - ei toi koulunkäynti oikein onnistu ni on vähän tota häslinkiä aina, johtuu varmaan geeneistä. Mites sulla? Et säkään taida omistaa puolta elämääs opiskelulle vai miten? jatkoin ja katsoin Jamia. Mitä mä nyt olin huomannut niin ei Jami mitään kiitettäviä kokeista nappaillut. Jätkä taisi vedellä ihan seiskalinjalla, mikä oli kyllä ihan kehuttava juttu jos vertasi vaikka muhun.
- Nojoo en, Jami sanoi ja nyt se jopa puhui vähän kovempaa kuin aiemmin.
- Niin, mitäpäs sitä turhia, totesin ja katsoin pörröpäätä. Se katsahti mua ja mä nostin kasvoilleni rennon hymyn meidän katseiden kohdatessa.

**

Psykillä oli ne myöhästyneet juhlansa perjantaina. Jätkän pippalot olivat aina täynnä ihmisiä ja kyseinen asia sai Psykin kämppään tulemaan joka kerta aina vain enemmän porukkaa. Eikä kundin pirskeet ikinä olleet mitkään viattomat mehukestit, vaan siellä tosiaan liikkui vahvempiakin aineita. Mä en olisi jaksanut edes lähteä, mutta jätkien painostaessa päätin ainakin käväistä. Psykin asunto oli tosiaan täynnä, eikä meno ollut ihan selvimmästä päästä. Paikanpäälle päästyämme Sendi ja Eetu suuntasivat iskemään naisia - "hankkimaan pillua" jätkien itsensä mukaan - ja mä lysähdin Räsälän, Peten ja parin muun kanssa pitkälle sohvalle.

Hetken kuluttua joku varmaan alle viisitoistakesäinen muija tuli siihen mun viereen suunnilleen niinkuin tyrkyttämään itseään, mutta mua ei jaksanut kiinnostaa, vaikka se olikin hyvännäköinen. Hassua, mutta mun ajatukset näyttivät pyörivän vain Jamissa, enkä mä oikein saanut edes juotua mitään. Se tyttö luovutti turhautuneena ja lähti etsimään muualta seuraa. Mä tuskin edes huomasin, mutta Pete kyllä tajusi ja alkoi valittaa mulle siitä miten mä päästin sen tytön menemään. Siinähän meillä oli naistenmies, hemmetti. Tosin Räsälä otti mua vielä enemmän aivoon. Jätkä jauhoi jotain páskaa itsestään ja ne puheet olivat niin itsekeskeisiä ja yliampuvia, että mun teki mieli vetää jätkää turpaan. Jätin kuitenkin lyömättä - parempi vaan - vaikka jos mulla olisi ollut kovempi humala päällä, niin olisin varmaan käynyt kurkkuun kiinni. Siitä ei sitten olisi seurannut mitään mukavaa.

Kello näytti melkein yhtätoista kun Ronja - yllättävää todellakin - soitti mulle. Mä istuin tupakilla etupihalla seuranani joku toisiaan nuoleva pari, joiden meno oli niin kiihkeää, että olin melko varma, että nuo alkaisivat riisuuntua siinä ulkona. Mä katsoin ruudussa vilkkuvaa kotipuhelimen numeroa ja vastasin.
- Jeah?
- Julius? Ronja tässä, missä sä oot? systeripuoli puhui ja suoraansanottuna mä huolestuin heti. Ronja oli niitä harvoja asioita ja ihmisiä joista mä oikeasti välitin todella paljon.
- Täällä kaverilla, onks kaikki okei? kysyin ja kävelin kauemmas talosta, että kuulisinkin jotain.
- Joo, voitsä tulla kotiin? Ronja kysyi varovasti, - Roni on vähän outo, mua vähän pelottaa ku se ei oikeen tykkää musta.
- Mitä se on tehny? kysyin ja kävelin jo sisälle, nappasin takkini ja vilkaisin kelloa. Mä kerkeäisin juuri ja juuri yhdentoista bussiin.
- Ei se mitään. Se on jostain vihanen. Mä haluaisin nukkua mutta ku se huutaa. Voitko sä tulla kotiin? Ronja kysyi hiljaa.
- Missä mutsi on?
- En mä tiedä, se lähti asioille, tyttö sanoi ja lähdin tarpomaan bussipysäkille pitkin askelin. Kirosin mielessäni mutsia ja Ronia, samalla kun kaivoin bussikortin lompakostani.
- Mä tuun ihan just, sanoin kännykkään ja katsoin kuinka linja-auto kaarsi kauempaa kohti pysäkkiä.

Roni oli kännissä, enkä mä yhtään ihmetellyt jos Ronjaa pelotti. Isoveli oli pidempi ja harteikkaampi kuin mä ja kun siihen vielä lisäsi kiroilun ja huudon niin kukatahansa kuusi-vuotias olisi muuttunut levottomaksi. Kotiovelle päästyäni harpoin sisälle ja potkin kuluneet skeittikengät jaloistani. Roni istui keittiönpöydässä viimeisiään veltelevän Leijona-pullon kanssa ja käänsi katseensa muhun kun mä astelin peremmälle.
- Missä Ronja on? kysyin ja Roni nousi.
- Eikö sun pitäny olla siellä vitun Psykin luona? broidi sammalsi hermostuneisuus äänessäni. Jätkä huojui paikoillaan ja katsoi mua uhkaavasti. En ehtinyt sanoa mitään kun Ronja ryntäsi ulos huoneestaan ja juoksi mun luokseni jotenkin turvaa hakien.
- Mua väsyttää mutta mä en voi nukkua, Ronja sanoi surkeana. Tyttö oli itkenyt. Katsoin vähän ympärilleni. Roni oli rikkonut kaljapullon lattialle. Kyykistyin systerin tasolle ja pyyhkäisin sen kasvoja kevyesti peukalollani.
- Sä pääset ihan kohta nukkumaan, lupasin.
- Lässyn lässyn, víttu tää perhe on páskana, Roni sanoi ja kulautti kirkasta raakana kurkkuunsa. Mä olin uskomattoman vihainen koko ihmiselle ja mun teki mieli käydä Ronin päälle. Ronjan paikallaolo kuitenkin hillitsi mua.
- Roni on ihan kauhee, Ronja ynähti mulle ja katsoi sitten Ronia uhmakkaasti, - sä oot ihan tyhmä, tyttö sanoi. Ei olisi kannattanut. Mä en ehtinyt tehdä mitään kun Roni tarttui Ronjan ranteeseen.
- Sáatanan äpärälapsi! Älä sä pentu ala mulle mitään sanomaan, isoveli huusi ja mulla kilahti viimeistään silloin. Nousin nopeasti ylös ja tarrasin Ronin paidanrinnuksista. Sen kummempia miettimättä nostin nyrkkini ja iskin sen suorana päin jätkän näköä. Ronja kiljahti, mutta ainakin kovaan ääneen kiroavan Ronin ote irtosi siskosta. Jätkä tosin raivostui mun iskustani aika paljon enemmän kuin Ronjan sanoista. Broidin nenästä alkoi valua verta kuin kraanasta, mikä sai Ronin näyttämään vieläkin pelottavammalta.
- Víttu Julius, isoveli ärähti ja tarttui muhun kiinni, työntäen seinää vasten. Ronja itki, mutta mä en ehtinyt huomioida asiaa sen enempää, sillä Roni nosti nyrkkinsä ja löi. Humala heikensi sen motoriikkaa, muttei isku silti mikään hento ollut. Mä kirosin ja tarrasin Roniin, repien broidin irti itsestäni.
- Julius, Ronja nyyhkäisi ja mä työnsin Ronin pois, kävellen sitten systeripuolen luo. Roni alkoi raivota, mutta mä en välittänyt. Tartuin Ronjan käteen ja vedin tytön mukaani eteiseen. Täällä me ei yötä oltaisi, se oli varma. Mun pitäisi sanoa mutsille, että Roni tulisi heittää pihalle meidän talosta, vaikka se olikin olevinaan perhettä. Hipaisin silmäkulmaani ja sanoin Ronjalle, että laittaisi kengät jalkaansa.
- Tapellaan nyt sitten kunnolla Julius! Kuulitko?! Roni mekkaloi ja hoippui eteiseen. Mun teki mieli karata isoveljen päälle, mutta Ronjan takia purin hammasta ja tein kaikkeni estääkseni itseäni. Vedin Ronjalle takin päälle.
- Hae joku lelu ni mennään, okei? sanoin levottomana ja Ronja nyyhkäisi nyökytellen. Tyttö riensi huoneeseensa ja palattuaan nallensa kanssa, mä tartuin Ronjan käteen ja avasin oven. En katsonutkaan Roniin, joka raivosi humalaisesti sitä miten mä olin pelkuri kun lähdin.

Ulkona poltin tupakan ja yritin soittaa mutsille, mutta puhelu meni vastaajaan. Näpyttelin nopean viestin ja kun me päästiin kadun päähän, mun oli pakko miettiä mitä me voitaisiin tehdä. Ronja puristi mun kättäni ja katsoi pelokkaana hämärää katua.
- Minne me mennään Julius? se kysyi ja mä katsahdin tyttöön.
- Mä mietin hetken.
- Mua väsyttää, Ronja nyyhkäisi ja puristi leluaan.
- Mä tiedän, sä pääset nukkumaan ihan kohta, sanoin ja selasin kännykkääni etsien jotain jonka luo mennä yöksi. Kavereita ei voinut edes harkita - suurinosa oli sitäpaitsi juomassa - eikä sukulaisia asunut lähellä, mummia lukuunottamatta, mutta äidinäiti oli Helsingissä tämän viikonlopun. Ronja hyppi paikoillaan ja kun Jamin nimi tuli selatessa vastaan, puraisin vähän huultani. Me oltiin vaihdettu numeroita eilen, mutta en tiennyt viitsinkö häiritä kun Jami oli muutenkin niin arka. Mua jostain syystä pelotti, että mä jotenkin pelottaisin sen pois luotani nyt kun olin sanut siihen edes jotain kontaktia. Kuitenkin kun mä katsoin Ronjaa, mä tiesin, että jotain piti keksiä.
- Mulla on pissihätäki, systeri sanoi ja katsoi mua itkenein silmin.
- Koita jaksaa, vastasin huultani purren ja aloin kävellä Ronja vieressäni pysäkille päin samalla kun painoin vihreää luuria. Toivoin koko sydämestäni Jamin vastaavan. Kun neljän pitkän piippauksen jälkeen pojan varovainen ääni vastasi puhelimeen, mä olin melko varma, että se oli paras kuulemani ääni ikuisuuksiin.

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   25.5.10 21:04:07

AA, ihanaaihanaa<3
Yhden virheen bongasin:
broidi sammalsi hermostuneisuus äänessäni = äänessään

Oon ihan rakastunu tähän. Julius ihana<3

Lähettäjä: Helinä K. 
Päivämäärä:   25.5.10 21:17:33

mä sain tekstistä ainakin hyvin selvää, ihana pätkä, ei sinänsä sisällöltään vaan pituudeltaan ja.. alultaan ja lopputulokseltaan : D hellu selittää taas ^^
jatkas :3

Lähettäjä: verenhimoinen (: 
Päivämäärä:   25.5.10 21:30:13

oiii! Ihana<3 jatkoa ;P Jamilleki yhtä pitkä pätkä =PP

Lähettäjä: über ihq 
Päivämäärä:   25.5.10 23:23:39

aaaaaaaaawwwwwwwwwww täää on ihana<3 haluun jatkoo=)

Lähettäjä: Pavetsi 
Päivämäärä:   25.5.10 23:43:53

Ihana, jatkoo <3

Lähettäjä: kodeiini 
Päivämäärä:   26.5.10 01:46:13

Kiitoskiitos :> Loistojuttu, että tällä on lukijoita, vaikka aluks pelkäsin.