Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   1.12.08 16:41:06

Olen jo pitkään suunnitellu tämmöstä pikkusen different mökkikesärakkaus-tarinaa. Ei se hirveesti eroo muista novelleista, mutta toivottavasti luette. Ja kommenttia tottakai toivon ja vaadin :----D kertokaa myös jatkanko vai en.

Summertime

Mökkikesä oli taas tiedossa. Vaikka näin kuusitoista vuotiaana jokainen teinityttö haluaisi ehkä jäädä kotiin bilettämään kesän alkua, minä en. Ikävöin jo mökille. Nyt saisin viettää siellä koko kesän. Siellä odottivat ystäväni Sarkku ja Elinakin. He olivat ehkä parempia ystäviä, kuin kukaan kotikaupungistani.
Pakkasin nopeaa vauhtia kaikkia vaatteitani vihreään rumaan matkalaukkuun. Muutamat kesämekot, parit shortsit ja tusina t-paitoja lenteli laukkuun, joka tuskin menisi vaivatta kiinni. Päälläni oli vieläkin tumma mekko päättäjäisjuhlista, mutten ollut ehtinyt vaihtaa sitä, sillä vanhempani ja pikkusiskoni olivat jo valmiita lähtöön.
Heitin mustat korkokengät jaloistani ja annoin olkaimettoman mekon valua päältäni. Vartaloni ei ollut ehtinyt ruskettua vielä lainkaan. Miten olisi voinutkaan? Kesälomahan vasta alkoi.
Valitsin päälleni huolettoman valkean t-paidan ja rikki kuluneet farkut.
-Maarit! Nyt lähetään, kuului äitini melkein hermostunut ääni. Meidän olisi pitänyt lähteä jo puolitoista tuntia sitten, mutta olin jäänyt suustani kiinni koulukavereihini. Ihmekkös tuo, en näkisi enää puoliakaan, kun lähdimme jokainen erisuuntiin peruskoulun jälkeen.
-Joojoo! Huusin takaisin ja painoin matkalaukun kiinni. Lähdin raahaamaan sitä perässäni, mutta vilkaisin vielä huoneeni läpi, etten olisi unohtanut mitään kovin tärkeää.
Maarit oli siis nimeni. Kaikki kaverini tosin kutsuivat minua Makeksi, sillä vihasin nimeä Maarit, joten kaikki oppivat tuntemaan minut Makena.
Kaikki istuivat jo autossa odottamassa. Isä oli jättänyt takakontin auki, että saisin laitettua matkalaukkuni sinne.
Kapusin sisään autoon ja hymyilin iloisesti. En saanut samallaista hymyä takaisin murkkusiskoltani, joka siis oli juuri täyttänyt kolmetoista. Enkä myöskään keski-ikäisiltä vanhemmiltani. He eivät todellakaan tykännyt siitä, että olin aina myöhässä kaikesta.
Etsin pienemmästä laukustani iPodin ja laitoin kuulokkeet korvilleni. Solmin luonnostaan punertavat hiukseni ponnarille, sekä suljin sinertävät silmäni.
Siskoni alkoi heti valittaa päätöstä, että lähdimme koko kesäksi mökille. Hänen "sosiaaliset suhteensa" menivät kuulemma pilalle. Ja olihan hän menossa ensi vuonna jo ylä-asteelle! Hänen täytyi olla mukana kaikessa. Siskoni, Miki, oli niin negatiivinen aina. Mikillä tarkoitin Mirjamia, mutta tuskin edes muistin hänen oikeaa nimeään. Ei kukaan tainnut muistaa. Miki hän oli kaikille.
Miki ja Make, olimme aikamoisia siskoksia.
Auton humina ja pikkusiskoni nyrpeä valitus jäi taka-alalle vaipuessani unen tapaiseen, todellisuuden ja ei-niin-todellisuuden rajalle.

Auto hidasti vauhtiaan. Aloin kuulla taas vanhempieni pientä riitelyä. Avasin toisen silmäni varmistaakseni tilanteen.
-Ei se tästä ollu! Äitini sanoi kärttyisenä isäni kääntyessä tieltä toiselle.
-No ei se tuonnekkaan ollu! Isä laittoi vastaan. Äitini pyöritti päätään.
-Ettekste nyt osaa enää ees mökille? Kysyin melkein huvittuneena.
-Osaisitko ite? Äiti kääntyi katsomaan minua takapenkille. Vilkaisin ulos auton ikkunasta. Suuni loksahti auki. Mitä täällä oli tapahtunut? Puut olivat kadonneet melkein kokonaan. Kahvilan näköinen rakennus oli toisella puolella tietä. Sen terassilla istui ehkä viitisen ihmistä päiväkahveilla.
-Mennään kysyyn apuu, Miki puuskaisi. Hän taisi olla kyllästynyt autossa istumiseen.
-Eikä mennä, isä sanoi, niinkuin aina. Hän ei ikinä eläessämme ollut suostunut kysymään missään tilanteessa apua. Itseppäinen mies. Mikikin oli varmaan perinyt sen luonteenpiirteen isältäni.
-Mennään nyt edes kahville, äiti sanoi ja astui ulos hitaasti liikkuvasta autosta, ennenkuin isä ehti laittaa vastaan. Tein samoin. Katosin autosta ja jätin Mikin ja isän sinne.
Seurasin äitiäni sisälle mukavannäköiseen kahvilaan. Kahvilassa oli todella kuuma, joten terassi näytti todella houkuttelevalta. Pyöreät pienet pöydät olivat kivat kahvilan nurkassa, mutta kukaan ei istunut niissä. Jokainen oli kadonnut avonaisesta ovesta terassille.
Äiti tilasi nuorelta naismyyjältä kahvin itselleen ja minulle. Kaadoin omaan kahviini vähän maitoa ja palan sokeria. Katosin terassille pahvimuki kädessäni.
Ihmiset terassilla kääntyivät katsomaan minua. Hymyilin vain aurinkoisesti ja istuin lähimpään valkoiseen muovituoliin.
Vilkuilin salaa muita ihmisiä. Kaksi partaukkelia, kenties rekkakuskeja, istuivat juoden kahvia ja jutellen puukuormista. Pikkutyttö vanhempiensa kanssa oli viettämässä yhteistä hetkeä auringossa. Ehkä täysi-ikäinen poika istui lukien autolehteä mielenkiinnolla. Minua alkoi naurattaa kun katselin poikaa. Hän niin keskittyneesti luki autolehteä ja muutaman minuutin välein heitti tummia pörröisiä hiuksia silmiltään. Tukahdutin nauruni tunkien mukin reunan suuhuni.
Äiti tuli terassille ja istui samaan pöytään kanssani. Ei se muuten olisi haitannut, mutta äiti istui juuri minun ja pojan eteen. En voinut enää tarkkailla tuota hassua autolehti-poikaa.
-Herttanen poika tuolla kassalla, äiti hymähti kuulostaen ikälopulta mummoltani.
-Eikös siellä äsken ollu tyttö? Ihmettelin.
-Joo, mutta poika tuli myös sieltä takahuoneesta esille, äiti kohautti olkiaan ja hörppäsi kahviaan. Nyökkäsin vain ja koitin muiden huomaamatta vilkaista autolehti-poikaa. Epäonnistunut yritys harmitti minua, mutten aikonut luovuttaa. Laitoin kahvini pöydälle ja otin kiinni tuolistani. Hypäytin vähän tuoliani kauemmas pöydästä. Samalla keikahdin niin pahasti, että kiljahdin pelosta kaatua kokonaan. Jokainen kääntyi katsomaan minuun. Autolehti-poika mukaanlukien.
Olisin varmaan punastunut, jos olisin muistanut. Pojan tummat nappisilmät veivät ajatukseni niin paljon pois oikeasta maailmasta, että unohdin täysin punastua.
-Älä nyt leiki, ettet satuta ittees, äiti varoitti heti huolestuneena.
-Joo, sanoin vain tajuamatta hetkeen mitään. Pojan katse oli ihmeellisin katse ikinä!
-Meneppä kysymään siltä kassan pojalta, että missä on Peltolantie, äiti sanoi. Hän ei sanonut käskevästi, mutta tiesin, ettei hän itse menisi. Eikä isä tai Mikikään menisi, joten mielummin menin kysymään itse, kuin että harhailisimme jokapuolella maailmaa seuraavan kesän.
Nousin tuolista ja palasin takaisin sisälle. Kassalle ei näkynyt ketään, mutta ennenkuin ehdin tehdä mitään, poika tuli esiin takahuoneesta.
Pojalla oli mustat hiukset. Ne olivat pörröiset samallalailla, kuin autolehti-pojalla. Tämä poika oli kuitenkin vähän nuorempi. Ehkä minun ikäinen. Hänen kasvoillaan oli pieni suloinen virne hänen kävellessä kassalle.
-Miten mä voin auttaa? Hän sanoi ja katsoi minuun sinisillä silmillään.
-No jos osaisit mitenkään kertoo, missä täällä on Peltolantie? Kysyin vähän hymyillen.
-Emmä kyl osaa kertoo, poika sanoi hetken mietittyään.
-Mut mä osaan piirtää, hän virnisti. Naurahdin vähän ja hyväksyin ehdotuksen. Poika otti kassan alapuolelta paperia ja mustekynän. Hän alkoi piirrellä viivoja ja kirjoitella teiden nimiä paperin täyteen. Nojailin sillävälin kassan kulmaan ja koitin katsella terassille. Autolehti-poikaa ei kuitenkaan näkynyt siitä kohtaa ollenkaan. Pettyneenä käänsin pääni takaisin kassalle.
-Noonii, poika sanoi ja käänsi paperin minuun päin.
-Tää esittää tätä tietä, poika sanoi ja näytti piirtämäänsä viivaa.
-Ajatte tätä pitkin, kunnes tulee toi risteys. Siinä käännytte oikeelle ja ajelette sitä jonkun matkaa. Siinä mun muistaakseni on Peltolantie, hän selitti hymyillen.
-Kuulostipa helpolta, naurahdin.
-Se on aika helppo. Mut tää paikka näyttää niin erilaiselta, ku tääl on tehty kaikkee, poika selitti. Viimeinkin tajusin katsoa hänen nimilappunsa työpaidasta. Siinä luki; "Kesäapulainen, Tomi".
-Joo, mä en ees tunnistanu samaks paikaks, pyöritin päätäni.
-Mä luulin, että sä oot joku uus täällä, Tomi sanoi yllättyneenä.
-Ehen. Meijän mökki on tuolla Peltolantiellä ollu jo monet vuodet, hymyilin.
-Mut kiitti avusta. Nyt pitää varmaan jatkaa matkaa, sanoin, kun huomasin äidin tulevat terassilta.
-Okei. Mut mä oon täällä töissä koko kesän, nii varmaan nähdään vielä, Tomi hymyili iloisesti. Nyökkäsin vain hymyillen ja lähdin äidin kanssa pois.
-Kiitos! Äitini huusi vielä Tomille ja lähdimme sitten ulos kahvilasta. Sinne jäi autolehti-poika, ajattelin melkein haikeasti.
Miki ja isä istuivat pahantuulisina kuumassa autossa.
-No? Isä kysyi.
-Mulla on kartta, hymähdin.
-Nyt lähetään ajaan vaan tätä tietä vasemmalle, selitin ja katsoin pienelle paperille tuhrittua karttaa. Isä teki niinkuin käskin ja lähti ajamaan tietä pitkin.
-Sitte seuraavassa risteyksessä oikeelle, ilmoitin hetken kuluttua. Isä kääntyi oikealle ja lähti ajamaan pientä hiekkatietä pitkin.
-Nyt mä alan tunnistaa tätä paikkaa! Isä hihkaisi.
Hymy karkasi huulilleni ajatellessani, että pian saisin nähdä taas Elinan ja Sarkun.
-Tossa on Peltolantie! Miki kiljahti herättäen minut ajatuksistani. Isä kääntyi nopeasti samallaiselle hiekkatielle, missä olimme äskenkin ajaneet. Vain muutama minuutti ja isä parkkeerasi jo auton punaiseksi maalatun pienen talon eteen.
Hyppäsin autosta ensimmäisenä ulos ja löin autoa takaa, että isä tajuaisi avata takakontin. Otin oman matkalaukkuni päältä ja lähdin raahaamaan sitä mökkiimme. Pieni terassi oli kotoisampi, kuin olin muistanutkaan! Kolme puista aurinkotuolia oli pienen pyöreän pöydän ympärillä.
Mökin ovi oli tietysti lukossa, joten jouduin odottamaan äitiäni, joka saapui avaimen kanssa.
Juoksin ensimmäisenä sisälle ja katsoi näkyä. Vanha telkkari seisoi mökin nurkassa. Sitä tuskin katsoisin koko kesänä! Ei mökillä kuulu katsoa telkkaria! Vihreä sohva oli ikkunan alla, niin kuin aina. Tiilitakka teki mökkiä todella mökin näköiseksi. Keittiö oli samallainen kuin muistinkin. Vanha jääkaappimme, astiakaapit, lavuaari..Kaikki mitä keittiössä kuuluikin olla!
Katsoin jyrkkiin puurappusiin. Ne oli aina todella vaikeat kiivetä, kunnes niihin tottui.
Nappasin kiinni laskemastani laukusta ja lähdin raahautumaan yläkertaan. Olin vähällä kaatua rappusissa, mutta onnistuin silti olla satuttamatta itseäni.
Ylhäällä oli kaksi huonetta. Mikin ja minun huone, ja äidin ja isän huone. Menin minun ja Mikin huoneeseen ja laskin laukkuni kerrossängyn alasänkyyn. Se oli aina ollut minun, sillä Miki alkoi vinkua inhottavasti, jos halusin yläsänkyyn.
Avasin matkalaukkuni ja vilkaisin ulos ikkunasta. Siellä oli ihanan aurinkoista. Nappasin päälimmäiseksi jätetyt punaiset bikinit itselleni ja syöksähdin vessaan. Vaihdoin bikinit mahdollisimman nopeasti päälleni ja vedin vielä farkut ja t-paidan niiden päälle. Farkkujeni taskusta vetäisin puhelimeni esiin ja aloin heti etsiä ystävieni numeroita.
-Moi Sarkku! Hihkaisin puhelimeen, kun tyttö vastasi.
*Make? Moi!* Pirteä tytön ääni vastasi takaisin.
-Mä tulin just mökille, ja oon täällä koko kesän, jos muistat? Naurahdin. Olin kyllä kertonut mökkisuunnitelmasta Sarkulle ja Elinalle, mutta he olivat tainneet unohtaa.
*Nii olikin!* Sarkku hihkaisi hetken mietittyään.
-Mietin vaa, että jos sä ja Elina tulisitte meijän rantaan uimaan, ehdotin.
*Ihana nähdä sua pitkästä aikaa!* Sarkku sanoi vain ensin.
*Mut tota tänne on tehty semmonen yleinen uimaranta. Se on tosi makee! Jos mentäis sinne tänään?* Sarkku ehdotti sitten. Innostuin heti suunnitelmasta. Pitihän minunkin nähdä nämä uudet paikat. Sovimme tapaavamme Peltolantien päässä kymmenen minuutin päästä.
Hymy ei lähtenyt kasvoiltani, vaikka kuinka yritin rauhoittua. Otin esille kirkkaanpunaisen rantalaukkuni ja laiton sinne pyyhkeen, aurinkorasvan ja vesipullon.
Etsin itselleni vielä punaiset aurinkolasini ja laitoin ne silmilleni. Rakastin punaista väriä yli kaiken. Kävelin rappuset varovasti alakertaan ja huikkasin äidilleni, että lähden tapaamaan ystäviäni. Äitini kysyi jotain ruuasta, mutta kerroin, ettei minulla ollut nälkä.
Kävin varuksi kuitenkin vielä hakemassa lompakkoni mukaan, jos käväisisimme vaikka uudessa kahviossa.

---
jatkanko?(----:

Lähettäjä: ert 
Päivämäärä:   1.12.08 17:01:55

äää, täää tarina vaikuttaa ihanalt. tykkkäsin täst alust tosi paljooon ! :DD
virheitäkään ei oikeen silmiin osunu =))

jatkoa ehdottomasti :D

Lähettäjä: RalliRölli 
Päivämäärä:   1.12.08 18:40:14

ehottomasti tälle tarinalle jatkoa

Lähettäjä: dense 
Päivämäärä:   1.12.08 18:40:37

Mä myös voisin lukea jatkoa :)

Itseppäinen mies. Toi tarttu silmiin tuolta tekstin keskeltä, se kirjotetaan mun mielestä yhellä peellä, itsepäinen.

Muuten ei mitään, hyvää ja sujuvaa tekstiä. Jatkoa lukisin mielelläni :D

Lähettäjä: Flamme 
Päivämäärä:   1.12.08 21:50:40

Vaikutti tosi kivalta (: Jatka vaan. ;D

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   2.12.08 07:20:47

voi kiitos kovasti kaikista palautteista!(---: jatkoa saatte tämän päivän aikana!

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   2.12.08 15:10:59

tässä jatkoo!(=
---

Kävelin ripeää vauhtia tienpäähän. Taisin olla jo vähän myöhässä, mutta se oli minulta täysin normaalia. Kaksi tyttöä odotti jo tienpäässä. Sarkulla oli suklaanruskeat hiukset ja ruskeat silmätkin. Elinalla taas oli blondit. Melkein valkoiset hiukset ja sinivihreät silmät.
Meillä jokaisella siis oli eriväriset hiukset; punertavat, ruskeat, valkeat.
-Make! Kuului huuto jo pitkältä. Tytöt lähtivät juoksemaan minua kohti. Heillä oli myös mukanaan pienet rantalaukut. Lähdin myös juoksemaan heitä kohti. Hymyni kiersi varmaan koko pään.
Lämpimät halaukset painautuivat minua vasten. Se tuntui niin ihanalta. Nyt olin varma, että olin saapunut mökille! Kotisuunnassani kukaan ei ollut tällainen. Emme me siellä juosseet aina toistemme kaulaan, ja se harmitti minua. Tykkäsin halailla ystäviäni.
-Sulla on jo pisamia! Elina ilmoitti heti innoissaan minulle. Elinan kasvot olivat kulmikkaat, mutta samalla todella sirot. Hänen nenänsä oli ollut minulle aina kateuden aihe, se oli niin pieni ja söpö.
-Joo, virnistin. Olimme pienempinä jutelleet pisamistani ja olin kertonut heille, kuinka rakastinkaan niitä.
-Sä oot muuttunu, Sarkku sanoi hymyillen ja katsoi minua. Aloin itse katsoa ystäviäni, ja huomasin, että hekin olivat muuttuneet. En kuitenkaan osannut selittää miten. Sarkku oli ainakin yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Hänen suklaahiukset valuivat pitkälle selkään ja ruskeat silmät oli rajattu tummasti meikillä. Hänen huulensa olivat täyteläiset ja silmät suuret.
-Tekin ootte, sanoin vain ihmeissäni.
-Susta on tullu tosi kaunis, Sarkku sanoi haltioissaan.
-Kattokaa peiliin, naurahdin ja otin tyttöjä hartioista kiinni. Lähdimme kävelemään tietä pitkin, hiekan rahistessa kenkiemme alla.
-Mitä teille kuuluu? Naurahdin. Kysymys oli ehkä vähän tyhmä, mutta halusin kuulla kaiken.
Elina ja Sarkkukin naurahti ja virne jäi heidän kasvoilleen.
-Siis kertokaa nyt! Onks teillä poikaystävii tai jotain? Yritin selittää nauraen.
-Elinalla on poikaystävä, Sarkku virnisti.
-Onko? Kysyin innoissani. Elina nyökkäsi vähän.
-Kerro nyt siitä! Käskin kiinnostuneena.
-No, sen nimi on Mikko, Elina aloitti hetken mietittyään.
-Tarkotaksä sitä Mikkoo, joka joskus kiusas meitä, ku me oltiin pienempii? Kysyin muistaessani ilkikurisen pojan, joka tuli aina ivaamaan meitä, kun olimme vielä pikkukakaroita.
-Just se! Sarkku nauroi.
-Et voinu parempaa valita! Kiusasin Elinaa. Tyttö vain nauroi.
-Kuin pitkään te ootte ollu yhessä? Kysyin sitten.
-Vasta kolme viikkoo, Elina naurahti vähän. Nyökkäsin vain ja siirsin sitten katseeni Sarkkuun.
-Ei, ei mulla oo poikaystävää, Sarkku naurahti.
-No, mut onks joku kiikarissa? Vinkkasin silmääni tytölle.
-Se kattelee uuden rannan uimavahtii! Elina paljasti. Silmäni tippui melkein päästä.
-Oikeesti? Onks täällä uimavahti? Minkä ikänen se oikein on! Kiljahtelin kysymyksiä peräkkäin.
-No on! Se on kai just täyttäny kaheksantoista, Sarkku sanoi ja nosti vähän kulmiaan.
-Siitähän sulle sitte mies, virnistin.
-Mitä kaikkee tänne nyt on sit rakennettu? Kysyin katsellessani kaadettuja puita meitä ympäröivässä metsässä.
-No just se uimaranta, mihin me mennään, Sarkku sanoi.
-Ja sitte toi kahvila, Elina jatkoi.
-Ei kai muuta, Sarkku sanoi miettien. Elina pyöritti myös päätään miettien. Nyökkäsin vain mietiskellen kaikkea.
-Hei, käyttekste usein siinä kahvilassa? Kysyin.
-No aina välillä, miten nii? Sarkku vastasi.
-Siel oli tänään semmonen poika, joka luki autolehtee.., aloitin.
-Heti ihastumassa! Sarkku hihkui. Koitin laittaa vastaan, mutta suupielet venyivät vain ylöspäin.
-Onks Jesse ja muut jo rannalla? Elina kysyi Sarkulta, joka nyökkäsi vain.
-Mitää! Mä luulin, että me ollaan kolmistaan, ja nyt siellä on jo jotain poikia, vai? Kysyin ihmeissäni, mutta ei se minua haitannut. Kiva vain, että saisin tutustua uusiin ihmisiin.
-Ai sori! Mä unohdin kertoo, Sarkku naurahti.
-Mut siis siellä on Mikko, Elinan poikaystävä siis, Jesse, Timppa, Tomi, Annika, Laura ja ehkä Daniel ja Fiia, Sarkku selitti sitten. Litannia ihmisten nimiä meni vain korvastani sisään ja tosesta ulos.
-Okei, sanoin vain.

Ranta todellakin oli kuin unelma! Sileää hiekkaa oli levitetty pitkälle alalle ja jäätelökioskikin oli keskellä rantaa. Muutamat ihmiset olivat ottamassa aurinkoa tai uimassa. Silmään osui kuitenkin lähes ensimmäisenä hirveä kasa nuoria. Arvelin sen olevan porukka, johon mekin pian liittyisimme. Ja oikeassa olinkin.
-Moikka! Sarkku huusi ja sai niin huomion itselleen. Elina kipitteli heti erään vaaleahiuksisen pojan viereen ja pussasi sitä nopeasti. Se siis oli Mikko.
-Tässä on tää paljon puhuttu Make, Sarkku esitteli minut. "Paljon puhuttu" pelästytti minut. Ei kai Sarkku ja Elina ollut kertonut minusta ihan kaikkea näille.
-Moi Make! Kuului monen suusta. Hymyilin vain ja moikkasin.
-Eli tässä on Jesse, Sarkku esitteli ja viittasi pitkähiuksiseen poikaan, joka hymyili leveästi.
-Tää on Annika. Vaaleahiuksinen tyttö heilautti kättään pirteästi.
-Timppa. Pojalla oli myös pitkähköt tummat hiukset. Hän hymyili myös ja moikkasi.
-Tomi. Päässäni kilahti; Hän oli kassapoika!
-Me ollaankin jo tavattu, Tomi hymyili pirteästi.
-Laura. Tytöllä oli melkein valkoiset hiukset ja edessä oli vähän pinkkiä väriä. Hän hymyili ja moikkasi minulle.
-Tuleeks Daniel ja Fiia? Sarkku kysyi.
-Tulee ne, Timppa sanoi vastauksen. Sarkku istui Timpan viereen ja minä istuin Sarkun ja Tomin väliin.
-No, löysitkö Peltotien? Tomi naurahti vähän.
-Löysin mä sen sittenki, hymyilin.
-Tarviko ees käyttää mun tekemää karttaa?
-Emmä itseasiassa kattonu paljoo, sanoin miettien.
-Ois kannattanu, Tomi virnisti, muttei sanonut enää mitään muuta.
-Ainiin hei! Sarkku veti taas kaikkien huomion.
-Make on täällä jäädäkseen! Eli se on täällä koko kesän! Parempi, että tykkäätte tästä tytöstä, meinaan se tulee hengaan meijän kaa, Sarkku virnisti.
-Kyllä me noin kaunis tyttö seuraan halutaanki, Jesse veti leveän hymyn naamalleen.
-Jesse! Heti vikittelemässä uutta tyttöö, Elina nauroi.
Porukka tuntui todella tiiviiltä ja ystävälliseltä. Vaikken ollut edes jutellut heille kunnolla ajattelin, että nämä ihmiset olivat paljon mukavampia, kuin oman kotikaupunkini.
-Ketkä lähtee uimaan? Laura kysyi ja hyppäsi jo valmiiksi pystyyn. Vetäisin paidan päältäni ja farkut jalastani.
-Mä tuun! Sanoin heti innoissani.
-Mä kans, Tomi innostui ja lähti juoksemaan jo veteen. Timppa lähti tämän perään. Eli loppujenlopuksi vain minä, Laura, Tomi ja Timppa menimme uimaan.
-Sarkku ja Ellu on puhunu susta paljon, Laura hymyili meidän kävellessä lämmintä rantahiekkaa pitkin veteen. Lauran hiukset olivat ihanan näköiset. Hänen pieni rusketus korostui heti niin valkeiden hiuksien takia. Tytön silmät olivat aika pienet, mutta söpöt.
-Mitä kaikkee ne on puhunu? Naurahdin mielenkiinnolla. Elinaa näköjään kutsuttiin täällä Elluksi. Tai ainakin Laura häntä niin kutsui.
-Kertonu susta kaikkee hyvää vaan. Me kaikki ollaan ootettu täällä, että saatais tutustuu suhun, Laura selitti. Se mitä Laura sanoi, toi lämpöä sydämeeni. "kaikki ollaan ootettu täällä, että saatais tutustuu suhun" vau.
Naurahdin vain heleästi. En osannut sanoa siihen mitään.
Kastelin varmaani rantaveteen. Se tuntui ihanan viileältä. Lähdin kävelemään syvemmälle veteen ja annoin kylmän veden nousta vartaloani pitkin. Laura tuli perässäni veteen.
-Aika viileetä tää vesi vielä, Laura päivitteli.
-Ei nyt ihan kamalan, kohautin olkiani.
-Missä sä muuten oikeesti asut? Laura kysäisi nopeasti.
-Hämeenlinnassa, naurahdin. Ehkä maailman turhin paikka mielestäni. Se oli pieni ja kaikki ihmiset olivat siellä epäkohteliaita tai muuten inhottavia.
-Vaikka mun mökki on ollu täällä jo kymmenisen vuotta, niin mä en oo ikinä nähny teistä muutakun Elinan, Sarkun ja Mikon. Hassuu, mietin ääneen.
-Ei se niin hassuu oo, Laura sanoi.
-Ku tänne on nyt vasta rakennettu tätä uutta asuinaluetta. Mäkin vasta puol vuotta sitten muutin tänne, Laura kertoi.
-No sehän selittää sitte tän jutun, naurahdin vähän.
-Entäs sitte nää muut? Mistä ne on tänne eksyny? Kysyin ja katselin Timpan ja Tomin vedessä riekkumista.
-Timppa on mun veli, Laura kertoi. Yllätyin siitäkin tiedosta aikalailla.
-Ja muut on kans muuttanu tänne jostain. En mä oo oikein ottanu selvää, Laura selitti. Hän kertoi kaikkea tärkeimpiä kohtia tästä kaveriporukasta. Fiia ja Daniel olivat seurustelleet jo pari vuotta ja Jesse ja Annika olivat juuri menneet yhteen, samoinkuin Elina ja Mikko. Vapaina siis oli enää minun lisäksi Sarkku, Laura, Timppa ja Tomi.
-Sarkku kerto jostain uimavalvojasta, aloitin ja Lauran alkoi heti nyökytellä päätään.
-Se on semmonen helvétin hyvännäkönen jätkä, joka pyörii täällä aina valvomassa uimista, Laura vakuutteli.
-Mä voin näyttää sen heti, ku se tulee jostain esiin, Laura lupasi, ennen kuin sukelsi veden alle. Pulahdin itsekin kastelemassa hiukseni, että olo pysyisi pidempään viileänä. Lauran hiukset olivat sileinä ja kiiltävinä, vedettyinä taakse hänen noustessaan vedestä.
-Vois mennä takasin muiden luo, ehdotin, ja Laura suostui. Tomi ja Timppakin pomppivat perässämme pyyhkeille.

Lähettäjä: sands 
Päivämäärä:   2.12.08 17:28:36

hei vähänkö mahtavaa tekstiä! :) äkkiä lisää

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   2.12.08 18:35:06

Ihan kivalta kuulostaa (:

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   2.12.08 19:34:46

Kivan kuulonen alku :)

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   2.12.08 20:27:52

kiitoskiitoskiitos(--: jatkan heti kun ehdin. varmaan huomenna!

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   2.12.08 20:40:28

Vaikuttaa ihan luettavalta. Vähän aavistuksen teennäisiä nuo Maken uudet tuttavat. Käytät aika paljon sanoja pirteästi ja naurahti. Toivottavasti tästä ei tulle sellaista "on kesä, kaikki on oikein hyvin. Ystävät ovat ihania ja ympärilläni pyörii monta upeaa urosta" -tarinaa.

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   3.12.08 07:37:43

JamoBakteeri. kiitti kommentista(--: tarina ehkä ensin vaikuttaa siltä, että Make saa kaiken mitä on odottanutkin ja kaikki menee mahtavasti, mutta sitte tuleekin takaiskuja =)eli siis kyllä, alku on vähän ns. ylipirteä ja onnellinen.

Lähettäjä: carma 
Päivämäärä:   3.12.08 19:36:24

mä ainaki tykkäilen tästä alusta tosi paljon! :D
eli jatka<:

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   3.12.08 19:41:22

kiitos carma(---:
----

-Sarkkuuu, Laura nosti kulmiaan virnuillen ja kallisti päätään vasemmalle. Koko poppoo käänsi naamansa Lauran osoittamaan suuntaan. En ensiksi tajunnut mitään, mutta sitten näin nuoren miehen kävelemässä uimashorseissa ilman paitaa. Se todella oli kuuma näky!
Lihaksikkaat käsivarret kiilsivät auringossa ja hänen vaaleat hiukset olivat vedetty pois silmien edestä.
-Mä en ymmärrä, mitä te kaikki tossa näätte, Timppa nauroi, kun kukaan tytöistä ei irrottanut katsetta rantavahdista.
-Suako meijän pitäis kattella? Sarkku kiusasi.
-No mähän oon täys machomies verrattuna tohon ruipeloon, Timppa väitti ja näytti olematonta habaansa.
-Kasva pari vuotta, nii katotaan sitte uudestaan, Sarkku nauroi. Olin saanut tämän päivän aikana varmuuden, että nämä nuoret olivat todella avoimia ja sinänsä luotettavia kavereita. Tunsin oloni todella kotoisaksi heidän kanssaan.
-Ainii Make! Sarkku muisti jotain ja virnisti minulle.
-Make on nähnyt tuolla kahvilassa jonku pojan, joka lukee aina autolehtii! Sarkku kertoi kaikille. Puna alkoi levitä poskilleni. Sarkku osoitti samalla rakennukseen, joka oli vähän kauempana. Vasta silloin tajusin, että se olikin se kahvila! Ja se oli noin lähellä rantaa.
-Aksu! Annika hihkaisi.
-Sen nimi on Aksu, tyttö korjasi, kun kukaan ei tuntunut tajuavan.
-Se muutti meijän naapuriin hetki sitte. Ihan hyvännäkönen kyl, Annika virnuili.
Jesse rykäisi, kuin olisi tullut erittäin loukatuksi.
-Mut oot sä paremman näköne! Annika äkkiä korjasi ja antoi pienen pusun pojan poskelle.
-Joo, sehän on aina lukemassa niitä lehtiä kahvilas, Tomi sanoi. Hänhän sen tiesi, sillä oli itse töissä kahvilassa.
-Varmaan nyttekin on.
-Nonii Make! Elina painosti.
-Mee sinne vaa jutteleen.
Eikä minulle tarvinut toista kertaa sanoa. Olin valmis minkälaisiin haasteisiin ikinä vaan. Tykkäsin kokeilla rajojani, sitäpaitsi, jos palkintona olisi tälläkertaa Aksu, niin olin valmis kisaan.
-Onks paperii ja kynää? Virnistin. Laura heitti paperia ja Elina kynän. Kirjoitin paperille nimeni ja puhelinnumeroni. Heitin paidan ja housut päälleni ja lähdin matkaan muiden kannustushuutojen saattelemana.
Rohkeuteni alkoi kuitenkin hälvetä joka askeleelta, kun kahvila läheni. Ymmärsin vasta, että oli todella typerä tempaus lähteä heti ensimmäisenä mökkipäivänä mennä yrittämään jotain täysin tuntematonta poikaa. Eiköhän olisi pitänyt vaikka ensin tutustua näihin kavereihin täällä? En kuitenkaan aikonut kääntyä takaisin, joten painoin vain täyttäpäätä kahvilaan sisään. Sama tyttö oli kassalla, kuin viimeksikin. Moikkasin hänelle, mutta jatkoin suoraan terassille, missä odotin Aksun olevan.
Siellä hän olikin. Otin pari askelta lähemmäs häntä.
-Hei, sanoin varovasti. Aksu nosti katseensa minuun. Olin taas pyörtyä nähdessään tuon katseen.
-Voiks tähän istuu? Kysyin ja koitin hymyillä peittäen jännitykseni. Poika nyökkäsi vähän.
Istuin muoviselle tuolille ja vilkuilin välillä Aksua.
-Mä oon Make, ojensin käteni Aksua kohti. Tajusin, että olin sanonut "Make". Tässä tilanteessa olisi kuitenkin pitänyt sanoa "Maarit". Mokasin heti alussa.
-Aksu, poika tarttui lämpimällä kädellä omaani.
-Sä oot aina täällä lukemassa autolehtii, naurahdin vähän ja tunsin punastuvani.
-Ai sä oot kattellu, Aksu nauroi ja rykäisi sitten.
-Ei täällä oo oikein muuta tekemistä. Mäkin taisin nähdä sut tänään rannalla, poika sanoi. Hän oli siis havainnut minut. Suupieleni alkoivat venyä epäilyttävän korkealle.
-Onks sulla omaa autoo? Kysyin sitten ja koitin peitellä hymyäni.
-Ei. Muutenhan mä olisin jo lähteny meneen täältä, Aksu naurahti.
-Ai, miksei sul oo?
-Mä rupeen vasta kesän jälkeen ajaan ajokorttii, Aksu selitti.
-Jaa, sä et siis oo vielä täysikänen? Ihmettelin. Olin ollut aivan varma, että hän oli kahdeksaintoista.
-En ihan vielä. Täytän vasta lokakuussa. Minkäs ikänen sä oot? Aksu hymyili järkyttävän suloisesti.
-Kuustoista, sanoin suoraan. Aksu vain nyökkäsi. Otin farkkujeni taskusta valmiiksi kirjoittamani lappusen, jossa luki nimeni ja puhelinnumeroni.
-Kaverit varmaan oottelee jo rannalla, sanoin nopeasti.
-Mut jos haluut jotain muuta tekemistä, ku autolehtien lukeminen, nii soittele, hymyilin iloisesti ja ojensin Aksulle lappusen.
-Okei. Mä soittelen, poika hymyili, ennen kuin katosin pidättelemästä suuren suurta hymyäni.
Kävelin kahvilan kautta ulos ja hyppelehdin innoissani.
-Hyvä päivä, vai? Kassatyttö kysyi hymyillen.
-Vielä parempi, naurahdin aurinkoisesti ja jatkoin matkaani.
Kuuma rantahiekka lämmitti varpaitani, kun astelin ylpeänä muiden luo. He kaikki kääntyivät katsomaan minua.
-No? Sarkku huusi jo kaukaa.
-Se lupas soitella, kirmasin muiden luo innoissani.
-No sähän oot nopee iskeen, Tomi naurahti vaisusti.
-Emmä sitä vielä oo iskeny. Se vaan lupas soittaa, sanoin vähän rauhallisemmin.

Seuraavana aamuna heräsin vähän jälkeen yksitoista. Aurinko paistoi jo kirkkaana ja lämpimänä. Ensin olin suunnitellut, että tämän päivän viettäisin perheeni kanssa tai uiden omalla rannalla, mutta uudet ystäväni pakottivat minut heidän mukaansa.
Lupasimme nähdä kahvilassa puoliyhdeltä. En tarkalleen edes tiennyt minne olimme menossa ja mitä tekemään, mutta olin kuulevinani Sarkun sanovan jotain hiekkakuopasta. He pitivät kaiken salassa ja sanoivat vain yllättävänsä minut.
Kävin pitkässä viileässä suihkussa. Ajattelin kokoajan vain Aksua. Hänen ihanaa ääntä, upeita silmiä ja suloista hymyä. Pidin puhelintani kokoajan lähelläni varmuuden vuoksi, jos Aksu soittaisi.
Heitin päälleni violetin topin ja lyhyet farkkushortsit. Tänään olisi vielä lämpimämpi päivä kuin eilen. Miki angstasi yläsängyssään ja tekstasi kenties kavereilleen, kuinka kamalaa täällä hänestä oli. Miksei hän edes yrittänyt hankkia ystäviä?
-Kai sä oot tänään mun kaa? Miki kysyi, kun huomasi minun tulleen huoneeseemme.
-Sori, mä lupasin olla mun kavereiden kaa, pahoittelin.
-No voinhan mä tulla kans, Miki ehdotti. Hän taisi jo jopa innostua siitä.
-Emmä usko, naurahdin vähän. En halunnut tuota pikkuemoa mukaani.
-Mikset?
-Ne on mun kavereita. Mä oon niitten kaa, etkä sä. Mä voin olla huomenna sun kaa, huokaisin.
-Oliko toi lupaus? Miki kysyi vähän pettyneenä.
-Ehkä, sanoin vain ja lähdin huoneesta ennen kuin Miki ehti sanoa mitään vastaan. Kapusin rappuset alakertaan ja otin itselleni omenan hedelmäkorista.
Kävelin ulkoterassille, missä äitini otti aurinkoa. Istuin toiselle aurinkotuolille hänen viereensä ja mutustelin omenaani.
-Mitäs suunnitelmia sulla on tänään? Äiti kysyi, vaikkei edes katsonut kuka hänen vierelleen oli istunut.
-Mä nään mun kavereita, sanoin rouskuttaen hampaillani samalla omenaa.
-Tuoppa joskus Sarkku ja Elina tännekki, että mäkin nään heidän kasvaneen isoiks, äiti sanoi hymyillen itsekseen.
-Kyl mä joskus, lupasin ja lähdin takaisin sisälle. Minulla ei ollut vielä minkäänlainen kiire kahvilaan, joten hyppäsin vain makoilemaan alakerran sohvalle.
Juuri sopivaan aikaan Elina lähetti viestin ja kehotti ottamaan lämmintä päälle, sillä kesäyöt ovat kylmiä vieläkin. Naurahdin melkein ääneen. En tiedä miksi. En kuitenkaan ollut ajatellut, että yötä viettäisimme ulkona.
Hetken mietittyäni päätin ilmoittaa äidillenikin, että minulla menisi tänään myöhäiseksi. Huokaisin noustessani sohvalta ja kävelin takaisin äitini luo.
-Aattelin ilmottaa, että mulla voi mennä tänään vähän myöhäkseks, sanoin vain ja olin jo palaamassa sisään, kun äiti avasi silmänsä ja kääntyi minuun.
-Meetkös sä tapaamaan sitä kahvilan kassapoikaa? Äitini virnisti.
-Sä näköjään toivot, että mä menisinki, naurahdin.
-Ja kyllä mä meenkin. Mut en pelkästään sitä, vaan sen lisäks mun muita kavereita.
-Kerroppa lisää! Äitini innostui ja taputti toista tuolia, jotta istuisin siihen. Minulla ja äidillä oli aina ollut todella hyvät välit ja pystyimme juttelemaan mistä vain ikinä halusimmekaan. Se oli minusta toisaalta todella ihanaa.
-No, siis mä nyt tutustuin uusiin ihmisiin kuten Tomiin, joka on se kassapoika, naurahdin vähän. Äitini katsoi minua kiinnostuneena ja haroi maantienvärisiä hiuksiaan.
-Ja mä nyt ajattelin, että niistä tulee mulle hyviä kavereita, koska ne vaikuttaa tosi mukavilta.
-No oliko tää Tomi myös kiva? Äitini vihjaili.
-Vaikka sä kuinka haluat, niin se on mulle vaan kaveri, sanoin painottaen sanaa "vaan".
-No löysitkö sä jo sitten jonkun muun pojan, kun kerta Tomi ei käy?
-Emmä oo löytäny ketään, mut tää nyt on vaa tällee, koitin selittää. En halunnut sanoa mitään Aksusta, sillä eihän minulla ja sillä ollut vielä mitään.
-Häiritseeks sua, ku teillä ois näin pitkä välimatka? Äitini kysyi sitten melkein huolestuneena.
-Äiti! Mä en tykkää Tomista sillä tavalla, sanoin nauraen.
-Okei, okei! Äiti hyväksyi asian ja minä lähdin sisälle hakemaan lämpimiä vaatteita. Pakkasin kangaslaukkuuni hupparin ja huivin. Jätin lyhyet shortsit päälleni hetken miettimisen jälkeen.
Kun kello läheni puolta yhtä lähdin käppäilemään kahvilaa kohti.
Aurinko paahtoi ihoani, mutta toisaalta se tuntui ihanalta. Se toi kesätunnelmaa. Hiekka pöllysi muutaman auton ajaessa ohitseni. Mökillä päin oli ihana tapa moikata jokaiselle vastaantulijalle, niimpä heilautin kättäni autoilijoille.
Astuin kahvilaan sisään. Siellä oli melkein kuumempi kuin ulkona. Pyyhkäisin otsaltani pienet hikipisarat. Heti ensimmäisenä näin kassalla iloisesti hymyilevän Tomin. Juttelutuokio äitini kanssa palasi mieleeni ja virne naamallani kasvoi sitä miettiessä. Moikkasin poikaa hymyillen.
-Mitä Make? Tomi kysyi heti innoissaan.
-Mitäs tässä. Kai säkin tuut tänään sinne mistä-Makelle-ei-kerrota? Naurahdin.
-Tottakai tuun, Tomi virnisti salaperäisesti. Kävelin kassalle ja painauduin nojaamaan sitä vasten.
-Jos sä vaikka vähän vihjaisit mulle siitä, ehdotin. Tomi naurahti.
-Sorryy, poika pudisti päätään.
-Mut kyl mä limun voin tarjoo, hän iski silmäänsä. Virnistin ja suostuin siihen. Olinhan melkein kärsimässä nestehukkaa näin kuumalla kelillä.
Tomi haki kylmäkaapista minulle kokiksen ja avasi sen suoraan. Kiitin ja jäin norkoilemaan kassalle.
-Monelta sä pääset töistä? Kysyin heti.
-Heti vaan ku kaikki ollaan paikalla nii mä lähen, Tomi kohautti olkiaan.
-Eiks sulla oo kunnon työaikoja?
-Eipä sillee.
-Moikka! Kuului oven kolahtaessa. Käännyin katsomaan ja näin Lauran, Elinan ja Sarkun iloiset katseet. Tytöt astelivat suoraan luoksemme. Juttelimme niitänäitä odotellessa loppuporukkaa, joka tulikin, tosin vähän myöhässä. Daniel ja Fiiakin tulivat. Näin heidät ekaa kertaa ikinä, sillä he eivät tulleetkaan eilen rannalle.
Daniel oli suloinen poika ja hänellä oli kädessään kiinni juuri sopivat tyttö hänelle. Fiialla oli suuret hymykuopat poskipäissään. Ne olivat minusta ihanat ja korostivat jotenkin hänen suuria sinisiä silmiä.
Tomi kävi heittämässä normaalit vaatteensa takahuoneessa päälle ja tuli sitten musta laukku olallaan, hiukset pörrössä.
Lähdimme kävelemään yhdentoista hengen porukalla, Sarkun ja Annikan johdattamina. Jokaisella meistä oli mukana pienet tai vähän suuremmat laukut. Kävelimme rantatietä pitkin, enkä edes tiennyt, mitä edessä oli.
-Kerro nyt ees vähän jotain? Marisin roikkuen Tomin kädessä kiinni. Tomi leikki vetävänsä suunsa kiinni vetoketjulla.
-Mä en jaksa enää ees kävellä, koitin keksiä kaikkia verukkeita.
-Hyppää reppariin, Tomi ehdotti.
-Okei, virnistin. Kyllä ilmainen kyyti kelpaisi mihin vaan! Laura otti laukkuni, jotta pysyisin paremmin selässä. Hyppäsin Tomin selkään lujalla vauhdilla ja Tomi lähti kävelemään yhtälailla, kuin aikaisemminkin. Välillä meinasin valahtaa alas Tomin selästä, mutta sitten poika hypäytti minut takaisin.
-Sä kuristat mut, Tomi naurahti, kun pidin käsiäni hänen leukansa alapuolella ristissä.
-Ite revit multa reidet irti, nauroin, kun meinasin taas valua, jolloin Tomi puristi lujempaa reisistäni.
Laitoin käteni pojan olkapäille, niin hän ei enää meinannut kuristua ja Tomi hypäytti minut takaisin hyvään asentoon, niin ettei minua enää sattunut jalkoihin.
Ei matka kovin pitkä ollut, mutta paikka oli todella syrjässä.
-Perillä ollaan, Tomi sanoi ja tiputti minut heti selästään. Katsoi muiden takaa, ja huomasin, että olimme saapuneet hiekkakuopalle.
-Tulkaa! Annika kiljahti ja lähti juoksemaan hiekkasärkkää alas. Lähdimme kaikki juoksemaan hienoa hiekkaa alas. Se petti lähes ensimmäisillä askelilla alta ja sai melkein jokaisen kaatumaan. Kiljahtelua ja naurua kaikui jokapuolelle meidän juoksiessa mäkeä alas.
Leiriydyimme mäen alapuolelle. Siinä olimme täysin suojassa tuulelta ja muilta ihmisiltä, sillä hiekkamäet ympäröivät meitä. Mietin itsekseni, kuinka pääsisin enää ylös täältä alhaalta.
Laura ja Sarkku olivat tainneet käydä täällä jo aikaisemmin, sillä keskellemme oli kerätty puunpalasia pieneen kuoppaan, mitä Sarkku koitti nyt vaivalloisesti sytyttää.
-Haluuksä apuu? Timppa naurahti.
-Vois kelpaa, Sarkku ähisi ja taittoi poikki taas yhden tulitikun.
-Eikai me vielä nuotskarii sytytetä? Annika kysyi ihmeissään.
-Niin, ku vielä paistaa aurinko ja sillee, Timppakin tajusi.
-Totta, Sarkku naurahti ja lopetti yrityksensä.
Olimme ringissä puunkalikoiden ympärillä. Katselin muita mielenkiinnolla ja odotin, että tekisimme pian jotain jännittävää.
Timppa otti laukustaan esille pienen radion. Hän laittoi sen päälle, mutta yhdistikin siihen sitten oman iPodinsa. Hetkessä alkoi kuulua Bon Jovin Summertime. Se oli loistava biisi ja se kaikenlisäksi sopikin vielä tilanteeseen.
-Me tehään näin joka kesän alussa, Tomi kuiskasi minulle, kun istuin hänen vieressään. Asia alkoi valjeta minulle. Tämä oli vain semmoinen School's Out-tapa täälläpäin.
Annika, Timppa, Sarkku, sekä Jesse kaivoivat kilisevistä laukuistaan tottakai niin paljon juotavaa, mitä ikinä he olivat saaneet kannetuksi. Löytyi kaljaa, viinaa ja siideriä ainakin.
-Tän kerran nää tarjoo juomat. Ens kerralla jotkut muut, Tomi selvensi minulle kokoajan. Nyökkäsin vain. Lauralla oli mukana joku Lapin kulta kylmäkassi. He pakkasivat juomat sinne, etteivät ne olisi hetken päästä ihan lämpimiä.
Odotin jännittyneenä, mitä seuraavaksi tulisi, mutta mitään ihmeitä ei enää tullutkaan. Kyllähän Fiia, Laura ja Daniel levittelivät monet viltit maahan, niin olisi kivempi istua tai maata maassa.
Musiikki soi ihanasti taustalla, kun muutamat ottivat jo ensimmäisiä pulloja käteen. En uskaltautunut itse mennä vielä hakemaan, sillä pelkäsin, että ottaisin jonkun pullon, jonka joku muu haluaisi.
-Tuu vaa, Tomi sanoi hetken katselleen miettimistäni. Hymyillen nousin Tomin kanssa hakemaan kylmäkassista juotavaa.
-Voiks täältä niinku ottaa minkä vaa? Varmistin kuitenkin vielä. Tomin nyökkäyksen myötä nappasin itselleni Mandariini Vodka-nimisen viinapullon. Olin tottunut juomaan viinaa raakana, vaikka se olikin vähän pahanmakuista. Juomiseni oli enemmänkin kännihakuista, joten en välittänyt siitä, mitä join, kunhan olisin mukavissa fiiliksissä tarpeeksi nopeasti ja pitkään. Tomi otti mukaansa kolme kaljaa ja palasimme paikoillemme. En ollut ennen juonut Sarkun, Elinan tai kenenkään muunkaan näistä ihmisistä. Oli hauskaa miettiä, mitä tästäkin tulisi.
Positiivinen mieli oli kokoajan kanssamme. Tällaisia hetkiä rakastin enemmänkuin mitään.
Hyvä musiikki pisti porukkaa tanssittamaan. Sarkku jammaili jo pirteänä Lauran kanssa, laulaessaan tottakai samalla.
Itse en ollut biisiä ikinä kuullutkaan, mutta hyvää mieltä se kuitenkin toi minullekin.
-Timppa! Mikä tää bändi on? Yritin tavoittaa Timpan, joka jutteli juuri Danielille.
-Socratic! Timppa huusi takaisin. Nyökkäsin hymyillen.
Kello oli vasta kaksi päivällä ja meno oli silti jo tällaista. Yleensä join vasta kuuden jälkeen illalla. En tiedä miksi. Nyt meillä kuintekin oli koko illaksi juottoa, joten ei ollut mitään hätää. Koko päivä pienissä -kuulosti hyvältä idealta.
Puhelimeni pärähti tottakai soimaan. Ehdin jo ajatella, että äitini soittaisi, kunnes näin ruudussa oudon numeron. Päähäni pilkahti heti ajatus, että soittaja olisi Aksu!
-Make, hihkaisin äkkiä puhelimeen ja astelin vähän kauemmas muista ja kaikesta hälystä.
*Tääl Aksu, moi*, kuului puhelimesta. Hyppäsin ilmaan innoissani ja aloin melkein tanssahdella, kunnes näin jokaisen muun silmien tuijottavan minua.
-Moi, sanoin vain.
*Arvaa mitä mä nyt teen?* Aksu naurahti vähän.
-Luet autolehtii? Naurahdin.
*Näin on. Ja mä oon lukenu tän saman lehden jo kolme kertaa.* Aksu selitti. Naurahdin vähän väliin.
*Että jos sulla ois aikaa nähä nyt?*
Huokaisin innoissani, mutta vilkaisin sitten muihin. Koitin selittää muille ääneti, että minun pitäisi tavata Aksu. Muut eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Tai jos ymmärsivät, niin he esittivät, etteivät ymmärtäneet.
-Mä oon nyt kavereiden kaa, mut jos mä pikasesti näkisin sua tässä, sanoin miettien.
*No kiva, jos ehit. Missä sä oot?*
-Jossain hiekkakuopilla. Mut jos nähään kahvilas? Ehdotin. Aksu suostui siihen, sillä kuulemma jo istui siellä odottamassa. Päätin puhelun moikkaukselle ja kävelin sitten varovasti kavereideni luo.
-Aksu kysy, et voisinko nähä sitä.., aloitin.
-Mee! Laura huusi vain.
-Mee nytte, Sarkkukin sanoi. He eivät kannustaneet minua lähtemään, vaan he käskivät minun lähteä ennenkuin vaihtaisi mielipidettään. He olisivat halunneet pitää minut heidän kanssaan.
-Mä tuun pian takas! Lupasin ja lähdin melkein juoksemaan hiekkamäkeä ylös. Se oli vaivanloista ja todella hidasta. Olin jo kuumissani kun pääsin mäen päälle. Heilautin kättäni vielä kavereilleni ja lähdin juoksemaan. En halunnut pettää nyt Aksua, enkä ystäviäni. Tämä oli ainut vaihtoehto tähän hätään.

--
tulipa pitkä! ja ANTEEKSI kun tää vaikuttaa jotenkin epätodennäköseltä, että Makella voi mennä heti näin upeesti. se on epätodennäköistä, mutta joskus voi oikeesti käydä tosi hyvä tuuri<:

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   3.12.08 20:29:10

Oi, mukava!

Lähettäjä: Mmurunen 
Päivämäärä:   3.12.08 20:33:46

Ei toi nyt niin epätodennäköst ollu :)
Kirjoitat kyllä kivasti ja selkeästi ja muutenkin hyvällä tyylillä. Selkeästi kirjoitettu mutta ei kumminkaan tylsästi.
Mutta nyt tähän lisää jotain vähän "ei niin onnellista",et ei mee sellaseks happy happy. Joo mä oon kauhee, kun toivon tollasii :D

Lähettäjä: ninannika 
Päivämäärä:   3.12.08 21:13:21

Lisäääää!!! :))

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   4.12.08 07:38:25

kiitos taas kaikille(=
Mmurunen: mulla on päässä jo idea miten tää tarina jatkuu, että vielä tulee onnellisuutta aikalailla, mutta sitte tuleeki kaikkee ei-niin-onnellista :D

Lähettäjä: absoluutisti. 
Päivämäärä:   4.12.08 14:24:20

jatkoajatkoa 8))

Lähettäjä: jepjep 
Päivämäärä:   4.12.08 15:00:29

oiii just tälläst tarinaa oon kaivannu tänne! :D ja ihana ku kirjotat noin pitkii pätkii tota jatkoo. kirjota ihmees lisää!

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   4.12.08 15:20:19

Jatkoa pian :)

Lähettäjä: Katri. 
Päivämäärä:   4.12.08 17:22:23

jesjes, ihanaa että tulee tämmösia :) jatkoa

Lähettäjä: ninannika 
Päivämäärä:   4.12.08 18:04:54

äkkiäää, oon koko päivän käyny vähän väliä kyyläämässä onko tullu jatkoa :D

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   4.12.08 19:26:08

Ihana oli tuo edellinen pätkä, tosi ihana :> :'D <3

Lähettäjä: jule_ 
Päivämäärä:   4.12.08 19:58:16

oioi, kovasti tästä tykkään! mutta kohan sitä ei-niin-onnellista tulee, ni tee siitä jotenkin vähän erilainen? ei välttämättä mtn pettämisjuttuja, -tavallisia- riitoja yms.

jatkoa!

Lähettäjä: hullujh 
Päivämäärä:   4.12.08 20:46:12

LISSSÄÄÄSÄÄSÄSÄSÄSÄSÄSÄÄS

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   4.12.08 21:29:33

jatka tosi nopee !!
aivan ihana tarina <33

Lähettäjä: jellona 
Päivämäärä:   5.12.08 19:21:05

jatka jo.. tä on aivan ihana tarina <3

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   6.12.08 09:19:55

apua! en ois uskonut, että näin moni lukee mun tarinaa. kiitos kovasti kaikille(---:
ps. sanotaanko, että seuraava pätkäkin on jotenkin epäuskottava, mutta koittakaa kestää!
----

Hidastin vauhtiani, kun olin lähellä kahvilaa. Siistin vähän itseäni. Laitoin hiuksiani paremmin ja pyyhin hikipisaroita otsaltani.
Kävelin sisään kahvilaan moikaten kassatyttöä. Menin suoraan terassille, missä Aksu odottikin. Hän nosti katseensa heti, kun huomasi, että joku tuli terassille. Hymyilin heti ja hän vastasi hymyyn.
-Moikka, sanoin ja istuin hänen viereensä.
-Moro, Aksu sanoi, eikä irrottanut katsettaan minusta. Hänen ihanat silmät toljottivat minua.
-Tääl on vähän kuuma, sanoin ja heiluttelin kättäni kuin viuhkaa.
-Jep. Mennääks uimaan? Aksu ehdotti. Myönnyin ehdotukseen tuosta vain. Olin itsekin ajatellut asiaa. Lähdimme heti kävelemään rannan suuntaan. Onneksi se oli aivan lähellä.
-Asuksä muuten täällä? Aksu kysyi sitten ja heilautti hiuksiaan söpösti.
-Emmä. Mut mä oon täällä tän koko kesän, selitin.
-Missä sä asut?
-Hämeenlinnassa, naurahdin.
-On se parempi ku tää. Mä muutin tänne hetki sitte, eikä täällä oo mitään, Aksu selitti.
-Mä tykkään tästä paljon enemmän ku Hämeenlinnasta, sanoin sitten.
-Miks? Aksu ihmetteli.
-Nää ihmiset täällä on niin ihanii, aloitin ja vilkaisin sitten Aksua, joka katsoi minua kokoajan.
-Ja tää paikkaki on tämmöne kiva.
-No ku sitä oikein miettii, nii on tää kai ihan jees, Aksu virnisti ja heitti paitansa pois. Lihaksikas ylävartalo paljastui silmieni edessä. Meinasin jäädä paikoilleni katselemaan sitä, mutta onnekseni tajusin itsekin riisua vaatteita pois.
Lähdimme juoksemaan vettä kohti yhdessä. Vesi oli raikkaan ihanaa. Sukelsin mahdollisimman pian, jotta saisin kaiken kuumuuden katoamaan itsestäni.
Vaikkemme olleet paljon puhuneet, tunsin, että Aksu oli sellainen, jolle minun oli helppo jutella, eikä hiljaisuuskaan hänen kanssaan tuntunut painostavan.
-Mikset sä oo hankkinu täältä ketään kaverii, kenen kaa sä voit olla? Naurahdin vähän pulahdellen vedessä.
-Oonhan, Aksu sanoi sitten.
-Aijaa, sanoin ihmeissäni ja aloin miettiä, kenen kanssa Aksu oli pyörinyt. Aksu tuli taakseni ja nosti minut ilmaan.
-Aksu! Kiljahdin nauraen, kun hän tiputti minut takaisin veteen.
-Mä tarkotan sua, hassu, Aksu naurahti.
-Aivan! Naurahdin tajutessani asian.
-Mut ennen ku mä tulin, sä vaan luit lehtiä, sanoin kysyvästi. Aksu nyökkäsi vain.
-Mä tulin ja pelastin sun kesäs, virnistin.
-Jotain sinnepäin, Aksu sanoi hymyillen.
-Mut kuka pelastaa mun koko loppuvuoden, ku sä lähet takas Hämeenlinnaan? Aksu mietti.
-No mähän voin aina välillä käydä täällä. Ja sitte me tietty soitellaan kolmen tunnin pitusii puheluita jokapäivä, selitin virnuillen.
-Eiku viiden tunnin! Aksu korjasi.
-Joo, ellei jopa kuuden, naurahdin ja laitoin märän hiussuortuvan korvani taa. Minua alkoi jotenkin hymyilyttämään keskustelumme. Tuskin tiesimme mitään toisistamme, mutta silti olimme jo avoimia kaikelle.
-Ooksä ihan aito punapää? Aksu kysyi ja kosketti vähän hiuksiani. Koitin olla värähtelemättä hänen kosketuksestaan. Nyökkäsin vain vähän ja katsoin poikaa syviin tummiin silmiin.
-Mä en oo kai ikinä jutellu aidolle punapäälle, Aksu sanoi. Virnistin vähän.
-Kerta se on ensimmäinenkin.
-Mennäänks ostaan jätskit? Aksu ehdotti ja nyökkäsi jätskikioskia kohti. Suostuin ja lähdimme laahustamaan rannalle vedestä.
Hiekka tarttui varpaisiin ja lämpimät auringonsäteet kohdistuivat suoraan ihollemme. Jätimme vaatteemme myttyyn rannalle ja lähdimme hakemaan jäätelöitä.
-Minkä sä haluut? Aksu kysyi.
-Kyl mä voin ostaa ite, hymyilin.
-Ei käy, Aksu virnisti.
-No lakritsi sitte, naurahdin. Aksu otti minulle lakritsin ja itselleen suklaan. Hän maksoi molemmat ja toi minulle sitten omani. Kiitin ja lipaisin jätskiä kielelläni.
Menimme istumaan hiekalla vaatteittemme viereen.
-Sullaki on pisamii, Aksu sanoi hetken katseltuaan minua. Hymähdin suu täynnä jäätelöä.
-Onks sullaki vai? Kysyin, kun olin nielaissut jäätelöt. Poika nyökkäsi. Siristin silmiäni ja menin lähemmäs Aksun kasvoja, jotta näkisin ne.
-Emmä nää, sanoin ja menin vielä vähän lähemmäs.
-Ei mul oikeesti ookkaan. Halusin vaa nähä sut näin läheltä, Aksu sanoi hiljaa. Pienen hetken jälkeen hämmennyin niin kovasti, etten oikein osannut sanoa mitään. Hymyilin vain vähän. En edes tiennyt, olisiko minun pitänyt vetäytyä pois, vai jäädä siihen notkumaan.
Aksu kuitenkin päätti tilanteen painamalla jäätelöstä kylmät huulensa omilleni. Se tuntui samalla todella hyvältä, ja juuri siltä, mitä halusin. Toisaalta olisin halunnut odottaa. Olisin halunnut tuntea Aksun täysin, ennenkuin olisimme alkaneet mihinkään tällaiseen.
En kuitenkaan pystynyt pitämään huuliani kurissa, vaan syvennyin täysin viileään suudelmaan.
Hymy alkoi karata huulilleni, jolloin minun täytyi lopettaa suudelma. Vetäydyin vähän pois ja hymyni levisi korviini asti. Jäin Aksun eteen ja katsoin hänen silmiin. Ne olivat kuin peili. Näin itseni niistä hienosti.
-Mä haluun nähä useemminki sua näin läheltä, Aksu virnisti.
-Mä taidan tulevaisuudessa tulla aika useesti näin lähelle sua, sanoin takaisin virne kasvoillani. Aksu hymyili ja sipaisi kädellään vähän poskeani.
-Kai me nähään vaikka huomenna? Kysyin sitten.
-Mun puolesta nähään vaikka joka päivä ja yö, Aksu hymyili.
-No hyvä, koska kohta mun pitää mennä kavereitten luo takas. Ne varmaan jo venaa mua, selitin vähän pettyneenä. Nyt varsinkin olisin tahtonut jäädä Aksun luo.
-Mä tiiän, Aksu sanoi vaisusti hymyillen.
-Mut huomenna sä oot kokonaan mun? Aksu varmisti ja oli tyytyväinen kun nyökkäsin.
-Tuuksä saattaan mua? Ehdotin ja tottakai poika suostui.
Puimme vaatteet päällemme. Uikkarinikaan ei olleet enää kovin märät, koska aurinko oli kuivattanut niitä. Lähdimme käsikädessä kulkemaan hiekkarantaa pitkin. Jotenkin minusta tuntui todella typerältä. Olin jutellut Aksun kanssa ehkä puolitoista tuntia ja nyt olimme jo suudelleet. Tuntui ihan liian helpolta.
-Mikä sun oikee nimi muuten on? Tajusin viimein kysyä.
-Akseli, poika naurahti.
-Söpö nimi, hymyilin vain. Kävelimme puhumatta pitkään, mutta hiljaisuus ei haitannut minua. Tuskin Aksuakaan. Kestohymy pysyi huulillani miettien näitä muutamaa päivää mökillä.
Ajatukset lensivät kaikesta poikaan joka piteli kädestäni kiinni.
Sitten Aksu pysähtyi. Pysähdyin itsekkin ihmettelemään poikaa.
-Me ollaan jo hiekkakuopilla, Aksu naurahti. Vilkaisin ympärilleni.
-Kappas vaa, virnistin.
-Huomenna nähään kunnolla sitte, sanoin ja hymyilin pojalle hyvästiksi. Aksu kääntyi pois ja minä lähdin pomppimaan hiekkamäkeä alas.
-Make! Kuului Elinan ylipirteä ääni. Muutama kalja oli tainnut jo valua hänenkin kurkkuun.
-Make palas! Sarkkukin kiljahteli pirteänä. Jokainen ainakin huomasi tuloni. Radio pauhasi edelleen soittaen hyviä biisejä. Kävelin kylmäkassin kautta ja nappasin itselleni pari kaljaa.
Istuin takaisin paikalleni, mihin olin unohtanut kangaslaukkunikin. Tomi istui samassa paikassa kuin lähtiessänikin.
-Tässä sitä vieläkin istutaan, naurahdin ja läpsäisin Tomin selkää.
-Joo, mä pidin sun pulloo pystyssä, Tomi sanoi ja pyöräytti vähän päätään. Hänenkin silmänsä seisoi jo päässä. Vilkaisin pulloa hänen kädessään.
-Se on tyhjä, nauroin. Tomi vilkaisi pulloa ihmeissään ja alkoi sitten nauraa.
-Hupsis, poika sanoi.
-Mä taisin juoda siitä pikkasen.
-Emmä oottanukkaan, että se ois vielä täys, sanoin ja avasin itselleni kaljan.
-Miten meni Aksun kaa? Sarkku hihitteli Timppaan nojaten.
-Hienosti, sanoin vain hymyillen.
-Kerro nyt!
-Me nähdään huomenna kunnolla.
-Pussasitteko? Laura kiljahteli tanssiessaan. Nyökkäsin virnuillen.
-Aika nopeeta toimintaa, Tomi sanoi vieressäni.
-Kieltämättä. En mäkään oottanu, että se tulis näin nopeeta, sanoin mietiskellen.
-Se haluu sulta varmaan vaan yhtä asiaa, Tomi sanoi nopeasti ja lähti viereltäni. En ehtinyt sanoa pojalle mitään. Rypistin kulmiani ja kulautin kaljaa kurkkuuni.
-Make tuu tanssii, Annika käski tyttöjen tanssiessa Bon Jovin tahtiin. Kaikki muut tytöt tanssivat paitsi Elina, joka makaili Mikon sylissä.
Pyöräytin hymyillen päätäni, mutta päädyin silti tanssimaan tyttöjen mukaan.
-Kerro lisää Aksusta, Laura käski vaivihkaa, kun tanssimme.
-No käytiin uimassa. Se tarjos jätskin ja pussattiin siinä. Sitte se tuli saattaan mut tänne. Ja nähään huomenna kunnolla, selitin nopeasti. Laura hymyili ja kertoi, että oli ihmeissään, miten sain noin vain napattua sellaisen saaliin. Nauroin Lauran jutuille. Hän oli hauska tyttö.
-Nyt laitetaan suhteet kuulkaa koetukselle! Sarkku huusi ihmisiä lähemmäs.
-Pullonpyörityksen aika!
Jokainen istui takaisin rinkiin.
-Makelle tiedoks, että tässä pullonpyörityksessä ei oo "totuutta", Sarkku virnisti. En täysin ymmärtänyt, mutta mitä se haittaisi.
Istuin Lauran ja Tomin väliin.
-Mikä on ensimmäinen tehtävä? Sarkku kysyi. En tajunnut ideaa, että ensin sanottiin tehtävä, ja sitten vasta pyöritettäisiin.
-Pusu, Fiia naurahti.
-Suulle! Joku huusi vielä perään. Siihen suostuttiin, ja Sarkku pyöräytti pulloa keskellämme. Se pyöri vähän huonosti johtuen maaperästä, mutta kyllä se silti pyöri. Ensimmäisenä se osoitti Timppaa, joka pyöräytti uudelleen. Se hämmensi minua vielä lisää. Pullo jäi osoittamaan Annikaa. Hetken odottelun jälkeen Timppa ja Annika pussasivat nopeasti toisiaan suulle. Minulle tuli heti mieleen ala-asteleikit, kun pussailimme luokkamme poikien kanssa innoissamme ja hihittelimme hysteerisesti.
Timppa pyöräytti ja pullo osoitti Lauraa. Laura nosti kulmiaan ja pyöräytti itse pulloa, joka hetken pyörimisen jälkeen osoitti Fiiaa. Olin varma, että pyöräytettäisiin uudestaan, jotta pullo osoittaisi poikaa, mutta ei, kun Fiia ja Laura pussasivat yhtälailla toisiaan suulle, kuin Timppa ja Annika aikaisemmin.
Pulloa pyöräytettiin taas. Se oli vähällä osua minuun, mutta kierähti sittenkin Tomiin. Tomi kurkotti pyöräyttämään uudestaan. Poika kolhaisi kyynerpäällään minua.
-Sori, Tomi heti sanoi.
-Ei se mitään, naurahdin.
-Kyl se mitään, Tomi sanoi vain, juuri ennenkuin pullo oli pysähtynyt Sarkkuun. Hämäännyin taas Tomin käytöksestä. Miten hän sai minut aina sanattomaksi? Tomi läheni Sarkkua ja painoi pienen pusun tytön huulille.
-Nyt vaihdetaan tehtävää, Annika ilmoitti innoissaan.
-Kunnon suudelma!
Pulloa pyöriteltiin useampiinkin kertoihin. Suutelin Timppaa, sekä Danielia. Se oli hieman hassua, sillä Fiia oli Danielin vieressä, kun painoin pienen suudelman tämän huulille.
Mutta kun kaikki pussailivat kaikkia, ei se enää niin outoa hommaa ollutkaan. Vielä kun jokainen joi kokoajan, meininki alkoi olla niin hilpeää, että pussailtiin ilman turhempia syitäkään.
Jatkoimme lapsekkaita pussailuleikkejä, kunnes vaihdoimme sen hengelliseen keskusteluun. Juttelimme älyttömästi kaikkea pienen nuotion ääressä. Muutamat vain makailivat vilteillä ja kuuntelivat, mutta minä olin ainakin mukana tiiviisti keskustelussa.
-Mitä kello on? Tomi mietti.
-Yks, Timppa huokaisi.
-Herranjumala. Se on jo paljon, Sarkku naurahti.
-Mun pitäis pikkuhiljaa lähtee kotiin, ihmettelin.

Lähettäjä: absoluutisti. 
Päivämäärä:   6.12.08 13:51:53

jatkoa jatkoa jatkoa 8)

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   6.12.08 16:06:32

jatka nopee !!!

Lähettäjä: poison 
Päivämäärä:   7.12.08 11:38:43

juu, jatkeles. Kiva aihe, mutta varo ettei tuu liian happy. (uskon että ei tuu:)Toivoisin selvemmät kappalejaot, että olisi helpompi lukuista.Etenee ehkä hieman liian nopeasti joissakin kohdissa, mutta ei mitenkään häiritsevästi:)

Lähettäjä: absoluutisti. 
Päivämäärä:   7.12.08 12:58:52

ps. ois kiva saada jotain dramaattisuutta mukaan (;

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   7.12.08 13:50:21

Ihana!!!!! <3<3 jatkoo pian! <3

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   7.12.08 14:17:09

Ihan rentoa ja mukavaa luettavaa (:

Lähettäjä: ninannika 
Päivämäärä:   7.12.08 14:31:36

ois kiva ku tomille-makelle ja aksulle kehkeytys joku kunnon kolmiodraama :DD

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   7.12.08 14:31:51

tää on tosi hyvä, mutta toivon että kohta tapahtuis jotaki dramaattista tai siis jotain sellasta ettei saa semmosta käsitystä että tää tyttö on ihan onnenpekka eikä sille tapahu mitään pahaa ja nii edellee.

Ja sit tää, että jos mää olisin ollu Aksu ni mulle olis kyllä tullu hieman haikee olo ku mua ei ees ajateltu kysyä niiden kavereiden kans hengaamaan, kun mä oon uus paikkakunnalla ja yksinäinen, mutta muuten tosi hyvä ja tulen varmaan tulevaisuudessakin lukemaan tätä :>

Lähettäjä: s 
Päivämäärä:   7.12.08 17:38:42

mun mielestä tomi ja toi make yhteen!! :)

mut tosi hyvä tää tarina ja pian jatkoo ;>

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   7.12.08 19:46:07

ihanaihanaihana<3 :D
Muuta en voi sanoo :)

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   8.12.08 10:39:03

kiitti kovasti kaikille kommenteista!(----: tänään en kyllä jaksa varmaan kirjoitella, sillä makaan kuumeisena sängyssäni. huomenna varmaan saatte jatkoa(=

Lähettäjä: absoluutisti. 
Päivämäärä:   8.12.08 11:39:44

ja muuten vielä, (kuten ylempänä joku mainitsee) laita tomi, make ja aksu kimppakivaan :D

ps. ei mulla härö mieli ole..

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   9.12.08 10:47:37

absoluutisti. - :--------DDd sanotaanko, että aika mielenkiintonen idea.

tässä jatkooo<:
----

Tomi päätyi saattamaan minua, sillä en selvinnyt hiekkakuopan ylämäestäkään yksin. Tasapaino heitti vähän liikaakin, vaikka pää tuntui lähes selvältä. Pelkäsin jopa mennä kotiin, jos vanhempani olivat vielä hereillä.
Hyppelehdin hiekkatielle myhäillen. Aksu käväisi mielessäni ja teki pienen hymyn kasvoilleni. Tomi seurasi minua varovasti ja piti minua silmällä, etten pahasti ainakaan satuttaisi itseäni. Hymäilin päähäni juuttunutta biisiä ja tanssahtelin sen tahtiin, kunnes nilkkani vääntyi ikävästi ja kopsahdin maahan kyljelleni. Tomin nopeat askeleet kipaisivat luokseni.
-Sattuko? Hän kysyi heti ja kumartui huolestuneena luokseni.
-Ei sattunu, nauroin, vaikka heti sen jälkeen tunsin vähän kipua jalassani.
-Ootas, Tomi sanoi ja koitti nostaa minut ylös, kaatumalla samalla itsekin. Ei häntäkään tainnut pahemmin sattua, sillä hän nauroi kanssani.
Nauroin vain, enkä pystynyt lopettamaan.
Tomi sai jotenkin nostettua itsensä ja ojensi sitten kätensä. Tartuin siihen ja nopean vetäisyn seurauksena olin jo pystyssä, kunnes kumouduin liian lujissa vauhdeissa Tomia päin. Olimme vähällä kaatua uudeleen, mutta Tomi pysyi pystyssä ja kannatteli minuakin.
Vasempaan jalkaani ei sattunut, mutta se ei myöskään pitänyt allani.
-Mä en ehkä pysty kunnolla käveleen, sanoin sitten ja koitin rauhoittua.
-No jos mä kannan sut, Tomi sanoi hetken mietittyään. Kiersin toisen käteni pojan kaulan ympäri ja hän nosti minut syliinsä. Tunsin kuinka Tomi horjahti ja meinasi kaatua, mutta pysyi ihmeenkaupalla pystyssä.
-Voi páska, kirosin ääneen.
-Mun laukku jäi tonne.
-Mä meen hakeen, Tomi sanoi ystävällisesti.
-Ei. Mä tuun kans, sanoin. Minulla saattoi olla jo vähän kiire kotiin, mutta toisaalta minulle tuli pieni halu jäädä vielä kavereiden kanssa nuotiolle. Pääkin selviäisi, jos hetken istuisi aloillaan.
-Pystyksä kieriin ton mäen alas? Tomi kysyi, kun olimme hiekkasärkän päällä.
-Joo, mutisin vain ja Tomi laski minut maahan.
Lähdin klonkkaamaan mäen huipulle ja varovasti, mutta nopeaa vauhtia lähdin kierimään mäkeä alas. Tomi tuli perässäni kierien. Siinä kunnossa se kannatti kieriä, sillä muuten olisi satavarmasti lentänyt nokka edellä alas.
Kierin mäen alas ja lähdin sitten pomppimaan yhdella jalalla takaisin paikalleni.
-Eiks teijän pitäny lähtee kotiin?
-Joo, mut tultiinki takas, hymähdin.
-Oliko kivaa? Laura nauroi.
-Joo, naurahdin vain. Istuin Lauran viereen ja kaikkien katseet kävivät heti kivien ruhjomissa jaloissani.
-Taisit kaatua? Laura kysyi. Nyökkäsin vain. Tomi tuli perässäni ja istui viereeni.
Verta vuotaviin haavoihini oli tarttunut pientä hiekkaa kieriessäni mäen alas. Pyyhkäisin varovasti hiekkaa pois, mutta se kirveli inhottavasti.
Loppujen lopuksi join ehkä vähän liikaa. Jokaista illan hetkeä en muistanut ja vaikka fiilikseni oli hyvällä pohjalla, niin huono olo saavutti minut illalla. Makasin nuotion vierelle levitetyillä vilteillä. Kylmä ilta värisytti minua, vaikka Sarkku olikin peitellyt minut vilteillä.
Kaikki kävivät kokoajan katsomassa, että minulla oli kaikki kunnossa. Kaikki oli kunnossa, jos ei otettu mukaan sitä, että jalkani olivat verillä ja ehkä sijoiltaan, sekä minulla oli huono-olo ja kylmä.
Vaikka en juonut enää enempää, pääni ei alkanut selvitä ollenkaan. Päässä heitti kaikkia asiat volttia. Tuskin pystyin edes seistä, ilman että kaaduin pusikkoon.
Yöllä, kun kello oli lähemmäs kaksi, tuli hetki, joilloin minun kuitenkin piti nousta ja lähteä kotiin. Se ei ollut niin helposti tehty, kuin sanottu.
Kaikki kamat kerättiin pois ja minut nostettiin seisomaan viimeisenä. Kuuntelin, kun jotkut puhuivat siitä, kuka saattaisi minut kotiin.
Sarkku, Tomi ja Mikko lähtivät saattamaan minua, sillä he asuivat samoilla suunnilla. Sarkku otti laukkuni maasta ja kantoi sitä olallaan, kun Mikko ja Tomi auttoivat minua eteenpäin.
Hiekkamäen ylösnouseminen oli tuskallista. En meinannut päästä laisinkaan ylös ja samalla olin kaataa pojat myös. Tuntui, että olimme mäen päällä vasta puolen tunnin yrittämisen jälkeen. Sarkun mukaan aikaa oli mennyt vain kymmenen minuuttia.
Jalkani olivat turtana. En tuntenut edes niihin kohdistunutta kipua. Pojat juttelivat jotain, mutta sekin meni minulta ohi korvien.
Toinen pojista, en ollut varma kumpi, nosti minut syliinsä ja kantoi minua sitten niin. He eivät varmaan enää jaksaneet raahata minua, sillä se oli todella hidasta. Tunnistin myöhemmässä vaiheessa, että se joka kantoi minua, oli Tomi. Ja, että Mikko oli jo kadonnut kotiinsa.
Tomi kantoi minua sylissään ja jutteli jotain Sarkun kanssa. Sarkku heitti laukkuni Tomin olalle ja kääntyi sitten toiselle tielle kotiinsa. Koitin moikata, mutta sössötin vain jotain epämääräistä. Olin lähes sammumispisteessä Tomin sylissä.
-Toivottavasti mä löydän teille, Tomi sanoi hiljaa minulle.
-Kyllä sä löydät, sanoin vain, mutta tuskin Tomi sai puheestani selvää.
-Meillä on jyrkät rappuset, sanoin sitten.
-Varmasti on, Tomi sanoi, kuin pitäen sitä kännisenpuheena. Mutta minulla oli pelko, etten tässä kunnossa pääsisi niitä ylös, vaan tipahtaisin puolessavälissä.
-Mä en pääse niitä ylös tässä kunnossa, sanoin hiljaa.
-Tuun kantaan sut niistä ylös, Tomi rauhoitteli. En jotenkin uskonut, että hän tulisi. Hiekka rahisi Tomin kenkien alla.
-Miks sä oot näin kiltti mulle? Kysyin sitten.
-Eiköhän mulla oo ihan tarpeeks aihetta, Tomi huokaisi.
-Kerro sun aiheet.
-No, mun takia sun jalkas on ihan verillä, Tomi puhui hiljaisella ja rauhoittavalla äänellä.
-Ei toi oo kunnon syy, kurtistin kulmiani.
-Ai, Tomi sanoi vain.
-Anteeks, kun mä oon vaivaks, sanoin. Tuntui todella typerältä. Itseasiassa tuntui, että maailmassa ei ollutkaan mitään tarpeeksi onnellista. Olin typerä teini, joka oli vaivaksi kaikille. Tyypillistä laskuhumala itkua.
Muutama kyynel nousi silmiini.
-Mä olin ihan hirvee, sanoin sitten. Kyynel tipahti poskelleni melkein suljetuista silmistä.
-Älä itke Make, Tomi aneli.
-Mä en haluu, että sulla on paha olla.
-Anteeks, mut musta tuntuu että sä et kestä mua. Ja että mä teen sulle pahanmielen, kuiskasin ja avasin vähän silmiäni. Tomi katsoi minua sinisillä silmillään.
-Ei mulla oo niin pahamieli, että sun täytyis itkee, Tomi sanoi ja hymyili haikeasti.
-No hyvä, sanoin ja nielaisin itkuani pois.
-Meijän mökki on toi, näytin tärisevällä kädelläni. Tomi kääntyi mökkini pihaan ja asteli hiljaisin askelin terassille, pitäen minua edelleen sylissään.
-Ehkä mä voin nukkua sohvalla alakerrassa, sanoin sitten.
-Miki vois herätä ja ihmetellä jos sä kannat mua yläkertaan, naurahdin vähän.
-Miki? Kuka se on? Tomi kysyi.
-Mun pikkusisko.
-Mä voin silti tulla peitteleen sut, vaikka sä nukkuisit sohvalla, Tomi virnisti. Myönnyin hassuun ideaan ja kävelimme hiljaa sisälle. Onneksi vanhempieni ja Mikin huoneiden ovet olivat kiinni, joten he eivät kuullut kauheasti mitään.
Istuin heti sohvalle, sillä en halunnut kaatua mitään pöytää tai muuta päiten. Tomi vilkaisi ympärilleen ja näki viltin nojatuolin selkämyksellä. Hän haki sen ja tuli peittelemään minut. Menin makaamaan sohvalle ja Tomi laittoi lämpimän viltin päälleni.
-Hyvää yötä, sanoin hiljaa.
-Nähdään huomenna, Tomi sanoi.
-Mut mä oon huomenna Aksun kaa, muistin.
-No, mut jos te tuutte kahvilaan, Tomi koitti hymyillä. Nyökkäsin vähän.
-Hyvii unii, Tomi kuiskasi ja lähti ovelle.

Lähettäjä: ss 
Päivämäärä:   9.12.08 15:14:47

Ihana tarina! :)
tomi ja make yhteeen! :)

Lähettäjä: moomo 
Päivämäärä:   9.12.08 17:31:49

lissäää. ihana tarina :)

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   9.12.08 18:32:26

jatka

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   9.12.08 19:21:16

Tomi ja Make on oikeesti luodut toisilleen aww<3 :D
Ei mitää Aksuja :'D
Mut hyvä tää on näinki :)

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   9.12.08 21:20:38

Oi<3

Lähettäjä: sands 
Päivämäärä:   10.12.08 21:35:50

make<3tomi

ei mitään aksua :D

Lähettäjä: carma 
Päivämäärä:   12.12.08 12:17:41

up(=

Lähettäjä: bataatti 
Päivämäärä:   12.12.08 16:49:26

jatkoo :)

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   12.12.08 18:52:56

kiitti kovasti taas kaikille kommenteista :D:D
tässä jatkoo(---:
-----

Aamulla heräsin keittiöstä kuuluviin kolahduksiin ja tekemisen ääniin. Haukottelin suuresti ja avasin varovasti silmäni.
Äiti teki aamiaista keittiössä. Isä ja Miki varmaan vielä nukkuivat. He nukkuivat aina pitkään, toisinkuin minä ja äiti. Vilkaisin puista seinäkelloa. Se näytti puoli kolmea, mutta tajusin sen olleen pysähtynyt.
Hivutin viltin vasemman jalkani päältä. Se näky ei ollut kaunis. Nilkkani oli lähes kokonaan musta ja ympärillä polveen asti oli naarmuja ja vähän isompiakin haavoja. Tätä vanhempani eivät saisi nähdä, tai he arvaisivat heti, että olen örveltänyt kännissä. Pyöräytin nilkkaani vaivanloisesti. Se ei sattunut kovasti, joten oli sentään yksi hyvä uutinen; nilkkani ei ollut sijoiltaan tai murtunut. Pohkeessani oli aikalailla syvä haava. Se oli ehkä pahin jälki, mitä illan aikana oli tullut.
Lähdin kipuamaan rappusia ylös, ilman että äitini huomaisi. Pääsin huoneeseeni ja kaivoin äkkiä sukkahousut, sekä mekon. Niillä saisin peitettyä jäljet.
-Huomenta! Huikkasin juuri ennen, kun painoin suihkuun menevän oven kiinni. En kuullut edes äitini vastausta, kun katosin kylpyhuoneeseen.
Riisuin eiliset vaatteet päältäni. Huomasin, että olkapäänikin olivat palaneet auringossa. Hiukseni olivat kuin tornadon jäljiltä ja meikkini olivat poskilla ja otsassakin.
Laitoin lämpimän veden valumaan ja uskaltauduin pian sen alle. Veden osuessa haavoihini järkyttävä pistävä kipu komeili koko vasemmassa jalassani. Sattui niin paljon, että teki mieli huutaa kaikki osaamani kirosanat ja keksiä lisääkin. Purin kuitenkin hammastani, ja olin huutamatta, ettei äitini ihmettelisi hirveästi.
Kuivaamisessakin täytyi olla varovainen, etten pyyhkeellä repässyt haavoja enempää auki. Taputtelin jalkani kuivaksi ja vedin sitten sukkahousut peittämään jäljet. Värikkään kokomekon heitin pääni yli ja kuivasin vielä hiukseni. Meikiksi vedin vain vähän ripsiväriä. En jaksanut enempiä panostaa, jos kävisin uimassakin, niin ne vain leviäisi.
Kännykässäni oli yksi uusi viesti. Avasin sen heti toivoen, että lähettäjä olisi Aksu. Luin viestin nopeasti. Se oli Tomilta ja hän vain kyseli oloani. Vastasin positiivisesti. En kertonut kamalista ruhjeistani laisinkaan.
Kello oli jo yksitoista, joten päätin soittaa Aksulle. Odotin ja odotin, mutta hän ei vastannut.
-No täällä Make. Kai me siis nähdään tänään? Soita mulle, jätin viestiksi. Olin jotenkin apeana, johtuen eilisen lopetuksesta. Haikeus ja itseinho tuntui porisevan vatsassani, vaikkei sille ollut mitään syytä.
Kävelin mietteissäni keittiöön, missä äitini oli tehnyt aamupalaa.
-Mites meni eilinen? Äitini yllätti minut. En muistanut, että hän oli keittiössä.
-No ihan kivasti, sanoin, mutten vaikuttanut kovin pirteältä. Kävin jääkaapilla katsomassa, jos löytäisin jotain mitä teki mieli.
-Mä tein aamupalaa jo, äiti sanoi ja osoitti pöytää. Istuin alas äitiäni vastapäätä ja mietin mitä ottaisin. Pöydällä oli leipää, kurkkua, tomaattia, kaikkea mahdollista. Otin muutaman kurkku viipaleet ja mutustin niitä mietteissäni.
-Nyt kaikki ei oo okei, äiti tokaisi tarkkailtuaan minua.
-On ehkä. Mut mä en vaan tiiä, että on, sanoin hiljaa.
-Sä voit aina kertoo mulle, äiti huokaisi hymyillen. Nyökkäsin. En ollut juttelutuulella laisinkaan.
Nousin pöydästä syömättä yhtään enempää. Kävelin ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Otin puhelimeni esiin ja etsin Tomin numeron näkyviin.
-Moi, sanoin, kun hän vastasi.
*Moikka!* Pirteä pojan ääni sanoi takaisin.
-Ooksä jo töissä?
*Joo, miten nii?* Tomi kysyi ihmeissään.
-Onks Aksuu näkyny siellä? Huokaisin varovasti.
*Ei oo. Yleensä se on kyl jo tullu tähän aikaan.* Tomi sanoi, ja osasin kuvitella hänen kohauttavan olkapäitään.
-Okei. Voiksä soittaa jos se tulee?
*Tietty. Mikä tää juttu nyt on?* Tomi kysyi huolestuneena.
-Aksu ei vastaa ku mä soitan sille, nii en sitte tiiä, sanoin sekavasti.
*Sori.* Tomi sanoi hiljaa.
-Ei se sun vika oo! Kiekaisin puhelimeen.
*Miten vaan. Mut mä ilmottelen, jos sitä näkyy* Tomi huokaisi.
-Kiitti Tomi, sanoin pieni hymy huulillani ja lopetin puhelun.
-Kuka on Aksu? Mikin ärsyttävä ääni kuului parvekkeelta.
-Ei kuulu sulle, huusin takaisin.
-Entä Tomi? Miki vikisi.
-Ei kuulu sulle! Painotin vihaisena. Mikin vakoilu tästä puuttuikin.
-Sä lupasit olla tänään mun kaa, Miki sanoi ja kuulin hänen kävelevän parvekkeella.
-En luvannu, naurahdin alistavasti.
-Haista víttu. Emmä ois sun kaa halunnukkaa olla, Miki ärähti ja paiskasi parvekkeen oven kiinni. Miki oli niin turhamainen teini. Hän luuli olevansa jotenkin erilainen "emo". Kuka voisi takoa hänelle järkeä päähän? Hän oli t-e-i-n-i.
Istahdin ärtyneenä, vihaisena, pettyneenä ja huolestuneena terassin aurinkotuolille. Päässäni puksuttava juna oli pysähtynyt. Tuleen heitettävä hiili oli loppunut, joten juna ei enää kulkenut. Ajatukseni ei johtanut mihinkään. En pystynyt edes kunnolla ajattelemaan. Olin jäänyt jumiin.
Ärtyneenä mietin, kuinka inhottavan nopeasti olinkaan edes edennyt Aksun kanssa. Tuskin tunsin häntä. Muutaman kerran olin hänet nähnyt ja jo pussailimme rantsussa. Asia alkoi yököttää minua. En tiedä miksi, mutta alkoipa silti. Ehkä oli ihan hyvä, etten näkisi Aksua. Tai toisaalta. Aksu oli kyllä aika ihana.
Ristiriitaiset asiat tappelivat päässäni, vaikka koitin kuinka huitoa niitä pois, kuin itikoita mökki-iltaisin.

Päätin kipaista kahvilaan. Ihan vain seuranpuutteen vuoksi. Ja ehkä vähän siksikin, josko Aksu saapuisi paikalle.
Heitin hiukseni huolettomasti ponnarille ja laitoin mustat ballerinat jalkoihini. En jaksanut ilmoittaa kenellekään lähdöstäni, mutta otin kännykkäni mukaan, varmuuden vuoksi. Otin myös laukun, mihin tungin pyyhkeen, jos vaikka pulahtaisin uimaan.
Hiekka rahisi kenkieni alla kiitäessäni kuumuudessa kahvilallepäin. Irtohiekka pöllysi kuivalla tiellä. Se lensi ilkeästi silmiini ja sai ne melkein vuotamaan.
Hyräilin aikani kuluksi päähäni juuttunutta Bon Jovia ja laitoin askelta toisen eteen.
Kahvila alkoi jo pilkistellä esiin, hidastin vauhtiani, jotten näyttäisi ihan räjähtäneeltä sinne saapuessani. Suin hiuksiani paremmin ja pyyhkäisin silmieni alapuolelta karisseita ripsivärejä. Kahvilan ovi kolahti kotoisasti kun astuin siitä sisälle. Tomi hymyili kuin olisi ollut siinä ja tunnin valmiina, odottamassa minua. Hymyilin hänelle takaisin.
-Mitäs sais olla? Tomi kysyi.
-Hyvää seuraa páskapäivään, ehdotin huokaisten.
-Tididii! Olet onnekas asiakas! Tomi virnisti.
-Sillä tänään "hyvää seuraa páskapäivään" on täysin ilmainen!
Tomi oli niin ylipirteä, että minun oli pakko päästää suustani pieni naurun tapainen.
-Etuna saat vielä limun kaupanpäälle, Tomi jatkoi ja suuntasi heti kylmäkaapille. Hän toi minulle valmiiksi avatun kokispullon. Kiitin ja hörppäsin viileää limua.
-Mikäs niin mättää? Tomi sanoi ja nojaili tiskiin.
-Nimenomaan! Kajautin niin, että Tomi melkein pelästyi.
-Mä en tiiä mikä mättää.
-No sepäs on vähän pahempi asia, Tomi sanoi kurtistaen kulmiaan.
-Nimenomaan, naurahdin uudelleen. Näin vakavasti jutteleminen ei oikein onnistunut Tomin kanssa. Poika vain veti läppää, joka sai minutkin nauramaan. Siinä vaiheessa oli hankala olla vihainen millekään tai kellekään.
-Mitäs teillä on tänään suunnitelmissa? Kysyin sitten, kun luovutin vakavista aiheista.
-Rantsuun mennään taas porukalla. Tuuksä messiin? Tomi puhui rauhallisesti. Hymyilin vähän miettien.
-Joo, ku ei siitä Aksustakaan mitään kuulu, kohautin sitten olkiani. Osa minusta oli kuitenkin helpottunut, että pääsisin viettämään päivän taas ystävieni kanssa.
-Mä en tajuu miten sä oot noin hyvässä kunnossa, Tomi naurahti.
-Mitä sä meinaat? Ihmettelin.
-No Sarkulla ja muilla on kauhee darra, mut sussa ei näy mitään, Tomi selitti. Naurahdin pienesti.
-Ei mulla oo ikinä. Mut näkisitpä vaan mun jalan, virnistin. Tomi koitti vilkaista, mutta tajusi, että olin peittänyt sen sukkahousuilla.
-Ei kai sille käyny pahemmin? Tomi huolestui melkein.
-Ei. Se näyttää vaan aika karmeelta.
Kahvilan ovi kilahti ja sisälle asteli Sarkku ja Elina. Heillä molemmilla oli väsynyt ilme kasvoillaan ja vesipullot käsissään. Suupieleni venyi pieneen virneeseen heitä katsoessa.
-Hyvää huomenta! Kailotin lujaan ääneen.
-Moi vaan, Sarkku mulkaisi minua. Ei vihaisesti, muttei kovin onnellisenakaan. Vilkaisin Tomiin, joka vain nauroi tytöille.
-Miks helvétissä tänne pitää olla näin pitkä matka? Elina päivitteli ja tuli vierelleni nojaamaan tistille.
-Eiks sun muute pitäis olla Aksun kaa? Sarkku rypisti kulmiaan.
-Nojoo. Tai emmä tiiä, sanoin miettien.
-Kerroppas nyt, Elina painosti töllöttäen minua suurilla silmillään.
-Se ei vastaa puhelimeen, sanoin vain.
-Aijaa, Elina mutristi huuliaan.
-Sä et vaikuta hirveen surulliselta, Sarkku naurahti ihmeissään.
-Pitäiskö? Ei maailma tähän kaadu, hymyilin vähän.
-No hyvä! Nyt lähetään rantsuun! Sarkku piristyi.
-Jätätte mut tänne vai? Tomi kivahti esittäen todella surullista.
-No ala tulla tyhmä! Elina naurahti. Tomi ei jäänyt odottelemaan, vaan syöksähti takahuoneeseen ja palasi pian takaisin.
Lähdimme tallustelemaan kahvilalta rannalle. Se tosin oli siinä aivan vieressä, mutta menimme siitä vähän kauemmas.
Levitin pyyhkeeni hienolle hiekalle ja hyppäsin sen päälle. Muut tekivät samoin, paitsi Tomi, joka änki Sarkun pyyhkeelle istumaan.
-Tuleeks muut kohta? Sarkku kysyi ja koitti leikillään työntää Tomia pois pyyhkeeltään.
-Mikko, Timppa ja Laura tulee ainaki tuolta, Elina tajusi ja osoitti kahvilan suuntaan. Kolme hahmoa hyppelehti innoissaan meitä kohti.
-Moikka! Mikko hehkui auringossa ja suuteli Elinaa suulle heti saavuttuaan. Ei heilläkään näkynyt minkäänlaisia krapulanmerkkejä. Hekin levittivät pyyhkeet maahan ja asettuivat vierellemme.
-Arvatkaa mitä, Sarkku myhäili. Jokainen siirsi katseensa häneen kiinnostuneena.
-Mä oon tässä keränny rohkeutta, ja jos uimavalvojaa näkyy tänään nii se on menoo.
-Oikeesti? Naurahdin innostuneena. Sarkku puri huultaan ja nyökytti päätään. Sarkku oli kyllä aina ollut rohkea, ja hänen ulkonäöllään nappaisi kenet vain.
-Joku lähtee nyt uimaan? Timppa yllytti. Hän taisi olla oikea vesipeto. Timppa heitti ylimääräiset vaatteet päältään ja näytti koiranpentu-ilmettään, jotta saisi jokaisen uimaan.
Laura, Mikko ja Elina suostuivat lähtemään mukaan.
-Mun jalalla ei kyllä uida, murehdin ja Timppa ymmärsi. Katselin, kun neljä kaverusta juoksi suoraan veteen kiljuen ja nauraen.
Tomi ja Sarkku jäivät kanssani rannalle. Sarkku ainakin vilkuili vain ympärilleen etsien uimavalvojaa.
-Miten paha se sun jalka on? Tomi kysyi huolehtien.
-Aika ruma ainakin, naurahdin vähän. Vedin tummat sukkahousut varovasti päältäni. Ne oli tarttunut vähän haavoihin kiinni, ja se sattui ikävästi.
-Auts, Sarkku katsoi vierestäni. Muutama syvä haava oli vielä täysin auki ja joissain oli mennyt ihoni sisään hiekanjyviä.
Pian Timppa ja muut tulivat vedestä märkinä hytisten. Jokainen heistä kääriytyi pyyhkeisiinsä ja istuivat sitten hiekalle.
-Piti tulla vaan ilmottaan, Elina aloitti ja tasasi hengitystään.
-Että uimavalvoja tulee.
-Missä? Sarkku hätkähti ja alkoi vilkuilla ympäriinsä.
-Ömm, Elina mietti.
-Tästä sitä ei nää. Mut tuoltapäin se tulee.
Sarkku koitti hengitellä rauhassa. Hän yritti poistaa jännitystään sillä.
-Mee jo, kannustin tyttöä. Sarkku nousi nopeasti ja loi meille vielä pienen jännittyneen virneen. Hän lähti kävelemään aika nopeaa tahtia Elinan osoittamaan suuntaan.
Vaikka muut alkoivat jutella jotain turhanpäiväistä, minä vain haikailin Sarkun perään onnellisena hänen puolestaan. Olin aina innoissani, kun joku ystävistäni aikoi tehdä jotain omien suhteidensa eteen. Sekä rakastin jännittää ystävieni puolesta, kun he itse jännittivät myös.
-Tuolla ne menee, Tomi sanoi hiljaa. Hän ei ehkä halunnut kaikkien kiinnittävän huomiota, mutta Sarkku ja uimavalvoja kävelivät rantahiekkaa pitkin rauhallisesti. Uimavalvojalla ei ollut paitaa ja hän todellakin näytti hyvältä. Miehen vaaleat hiukset kiilsivät auringossa ja hän oli Sarkkua melkein päätä pidempi.

Lähettäjä: saltsu 
Päivämäärä:   12.12.08 20:49:09

jatka

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   13.12.08 11:29:02

jatka nopee

Lähettäjä: n 
Päivämäärä:   13.12.08 11:48:35

jatka :)

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   13.12.08 16:34:37

Uulalaa :D

Lähettäjä: dumpweed 
Päivämäärä:   14.12.08 15:56:05

jatkoa vaan tulemaan(------:

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   14.12.08 22:53:32

paras tarina ehkä mitä oon lukenu tääl koskaa!! :D jatka pian! :)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   15.12.08 00:36:17

ton pitäis kyllä valita tomi

Lähettäjä: jkf 
Päivämäärä:   16.12.08 17:37:08

jatka !: )

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   16.12.08 21:04:30

Jatka pian! :D

Lähettäjä: kaasugrilli 
Päivämäärä:   17.12.08 13:53:56

jatka jo :D

Lähettäjä: Campsu 
Päivämäärä:   17.12.08 16:14:03

Käytät liimaa sanaa naurahtaa, "naurahdin" "naurahti" toistuu kokoajan, muuten kivaa tekstiä :>

Lähettäjä: ZuWi^^ 
Päivämäärä:   18.12.08 20:36:12

upitus, jatka

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   19.12.08 07:34:58

kiitti taas kommenteista!(---:
Campsu - oon itekkin huomannut sen, ja yritän korjata asiaa :D:D

jatkan ehkä tänään jos pystyn, koska oon aika pahasti kipeenä tällä hetkellä ;s

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   19.12.08 15:44:13

-Se sano, että sen työt loppuu viideltä. Ja sen jälkeen se lähtee mun kanssa kahville! Sarkku hihkui innoissaan, eikä meinannut pysyä ollenkaan paikallaan.
-Oi, vähän ihanaa, Laura päivitteli hymy huulillaan. Halasin pikaisesti Sarkkua. Hän oli niin villinä, ettei mikään pidätellyt häntä.
-Sen nimi on Jonne, Sarkku sanoi kestohymy huulillaan.
-Kenen puhelin toi on? Timppa kysyi ja höristeli korviaan. Suljimme jokainen suumme ja jäimme kuuntelemaan. Tunnistin sen melkein heti omakseni ja nappasin laukkuni hullunlailla.
-Make, hihkaisin nopeasti puhelimeen.
*Anteeks. Anteeks. Anteeks* Aksun ääni toisti puhelimesta.
-Ei se mitään, naurahdin vähän. Kyllä se oikeasti mitään. Minua oli harmittanut älyttömästi, ettei poika ollut vastannut puhelimeen.
-Missä sä oot?
*Kotona. Sä taidat olla rantsussa* Aksu sanoi kysyvästi. Hän varmaan kuuli ystävieni juttelun taustalta. Muumisin myöntävän vastauksen hymy huulillani.
*Kelpuuttaisko sun kaverit mut mukaan?* Aksu kysyi sitten. Minun teki mieli nauraa idealle, mutta ymmärsin Aksun olevan tosissaan. Tuntui vaan niin hullulta pyytää hänetkin mukaan meidän jengiimme.
-Hei, ei kai haittaa jos Aksu tulee tänne? Kysyin kovaan ääneen, jotta jokainen heistä kuuli.
-Ei tietenkään, Elina sanoi selkeän vastauksen, joka sai minut nostamaan luurin takaisin korvalleni.
-Tuu jo, hymyilin puhelimeen.
-Nähdään, Aksu sanoi vain ja lopetti puhelun.
-Siis mitä! Tuleeks Aksu tänne? Laura kysyi innoissaan. Nyökkäsin vähän.
-Mahtavaa. Mä en oo ennen ees nähny sitä, tyttö mietti hymyillen. Hän oli aina niin kiinnostunut kaikesta.
-Missäköhän DaFi on, Sarkku mietti ääneen. Minulla kesti hetki miettiä, mitä Sarkku tarkoitti; Danielia ja Fiiaa tietysti.
-Niillä on varmaan jotain omaa kivaa, niinku aina, Timppa nauroi ajatellen tottakai kaksimielisesti.
-Jesse ja Annikakin puuttuu, sanoin.
-Totta. Ehkä niillä on neljänkimppaa, Timppa hekotteli. Hän vaikutti olevan porukan pervo. Vaikka hän oli minusta hauska, niin muut eivät pahemmin hänen letkautuksilleen nauranut.
-Aksu tulee, Tomi ilmoitti. Etsin Aksun katseellani. Hän käveli rantaa pitkin meitä kohti.
-Sähän tulit nopeesti, hymähdin, kun Aksu asettui pyyhkeelleni istumaan.
-Sun perässäs mä vaikka juoksen, Aksu hymyili ja painoi pienen suudelman suulleni.
-Hyvä tietää, naurahdin.
-Tässä on Sarkku, Timppa, Laura, Mikko, Elina ja Tomi, esittelin jokaisen nopeasti. Hullua, että vasta muutama päivä takaperin Sarkku ja Elina tutustutti minut nuoriin ja nyt tutustutin itse niitä eteenpäin.
-Tomin mä tiedänkin kahvilasta, Aksu hymähti vähän ja esitteli sitten itsensä.
-Make onkin kertonu susta jo paljon, Laura hymyili ja haroi valkopinkkejä hiuksiaan taaksepäin. Tyttö oli jo todella ruskea ja kaunis ilman meikkiäkin.
Tunsin punastuvan vähän, kun Aksu katsahti minuun yllättyneenä.
-Pelkkää hyvää, Laura naurahti.
Aksun tarttuessa käteeni tunsin pienen kipinän mahanpohjassani. Se oli aina sitä, kun ihastui.

Vietin loppuiltaa yksin mökillä. Isä, äiti ja Miki olivat lähteneet läheiseen pikkukaupunkiin.
Olin sortunut katsomaan televisiota, vaikka yleensä kiersin sen kaukaa. Makoilin alakerran sohvalla, enkä jaksanut liikuttaa yhtäkään lihastani.
Jalkaani oli ikävästi alkanut jomottaa, mutta olin napsinut muutaman buranan sitäkin särkyä auttamaan. Minulla oli todella väsynyt olo, vaikkei siihen ollut kunnollista syytäkään.
Sarkku oli lähtenyt viettämään iltaa uimavalvoja-Jonnen kanssa, Aksunkin oli pitänyt lähteä tekemään jotain töitä, sekä muut katosivat vähän mihin katosivat.
Ehkä minunkin oli hyvä välillä rauhoittua, etten tappaisi itseäni fyysisesti, kerran kun jalkakin oli ihan tohjona.
Yllättävä koputus etuovesta pelästytti minut. Nousin seisomaan ja menin ovelle ihmeissäni.
-Moi! Timpan innokas naama ilmestyi esille kun avasin oven.
-Moikka, virnistin ja avasin oven kunnolla.
-Meillä oli ihan äly-tylsää niin päätettiin tulla tänne, Timppa selitti. Hän ja Tomi kävelivät ohitseni sisälle.
-No ihan kivahan se, hymyilin vain.
-Varmaan sä kattelet täällä vaan telkkaria, Timppa päivitteli. Hänellä oli varmaan koulussakin jotain keskittymishäiriöitä, sillä hän ei pysynyt ikinä paikoillaan. Aina Timppa oli ensimmäisenä juoksemassa jokapaikkaan ja selittämässä kaikkea mitä pieneen päähänsä sai.
-Mitä muutakaan, kohautin olkapäitäni ja lysähdin takaisin sohvalle.
-Tomi toi yhen leffan mitä voitais kattoo, Timppa selitti ja hyppäsi viereeni.
-Mikäs siinä, hymyilin.
Tomi ojensi minulle videon pieni hymy kasvoillaan. Vastasin hymyyn ja aloin säädellä vanhoja eletroniikkalaitteitamme. Ne olivat varmaan kivikaudelta ja ihan pölyssä.
-Onnistuuko? Timppa ihmetteli takaani.
-Kyllä tää tästä, ähisin ja vaihdellen piuhojen paikkoja.

-Mennäänkö rantsuun? Kysyin Aksun suudelmien seasta.
-Taas? Aksu ihmetteli ja suuteli minua uudelleen. Hymyni ei ollut lähdössä mihinkään pitkään aikaan.
-Mä haluisin tietää miten Sarkulla meni Jonnen kaa, sanoin syyksi.
-Sä voit soittaa, Aksu ehdotti.
-Mikset mentäis rantaan? Anelin poikaa.
-Me ei olla oltu päivääkään ihan vaan kaksin, Aksu sanoi ja mutristi huuliaan. Naurahdin vähän, mutten siltikään luopunut ajatuksestani.
Istuimme Aksun sängyllä sylikkäin. Aksun vanhemmat eivät olleet kotona, mutta ei se kai olisi edes haitannut vaikka olisi ollutkin.
Edellisiltainen leffan katselu Timpan ja Tomin kanssa oli mennyt kyllä aivan hulvattomaksi. Timppa pomppi päällämme ja halusi lähteä soutelemaan, mutta me kielsimme häntä. Pojat lähtivät vasti myöhään illalla. Minulla oli ollut todella hauskaa heidän kanssaan.
-Käydään ees nopeesti, anelin Aksua ja yritin näyttää koiranpentu-ilmettä, joka tuskin onnistui. Mutta ainakin se tehosi.
-No mennään sitte, Aksu hymähti ja tarttui minua kädestä.
Kipitin pojan perässä heidän pienen omakotitalon läpi eteiseen. Työnsimme nopeasti kengät jalkaamme ja lähdimme rantsuun. Aksu asui yllättävän lähellä rantaa.
Minulla oli kirkkaanpunainen kesämekko ylläni ja punaiset ballerinat täyttyivät hienosta rantahiekasta melkein heti.
Koko porukka näytti taas olevan koossa. He makailivat pyyhkeillään ottamassa aurinkoa ja puhumassa kaikesta turhasta. He varmaan aikoivat tehdä tuota koko kesän.
Aksu piti minua tiukasti kädestä kiinni kun astelimme tuttujen luo.
-Moikka, hihkaisin kaikille innoissani ja istuin Elinan viereen. Jopa Fiia ja Danielkin olivat kerrankin paikalla. Sain monet iloiset moikkaukset ja hymyt takaisin.
-Missäs te ootte koko päivän rientäny? Sarkku kysyi vihjailevasti.
-Aksulla, naurahdin vain.
-Mites sulla ja Jonnella meni?
-Vielä kysyt, Sarkku innostui.
-Me nähdään tänään uudestaan. Mä meen niille, Sarkku myhäili.
-Kuin vanha se on? Kysyin mielenkiinnolla.
-Kaheksantoista, Sarkku hymyili vähän. Nyökkäsin nopeasti ja jäin kuuntelemaan muiden juttuja.
-Jos vaikka mentäis taas hiekkakuopalle? Laura ehdotteli muille.
-Ai mentäis taas juomaan? Ihmettelin vähän. En yleensäkään harrastanut niin kamalasti juomista, mutta ei se kai haitannut. Laura nyökytteli päätään kysymykselleni.
-Tänään, vai? Sarkku kysyi seuraavaksi ja hänkin sai vastaukseksi päännyökyttelyä.
-Mä en ehkä pääse jos mulla ja Jonnella menee pitkäks, Sarkku virnisti.
-No mut kai te tuutte? Laura kysyi minulta ja Aksulta. Vilkaisin poikaan, joka kohautti olkiaan.
-Voidaan me tullaki, sanoin vain. Minullekin se oli oikeastaan ihan sama.
Vietimme vain hetken rantsussa, kun kaikki lähtivät koteihinsa hakemaan tavaroita ja muuta mukaan. Koko iltahan taas piti hiekkakuopalla viettää. Pelkäsin kuitenkin itseni puolesta. En todellakaan halunnut tapattaa itseäni, joten päätin juoda varovasti.
Keräsin mustan ison hupparin ja lökärit laukkuuni. Otin myös vesipullon mukaan. Sitä tarvitsi aina johonkin.
-Taasko sä lähdet koko illaks pois? Isä kysyi ihmeissään. Hän luki lehteä keittiön pöydän ääressä ja söi samalla omenaa.
-Joo, sanoin vain lyhyesti.
-Sä et enää oo yhtään mun kaa, Mikin syyttävä ääni valitti yläkerrasta.
-Hanki ittelles kavereita, tuhahdin vain ja ryntäsin ovesta ulos välttäen lisäkysymyksiä tai valituksia.
Äitini teki puutarhatöitä innoissaan. Hänellä oli ruma iso hattu päässään ja puutarhahanskat käsissään. Hän ei edes huomannut lähtöäni kun kyykisteli kukkapuskissa.
Kipittelin Peltotien päähän ja jatkoin kahvilalle. Olimme taas päättäneet tavata siellä.
Kahvilassa oli kuuma, niinkuin aina. Tomi mahtoi nähdä päivittäin monia kuumuudesta läähättäviä asiakkaita, mietin kun ovi sulkeutui perässäni.
Ketään ei ollut kassalla, joten istuin pöydän ääreen odottamaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun istuin kahvilan sisäpuolella. Yleensä olin aina terassilla. Koputtelin punaisiksi maalatuilla kynsilläni pöydän puista pintaa ja katselin vähän ympärilleni. Uppouduin kuitenkin rapsuttelemaan vähän lähtenyttä kynsilakkaakin pois. Kahvilassa oli todella hiljaista, mutta toisaalta se ei häirinnyt. Kello näytti jo viittä, eikä ketään ollu ilmaantunut paikalle.
Laukkuni kaatui lattialle, mutta mitään ei levinnyt joten jätin sen siihen. Huokaisin ja painoin pääni nojaamaan käteeni. Vedin punaisia hiuksiani taaksepäin ja suljin silmäni hetkeksi. Jotenkin heikko olo kipusi vartaloani pitkin kokoajan ylemmäs. Kuumalla ilmalla pitäisi juoda paljon, mietin itsekseni ja vilkaisin kassalle. Ketään ei näkynyt vieläkään, mutta astelin kassan eteen silti.
-Hei, huhuilin vähän ja koitin pysyä tolpillani.
-Make moi, Tomin pirteät kasvot ilmestyi takahuoneesta. Hän pörrötti tummia hiuksiaan hymyillen.
-Onks kaikki okei? Hän älähti nähdessään vähän hoipertelevat eleeni.
-Jos mä saisin jotain juotavaa, sanoin heikolla äänellä ja otin tukea kassan pöydästä.
-Tottakai, Tomi nyökytteli ja riensi hakemaan kylmäkaapista limua.
Kävelin varovasti takaisin istumaan ja pidin silmiäni hiukan kiinni. Tomi tuli heti perässäni avattu limupullo kädessään. Hän ojensi sen minulle ja istui viereeni.
-Juo paljon, poika kehotti ja katsoi minua huolestuneena. Nyökkäsin vähän ja hymyilin. Oloni alkoi heti kohentua, kun sain kulauttaa muutaman kerran kylmää nestettä kurkkuuni.
-Kiitti Tomi, kiitin poikaa kunnolla ja hymyilin päälle.
-Ei mitään. Tuutsä hiekkakuopalle? Hän kysyi heti perään.
-Juu. Muilla näköjään kestää, huokaisin ja katselin ympärilleni.
-Se ei oo uutta, poika kohautti olkiaan ja jäi katselemaan pöydän kulmaa.
Tomilla oli nenän päällä muutama pisama, jossen väärin nähnyt. Hänen kasvoillaan oli koko aika pieni hymy, vaikka hänen katseensa olikin painettu alas. Pojan tummat hiukset olivat vähän hänen silmillään ja ihan pörrössä.
-Koittaisivat jo tulla, naurahdin vähän. Tomi nosti katseensa minuun ja nyökkäsi vähän.
-Ehkä ne unohti hakee meidät täältä, poika virnisti.
-Eikai ne niin typeriä vois olla, mietin ääneen.
-No ehkei, Tomi hymähti ja otti huikan limustani.

---
titii. rakentaviakin kommentteja olisi mukava saada ;----D toivottavasti luette edelleen tätä ja sillee. kertokaa jotain paranneltavaa tai mitä vaan mieleen tulee, jooko? 8)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.12.08 17:44:25

muuten tykkään tosi tosi paljon, mutta tilanteet on tosi lyhyitä ja kun juuri pääsee yhteen tilanteeseen mukaan niin se loppuu.
esim:

-Tomi toi yhen leffan mitä voitais kattoo, Timppa selitti ja hyppäsi viereeni.
-Mikäs siinä, hymyilin.
Tomi ojensi minulle videon pieni hymy kasvoillaan. Vastasin hymyyn ja aloin säädellä vanhoja eletroniikkalaitteitamme. Ne olivat varmaan kivikaudelta ja ihan pölyssä.
-Onnistuuko? Timppa ihmetteli takaani.
-Kyllä tää tästä, ähisin ja vaihdellen piuhojen paikkoja.

-Mennäänkö rantsuun? Kysyin Aksun suudelmien seasta.
-Taas? Aksu ihmetteli ja suuteli minua uudelleen. Hymyni ei ollut lähdössä mihinkään pitkään aikaan.
-Mä haluisin tietää miten Sarkulla meni Jonnen kaa, sanoin syyksi.

Tuossa esim odotin lisää tapahtumia leffaillalta.
Mutta jatka toki kirjoittamista! :)

Lähettäjä: podrrrii 
Päivämäärä:   19.12.08 18:10:41

tää on ihana. alku oli todella hyvä. pientä laantumista? jatka vaan mutta tee mieleenkiintoisia juonenkäänteitä. tomi sopisi hyvin makelle! mutta jatka jatka ! LUPAVAAA

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   19.12.08 19:09:36

jatka nopee xD

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   20.12.08 10:11:33

alright(----: kiitos kovasti, että nyt tuli vähän enemmän palautetta! luvassa on kyllä ihan pian aika suurtakin juonnenkäännettä. enempää en kerro ;)

Lähettäjä: Katri. 
Päivämäärä:   20.12.08 13:52:11

tosi hyvä ja ihana! :) Kovasti odotellaan jatkoa.

Lähettäjä: nina 
Päivämäärä:   20.12.08 19:08:31

jatkoa, pian pian pian :D

Lähettäjä: podrrrii 
Päivämäärä:   20.12.08 21:00:23

thats my job ;)

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   20.12.08 22:06:57

Sait uuden lukijan :))

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   21.12.08 10:19:25

ooh kiitoksia kaikki!♥ nyt täytyy kyllä ilmoittaa, että näin joulun (ihanin pyhä ikinä!) alla on kovin paljon kiireita. tiedättehän leipomiset, siivoukset, kuusen koristelu, lahjojen pakotointi... joten jatkoa tuskin ihan heti tulee. koitan kuitenkin pysytellä paljon koneella kirjoittamassa!
pitäkää tätä ylhäällä, joookos?(---:

Lähettäjä: Katri 
Päivämäärä:   21.12.08 15:53:39

Tottakai pidetään ylhäällä! :)

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   21.12.08 16:25:17

Lähettäjä: Katri
Päivämäärä: 21.12.08 15:53:39

Tottakai pidetään ylhäällä! :)

!!!

Lähettäjä: piktoR 
Päivämäärä:   21.12.08 19:31:12

nostelen myös :)

tosi hyvä tarina kyllä!

Lähettäjä: piktoR 
Päivämäärä:   22.12.08 11:06:08

nostelen

Lähettäjä: ;> 
Päivämäärä:   22.12.08 14:56:19

tää on paras =) en keksi rakentavaa :DDD

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   22.12.08 15:45:12

Niii onki ihana tarina <3

Lähettäjä: miukki 
Päivämäärä:   22.12.08 15:53:28

jatkoo nopeesti:]

Lähettäjä: blöä 
Päivämäärä:   22.12.08 18:40:39

tosi hyvä tää, jatkoa ;)

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   22.12.08 20:27:30

koita jatkaa mahd. pian, sillä en meinaa pysyä nahoissani :--D

Lähettäjä: piktoR 
Päivämäärä:   23.12.08 10:49:32

nostelen !

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   23.12.08 11:41:04

nostelen.. :)

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   23.12.08 11:53:55

voisin melkein jopa luvata, että saatte tänään jatkoa(--: ette ehkä hirmusen pitkää, mutta tapahtumarikasta. odotelkaa vaan pikkusen vielä!

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   23.12.08 12:48:42

tää on ihanaaaa<3<3<3<3
Toi tomi on paras <3 make ja tomi sopis yhteeeen ! ::))
Elikkä jatkoo<33

Lähettäjä: AivoKuollutSieni 
Päivämäärä:   23.12.08 13:12:23

jesjatkoo!<33

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   23.12.08 14:13:56

kiitos kovasti kaikille ^____^ tässä jatkoa!
----

-Tuleeks Aksu siis hiekkakuopalle? Tomi kyseli kai vain ajankuluksi.
-Juu, sanoin ja join limuani.
-Mun on ihan pakko kysyy, että miks sä oot sen kanssa?
-Mitä? Inahdin ihmeissäni.
-Ei mitään, poika heilautti kättään ja koitti vähän naurahtaa.
-Ei kun sano nyt, käskin.
-Ei mitään, ei mitään, Tomi pyöritteli päätään ja nojasi tuolillaan taaksepäin.
-Hellou, Laura hihkaisi kahvilan ovelta ja viittasi meidät mukaansa.
-Miten teillä näin pitkään kesti? Tomi hihkaisi heti. Nousimme pöydästä ja lähdin Tomi perässäni ulos.
-Piti kerätä jengi kasaan, Laura sanoi vain syyksi.
Kaikki olivat jo mukana, Aksu myöskin. Ihmettelin vähän, miten poika oli eksynyt ryhmään jo ilman minun läsnäoloa.
-Hei söpö, Aksu virnisti ja painoi pusun poskelleni.
-Moi, hymyilin ja tartuin pojan käteen kiinni.
-Annika ja nää tuli hakeen mua ihan ovelta. En mä muuten tässä vielä ois, Aksu selitti. Hän varmaan tajusi minun miettineen asiaa.
-Aijaa, nostin kulmiani vähän yllättyneenä ja kipittelin muiden perässä hiekkakuoppaa kohti.
-Miten on päivä menny? Aksu kyseli ja piti tiukasti kädestäni kiinni.
-Nojaa. Ihan normaalisti, kohautin olkiani ja katselin muiden menoa. Timppa oli pompannut Danielin selkään ja he riehuivat pää kolmantena jalkana. Virnuilin heidän menoilleen taaempaa Aksun kanssa.
Onneksi Fiia ja Danielkin olivat tulleet mukaan. Halusin tutustua heihin paremmin, mutta he eivät ikinä olleet paikalla.
Hassua, kun Sarkku ei ollut mukana. Hän oli Jonnensa kanssa pariutumassa. Toivottavasti heillä oli kumminkin kivaa. Yleensä Sarkku vain yhdisti meidän porukkaa, joten oli erilaista olla ilman häntä.
Porukka oli kuitenkin tarpeeksi iso. Kun yksitoista henkinen porukka valtasi koko hiekkatien, ei autot pahemmin päässyt ohittamaan. Ei sillä, että siellä olisi paljon autoja kulkenutkaan.
Elina ja Mikko kävelivät käsikädessä ensimmäisinä. Lauralla oli iso ja painavannäköinen laukku olallaan ja hän jutteli hymyillen Tomin kanssa. Fiia taas selitti kovasti jotakin Annikalle ja Jesselle. Jesse kantoi aikalailla suurehkoa radiota. Vaikka sitä oli varmaan ikävä raahata aina hiekkakuopalle, niin minusta oli mahtavaa, että pystyimme kuuntelemaan siellä musiikkia.
Minä ja Aksu kävelimme hitaasti muiden perässä. Välillä Aksu pysähtyi ja suuteli minua lämpimillä huulillaan. En osannut muutakuin hymyillä.
Timpan ja Danielin karjahtelu kuului jo pitkälle. He taisivat painia hiekkakuopan mäenkin alas.
-Onks kaikki okei? Fiia hihkui heille ja kipitteli mäen päälle.
-Hienosti menee, Timpan ääni kuului kuopan pohjalta. Fiia hihitti jotain ja lähti juoksemaan mäkeä alas.
Pian minäkin koitin pysyä tolpillani ja hyppelehtiä valuvan hiekan päällä kuoppaan. Se oli aina yhtä hankalaa, mutta etenkin kun Aksu piti kädestä kiinni ja koitti itsekin pysyä pystyssä.
-Pärjäätsä? Aksu kysyi minulta ehkä puolessa välissä mäkeä.
-Sulta sitä pitäis kysyä, virnuilin ja tönäisin poikaa, joka horjui jo valmiiksi.
-Make! Aksu villiintyi ja nosti minut ilmaan. Naurun ja kiljumisen seassa Aksu ei enää pysynyt pystyssä vaan kaaduimme molemmat hienoon hiekkaan ja lähdimme valumaan mäkeä alas.
-Hyi mun suussa on hiekkaa, mumisin ja syljeskelin päästyäni taas omille jaloilleni.
-Mä voin auttaa, Aksu hymyili ja suuteli minua kiertäen kätensä ympärilleni.
Muut asettelivat taas nuotiopaikan ympärille vilttejä ja radio alkoi jo soittaa iloisia kesäbiisejä. Istuin Aksun kanssa punaiselle viltille. Se meni heti vähän ruttuun, mutten pahemmin välittänyt siitä.
-Tässä teille, Laura jakeli innoissaan kaikille juotavaa. Hän tiputti meille muutamat kaljat ja jatkoi matkaansa. Laura taisi olla eniten innostunut juomisesta. Hän aina järjesti illat hiekkakuopille ja hyppelehti aina ensimmäisenä kaljat käsissään.
-Onks täällä pullonavaajaa? Kyselin ympärilläni pyöriviltä ihmisiltä. Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt kaivaa avaajaa mistään, ennenkuin Aksu tarttui kaljapullooni ja avasi sen hampaillaan.
-Auts, irvistin vähän.
-Mä en tienny että sä harrastat hampailla availuu, sanoin vain. Itse en osannut hampaillani avata, enkä varmaan ikinä tulisi kokeilemaankaan, sillä pelkäsin suorien hammasrivistöjeni puolesta.
-Nojaa, Aksu vain mutisi ja avasi oman pullonsakin.

Laura haroi valkopinkkejä hiuksiaan taaksepäin ja katseli ympärilleen. Hänen silmänsä harottivat jo aikalailla. Itse olin juonut vain muutaman kaljan ja aijoin pysytellä niissä määrissä. Aksu haki itselleen lisää juotavaa, muttei ollut mitenkään pahasti juovuksissa. Timppa ja Tomi oli onnistunut sytyttämään nuotion, vaikka kumpikin huojui sen ympärillä aika kivoissa. Daniel ja Fiia nojailivat toisiinsa jutellen jotain todella syvällistä. Mikko ja Elina sekä Annika ja Jesse juttelivat ja nauroivat jollekin muistoilleen, jos oikein kuulin heidän puheensa.
-Tuleekohan Sarkku? Laura kysyi mietiskellen.
-Kyllä se varmaan kohta, huikkasin tytölle ja nojauduin Aksua vasten.
Laura jäi hetkeksi istuskelemaan odottavaisen näköisenä, mutta lähti sitten lipomaan tiehensä. Ei hän hiekkakuoppaa pidemmälle pääsisi, joten ei tarvinut pahemmin huolehtia. Hän saattoi mennä tanssimaan tai muuten vain kuluttamaan energiaa johonkin.
Painoin silmäni kiinni hetkeksi pääni nojatessa Aksun olkapäähän. Haukottelin, vaikkei minua hirveästi väsyttänytkään.
-Haluutsä lisää juotavaa? Aksu kysyi ja kiersi kätensä ympärilleni. Mumisin jotain kieltävää vastaukseksi ja Aksu ymmärsi sen.
-En mäkään taida enempää juoda, poika hymähti ja tarttui minuun vain tiukemmin kiinni. Aksun vahvat kädet tekivät minulle aina niin turvallisen tunteen. Kun hän vain piti minusta tiukasti kiinni ja suuteli lämpimästi, se riitti.
-Kattokaapas tota, Annika virnisti ja nyökkäsi huomaamattomasti nuotion taakse. Käänsin pääni ja koitin nähdä mitä tapahtui.
Laura suuteli jonkun kanssa aika innokkaasti. Sinne se Laura siis oli kipittänyt niin nopeasti.
-Laura ja Tomi. Ei ois uskonu, Annika päivitteli.
-Tomi? Älähdin nopeasti. Koitin naurahtaa, mutta sekin kuulosti vain säälittävältä yskäisyltä. Pieni pala oli takertunut kurkkuuni ja alkoi vaikeuttaa hengitystänikin. Aksu oli vieressäni ja oli kuullut koko esitykseni.
-Tomihan se on, Annika vain myönsi.
-Mikäs siinä sitte, Aksu naurahti ja katsoi vielä Lauraa ja Tomia.
-No niin, mutisin ja yritin hymyillä pojalle.
Jotenkin minua häiritsi kamalasti, että Laura suuteli Tomin kanssa. Miksi juuri Tomin? Koitin olla välittämättä asiasta, mutta katseeni siirtyi väkisinkin heidän suuntaansa. Yhtäkkiä minun tekikin vetää ihan överiksi. Ilmaisia viinojahan seisoi vieressä, niin miksen joisi?
-Jos mä ottaisinkin lisää juotavaa, selitin Aksulle hajanaisesti ja katosin hänen kainalostaan.
Nappasin laukusta pullollisen vähän riittoisampaa ja vahvempaa kuin kalja. Se ehkä riittäisi minulle. Korkkasin pullon siltä seisomalta ja kaadoin kurkkuuni välittömästi hiukan polttavaa nestettä.
-Make hei, Aksu huuteli nuotion vierestä.
-Mitä? Sain kysyttyä ennen kuin join vähän lisää. Ja vähän vielä lisää.
-Vähennä vauhtii, Aksu vain varoitteli. Nyökkäsin vakuuttavasti ja hymyilin.
Annika oli jäänyt juttelemaan Aksulle joten minulla ei ollut kiire sinne takaisin.
Istuin hiekalle yksinäni ja pyörittelin pulloa käsissäni. Nauru, musiikki ja puhe kiiri korviini vähän liiankin hyvin.
-Mikä meno? Timppa hyppäsi viereeni maahan ja jäi tuijottamaan minua.
-No ihan hyvä, hymyilin vähän.
-Eikä oo, Timppa sanoi eikä irrottanut katsettaan silmistäni.
-No ei niin, myönsin.
-Tomi ja Laurako sua vaivaa?
-Mistä sä tiedät? Älähdin ihmeissäni.
-Kyllä susta huomas. Kaikki varmaan huomas, Timppa kohautti olkiaan.
-Jopa Aksu? Pelästyin vähän.
-No nimenomaan se, Timppa nyökytteli päätään vakavana. Yleensä poika oli iloinen ja loikki jokapuolelle, mutta nyt näin sen ekaa kertaa oikeasti vakavana.
-Apua, huokaisin ja painoin pääni käsiini.
-Mut jos sä voisit valita Tomin ja Aksun väliltä, kumman sä ottaisit? Timppa kysyi varovasti.
-Emmä tiedä, inahdin säälittävästi. Tunsin itseni muutenkin todella typeräksi. Minulla oli melkein täydellinen jätkäkaveri ja nyt itkin sitä, että kaveripoikani suutelee toisen tytön kanssa. Mikä ihme minua vaivasi.
-Tomi on ainakin ollu alusta asti ihan hulluna suhun, Timppa sanoi. Hän osasi puhua todella rauhoittavasti.
-Älä viitti, naurahdin vähän.
-Oikeesti, poika nyökytteli päätään.
-Mä oon ihan helvétin typerä. Miten mä en ees sitä sitten voinu tajuta? Mietin ääneen ja painoin pulloni hiekkaan pystyyn. Se upposi niin hyvin, ettei se kaatunut vaikka päästin siitä irti.
-Ja nyt on vähän myöhästä, Timppa huokaisi. Vaikka hän ei yrittänyt edes saada minua iloiseksi, vaan kertoi surkeita tosiasioita, niin se melkeimpä auttoi enemmän kuin turha "paremmasta huomisesta" jauhaminen. Timppa sanoi asian niinkuin se oli, eikä edes yrittänyt esittää mitään muuta.
-Ehkä mun pitäis lähtee himaan, sanoin hiljaa.
-Entäs Aksu? Sä menetät senkin, jos sä rupeet nyt haikaileen Tomin perään, joka sekin on turhaa, Timppa selitti nopeasti, eikä päästänyt minua nousemaan.
-Miten sä voit olla niin oikeessa? Naurahdin vähän. Timppa vain hymyili minulle, eikä sanonut mitään.
-Ehkä mä sitten meen Aksun luo, nyökkäsin pojalle, jonka hymy oli kannustava ja rehellinen. Timppa oli todellisuudessa ihan mahtava poika.
Nousin seisomaan ja kävelin hitaasti Aksun luo. Annikakin oli jo kadonnut, eli poika istui yksin nuotion äärellä.
-Moi, hymyilin ja istuin ihan Aksun viereen. Painoin pääni hänen syliinsä ja jäin makaamaan siihen.
-Sä oot kaunis, Aksu kuiskasi pian. Hänen tarkka katseensa kierteli kasvoissani. Hymyni nousi korviin asti. Pojan kasvot olivat oranssit nuotion liekkien valossa ja ympärillä oli aika pimeää. Päädyin vain hymyilemään vastaukseksi ja suljin silmäni.
Ehkä näin oli parempi. Ehkä minun kuului olla Aksun kanssa. Hän oli sentään näiden metsien komein ja suloisin poika. Hän piti minusta huolta, eikä antanut kenenkään edes katsoa minua pahasti. Aksu oli kuitenkin se, jota koskettaessa mahassani viiletti miljoona perhosta ja edes pieni katse Aksulta teki kestohymyn huulilleni. Ehkä Aksu oli minulle se oikea.

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   23.12.08 14:53:07

oii jatkoit:))

Lähettäjä: sally 
Päivämäärä:   23.12.08 15:07:35

jatka

Lähettäjä: AivoKuollutSieni 
Päivämäärä:   23.12.08 15:19:08

Jatkoo<33

Lähettäjä: ;> 
Päivämäärä:   23.12.08 16:15:24

ihana <3

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   23.12.08 18:30:38

Tää on ihanin <3

Lähettäjä: vvanessa 
Päivämäärä:   23.12.08 19:08:37

Tosi hyvä pätkä, tarinahan vaan paranee ;)

Lähettäjä: Estrella 
Päivämäärä:   24.12.08 00:22:43

Tää tipahtelee, nostan! Kohta pitää tehä uus topa:)

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   24.12.08 09:23:44

oooi kiitos kovasti kaikille♥ ja hyvää joulua!
jajaja jos käy niin viimenen tekee uuden topan?(--:

Lähettäjä: piktoR 
Päivämäärä:   24.12.08 11:08:32

nostan!

Lähettäjä: misty 
Päivämäärä:   24.12.08 12:46:58

hämeenlinnassa.. no toi kuvaus sopi aikalailla tänne :D asuuks kirjottaja itekä täällä ?

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   24.12.08 13:24:37

jep. asun hämeenlinnassa ja haluan mahdollisimman pian pois täältä :D:D onhan täällä tietenkin paljon mukaviakin ihmisiä, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi minulle.
btw nyt teen itse sitten uuden topan!