Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   9.4.08 13:24:23

Tässä koko tarina! :)

Sääntöjä ja säätöä.

Oona seisoi oven takana, joka näytti ihan tavalliselta kerrostalo-asunnon ovelta. Nimilapussa ei lukenut nimeä, vaan pelkkä numero ja kirjain. Oona ei tiennyt, mitä oven takana olisi vastassa. Ehkä joku nörtti tai joku valtava ihrakasa tai joku jumalainen olento. Sen Oona tiesi, että siellä oli 18-vuotias poika, jonka nimi oli Eero. Eero! Mikä hirvittävä nimikin, Oona tuhahti ja heilautti mustan tukkansa olan yli. No Eero, mä tulen asumaan sun kanssas ainakin seuraavan vuoden, Oona naurahti kuivasti. Oonan isoveli, Mika oli saanut idean, että Oona muuttaisi Mikan kaverin, Henken pikkuveljen kämppään, koska sillä oli siellä tarpeeksi tilaa ja Oona voisi suorittaa loput lukiostaan likempänä koulua. Säästyisi siten rahaa, aikaa ja paljon muuta, Mika oli sanonut ja saanut siten isän puolelleen. Äitiä Oonalla ei ollut enää, sillä hän oli kuollut pari vuotta sitten. Mikalla taisi olla taka-ajatuksiakin. Se saisi pikkusysterin pois kuvioista ja saisi enemmän tilaa kotona.
Oona pudotti raskaan kassin lattialle ja koputti oveen täräkästi ja varmasti. Hänen kanssaan ei tulisi Eero leikkimään, vaan Oona olisi talon pää tästä hetkestä lähtien.
Oona koputti uudelleen, kun mitään vaikutusta ei tapahtunut. Ei vastausta. Oona kolkutti aikansa ja istui lopulta portaille. Pitäisköhän mun soittaa poliisi tai ambulanssi, jos se on kuollut tai jotain, Oona mietti ja haroi hermostuneena hiuksiaan. Hän nousi ylös ja ravasi oven edessä edestakaisin.
-Avaa idiootti! Hän huusi ja potkaisi lujaa oveen.
-Älä mene siitä läpi, joku sanoi Oonan selän takana ja tyttö hypähti ilmaan nolona.
Joku naapuri luuli häntä varmaan varkaaksi.., tai no kuka varas menisi ovesta läpi? Ei ainakaan hän.
-Sä taidat olla Oona, pitkänhuiskea ja vaaleatukkainen nuorukainen sanoi ja laski jonkun kassin lattialle.
-Mä oon Eero, poika sanoi ja avasi oven.
-Mä en muistanut, et sä tulet tänään ja kävin kaupassa odottamatta sua, poika puhui ja piti Oonalle ovea auki.
Oona mulkaisi Eeroa tulistuneena. Vai oli se unohtanut?! Nostaisi nyt edes mun kassin sisään, Oona puri hampaitaan yhteen ja raahasi tonneja painavan kassin sisälle kämppään.
-Tuo ovi on sun huoneesees, Eero sanoi ja vei kauppakassin olohuoneeseen liitettyyn keittiöön.
Oona vilkui ympärilleen ja nyrpisti nenäänsä - milloin täällä oikein on siivottu? Oonan teki mieli kysyä, mutta hän vei hitaasti ja mukisematta laukkunsa huoneeseen, joka olisi hänen.
Pieni! Oli Oonan ensimmäinen ajatus. Pöytä ja sänky juuri ja juuri mahtuivat huoneeseen. Pieni kaappi seisoi Ikkunan vieressä ja Oona laski kassin sängylleen. Hän tarkastaisi pojan huoneen ja jos se olisi tuumaakaan isompi, Oona ottaisi sen.
-Aika pienihän tää on, mut saa kelvata, Eero sanoi ovelta.
Oona pompahti taas ilmaan ja kääntyi katsomaan silmät suurina poikaa. Eeron siniharmaat silmät välkähtivät ja sen suu käväisi virneessä.
-Mun ei ole tarkoitus säikytellä, poika nauroi ja nojasi ovenkarmiin rennosti.
-Ei munkaan säikähdellä, Oona sanoi hampaittensa välistä ja kääntyi selin tuohon "täydelliseen" olentoon.
-Sähän voit panna puolet vaatteistas ja meikeistä vaikka olohuoneen sohvan alle, Eero sanoi ja hänen silmänsä loistivat ilkikurisesti.
Tyttöjä oli niin mukava kiusata heidän valtavien vaatekasojen ja turhien tavaroidensa takia.
-Sohvan alle? Oona kääntyi hitaasti ympäri ja katsoi Eeroa "oletkohan nyt aivan selvä?" -ilme naamallaan.
-Niin, Eero sanoi vakavasti ja risti kätensä puuskaan rinnalleen.
Oona pudisteli päätään ja istui sängylleen kankeana - minkä HULLUN luokse hän oli muuttanut?
-No ei, kun huvikseni sanoin, Eero nauroi ja tuli huoneeseen.
Hän istahti pöydän kulmalle ja tarkkaili sängyllä istuvaa tyttöä. Pitkät, selkään asti ulottuvat ja kiiltävän mustat hiukset kehystivät sydämenmuotoisia kasvoja. Oonan silmät olivat siniset tai vihreät - Eero ei osannut sanoa kummat. Tytön nenä olisi ollut sievä, mutta se oli kokoajan rypyssä ja se oli hämmentävää. Ihan kuin Eeron kämpässä haisisi. Huulet tekivät Oonasta mielenkiintoisen näköisen. Ne olivat hyvin punaiset ja alahuulen kaari oli pehmeän ja täyteläisen näköinen. Eero siirsi katseensa alemmas tytön vartaloon, mutta Oona risti käsivartensa puuskaan ja yskäisi. Eero nosti nolona katseensa ja virnisti pahoittelevasti.
-Mä vain tsekkasin, et oletko sä tarpeeks hyvärakenteinen mun kotiini, Eero painotti sanaa: "mun".
Oona katsoi poikaa halveksuen ja hänen teki mieli sylkäistä päin pojan näköä. Vai tarkasteli tämä Oonan rakennetta?!
-Haluutsä ruokaa? Kundi kysyi ja nousi seisomaan.
Alkoiko jätkä puhua jo pervojakin? Ei mitään säädyllisyyttä, Oona kurtisti kulmiaan.
-Paistettaisko nakkeja? Eero kysyi ja Oona ponnahti seisomaan.
-Häivy nakkinesi täältä! Mun pitää järkkäillä paikkoja, Oona sanoi lujasti ja katsoi silmät kipunoiden Eeroa.
Pojan kulmat kohostivat yllättyneinä; Oona oli pienikokoinen, mutta sen ääni paljasti tytön oikean luonteen.
-Eikö sulla ole nälkä? Eero kysyi ja astui ovelle.
-@!#$ sika, Oona sanoi hyytävästi.
-Ai sori, oletko sä pupunruuansyöjä? Eero kysyi ja hänen teki mieli nauraa ääneen.
Oona kuvitteli hyvin hyvin tuhmia - hän ansaitsisi selkäänsä.
-Mä en ole kasvinsyöjä, mutta en mikään kannibaalikaan, Oona murisi.
-Nakit on jo kuolleet hei, Eero sanoi kuin esikoululaisille.
-Se on kuollutta lihaa pikkuinen, pojan silmät tuikkivat ja Oona tajusi mokanneensa.
-Mä tiedän, ja mä käsitin.., siis kun, Oona mutisi ja avasi raivokkaasti matkalaukkunsa vetoketjun.
Tuntui inhottavalta änkyttää pojan kuullen.
-Niin. Sellaista sattuu. Sä käsitit väärin, Eero nauroi ja Oonan teki mieli hypätä Eeron kurkkuun.
Poika oli todella rasittava! Sen silmät olivat, kuin jäätä ja se oli niin inhottavan varma itsestään.
-Mäpä menen tästä nakkineni, Eero nauroi ja poistui jättäen jälkeensä hiljaisuuden.
Oona huokaisi helpotuksesta ja istui sängylle.
Mika saisi pian viestin, että Oona olisi tulossa takaisin kotiin.

Oli seuraava aamu ja Oona oli vältellyt mahdollisimman paljon Eeroa. Hyvät yöt he olivat sanoneet toisilleen edellisenä iltana, mutta siihen heidän juttelunsa olivat sitten jääneetkin.
-Mä käyn aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin töissä tossa kulmakioskissa, Eero puheli kaataessaan itselleen maitoa.
Oona hieroi vielä unisia silmiään ja istui pöydän ääreen, jossa he söivät aamiaista. Häntä ei kiinnostanut, missä Eero kävi töissä - häntä kiinnosti vain herkullisen näköiset sämpylät lautasella. Hän ei ollut syönyt moneen tuntiin mitään.
-Mä kato paiskin töitä, vaikka toisilla on kesäloma, Eero sanoi ylpeästi.
Oona mulkaisi poikaa ja varoi visusti katsomasta sämpylöihin.
-Mä en tuhlaa lomaani töihin, Oona sanoi ja puristi mahaansa Eeron näkemättä, sillä se alkoi murista.
-Tehdäänkö niin, että ostetaan vaikka vuorotellen ruokaa? Kun mä ajattelin, et olisi hyvä, ettei aina tarvisi varoa, mitä syö, Eero ehdotti ja voiteli yhden sämpylän itselleen vilkaisemattakaan Oonaa.
-Ihan sama, Oona mumisi.
-Mut kun mä en ole ostanut ruokaa itselleni vielä ja.., Oona katsoi kaihoisasti sämpylöitä.
-Sul on nälkä? Eero sanoi loput ja virnisti häijysti.
-Mähän olisin eilen tarjonnut niitä nakkeja ja..
-Ei mul ole nälkä! Oona sanoi lujasti ja nousi ylös nopasti.
Hän katsoi Eeroa silmiin ja Eeron oli pakko nielaista; Oona osasi olla vaarallisen näköinen niin halutessaan.
-No voit sä ottaa, poika sanoi tyynesti ja ojensi sämpylälautasta Oonaa kohti.
-Ei kiitos, Oona sanoi koppavasti ja marssi huoneeseensa mahan kurniessa ikävästi.
Eero hymähti ja pisti loput sämpylästään suuhunsa. Oona vaikutti todella rasittavalta. Pitikö sen suuttua ihan jokaisesta leikistä? Eero nousi ylös ja siivosi aamiaispöydän. Hän venytteli ja katsoi kelloa; viiden minuutin kuluttua hänen olisi oltava kiskalla.
Hän pyyhkäisi hiuksiaan turhaan, sillä ne eivät asettuneet vaan olivat siten, miten mieli teki. Eero vilkaisi peiliin ja suoristi paidan kauluksen; kioskilla olisi hyvä näyttää hyvältä. Varsinkin, jos Marika sattuisi käymään siellä. Marika oli ollut Eeron kanssa samalla luokalla peruskoulussa ja heillä oli ollut huimaa silmäpeliä viimeaikoina..
Eero hymyili ja laittoi Oonalle sämpylän ja maidon valmiiksi pöytään; olisi hyvä myös pitää hyvät suhteet uuteen kämppikseen. Sitäpaitsi, Oonaa oli huvittava kiusata ja tämä tulisi takuulla sylkemään myrkkyä nähdessään valmiin aamiaisen pöydällä.
-Nähdään iltapäivällä! Eero huikkasi vielä Oonan suljetun oven takana ja astui ulos.
-Hah, Oona haukahti ja nousi ylös sängyltään.
Hän hipsi ikkunan luo ja katseli ulos. Eero käveli rennosti vaaleat hiukset auringossa säihkyen ja puhui puhelimeen jonkun kanssa. Oona puristi ikkunan reunaa ja tarkasteli nyt tarkasti poikaa. Hän oli ehkä likelle 180 senttinen ja kundin täytyi harrastaa jotain liikuntaa, sillä hän oli mukavan harteikas. Oonan silmät kimmahtivat alemmas ihan, kuin itsestään. Täydellisen hyvän näköinen, Oona huokaisi. Eero oli komea, mutta se ei silti ollut mikään valttikortti hänen persoonassaan. Edes hyvä ulkonäkö ei korvaisi luonnetta.
Yhtäkkiä Eero kääntyi ympäri ja huiskutti Oonalle härnäävä hymy huulillaan. Oona vilahti nopeasti pois ikkunasta punan kivutessa poskille; oli todella noloa ja tyhmää jäädä kiinni toisen ihmisen tarkkailusta. Varsinkin, kun tämä ihminen sattui olemaan poika, jota Oona tulisi vihaamaan yli kaiken.
-Mä vielä maksan kaiken, Oona jupisi ja meni olohuoneeseen.
Pöydällä oli aamiainen.
-Voi víttu, Oona sähähti.
-Sä pistit pahan.
Maha kurisi ja anoi, että Oona söisi leivän, mutta ylpeys ei antanut periksi.
-Ja munko pitäisi syödä tuo? Oona nauroi ilkeästi ja käänsi selkänsä houkuttelevalle näylle.
-Vaikka toisaalta.., hän mumisi ja kääntyi ympäri.
Maitoahan saisi purkista lisää, eikä Eero tietäisi mitään siitä, että hän oli juonut sen.
Nopeasti Oona joi maidon nopeasti ja sormet melkein koskettivat sämpylää.
Huokaisten hän aukaisi jääkaapin ja avasi uuden purkin maitoa, sillä edellinen oli loppunut.
-Osaan mäkin pelata, hän virnisti iloisesti ja kaatoi lasin täyteen maitoa.
Hän asetti lasin juuri samaan kohtaan, kuin Eero oli asettanut, sitten hän meni aamupesulle ja oli pian valmis lähteäkseen ostamaan ruokaa.

-Moi, Oona sanoi reippaasti, eikä välittänyt Eeron silmien pilkkeestä.
-Moi, Eero vastasi ja asetteli purkkeja hyllyihin.
Oona käveli pojan ohi ja yritti olla myös välittämättä Eeron seurassa kiehnäävästä tytöstä.
Ei häntä kiinnostaisi, vaikka Eero piehtaroisi koko kaupungin tyttöjen kanssa; kunhan hän ei vain toisi niitä kissoja kotiinsa.
Hitaasti hän teki ostoksensa ja oli pian taas kämpällä. Ensin Oona teki suuren voileivän ja söi sen antaumuksella, sitten hän istui sohvalla jonkin aikaa ja alkoi lopulta tutkia uteliaana paikkoja.
Olohuone oli ihan normaali; stereot, telkkari, valtava cd-kokoelma, sohva ja yksi nojatuoli. Kirjahylly ja pieni pöytä keskellä lattiaa. Keittiö oli pieni kulmaus, jossa oli vain muutama kaappi ja muut tykötarpeet. Oman huoneensa Oona tiesi aivan liiankin hyvin jo, mutta Eeron huone veti häntä puoleensa, kuin magneetti. Tyttönä hän tarkasti tietenkin wc:n ja yllättyi, kun siellä ei ollut samanlainen kaaos, kuin muualla. Suihku oli liitettynä vessaan ja perällä oli jopa sauna.
Eeron huone oli todellakin isompi, kuin Oonan. Eeron sänky oli todellakin isompi, kuin Oonan. Kaikki oli todellakin parempaa, kuin Oonan.
Hitaasti Oona nosteli lattialta paitoja ja tutki paikkoja, kuin salapoliisi. Lattialla oli myös eripainoisia puntteja ja muita urheiluvälineitä. Jalkapallokassi paljasti Eeron harrastuksen. Seinillä oli jotain jalkapallojulisteita ja pari tyttöjulistetta. Sänkyä ei oltu pedattu ja Oona hipsi sen luokse. Hän otti tyynyn syliinsä ja haistoi sitä. Hymyillen hän ummisti silmänsä ja puristi tyynyä itseään vasten.
-Oho! Oona punastui ja tiputti tyynyn nopeasti sängylle.
Mikähän muhun meni? Hän mietti ja sanoi oman puhelimensa numeron hiljaa mielessään, koettaakseen, oliko hän enää järjissään.
Viisainta varmaan lähteä täältä, Oona huokaisi ja sulki huoneen oven huolellisesti jäljessään. Loppuajakseen hän voisi siivota koko asunnon, sillä se oli totisesti sen tarpeessa.

Eero tuli kolmelta kotiin. Hän huomasi heti, että Oona oli siivonnut. Käydessään huoneessaan, hän huomasi heti myös sen, että Oona oli käynyt sielläkin. Tyynyllä oli musta ja pitkä hius. Mun tämä ei varmaankaan ole, Eero virnisti ja tiputti hiuksen lattialle.
-Onko mitään ruokaa? Hän kysyi mennessään olohuoneeseen.
-Tossa pöydällä voi olla, Oona sanoi Demin takaa.
Eero katsoi laittamaansa aamiaista ja tunsi ärtymyksen sisällään. Oonan olisi pitänyt syödä se!
Eero harppasi pöydän luo ja otti sämpylän ja maidon käsiinsä. Hän tuli Oonan luokse sohvalle ja katsoi tyttöä sinisillä silmillään pitkään.
-Nämä oli sulle, hän sanoi hitaasti.
-Ai? Oona pyöräytti silmiään ja käänsi lehden sivun, muikistaen suutaan.
-Joten mä oletan, et sä syöt nää, Eeron ääni oli käskevä.
-Nou tänks, Oona sanoi hajamielisesti ja tutkaili Demin muotiosiota.
Yllättäen hän tunsi Eeron sormet leuallaan ja tajusi katsovansa tosi kirkkaisiin, sinisiin silmiin.
-Tässä, poika sanoi lujasti ja tyrkkäsi sämpylän Oonan syliin.
-Vie pois se, Oona sanoi ja otti Eeroa ranteista kiinni.
-Syö nyt, Eero komensi.
-Tai mä syötän.
Oona nosti katseensa sämpylästä, joka oli viehättänyt häntä aamulla niin kovasti, Eeroon ja heidän katseensa lukittuivat toisiinsa.
-Mähän sanoin, että ei kiitos. Pitääks tavata? Oona heitti sämpylän lattialle vihaisena.
Ei hän sämpylästä ollut vihainen, taikka siitä, että Eero oli niin lapsellinen. Ei - häntä kauhistutti se, miten Eeron katse sai Oonan unohtamaan itsensä. Unohtamaan, kuka oli, missä oli ja milloin oli.
-Siivoa tuo, Eero sanoi ja nousi ylös.
Hän kaatoi maidon lavuaariin ja kurtisti kulmiaan. Oli aika näyttää keijutytölle, kuka käskee!

-Oona! Eero huusi vessasta seuraavana iltana, kun hän oli pesemässä hampaitaan.
Oona sammutti radion, nousi huokaisten sängyltä ylös ja meni katsomaan, mikä Eerolla oli hätänä. Poika oli ollut ihan siedettävä koko eilisen päivän. No siihen saattoi vaikuttaa se, ettei tämä ollut ollut kotona, kuin muutaman tunnin, koska sillä oli ollut jalkapalloharkat.
-Niin? Oona kysyi ja katsoi pää kallellaan kundia, jonka suu oli hammastahnavaahdon peitossa.
-Hä haan hitä, Eero sanoi, sylkäisi lavuaariin ja pyyhkäisi suupieliään kämmenselällään.
-Ota paperia, Oona tiuskaisi ja ojensi Eerolle wc-paperin palan.
-En mä enää tarvii, mut kiitti vinkistä, Eero naurahti ja asetti sitten kasvoilleen isännän ilmeen.
-Niin sitä et, noi ei voi olla tossa, poika sanoi käskevästi äänensävyllä, joka tarkoitti: "ei vastalauseita".
-Mitkä? Oona kysyi ja katseli ympärilleen.
-No noi hiton putkilot, Eero osoitti peilitasolla olevia hiuslakka- ja muotovaahtopulloja ja muita kosmetiikkatököttejä.
-No miksi? Oona kysyi ihmeissään ja katsoi Eeroa päästä varpaisiin, tavalla, joka antoi ymmärtää, että Eero oli jälkeenjäänyt.
-No eihän peiliin edes näe, Eero tokaisi ja yritti olla välittämättä siitä Oonan katselusta.
Tyttö taisi kuvitella olevansa jotain suurtakin, kun oli saanut joissain asioissa vähän myönnytystä, kuten terveyssiteiden pitämisestä veskin kaapissa.
-Miten voi olla mahdollista, Oona tuhahti ja astui Eeron eteen.
-Että mä näen peiliin ihan hyvin, vaikka mä olen sua puol metriä lyhkäsempi.
Eero katsoi peiliin, mistä tuijotti tytön sinivihreät silmät takaisin kulmat koholla. Hän tunsi Oonan vartalon edessään ja hänen teki mieli koskettaa Oonan hiuksia - ihan vain huvikseen tietysti.
-Sul on vissiin näössä vikaa, Oona sanoi kuivasti ja astui ovelle.
-Ja hyi hemmetti, pyyhi suus. Sitä hammastahnaa tippuu sun rinnalle, Oona sanoi ja oli poissa.
Eero katsoi peiliin ja pyyhkäisi rintaansa. Jokin Oonassa oli todella pelottavaa, vaikka mitäpä hän, Eero, voisi pelätä jossain 16-vuotiaassa tytössä?!
Ilkeästi hymyillen, Eero otti kaikki Oonan pullot ja putkilot pois peilitasolta ja asetti ne korkean hyllyn päälle, mistä Oona, lyhyenä ihmisenä, ei niitä saisi. Sitten Eero pesi kasvonsa ja meni huoneeseensa. Hän haukotteli ja riisui farkkunsa yhteen läjään lattialle muiden kuteiden joukkoon ja kellahti sängylle. Oli omituista, että kämpässä oli joku muukin. Oona oli ollut jo siellä kolme yötä, mutta Eero ei ollut öisin herännyt mihinkään ääniin, vaikka oli herkkäuninen.
Pojan ajatukset lipuivat hitaasti Marikaan. Tyttö oli tehnyt hänelle oharit, koska oli saanut kuulla, että Eerolla oli kämpässään tyttö asumassa. Marika osasi joskus olla niin idiootti, Eero huokaisi ja veti peiton korviinsa. Se nainen ei tulisi koskaan edes antamaan, Eero mietti ja kädet eksyivät hitaasti alavatsaan. Eeron kaveri, Mikko, oli nauraen sanonut Eeron olevan puutteessa, kun tämä oli treenien jälkeen katsonut cheerleadereiden harjoituksia kieli pitkällä.
Yhtäkkiä Eero säpsähti; hän oli kuullut ääniä ovensa takaa. Oona taisi vakoilla häntä. Eeron kasvoille levisi hymy; olisi hauska saada tyttö kiinni itse teossa.
Hän ei kerennyt noustakaan, kun ovi aukeni ja Oona seisoi pienissä pikkupöksyissään ja löysässä t-paidassa ovella. Tyttö katsoi silmät suurina Eeroa ja hän tärisi.
-Mä.., mä kuulin jotain, Oona sanoi takellellen.
Eero räpäytti silmiään ja tuijotti Oonan kroppaa. Rinnat olivat, kuin pyöreät ja kiinteät appelsiinit paidan alla ja Eero oli varma, ettei tällä ollut rintaliivejä ja Oonan reidet saivat Eeron näkemään tähtiä.
-Saanko mä tulla sun viereen yöks? Oona kysyi hiljaa.
Eero ei ollut varma, oliko kuullut oikein, koska tyttö kysyi niin hiljaa.
-Siis mitä? Eero kysyi.
Oona vilkaisi Eeroa säikähtäneenä ja tunsi sisällään pelon ensimmäistä kertaa uudessa kodissaan. Hän OLI kuullut ulkoa ikkunan takaa joitain ääniä ja pelästynyt ja nyt häntä nolotti oma, melkein alaston vartalonsa ja säikähtänyt olemus.
-Ei mitään, Oona sänoi käheästi ja nopeasti ja kääntyi ympäri.
Eero oli nyt varma, että oli kuullut oikein.
-Saat sä, poika sanoi hitaasti ja siirtyi kauemmas reunaa kohti sängyssään.
Oona kääntyi ympäri ja asteli sängyn luokse, katsoen visusti Eeroa silmiin. Hän halusi näyttää, ettei pelännyt, vaikka pelkäsikin oikeasti. Eero risti kätensä niskan taakse ja katsoi Oonaa.
-Kun mä kuulin jotain ääniä, Oona mutisi nolona ja makasi ilman peittoa ja tyynyä tyhjän oloisena Eeron vieressä.
-Mistä? Eero kysyi ja Oona kuuli hänen äänessään naurua.
-Ulkoa. Ikkunan takaa, Oona sanoi nopeasti ja innokkaasti.
Eeron olisi pakko uskoa.
-Mut kuka nyt suoraa seinää pitkin kiipeäisi muutamia metrejä? Eero kysyi ja kääntyi kyljelleen ja katsoi käsivarren varassa Oonaa avoimesti päästä varpaisiin.
-Anna peittoa, Oona sanoi sähäkästi ja tunsi olevansa maailman tyhmin ihminen.
-Miksi? Eero kysyi ilkikurisesti virnistäen.
-Mua palelee, Oona valehteli ja kietoi käsivarret ympärilleen.
-Mähän voisin.., Eero sanoi ja siirtyi hiukan lähemmäs Oonaa, joka katsoi taas poikaa halveksuen.
-Älä edes yritä mitään! Mä en vain tahdo olla yksin, ja anna nyt sitä helkkarin peittoa, Oona katsoi silmät kipunoiden Eeroa ja repi toisella kädellään peittoa pojan päältä.
-Hei, tämä sanoi ja otti tyttöä ranteesta kiinni.
-Sä voisit mennä takaisin omaan sänkyys.
Oona puri hampaat yhteen tiukasti ja käänsi päänsä poispäin.
Häntä pelotti oikeasti kaikki äänet öisin, eikä hän halunnut nukkua nyt yksin.
-Kuulitsä? Eero työnsi kasvonsa lähelle Oonan korvaa ja sai väreet kulkemaan tytön selässä.
-Lopeta, Oona sanoi lujasti.
-Mä nukun tässä, vaikka ilman peittoa, mutta mene nyt kauemmas, tytön ääni oli varma ja Eero antoi periksi.
Hän meni kauemmas tytöstä ja vei peiton mukanaan. Hän asettui selälleen ja odotti tytön antautumista; kohta Oona pyytäisi taas peittoa, mutta kokisi taas tappion.
Kului minuutti tai ehkä kaksi tai viisi, mutta antautumista ei tullut.
Eero vilkaisi Oonaa, joka tuijotti suuret silmät selällään kattoa ja jonka huulet oli tiukasti kiinni. Tytön käsivarret toimivat "peittona" ja poskilihakset vain liikkuivat.
-Haluutsä tätä? Eero mutisi ja jakoi peittonsa työn ja itsensä päälle.
-Kiitti, Oonan kasvot syttyivät loisteeseen ja hymy ylsi korvasta korvaan.
Sitten Oona siirsi itsensä Eeroon kiinni ja nosti jalkansa pojan mahan yli. Kohta tyttö sulki silmänsä hymy huulillaan.
-Pitikö mun mennä kauemmas? Eero kysyi naurahtaen.
Oona avasi silmänsä ja hymyili.
-Ei sun tarvitse, hän sanoi.
Oona tunsi jotain kummallista maatessaan Eerossa kiinni. Olo oli turvallinen ja.., jotenkin kiva.
-Säännöt on säännöt, Eero sanoi ja väläytti ivallisen hymyn.
Hän työnsi tytön kauemmas itsestään ja käänsi tälle selkänsä.
Oona siristi silmiään ja hänen teki mieli iskeä nyrkkinsä Eeron selkään. Kuvitteliko tämä olevansa pelimies?
-Hyvää yötä, Oona mumisi vähän ajan kuluttua ja piirsi Eeron niskaan sydämen.
Eero esitti nukkuvaa, vaikka tunsi kipinöitä niskassaan ja nivusissaan. Voi luoja, miten hän olisi tahtonut syleillä Oonaa ja hyväillä tämän kiinteää kroppaa, mutta eihän hän tietenkään ollut tehnyt niin, sillä tyttö oli se sama Oona, joka oli päivisin vain pelkkää jäätä tai tulta tilanteen mukaan. Uuvuttavan hitaasti ja monen kymmenen minuutin kuluttua Eero painui uneen.
Oona katseli nukkuvan pojan selkää ja mietti, miltähän tuntuisi suudella tämän niskaa. Eeron hiukset tekivät hassun kiemuran siinä ja Oonan sormet syyhysivät koskettaa sitä. Nukkuva Eero kääntyi mahalleen ja heitti peiton päältään. Oona veti kaiken itselleen ja haisteli peiton tuoksua; kaikki alkoi olla tosi vakavasti! Eihän hän voisi ihastua Eeroon? Eihän?
Tyttö laski oman kätensä pojan rinnalle ja näki, miten Eeron suu liikkui unissaan. Eero koukisti polvensa pystyyn ja käänsi päänsä sivulle ja aloitti kuorsaamisen. Oonaa nauratti ja hän pukkasi kevyesti poikaa kylkeen. Tämä lopetti kuorsaamisen ja otti Oonan käden omaansa. Oonan sydän alkoi tykyttää hieman kiivaammin, kun Eero alkoi siirtää tytön kättä kohti alapäätään.
-Voi hitto, Oona kuiskasi ja antoi käden olla siellä, mihin Eero oli sen jättänyt.
Yhtäkkiä Oonan silmät välkähtivät pirullisesti ja hän tiesi, miten voisi kerrankin voittaa Eeron. Hän liikutti sormiaan edestakaisin Eeron peniksen päällä ja nauroi hiljaa nähdessään, miten poika reagoi. Eero mumisi unissaan jotain ja liikahteli pakonomaisin liikkein. Oona kikatti ja työnsi kätensä pojan alushousuihin.
-Voihan hittojen hitto, tytön huulilta pääsi ja hän unohti nauravansa.
Hän tunnusteli ja tutkaili ja katseli Eeron tuskaisen näköisiä ilmeitä ja liikkeitä. Oonan hengitys katkeili, kun hän tunsi, miten Eerolla alkoi seisoa.
Poika toi myös oman kätensä housuihinsa ja alkoi selvästi heräillä. Oona veti nopeasti oman kätensä housujen päälle ja kehitteli kasvoilleen pirullisen voitokkaan ilmeen. Se oli aika vaikeaa, mutta hän onnistui.
-Mitä helkkaria? Eero kysyi ensimmäisenä hyvin hämillään ja siirsi Oonan käden syrjään.
-Miksi sä kopeloit mua?
Oona kikatti ja katsoi Eeroa pilkallisesti.
-Sä itse veit mun käden sinne, hän sanoi ilkeästi ja tuijotti tietäväisen ovelasti poikaa.
-Hitto sun kanssas, Eero murahti ja kääntyi kyljelleen, selkä Oonaan päin.
-Hitto sun kanssas, Oona sanoi kikattaen.
-Lopeta toi kiehrrys ja anna sitä peittoa, Eero murisi ja häntä nolotti.
Miksi ihminen saattoi unissaankin tehdä jotain älyttömän typerää?! Oona oli hakannut hänet kuusi nolla. Eero oli herännyt käsi seisovan kalunsa ympärillä ja Oonan voitonriemuiset kasvot vieressään; voisiko enää huonommin mennä!?

Ihan pian oli aamu. Oona heräsi siihen, kun Eero kolisteli jotain.
-Huomenta, poika sanoi katsomatta Oonaa ja veti paitaa päälleen.
Oona ei jaksanut eikä viitsinyt vastata. Hän haukotteli ja veti Eeron peiton ylemmäs leukaa kohti, sillä yhtäkkiä hän tunsi olonsa tosi paljaaksi. Yöllä hän ei peloltaan ollut edes ajatellut omaa vaatetustaan, vaan oli tahtonut pian toisen ihmisen likelle.
-Tuonko mä töistä mitään? Eero kysyi, istahti sängyn raunalle ja veti sukkia jalkaan.
-Emmä tiiä, Oona mumisi ja kääntyi toiselle kyljelleen kasvot seinää kohti.
Eero puki hitaasti ja Oona toivoi, että poika pistäisi vähän vauhtia siihen hommaan, sillä hän ei halunnut nousta sängystä Eeron ollessa huoneessa.
-Saat pedata sen sängyn sitten, poika sanoi ja nousi.
-Jos mä jaksan, Oona sanoi peittojen uumenista.
-Jaksettava, Eero heitti ja kiskaisi peiton Oonan päältä.
-Ja nouseppa ylös, hän sanoi ilkeästi.
-Anna se takaisin, Oona sanoi kylmästi ja varoi katsomasta Eeroa silmiin.
-En mä taida, Eero naurahti ja piti peittoa ilmassa Oonan ulottumattomissa.
-Sä olet säälittävä, Oona huokaisi ja nousi seisomaan.
-Samoin, Eero sanoi ja katsoi Oonaa silmiin ivallisesti.
Häntä otti kovasti päähän viimeöinen. Hän oli maannut tunteja hereillä ja odottanut, että Oona nukahtaisi, jotta hän voisi käydä vessassa helpottamassa oloaan. Oona oli aina ruvennut heräilemään, jos poika oli tuumaakaan liikkunut, joten viime yö ei ollut ollut imarteleva Eeroa kohtaan.
Oonan silmät kipinöivät taas, kun he seisoivat vastatusten ovella ja mulkoilivat toisiaan.
-Mene siitä tukkimasta oviaukkoa, Oona sähähti ja risti kätensä puuskaan.
-Kiehu yksinäsi sitten, kun mä oon töissä. Mä sentään käyn töissä, kun taas toinen venyy päivät täällä, Eero sanoi ilkeästi.
Hän halusi purkaa epämukavaa oloaan ja kiukkuaan johonkin ja Oona oli juuri sopiva vastaanotin.
-Mul on kesäloma, Oona naurahti halveksuen.
-Juu niin on ja isä ja äiti lähettää rahaa, jos tarve tulee, Eeron silmät olivat silkkaa jäätä.
Oona sävähti kuullessaan Eeron mainitsevan jotain äidistä.
-Sä et tajua mistään mitään, Oona sanoi ja hän halusi pois.
Nopeasti pois Eeron luota, sillä poika ei saisi nähdä Oonan toista heikkoa puolta. Ensimmäinen oli jo tullut edellisenä yönä esille.
-Ei siinä mitään, jos toinen tienaa itse ja toinen soittaa vain mamille..
-LOPETA, Oona huusi ja yritti vääntäytyä Eeron ohi.
-Älä nyt kiivastu noin, Eero nauroi ja asettui tahallaan siten, että Oona ei päässyt liikkumaan mihinkään.
-Päästä mut, Oona sanoi ja hänen silmissään näkyi pieniä tähtiä.
Hän oli päässyt ihan hyvin äidin kuoleman yli, mutta silti muisteleminen tuotti edelleen tuskaa.
Eeron huulilta pääsi ivallinen naurahdus ja hän astui syrjään.
Oona syöksähti huoneesta ulos ja avasi oman huoneen oven nopeasti.
-Varo, ettei housut putoa, Eero nauroi ja Oona sulki oven lujasti kiinni.
Hän nojasi oveen ja katsoi mitään näkemättä vastapäiseen seinään. Vähitellen siihen seinään alkoi muodostua äidin kuva; pitkät mustat hiukset paksulla palmikolla, ruskeat silmät ja lämmin hymy.
Oona purskahti itkuun ja lysähti kasaan lattialle. Hän hengitti kiivain vetäisyin ja painoi nyrkkiään suun eteensä; Eero oli vielä kämpässä ja hän ei saisi kuulla Oonan itkevän.
Eero kuitenkin kuuli. Hän kuuli ensin sen, miten jokin osui lattiaan ja sitten vaimeaa nyyhkytystä. Hänen kasvoillaan ollut ivallinen hymy muuttui hämmentyneeksi ilmeeksi. Mitä niin pahaa hän oli muka sanonut, että Oonan kaltainen jääpuikko alkoi itkeä?
Hän laski kätensä Oonan huoneen kahvalle, mutta ei avannut sitä.
Parasta oli antaa olla.

Eerolla ei ollut hyvä työpäivä. Onneksi Marika tuli kioskille iltapäivällä juuri ennen, kuin Eero lähti kotiin.
-Mä vain sitä et, Marika sanoi punastuen ja painoi vaatimattomasti päänsä alas.
-Et.., tota mä oon pahoillani, kun mä epäilin sua, Marika kohotti ruskeat silmät Eeron silmiin.
Eeron kasvoille levisi helpottunut hymy ja hän ojensi Marikalle kätensä.
-Ei se mitään, poika mumisi ja silitti tytön olkapäätä.
-Mä haluisin nähdä sen tytön, Marika huokaisi ja lipui Eeron syliin.
-Sä voit tulla käymään nyt, kun mä olen just lähdössä kotiin, Eero sanoi hymyillen.
Pian he kävelivät käsikkäin kohti asuntoa, missä Oona oli juuri tullut suihkusta.
Hän istui kylpytakki yllään olohuoneen sohvalle ja venytteli makeasti. Hänen silmänsä olivat punaiset itkemisestä ja olo oli nuupahtanut - Eero oli tosiaan osunut arkaan paikkaan.
Oona säpsähti kuullessaan, miten avain kävi lukossa. Ja melkein heti Eero seisoi oviaukossa joku ruskeasilmäinen, mutta vaaleahiuksinen mimmi kainalossaan. Samainen se taisi olla, kuin silloin kiskalla..
-Moi, Eero sanoi ja katseli Oonaa päästä varpaisiin, kuin sanoen: "vaatteet ois kivat".
-Moi, tyttö Eeron kainalosta sanoi uneksuvalla äänellä ja katsoi Oonaa pitkin nenänvarttaan.
-Moi, Oona murahti, nousi ja meni suoraan omaan huoneeseensa, mulkaissen mennessään Eeroa kylmästi.
-Se nyt on tommonen, Eero tuhahti ja puristi Marikan itseään vasten.
-Miten sä kestät sitä? Marika kikatti ja kietoi käsivartensa pojan lantion ympärille.
-En mä tiedä, miten mä tulen kestämään. Se on saanut mut jo ihan hermoromahduksen partaalle.
He katsoivat toisiaan ja Marika ihaili Eeron ulkonäköä. Pojan silmät olivat säkenöivät ja huulia teki mieli suudella. Hiukset olivat ihanan tuulentuivertamat ja lihaksikas kroppa oli kovan harjoittelun tulos. Täydellinen tulos.
-Mä voin tulla kyl piristämään sua sillointällöin, Marika kuiskasi ja hilautui Eeroon kiinni.
Poika unohti ihan kaiken tuntiessaan muodokkaan naisen painautuvan itseensä kiinni. Hän halasi Marikaa ja vei tämän olohuoneen sohvalle.
-Mä tykkään susta, Eero kuiskasi ja sai Marikan kikattamaan.
Se nauru häiritsi poikaa. Miksi Marika nauroi?
-Niin mäkin susta, tyttö lopulta myönsi ja painoi huulensa väkivaltaisesti Eeron huulille.
Suudelma ei ollut hellä vaan tosi luja ja mekaaninen, mutta Eero ei huomannut sitä. Hän janosi tytön huulia, tämän kroppaa ja ihoa. Hän napitti Marikan paidan auki ja siveli peukalollaan tytön pehmeää ihoa. Marika värähti ja otti Eeroa ranteesta kiinni.
-Jos se Jonna tulee tänne, tyttö sanoi ja nyrpisti nenäänsä.
-Oona, Eero korjasi vaistomaisesti.
-No ihan sama. Mut mä en haluu, et se tirkistelee meitä.
-Oona ei tirkistele, Eero sanoi täydestä sydämestään ja hymyili ajatellessaan Oonan tumia silmiä.
Tyttö ei alentuisi vakoiluun, vaikka Eero oli näin epäillyt joskus..
-Sähän tunnet sen hyvin, Marika sanoi ja käänsi päätään sivulle.
-Älä viitsi, Eero mumisi ja siirsi yhden hiussuortuvan syrjään tytön kasvoilta.
-Suutele mua, tyttö huokaisi ja siirsi Eeron käden paljaalle rinnalleen.
Ja totta kai Eero suuteli. Hän halusi viivytellä ja nauttia, mutta Marika pakotti hänet nopeaan ja kovaan suudelmaan. Pojan sisältä kupli nauru ja hän nousi istumaan tytön lanteiden päälle.
Hitaasti hän avasi Marikan farkkujen vetoketjun ja katsoi samalla tyttöä silmiin.
-Älä, Marika älähti ja läppäsi Eeron käden pois.
-Marika, Eero kuiskasi ja katsoi tätä tutkien silmiin.
Miksi tyttö kavahti aina, kun hän kosketti tätä lähemmin. Miksi Marika ei halunnut?
-Päästä mut, Marika sanoi katkonaisesti ja kohosi istumaan napittaen paitaansa kiinni.
-Hei pikkuinen, Eero sanoi hellästi ja otti tytön kasvot käsiensä väliin.
-Pelkäätkö sä?
-Hah, Marika naurahti kopeasti ja nousi seisomaan.
-Mä en pelkää, se sanoi ja sinkosi katseen Eeroon.
-Enkä mä ole pikkuinen. Mä olen sun ikäisesi.
Eero tuijotti tyttöä hämillään; eihän hän ollut tarkoittanut sanojaan kirjaimellisesti otettaviksi.
-No miks sä et siedä mun kosketusta? Olenko mä jotenkin saastainen? Eero nousi myös seisomaan ja kallisti päätään.
-Ei, et ole, Marika sanoi nopeasti ja takertui Eeroon.
-Älä, Eero sanoi lujasti ja riuhtaisi itsensä irti.
Mikäli Marika ei antanut toivoakaan mistään suuremmasta, kuin halailusta ja suukoista – tämä saisi pysyä kauempana.
-Eero kulta, Marika sanoi säikähtäneen näköisenä ja toivoi, ettei näyttänyt liian pelästyneeltä.
Se oli juuri näyttelemisessä tärkeää; ei saanut näyttää liikaa siltä, mitä ei ollut.
-Mun pitää mennä, tyttö huokasi ja nosti laukkunsa lattialta.
-Selvä.
-Suutuitko sä?
-En.
-No hyvä. Mä rakastan sua, Marika suukotti Eeron poskea ja avasi oven.
-Moikka, tyttö huikkasi, mutta vastausta ei kuulunut.
Olikohan hän mennyt liian pitkälle sanoessaan rakastavansa Eeroa? Ja mitä Eeron kosketuksiin tuli, ne olivat taivaallisia. Harmi vain, ettei Jaakko hyväksyisi niitä ikinä – saati sitten sänkyyn menoa. Toivottavasti Eero vain ei menisi nyt sen tummasilmäisen harakan hoiviin..

Eero mulkoili sulkeutunutta ovea. Taas Marika teki sen. Miksi hän kiusasi häntä tällä tavoin?
-Joko se meni? Oona kysyi raottaessaan huoneensa ovea.
-Jo.
Oona hipsutteli olohuoneeseen pelkissä shortseissa ja rintaliiveissä. Eero säpsähti ja tuijotti tätä näkyä silmät sirrillään. Hän huomasi toki Oonan rinnat, mutta tämän sääret saivat pojan näkemään tähtiä. Eero tunsi palan kurkussaan ja hänen teki mieli syöksyä suin päin Oonan kimppuun.
Tyttö ohitti Eeron, kuin tämä olisi ollut ilmaa ja meni jääkaapille. Hän otti limsatölkin ja istahti pöydän ääreen katse vastapäisessä seinässä. Oonan mieli oli turta, mutta hän oli saanut omituista tyydytystä kuullessaan, miten Eero ja Marika olivat riidelleet.
-Oliko siellä useampia? Poika kysyi mahdollisimman ystävällisellä äänellä ja huomasi nyt Oonan punaiset silmät.
Oliko tämä itkenyt koko päivän? Eeron teki mieli kysyä, minkä takia, mutta hän ajatteli sitten, ettei asia hänelle kuulunut.
-Mä esitin sulle kysymyksen, Eero sanoi ja pisti kätensä taskuihin.
-Ai.
-Mä odotan siis vastausta varmaan.
-Mitä? Oona kysäisi ja rikkoi äidin kuvan mielestään.
-Oliko niitä tölkkejä useampiakin?
-Voithan sä kattoa.
Eero huokasi raskaasti ja löntysteli jääkaapille. Miksi naiset oli niin naisia?

Oona hyräili laittaessaan ruokaa. Oli kesäloman toiseksi viimeinen viikko ja hän aikoi nauttia siitä täysin rinnoin. Hän oli antanut mielessään Eerolle anteeksi solvaukset äidistä, sillä eihän tämä ollut tiennyt, ettei tytöllä ollut edes äitiä. Heidän välit eivät silti olleet hyvät. Ei ollut päivää, etteikö jompikumpi olisi aukonut toiselle päätään. Oona vihasi Eeroa ja Eero vihasi Oonaa. Sitä paitsi Eerolla oli Marika ja Oonalla oli Joonas. Ainakin melkein. Joonas oli ollut puistossa pelaamassa jalkapalloa eräänä kesäpäivänä, kun Oona oli lukenut kirjaa penkillä ja syönyt jäätelöä. Pelin jälkeen Joonas oli tullut juttelemaan tytölle, jonka mustat hiukset kimalsivat auringossa. Niin kaunista tyttöä Joonas ei ollut nähnyt ennen. Oona ei ollut mikään nukke naama täynnä meikkiä – ei vaan Oona oli luonnollisen kaunis.
Hymyillen Oona sekoitti kanapataa ja ajatteli Joonaksen mustia kiharoita ja vaaleansinisiä silmiä. Joonas oli söpö ja rillit vain kruunasivat ulkomuodon, vaikka Oona ei rillipäisistä pojista pitänytkään; ne saivat ihmisen näyttämään nörtiltä tytön mielestä.
-Mitä sä väsäät? Eero kysyi ja nosti paitaansa.
Pojalla oli selvästi kuuma. Tämä oli ollut treeneissä ja hänellä oli vielä punaiset pelishortsit ja t-paita. Vaaleat hiukset pörröttivät hikinauhan molemmin puolin.
-Ruokaa, Oona sanoi ja nyrpisti nenäänsä hien hajulle.
-Ja tämä on keittiö, eikä täällä kaivat hien hajua.
Eero naurahti ja kumartui nappaamaan leikkuulaudalta paprikan palan.
-Näpit irti, Oona tiuskaisi ja läppäsi kevyesti pojan kättä paistinlastalla.
-Mulla on nälkä, Eero vaikersi ja katsoi koiranpentuilmeellä Oonaa.
Oonan kasvoille meinasi levitä aito hymy, mutta hän näyttikin kieltä ja hätisteli pojan pois lastaa heilutellen.
Eero huokasi ja löntysteli suihkuun. Hän veti treenikamppeet yltään ja heitti ne pesukoneen eteen. Hän astui suihkuun ja antoi kylmän veden pyyhkiä hien iholtaan. Samaan aikaan hän kuuli keittiöstä kolinaa ja hymyili itsekseen. Oona sähläsi taas.
-Voi perrhana, Oona jupisi ja katsoi lattialle levinneitä vihanneksia.
-Miks mul ei pysy mikään käsissä?
Huokaisten Oona kumartui, mutta kaatoi samalla vehnäjauhosuurusteen lattialla vihannesten perään.
-Ja mitä vielä?! Tyttö sanoi turhautuneena ja potkaisi kaapin ovea.
-Ai saamari, hän voihkaisi kuuluvasti ja hyppi yhdellä jalalla olohuoneen sohvalle kivun aiheuttamat kyyneleet silmissään.
Suihkun kohina lakkasi ja Eero tuli sieltä pyyhe lanteille kietaistuna ja suu virneessä.
-Olin kuulevinani jotain.., poika sanoi, mutta katsoi sitten kysyen Oonaa.
-Miks sä itket?
Oona puri hammasta ja pyyhki nopeasti silmänsä.
-Enpäs, hän sanoi terävästi.
-Mitä sä oikein touhusit? Eero kysyi ja meni keittiön puolelle.
Kohta hän purskahti nauruun ja nojasi tiskipöytään hekottaen.
Oona linkkasi hänen luokseen ja katsoi myrkyllisesti poikaa.
-Mikä on niin huvittavaa? Hän kysyi ja piti visusti katseensa erossa pojan vatsalihaksista.
-Noi porkkanan palat tuolla lattialla, Eero nauroi ja katsoi silmät sirrillään Oonaa.
-Sä ja sun porkkanat, Oona murisi ja otti paistinlastan käteensä.
-Joo joo mä meen, Eero nauroi, kun Oona heilutteli uhkaavasti lastaa kädessään.
-Mut tee jotain ruuaksi.., jotain muuta kuin kanapataa, Eero nauroi ja pörrötti hiuksiaan mennessään takaisin suihkuun.
-Joo, sä saat rotanmyrkkyä, Oona jupisi ja kumartui pyyhkimään märällä rätillä sotkua lattialta.
Eero hymyili vielä pestessään itsensä loppuun ja pukeutui nopeasti farkkuihin ja t-paitaan. Hän ajatteli Oonan kasvoja, eikä hänen mielessä käynytkään Marikan ruskeat silmät.

-Sä lupasit tulla mun kanssani, Eero sanoi vihaisesti Marikalle puhelimeen.
-Mut kun mä meenkin Jaakon kanssa, Marika sanoi tylsistyneenä.
-Minkä v´tun Jaakon? Eero huusi.
-Älä huuda mulle, Marika kiljui takaisin.
-Sä jätät mut, kuin nallin kalliolle? Eero kysyi tyynesti ja viileästi.
Tuntui uskomattomalta, että vielä eilen Marika oli ollut varmasti lähdössä hänen kanssaan tämän iltaisiin allasbileisiin ja nyt tyttö teki oharit. Bileiltana!
-Voihan sen niinkin sanoa, Marika sanoi ivallisesti.
-Mut olihan meillä kivaa Eeroseni.
Eero puristi kätensä nyrkkiin ja hänen silmänsä siristyivät tosi kapeiksi.
-Oli. Oikein rattoisaa.
Marika nauraa kihersi ja sulki puhelimen.
Eero nakkasi sen seinään ja meni olohuoneeseen, jossa Oona seisoi minihame yllään ja musta ja piukea toppi navan yläpuolella.
-Uuh..sammutuspeite? Oona kuiskasi.
-Älä, Eero pyysi ja joi lasillisen vettä.
-Mikä nyt? Oona kysyi ja pöyhi mustaa tukkaansa peilin edessä.
-Marika, Eero sylkäisi sanan suustaan, kuin pahan karkin.
Oona katsoi säälien poikaa, joka seisoi kädet valahtaneina sivuille ja jonka komeat kasvot meinasivat vääntyä itkuun.
-Tule tänne, Oona sanoi.
Eero löntysteli Oonan syliin ja Oona hymyili painaessaan päätään pojan vahvaan olkaan. Oikeastaan Oona oli Eeron sylissä.
-Älä välitä siitä nartusta, Oona kuiskasi ja antoi käden laskeutua pojan vahvaa selkää pitkin alaspäin.
Eero ei puhunut mitään. Hän tunsi vain Oonan pienen käden selässään ja tämän vartalon lämmön itseään vasten. Hän otti yllättäen Oonan kasvot käsiensä väliin ja katsoi tummansinisiin silmiin kiihkeästi.
-Tule mun kanssani bileisiin? Hän sanoi iloisesti ja hänen teki mieli pyörittää tyttöä ilmassa.
Oona vääntäytyi irti pojan otteesta ja katsoi tätä pahoillaan.
-Mä menen Joonaksen kanssa, hän mumisi ja puri huultaan.
Eeron silmät rävähtivät auki ja hän tunsi ensin kuuman ja sitten kylmän puristuksen keuhkoissaan.
-Kuka se on?
-Joonas vain, Oona sanoi ja perääntyi pari askelta.
Eero näytti pelottavalta kova ilme kasvoillaan.
-JA sä menet SEN kanssa? Poika huusi.
-Niin, Oona sanoi ja nosti ylpeänä päätään.
-Et mene, Eero tokaisi ja veti Oonan syliinsä.
-Sä tulet mun kanssani.
Oona sätki, kuin kala ja tunsi sydämensä hakkaavan lujaa, kun Eero yritti tavoittaa huulillaan hänen huulia.
-Irti! Oona huusi ja puraisi Eeroa käsivarteen.
Poika päästi heti irti ja katsoi vihaisesti tyttöä, jonka kasvot olivat kylmät.
-Miks sun pitää aina alkaa pöljäilemään, jos meillä menee vähän hyvin? Oonan ääni oli hyytävä.
Eero mulkaisi tyttöä ja painui ovelle.
-Saan kai mäkin mennä, kenen kanssa haluun? Oona tivasi ja käveli pojan perässä.
Eero vain veti takin ylleen ja otti auton avaimet lipastolta.
-Sä olet omahyväinen! Oona kiljui.
Eero kääntyi katsomaan Oonaa ja hänen jääsilmät paloivat vihasta. Hän otti tyttöä hiuksista kiinni ja nykäisi lujasti.
-Ole jo hiljaa, Eero sanoi hampaittensa takaa ja meni.
Oona katsoi ovea, joka sulkeutui hitaasti Eeron jälkeen ja tunsi kyynelien tulevan. Hän puri huultaan ja sulki silmänsä. Hän ei itkisi Eeron tähden. Mieluummin vaikka löisi päänsä seinään.

Puoli yhden aikaan, kun kaikki alkoi olla upeaa, saapui Eerokin bilepaikalle. Oona hoksasi pojan heti. Tämä näytti komealta ja niin raikkaalta allasvalojen loisteessa. Poika kulki päättäväinen ilme kasvoillaan suoraan puistoon, missä suurin osa nuorista majaili. Oona seurasi katseellaan Eeron menoa ja ei huomannut, miten Joonas siveli hänen kylkeään sormillaan.
-Se on vain yks Eero, poika sanoi mustasukkaisesti ja hänen viisaat silmät katsoivat Oonaa kulmien alta.
-Kyl mä sen tiedän, Oona sanoi nopeasti ja laski sitten katseensa.
Joonas luuli, että hän oli ihastunut Eeroon.
-Tanssitaan, tyttö huokaisi ja otti Joonasta kädestä kiinni.
Poika suostui ilomielin, koska tiesi, että tämä Eero katseli heitä. Oona ei ollut huomannut sitä ja nauroi iloisesti Joonaksen kieputtaessa häntä ympäri.
Eero istui nurmikolle ja hänen sisimmässään sykki viha, kun hän katsoi Oonaa ja Joonasta. Kyllä hän Joonaksen tiesi, koska tämä oli pelannut hänen kanssaan monet kerrat puistossa futista. Oona oli hylännyt hänet Joonaksen takia! Oli molemmilla otsaa, Eero sylkäisi maahan ja vilkuili ympärilleen. Mitään mielenkiintoista ei näkynyt, sillä puisto oli vain täynnä suutelevia pareja tai hauskaa pitäviä porukoita. Hän vain oli yksin.
Tanssipaikalla alkoi hidas biisi ja Eero näki kauhukseen Oonan unelmoivan hymyn, kun tämä luisui Joonaksen käsivarsille. No mitä sitten? Eero tuhahti ja nyki nurmikkoa sormillaan. Mitä se haittaisi, vaikka Oona tanssisi koko yön.
Oona tanssi, mutta ei koko yötä. Hän hymyili kilpaa muiden tyttöjen kanssa ja lopetti vasta sitten, kun jalkoihin alkoi sattua.
-Mä käyn tuolla, Oona huohotti ja sipaisi Joonaksen kiharia hiuksia.
Joonas nyökkäsi hymyillen ja jatkoi juttelua jollekin kaverilleen.
Oona puikkelehti ihmisten välissä ja näki pian Eeron. Tämä istui puuhun nojaten ja katseli kulmiensa alta ympärilleen.
-Iltaa, Oona sanoi ja istui pojan viereen.
Eero mutisi jotain, eikä katsonut tyttöä silmiin.
-Munhan se pitäisi olla suuttunut eikä sun, Oona hymyili pojan tuimalle ilmeelle.
-Sä vedit mua letistä.
Eero vilkaisi tyttöä ja hänen teki mieli vetää sitä uudestaan letistä ja suudella sen ilkkuva virne huulilta pois.
-Miks sä oot siis noin hapannaama? Oona kysyi ja siirtyi likemmäs poikaa niin, että heidän käsivartensa koskettivat toisiaan.
Eero alkoi nousta seisomaan, mutta Oona tarrautui hänen käsivarteensa.
-Mul on muuta kysyttävääkin sulta, hän sanoi kuivasti ja Eero antoi periksi.
-Puhu jotain, Oona tuskastui.
Eero virnisti ja nipisti sormillaan huulensa yhteen. Oona tirskahti ja tuijotti pojan huulia. Eero huomasi sen ja yllättäen hänelle tuli ihan omituinen tunne. Oonan silmät liikkuivat ylöspäin pojan silmiin ja he katsoivat toisiaan hiljaa.
-Hmm.., niin pääsenkös mä sun kyydissä kotiin? Oona kysyi nopeasti ja siirsi katseensa käsiinsä.
-Joo, Eero murhati.
-Mennäänkö tanssimaan? Oona kysyi viattomasti ja näpräsi hiustupsuaan.
Hän ei tiennyt, miksi oli sanonut niin. Se vain oli tullut itsestään hänen suustaan.
Eero kohotti yllättyneenä kulmiaan, mutta nyökkäsi sitten.
-Ja koita olla astumasta mun varpailleni, Oona huokaisi.
Eero hymyili vinosti ja laski kätensä Oonan vyötärölle, joka yritti olla välittämättä kylmistä väreistä, mitkä kiipivät pitkin selkäpiitä. Oona kurotti käsivartensa Eeron niskaan, sillä juuri alkoi hidas kappale. Voi ei, Oona ajatteli. Eero luuli takuulla, että hän yritti iskeä tätä. Tyttö jäykistyi ja söhelsi jaloillaan.
-Kenen piti varoa ja ketä? Eero kuiskasi Oonan korvaan ja hymyili ivallisesti.
-Mun sua, Oona sanoi ja unohti jäykkyytensä.
Hän painautui tiiviimmin poikaan kiinni ja hänen sydän oli pakahtua jostain kummallisesta tunteesta. Hän tunsi voivansa vaikka lentää!
Eeron käsi siveli Oonan selkää ja tytöltä pääsi vaimea huokaus ilmaan.
-Astuinko mä sun varpaille? Poika kysyi ja pyöräytti Oonan tiiviimmin itseensä kiinni.
-Varmaankin, Oona mutisi nolona ja varoi päästämästä pientäkään ääntä enää.
Todellisuudessa Eero oli loistava tanssija. Ei hän astuisi todellakaan tytön varpaille.
Kuin huomaamatta Eero laski kätensä Oonan toiselle pakaralle, miten oli Joonaksenkin nähnyt tekevän. Nyt Oona reagoi kuitenkin erillä tavalla.
Hän siirsi pojan käden pois ja hymyili kiusoitellen.
-Ei liian intiimiä tai mä tulen hulluksi, hän sanoi flirttaillen.
Eero katsoi häntä ensin kummissaan, mutta hymyili sitten leveästi. Tyttö pilaili, joten hänkin saisi pilailla.

-Mä taidan lähteä kotiin, Oona sanoi Joonakselle, kun he istuivat puistossa juttelemassa.
-Älä nyt vielä, Joonas hymyili ja siirsi kätensä Oonan reidelle.
Oona värähti. Ei siitä, että olisi tuntenut jotain jännittävää vaan siitä, että Joonas hymyili niin teennäisesti.
Eeron hymy oli aina aito, vaikka se olisi kiusaava tai ivallinen niin se oli silti aito. Eero ja Eero! Oona kurtisti kulmiaan. Hittoako mä jostain Eerosta!
-Mun ihan oikeesti tarvii, Oona sanoi ja ponkaisi ylös.
Joonas näytti pettyneeltä ja hörppäsi pullostaan.
-Milloin nähdään ensikerran?
Oona ravisti päätään.

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   9.4.08 13:24:54

-En tiedä, hän mumisi ja lähti kiireesti pois.
Joonas tuijotti tämän jälkeen ja sadatteli tuuriaan. Juuri kun hän oli päässyt likemmäs tyttöä, oli hurmuri-Eero pilannut kaiken.

-Moi, Oona huohotti ja nykäisi Eeroa takin hiasta.
Tämä ei huomannut tyttöä vaan jutteli iloisesti joillekkin muille naaraille.
-Moi, Oona sanoi lujempaa.
-Ai hei, Eero sanoi ja vilkaisi Oonaa, mutta jatkoi jutusteluaan niiden pupujen kanssa.
-Milloin sä olit lähdössä kotiin? Oona kysyi, mutta kysymys meni, kuin kuuroille korville.
Tyttö heilautti hiukset vimmoissaan olkansa yli ja mulkaisi Eeroa kylmästi. Sitten hän oikoi hameensa suoraan ja asteli ylväästi pois. Pian hän kuitenkin tajusi makaavansa rähmällään maassa.
-Voi hitto, hän mumisi ja yritti nousta nopeasti ylös.
-Oona, Eero nauroi ja tuli hänen luokseen.
-Mitä sä kompuroit?
Oona puri hampaitaan yhteen ja vihasi kaikkia maassa olevia kuoppia nyt yli kaiken.
-Ajattelin tarkistaa, et onko kaikki hyvin täällä ruohonjuuritasolla, tyttö sanoi happamasti ja katsoi niitä Eeron tyttökavereita paheksuen, kun nämä tirskuivat avoimesti.
-Sä olet ihan sekaisin taas, Eero huokasi ja työnsi kätensä farkkujen taskuihin.
-Mä vien sut kotiin nukkumaan.
Eero hymyili leveästi kanssaan olleille kaunottarille ja tarttui Oonaa veljellisesti olkapäästä.
Tyttö siirsi tämän käden pois ja risti kätensä puuskaan.
-Sun ei pitäisi juoda niin paljon.., Eeron ääni oli isällinen ja ylpeä.
-Turpa kiinni, Oona sähähti ja käveli rivakasti eteenpäin.
Hän ei juonut koskaan!
-Missä palaa? Eero nauroi ja tarrasi Oonan käteen.
-Sun aivoissa palaa ne viimeisetkin aivosolut, tyttö sanoi kylmästi ja veti kätensä pois.
Eero katsoi kummissaan Oonan jäätävää olemusta. Miksi tytön mieliala oli niin jyrkästi vaihteleva?! Hänhän halusi vain Oonan hyvää..., ainakin suurimmaksi osaksi. Olihan Oonaa mukava kiusata, mutta ei hän pahaa tarkoittanut.
-Oona hei, Eero sanoi lempeästi ja pysäytti tytön, kun tämä asteli määrätietoisesti kohti parkkipaikkaa.
-Niin?
-Älä ole taas suuttunut, Eero hymyili toinen suupieli koholla ja katsoi tyttöä kulmiensa alta flirttailevasti.
-Enhän mä ole, Oona hymyili.
Oonan hymy ei ollut aito. Oona ei ollut hymyillyt Eerolle koskaan aidosti ja poika halusi tietää, millainen se hymy oli. Eikä Eero muistanut, milloin tyttö oli viimeksi kutsunut häntä nimeltä. Olisi hauska kuulla..
-Mikä sul on? Eero kysyi hiljaa ja siirsi kätensä tytön poskelle.
Käsi oli lämmin ja Oonan mieleen putkahti äiti. Äiti oli lohduttanut Oonaa aina samalla tavalla käsi poskella, miten Eero nyt sitä piti. Tytön silmät täyttyivät kyynelistä ja hän käänsi Eerolle nopeasti selkänsä.
Hän hämmästyi Oonan kyyneliä - eihän tyttö voinut nyt itkeä? Nyt Eeron edessä. Oonahan oli aina niin viileä.
-Heei älähän nyt, Eero kuiskasi ja kiersi käsivartensa hellästi tytön laihan kropan ympäri ja painoi tämän itseään vasten.
Oona puri hampaansa yhteen ja muisti yllättäen Eeron ivalliset silmät ja herjaavat sanonnat äidistä.
-Älä.., Oona hengitti kiivaasti ja pyörähti pojan sylistä pois.
-Enää.., Oonan silmät kipunoivat silkasta vihasta.
-Koskaan tee noin!
Eeron suu loksahti auki ja hän kurtisti kulmiaan.
-Anteeksi nyt vain, poika sanoi loukkaantuneena ja potkaisi kiveä maassa.
-Mä olisin tahtonut lohduttaa..
Oona pinkaisi juoksuun kädet tiiviisti korvillaan ja lopetti juoksunsa vasta isoilla silloilla, missä hän pysähtyi katsomaan alas jokeen. Hän hengitti katkonaisesti sisään ja ulos ja vahvat itkukouristukset kävivät hänen läpi. Hän nojasi kaiteeseen ja puristi kätensä nyrkkiin. Hitaasti hän painoi päänsä käsiensä väliin ja antoi itkun tulla kokonaan ulos. Kyynelisin silmin hän näki edessään Eeron leveän hymyn, kun tämä jutteli niille blondeille altaalla ja tämän siniset, tuikkivat silmät.
-Äiti, Oona kuiskasi ja sulki silmänsä.
-Voi äiti, mun on ikävä sua.
Rajut nyyhkytykset raastoivat Oonan sisintä ja hän vaipui maahan istumaan.
Katuvalot hohtivat virtaavaan jokeen ja ohi kulkevat autot hiljensivät aina tullessaan Oonan luo, mutta tämä ei välittänyt.
Kukaan ei silti pysähtynyt ja kysynyt, mikä hätänä. Kukaan ei välittänyt. Oona nojasi selkänsä kaiteeseen ja halusi kuolla. Eeroa ei kiinnostanut Oonassa mikään ja tämä halusi vain pilkata tyttöä - ei sillä, että Oona haluaisi Eeron olevan kiinnostunut. Eihän Oonaa itseään kiinnostanut, vai kiinnostiko?
-Iltaa, reipas miesääni sanoi jostain likeltä.
Oona säpsähti ja katsoi ylös kahteen sinipukuiseen poliisiin.
-Öh.., moi, Oona kuiskasi ja nousi horjuen seisomaan.
-Onko sul joku hätänä täällä? Toinen niistä sinivuokoista kysyi ja hymyili Oonalle ystävällisesti.
-Ei, Oona sanoi ja tärisi kylmästä.
-Miks sä et kotona ole nukkumassa vaan täällä sillalla? Toinen pollari puolestaan uteli.
-En mä tiedä, Oona kuiskasi ja laittoi jossain vaiheessa riisumansa sandaalit jalkaan.
-Olisiko mitenkään mahdollista, et sä soittaisit jonkun hakemaan sua? Pidempi jepari kysyi ja ojensi Oonan laukun tälle.
-Ei, Oona sanoi hampaat kalisten.
-No neuvopa meille tie kotiis, samainen jeppe sanoi reippaasti ja talutti Oonan poliisiautolle.
-Ja perke.., siis te ette mua tonne häkkiin kyllä lyö, Oona sanoi tulistuen.
Hän ei ollut mikään lumppu katumuija!
Poliisit naureskelivat ja avasivat peräovet.
-Miks mun tänne pitää mennä? Eiks tuol oo penkkejä takana? Oona papatti.
-No toivo, että se matka sinne sun kotiis ei ole pitkä, toinen niistä naurahti ja työnsi kiukkuisen Oonan leppoisasti sisään.

Eero pyörähti toiselle kyljelleen sängyssään ja löi nyrkkinsä tyynyyn.
Miksi mä päästin Oonan menemään? Hän puri hampaita yhteen ja kirosi mielessään itseään. Oonallehan on voinut sattua mitä vain! No oliko hän joku Oonan suojelusenkeli? Ei kai. Hänelle oli ihan sama, mitä sellainen kiivas teini teki ja missä.
Jotenkin Eeroa silti vaivasi ne kyyneltyneet indingonsiniset silmät.
Yhtäkkiä hän kuuli, miten oveen koputettiin. Säikähtäneenä Eero pomppasi ylös ja veti farkut jalkaansa. Hän avasi oven pahempia ajattelematta ja hämmästyi nähdessään kaksi poliisia ja Oonan niiden välissä naama rutussa.
-Hyvää iltaa, komisario yksi sanoi.
-Iltaa, Eero sanoi ihmeissään.
-Kuuluuko tämä tyttö teille? Komisario kaksi kysyi ja laski kätensä Oonan olalle.
-Joo mulle se kuuluu.., siis tänne, Eero sanoi hämillään ja Oona astui sisään katsomatta Eeroon.
-Häpeäisit poika. Naisia pitää kohdella paremmin, ykkönen sanoi ja katsoi nappisilmillään Eeroa nuhtelevasti.
-Enhän mä.., Eero äimistyi ja katsoi Oonaa, jonka pää roikkui surullisen näköisenä niin ettei tämän silmiä näkynyt.
-Osaatsä pitää hänestä huolen? Kakkonen kysyi.
-Joo, Eero sanoi ja nyökkäsi nyt varmemmin.
-No selvä sitten, kakkonen hymähti.
-Hyvät yöt vain teille.., eihän neidillä ole mitään hätää? Kakkonen vielä kysyi Oonalta, joka pudisti päätään niin, että musta tukka vain heilahti.
-Hyvää yötä, Eero sanoi ja sulki oven.
Hän virnisti ja katsoi Oonaa, joka seisoi, kuin nuhtelua odottava koiranpentu.
-Hyi sua, Eero sanoi hellästi ja siirsi tytön kasvoilla roikkuvat hiukset sivuun.
-Ei ole hyvä joutua poliisien kanssa tekemisiin.
Oona vilkaisi Eeroa ja hänen suupielensä meinasivat kohota.
-Ei niin, mutta olihan ne ihan mukavia, Oona sanoi viileästi ja yritti mennä Eeron ohi.
-Mä menisin nukkumaan, Oona sanoi ja katsoi ihmeissään poikaa, joka piti häntä käsivarsista kiinni ja oli niin omituisen näköinen..
-Mä lupasin noille et pidän susta huolen, Eero mumisi ja siirsi sormensa tytön selkään.
-Mä voin nukuttaa sut.
Oona hymyili väsyneesti ja nojasi Eeron leveään rintakehään.
-Siihen sulla menee ehkä vain pari sekuntia, hän sanoi hymyillen ja sulki silmänsä.

-Tajuutsä. Mullakin on kohta loma ohi, Oona huokaisi ja oikaisi pitkälleen sohvalle.
-En mä tajuu, Eero mumisi ja veti punnerruksia lattialla.
-Sä et edes kuuntele mua, Oona tuhahti ja vilkaisi poikaa.
Eero oli kieltämättä herkkupala voimistellessaan niin, että lihakset vain värähtelivät. Tai no, olihan Eero aina herkkupala. Harmi, että poika oli niin tyhmä ja jotenkin vain niin.., niin Eero.
-Kuuntelenpas, Eero sanoi ja lysähti maahan vedettyään ensin muutamia kymmeniä etunojapunnerrukisa.
-Sä valitat mulle, työssäkäyvälle ihmiselle, miten sun loma on loppumaisillaan, Eero kierähti selälleen ja katsoi Oonaa silmät vilkkuen.
-`Työssäkäyvälle`, Oona tirskahti ja ojensi jalkansa ilmaan.
-Se kuulostaa vanhalta, hän sanoi ja tutki reisiään.
-Pitäisköhän munkin vähän jumpata? Hän kysyi ja koukisti polveaan.
Eero katsoi kiinteästi tytön hoikkia sääriä ja käänsi vastahakoisesti katseensa Oonan kasvoihin.
-No mielestäni kyllä, Eero sanoi laiskasti ja nousi istumaan.
-Koska sä olet noin paksu.
Oona kohottautui istumaan ja taputti vatsaansa.
-Sä olet oikeassa, hän sanoi ja mutristi huuliaan.
-Mä olen läski.
Eero nauroi makeasti ja kurotti kädellään kohti Oonan vatsaa, mutta tyttö singahti ulottumattomiin.
-Mä laskin leikkiä, Eero sanoi ja nousi Oonan viereen sohvalle.
-Sä olet tosi hoikka.
Pojan silmät kulkivat tytön kropalla ja Oonassa se katse aiheutti kivoja väreitä. Oona vain ei antanut näille väreille mitään arvoa.
-Sanot vain, Oona tiuskahti ja hyppäsi lattialle.
-Pidä mua jaloista, niin mä vedän selkälihaksia.
Eero hymyili tietäväisenä siitä, että Oonalla oli turhan suuret puheet. Ei tyttö noin vain ”vetäisi” selkälihaksia.
Hän kumartui Oonan kropan ylle ja yllättäen hänen teki mieli suudella tämän niskaa – katsoakseen, miten tyttö reagoi, ei muuten.
-Mitä sä aikailet? Oona tivasi ja heilutti jalkojaan.
-En mitään, Eero mumisi ja otti Oonan sirot nilkat käsiinsä.
Yllättäen Oonaa alkoi nolottaa – Eero oli hyvässä kunnossa ja varmasti huomaisi, miten rapakuntoon Oona oli itsensä päästänyt. Hän tunsi pojan vahvat sormet nilkkojensa ympärillä, joista lähti omituista säteilyä pitkin tytön kroppaa.
-No niin. Ylös ensin, Eero komensi yllättävän käskevällä äänellä.
Oona risti sormensa niskan taakse ja kohottautui ylös. Hänestä tuntui, että hänen koko vartalonsa katkeaisi, mutta hän ponnisti ylemmäs.
-Ylemmäs, Eero sanoi vaativasti ja yritti olla katsomatta tytön pakaroita, kun nämä jäykistyivät aina, kun tämä ponnisti.
Oona puri hampaitaan yhteen ja nousi uudestaan.
-Jos mä koittaisinkin vatsalihaksia, hän sanoi vaisusti ja nousi kontalleen.
Samalla hän tunsi, miten Eero läpsäisi häntä pepulle.
-Senkin laiskiainen, poika nauroi.
Oona tunsi punan hiipivän poskilleen. Miksi mä reagoin näin? Miksi ihmeessä Eero saa mun tuntemaan oloni tosi omituiseksi?!
-Hyvähän sun on puhua, Oona sähähti ja kääntyi kasvotusten pojan kanssa, jonka silmät olivat sirrillään, kun tämä hymyili.
-Oletko sä nyt jo punainen? Et voi olla tosissas. Sähän teit vain pari liikettä, pojan ääni oli härnäävä ja Oona tiesi, että Eero tiesi tämän punan syyn.
-Enhän mä ole lainkaan punainen, Oona hymyili ja kosketti peukalollaan Eeron hymykuoppaa.
Eero hämmentyi sekunninsadasosan ajaksi, mutta sai nopeasti viileän ilmeen takaisin kasvoilleen.
-Olethan sä punainen, Eero nauroi ja otti Oonaa käsivarsista kiinni.
He katsoivat hetken toisiaan silmiin hiljaisuuden vallitessa. Oonan sydän alkoi tykyttää hieman lujemmin, kun hän tunsi, miten pojan sormet puristivat hänen käsiään höyhenenkevyesti.
-Mä taidan mennä.., suihkuun, Oona sanoi katkonaisesti ja katsoi ujosti Eeroa silmiin.
Mikä tuossa pojassa saa mut ujoksi? Oona ihmetteli ja puraisi alahuultaan.
Eeron siniset silmät katsoivat, miten Oonan pienet hampaat käväisivät tämän alahuulella ja hän tunsi oman sydämensä hakkaavan lujempaa. Oona oli koskettanut häntä niin.., intiimisti. Liiankin intiimisti ehkä..
-Saanko mä mennä? Oona naurahti ja katsoi Eeron käsiä merkitsevästi, kun nämä puristivat hänen käsiään.
-Et, Eero sanoi hiljaa ja tuijotti Oonaa.
Tytön kulmat kurtistuivat. Miksi poika tuijotti niin?
-Oona mä.., siis kun sä.., Eero mumisi ja laski kätensä Oonan poskelle.
Oonan henki oli salpautua. Miksi? Miksi just Eero?
-Mä haluun tuntea sut paremmin, kun musta tuntuu et me aina vaan riidellään ja.., Eeron silmät eivät olleet lainkaan ivalliset vaan totiset.
-Niin riidellään, kun sä aina haastat riitaa, Oona sanoi tiukasti ja pukkasi Eeroa kauemmas.
-Mä olisin valmis ihan rauhalliseen yhteiseloon mut, Oona kohautti olkiaan ja ei katsonut poikaa silmiin.
-En mä ole se joka sitä riitaa haastaa, Eero sanoi epäuskoisesti ja veti Oonan syliinsä.
-Nytkin sä haastat riitaa! Oona huomautti ja kiemurteli pojan vahvassa otteessa.
-Ja jos sä et päästä mua, mä puren sua.
Eero nauroi ja painoi Oonan itsensä ja sohvan väliin.
-Pure vain, hän sanoi käheästi.
Oona kauhistui. Eihän hän sillä tavalla ollut tarkoittanut, miten Eero luuli.
-Sika, Oona napautti ja nipisti Eeroa nenästä.
-Ai.., mä olen Eero, mut hauska tavata, poika mumisi ja hänen silmänsä leikkivät iloisesti.
-Mä varoitan, Oonan äänensävy oli uhkaava ja hän taittoi käsivartensa heidän väliinsä.
Eero vain nauroi ja kosketti etusormellaan Oonan korvalehteä. Heidän katseensa kohtasivat taas ja Oona pelkäsi sydämensä lyöntien kuuluvan patarummun lailla.
-Älä, Oona kähähti ja käänsi päätään sivulle.
-Mitä? Eero mumisi hänen korvaansa ja antoi sormiensa vipeltää pitkin Oonan kylkiä.
-Päästä mut, ole kiltti, Oona kuiskasi ja sulki silmänsä.
-Aneletko sä? Eero kysyi huvittuneena ja siveli tytön pitkiä hiuksia.
Oona nieli kovasti ja hengitti kiivaasti.
-En mä anele, mut pyydän, ettei sulle tulisi kovia vammoja, hänen äänensä oli vakaa.
-Sä täriset, Eero huomautti, kuin vastapainoksi ja pakotti Oonan katsomaan itseään silmiin ottamalla tytön kasvot käsiensä väliin.
-Sä iljetät mua, Oona sanoi kumeasti ja tuijotti kauniisiin sinisiin silmiin vakavana, vaikka tunsi olevansa kaukana vakaasta ja rauhallisesta.
-Niinkö? Eero hymyili seksikkäästi.
-Mitä mahdat ajatella tän jälkeen, hän sanoi ja otti lujan otteen Oonan olkapäistä painaen pehmeät huulet Oonan huulille.
Oona olisi haukkonut henkeään, jos olisi voinut, mutta Eeron vaativat huulet eivät antaneet sitä mahdollisuutta. Hän tunsi pojan hengityksen kasvoillaan ja hellät, mutta niin vaativat huulet leikkivän hänen huulillaan. Jokin suuri ja kupliva tuntui kasvavan vain isommaksi Oonan sydämen tienoilla ja hän halusi nauraa ja tanssia. Hän tarttui pojan niskaan ja näykkäsi pojan pehmeää alahuulta nälkäisesti. He takertuivat toisiinsa ja unohtivat kaiken muun. Suudelmat kävivät kiihkeämmiksi ja Oona tunsi tärisevänsä tosi lujaa.
Eero hymyili tuntiessaan Oonan kropan tärinän omaansa vasten. Hänkin tunsi tärinää joka paikassa, mutta muisti sentään ketä suuteli. Pientä pirua. Oonaa. Hän veti hitaasti päätään kauemmas tytön huulilta, mutta ne seurasivat perässä. Oona oli niin kiihkeä. Hellästi poika veti Oonan päätä kauemmas itsestään ja hymyili leveästi tytön aukaistessa silmät ammolleen.
-Hirveän iljettävää, Eero nauroi ja ihasteli Oonan kauneutta salaa.
Tytön huulet oli punaiset ja raollaan houkuttelevasti. Siniset silmät olivat apposen ammollaan ja poskilla oli hienoinen puna.
-Mä.., Oona sanoi hiljaa ja ponkaisi ylös.
-Suihku, hän sanoi ja ryntäsi huoneesta.
Eero hymyili vinosti ja venytteli makeasti. Oona oli tulinen kissa ollessaan. Tätä oli kyllä mukava kiusata, mutta vielä mukavampi suudella.

Oona tuijotti itseään peilistä kulmat kurtussa. Mikä ihme oli saanut hänet niin poissa tolaltaan?! Hän oli jopa HALUNNUT Eeroa. Tämän huulet olivat olleet niin järisyttävällä tavalla ihanat. Nyt Oona kuitenkin ajatteli kaikkea muuta, kuin ihanuutta. Oli jo tarpeeksi noloa punastua pojan edessä, mutta vielä suudella – kiihkeästi kaiken lisäksi.
-Mun tarvii tulla sinne, Eero huusi oven toiselta puolelta ja koputti vessan oveen.
Oonan sydän tikutti lujasti ja hän sammutti suihkun nopeasti. Entä jos lukko pettäisi ja Eero tulisi sisään..
-Joo mä tuun, Oona huikkasi ja kietoi pyyhkeen ympärilleen.
-Eikä sun tarvii hakata tätä säpäleiksi, tyttö kivahti avatessaan oven, vilkaisemattakaan poikaa.
-Mikä sulla kesti? Eero kysyi ja hänen silmissään oli kokoajan tietty pilke. Hän tiesi, mikä Oonan mieltä vaivasi ja hän tiesi, miten oli sekoittanut tytön ajatukset.
-Mä olin suihkussa ja mulla ei riitä siihen vain pari minuuttia, Oona huomautti ja käveli huoneeseensa.
-Eipä tietenkään, Eero mutisi ja sulki oven perässään.
Hän vilkuili ympärilleen ja kurtisti kulmiaan. Miksi hän tänne oli tullut? Eihän hänellä ollut minkään näköistä tarvetta. Päätään pudistellen, hän astui vessasta ulos ja hänen silmänsä viivähtivät Oonan suljetulla ovella.

-Ootsä varma, et se kundi ei ole lätkässä suhun? Tiia kysyi naureskellen.
Oona leikkasi varpaiden kynsiään ja piti puhelinta pään ja olkapään välissä. Hän oli selostanut parhaalle ystävälleen kokonaan ajastaan uudessa kodissa ja Tiia oli varma, että Eero oli ihastunut Oonaan.
-Olen, Oona sanoi sydämestään.
-Se vain vittuilee mulle tai sit.., se on mulle tosi inhottava.
Oona kurtisti kulmiaan ja yritti unohtaa eilisen suudelman.
-No kamoon! Siis toihan on ihan selvää, Tiia kikatti.
-Se kundi on ihan kusessa suhun ja kiusaa, kun ei muuten saa huomiota.
Oona naurahti epäuskoisesti.
-Eerolla kyl riittää tyttöjä, hän sanoi kärkkäästi.
-Ja sä olet noin mustasukkainen, Tiia sanoi myötätuntoisesti.
-Älä, Oona vaikersi ja heitti sakset lattialle.
-Mua ei kiinnosta lainkaan Eero. Se on täys paska ja sitä ei kiinnosta muu, kuin mun kiusaaminen, Oona kellahti sängylleen ja hänen kasvoilleen kohosi hymy.
-Mut entä sä ja Markus?
Hän kuuli, miten Tiia henkäisi onnellisena linjan toisessa päässä ja hänen sisällään käväisi kateuden pistos. Tiialla oli nyt jotain, mitä Oonalla ei, eikä Oona tiennyt oliko hän onnellinen vai ei.
-No itse asiassa..
-Hei odota, Oona keskeytti ja höristi korviaan.
-Joku koputtaa ovelle, mun on pakko mennä.
-Joo ei se mitään, soitellaan, Tiia sanoi iloisesti.
-Joo soitellaan, Oona sanoi ja sulki puhelimen.
Hän nousi ylös ja löntysteli eteiseen. Laiskasti hän avasi oven, sillä hän tiesi, että Eero se vain olisi.
-Heippa systeri, Mika sanoi ja hymyili iloisesti.
-Ai Mika., moi, Oona hihkaisi ja hyppäsi veljensä kaulaan.
Oli ihana nähdä pitkästä aikaa jotain tuttua ihmistä, jonka seurassa sai olla millainen vain.
-Älä nyt, ei kai täällä noin kamalaa ole ollut? Mika nauroi ja laski Oonan lattialle.
-On ollut, Oona huokasi ja päästi pojan sisään.
Mika katseli ympärilleen ja virnisti.
-Eero parka.., poika mumisi.
-Miten niin EERO parka? Oona älähti ja kellahti sohvalle.
-Näyttää olevan tossun alla, Mika huomautti ja kellahti Oonan viereen.
-Onko sillä miehellä ollenkaan valtaa?
Oona pyöritti silmiään.
-Sitä sillä kyllä on, hän sanoi totuudenmukaisesti.
-Mä kuulin katkeruutta sun äänessäs, Mika naurahti.
-Elä pelkää sitä, jos se on samallainen, kuin Henke, pojan silmät tuikkivat.
-Se on lääpällään kauniisiin tyttöihin..
Oona nipisti Mikan kylkeä ja nauroi. Mika osasi olla niin höntti.
-Itse pääpiru taitaa tulla, Oona sanoi kuullessaan, miten avain kävi lukossa.
Eerohan se tuli kotiin. Hän oli todella pahalla tuulella, koska pomo oli aukonut koko päivän hänelle päätä ja muutenkin hän oli ollut tosi väsynyt.. yöllä uni ei ollut meinannut tulla.
-Hei moro, Eero sanoi yllättyneenä, kun Mika istui sohvalla Oonan vieressä.
Miksi Oonan kasvoilla ei ollut mitään inhon merkkejä? Miksi Oona ei mulkoillut veljeään samalla tavlla, kuin hän mulkoili aina Eeroa? Oliko Eero vastenmielisempi, kuin oma veli? Sisariahan piti vihata yli kaiken!
-Moi, Mika sanoi ja nousi ylös.
-Oona tässä vähän kertoili susta, Mikan tummissa silmissä oli hyväntahtoinen katse, mutta Eero ei halunnut nähdä sitä.
-Vai kertoili Oona.., hän mumisi ja meni keittiöön.
Oona pyöritteli silmiään tyyliin: ”mitäs mä sanoin”.
-Onko se ollut kiltisti? Mika kysyi Eerolta.
Eeron teki mieli vastata, että ei. Mutta hän ei halunnut mitään riitaa Mikan kanssa tai Oonan..
-On oikein esimerkillisen kiltti, Eero sanoi kitkerästi.
-Hyvä, Mika hymyili kiusoittelevasti.
-Mä taidan mennäkkin tästä.., päätin vain poiketa katsomassa, et onko täällä kaikki hyvin.
Hän taputti Oonaa päälaelle ja moikkasi Eeroa. Sitten hän meni.
-Olitpa sä kiltti, Oona sähähti heti Eerolle silmissään inho ja halveksunta.
-Miks mun pitäisi olla kiltti, kun muutkaan tän katon alla ei ole?! Eero karjaisi ja katsoi silmät kipunoiden Oonaa.
Oonan silmät räpsähtivät muutaman kerran ja hän tunsi sisällään jotain surullista..

Oona huokaisi ja veti sukat jaloistaan. Eero oli ollut tosi kireä loppuillan. Syytä tähän Oona ei tiennyt eikä edes halunnut tietää.
-Onko sul huomenna treenit? Hän kysyi viattomasti ja astui Eeron seuraksi vessaan.
Hän halusi pitää keskustelua yllä. Hän ei halunnut riidellä tai pitää hiljaisuutta yllä. Ei nyt.
-Ei, Eero murahti ja astui liioitellun vaikeasti sivuun, jotta Oona saisi tilaa.
-Entä töitä? Oona kysyi, otti hammasharjan ja puristi hammastahnatuubista tahnaa sille.
-Ei, Eero huokasi.
-Mikä sul on? Oona kysyi ja katsoi Eeroa kulmat kurtussa.
Eero hätkähti noiden silmien läpitunkevaa katsetta ja näki niissä silmissä samaisen halveksunnan, mitä niissä ei näkynyt, kun tyttö puhui muille pojille..
-Miten niin? Eero kysyi kulmiaan kohauttaen ja haroi vaaleita hiuksiaan peilin edessä.
-No sä olet, kuin persuksille ammuttu karhu, Oona hymyili vähän, mutta se hymy ei yltänyt Eeron mielestä silmiin asti.
-Aha vai sellanen mä oon, Eero hymähti ja kääntyi ympäri lähteäkseen pois.
Oona tarttui tätä kädestä ja he katsoivat toisiaan silmiin hiljaisuuden vallitessa. Oona tunsi sydämensä hakkaavan lujempaa ja jalat olivat mennä hyytelöksi Eeron katseen alla. Hitaasti Oona hivutti kättään pois pojan käsivarrelta ja laski ujosti katseensa maahan. Eeron kasvot eivät värähtäneetkään ja hän seisoi vain suu hieman raollaan.
-Kaikilla on joskus huonoja päiviä, Oona mumisi ja nosti tärisevällä kädellään hammasharjan suulleen. Hän kääntyi selin poikaan punan kipuessa poskille.
Mikä saa mut toimimaan näin? Hän mietti ja aisti kokoajan Eeron läheisyyden kropassaan. Eerohan oli ihan tyhmä ja ärsyttävä. Oonanhan pitäisi toivoa, että Eero löisi päänsä seinään.
Yllättäen Oona tunsi Eeron käsivarret ympärillään ja hän kohtasi pojan katseen peilin kautta. Eeron silmät olivat totiset - oikeastaan hän näytti vihaiselta.
-Miksi? Poika sanoi käheästi ja siirtyi likemmäs Oonaa.
-Miksi sä olet tollainen?
Oona katsoi Eeroa uskomatta korviaan. Hänkö, Oona, oli "tollainen". Mitä Eero sitten oli?
-Ai millainen? Oona kivahti ja sysi pojan käsiä pois.
-Just tällainen, Eero sanoi ja kietoi uudestaan Oonan syleilyynsä.
-Sä ensin pelaat jotain hiton peliä ja sit kun tosi on kyseessä sä munaat, Eero kurtisti kulmiaan.
-Mitä peliä? Mä en pelaa mitään peliä, Oona sanoi hampaittensa takaa.
-Älä viitsi hei. Sä tiedät mitä sä teet ja mitä sä saat aikaan mussa, mut sä et viitsi sen vertaa välittää, että vetäisit flirttailus loppuun saakka. Sä olet aika lapsellinen, Eero tokaisi ja Oona haukkoi henkeään.
-Siis mitä helkkaria sä puhut? Mä en tiedä, mitä perverssiä mä sussa aikaan saan, mut sille mä en voi mitään jos sul on niin halvat fantasiat, Oona sanoi jäätävästi ja kääntyi kasvotusten Eeron kanssa.
-Ja mä en hitossa flirttaile SULLE.
Hän puristi rystyset valkoisina allasta ja tuijotti järkähtämättä Eeroa, jonka silmät tuijottivat kovina takaisin.
-Älä taas esitä, Eero sanoi lujasti ja tarttui Oonaa olkapäistä kiinni.
-Au.., päästä, Oona sanoi ja katsoi inhoten Eeroa silmiin.
Älä katso noin, Eeron teki mieli huutaa. Miksi mä inhotan sua? Eeron kädet tärisivät ja hän kahmaisi Oonan tiukasti itseään vasten.
-Älä, Oona kiljui, kun Eeron huulet hamusivat tytön huulia.
-Saastainen sika, päästä mut, hän sätki ja huitoi vihan kyynelien tulviessa silmiin.
Eero ei saisi pompottaa häntä, miten halusi. Ei missään tapauksessa.
Eero painoi lopulta huulensa tiukasti Oonan suulle ja sai rimpuilevan tytön itsensä ja seinän väliin. Hän nosti Oonaa ylemmäs ja suuteli rajusti tämän huulia. Oona puristi silmänsä kiinni ja nieli kyyneliä. Hän veti Eeroa hiuksista ja liikutti vartaloaan, jolloin poika painautui häneen tiukemmin kiinni. Eero tiesi käyttäytyvänsä todella alhaisesti ja tyhmästi, mutta hän vain teki niin. Jokin sai hänet tekemään sen.
-Mä vihaan sua, Oona sanoi kyynelisin silmin, kun Eero päästi tästä irti.
-Mä todella vihaan sua.
Eero hengitti kiivaasti ja tarttui Oonan pitkiin hiuksiin kiinni.
-Mä tiedän sen. Mitäpä muutakaan sä olet tenhyt, kuin vihannut mua. Mä näin et sä vihasit mua jo silloin, kun sä tulit tänne. Olisi kiva tietää miks, Eero sanoi hiljaa, taivuttaen Oonan päätä alaspäin ja kasvot melkein kiinni tämän kasvoissa.
-Lopeta, Oona pyysi.
Eero päästi irti, mulkaisi Oonaa vielä kerran ja poistui vessasta ovi paukahtaen.
-Voi víttu, Oona sanoi ja puri hampaitaan yhteen, mutta turhaan.
Itku tuli.

Eero ei saanut taaskaan unta. Hän kierähti toiselle kyljelleen ja tuijotti ikkunasta ulos. Taivas oli tutun sininen. Kesäisen tumma - Oonan silmien väri. Oona ja Oona. Oona vain pyöri Eeron ajatuksissa. Hän ei saanut mielestään Oonan pehmeitä huulia ja tämän kauniita silmiä. Oona oli niin luvattoman kaunis.
-Ja hän vihaa mua, Eero kuiskasi melkein kuulumattomasti.
Yhtäkkiä häntä rupesi nolottamaan. Hän oli satuttanut Oonaa ja suudellut aivan liian kovakouraisesti. Oona oli niin hauras..
Eero nosti jalkansa sängyn laidan yli ja nousi seisomaan. Hän veti löysät urheilushortsit jalkaan ja pyyhkäisi hermostuneena hiuksiaan. Sitten hän avasi oven ja katsoi Oonan ovea. Hiljaa hän painoi korvansa sitä vasten ja kuuli hiljaista itkua. Pojan mielessä kasvoi suojelunhalu, kun hän kuuli tytön lohduttoman itkun. Hän halusi lohduttaa ja suojella Oonaa..
-Saako tulla? Eero kysyi hiljaa ja avasi oven, odottamatta vastausta.
Oona istui sängyllä jokin paperi kädessään ja hänen hiukset oli sekaisin.
-Älä, hän sanoi nopeasti ja veti peittoa melkein alastoman kropan suojaksi.
-Oona, Eero sanoi anelevasti ja laskeutui polvilleen tämän sängyn viereen.
-Mene pois, Oona sanoi terävästi, mutta katkonaisesti.
-Ole kiltti ja mene pois.
Eero pudisti hitaasti päätään ja ojensi kätensä Oonan kasvoja kohti.
-Sä itket, Eero sanoi hellästi ja laski kätensä Oonan poskelle.
Oona puri huuliaan ja sulki silmänsä. Eeron käsi oli niin lämmin ja lohduttava.., kuin äidin oli ollut. Tytön luomien alta karkasi pulleita kyyneleitä, jotka Eero kuivasi peukalollaan. Pojan silmät olivat huolestuneen surullisen näköiset ja tämän sydän oli pakahtua jostakin ihmeellisestä tunteesta.
-Mikä tämä on? Eero kysäisi ja otti paperin käteensä.
Se oli valokuva. Valokuvassa kaunis nainen hymyili iloisesti ja piti pientä lasta olkapäillään.
-Kuka toi on? Eero kysyi hiljaa.
-Anna se takaisin, Oona ulvahti.
Eero ojensi kuvan nopeasti takaisin ja katsoi kysyvästi Oonaa.
-Ketä siinä kuvassa on? Hän toisti ja otti Oonan jalkaterän käteensä.
-Mun äiti, Oona sanoi hiljaa ja painoi päänsä lannistettuna.
-Enkeliäiti.
Eero ei tajunnut ensin. Sitten ymmärrys säikähdytti hänet. Oona-parka, hän ajatteli. Eeron teki mieli lyödä päänsä seinään. Hän oli kiusannut Oonaa vanhempien kustannuksella ja.., ja Oonalla ei edes ollut molempia vahempia. Mä olen täysi idiootti! Eero ajatteli ja nousi ylös.
-Mä otan osaa, hän sanoi hiljaa ja yritti halata Oonaa.
Tämä kuitenkaan ei antanut siihen mahdollisuutta vaan käpertyi sängylle katsoen kyynelisin silmin jonnekkin, minne kukaan ihminen, jolla oli vielä äiti, ei nähnyt.
Eero nielaisi ja lähti ovelle päin. Hän tiesi, että hänen pitäisi pyytää anteeksi, mutta se tuntui äkkiä niin mitättömältä ja turhalta. Se ei toisi Oonalle sitä takaisin, mitä tämä kaipasi niin kovasti.
-Mä.., Eero aloitti.
-Oona, hän sanoi sitten hellästi.
-Annatko sä mulle anteeksi?
Oona kuuli sen. Hän hengitti hiljaa ja sulki silmänsä. Kaikki olisi helpompaa, jos antaisi anteeksi. Kaikki olisi toisin.
-Mä en tiedä, Oona sanoi.
-Mä en vain osaa nyt ajatella.

Oona ei ollut antanut anteeksi. Ainakaan tyttö ei sanonut kahtaa sanaa peräkkäin Eerolle.
-Syötkö sä? Eero kysyi ja käänteli jauhelihapihvejä paistinpannulla.
-Mmm, Oona mutisi lehden takaa.
Eero vilkaisi Oonaa huolestuneena. Tämä istui sohvalla ja hänestä näkyi vain jalat ja kädet sanomalehden takaa.
-Kuin monta pihveä syöt? Eero yritti pitää keskustelua yllä ja puri huultaan; Oona ei ollut innokas keskustelija.
-No yhden, Oona tiuskaisi.
-Oona hei, Eero sanoi ja tuli tytön luokse.
-Ei mulle tarvii murista ja tiuskia, vaikka sä et ole antanut mulle anteeksi. Sä voit silti olla ihan normaalisti.
Oona laski lehden huolellisesti viereensä ja katsoi Eeroa, kuin vajaamielistä.
-Mä en tiuski. Ja kaiken lisäksi mä voisin antaa sulle anteeksi, hän sanoi jäätävästi.
-Ai miten kivaa, Eero naurahti ivallisesti.
-Noin uskottavalla äänensävyllä sanottunakin, hän mumisi ja mutristi huuliaan.
Oona puuskahti ja läppäsi Eeroa kevyesti poskelle.
-Ei sitten apina, hän nyrpisti nenäänsä.
-Ja noi pihvit palaa.., mä en syö palanutta ruokaa.
Eero nousi ja meni nopeasti lieden ääreen hymyn kiivetessä huulille - Oona oli koskettanut häntä ja se merkitsi aika paljon..
-Kyl mä niin sit päätin, et sä saat anteeksi, koska ethän sä voinut tietää et mun mutsi.., siis sitä ei ole, Oona sanoi hiljaa.
Eeron kädet pysähtyivät jääkaapin ylimmälle hyllylle ja hänen ilmeensä vakavoitui.
-Mut sä et saa enää ahdistella mua, Oona sanoi sitten topakasti.
Eero virnisti ja otti ketsuppipullon.
-Käskystä, hän naurahti ja sulki kaapin oven.
-Sä et saa enää huumata mua, hän sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Oona naurahti ja nousi ylös.
-Sähän se huumaat mut näillä eväillä, hän sanoi ja haisteli ilmaa, kuin vainua hakeva karhu.
-Ovela ase, Eero virnisti ja istahti pöydän ääreen.
-Ei tarpeeks ovela kuitenkaan, Oona kohotti kulmiaan ylpeästi ja istui poikaa vastapäätä.
-Mua ei huiputeta helposti, hän sanoi koppavasti ja yritti ottaa perunamuusin kauhaa käteensä, mutta Eero veti sen ylettymättömiin.
Oona siirsi silmänsä Eeron silmiin. Pojan silmät tuikkivat iloisesti ja kiusoittelevasti ja tytön silmät olivat täynnä ylpeää ja tylsistynyttä katsetta.
-Älä jaksa olla noin lapsellinen, Oona sanoi ja kaatoi maitoa lasiinsa.
-Jaksanpas. Muuten ei jaksa nauraa ja tulee sellainen kivikasvo, Eero virnisti ja katsoi tarkasti salaattia, vilkaisemattakaan Oonaa.
-Olenko mä kivikasvo sun mielestä? Tyttö älähti ja potkaisi Eeroa pöydän alla.
-Eeen mä sanois et kivikasvo, mut aika likellä..
-Eero! Oona huudahti ahdistuneesti ja laski haarukan kädestään.
Hän sanoi mun nimen, Eero ajatteli ja hänen kasvoilleen levisi komea hymy.
-No mitä Oona? Hän kysyi hellästi.
-Älä, Oona sanoi heti, kun pojan sormet lähestyivät hänen omiaan.
-Sä et saanut ahdistella mua.
Oona söi hyvällä ruokahalulla ja ihasteli samalla pojan kokkaustaitoja - eriä olivat hänen taitonsa.
Eero oli jo syönyt ja nousi ylös kerätäkseen astioita. Hän meni tiskipöydän ääreen ja alkoi huuhdella lautasia.
-Sovitaanko, et sä teet kaikki hommat tääl keittiössä? Oona kysyi ja tutki silmät sirrillään poikaa, joka pesi varmoin ottein kattilaa.
-Ei, Eero sanoi tiukasti.
-Mä arvasin, Oona mutisi ja nousi ylös.
Hän tuli Eeron luo ja ojensi astiansa pojalle.
-Kiitos paljon, Eero sanoi sarkastisesti ja työnsi astiat veteen.
-Olehyvä, Oona naurahti ja taputti Eeroa pepulle viattomasti.
-Sä olet söpö keittiömestarina, hän virnisti.
-Miten se oli? Koskeeko se ahdistelukielto suakin? Eero kysyi katse tiukasti pesuvedessä.
Hänen teki mieli hymyillä ja nauraa, mutta hän piti kasvojaan peruslukemilla.
-Ei se koske. Mä en saa huumata sua, mut kaikkea muuta mä saan, Oona virnisti.
-Vai saat sä, Eero mumisi ja kääntyi kasvotusten Oonan kanssa.
-Arvaappas mitä sä saat, hän sanoi ja otti Oonan vyötäröltä kiinni.
Tytön silmät laajenivat.
-Älä viitsi edes ajatella semmoista, hän sanoi ja yritti työntää pojan käsiä pois.
-Millaisia? Eero virnisti ja veti tytön kropan omaansa vasten.
-Ai että mä vaikkapa veisin sun neitsyyden? Hän kuiskasi Oonan korvaan ja siveli tämän vartaloa härnäävästi.
Oona kauhistui Eeron suoria sanoja ja veti vartaloaan kauemmas Eeron kovasta kropasta, jotta tämä ei tuntisi miten Oonan sydän tykytti.

-Mitä sä helskuttia sä sanoit? Oona tiukkasi ja repi väkivaltaisesti pojan käsiä lanteiltaan.
Eero virnisti poikamaisesti.
-Mä puin sun ajatukset vain sanoiksi, hän sanoi ja otti Oonan kasvot käsiensä väliin.
Oonaa pelotti kaikki tämä. Kaikki tuntemukset, mitkä Eero sai aikaan ja se, että poika osasi lukea ajatuksia!
-En mä niin ajatellut, Oona sanoi ja huomasi harmikseen äänensä tärisevän.
-Etkö? Eero nauroi ja päästi Oonasta irti.
-En todellakaan, Oona sanoi ja jäi tuijottamaan Eeron selkää, kun tämä kääntyi jälleen tiskien puoleen.
-Kyllä sä taisit ajatella, mut ihan näin meidän kesken; mä en ajatellut sitä vaan aioin sanoa että sä saat pian selkääs. Saathan sä silti ajatella, mitä ikinä tahdot, Eeron ääni oli välinpitämätön ja härnäävä, mikä sai Oonan kasvot punehtumaan raivosta.
Miksi Eero ei tärissyt jostain kummasta tunteesta? Miksi Eeron piti olla niin idiootti?!
-Kaikkea sä itsestäsi kuvittelet, Oona tiuskaisi.
-Mä ajattelen mieluummin panoa sun pomos kanssa, kuin sun! Hän huudahti ja sai viimein jalat liikkeelle.
Hän käveli puolijuoksua omaan huoneeseensa ja kuuli takaansa Eeron naurun.
-Voi hitto, Oona mutisi ja heittäytyi sängylleen.
Miks mä en osaa ikinä pitää suutani kiinni? Hän ajatteli kiukkuissaan ja sulki silmänsä.
Oonaa teki mieli suudella ja halata ja vaikka mitä, mutta hän oli niin ärhäkkä. Hän oli niin itsekäs ja sisukas. Eero huokaisi ja laittoi viimeisen lautasen astiankuivauskaappiin. Hän maksaisi mitä vain, jos saisi nähdä Oonan hymyilevän edes kerran aidosti. Harmi, ettei Eero ollut nähtävästi sellainen ihminen, kenelle Oona suvaitsi hymyillä.

Eero istui pöydän ääressä lukemassa lehteä. Aamukahvit oli jo juotu. Pian Oona löntysteli keittiöön ja mulkaisi kiukkuissaan Eeroa. Ei hän pojalle enää kiukkuinen ollut vaan sille, että koulut oli alkaneet ja kesä päättyi! Kesälomahan se vain päättyi, mutta Oonan mielestä koko kesä oli ohi.
-Huomenta vaan, Eero sanoi virkusti ja lahjoitti komean pepsodentin.

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   9.4.08 13:25:28

-Sähän olet aamuihminen, poika jutteli ja kaatoi Oonallekin kahvia.
-Ei sitä kesän jälkeen jaksa olla heti, kuin joku varpunen, Oona mutisi.
-Minkä kesän? Eero kysyi piikikkäästi.
Oona ummisti silmänsä. Eerollahan ei ollut lomaa ollutkaan…
-Annatko maitoa? Tyttö vaihtoi puheenaihetta.
Eero ojensi maidon ja heidän sormensa hipaisivat toisiaan. Oona veti kätensä nopeasti pois ja ei vilkaissutkaan Eeroa. Tämä puolestaan antoi silmiensä viivähtää Oonan punehtuneissa poskissa. Oonahan reagoi yllättävästi, mikä ei tietenkään haitannut Eeroa.
-Sä nukuit aika pitkään, poika sanoi katsoessaan kelloa ja noustessaan ylös.
Oona murahti myöntävästi. Hän oli nukkunut pitkään ja kello oli ärsyttävästi keskeyttänyt unen, jossa pitkähkö, vaalea ja syötävän söpö kundi oli juuri ollut suutelemassa Oonaa. Mistäköhän uni sitten johtuikaan?!
Oonan silmät liikkuivat hänen huomaamattaan Eeroon. Tämä retkotti sohvalla toinen jalka käsinojan yli nostettuna ja piti silmiään kiinni. Ehkä hän ei sittenkään ollut kunnolla herännyt vielä. Pojan kauniinmuotoiset kasvot ja vaaleat hiukset saivat hänet näyttämään joltain komealta jalkapalloikonilta ja Oona tiesi, että t-paidan ja farkkujen alla oli naisten unelmat täyttävä kiinteä kroppa. Eero näytti oikeastaan vähän siltä unessa esiintyneeltä kundilta. Ajatus Eeron huulista Oonan omilla sai tytön hengityksen kiihtymään. Jos Eero ei olisi Eero, Oona syöksyisi suin päin tämän viereen sohvalle, mutta kun tämä oli Eero, mistä ei voinut erehtyä.
-Arvaa mitä. Jos sä et olisi Oona niin mä.., Eero sanoi yllättäen ja hymyili sitä hurmaavaa vinoa hymyään.
Oona nielaisi kauhuissaan. Osasiko Eero oikeasti lukea ajatuksia?!
-Niin? Tyttö sanoi heikosti ja piti mukistaan kaksin käsin kiinni.
-Niin mä hätistelisin sut kouluun, mut kun sä olet Oona niin mä en taida uskaltaa, Eero virnisti ja katsoi merkitsevästi kelloa.
-Oi hitto, Oona parkaisi. Hänellä oli tasan kymmenen minuuttia aikaa.
-Miks sä et sanonut aikaisemmin? Hän ulisi pompatessaan ylös ja juostessaan kylppäriin.
-Sillä sä olisit tallonut mut jalkoihisi. Mä en oikein osaa voittaa sua, Eero hymyili ja asettui mukavammin sohvalle.
Hän oli nähnyt silmäluomiensa raoista, miten Oona oli tuijotellut häntä ja pian oli tytön poskille ilmaantunut hienoinen puna. Oli aika kiva omistaa Oonan kanssa yhteinen kämppä. Oona oli ehkä piru, mutta mielenkiintoinen sellainen.

Oli oikeastaan hyvä, että koulut alkoivat. Tavallinen arkirytmi sai Oonan tehokkaammaksi. Eikä päivät vierineet enää laiskotellessa. Eeron kanssakin aikaa tuli vietettyä yhä vähemmän, mikä oli helpotus. Kundi oli käynyt tosi inhottavaksi. Se saattoi jupista ja jankuttaa pienistäkin asioista ja valitti, että Oona ei nähnyt lainkaan vaivaa kämpän suhteen. Se oli todella väärin, mutta mitäpä sitä mennä sanomaan vastaan, sillä Oona tiesi, että se olisi turhaa.
Nyt Oona kuitenkin päätti olla kerrankin pojalle mieliksi, kun hän ei Eeron sanojen mukaan ollut ollut häntä kohtaan ihmismäinen kahteen viikkoon. Oona oli päättäny lähteä katsomaan Eeron futismatsia, koska hänen täytyisi ehkä saada tietää, minkä parissa poika viihtyi parhaiten. Ihan kämpän rauhallisuuden vuoksi tietenkin..
-En mä siitä kyllä mitään tajua, mut.., Oona mutisi kiskoessaan farkkuja jalkaan.
Eero nojasi tytön huoneen ovenpieleen ja piti olallaan isoa varustekassia.
-Ei sun ole pakkokaan, hän virnisti ja oli salaa mielissään.
Oona tulisi tajuamaan jalkapallon hienoudet ja näkisi hänet - Eerot tositoimissa.
-Se on tärkeintä, et sä olet vain pitämässä mulle.., siis meille peukkuja, Eero hymyili ja hänen silmänsä vilkahtelivat, kuin pikkupojalla.
-Me voitetaan kultaa sun takia.
Oona pyöräytti silmiään ja otti käsilaukun pöydältä.
-No niin mennään, hän sanoi varmasti ja oli sekä henkisesti, että fyysisesti valmis kohtaamaan miesten maailman.

Peli oli jokseenkin sellainen, kuin Oona oli olettanutkin. Pallo oli toisessa päädyssä, mutta melkein heti se olikin jo toisessa päädyssä. Oona tukahdutti haukotuksen ja vilkaisi tulostauluun. Eeron joukkue oli häviöllä.
-Hahaa, Oona sanoi hiljaa ja virnisti.
Eero ei voittaisikaan ehkä..
Poika oli syöttänyt yhden maalin ja muutenkin ollut parhaimpia pelaajia, mutta se ei riittänyt. Heidän joukkueensa koki tappion, mikä näytti olevan vaikeaa heille.
Pojat seisoivat pelin loputtua keskellä kenttää suorassa rivissä ja päät olivat painuneet kohti leukaa. Lyötyjä ja tallottuja miehiä, joiden tavoite oli pirstoutunut. Oona katsoi vaitonaisesti toista riviä, jossa jokaisella pojalla oli hymy korvasta korvaan ja muutenkin tunnelma oli riehakkaampi, kuin vastustajilla. Tytön silmät etsivät punaisesta rivistä tutun vaaleaverikön ja jokin kumma tunne sai Oonan kurkkua kuristamaan. Se, että poika joutui kokea tappion ei tuntunutkaan niin mukavalta, kuin Oona olisi odottanut. Eero näytti niin.., niin voitetulta. Se olemus ei sopinut hänelle lainkaan. Pojan pää oli painunut alas ja kädet olivat selän takana antaumuksellisesti. Oona tunsi suunnatonta vihaa tuota toista joukkuetta kohtaan, joka lauloi juuri yhdessä omaa tunnusbiisiään. Kohta pelaajille annettiin pienet palkinnot ja he lähtivät kentältä. Toiset hiljaisina, toiset meluavina. Oona lähti paikaltaan yhtä hiljaisena silmissään kuva Eerosta, jonka hiukset säteilivät ristiriitaisesti auringossa hänen vihaisten kasvojen kanssa.
-Se oli hyvä peli, Oona aloitti, kun hän istuutui autoon pojan viereen.
Eeron poskilihakset nytkähtivät ja hän käänsi päätään peruuttaessaan rajusti.
-Ei tarvitse v´ttuilla, poika murahti ja ajoi kulmat kurtussa kotiin saakka.
Hän ei välittänyt muista liikenteessä olevista vaan ajoi, kuin olisi maailman napa.
-Mä tarkoitin sitä oikeesti, Oona intti ja hänen teki mieli laskea käsi pojan käsivarrelle, mutta jokin esti häntä tekemästä sitä.
Eero pysäytti auton ja käänsi viimein kasvonsa Oonan puoleen. Silmät olivat kovat ja kulmat kurtussa niiden yläpuolella.
-Kuule. Olisitko hiljaa? Musta tuntuu, et tänään mä en voi voittaa edes sua, Eeron ääni tihkui vihaa.
Hän tiesi käyttäytyvänsä pöljästi, mutta Oona vain sattui olemaan siinä ja häntä ketutti nyt tosi lujaa. Hän olisi halunnut voittaa! Näyttää Oonalle ja kaikille, mutta.. He eivät olleet olleet tarpeeksi hyviä.
Oona katsoi Eeroa silmiin pitkään ja poika oli näkevinään niissä huolta, mutta yhtäkkiä ne olivat valmiit iskemään takaisin. Taistelemaan tulisesti ja Eero ei halunnut taistella nyt. Hän häviäisi varmasti.
-Mä tiedän, poika mutisi ja käänsi katseensa tuulilasiin.
-Mä tiedän, et mä olen huono häviämään.
Oonan teki mieli lohduttaa ja vakuuttaa, ettei Eero ollut hävinnyt missään, mutta hän naksauttikin kieltään ja avasi auton oven.
-Niin olet, hän tokaisi ja meni.
Eero katsoi tämän jälkeen ja löi nyrkillään rattia.
-Voi @!#$, hän sähähti ja painoi pään käsiinsä tuskaisesti.

Oona sammutti kolmannen kerran yövalon ja kuunteli. Nyt hän oli varma, että Eero oli tullut kotiin. Hän oli lähtenyt samantien, kuin oli tullut kotiin. Kello oli nyt jo kaksi yöllä ja Oona oli ollut huolissaan, vaikka ei sitä ollutkaan myöntänyt itselleen. Oona odotti ja kuunteli, miten Eero hiipi hiljaa huoneeseensa. Tyttö odotti vähän aikaa, tunsi sydämensä sykkivän kipeästi ja jalkojen valahtavan veteliksi; ajatus siitä, mitä tulisi tapahtumaan sai Oonan pään pyörryksiin.
-Missä sä olit? Oona kysyi ovelta ja sai siten Eeron säikähtämään pahan kerran.
-Mitä se sulle kuuluu? Eero kysyi kalseasti ja istui sängylleen.
Oona tunsi jännityksen poistuvan ja hän hymyili kiusoittelevasti.
-Eihän se kuulukaan, Oona mutisi ja asteli rohkeasti pojan eteen.
Hän tarttui tiukasti Eeron paidan etumuksesta kiinni ja painoi huulensa suoraan pojan huulille ajattelematta lainkaan, oliko se oikein vai ei. Eero ei reagoinut tähän mitenkään, mikä sai Oonan tuntemaan vähän epävarmuutta. Hän oli tainnut mokata.
-Mä vain ajattelin sanoa, Oona kuiskasi ja katsoi Eeron ilmeettömiin silmiin.
-Että sä voitit mut. Sä voitit mut Eero, Oona puristi Eeron sormia huomaamattaan ja toivoi yli kaiken, ettei Eero nauraisi.
Se olisi kaikkein kamalinta.
Eero hengähti syvään. Hän oli säikähtänyt Oonan yllättävää hyökkäystä, mutta syttyi heti. Nainen oli paras parannuskeino tähän tappioon ja mikä parempaa - Oona tärisi, kun Eero kiskaisi tämän sängylle viereensä.
Eero kiepautti Oonan alleen ja asettui hajareisin tämän päälle. Tytön silmät olivat ammollaan ja täynnä jännitystä ja ehkä vähän pelkoakin. Oonan pehmeät huulet olivat houkuttelevasti raollaan ja niin kostean näköiset, että Eeron oli pakko suudella niitä. Oona kietoi käsivartensa pojan ympäri ja tunsi hukkaavan suuntavaistonsa. Oli vain Eero, tämän kädet, jalat ja huulet. Poika suuteli yhä kiihkeämmin ja tuntui, kuin he olisivat liimautuneet toisiinsa huulistaan. He janosivat toisiaan, eivätkä saaneet tarpeekseen. Eero repi väkivaltaisesti Oonan kuteet sivuun ja hän ei pystynyt edes katsella tytön alastonta vartaloa. Hän halusi voittaa. Nopeasti. Taas poika laskeutui Oonan päälle ja ahmi tätä suullaan. Oonaa pelotti, sillä hän tunsi, miten Eero avasi omat housunsa toisella kädellään ja piti toisella kädellä kiinni Oonan ranteesta.
Eero vapisi ja huohotti yhä lujemmin työntyessään ensin hitaasti Oonaan. Hän puristi silmänsä umpeen ja työntyi yhä nopeammin ja voimakkaammin tytön kehoon. Tämä makasi ensin liikkumatta ja kankeana, mutta kun Eero kulki kielellään tämän pystyillä rinnoilla, hän rentoutui. Oonaan sattui tosi kipeästi, mutta hän puri hampaitaan yhteen ja piti silmiään kiinni. Hän koki tässä ja nyt tappionsa. Eero olisi voittaja. Mutta kun Oonan läpi kulki tuhannet ja taas tuhannet hyvänolonaallot hän tunsi olevansa tasavertoinen Eeron kanssa. Hänkin oli voittaja.
Oonan syvältä kumpuavat huudahdukset saivat Eeron intohimon äärilleen ja hän työntyi lujemmin kohti voittoa. Pojan kasvot vääristyivät ja sormet pusersivat tytön ranteita kun hän tavoitteli päämääräänsä. Viimein Eero saavutti hekumallisen huippunsa ja lysähti huohottaen kiivaasti Oonan päälle. Tämä makasi hiljaa ja työnsi sormensa pojan hiuksiin.
Minuutit kuluivat hiljaisuudessa ja Eero tunsi lipuvansa uneen pikkuhiljaa. Hän suukotti poskensa alla olevaa rintaa ja hymyili tuntiessaan Oonan kropan tärähtävän. Oonakin hymyili hämärässä silittäessään Eeron hiuksia.
-Sä olet suloinen voittaja, Oona kehaisi ja painoi nenänsä Eeron hiuksiin.
Niihin sanoihin oli pojan helppo nukahtaa.

Lauantaiaamuna teki mieli vain olla sängyssä koko päivän. Eero heräsi kuitenkin aikaisin, sillä edessä oli työpäivä. Eilen oli tullut futiksessa tappio, mutta silti olo oli, kuin uudestisyntyneellä. Silmät kiinni hymyillen Eero ojensi kättään Oonaan päin ja odotti, milloin tuuhea hiuspehko osuisi sormiinsa. Se ei osunut, sillä Oonan paikka oli tyhjä. Eeron silmät rävähtivät auki ja hän näki, että hänen vieressään ei todella ollut ketään. Vain pieniä veripisaroita lakanalla oli muistuttamassa viime öisestä..
Oona oli siis ollut neitsyt. Eero tunsi häpeää muistellessaan omaa rajuuttaan ja epätunteikkuuttaan. Oona oli ollut vain kohde, johon purkaa kaikki adrenaliini. Toisaalta olihan tyttö itse tullut vapaaehtoisesti ja ihan oma-alotteisesti Eeron reviirille. Olisin mä silti voinut olla hellämpi ja rakastavampi, Eero kurtisti kulmiaan ja nousi ylös. Rakastavampi..?,mutta eihän Eero rakastanut Oonaa.
Tyttö istui olohuoneessa sohvalla ja katseli kaukaisuuteen. Mitä mä menin tekemään? Oona kyseli itseltään ja katsoi omaa alaruumistaan. Näkyikö se ulospäin, ettei ollut enää neitsyt?! Oonan kroppa näytti kyllä ihan samalta, kuin ennenkin, mutta mieli oli muuttunut. Hänen täytyi myöntää, että Eero oli ollut kovakourainen, mutta silti ajatus pojasta sai Oonan ihon kananlihalle.
-Huomenta, suihkunraikas Eero sanoi tullessaan olohuoneeseen.
-Huomenta, Oona vastasi ja punastui.
Ei, tämä ei ole normaalia, Oona laski katseensa ja toivoi, ettei Eero katsonut. Eero katsoi ja hänen kasvoilleen levisi hellä hymy.
Oonaa nolotti - voi pikkuista.
-Miten sun yö meni? Eero kysyi hyväntuulisesti ja istui Oonan viereen.
Oonan silmät kimmahtivat Eeroon - ihan, kuin tämä ei muistaisi miten yö oli mennyt..
-Siis loppuyö.., saitko sä nukuttua? Eero virnisti.
-Sain, Oona sanoi rehellisesti.
-Hyvä niin, Eero sanoi hiljaa ja ojensi kätensä Oonaa kohti.
Anteeksi pitäisi pyytää, mutta miten?!
-Mä.., mul on kohta työt, Eero sanoi ja puristi Oonan kättä.
-Sitä ennen mä haluisin tietää, et oletko sä vihainen? Eero nosti pelokkaana katseensa Oonaan ja odotti tämän vihanpurkausta.
Oona pudisti päätään ja katsoi Eeron ja hänen yhteenliittyneitä käsiä.
-En ole vihainen, Oona sanoi totuudenmukaisesti.
-Mä en ollut ihan oma itseni, Eero mumisi ja siirtyi likemmäs tyttöä.
-Mun ei ollut tarkoitus tehdä sitä niin.., niin lujasti, Eero painoi katseensa ja sulki silmänsä.
Se olisi pahinta jos Oona alkaisi vaikkapa itkeä, sillä poika ei kestänyt tytön kyyneliä.
-Et sä, Oona sanoi nopeasti.
Ei hän saisi näyttää niin pelkurilta, että Eeron pitäisi itseään syyttää.
-Siis musta se oli.., kivaa, Oona hymyili pienesti.
Eero väläytti hymyn ja heidän välilleen laskeutui hiljaisuus.
Eeron sormi silitti Oonan kämmentä ja Oonan silmät siirtyivät pojan silmistä tämän huuliin. Eero tuijotti takaisin yhtä intiimisti ja ojensi toisen kätensä tytön ympäri.
-Mullakin oli kivaa, Eero mumisi ja veti Oonan likelleen.
-Tosi kivaa.
Oona tuoksui hyvälle. Ehkäpä vaniljalle ja jotenkin niin kesälle. Eero piti tyttöä rintaansa vasten ja tunsi sydämensä jättävän yhden lyönnin välistä. Oliko hän rakastumassa Oonaan?! Oonan kädet kiertyivät pojan kaulaan ja Oona etsi huulillaan Eeron kaulaa. Poika sai nopeasti Oonan hullaantumaan ja unohtamaan ujoutensa tätä kohtaan. Eero nauroi hiljaa, kun Oona puraisi tätä hellästi korvan alapuolelta.
-Älähän nyt. Mun pitää mennä töihin kohta.., Eero varoitteli ja työnsi Oonaa kauemmas.
-Vaikka musta olisi kiva pitää vapaapäivä, hän sanoi ja katsoi Oonaa niin tiiviisti, että tytön läpi kävi puistaus.
-Sä olet kaunis, Eero sanoi ja katsoi silmät sumentuen Oonaa.
Yhtäkkiä Eerolla ei ollutkaan kiire. Tämä kaatoi Oonan alleen sohvalla ja tunsi äkkiä uudenlaista halua. Hän halusi näyttää Oonalle, ettei ollut mikään väkivaltainen luonne. Hän halusi koskettaa hellästi.
-Oona mä.., Eero sanoi katkonaisesti ja piti tytön kasvoja kämmeniensä välissä.
Pojan mieleen palautui tuskallisella tavalla se, mitä oli tapahtunut viime yönä. Hän halusi Oonaa enemmän, kuin mitään muuta.
-Eero sun pitää mennä töihin, Oona muistutti, kun poika suuteli hänen kaulaansa kiihkeästi ja antoi käsilleen luvan tunnustella Oonan vartaloa.
-Kuulitko, Oona sanoi lujemmin ja tarttui Eeron ranteisiin pysäyttäen pojan aikeet.
Oona toivoi, että Eero sanoisi huit hait töilleen ja jatkaisi siitä, mihin Oona hänet jätti, mutta poika nyökkäsi ja huokasi raskaasti.
-Sä olet oikeassa, hän sanoi ja nousi ylös hitaasti.
Oonakin nousi ja oikaisi Eeron ruttuun menneen paidan. Mähän käyttäydyn, kuin joku uskollinen vaimo! Oona puraisi huultaan ja astui kauemmas pojasta. Eero ei ajatellut niin vaan oli hyvillään, että Oonakin tahtoi vielä koskettaa häntä.
-Nähdään iltapäivällä, Eero sanoi ja kaappasi Oonan halaukseen.
-Nähdään, Oona huokasi ja painoi päänsä tiukasti Eeron rintakehään.
Olisipa jo iltapäivä!

Oona siivosi kämpän, aloittaen Eeron sängyn lakanoista ja pesi jopa ikkunatkin. Ylpeänä itseensä, hän päätti lähteä kauppaan ostamaan jäätelöä palkaksi. Ulkona oli harmaa ilma. Vettä sataa tihuutti ja Oona huokasi - miksei aina voinut paistaa aurinko? Sisällä kiskassa Oonan kasvoille levisi jännittynyt hymy, sillä hän näkisi Eeron..
No mitä siitä? Miksi se häntä niin paljon jännitti ja kiinnosti?! Jäätelö se nyt pitäisi enemmän kiinnostaa..

Eero istui kassan ääressä ja katsoi huvittuneena Marikaan. Tyttö nojasi tiskiin niin, että rinnat olivat pulpahtaa kaula-aukosta ulos.
-Mut yksi aski vain? Marika hymyili ja räpytti silmiään.
-Onkos papereita? Eero virnisti ja oli hyvillään, että sai olla tytön niskan päällä.
Eero oli vanhempi, kuin Marika ja nyt siitä oli tosissaan iloa.
-Siis mä olen melkein 18, Marika sanoi ja suipisti täydellisesti maalattua suutaan.
Eero räpäytti silmiään. Oliko Marika aina ollut yhtä nukkemainen? Oliko tyttö aina käyttänyt tuollaisia vaatteita ja meikkejä? Hyi hitto..
-Se melkein merkitsee aika paljon, Eero huomautti kuivasti ja nojasi tuolissaan taaksepäin.
-Etkö sä oikeesti myy mulle tupakkia? Marika kysyi ja nyrpisti nenäänsä.
Eero pudisti päätään katsomattakaan tyttöä, jolla oli palaa käämit.
-No hei. Ei voi mitään, mut kyl mä jostain saan tupakkia, Marika sanoi kehräävästi ja nykäisi paitaansa vielä vähän alemmas.
Eeroa se ei lainkaan liikuttanut.
-Varmasti saat, poika sanoi ystävällisesti ja hymyili leveästi ärsyttääkseen Marikaa.
-Niin, kun joissain paikoissa ollaan niin tarkkoja ja nipoja, Marika hymyili ivallisesti.
Eero purskahti nauruun ja katsoi silmät sirrillään vihasta tärisevää Marikaa.
-Mene jo, sun taakse kertyy jonoa, Eero nauroi ja taputti Marikaa olalle.
Tyttö vilkaisi taakseen ja näki siellä Oonan. Pikku harakka, Marika virnisti häijysti ja suukotti Eeron poskea.
-Nähdään, tyttö liversi ja meni lanteitaan keikuttaen matkoihinsa.
Eero hymähti ja kääntyi seuraavan asiakkaan puoleen. Nyt hän vasta huomasi Oonan. Sydän löi raskaasti ja hänen teki mieli koskettaa Oonan märkiä hiuksia ja sadepisaroiden kastelemaa nenää, mutta Oona oli niin jäätävän näköinen, että Eero päätti jättää väliin.
-Moi, Eero sanoi lempeästi.
Oona asetti jäätelöt liukuhihnalle ja tuijotti kulmat kurtussa niitä.
-Mikä nyt? Eero kysyi ja tunsi ärtymystä Marikaa kohtaan enemmän, kuin koskaan.
Oona ei puhunut mitään, vilkaisi vain Eeroa ja heitti kolikot kassalle. Odottamatta, että Eero antaisi takaisin rahaa Oona sieppasi jäätelöt ja meni matkoihinsa jättäen jälkeensä tutun vaniljaisen tuoksun. Eero katsoi tytön perään ja tunsi itsensä väsyneeksi ja surulliseksi. Oonan silmät olivat tihkuneet vihaa, inhoa ja surua. Eeron käsi puristi muutamaa kolikkoa nyrkissä niin, että niistä jäi valkoisia jälkiä hänen käteensä. Hänen teki mieli hirttää joku.., mieluiten Marika.

Oona juoksi ulos ja tunsi vesipisaroiden tanssivan ihollaan. Nyt hän pystyi itkeä, sillä kukaan ei huomaisi kyyneliä sadepisaroilta. Eero oli maailman iljettävin sika ja hyväksikäyttäjä! Oonaa heikotti ja hän hoiperteli puistoon. Olo oli petetty, hyväksikäytetty ja saastainen. Miksi mä menin tekemään niin paljon virheitä?! Oona mietti tuntiessaan jonkin vahvan ja suuren puristavan sydäntään kasaan. Mä meinasin jopa luottaa Eeroon! Oonan silmäluomien alta karkasi taas kyyneliä ja hän puristi kätensä nyrkkiin. Eero oli tehnyt hänelle halpamaisen tempun! Ei edes päivää siitä, kun hän oli vienyt Oonan neitsyyden ja nyt hän pelaili Marikan kanssa työpaikalla.
-Mä vihaan sitä, Oona kuiskasi sateeseen ja halusi kostaa Eerolla ja Marikalle ja koko maailmalle.
Hän halusi kuolla.
Oonaa oksetti ja hän oksensikin penkin viereen. Sade pilasi jäätelöt ja ne jäivät penkille sulamaan. Oona nousi täriseville jaloilleen ja lähti kävelemään kohti keskustaa - kotiin hän ei menisi, vaikka maksettaisi. Hän ei kestäisi Eeron pilkallista naurua ja ivallisesti hymyilevää Marikaa. Hän ei kestäisi..
Tuntiessaan itkun loppuvan Oona tajusi syyttää itseään. Hän oli mennyt Eeron luokse ja tavallaan houkutellut poikaa seksiin. Tarkoittiko se sitä, että he rakastaisivat loppuelämän toisiaan. Enhän mä rakastakaan Eeroa ja se vielä vähemmän mua, Oona puraisi huultaan ja veti paitaansa paremmin peitoksi, sillä tytön läpi kävi kylmät väreet. Ei epäilystäkään, etteikö Oona olisi rakastunut Eeroon. Tytön piti myöntää se itselleen nyt, että haaveili rakkaudesta tuon komean jalkapallopojan kanssa. Ajatuskin Eerosta sai jonkin lämpimän hyrräämään Oonan sydämen tienoille, mutta nyt se lämmin oli poissa ja tilalla oli vain katkeruus ja suru. Eero oli pettänyt häntä. No oliko hän luvannut rakastaa Oonaa? Ehkä Oona oli vain Marikan korvike. Ajatus sai Oonan sisimässä aikaan niin suurta vihaa ja inhoa, että hän oksensi tien viereen. Että mä vihaan elämää, Oona ajatteli välittämättä sateesta taikka kylmästä. Ajatuksissa pyöri vain Eeron nauru, kun Marika nojasi tissit pystyssä tiskiin.
-@!#$, Oona sanoi ja purskahti lohduttomaan itkuun.

Jo ennen, kuin astui sisään, Eero tiesi että Oona ei ollut siellä. Hän katseli vasta siivottua kämppää ja ei tiennyt, mitä tehdä. Oona oli lähtenyt. Eero meni Oonan huoneeseen ja istahti tämän sängylle. Silmät kiersivät seinillä ja osuivat pöydälle, jossa oli kuvia tytön perheestä. Eero nousi ylös ja istui pöydän ääreen. Sormiin tarttui Oonan äidin kuva. Eero tunsi sääliä Oonaa kohtaan ja hänen teki mieli puristaa tyttö syliin ja pitää siinä kauan, mutta Oona oli jossain.. Olisi kauheaa menettää joku niin läheinen ihminen, Eero mietti ja laittoi kuvan takaisin - Oona oli vahva, koska oli selviytynyt niin hyvin. Eero otti Oonan kultaisen sydänriipuksen käteensä ja laittoi sen takaisin. Hän halusi tietää Oonasta lisää. Hän halusi tuntea Oonan paremmin. Hitaasti hänen katseensa siirtyi kirjoituspöydän laatikoihin. Ne eivät olleet lukollisia laatikoita ja Eero veti ylimmäisen auki. Vanhoja kirjeitä, valokuvia ja muuta krääsää. Eero nosti pöydälle päällimmäiset tavarat ja sai käsiinsä päiväkirjan. Hellä hymy nousi pojan komeille kasvoille - Oona kirjoitti päiväkirjaa. Eero ei lukenut sitä ja oli laittamassa sitä pois, kun yllättäen sivujen välistä tippui jotain. Valokuva. Pojan uteliaisuus voitti ja hän otti kuvan sormiensa väliin. Tuntiessaan oman kuvansa Eero tunsi jotain kihelmöivää vatsassaan ja jotain kuplivaa rinnassaan. Miksi Oonalla oli hänen kuva päiväkirjansa välissä? Välittikö Oona Eerosta oikeasti, vaikka ei hymyillytkään koskaan kunnolla pojalle. Eeron sormet tärisivät, kun hän työnsi kuvan päiväkirjan väliin. Hän ei tiennyt, mistä välistä kuva oli tipahtanut tai mistä Oona oli sen saanut, mutta sillä ei ollut mitään väliä. Oonalla oli Eeron kuva päiväkirjan välissään ja se oli jotain.., sanoinkuvaamatonta.

Eero ei enää kestänyt odottamista. Oona oli ollut jo kolme tuntia poissa kotoa. Tuskaisen tietoisena siitä, että Oona luuli Eeron olevan "naistenmies", poika puki takin päälleen, sieppasi avainnipun lipastolta ja lähti etsimään Oonaa. Välillä Eeron mielessä käväisi kiukku ja turhautuneisuus. Mitä hemmettiä Oona oikein kuvitteli? Luuliko tyttö, että Eero flirttaisi tytölle, jota oli alkanut inhota ja varsinkaan sellaisen yön jälkeen, minkä oli Oonan kanssa viettänyt. Voisiko Oona olla niin typerä? Eero ajeli pitkin katuja ja kujia löytämättä jälkeäkään Oonasta. Lopulta hän oli aivan uuvuksissa ja väsynyt, koska oli mielestään tutkinut kaikki mahdolliset paikat, missä tyttö saattoi olella. Satoi rankasti ja ilma oli yhtä harmaata massaa, mutta lopulta Eero huomasi Oonan, kun tämä istui penkillä pää painuksissa kauempana leikkipuiston luona. Pojan läpi kävi helpotuksen huokaus ja hänen teki mieli rynnätä heti Oonan luokse, mutta hän tiesi että oli edettävä hitaasti ja rauhallisesti. Poika sammutti auton hyvän matkan päähän ja astui viileään sateeseen. Hän katseli Oonaa kauempaa ja näky oli niin surullinen, että Eero nielaisi. Miksi Oona näytti niin hauraalta ja surulliselta? Aivan, kuin tämä todella välittäisi Eerosta..
-Täällähän sä olet, poika totesi ja istui penkille Oonan viereen huolimatta siitä, että housut kastuivat.
Oona ei reagoinut mitenkään vaan tuijotti maahan.
-Sun varmaan kannattaisi tulla kotiin.., voi tulla kuumetta, Eero puheli, kuin olisi säästä puhunut.
Oona oli vaiti ja niiskutti vain välillä. Nuha oli tainnut jos iskeä.
-Tuletko sä? Eero kysyi.
-Vai pitääkö mun hinata sut?
Oona käänsi vihdoin katseena Eeroon ja tytön kasvoilla oli täysi vihan ja inhon sekoitus. Tämän silmät olivat täyttä jäätä ja Eero huokaisi. Tästä tulisi vaikeaa..
-Kyl mä kotiin voisin mennä, Oona sanoi painottaen sanaa: kotiin.
-No tule sitten, Eero hymyili lämpimästi ja ojensi kätensä.
Oona vilkaisi kättä inhoten ja nousi ylös.
-Mä tilaan taksin, tyttö sanoi hiljaa.
-Ei kannata, kun mä olen autolla, Eero huomautti noustessaan ylös.
-Mut sä menet kotiis ja mä kotiini, Oona tiuskaisi.
Eero kohotti kulmiaan.
-Eli? Poika kysyi ja työnsi kädet taskuihinsa.
-Mä muutan takaisin kotiin, Oona sanoi huulet täristen.
Eero hämmentyi ja astui likemmäs Oonaa.
-Älä nyt tollaisia puhu, poika naurahti huolissaan.
Oona katsoi varoittvasti poikaa, kun tämä yritti koskettaa häntä.
-Miksi? Eero kysyi ja heidän välilleen laskeutui jäinen hiljaisuus.
Eeroa paleli muutenkin. Sade oli ihmeellisen kylmää ja Oona oli saatava sisään, ennen kuin se jäätyisi kokonaan.
-Mä en voi asua täällä, Oona sanoi kolkosti ja kääntyi ympäri lähteäkseen pois.
Se oli Eerolle liikaa. Hän nappasi Oonan syliinsa ja rupesi raahaamaan tätä autolleen.
Oona ei sätkinyt eikä pistänyt hanttiin, mikä ihmetytti Eeroa.
-Mä en enää ihmettele mitään, Oona sanoi Eeron sylissä.
-Mä en enää ihmettele sun kaappaamista, mutta sen mä sanon, et mä en ikina anna sulle tätä anteeksi, Oonan ääni särkyi.
Eero puri hampaitaan yhteen, aukaisi auton oven ja laski Oonan istuimelle. Hän tunsi jonkin ison ja inhottavan tunteen puristavan sydäntään.
-Puhutaan kotona, poika murahti ja sulki oven.
Pian hän istui kuitenkin omalla paikallaan ja käynnisti auton.
Oonan mielessä liikkui tuhat ja sata solvausta, mitä hän olisi halunnut syytää Eerolle, mutta jonkun ihmeen kaupalla hän sai suunsa pidettyä kiinni. Hän katseli mielenosoituksellisesti ulos ikkunasta ja oli salaa hyvillään auton lämmityksestä. Paha mieli oli muuttunut silkaksi vihaksi ja se auttoi tyttöä pitämään kyyneleet piilossa.
-Mä ymmärrän sua, Eero sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja vilkaisi Oonaa.
-Mutta se mitä sä näit ei ollut sitä, miltä se näytti.
Pojan ääni kuulosti vilpittömältä, mutta Oona oli oppinut, että pojatkin osasivat näytellä.
-Vanha vitsi, Oona tokaisi ja naputti polveaan sormellaan.
-Ihan oikeasti, Eero sanoi hiljaa ja siirsi kätensä Oonan polvelle.
-Usko mua.
Oona katsoi kättä, joka lämmitti mukavasti hänen polveaan ja sydän halusi uskoa, mutta aivot sanoivat vastaan.
-No mitä ihmettä se mua kiinnostaa mitä sä sen hutsun kanssa teet? Oona kivahti ja työnsi Eeron käden pois.
-Vai kuvittelitko sä, että mä tunnen jotain muutakin sua kohtaan, kuin inhoa?
Eero huokasi ja siirsi huomionsa tiehen. Oona halusi olla jäätävä ja pelinainen, mutta se oli ainakin totta, että Eero tunsi jotain muuta Oonaa kohtaan, kuin inhoa.
-Mä en haluu, et sä ajattelet musta halpamaisesti..
-Mutta kun ajattelen, Oona sanoi terävästi.
-Mä en ole mikään yhden illan kaveri, Eero sanoi kuivasti ja pysähtyi liikennevaloihin.
Oona nauroi halveksuen.
-Ei siltä näytä, tyttö tokaisi.
-Itse asiassa mä vihaan Marikaa tällä hetkellä tosi lujasti, Eero sanoi sydämestään.
-Ai kun se rupesi suukottelemaan väärässä paikassa ja ajassa? Oona sanoi kylmästi.
-Säkin käsität kaiken siten, miten on helpointa ja tyhmintä, Eero sanoi lujasti ja katsoi kulmiensa alta Oonaa.
-Ajattelisit kerrankin oikein, poika huusi ja painoi kaasua valojen vaihtuessa vihreiksi.
-Älä huuda mulle! Oona huusi silmät salamoiden.
-Huudanpas, Eero huusi ja väläytti hymyn.
-Sillä sun pitäisi alkaa katsoa maailmaa siten, miten aikuiset ihmiset sitä katsoo, Eero neuvoi.
-Ai mä en ole sun mielestäs aikuinen vielä, mutta silti sä panit mua, kuin huoraa! Oona kiljui.
Eero kalpeni ja puristi rattia lujasti.
-En mä niin sanonut, poika sanoi hiljaa ja tuijotti eteenpäin silmät raollaan.
-Ole itse välillä aikuinen, Oona sähähti.
Hiljaisuus oli todella epämiellyttävä ja molempien ihmisten ajatuksissa kummitteli anteeksipyytäminen.

-Sä meinaat siis lähteä? Eero tokaisi ivallisesti, kun Oona kasasi vaatteitaan sängylle.
-Joo, must on ehkä parempi niin, Oona tiuskahti.
Hän tiesi käyttäytyvänsä lapsellisesti ja naurettavasti. Mitä sitten, jos Eerolla ja Marikalla oli suhde? Oonan ja Eeron välillä ei ollut yhtikäs mitään, mutta Oona otti itseensä, kun Eero flirttasi Marikan kanssa. Oona tiesi näyttävänsä lapselta ja idiootilta Eeron silmissä, mutta oliko silläkään mitään väliä? Hehän inhosivat toisiaan. Tai Eero ainakin inhoaa mua, Oona mietti ja laskosteli farkut siistiin pinoon. Mä taidan olla retkahtanut Eeroon.., tai ainakin olin, Oonan poskille kohosi kiukun, ihastuneisuuden ja häpeän puna. Hän mietti tunteitaan tuota poikaa kohtaan. Sivusilmällä vilkaisten hän näki edelleen Eeron skandinaavisen komeuden ja tunsi jotain jännää sisimmässään, mutta ajatus pojan törkeydestä ei vetänyt veroja. Olisi edes odottanut pari päivää, ennenkuin liehitteli Marikaa. Olisi antanut mulle aikaa selvitä, Oonan päässä alkoi kivistää ja suussa tuntui paha maku.
-Mitä sä luulet, et sun porukat sanoo? Siis Mika ja isäs? Eero kysyi ja asteli huoneeseen varmasti.
-Mitähän mieltä ne on? Eero heittäytyi Oonan sängylle ja katsoi kulmat koholla Oonan pakkauspuuhia.
-En tiedä, Oona kivahti.
Eero hykerteli ja asettui mukavammin makaamaan.
-Älä viitsi hei, hän sanoi sitten tosissaan ja otti Oonaa käsistä kiinni, kun tämä oli asettamassa punaista toppia pinon päällimäiseksi.
Oona viritti kasvoilleen kylmän ilmeen, joka oli tilanteeseen nähden yllättävän hankalaa, mikä saattoi johtua tietysti rankasta päivästä tai sitten Eeron kauniista silmistä ja niiden anelevasta katseesta.
-En mä haluu olla teidän tiellä, Oona sanoi kopeasti ja veti kätensä vapaiksi.
-Meidän tiellä? Eero toisti ja otti Oonan pinoamasta kasasta kuluneen ja vanhan mikki t-paidan.
-Mitä sä tuolla tarkoitat?
Oona huokasi teennäisesti ja katsoi myrkyllisesti Eeroa.
-Sä et taida tajuta mitään, tyttö sanoi koppavasti.
Eero katsoi tätä hymyillen itsekseen. Hänen teki mieli rutistaa Oona syliin ja sanoa kaikki, mitä tunsi tätä kohtaan. Hän tiesi, että Oona tunsi samoin häntä itseään kohtaan, mutta tyttö yritti hämätä - sekä itseään, että Eeroa. Jos se oli sattunut Oonaan niin syvälle, että Eero oli nauranut Marikalle, tilanteen täytyi olla vakavan puoleinen. Oonalla täytyi olla tunteita. Harmi, että ne tunteet olivat käyneet kuluneen päivän aikana viileimmiksi..
-Johan mä sanoin, et mua ei voisi vähempää kiinnostaa Marika, Eero naurahti ja katsoi tutkivasti Oonaa.
-Marikaa kai sä tarkoitit?
Pojan ääni oli vilpitön ja Oona tunsi pientä toivonkipinää rinnassaan. Hän haluaisi niin Eeron välittävän hänestä muutenkin, kuin yksinäisinä iltoina.
-Sitäpä sitä, Oona tuhahti ja nousi nopeasti ylös.
-Ei kiskassa tarvii enää kuherrella, kun on kämpässäkin tilaa, Oona poistui huoneesta ja palasi pian täyden sylin kanssa vaatteita.
Tytön kulmat olivat kurtussa ja poskilla hienoinen puna. Eero ei tiennyt johtuiko tämä puna kiukusta vai häpeästä, jota Oona takuulla tunsi. Tämähän oli paljastanut tuntemuksensa Eeroa kohtaan ikäänkuin vahingossa.
-En mä Marikan kanssa kuhertele, Eero sanoi vakavasti ja nousi istumaan.
-Kun on paljon kiinnostavimpia ihmisiä lähempänäkin.
Pojan silmät tuikahtivat kiusoittelevasti, kun tämä nojasi seinään ja antoi silmiensä levätä Oonassa.
-Lopeta toi vaatteiden veivaaminen, hän sanoi ja purskahti nauruun.
-Sul menee loppuilta, kun sä pistät niitä takaisin, Eero virnisti söpösti ja tökkäsi mikkipaidan takaisin pinoon sellaisella voimalla, että koko pino kaatui.
-Oho, poika sanoi nauraen ja nousi seisomaan.
-Syötkö sä, jos mä teen jotain ruokaa? Hän kysyi.
Oona katsoi kaadettua ja pilalle myllättyä vaatepinoa ja tunsi kiukun kasvavan. Eero ei saisi periksi. Eero ei saisi luulla, että Oona oli kiinnostunut hänestä. Tai siis hän ei saisi saada sitä selville..
-En mä syö, Oona sanoi ja kääntyi Eeron puoleen.
-Ja sä voisit mennä @!#$ siitä häiritsemästä, Oona kirkaisi ja puristi käsiä nyrkkiin.
Eero vain hymyili tyynesti ja kaappasi Oonan syliinsä. Oona ei ollut uskoa tätä todeksi, kun Eero nosti hänet olalleen, kuin perunasäkin ja kantoi olohuoneeseen. Oona tunsi pojan vahvat käsivarret jalkojensa ympärillä ja haistoi pojan tuoksun nenässään. Eero laski hänet varoen sohvalle ja istui sitten tämän viereen.
-Kuuleppas nyt, Eero sanoi, kuin opettaja, jolla oli muuta asiaa, kuin ilmoitus tunnin vapautuksesta.
-Mehän selvitetään tämä. Sä saat sanoa, mikä sua riivaa niin mä voin vähän katsoo, et voinks mä tehdä jotain sen hyväksi, Eero sanoi ja katsoi pää kallellaan Oonaa.
Oonaa nauratti, itketti, suututti ja taas nauratti. Eero oli niin mahdottoman söpö ja ihana ja hellyttävä. Mutta samalla se oli maailman turhamaisin jätkä.
-Ei mua mikään vaivaa, Oona sanoi ja tekaisi hymyn kasvoilleen.
-Kaikki on okei, hän sanoi väsyneesti.
Eero otti Oonan kasvot käsiensä väliin ja siveli peukaloillaan tämän poskia.
-Oletsä ihan varma? Miks sä sit pakkaat täyttä häkää, kuin evakkoon oltaisiin lähdössä? Eero kysyi ja kurtisti kulmiaan.
Oona nielaisi. Mitä himputtia hän nyt sanoisi?! Mä näin, kun sä pelehdit sen pellen kanssa ja kun mä luulin, et sä rakastat mua etkä sitä. No joopajoo..
-Mulla on kai ikävä kaikkia mun kavereita ja isää ja Mikaa, Oona huokasi ja virnisti sitten typerästi.
-Ahaa, Eero sanoi kiinnostuneesti ja nyökytti innokkaasti päätään.
-Siitähän tämä kaikki johtuikin.. Aivan, Eero sanoi silmät ammollaan ja haltioitunut ilme komeilla kasvoillaan.
-Kas kun mä en heti hoksannut.
Oona aikoi ensin ruveta jäkättämään, mutta oli kai liian väsynyt. Hän purskahti nauruun ja iski Eeroa vatsaan.
-Sä olet niin tyhmä, hän sanoi nauraessaan ja oli enemmän, kuin mielissään, kun Eeron kasvoilla kävi aito ja niin tuttu Eeromainen hymy.

Onneksi oli taas rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Eero oli hymyillen poikamaista hymyä auttanut Oonaa laittelemaan vaatteita takaisin kaappiin. Oonaa oli alkuun hävettänyt koko jupakka, mutta nyt hänkin jo kikatteli ajatellessaan tilannetta. Mitä sitten, vaikka Eeroa ei ehkä kiinnostanutkaan hän? Olihan hän silti hyvä kaveri.., vaikka se tuntui aika pieneltä Oonan mielestä, sillä hän oli tietty suuruudenhullu.
Oli taasen viikonloppu. Tämä viikonloppu oli oikeastaan aika erikoinen, sillä Eero toi kotiinsa vieraita. Joukkuefrendejä ja niiden kavereita. Oona tunsi olonsa aika ulkopuoliseksi, kun olohuoneesta kuului naurua ja puheensorinaa. Hän lekotteli sängyllään ja piirteli päiväkirjaansa kukkasia. Eero aikoi siis bailata - ottaisi nyt edes Oonan mukaan. Tuntiessaan olonsa hylkiöksi Oona nousi ylös ja venytteli makeasti. Hän varmisti, että vaatteet ja hiukset olivat jotenkuten järjestyksessä ja valmistautui tutustumaan seksikkäisiin futaajiin.
-Ai sä olit kotona? Eero hymyili, kun Oona astui olohuoneeseen.
Oona vain nyökkäsi ja silmäili vieraita. Paikalla oli muutama tyttökin. Ehkäpä.., ei kai joku ollut Eeron tyttöystävä.
-Mun varmaan pitäisi esitellä näitä vähän, Eero virnisti ja taputti lähimmäistä kundia olalle.
-Toi hyypiö on Oona. Mun kämppis, hän osoitti Oonaa ja jatkoi:
-Ja tämä on tässä Matias, Eero sanoi ja löi poikaa olalle, jolla oli oranssinruskea ja omalla tavalla persoonallinen kampaus.
Naisellisesta tyylistään päätellen Matias oli oikea mallipoika. Hieman liian tiukat mustat pillit ja kauluspaita saivat pojan näyttämään hintihköltä. Matias kuitenkin hymyili leveästi ja nyökkäsi Oonalle.
-Hän on Matiaksen "ystävä" Riikka, Eero sanoi ja osoitti sormella sohvalla istuvaa tyttöä.
Oona hymyili kauniille tytölle, joka heilautti kättään virnistäen, ja unohti ajatuksen Matiaksen homoudesta.
-Mä oon Teija, Riikan vieressä istuva plondi sanoi ja hymyili.
-Moi, Oona sanoi ja katsoi uteliaasti seuraavaa poikaa.
-Alex, poika sanoi ja katsoi Oonaa päästä varpaisiin aika tiiviisti.
Alexin mustat hiukset olivat todella pikimustat ja hänen leuassa kasvoi pieni tupsuparta. Kun poika hymyili - paljastui lunta valkoisemmat hampaat. Komea, Oona ajatteli ja hymyili nätisti pojalle.
-Nuo on sitten Asko ja Esko, Eero hymähti ja nyökäytti päätään kahta poikaa kohti, jotka olivat täsmälleen toistensa peilikuvia.
Pojilla oli samanlaiset ruskeat hiukset ja jopa molempien leuassa oli pieni kolo.
-Mä oon oikeesti Anssi, mutta.., poika, jolla oli valkoinen t-paita huokasi ja mulkaisi teeskennellyn vihaisesti Eeroa, joka vain nauroi.
Oona hymyili pojille ja kääntyi katsomaan vielä viimeistä tyttöä. Tällä oli punaiset, vyötärölle asti ylettyvät kiharat ja silmissä oli pistävä katse. Oonaa puistatti katsoa tyttöä, mutta kun tämä sanoi nimensä (Susanna) kuului hänen suustaan hento ääni.
Jännä tyttö, Oona ajatteli ja katsoi vielä kaikkia hymyillen, kuin varmistaakseen, että kukaan ei ajatellut häntä töykeäksi.
-Oona on melkoinen talon emäntä, Eero sanoi muille ja istahti sohvalle.
-Aika söötti sellainen, Alex sanoi hiljaa, mutta silti tarpeeksi kuuluvasti.
-Älä yritäkään, Eero uhkasi ja tönäisi Alexia kyynärpäällään.
Oonaa nolotti ja hän pyöritti silmiään paljoapuhuvasti.
-Tommosia ne on aina, Teija huokasi myötätuntoisesti Oonalle ja nousi sohvalta ylös.
-Jos sä kerran olet talon emäntä, niin auttaisitko mua niiden pitsojen kanssa?
-Mä en ole tän talon emäntä, mutta autan sua oikeen mielelläni, Oona virnisti.
-Ei me tarvita emäntää täällä, hän jatkoi ja käveli Teijan kanssa keittiökulmaukseen.
-Sillä isäntä hoitaa ne emännänkin hommat.
Teija nauroi iloisesti ja Oona huomasi pitävänsä tytön mantelinmuotoisista silmistä ja vilpittömästä luonteesta.
Eero naurahti kuullessaan Oonan laukaisun. Tottahan se oli - häneltä kävi niin taloustyöt, kuin muutkin.
-Varmaan sisukas misu, Alex sanoi Eerolle.
Onneksi muut eivät kuulleet, sillä kaikki olivat alkaneet jutella taas omiaan.
-Tarpeeksi, Eero virnisti ja istahti sohvalle.
Anssi lähti hakemaan autoltaan juomisia ja Esko livuttatui tyttöjen ja Matiaksen seuraan.
Eero piti kaikista ystävistään. Esko ja Anssi pelasivat samassa joukkueessa, kuin hän. Alex oli kouluajoilta tuttu, kuten Teija ja Susannakin. Matias oli nyt vain ollut samoihin aikoihin autokoulussa ja heistä oli tullut ystäviä. Riikkaan hän oli tutustunut Matiaksen kautta. Kaikki olivat kuitenkin yhtälailla tärkeitä. Alexin kanssa Eero silti vietti eniten aikaa.
-Vai että kämppiksiä.., Alex sanoi hieroskellen ja suuntasi silmänsä keittiönurkkaukseen, missä Oona nauroi jollekkin asialle Teijan kanssa pitsojen kimpussa.
-Paljollako lähtee? Hän kysyi Eerolta.
-Mitä? Eero kysyi ja katsoi myös tyttöjä.
Oona oli kaunis ja haluttava tyttö, mutta Eeron piti olla kärsivällinen. Oona ei halunnut tässä vaiheessa paljastaa tunteitaan Eerolle, joka jaksoi kyllä odottaa..
-Mähän voisin pokata sen.., paljonko sillä olikaan ikää? Pojan kasvoilla käväisi ovela ilme.
-Älä kuvittelekkaan, Eero nauroi ja veti Alexia korvasta.
-Oona ei ikinä suostuis sun kanssa sänkyyn. Se on aika valikoiva mimmi, Eeron rinta pörhistyi ylpeydestä, kun hän muisti, miten Oona oli antautunut hänelle.
Vain yksin hänelle.
-Mä osaan suostutella, Alex sanoi ja iski silmää Eerolle.
-Sä et tule saamaan Oonaa. Usko mua, Eero puhui täydestä sydämestään ja katsoi hellästi Teijan kanssa hääräilevää Oonaa.
-Sähän olet varma, Alex virnisti.
-Lyödäänkö veto?
Eero pyöritti päätään hymyillen.
-Se riittää, et sä uskot mua. En mä sulta rahaa viitsi viedä kaiken lisäksi.., hän sanoi ja hänen silmänsä siristyivät hänen hymyillessään.
-"Kaiken lisäksi"? Ai säkö se aiot tuon mimmin viedä? Alex naurahti.
-Varo vaan. Se on vielä vapaa, hän sanoi ja nousi ylös.
Eero katsoi varoittavasti Alexia.
-Varo vaan itse! Oonaan sä et koske, hän sanoi topakasti ja hämmästyi itsekin omaa reaktiotaan.
Jos Alex saisi Oonan.., no eihän Oona suostuisi. Eipä tietenkään.
Kulmat kurtussa hän katsoi, miten Alex liittyi Teijan ja Oonan seuraan. Hän ilmeisesti kuiskasi jotain todella huvittavaa Oonalle, koska tämä purskahti nauruun ja Teijakin kikatti. Miksi mä en saa tuota tyttöä nauramaan noin iloisesti? Eero mietti myrtyneenä ja nousi seisomaan. Ei hän aikonut vain katsoa sivusta. Hän aikoi juhlia.
-Missä se Asko viipyy? Riikka kysyi ja heilautti ruskeat hiuksensa olkansa yli.
-Mä voin käydä katsoon, Susanna hymyili ja häipyi ulos.
-Se aikoo tietenkin juoda yksin ne kaikki, Esko mylvähti ja juoksi myös ovelle.
Eero nauroi muiden mukana ja yritti liittyä Oonan, Teijan ja Alexin seuraan huomaamatta.
-Onko tässä ananasta? Alex juuri kysyi ja nojautui Oonan takaa lähemmäs pitsaa, joka oli Oonan edessä.
-Ei ole, Oona hymyili.
-Hyvä, Alex sanoi hiljaa ja oli pikkuisen liian lähellä Oonaa.
-Mä en pidä makeasta pitsassa, hän sanoi.
Oona siirtyi kauemmas pojasta, jonka kiihkeän tummat silmät viipyilivät hänen silmissään. Hän oli komea, mutta vaaleat pojat viehättivät Oonaa enemmän...
-Muuten makea kyllä maistuu, Alex virnisti ja katsoi tiiviisti Oonan huulia.
-Huomaahan tuon, jostain putkahtanut Eero sanoi ja läpsytti Alexia vatsaan.
-Silkkaa ihraa, hän kuiskasi Oonalle, jonka ihokarvat nousivat pystyyn.
Eerolla oli omituinen vaikutus Oonaan. Omituinen mutta niin värisyttävä vaikutus.
-Älä viitsi, Oona hymähti ja kosketti Eeron tiukkaa vatsaa.
-Onhan sitä ainetta jopa sulla, hän virnisti ja pyrähti paikalta.
Teija iski pojille silmää ja meni Oonan perässä. Alex ja Eero tuijottivat toisiaan ja molempien silmissä paistoi pelkkä taistelutahto.
-Oona pitää muuten ananaksesta, Eero naurahti ja nojasi keittiön seinään rennosti.
-Kyl mä vielä tänä iltana tiedän tarkalleen, mistä tuo tyttö eniten pitää, Alex sanoi vakuuttavasti ja Eeroa kauhistutti katsella, miten hänen ystävänsä silmissä oli niin ihmeellinen katse.
Niinkuin poika ei olisi nähnyt ruokaa sataan vuoteen, mutta yllättäen hänet työnnettiinkin puffetpöytään. Ainoa ero oli vain se, ettei Alex kuolannut.

Eeroa kismitti Alexin typerä käyttäytyminen, vaikka hän tiesi, että Alexilla oli täysi oikeus flirtata avoimesti Oonan kanssa. Eihän Oonalla ja Eerolla ollut mitään suhdetta! Alex vain teki itsestään naurettavan näköisen liimautuessaan Oonan kylkeen. Harmikseen Eero ei huomannut Oonan kasvoilla mitään inhon taikka ärtyneisyyden merkkiä. Päinvastoin tyttö oikein säteili ja nauroi Askon mauttomille vitseille, kuin ne olisi olleet maailman huvittavimpia vitsejä. Illan jatkuessa Oona alkoi jo huolestuttavasti huomata Alexin läsnäolon, minkä Eero pani mustasukkaisena merkille. Oonan katseet viipyilivät välillä Alexissa ja Eeron teki mieli huutaa. Miksei hän voinut olla yhtä tumma ja tulinen, kuin Alex. Niinpä niin.., Oona kai oli heikkona tummiin jätkiin.
-Lähdetäänkö kaupungille? Susanna kysyi unelmoivasti ja katseli muita pistävillä silmillään.
Eero kavereineen oli niitä harvoja, jotka tunsivat Susannan oikean luonteen. Tämä oli herkkä taiteilijasielu, joka osasi olla tilanteessa, kuin tilanteessa luonnollinen.
-Mä en jaksais, Teija sanoi ja nosti jalkansa sohvapöydälle.
Matias ja Riikka kuiskuttelivat jotain sohvakulmauksessa ja Anssi jaaritteli niitä typeriä vitsejä Oonalle ja Alexille. Esko, Eero ja Teija istuivat kukin tahollaan ja huokailivat tylsistyneinä.
-Mitä mieltä te ootte? Teija kysyi muilta kuivasti.
-Noi nyt ei taida kuulla meitä, Eero sanoi ja virnisti.
Alex oli juuri ottanut Oonaa poskista kiinni ja kurkisteli tämän korviin. Ilmeisesti taas niitä idiootteja vitsejä..
-Mitä? Riikka kysyi ja työnsi Matiaksen käden vatsaltaan pois.
-Että lähdetäänkö kaupungille? Esko kysyi huvittuneena.
Oonakin lakkasi nauramasta ja kääntyi katsomaan toisia pyyhkien silmistään naurun kyyneliä. Alex vilkaisi Eeroa ja iski silmää. Eero käänsi katseensa pois ja kiinnitti huomionsa muihin. Ei häntä kiinnostaisi, vaikka Oona suutelisi maata Alexin jalkojen alla.
-Ihan sama, Alex tokaisi ja nousi venytellen seisomaan.
-Lähtisitkö sä? Hän kysyi Oonalta ja hymyili leveästi.
Oona kiersi hiustupsun sormensa ympäri ja vilkaisi Eeroa. Tämä ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota vaan jutteli Susannan, Teijan ja Eskon kanssa. Oona oli niin toivonut, että Eero olisi näyttänyt kiinnostuneemmalta.., mutta ehkä häntä ei kiinnostanut.
-No.., Oona mutisi ja siirsi katseensa Alexin tummiin silmiin.
Poika oli hassu, hauska ja söpö. Hänen kanssa oli tosi hauskaa, mutta silti Oona ei ajatellut Alexista lämpimämmin. Hauska ystävä.
-Lähde, Alex pyysi ja ojensi kätensä.
Oona ei tarttunut siihen vaan nousi itse ylös lattialta.
-No mennäänkö me vai ei? Eero kysyi yllättävän ärsyyntyneesti.
-Mennään, Susanna hymyili ja pörrötti Eeron tukkaa.
-Ei sun tarvii huutaa, tyttö nauroi ja sai Eeronkin hymyilemään.
Eeron lämmin, Susannalle tarkoitettu hymy sai Oonan mahan vääntymään nurinkurin.
Haluaisiko Oona lähteä? Ainakaan Susannan ja Eeron pehmoiluja hän ei jaksaisi katsella.
-En mä taida, Oona sanoi Alexille ja muillekkin siinä samassa.
-Tule vain, Teija hymyili.
Hän kai luuli, ettei Oona tuntenut oloaan tervetulleeksi heidän seuraan.
-Mä taidan jäädä nukkumaan, Oona hymyili nätisti.
-Älä viitsi hei. Sä voit nukkua yölläkin, Alex naurahti.
-Annetaan sen jäädä, jos se haluu, Eero sanoi ja meni eteiseen.

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   9.4.08 13:26:44

Oonan teki mieli tiuskaista, että ei Eeron seura kiinnostanutkaan, mutta hän vain nyökytti ja hymyili pahoittelevasi.

Oona ei lähtenyt kaupungille. Hän katsoi, kun muut vetivät kenkiä jalkaan ja ei voinut olla tuntematta hiukkaa haikeutta - tyyppien kanssa olisi varmasti mukavaa. Eeron asenne varsinkin sai Oonan näkemään punaista.
-Jäädään tänne mekin, Alex huomautti vilkaistessaan Oonan kasvoja.
Tietenkään Oona ei halunnut mitään säälejä itseään kohtaan ja yritti näyttää hyvin viihtyvältä.
-Menkää vain, hän sanoi urheasti hymyillen.
Alex hymyili laiskasti eikä Oona voinut olla huomaamatta pojan seksikkäitä hymykuoppia.
-Mä voisin jäädä sun seuraksi tänne, poika sanoi viattomasti.
Oona huomasi silti Alexin äänessä muunkin merkityksen. Eeroltakaan se ei jäänyt huomaamatta. Poika kurtisti kulmiaan ja veti kengän nauhat lujasti kiinni. Alexia Eeron ärtyneisyys lähinnä huvitti. Minkäs sille teki, jos Oona ei pistänyt hanttiin..
-Ei sun oikeesti tarvii, Oona hymyili lämpimästi ja kellahti sohvalle.
-Mua väsyttää, hän keksi ja laski päänsä sohvan käsinojalle.
Eero huokasi ja katsoi odottavasti muita. Tytöt juttelivat iloisesti kaksosten ja Matiaksen kanssa, eivätkä huomanneet Oonan, Alexin ja Eeron kolmiodraamaa.
-Pitäähän jonkun sun untas vartioida, Alex virnisti ja potkaisi kengät jaloistaan.
-Mä tulen perässä, hän huikkasi muille.
Eeron täytyi puristaa kätensä nyrkkiin ja laskea hitaasti kymmeneen, jottei alkaisi mätkiä Alexia nyrkeillään. Että jätkä kehtasikin käyttäytyä niin läpinäkyvästi. Oonaa se ei näyttänyt haittaavan.
-Alex, tyttö sanoi lempeästi ja Eero oli haljeta kiukusta, joka paisui hänen sisällään.
-Mä pärjään ihan tosi, Oonan suloiset huulet kaartuivat hymyyn, johon Alex vikkelänä poikana vastasi flirttailevasti.
-Kuulitko sä? Eero puuskahti ja ojensi lipastolta käteensä sattuneen Alexin lippalakin pojalle.
-Mennään jo, poika hoputti.
Oona nieli pettymystään ja käänsi katseensa Eerosta pois. Pojalla oli niin kiire pois hänen luotaan. Halusiko tämä mennä rauhassa kuhertelemaan Susannan kanssa?
-Mä tuun ihan kohta, Alex sanoi.
-Mun pitää huolehtia ensin Oona petiin, hän sanoi huolehtivaisella ja isällisellä äänellä.
Eero mulkaisi molempia olohuoneessa olevia ihmisiä rumasti ja meni muiden perässä rappukäytävään, paukauttaen oven takanaan lujasti kiinni.
Alex katsoi sulkeutunutta ovea ja virnisti. Eero taisi tosissaan olla kusessa Oonaan. Miksi hän ei sitten käyttäytynyt sen mukaisesti? Pelehti vain jonkun Susannan kanssa välittämättä Oonasta lainkaan. No ei Oonalla tylsää olisi.., siitä hän itse aikoi pitää huolen.

-Älä sä turhaan Alexia mieti, Susanna kuiskasi istuessaan Eeron auton pelkääjänpaikalle.
Tyttö oli oudon tarkkanäköinen, Eero mietti ja hymähti vain Susannan sanoille.
-Mä näin, miten se Oona sua katseli, Susanna hymyili lämpimästi ja laski kätensä Eeron kämmenelle.
-Te olisitte kaunis pari.
Eero puraisi huultaan ja käynnisti auton. Jotenkin häntä ei kiinnostanut enää lainkaan lähteä kaupungille, kun hän tiesi, että Alex oli Oonan kanssa kahden hänen asunnossaan. Tai siis heidän. Hänen ja Oonan.
-Ei Oona Alexista piittaa, Susanna jatkoi hennolla äänellään ja kiersi pitkää ja kiharaista hiustupsua sormensa ymmpäri.
-Mistä vetoa, et se miettii vain yhtä tiettyä kundia, Susanna virnisti.
Oliko Oonalla muitakin jätkiä? Eero pysähtyi punaisiin valoihin ja katsoi kauhuissaan Susannaa.
-Ketä? Hän sähähti ja puristi rattia huomaamattaan rystyset kalvakoina.
-No sua, Susanna hymähti ja hymyili lämpimästi.
-Senkin hölmö, tyttö kuiskasi ja pörrötti pojan vaaleita hiuksia.

-Olisit vain mennyt niiden mukaan, Oona sanoi ja venytteli.
-Mä olen ihan tylsää seuraa, kun mua väsyttää, hän virnisti.
Oonaa ei väsyttänyt, mutta ei hän jaksanut Alexinkaan kanssa olla. Hän olisi halunnut viettää aikaa Eeron kanssa. Alex on kyllä söpö, Oona mietti ja siirtyi hiukan, jotta Alex pääsi istumaan.
-Et sä ole tylsää seuraa mulle, poika totesi ja nojasi selkänojaan kädet ristissä niskan takana.
-Miten sulla Eeron kanssa sujuu? Alex kysyi ja iskosti silmänsä Oonan silmiin.
Oonaa heikotti. Niin hänelle kävi aina, jos hän vain ajattelikaan Eeroa.
-No ihan hyvinhän me tullaan toimeen, Oona sanoi hitaasti ja ajatteli, mihin Alex kysymyksellään pyrki.
Poika nyökkäsi ja nosti Oonan jalat syliinsä. Kosketus sai Oonan kyllä sävähtämään. Ei sillä tavalla, miten Eeron kosketus sai vaan Alexin liike oli ollut niin äkkinäinen, että Oona säikähti. Sitähän Alex ei tietenkään tiennyt.
-Voisinkohan mäkin ottaa nokoset, Alex mietti itsekseen ja laskeutui Oonan viereen.
Normaalitilanteessa Oona olisi tönäissyt niin lähelle käyvän pojan ärhäkästi lattialle, mutta koska hän tiesi Alexin huumorintajusta, hän ei kehdannut olla niin jyrkkä. Alexhan saattoi pelleillä ja olisi noloa, jos poika luulisi Oonan luulevan..
-Tiedätsä, Alex mumisi ja nosti kätensä Oonan poskelle hellästi.
-Että sä saat mut ihan sekaisin, Alexin ääni oli käheä ja hänen silmänsä välkähtelivät houkuttelevasti.
Se oli jo kaukana pelleilystä, Oona tuumasi ja aikoi työntää Alexin pois, mutta poika tarrasi hänen ranteisiinsa kiinni ja hilautui ihan Oonaan kiinni.
-Sä olet niin kaunis, Alex mumisi ja Oona tunsi olonsa kaikkea muuta, kuin mukavaksi.
Hän yritti olla mahdollisimman kaukana Alexista ja oli oikeasti yllättynyt Alexin äkkinäisistä liikkeistä. Poikahan oli vaikuttanut ihan fiksulta, mutta kävikin heti käsiksi. Sitä Oona ei voinut sietää.
-Älä, hän pyysi ja katsoi kylmästi Alexia.
-Mä voisin olla sun ystävä, mutta en muuta, hän sanoi ja yritti katseellaan painaa sanansa Alexin kalloon.
-Ei se riitä mulle, poika virnisti ja työnsi sormensa Oonan tukkaan.
-Mä tarviin sut kokonaan, poika henkäisi ja liikutti huuliaan Oonan kaulalla.
-Lopeta, tyttö kivahti ja nousi nopeasti istumaan.
Hänen kasvonsa olivat täynnä inhoa ja katse, jonka hän Alexille soi oli niin kylmä, että jopa jääkarhut olisivat moisesta olleet onnellisia.
Alex säikähti Oonan jäistä puolta ja tajusi mokanneensa. Oonan kanssa piti edetä rauhallisesti ja tuttavallisesti. Hän oli ollut liian nopea.
-Anna anteeks, Alex näytti heräävän todellisuuteen ja haroi hiuksiaan.
-Mä menin tosissani sekaisin, hän sanoi ja nousi myös istumaan.
Oonan silmät olivat täynnä jäätä. Tytön lämpimät huuletkin olivat vain ohuet viivat.
-Se ei tule toistumaan, Alex vannoi ja ojensi kätensä.
Hurmaava hymy ja katuva katse sai lopulta Oonan ojentamaan kätensä ja puristamaan kevyesti.

-Haluisitsä kahvia? Oona kysyi, koska ei pitänyt hiljaisuudesta ja vielä vähemmän siitä, miten Alex häntä katsoi.
Oona ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin..halutuksi. Tai no olihan se ollut kerta, kun Eero oli hävinnyt sen jalkapallomatsin, mutta siitä ei puhuta. Se oli ollutta ja mennyttä kaikkine jännityksineen ja ihanuuksineen. Hataraa menneisyyttä, joka vaivaisi Oonaa vanhuuteen asti, mutta sillä ei ollut Eerolle varmaankaan mitään merkitystä.
-No voisin mä ottaa, Alex sanoi ja nousi venytellen sohvalta.
Oonasta tuntui, että hänen pitäisi pyytää Alexia poistumaan. Hänestä tuntui, että hän petti Eeroa jollain ihmeellisellä tavalla, vaikka he eivät edes olleet "kimpassa". Oona vain ei voinut unohtaa ilmettä Eeron kasvoilla, kun Alex ilmoitti jäävänsä..
-Onks teillä juttua Eeron kanssa? Alex kysyi ja Oonasta jälleen tuntui, että hänen ajatuksiaan luettiin. Olikohan maskuliinisella puolella kyky lukea ajatuksia.
Niin. Oliko Oonalla ja Eerolla juttua? Sitä Oonakaan ei osannut sanoa.
-Ei kai, kuinka niin? Hän sanoi katsomatta Alexia silmiin.
Alex liikahti Oonaa kohti ja sanoi sitten jotain yhtälailla kamalaa, kuin ihanaa.
-No kun musta tuntuu, et Eero on lätkässä suhun. Mutta samalla musta tuntuu, et se kusee sua linssiin, Alexin ääni oli ikäänkuin säälivä ja se sai Oonan tärisemään raivosta.
Vai sellaista peliä se Eero pelasi.
-No ei meidän välillä ole mitään, Oona sanoi painokkaasti ja lahjoitti Alexille säteilevän hymyn.

Eero napsautti radion pois päältä ja tuijotti tietä edessään. Olihan se noloa lähteä jo puolenyön aikaan kotiin, mutta minkäs teet jos huoli uudesta ihastuksesta painaa mieltä. Ajatuskin siitä, että Alexilla oli näppinsä pelissä sai Eeron voimaan pahoin. Alexhan pyöritti naisia mielin määrin ja Oona olisi vain huono-onninen seuraava. Oonan kasvot olivat tallentuneet Eeron verkkokalvolle ja nytkin hän palautti ne mieleensä. Oli ihmeellistä ajatella, että hän oli jopa ollut Oonan kanssa sängyssä. Milloin? Miten se oli ollut mahdollista? Eivätkö he olleet kinastelleet silloin mistään? Eikö Oona ollut motkottanut Eeron alushousuista tai sukupuolielimistä? Olivatko he olleet ihan sulassa sovussa?! Oona se aina aiheutti kaiken riidan, Eero ajatteli itsekkäästi ja käänsi parkkiinsa. Hän pysäköi autonsa ja astui ulos. Kämpän ikkunat näyttivät ihan tavallisilta keskiyön hämäryydessä ja Eero huomasi vasta nyt palelevansa. Syksy oli tosissaan tulossa. Mieli mustana poika astui rappukäytävään ja asteli portaat ylös. Hän etsi avaimia puoli minuuttia ja löysi ne lopulta. Hiljaa hän kiersi avainta lukossa, sillä hän halusi yllättää Alexin ja Oonan, jos oli jotain yllätettävää.
-Iltaa, Oona sanoi heti, kun Eeron pää pisti ovesta sisään.
Alexia ei näkynyt. Oli vain Oona valkoisessa pitsiyökkärissään keskellä olohuoneen lattiaa. Eerosta tuntui, kuin ilma olisi loppunut. Hän ei ollut ikänänsä nähnyt kauniimpaa. Oonan silkkiset mustat hiukset antoivat vastapainoa tämän valkealle yömekolle ja kalpealle iholle. Tummat huulet saivat Oonan näyttämään Lumikilta ja ne silmät. Ne saivat Eeron haukkomaan henkeä.
-Miten sä nyt jo tulit? Tyttö kysyi ja tuli Eeroa kohti.
Eeron olisi pitänyt olla loukkaantunut ja äreissään, mutta hän vain kaappasi Oonan syliinsä ja painoi nenänsä tämän hiuksiin. Kädet olivat musertaa Oonan hennon vartalon ja jostain hyvin kummallisesta syystä Eero tunsi jotain kosteaa silmissään.
Hän oli tullut kotiin ja odottanut Oonan olevan vähintään Alexin sylissä suukottelemassa, mutta täällä tämä oli yksin kauniimpana, kuin koskaan ja jopa hymyili Eerolle. Pojan mielen täytti riemu ja häpeä. Hän oli syyttänyt Oonaa mielessään ihan turhaan.
-Oona.., Eero kuiskasi tytön korvaan vapisevalla äänellä.
Se sai Oonassa väreitä aikaan. Hänen teki mieli rutistaa Eeroa voimiensa takaa ja kurottautua suutelemaan tämän pehmeitä huulia. Sen sijaan hän astui vähän kauemmas Eerosta ja muisti Alexin käskyn pelata vastaan takaisin.
-Eikö siellä ollut kivaa? Oona kysyi vahingossa liian lempeästi ja ihmetteli Eeron niin tummia silmiä.
Ihan, kuin poika olisi itkenyt. Samalla kun ajatus kävi Oonan mielessä, hänen teki mieli nauraa ääneen. Eero ei itkisi ihan helposta.
-Ei, Eero sanoi ja ojensi kätensä Oonan olkapäälle.
-Ei ilman sua.
Oonan sydän hurahti käyntiin oikein tehoilla ja Eeron sanat saivat linnut laulamaan aarioita hänen aivoissa. Eerolla ei ollut ollut kivaa ilman häntä! Samantien Oona sätti itseään - Eerohan pelasi. Ainakin Alexin mukaan. Ja Oona tiesi, miten kostaisi kaiken kokemansa tuskan, ilon, surun ja onnellisuuden. Hän hurmaisi Eeron niin, että tämä tosissaan rakastuisi Oonaan ja sitten bam! Oona jättäisi tämän.
-Mullakin oli ikävää, Oona mutristi huuliaan ja astui takaisin Eeron syliin.
Eero painoi tytön itseään vasten ja silitti tämän selkää. Sitä hän ei tiennyt, oliko enkeleitä olemassa, mutta sen hän tiesi, että Oona oli enkeli. Hänen oma pieni enkelinsä..
-Mutta Alexhan oli täällä.., Eero aloitti.
Oona huitaisi kädellään ja nojasi Eeron rintakehään.
-Älä puhu mulle Alexista, hän mumisi ja kuunteli pojan sydämen lyöntejä.
Eero tunsi leijuvansa jossain korkealla ja nosti kevyesti Oonan syliinsä.
-Arvaa mitä, hän kuiskasi ja katsoi silmät tuikkien tyttöä sylissään.
Oona hymyili ja sipaisi pojan hiukset pois tämän kasvoilta.
-Mitä? Hän kysyi hellästi.
Eero hymyili laskiessaan Oonan sängylleen ja kellahtaessaan hänen viereensä.
-Mä taidan rakastaa sua, Eero sanoi ja nousi kyynärpäänsä varaan ja katsoi Oonaa totisena silmiin.
Rauhoitu! Oona takoi itselleen ja veti kasvoilleen tyynen ilmeen, vaikka häntä heikotti, nauratti, itketti ja pyörrytti. Kaikki oli täydellistä sotasuunnitelmaan.
-Muako? Oona kysyi "ihmeissään" ja antoi etusormensa vaeltaa Eeron jämäkällä leualla ja suoralla nenällä. Lopulta hän jätti sormensa pojan huulille ja hymyili.
-Sua, Eero sanoi käheästi ja näykkäsi Oonan sormea hellästi.
Voi luoja! Oona ajatteli ja räpäytti silmiään. Eero osasi pelata niin hyvin. Onnistuisiko Oona ikinään tällä menolla?! Kaikki tuntui niin hyvälle..
-Voi Eero.., Oona aloitti sanoakseen, että Eeron oli täytynyt erehtyä, mutta poika painoikin huulensa tämän huulille ja veti tyttöä puoleensa voimakkaasti käsivarrellaan.
Oona olisi voinut hukkua niihin siniharmaisiin silmiin ja siihen onnentunteeseen, jonka poika herätti. Hitaasti Oona kiersi kätensä pojan kaulan ympäri ja antautui täydellisesti Eeron seuraavaan suudelmaan. He takertuivat toisiinsa, kuin kieli kylmään rautaan ja Oona tunsi sydämensä hyppivän samaan tahtiin Eeron sydämen kanssa. Eeron suudelmat olivat sellaisia, joita kaikki naiset kaipaavat. Ne saivat Oonan pään pyörryksiin ja olon ihan hyytelömäiseksi. Oona olisi haukkonut ihastuksesta henkeä, mutta eihän Eero antanut siihen aikaa.
-Voi Eero, Oona huokaisi uudestaan ja työnsi sormensa Eeron tuuheisiin hiuksiin ja haisteli pojan tuoksua.
Hän rakasti jopa Eeron tuoksua. Miten hän onnistuisi kostossaan?!
-Ihana Oonani, Eero mumisi ja kääntyi selälleen vetäen Oonan perässään.
Oona kohottautui istumaan pojan lanteille ja silitti hellästi tämän kasvoja. Eero ummisti silmänsä ja raollaan oleva suu houkutteli Oonaa puoleensa.
-Eero, Oona sanoi vakaasti ja painoi pehmeän suukon tämän nenälle.
-Mäkin rakastan sua, hän kuiskasi ja laskeutui Eeron viereen.
-Mutta nyt mua unettaa, hän juksasi ja painoi silmänsä kiinni.
Häntä ei unettanut lainkaan ja hän toivoi, että Eero vain hyökkäisi hänen kimppuunsa, mutta poika vain hymähti hellästi ja riisuutui itsekseen. Hän veti peiton molempien päälle ja suikkasi hellän suukon Oonan korvaan.
-Hyvää yötä, poika kuiskasi ja kietoi käsivartensa Oonan ympäri.
-Hyvää yötä, Oona vastasi ja mietti, mitä hyvää yö toisi mukanaan.

Oona piehtaroi levottomana peiton alla ja kuunteli Eeron tasaista hengitystä. Onneksi poika ei kuorsannut, sillä se olisi ollut hermoja raastavaa. Mielessään Oona ajatteli pääasiassa itseään. Oliko asia oikeasti niin kuin hän luuli? Oliko hän rakastunut Eeroon? Mähän olen pelkästään puutteessa, tyttö mietti virnistäen ja silitti sievästi Eeron käsivartta, joka oli hänen ympärillään. Ei tällä tunteella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Oona tulisi kostamaan pojan törkeyden vielä..
Mä tykkään tästä tavasta kostaa, Oona ajatteli painaessaan silmänsä kiinni ja tuntiessaan niskassa Eeron pehmeän hengityksen.

Ihan liian pian oli aamu ja Oona heräsi siihen, kun Eero silitti hänen poskea.
-Hei unikeko, poika sanoi hellästi ja hänen siniset silmänsä tunkeutuivat järisyttävällä tavalla Oonan silmien kautta sieluun.
Jo pelkästään ne silmät saivat Oonan ikäänkuin paljaaksi Eeron seurassa. Tuntui, että poika näki ihmisen sisään.
-Hei, Oona sanoi ja pörrötti Eeron tukkaa.
Kuin rakastavaiset.., Oona tukahdutti ajatuksen ja oli täynnä uutta tarmoa ja energiaa koston toteuttamiseksi.
-Miten yö meni? Eero kysyi ja siirsi katseensa kattoon.
Hän itse oli ollut todella väsynyt, vaikka Oona oli houkuttanut häntä muuhun kuin nukkumiseen olemuksellaan. Nyt Eero tunsi taas olevansa elossa ja paremmassa kunnossa, kuin aikoihin!
-Hyvin, Oona valehteli ja siirtyi likemmäs Eeroa.
Poika vilkaisi häntä huvittuneena ja pyörähti lopulta kyljelleen niin, että saattoi halata Oonaa.
-Miten itselläsi? Tyttö kysyi hiljaa ja painoi huulensa Eeron rintakehälle.
Eero sulki silmänsä ja rutisti Oonan itseään vasten. Oli jo tarpeeksi kiduttavan ihanaa katsella Oonaa, saati sitten koskettaa tai tuntea tämän kosketuksen!
-No sä olet aika kova kuorsaamaan, Eero sanoi hajamielisesti ja silitti Oonan hiuksia.
Tyttö kavahti kauemmas ja hänen silmänsä olivat ammollaan, kun hän katsoi Eeroa, jonka silmät säihkyivät kiusoittelevasti.
-Enhän mä kuorsaa? Oona kysyi.
Eeroa harmitti, kun Oona oli vetäytynyt hänen sylistään ja hän pudisti kärsimättömästi päätään ja ojensi kättään kohti tyttöä.
-No et, hän myönsi ja veti Oonan likelleen.
-Tule tänne, hän kuiskasi ja likisti taas Oonan laihan vartalon omaansa vasten.
He katsoivat toisiaan silmiin ja Oona tunsi poskiensa lehahtavan punaisiksi ja hengityksensä tiivistyvän. Eeron huulet olivat söpösti raollaan ja pojan silmissä oli kaihoisa katse. Tämä kuuluu suunnitelmaan, Oona hoki itselleen tuntiessaan sydämensä tykyttävän superpallon tapaan.
Oona kurottautui ylemmäs ja kosketti huulillaan Eeron alahuulta. Pojan läpi kävi väristys ja Oona tunsi jotain todella onnellista ja ihanaa sisässään. Hän sai väristyksiä aikaan pojassa!
Eero otti Oonan kasvot lujasti käsiensä väliin ja painoi huulensa vaativasti ja intohimoisesti tytön huulille. He kietoutuivat toistensa vartaloiden ympärille ja pyörähtelivät patjalla. Oona nauroi ääneen tuntiessaan Eeron kielen korvalehdellään, sillä se oli herkkää aluetta. Pienempänä tyttönä hän oli inhonnut kuiskuttelua, sillä hän oli aina ruvennut kikattamaan jo pelkästä henkäyksestä korvassaan. Nyt Eeron kielen ja huulten härnätessä hänen hermopäätteitään Oona tunsi olevansa vain seitsemännessä taivaassa. Eerokin naurahti ja veti Oonan alleen, katsoen kokoajan häntä tiiviisti silmiin. Hän pyyhki huulillaan naurun Oonan suusta, mutta hymy jäi huulille ja Eero tunsi suunnatonta iloa saadessaan Oonan nauramaan.
-Sun olisi pitänyt kertoa aiemmin sun korvistasi, poika virnisti ja kutitti Oonaa kyljistä.
-Mä olisin aina vain koskettanut niitä, kun sä olit kiukkuinen, Eero kuiskasi ja työnsi kätensä varovasti Oonan mekon alle.
Vai sillä tavalla se Eero luuli saavansa hänet hallintaansa! Kutittamalla korvia. Mitä kaikkea Oona joutuisikaan kuulla?
-Ei se mun kiukkuani mihinkään veisi, hän sanoi ja pysäytti pojan käden, ennenkuin se ehti rinnoille saakka.
-Päinvastoi sä saisit kuulla kunniasi, hän sanoi ja hymyili pirullisesti Eerolle.
Tämä vain nauroi ja välittämättä Oonan vastaanhangoittelusta siveli pian sormillaan tytön hempeitä rintaliivejä ja rintojen silkkistä ihoa. Oona toivoi, että Eero lopettaisi, mutta samalla hän toivoi, että tämä jatkaisi. Tunne oli niin huumaava, minkä Oona tunsi jalkapohjissaan saakka.
Aikansa härnättyään Eero hymyili salaa huomatessaan Oonan haukkovan henkeään. Pian Oona ei enää ketäntykään vaan veti voimalla Eeroa puoleensa ja etsi sokeasti hänen suutaan omalla suullaan. Vaikka Eero tiesikin, että Oona oli tulinen, tämän rajut reaktiot kaikkiin hänen kosketuksiinsa sai pojan mahanpohjaan kipinöintiä ja nivusiin sykettä. Hän halusi rakastella Oonaa.
Kun Eero alkoi laskea Oonan pikkuhousuja yöpaidan alla, tyttö tajusi missä mennään. Hän ponkaisi kauemmas patjalla ja nousi nopeasti istumaan. Eero katsoi hänen punaisia poskia, auki ammottavia silmiä ja suuta ja sotkuista mustaa tukkaa huvittuneena. Hän kai luuli Oonan leikkivän hiippaleikkiä, sillä hän syöksyi Oonan luokse ja yritti vetää tämän paitaa pois.
-Älä, Oona älähti ja läppäsi Eeron kädet pois.
Hän ei voisi mennä sänkyyn Eeron kanssa, koska se olisi liian henkilökohtaista kostoa ajatellen. Vastustaminen oli vain niin hankalaa, koska Oonan halut Eeroa kohtaan olivat yhtäsuuret, kuin Eeron Oonaa kohtaan.
Pojan kasvoille levisi hämmennys. Oona tunsi jotain riemua siitä, ettei antautunutkaan Eerolle niin helposti, kuin tämä luuli. Se riemu oli kyllä paljon pienempi, kuin halu hypätä pojan kimppuun.
-Mä en pysty, Oona sanoi takellellen ja nousi seisomaan.
-Miksi? Eero kysäisi ja katsoi tutkivasti Oonaa.
-En mä nyt vaan.., Oona mutisi ja oikoi hiuksiaan.
Eero nyökkäsi huokaisten samalla syvään. Oonalla oli omat syynsä ja hän ei tätä pakottaisi mihinkään.
-Mä ymmärrän, Eero sanoi lämpimästi ja nousi seisomaan Oonan eteen.
Tyttö katsoi Eeroa silmiin ja hänen kurkkuaan kuristi. Moni poika olisi loukkaantunut tässä tilassa, mutta ei Eero - hän vain sanoi ymmärtävänsä. Rakastettavan herttaista. Oona puraisi huultaan ja aikoi perua puheensa, mutta Eero oli jo mennyt.
Hänen jälkeensä jäi vain hänen tuoksunsa Oonan paidassa ja hiuksissa. Yllättäen Oona tunsi palelevansa siinä ohuessa yöpaidassaan.

Eero laitteli tomaattisosepurkkeja hyllyyn ja katsoi vähän väliä kelloa. Jäljellä oli enää 90 pitkää minuuttia töitä ja sitten hän pääsisi kotiin. Eero ojensi kätensä suoraan eteenpäin ja vetreytti jumiutuneita niskojaan, sillä jatkuva kyykkiminen ja nostelu sai ne kipeiksi.
-Moi, joku sanoi ihan pojan selän takana ja nauroi räkäisesti päälle, kun Eero käännähti nopeasti ympäri.
-Ai sä, Eero tuhahti Alexin virneelle ja syventyi taas purkkeihin.
-Miten sä nyt noin? Alex kysyi härnäävästi ja laski kätensä Eeron olalle.
-Eikö me olla ystävii?
Eero piti tiukasti katseensa viimeisessä, punaisessa purkissa ja siirsi sen huolellisesti hyllylle.
-Ollaanhan me, hän sanoi ja nousi seisomaan.
Alex oli Eeroa huomattavasti lyhyempi - kukapa ei olisi? Hän työnsi kätensä taskuihinsa ja tuijotti Eeroa ovelilla silmillään. Hän katseli, miten poika taitteli käsissään olevan tyhjän pahvipakkauksen ohueksi littanaksi ja häntä huvitti nähdä Eeron kärsimättömyys.
Eero halusi tietää ihan selvästi jotain. Ja Alex oli varma, että se jokin liittyi Oonaan.
-Oliko sulla asiaakin? Poika tokaisi lähtiessään takahuonetta päin.
Alex käveli hänen vierellään ja nautti Eeron jäykistä liikkeistä.
-Tiedätsä onko Oona kotona? Alex pamautti ja Eero pysähtyi, kuin seinään.
Hän katsoi hitaasti Alexin silmiin ja tajusi nyt, että Oonalla oli jotain peliä Alexin kanssa. Sen takia tyttö ei ollut halunnut Eeroa. Yhtäkkiä Eeron päätä alkoi kivistää ja hän pudisti sitä kärsimättömästi.
-Ai ei ole? Alex hämmästyi ja kurtisti kulmiaan.
-Siis on, Eero mutisi ja ajatteli olla nyt valehtelematta, vaikka se oli vaikeaa.
Olisi lapsellista valehdella Alexille, koska eihän sille mitään voinut, jos Oona tykkäsikin Alexista. Ajatus ei vain miellyttänyt Eeroa lainkaan.
-Hyvä, Alex piristyi ja väläytti leveän hymyn.
-Mä ajattelin mennä käymään, koska se niin huikeesti halusi silloin mun jäävän, poika selitti ja käveli vähän matkan päässä olevalle hyllylle, jossa oli karkkeja.
-Mistähän se tykkää.., Eero kuuli Alexin mumisevan ja päätti vähän auttaa.
-Noista likööreistä, hän huikkasi ja hymyili tsemppaavasti.
-Sä saat Oonalta vaikka kädet, jos annat sille vain vähän likööriä, Eero sanoi ja yritti näyttää vakuuttavalta.
-Vähempikin riittää, Alex virnisti irstaasti ja nappasi liköörikarkkipussin.
-Nähdään, hän sanoi Eerolle ja huiskautti kättään.
Eero heilautti takaisin ja virnisti. Oona inhosi likööriä.

Oona kääri pyyhkeen turbaaniksi hiustensa ympärille ja nappasi ohimennen pöydältä vanhan ja kuluneen kaulahuivin, jonka hän kietaisi lanteilleen. Sitten hän sulki huoneensa oven perässään hyräillen hiljaa. Hänellä oli ikävä Eeroa. Hän muisteli kaihoten pojan upeaa kroppaa ja tähtisilmiä.
-Hemmetti, Oona tuhahti istuessaan sohvalle.
Eero ei ollut ollut kuin työpäivän verran poissa ja hän jo ikävöi tätä. Koska mä haluun suorittaa kostoani, tyttö painotti mielessään ja ojensi hoikat säärensä toiselle käsinojalle ja paneutui maaten.
Oona oli lähtenyt kesken koulupäivän kotiin, koska hänen päänsä oli ollut sairaalloisen kipeä ja kotona hän olikin huomannut kuukautisiensa tulleen. Oona sulki silmänsä ja hieroi alavatsaansa hitain liikkein. Vaativa oveenkoputus sai hänet kuitenkin jaloilleen ja hän avasi oven.
Pettymys tulvahti Oonaan, kun ovella seisoikin Alex eikä Eero.
-Eero on viel töissä, Oona sanoi hymyillen ja näki Alexin silmissä huvittuneen katseen.
-Hyvä, poika mutisi ja ahtautui sisään.
-Ai? Oona hämmentyi ja perääntyi muutaman askelen.
-Tässä.., olepa hyvä, Alex sanoi iloisesti ja tyrkkäsi Oonan käteen liköörikarkkipussin.
Oona kurtisti kulmiaan ällistyneenä, mutta kiitti pussista aika vaisusti ja vannoi laittavansa karkit heti Alexin mentyä roskiin. Hän inhosi likööriä.
-Miten sä nyt jo kotona? Alex kysyi ja tarkasteli Oonaa tunkeilevasti.
Oona punastui tajutessaan, mitä hänellä oli yllä. Niukkaakin niukemmat ja kaiken lisäksi omatekoiset farkkushortsit ja lyhyt, tiukka toppi ja turbaani päänsä päällä kaiken kruununa. Ne saattoivat tehdä sen, että Alexia hymyilytti niin kovasti.
-Mä just tulin suihkusta.., Oona valotti ja oli tukehtua, kun Alex hipaisi hänen kättään hellästi.
-Tekisi mieli nuuhkaista, poika virnisti ja Oona vain naurahti kolkosti.
Mitä ihmettä Alexilla oli mielessä, kun toi hänelle likööriä ja halusi "nuuhkia" häntä?!
-Mistä sä tiesit tulla tänne, jos sä luulit mun olevan koulussa ja jos sä et Eeron takii tullut? Oona kysyi ja meni olohuoneeseen Alexin seuratessa perässä.
Poika ei vastannut vaan kietoi yllättäen käsivartensa Oonan ympärille takaapäin ja piti siinä häntä. Ihan likellä. Oona tunsi sydämensä hakkaavan, mikä ei johtunut mistään hellästä tunteesta vaan ihan säikähdyksestä. Alex oli niin nopea..
-Alex hei, Oona sanoi niin ystävällisesti, kuin osasi ja kääntyi ympäri.
Pojan silmät tuikkivat iloisesti ja hän kääri turbaanin Oonan päästä. Sitten poika työnsi kätensä Oonan vielä kosteisiin hiuksiin ja veti tyttöä puoleensa painaen kiusoittelevan suukon tämän huulille. Oona ei ehtinyt edes rimpuilla vastaan, kun hän kuuli Alexin yskäisevän ja ihmetteli samassa, miten se oli mahdollista kun pojan suu oli hänen suullaan, eikä hän tuntenut mitään.
Silloin Oona näki Eeron, joka juuri hiippaili huonettaan kohti ja hän irrottautui salamannopeasti Alexista, vaikka tiesi että se oli myöhäistä.
Eero oli nähnyt heidät.
-Antaa sen olla, Alex sanoi ääni paksuna ja tavoitteli huulillaan taas Oonan huulia.
-Älä, Oona tiuskaisi ja tunsi päässään tosi kovaa särkyä.
-Mä haluisin ihan oikeesti mennä lepäämään, Oona selitti ja irrotti vavahdellen Alexin kädet ympäriltään.
Hän ei tiennyt, miksi häntä vaivasi se että Eero oli nähnyt heidät suutelemassa siinä keskellä olohuonetta. Sehän oli loistavaa rekvisiittaa kostoon. Se ei vaan silti tuntunut kivalta.
-Ole kiltti Alex, Oona ähkäisi ja näytti ehkä tosiaan sairaalta, koska Alex hymyili ja silitti Oonan hiuksia.
-No hyvä on. Jatketaan joskus, poika kehtasi sanoa ja häipyi.
Oona huokasi, nosti pyyhkeen lattialta ja löntysteli kohti omaa huonettaan. Käsi oven kahvalla, hän päättikin sanoa Eerolle jotain. Hänen olisi pakko. Hitaasti hän kääntyi ja menikin Eeron ovelle.
-Hei.., sä tulit jo, Oona aloitti varovasti ja astui Eeron huoneeseen, missä poika istui pöydän edessä, solakat jalat ristittyinä pöydällä ja kaukainen katse silmissään. Eero katseli ulos ja yritti unohtaa näkemänsä. Alex oli onnistunut jopa liköörien kera ja se oli jotain todella suurta.
-Mä moikkasin sua, Oona sanoi ja kiersi Eeron viereen.
Hän silmäili Eeron kireää olemusta ja hänen teki mieli hyökätä pojan kimppuun. Eero oli niin.., niin ihana.
-Jaa, Eero sanoi murahtaen, irrottamatta katsettaan kesäisestä taivaasta.
Oona naurahti ja kumartui suukottamaan Eeron poskea.
-Mikä mättää? Hän supisi pojan korvaan ja pörrötti Eeron vaaleita hiuksia.
Eero ei enää kestänyt vaan pomppasi ylös ja tyrkkäsi Oonan luotaan.
-Mitä v*ttua sä teet? Hän karjaisi ja Oona säikähti niin, että oli vähällä kaatua Eeron sängylle.
-Tervehdin sua, Oona sanoi hiljaa.
Eeron silmissä oli inhottava katse ja hän risti kätensä puuskaan.
-Ai se onkin sun tapa. Nuoleskella tervehtiessään! Voi miten söpöä, pojan ääni oli kalsea ja Oona ei tuntenut lainkaan tuota ilmettä Eeron kasvoilla.
Eero oli tosissaan vihainen.
-Alex se oli! En mä sitä suudellut, Oona sanoi lujasti ja peloissaan, sillä Eero katsoi häntä niin pelottavasti.
-Älä selitä, Eero jyrähti ja harppoi ovelle.
-Sä teet itsestäsi narrin, hän sanoi lujasti ja pamautti oven kiinni.
Oona räpytti kaksi kertaa silmiään ja heittäytyi sitten Eeron sängylle päässään jyskyttävä kipu ja silmissään raivon, surun ja pettymyksen kyyneleet.

Eero nojasi rauhoittumaan olohuoneen oviaukkoon ja katsoi samalla itseään eteisen peilistä. Ei hänen ollut ollut tarkoitus suutta Oonalle niin kovasti. Eihän Oona tunteilleen mitään voinut. Enhän mäkään voi, Eero mietti surullisena ja löi nyrkillä seinää.
Oona oli valinnut Alexin - se siitä sitten. Oliko sillä väliä, vaikka Eero tunsikin rakastavansa Oonaa? Oona ei rakastanut häntä vaan halusi leikkiä hänen kanssaan, mikä ei taatusti tulisi onnistumaan. Eeron kanssa ei leikitty!

-Siis tämähän on ihan viihtyisä, Tiia sanoi hyväksyvästi ja taputti kädellään eteisen seinää.
-Sun puheistas mä olen päätellyt, et sä jaat jonkun hiirenkolon jonkun pelottavan mörön kanssa, Tiian ääni oli huvittava ja Oonakin virnisti.
-Missäs se Mörkö muuten on? Tiia urkki uteliaana olohuoneeseen.
Tiia oli tullut Oonalle yökylään koko viikonlopuksi ja Oona tunsi olevansa uudesti syntynyt. He saisivat jutella yöt ja päivät kaikesta!
-Se ei ole kotona, Oona hymyili ja käveli uteliaan Tiian perässä olohuoneeseen.
Tiia tuhahti harmissaan ja lösähti upottavalle sohvalle väsyneenä.
-Et arvaa, miten mua väsyttää, tyttö puhisi ja venytteli raukeasti.
Hänen ruskeat hiuksensa olivat sekaisin ja silmien alla oli tummat renkaat.
-Meillä on ollut kotona yhtä hullunmyllyä, kun mutsi lähti, Tiia sanoi kiivaasti.
-Ei tule vähään aikaan ikävä, hän mutisi ja Oona ymmärsi tätä, vaikka olisi antanut mitä vain jos olisi saanut itse äitinsä takaisin.
Tiian äiti oli oikea tyranni, eikä Oona ollut koskaan kovin mielissään lähtenyt ystävälleen kylään.
-Sori Oona.., mä en ajatellut, Tiia sanoi äkkiä ja halasi ystäväänsä pikaisesti.
-Mä olen niin tyhmä. Toki mun pitäis olla iloinen, kun mulla on äiti, mut se vain..., Tiian ääni katosi olemattomiin ja Oona pudisti hymyillen päätään.
-Älähän nyt. Kyl mä alan jo päästä sen yli ja hyväksymään sen, et mul ei ole äitiä, Oona kuulosti omasta mielestään reippaalta ja sai siten Tiian kasvoille taas hymyn.
Ystävykset juttelivat niitä näitä ja nauroivat pienillekkin asioille - he eivät tosiaan olleet nähneet toisiaan pitkiin aikoihin. Noin kuuden maissa Eero tuli kotiin.
Hän oli koko päivän siivonnut kaupan takatiloja ja oli todella pahalla tuulella. Asiaa ei auttanut se, että hän oli edelleen riidoissa Oonan kanssa. Alex oli yrittänyt ottaa Eeroon yhteyttä muutamaan otteeseen, mutta Eero oli ollut tyly.
-Onko täällä mitään syötävää? Eero tivasi inhottavasti ja Tiia virnisti Oonalle - Mörkö oli saapunut.
-Sun olisi pitänyt kertoa, et se on noin seksikäs, Tiia kuiskasi kuuluvasti ja Oona läppäsi käden tytön suulle.
-Kita kiinni, hän sähähti ja nousi ylös.
Hän ei sietänyt Eeron vihoittelua! Eikä sitä, että poika ei ollut ollenkaan kiinnittänyt huomiotaan Tiiaan - Oonan parhaaseen ystävään.
-Onhan täällä, Oona sanoi lujasti ja tarttui Eeroa korvasta.
-Tiia sanoi, et siitä oli mukava tutustua suhun, Oonan ääni oli ivallinen ja se sai Eeron silmät leimuamaan vihaisesti. Oona oli niin jäätävä!
-Aha, poika mutisi ja piiloutui takaisin jääkaappiin.
-Eero, Oona tiuskaisi ja otti poikaa paidan helmasta kiinni.
Hän oli jo kyllästynyt Eeron lapsellisuuteen. Pojan olisi aika jo ajatella aikuisten aivoilla, koska hän oli aikuinen. Oona veti Eeron Tiian eteen ja sai pojan ihmettelemään tytön voimia - Oona oli vahva ollessaan.
-Tämä idiootti on Eero, Oona sanoi ja mulkaisi Eeroa, joka seisoi kädet puuskassa ja suu tiukasti kiinni - silmät luotuina kattoon.
-Moi, mä olen Tiia, Tiia sanoi lämpimästi.
Eero nyökkäsi ja vilkaisi Tiiaa pikaisesti. Sitten hän löntysti keittiöön.
-Tiia, Oona sanoi melkein itku kurkussa.
-Menetkö hetkeksi mun huoneeseen? Hän kysyi ja Tiia nousi hymyillen pienesti.
-Älä ole sille liian ankara, hän sanoi ja hipsi vähin äänin Oonan huoneeseen.
Oona hengitti pari kertaa rauhallisesti ja käveli sitten keittiöön, missä Eero söi jogurttia nojaten tiskipöytään.
-Sä olet niin lapsellinen, Oona aloitti ja tunsi vihan kasvavan sisällään.
Hän oli vihainen pojan käytökselle ja sille, ettei tämä muka halunnut edes tuntea Tiiaa. Tiiaa, joka oli Oonan paras ystävä ja tosi tärkeä ihminen hänelle. Eero oli sika!
-Samoin, Eero sanoi ja hymyili kylmästi.
-Mikä sulla on? Oona kysyi huolimatta Eeron tylystä kuoresta.
Poika laski jogurttipurkin työtasolle hitaasti ja veti Oonan nopeasti lähelleen. Hän puristi lujasti tyttöä käsivarsista ja katsoi tätä silmiin vimmoissaan ja niin vihaisen näköisenä, että Oona toivoi nyt olevansa missä tahansa muualla.
Eero näytti myös väsyneeltä ja kärsineeltä. Ensimmäistä kertaa Oona myös sääli Eeroa jostain syystä. Eikä hän tiennyt itsekään, mikä se syy oli.
-Mulla on vain perke'leen huono päivä! Enkä mä jaksaisi nyt paapoa mitään sun kaverias, joka on taatusti yhtä lutka, kuin sä. Mä en vain jaksa, Eero sanoi kovalla äänellä ja työnsi päätään likemmäs Oonan päätä.
-Mä löisin sua, jos en pelkäisi et sun kasvoihin tulee mustelma! Mä voisin vaikka.., Eero sanoi lujasti ja työnsi Oonan seinää vasten.
-Mua kyllästyttää, hän sanoi lopulta jäätävästi ja päästi Oonasta irti, joka lysähti maahan järkyttyneenä.
Oonan korvissa soi Eeron ääni ja hänen aivoissaan jyskytti. Oliko hän lutka Eeron mielestä? Oliko Eero valmis lyömään häntä?! Oona ei voinut muuta, kuin itkeä. Hän ei välittänyt siitä, että Eero näki ja varmasti halveksi häntä. Hän ei vain enää kestänyt.
Oonan olkapäät lysähtivät uhmakkaasta asennostaan ja tytön pää painui alas. Hän nosti kädet silmilleen ja itki.
Eero katsoi häntä ensin typertyneenä ja sitten kauhuissaan. Oliko hän satuttanut Oonaa? Miksi Oona itki? Samassa Eero tajusi, mitä kaikkea hän oli sanonut. Hän oli loukannut Oonaa ja syvästi, vaikkei hänellä ollut ollut tarkoitus. Katumus alkoi painaa pojan mieltä ja hän laskeutui polvilleen Oonan eteen.
-Anteeksi, Eero sanoi hiljaa ja yritti koskettaa Oonaa, mutta tämä vain väisti hänen kosketusta.
-Oona mä en aikonut.., mä olen tosi pahoillani. Sattuiko sua? Eero kyseli hädissään ja nielaisi nähdessään Oonan haavoittuvan olemuksen.
Miten hän rakastikaan tuota Oonan hentoa vartaloa, kauniita kasvoja ja tytön ääntä. Hän rakasti kaikkea Oonassa, jopa tämän vihaa, vaikkei se aina tuntunutkaan siltä.
Oona nousi vavisten ylös ja juoksi huoneesta pois vilkaisemattakaan Eeroa.
Eero oli lattialla polvillaan, nojasi otsaansa viileää jääkaapin ovea vasten ja puri hampaitaan yhteen estääkseen kyyneliä tulemasta. Eihän miehet itke..

Oona nyyhkytti Tiian olkaa vasten ja Tiia taputti häntä lohduttavasti olalle.
-Mä vihaan sitä, Oona ulisi ja nosti kyyneleisen katseensa Tiian silmiin.
-Vihaan, vihaan, vihaan, hän löi nyrkillään sänkynsä patjaa jokaisen sanan kohdalla.
Tiia huokasi ja nousi ylös.
-Vihaatko? Hän kysyi rauhallisesti ja kääntyi katsomaan Oonaa, jonka kasvot oli rutussa.
-No kyllä.., kai, Oona mutisi ja pyyhki silmänsä kämmenselkään.
Tiia naurahti ja sipaisi hiuksiaan kasvoilta pois. Hän hymyili tietäväisesti istuessaan lattialle ja taputtaessaan paikkaa vieressään. Oona valui sängyltä hänen viereensä ja kiersi käsivartensa polviensa ympäri.
-Mitä tämä peli teidän välillä on? Tiia kysyi ja nosti kätensä pystyyn.
-Ja nyt totuudenmukainen vastaus.
Oona nielaisi ja puraisi huultaan. Niin.., mitä se peli oli? Hänen mielestään koko p'ska oli vain Eeron härnäämistä ja huijaamista. Eero oli käärmeensikiö talossa!
-Kerroppa koko juttu aloittaen siitä, kun sä astuit tän kämpän kynnyksen yli, Tiia kehotti ja virnisti.
Oona pyöräytti silmiään, huokasi syvään ja antoi tarinan tulla.
Välillä Tiia kuunteli henkeään pidättäen ja silmät jännityksestä loistaen ja sitten tytöt kikattivat hysteerisinä. Jokin asia sai Oonan nieleksimään ja hän puri hampaitaan yhteen, mutta lopulta koko stoori oli kerrottu ja Tiian kasvoilla oli tutkimaton ilme.
-No sano nyt jotain, Oona parkaisi ja kohotti kulmiaan.
-Eikö olekkin täysi sika? Oona jännitti sitä, mitä Tiia aikoi sanoa, sillä tytön suu vääntyi pahoittelevaan mutreeseen.
-Oona.., mä ymmärrän miltä susta tuntuu, kun sä olet henkilökohtaisesti kokenut ton, mut.., Tiia takelteli ja tarkkaili kynsiään.
-Mitä? Oona siristi silmiään ja pusersi suunsa tiukaksi viivaksi.
Hän ei uskonut sitä. Oliko Tiia Eeron puolella?!
-Sekoittiko se jätkä sun aivot niillä sinisillä silmillään ja upeella kropallaan? Antaa mennä vaan, se on vapaa jätkä, Oona sanoi hyytävästi ja nousi seisomaan.
-Sähän sopisit sen kanssa hyvin yhteen, Oona tajusi huutavansa ja laski nolona katseensa.
Tiia huokasi ja katsoi Oonaa tympääntyneenä.
-Antaisit mun puhua loppuun, Tiia pyysi ja katseli tyynenä Oonan edestakaista ravaamista.
-En mä kestä enää! Oona huusi ja potkaisi kirjoituspöydän jalkaa.
-Mene siitä jo. Eero varmaan kaipaa jo suakin, hän sanoi ja purskahti itkuun.
Oonaa inhotti, suututti, itketti ja kadutti. Hän oli ihan syytä suotta raivonnut Tiialle. Tiiahan oli hänen ystävänsä.
-Mä luulin, että sä pitäisit mun puoliani, Oona kuiskasi kyynelisin silmin ja meni ovelle.
-Oona, Tiia sanoi ja hyppäsi jaloilleen.
-Sä olet ihan sekaisin, Tiia yritti, mutta Oona painui hänen ohitseen eteiseen ja veti kengät jalkaansa.
-Mihin sä..? Tiia hämmästyi ja tarrasi ystävänsä käsivarteen.
-Viihdytä Eeroa. Sekin varmaan viihdyttää sua, Oona sähisi ja ryntäsi ulos paukauttaen oven lujasti kiinni.
Tiia katsoi sulkeutunutta ovea ja alkoi vetää kenkiään jalkaan, mutta Eero katsoi häntä olohuoneesta estävästi.
-Anna sen mennä. Kyllä se sieltä pois tulee vaikka kyttien kanssa, poika sanoi kuivasti.
Tiia huomasi Eeron olemuksen olevan jäykkä ja kireä. Tytön päässä jyskytti lujasti ja hän toivoi saavansa unta aivoihin. Hän oli väsynyt ja joutunut keskelle @!#$ä.
-Mut entä jos se satuttaa itsensä, Tiia sanoi huolissaan.
Eero naurahti kolkosti ja sulki telkkarin.
-Oonako satuttaisi itsensä? Salli mun nauraa, poika mutisi ja nousi jaloilleen.
Tiia huomasi jääneensä tuijottamaan Eeroa. Poika oli kieltämättä oikea namupala. Oona oli typerä toimiessaan tavallaan. Hänhän menettäisi pian jotain todella suurta.
-Sori tämä kaikki huutaminen ja.., Eero hymyili pahoittelevasti ja levitteli käsiään.
-Joskus mä vain en käsitä Oonaa, pojan katse pysähtyi lattiaan ja Tiialle tuli yhtäkkiä vaivautunut olo.
Eeron ajatukset varmasti lipuivat Oonaan, sillä pojan suu vääntyi nurinkurin ja hänen olkapäänsä lysähtivät.
-Eero hei, Tiia sanoi hellästi ja taputti poikaa käsivarrelle.
-Mä pidän Oonalle käytöskoulun ja eiköhän se siitä sutviudu, Tiia kuulosti mielestään vakuuttavalta ja sai siten Eeron nostamaan katseensa.
-Haluisitsä kahvia? poika kysyi ja Tiia nyökäytti kiitollisena päätään.
Eerohan oli tosi mukava tyyppi. Mikä sitä Oonaa vaivasi?!

Kun kello kävi jo yhdeksää, Oona tuli kotiin. Hän ei vilkaissutkaan Tiiaan ja Eeroon, jotka katselivat telkkaria ja nauroivat ääneen. Hän käveli koppavasti molempien ohi keittiöön ja avasi jääkaapin. Hän oli purkanut kiukkunsa riuskaan kävelylenkkiin ja oli nyt aivan uupunut. Hän kahmaisi battery-juoman hyllyltä ja avasi sen.
-Vähän energiaa, että jaksaa taas huutaa? Eero naurahti ja nousi ylös.
Hän löntysteli laiskan karhun oloisesti Oonan luokse ja painoi sanaa sanomatta pehmeän ja hellän suukon tytön hikiselle otsalle.
Oona värähti niin, että juomaa loiskahti hänen syliinsä. Eero ei näyttänyt huomaavan sitä vaan otti kaapista lasin ja hörppäsi vettä. Oona tuijotti nyt vuoroin Tiiaa ja vuoroin Eeroa. Mitähän Tiia oli tehnyt? Poikahan suorastaan säteili.
-Oliko kova homma juosta? Poika kysyi asiallisesti ja kääntyi katsomaan Oonaa, joka istui hölmistyneenä korkealla jakkaralla tölkki toisessa ja kännykkä toisessa kädessä.
Hän vilkaisi Tiiaa, joka katseli naurunkyyneleet silmissä telkkaa. Sitten Oona käänsi hitaasti katseensa Eeroon, joka katsoi häntä hellästi. Oonan kurkkua alkoi kuristaa jo monennen kerran sinä päivänä ja hän hörppäsi äkkiä batterya.
-Ei, hän valehteli ja tunsi, miten Eero tuli ihan hänen viereensä.
-No mäpä koitan onko sun pulssi jo palautunut, poika sanoi ystävällisesti ja laski kätensä Oonan rintakehälle.
Oona tunsi sydämensä alkavan sykkivän huumaavaa vauhtia ja sysäsi Eeron käden pois.
-Tietenkään se ei ole, tyttö sähähti ja laski juomatölkin tärisevällä kädellä työtasolle.
Eero nyökkäsi ja hymyili pienesti.

-Sä näytät uupuneelta, hän sanoi hitaasti ja tuli taas ihan Oonan viereen.
Oonan hengitys kiivastui ja hän ihasteli huomaamattaan Eeron silmien kaunista väriä sekä pojan raikasta tuoksua. Eerossa oli sitä jotain, mutta siinä oli niin paljon muutakin..
-Annatko sä anteeksi sitä tämänpäiväistä? Eero kysyi hiljaa ja otti Oonan kädet omiinsa.
Oona tuijotti Eeron surullisiin silmiin ja hän tunsi omien kyyneleidenkin tulevan.
-Mun pitää Oona kertoa sulle illalla yhdestä uskomattomasta jutusta sitten, Tiia sanoi yllättäen ja nousi ylös sohvalta sulkien tv:n.
-Jutellaan illalla, tyttö virnisti ja iski silmäänsä.
Oona hymyili Tiialle kiitollisena. Tiia ei ollut loukkaantunut Oonan typeristä sanoista. Tiia oli aarre.
-Vastaa mulle, Eero pyysi ja siveli Oonan peukaloa.
Oona nielaisi ja katsoi ylöspäin Eeron kasvoihin. Miksi se oli niin vaikeaa? Miksi hän vain ei sanonut: "En anna"? Se olisi sitten ohi. Hän lähtisi ja kaikki olisi okei.
-En, Oona sanoi käheästi ja räpytti silmiään.
Hän tunsi yhtäkkiä itsensä pelkuriksi. Hän ei antanut Eerolle anteeksi! Oliko hän todella niin lapsellinen?! Oonan poskille valuivat kyyneleet, mutta Eero ei pyyhkinyt niitä pois. Oona pelästyi, kun Eero löysäsi otteensa Oonan käsistä. Hän tuijotti Oonaa hiljaa ja hitaasti ne Eeron kauniit silmät kostuivat. Ihan, kuin jää olisi alkanut sulaa.. Eero otti askelen kauemmas ja Oona tunsi olonsa tosi turvattomaksi. Hän katsoi, miten Eero käänsi selkänsä hänelle ja lähti hitaasti pois. Oonaa alkoi pelottaa. Nyt se oli ohi. Hän hypähti jakkaralta alas ja tarrasi Eeron käsivarresta kiinni.
-Siis mä tarkoitin, et annan, Oona sanoi ja pelkäsi olevansa liian myöhässä.
-Mä olen pahoillani. Mä voin lähteä heti, mutta tietenkin mä annan sulle anteeksi Eero. Mä.., Oona sopersi ja purskahti itkuun.
Eero kietoi käsivartensa Oonan ympärille ja veti tytön itseään vasten. Oona painoi kasvonsa Eeron rintaa vasten ja tunsi olevansa turvassa Eeron sylissä. Turvassa kaikelta pahalta.
-Mihin sä voit lähteä? Eero kysyi ja silitti Oonan hiuksia.
-Muuttaa pois, jos.., Oona sanoi tukkoisesti ja sai Eeron tiukentamaan otettaan.
-En mä sua päästä, Eero mumisi ja nosti pitkillä sormillaan Oonan kasvoja.
-Etkö sa jo tajua, et mä rakastan sua? Eero hymyili kyyneliensä läpi ja suuteli Oonan huulia pienesti. Ihan, kuin Oona voisi mennä rikki.
-Vakuuttavammin, Oona sanoi ja Eero suuteli lujemmin.
Oona kietoi käsivartensa pojan kaulaan ja näykkäsi tätä korvalehdestä.
-Pakko kai mun on alkaa uskoa, Oona kuiskasi Eeron korvaan.
Eero rutisti Oonaa lujasti ja Oonan kuivuneiden kyynelien tilalle virtasi uudet suolaiset vedet. Onnen kyyneleet.

Lähettäjä: Debra 
Päivämäärä:   9.4.08 13:50:27

Kirjoittajalta olisi varmaan kannattanut pyytää lupa tarinan laittamiseen tänne. Tietenkin jos lupa on niin sitten :)

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   9.4.08 14:10:34

öö. tää on Ponnukakun keskeneränen tarina :) kopioin kaikki osat edellisistä töpöistä ja liitin tähän nii ei tarvii selata edellisiä töpöjä taakse päin jos haluaa lukea koko tarinan. :)

Mut jatkelehan Ponnukakku pian :)

Lähettäjä: Debra 
Päivämäärä:   9.4.08 14:25:29

Tiedän, että tämä on Ponnukakun ja etkä väitä tätä omaksesi. Ajattelin vain, jos Ponnukakulla olisi kuitenkin mielipiteensä siihen jos hänen tarinaansa tänne laitetaan, vaikkakin oikea kirjoittaja mainitaan. :)

Mutta ei siitä sen enempää, jatkoa odottelen itsekin.

Lähettäjä: Rinja 
Päivämäärä:   9.4.08 14:51:53

Kannattaa muuten laittaa linkki aikaisempaan topikkiin, ettei tosiaan tuu niitä sekaannuksia.

Lähettäjä: juuu 
Päivämäärä:   9.4.08 15:08:38

jatkoa odottelen
:D

Lähettäjä: banaani 
Päivämäärä:   9.4.08 19:12:57

jatkoa <3 kerranki joku jaksaa kirjottaa paljon :)

Lähettäjä: nanen 
Päivämäärä:   9.4.08 21:34:15

jatkoo<3

Lähettäjä: Lumi 
Päivämäärä:   9.4.08 21:37:00

jatkoa<3

Lähettäjä: :> 
Päivämäärä:   10.4.08 15:55:48

Millo jatkoo??

Lähettäjä: Tuppis 
Päivämäärä:   10.4.08 18:32:37

Jatkoa??

Lähettäjä: mikaela- 
Päivämäärä:   10.4.08 20:40:53

jatkappa ponnukakku <3 :)

Lähettäjä: Ponnukakku 
Päivämäärä:   11.4.08 16:37:53

-Älä mene, Eero sanoi käheästi ja veti Oonan taas lähelleen.
Oonan läpi kulki ihanat väreet Eeron sanoessa noin. Sehän tarkoitti sitä, että Eero ihan oikeasti välitti ja halusi..
-Tiia on mun luona kylässä, Oona sanoi lempeästi ja irrotti Eeron kädet ympäriltään painaen pojan huulille kevyen suukon.
Eero ummisti silmänsä niin kiinni, että luomet meni ihan sikkuralle ja mötkähti sängylleen pitkälleen.
-Ajattele mitä kaikkea me voitaisiin tehdä, Eero sanoi flirttailevasti ja hymyili valloittavasti.
Oona huokasi ja kellahti Eeron viereen.
-Onhan meillä muullonkin aikaa, hän sanoi ja kuljetti sormeaan Eeron komeilla kasvoilla.
Oona tunsi olevansa hyvin onnellinen! Onnellisempi, kuin moneen viikkoon. Eero oli niin ihana!
-Mutta tätä iltaa ei ole koskaan, Eero sanoi ja kääntyi kyljelleen, jotta pystyi katsoa Oonaa silmiin.
-Ei tätä, mutta tämän tapaisia, Oona virnisti ja painoi uuden suudelman Eeron huulille.
Eero nojautui Oonan ylle ja suuteli valtavalla kiihkolla takaisin. Oonan mahanpohjassa tuntui jännä humahdus ja ajatus siitä, että hän nukkuisi yönsä yksin omassa sängyssä masensi häntä. Onneksi Tiia oli silti siellä - Oonahan voisi kehua ja ylistää Eeroa Tiialle...
-Okei, Eero sanoi lopulta hiljaa ja kääntyi taas selälleen.
-Peittele mut, poika sanoi hymyillen ja avasi hitaasti vyötään.
Oonan silmät jumittuivat Eeron hoikkiin sormiin ja hän siirsi vapisevin käsin Eeron kädet syrjään.
-No niin, kiltti poika menee nyt kiltisti nukkumaan, Oona sanoi ja veti Eeron farkkujen vetoketjun auki.
Hän kiskoi farkut pois Eeron pitkistä jaloista ja suukotti tämän polvia.
-Seksikästä, Eero naurahti käheästi ja pörrötti Oonan hiuksia, kun tämä siirtyi taas ylemmäs.
Oona virnisti ja veti t-paidan pois pojan lihaksikkaan rintakehän ympäriltä. Hän ripotteli pieniä suukkoja myös Eeron ylävartaloon ja sai siten Eeron nauramaan hiljaa.
-Voisitpa sä jäädä, Eero sanoi kaipaavasti ja otti Oonaa kädestä kiinni, kun tämä oli vetänyt peiton hänen päälleen lämmittävästi ja suudellut häntä.
Oona hymyili pienesti ja irrotti hellästi.

Lähettäjä: hanna 
Päivämäärä:   11.4.08 17:01:50

ei tainnu olla ponnukakun kirjottama?

Lähettäjä: ¤saara¤ 
Päivämäärä:   11.4.08 19:17:54

Kuka tuon on kirjoittanut? Surkeeta kopiointia!

Lähettäjä: Velmu 
Päivämäärä:   11.4.08 19:22:01

Kuulosti vähän kummalliselta jatkolta jaa ei niin Ponnukakkua jaa miten vitussa ne muka oli siellä sängyssä jo?

Lähettäjä: Ponnukakku 
Päivämäärä:   11.4.08 20:30:31

:s ootte ihan oikeessa lukijani;) tuo ei ole mun tekstiä:\ jatkelen itse myöhemmin taas.. nyt pitää taas kiirettä:(

Lähettäjä: :> 
Päivämäärä:   11.4.08 21:53:55

Jatkele, ku aika antaa myöten.. :)

Lähettäjä: Moody 
Päivämäärä:   11.4.08 21:57:11

lisäälisäälisääLISÄÄ
<33 ihana tarina (:

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   11.4.08 22:05:47

Lisää! Lisää! Tää on nii ihana tarina, tää tekee iha sanattomaks <3

Lähettäjä: Min^^ 
Päivämäärä:   12.4.08 00:28:26

Upitan! Jatkoa tulemaan.. <3

Lähettäjä: kirri 
Päivämäärä:   12.4.08 12:43:32

lisääää!

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   14.4.08 08:03:57

upp;)

Lähettäjä: liiill 
Päivämäärä:   14.4.08 14:16:55

Lisää, lisää, lisää!!! tää on kyl hyvä!

Lähettäjä: banaani 
Päivämäärä:   14.4.08 16:46:14

jatkoo lisää <33 tää on ihana tarina <333

Lähettäjä: aaah<33 
Päivämäärä:   14.4.08 18:40:22

tääää on niin ihana. Kirjottele lisää äkkiä<3´33 : >
lisäääLISÄÄlisää .>

Lähettäjä: Ponnukakku 
Päivämäärä:   15.4.08 17:04:37

Oona tiesi jo heräessään, että tulevasta päivästä tulisi hauska. Hän venytteli nautinnollisesti sängyssään ja kuuli kikatusta lattialta. Oonan silmät rävähtivät auki ja hän kurkisti sängyn laidan yli. Tiia kikatti aivan hervottomasti jollekkin paperille kädessään, minkä Oona tunnisti tämän vuosia sitten lähettämäksi kirjeeksi. Oona hymyili ja veti peiton sivuun. Hän nousi ylös ja veti verhot ikkunan edestä. Kirkas auringon paiste täytti huoneen ja Oonan teki mieli laulaa ja tanssia.
-En mä ole voinut kirjoittaa tällaista, Tiia ulisi ja kierähti mahalleen.
-Kuuntele nyt tätäkin: Mä sain eilen sellaset uudet rintsikat. Siis sun pitäis nähdä ne! Kaikki kundit kuolaa mun perään tän jälkeen. Mun tissit on oikeesti ihan VALTAVAT!, Tiia luki ja hihitti silmät kyynelissä.
-Mmm.. arvaa masennuinko mä ton jälkeen? Mä vinguin Mikalta, et se lainais mulle rahaa, et mä voisin ostaa jotku oikeen tukevat liivit, Oona naurahti muistolle ja asteli ovelle.
-Mä meen laittamaan meille aamiasta, hän sanoi Tiian nyökätessä ja suunnisti keittiön sijasta Eeron huoneeseen.
Pojasta ei näkynyt, kuin vaalea hiuspehko peiton alta ja toinen käsivarsi oli kiertynyt tyynyn ympärille. Oona hiipi hiljaa Eeron vuoteen viereen ja silitti tämän hiuksia. Hän oli nähnyt aivan ihanaa unta Eerosta! Tuntui niin ihmeelliseltä antaa itselle lupa koskettaa Eeroa ajattelematta sen koommin mitään kostoa tai muita tyttöjä. Hän oli antanut itselleen luvan rakastaa.
-Hei mörkö, Oona kuiskasi Eeron korvaan ja suukotti tämän korvalehteä.
Eero liikautti päätään, mutta ei herännyt. Oona virnisti mielessään ja antoi Eeron nukkua. Ehkä hän näki nyt unta Oonasta, eikä Oona sellaisia unia halunnut todellakaan keskeyttää.
Hän meni hyräillen keittiöön ja pisti veden kiehumaan. Nostellessaan eri ruokatarvikkeita pöytään, Oona mietti kuluneita kuukausia Eeron kanssa. Muistellessaan niitä, hänen teki mieli välillä nauraa tai itkeä ääneen. Miksi he olivat tuhlanneet aikaa?
-Huomenta, Eero sanoi unisesti tullessaan keittiöön ja meni suorinta tietä hanalle laskemaan vettä lasiin.
Oona jähmettyi paikalleen. Missä oli sanonnat: "Huomenta rakas" ja "miten yö meni?".
Eero käyttäytyi, kuin pahainen nelikymppinen mies. Aivan, kuin he olisivat olleet vuosia naimisissa. Kurtistaen kulmiaan Oona päätti olla vastaamatta hyvän huomenen toivotuksiin. Hän asetti leivät pöydälle ja kääntyi sitten Eeron puoleen.
Nyt Eero tuijotti häntä kiinteästi sinisillä silmillään ja tuli Oonan luokse painaen hänet itseään vasten.
Hän suuteli Oonaa pehmeästi huulille ja pörrötti tämän tukkaa.
-Mä en ole vielä pessyt hampaita niin piti vähän juoda vettä suutelua ennen, Eero sanoi veitikkamaisesti hymyillen ja sai Oonan sydämen sulamaan kerrasta.
-Ei se olisi haitannut vaikka mä olisin saanut maistaa sun unista suutasi, Oona virnisti ja halasi Eeroa.
-En mäkään ole pessyt vielä hampaita, hän paljasti ja Eero väänsi naamansa nyrpeään ilmeeseen.
-Apua, poika mutisi ja he molemmat purskahtivat nauruun.
-Kertokaa mullekin, Tiia sanoi tullessaan keittiöön ja istahtaessaan penkille.
Eero veti Oonan lähelleen ja halasi tätä takaapäin.
-Ei kerrota. Se on meidän salaisuus, hän sanoi Tiialle.
Oona virnisti Tiian hauskalle ilmeelle ja siirsi Eeron kädet syrjään.
-Käy pesemässä hampaat niin ruvetaan syömään, hän sanoi Eerolle, joka pyöritteli huvittuneena silmiään ja lähti.
Tiian leipää voiteleva veitsi tipahti pöydälle ja hän katsoi silmät säihkyen Oonaa.
-Mähän tiesin sen. Mä sanoin eilen Eerolle, että sut pitää vain hurmata. Mä sanoin sille, että sä olet kusessa siihen, Tiia sanoi voitonriemuisena ja taputti lapsellisesti käsiään.
-Mä olen nero!
Oona istahti häntä vastapäätä ja myönsi Tiian olevan nero. Samalla hän onnitteli itseään - hänellä oli taatusti koko universumin ihanin poikaystävä.

Varmaan tätä osas odottaa:) eli en jatka tätä tarinaa enää (luultavasti..)

Kiitos tosi paljon teille<3 Teille on niin mahtavaa kirjoittaa:)

Lähettäjä: :> 
Päivämäärä:   15.4.08 17:47:53

harmi ku lopetat jo nyt.. Ois nii kiva lukee jatkoo viel!! :s

Lähettäjä: hansu 
Päivämäärä:   15.4.08 18:04:08

Voi että, ei olis kyllä saanu loppua! Mutta tää oli siltiki tosi hyvä! Kiitti itelles, sun tarinoita on mahtava lukea!(:

Lähettäjä: ¤saara¤ 
Päivämäärä:   15.4.08 18:39:54

Kiitos! Hyvät tarinat ovat tärkeä osa elämää!

Lähettäjä: Supella 
Päivämäärä:   15.4.08 19:21:38

eikä, loppu tuli :/

muttamutta, tää oli loppuun asti loistava tarina, kiitos ponnukakulle kun jaksoit kirjoitella lopunkin <3

Lähettäjä: kirri 
Päivämäärä:   15.4.08 19:53:06

ääää, tää loppu!
Mut kiitos sulle ponnukakku ku teit niin hyvän tarinan! :D
Voishan joku jatkaa tätä........jos haluu tietty

Lähettäjä: nanen 
Päivämäärä:   15.4.08 19:58:10

oih, nyt se loppu:( oli aivan mahtava tarina<3

Lähettäjä: Siru 
Päivämäärä:   15.4.08 23:07:19

Kaunein tarina<3 Toivoisin jatkoa, mutta sitten tämän tarinan juoni voisi mennä metsään, toisinsanoen, tässä oli sauma lopettaa :) Kiitos!!!

Lähettäjä: Iiiiiiida. 
Päivämäärä:   16.4.08 09:44:49

Hybä kohta lopettaa, ettei j juoooni mene pilalle. upea tarina (:

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   16.4.08 12:36:05

:< voi kökkö jos loppuu, mut sen verran ihana pätkä että eihän se haittaa:> niin helposti vois mennä pérseellee:D

tämä oli ihana<3

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   18.4.08 17:27:57

heii, pakko jatkaa vielä:/

Lähettäjä: Pikku apulainen 
Päivämäärä:   18.4.08 18:09:05

yhyy... tää loppuu D':

Lähettäjä: ::;:; 
Päivämäärä:   30.4.08 14:02:03

jatkaa <33 mutta sillain että nuo eero ja oona pysyy yhessä. :)

Lähettäjä: BlackCat_ 
Päivämäärä:   30.4.08 14:28:20

Ihanaa ponnukakku :)<3 Rakastan sun tarinoita ja hyvä että jaksoit tämänkin kirjoittaa loppuun saakka (: Ihana kohta lopettaa^^

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.12.09 20:17:01

upitus ;)

Lähettäjä: Meepu 
Päivämäärä:   27.12.09 19:37:21

ihana<33: D luin tän koko tarinan tässä illan aikana.ihan mahtavaa olis jos vielä joskus jatkasit tätä kun tää on niin ihana : )

Lähettäjä: Emmy 
Päivämäärä:   28.12.09 16:25:37

Löysin vasta tänään tän ja rakastuin tarinaas <3 harmi että lopetat, olisin halunnu jatkoo... <33 (:

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   28.4.10 00:46:44

tää tarina oli ihan loistava:D <3 oisko kellään linkkiä ponnukakun aiempiin tarinoihin?:)

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   28.4.10 12:29:03

tää on ihana tarina :))

Lähettäjä: äåp 
Päivämäärä:   28.4.10 20:13:34

jatkoaa!! <3333 jäin koukkuu aawwss <3 :)

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   1.5.10 21:32:22

äääää moneskohan kerta kun luen tän ? :D tulispa vielä jatkoa : ) tai jatko tälle :--P

Lähettäjä: keitettyporkkana 
Päivämäärä:   3.5.10 18:42:39

luin tän nytten kokonaan ja aivan mahtava oli (: jatkoa

Lähettäjä: viiivi 
Päivämäärä:   8.5.10 17:09:50

tä oli aivan mahtava! :DD<3

Lähettäjä: Random 
Päivämäärä:   29.4.11 18:00:32

Iiihaaanaa! <333

Lähettäjä: Sizyy 
Päivämäärä:   1.5.11 10:06:42

sait uuen lukijan! TÄÄ ON AIVAN MATAVA TARINA, ps. Jatkoooooooo

Lähettäjä: hennall 
Päivämäärä:   1.5.11 20:27:52

Ihana!! <3

Lähettäjä: Andee 
Päivämäärä:   3.5.11 15:30:13

tää oli aiva mahtava tarina ja oikeesti varmaa paras mitä oon tääl lukenu ja oon lukenu monii tarinoita :DD osaat kirjottaa yli hyvi ja kerrot asiat sillai kivasti et ne tajuu helposti ja sillai :D emmä tiiä mä vaan tykkäsin tästä iha yli paljo <333 kiitos <3

Lähettäjä: Ändy 
Päivämäärä:   9.5.11 19:32:31

Kiitos hyvästä tarinasrta ;D

Lähettäjä: nite 
Päivämäärä:   21.9.13 22:11:37

Tää oli ihana <3