Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   11.12.07 18:11:06

Rakkaustarina valitsemisesta :) kommentteja janoan, joten antakaan niitä<3

Rantojen Adonis versus Naapurin Poika

Aurinko kuumotti ihoa. Makasin vatsallani rantapyyhkeellä ja nojasin käsiini tarkkaillen lentistä pelaavia poikia. Varsinkin yhtä, jolla oli karheat, ruskeat hiukset, suklaasilmät ja täydellinen kroppa. Tuomas oli syötävänsuloinen, suosittu ja urheilullinen. Hän oli ansainnut joukkueelleen kahdeksan pistettä kymmenestä, ja hänen ympärillään pyöri kaksi tyttöä sirkuttamassa. Huokaisin osittain ärtyneenä, osittain haaveilevana. Tuomas oli naistenmies, kaikki tiesivät sen. Mutta siitä huolimatta, että hän oli murskannut tyttöjen sydämiä kuin lasia, minä oli täydellisen ja totaalisen rakastunut siihen. Minä en voinut kuvitella hurjimmissa haaveissanikaan parempaa kundia kuin se. Sitä paitsi usein huhut teini-ikäisistä naistenmiehistä olivat liioittelua. Ei Tuomaksella ollut ollut kuin korkeintaan kolme, ehkä neljä tyttöä viimeisen vuoden aikana. Tuomaksen huulet oli lumoavat ja olin varma, että vain niiltä voisi saada täydellisen suudelman. Mutta siltikään hän ei ollut huomaavinansakaan minua. Olin varmaan maailman ainoa tyttö, jota hän ei ollut ikinä edes vilkaissut. Ainoa, jolle hän ei ollut antanut sitä ihanaa hymyään, joka sai sydämeni rummuttamaan, vaikka se olikin aina tarkoitettu jollekulle muulle. Ainoa, jota hän ei ollut edes vilkaissut, ei edestä eikä takaa. Tuhahdin ja huitaisin kasvoiltani mustan hiuskiehkuran, joka oli liian lyhyt pysyäkseen korvan takana. Jotain minun olisi tehtävä, että voisin toteuttaa unelmani. Että voisin saada suudelman niiltä huulilta, jotka täyttivät pumpulinpehmeät unelmani. Olin suunnitellut kaiken valmiiksi, viimeistä piirtoa myöten. Kuvittelin ensimmäisen suudelmamme, hänen huulensa omillani, perhosia ja vaaleanpunaisia pilviä. Lämpimän hyvänolon tunteen, kuumotukset poskilla ja kutinan vatsanpohjassa. Mutta mitään ei näyttänyt tapahtuvan.

Ehkä olin liian kiltti, ajattelin äreänä tarkastellessani kuvajaistani peilistä samana iltana. Tuomas piti rajuista tytöistä, jotka uskalsivat juoda itsensä känniin arkenakin. Tytöistä, jotka polttivat ja lintsasivat koulusta. Tytöistä, jotka käyttivät koreita korkoja ja meikkasivat yliampuvasti. Pitäisikö minunkin olla samanlainen, kuin niiden tyttöjen, jotka saivat Tuomaksen itselleen? Pitäisikö minun vajota niin alas vain, jotta Tuomas voisi murtaa minunkin sydämeni? Ei pitäisi. Samalla tein päätökseni, että hurmaisin Tuomaksen totaalisesti itselleni. Saisin tuon upean rantojen adoniksen omakseni keinolla millä hyvänsä, mutta omana itsenäni. Hymyilin säteilevästi kuvajaiselleni. Mustat revityt hiukset, vihreät silmät, korkeat poskipäät ja täyteläiset huulet. Hoikka, melkeinpä liian laiha vartalo, pitkät jalat. Tuijotin omaa kuvajaistani ja mietin, että mikähän minussa oli vialla, kun Tuomas ei katsonut minua kahta kertaakaan.

Heräsin aamulla innokkaana. Vielä viikko ja koulu alkaisi. Auringon itsepäiset säteet kurkistelivat valoverhojen raosta. Vedin verhot sivuun ja katselin hymyillen avautuvaa maisemaa, joka ei ollut mitenkään sykähdyttävän kaunis. Asfalttia, viereisen kerrostalon seinä, hiekkalaatikko ja yksinäinen koivu. Aurinko kuitenkin hymyili ja sai asfaltin hohkamaan kuumuutta. Loikin pyjaman yläosassa vaatekaapille ja vedin esiin rintaliivit, punaisen niskalenkkitopin, beigen, hulmahtelevat metsänkeijuhameeni ja tanssahtelin kylpyhuoneeseen. Kävin suihkussa, föönasin tukkani ja vedin vaatteet niskaan. Tänään lähtisin kaupungille ystäväni Tiian kanssa. Suunnitelmana oli suunnistaa keskustaan katselemaan poikia ja erityisesti erästä tiettyä henkilöä. Tiia oli iskenyt silmänsä myös erääseen Janiin, jonka vaaleat kiharat ja siniset silmät antoivat aihettakin rakastumiseen. Jani kuului Tuomaksen lähipiiriin, joten jos toinen pojista tulisi vastaan kadulla, tulisi takulla toinenkin.

Tiia odotti jo tapaamispaikassamme. Hänen erityisen kiharaiset ja pörröiset hiuksensa oli vedetty taakse punaisella pannalla. Kadehdin suuresti hänen pisamiaan ja hymykuoppia. Halasimme.
- Moi, Tiia sanoi ja hymyili. - Mihin mennään?
- Mä mietin, et voitais käydä ostamassa jäätelöt, sanoin. - Mulla on jo nyt kuuma.
- Joo, Tiia virnisti. - Ihana ilma. Toivottavasti helteet helpottaa kun koulut alkaa. Muuten me paistutaan.
Nyökkäsin. Meidän lukiossa ei ollut varmaan ilmastointia ollenkaan. Viime syksy oli ollut yhtä tuskaa. Melkeinpä kaikessa suhteessa. Olin hoksannut Tuomaksen heti ensimmäisenä päivänä ja menettänyt sydämeni pojalle. Paha kyllä meillä ei tuntunut olevan ainoatakaan samaa kurssia. Minun piti tyytyä kuolaamaan unelmieni prinssin perään välituntisin. Ja samalla pakahtumaan kateudesta katsellessani niitä tyttöjä, joita se huomioi. Olin salaa tyytyväinen, ettei Janikaan huomioinut Tiiaa, vaikka en sitä ystävälleni sanonutkaan. Itse olin varma, että Tiialla oli Janiin paljon paremmat mahdollisuudet kuin minulla Tuomakseen. Olin juuri nähnyt pojan kavereineen samassa jäätelöjonossa, johon me suunnistimme. Tiia huokaisi äänekkäästi vieressäni.
- Miks sen pitää olla niin söpö? hän sanoi painottaen viimeistä sanaa. Naurahdin ja siirsin katseeni tummasta pojasta vaaleaan. Jani tilasi juuri vaniljajäätelön aitoon vohveliin ja ojensi rahat hymyilevälle nuorelle tytölle tiskin takana. Tuomas astui tiskin ääreen. Kuulin hänen sanovan jotain tytölle, joka nauroi heleästi. Tuomas nojautui tiskiä vasten ja olin räjähtää kateudesta. Mitä tuossakin jäätelötytössä oli parempaa kuin minussa? Punertavanruskeat hiukset poninhännällä. Ihan nätti, mutta tavallinen. Ja sillekin Tuomas flirttaili ennemmin kuin minulle. Jostain syystä mieleeni nousi ajatus, että Tuomas yritti saada minut mustasukkaiseksi. Mutta heitin haavekuvitelmani saman tien pois. Miksi hänen muka pitäisi edes yrittää saada ketään tyttöä kateelliseksi, kun tämä olisi valmis lähtemään minne tahansa pojan kanssa milloin vain tämä pyytäisi? Mulkoilin Tuomasta ja jäätelötyttöä kädet nyrkissä. He nauroivat molemmat ja jono alkoi tulla levottomaksi.
- Jätä nyt raukka rauhaan, Jani sanoi lopulta. - Muutkin haluaa jäätelöä. Sen kun otat sen numeron ja that´s it.
Mutta Tuomas oli jo siirtynyt jäätelönsä kanssa sivuun ja vaihteli vain kuumia katseita Tavallinen-Jäätelöpaita-Tytön kanssa. Huokaisin. Miksi elämä oli niin epäreilua?

Tiia taputti minua lohduttavasti olkapäälle kun oli ostanut oman jäätelönsä. Ohitimme istumaan menneet pojat (Tiia katseli Jania ripsiensä alta) ja menimme kahden hengen pöytään vähän sivummalle (Tiia edelleen katse Janissa).
- Se ei oo sun arvonen, Tiia sanoi äkkiä. Hätkähdin. Olin uppoutunut tuijottamaan Tuomaksen ja jäätelötytön silmäpeliä. Käännyin katsomaan ystävääni.
- Kuka mitä häh?
- Tuomas ei ole sun arvoinen, Tiia toisti ja nuolaisi mansikkajäätelöään. Pudistin päätäni.
- Mä en oo sen arvonen. Mä en ymmärrä mikä vika mussa on. Se huomaa kaikki muut tytöt.
- Ei se mua huomaa, Tiia huomautti. Tuhahdin.
- Sä tiedät mitä mä tarkotan.
Tuomas kääntyi pois jäätelötytöstä ja kuiskasi jotain Janille. Molemmat pojat nauroivat.
- Mistähän ne puhuu? Tiia kysäisi.
- Ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta ja siitä, miten sinivalaat voisi pelastaa, vastasin pokkana. Tiia tuijotti minua hetken silmät pyöreinä ja purskahti sitten nauruun.
- Mitä? kysyin muka hämmästyneenä. Tiia vain pudisti päätään ja piteli vatsaansa. Kaappasin hänen jäätelönsä ennen kuin se kaatuisi hänen syliinsä.
- Sinivalaiden pelastamisesta? Tiia henkäisi silmät kimaltaen naurun kyynelistä. - Nuoko muka?
- Äh, se oli vitsi senkin pöljä.
Katsoimme poikia. Jani vilkaisi ympärilleen ja Tiia punastui heleästi.
- Se katto meitä! hän kirkaisi hiljaa. Hymähdin.
- Se katsoi ympärilleen.
- Älä pilaa mun päiväuniunelmaa!
Naurahdin ja annoin jäätelön takaisin tytölle.
- Okei, se katto sua, sovitaan niin… kunpa Tuomaskin kattois mua.
Ruskeahiuksinen adonis oli noussut hakemaan paperia tiskiltä, nyt kun jono oli hävinnyt.
- Sulla on ihanat silmät, kuulin pojan sanovan myyjälle. Tytön poskille kohosi hento puna. Yritin muistella myyjän silmiä. Tummat, harmaat tai siniset. Minun silmäni olivat vihreät, melko selkeän vihreät vieläpä. Miksei Tuomas voinut sanoa minun silmiäni ihaniksi? Huomasin joutuneeni taas samaan noidankehään, johon jouduin aina ajatellessani Tuomasta.

---

Nyt on teidän vuoronne rakkaat lukijat :)

Lähettäjä: muuna 
Päivämäärä:   11.12.07 20:35:40

Täähän oli kiva!! Ihanan oikeaa ja värikästä kieltä! Lähtökohdat niin samat kuin monessa muussa tarinassa, mutta tää lähti heti liikkeelle. Ja otsikko kuvaa kyllä tyyliä. Jees. Lisää vaan.

Lähettäjä: gh 
Päivämäärä:   12.12.07 16:04:11

aika kkiva :D jatkoo ootan :))

Lähettäjä: Camelia 
Päivämäärä:   12.12.07 17:22:20

Keksit hyvän otsikon, kun sait mut lukemaan :) Sen verran omaperäisempiä sanoja joukossa, mutta ei kuitenkaan aivan oudoksi koko otsikko mene.

Alku oli, vois jopa sanoo, tavallista tylsää teinihommelia. Mutta tästä päähenkilöstä mulle tuli mieleen joku haltija :D Ja todellakin ihmettelen, miksei Tuomas ole sitä huomannut.
Loppua kohden parani. Sai mut kesäiselle ja iloiselle tuulelle :)

Ei virheitä, selkeetä tekstii ja sopivasti kuvailua koko pätkä. Ja tykkään sun kirjotustyylistä :)

Yleensä en tällaista lue, mutta jos vain jatkat, niin lueskelen kyllä lisääkin.

Lähettäjä: skutsi_ 
Päivämäärä:   12.12.07 18:26:29

tykkäsin.(: jatkoo toivon.. :)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   13.12.07 10:55:57

Kiitos kommenteistanne!

Laitan kyllä jatkoa ja toivon, ettei tämä ihan niin tavallinen tarina ole. Tällaisista "tyttökirjoista" tulee aika helposti teinihommelia. Sehän kertoo nuorista :D

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   14.12.07 18:04:09

up tänään jatkoa :D

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   14.12.07 19:08:23

Pojat lähtivät, jäätelötyttö jäi. Istuimme Tiian kanssa pöydissä, vaikka jäätelöt oli aikaa sitten syöty. Aurinko paistoi täydeltä terältä.
- Mulla on nälkä, Tiia sanoi äkkiä. Huomasin samassa, että niin oli minullakin. Suorastaan kiljuva nälkä.
- Mennäänkö vaikka mäkkäriin? kysyin ja Tiia nyökkäsi. Pyyhin jälleen kasvoiltani hiuksia ilman tulosta. Nousin seisomaan, venyttelin ja odotin, että Tiia sai kammettua itsensä ylös penkiltä. Tyttö oikaisi pantaansa, kaivoi laukustaan huulikiillon ja peilin ja maalasi pari harkittua vetoa pehmeille huulilleen. Hän suikautti suukon kuvalleen ja minulle tuli elävästi mieleen oma itseni peilin edessä.
- Oletko sä valmis? kysyin kärsimättömänä. Tiia nyökkäsi ja pomppasi seisomaan.
- Ihanaa saada syötävää, hän sanoi. Kävelimme rinnatusten katua hampurilaisbaaria kohti.

Lähdin kotiin vasta kun ilta alkoi hämärtää. Aurinko värjäsi taivaanrannan hehkuvan punaiseksi. Kaivoin bussissa laukustani mp3-soittimeni, asetin napit korviini. Pian upposin niin musiikin maailmaan, etten huomannut mitään ympärilläni tapahtuvaa. En ennen kuin Tuomas astui bussiin. Hätkähdin rajusti kun kuulin pojan äänen. Vedin napit korvista ja käännyin katsomaan bussin ovelle. Tuomas, Jani ja kaksi muuta poikaa, joiden nimiksi tiesin Elias ja Sami, astuivat juuri sisään. Tuomaksella näytti olevan jotain kärhämää Samin kanssa.
- Mun seuraelämä ei kuulu sulle tippaakaan! Tuomas ärähti kovalla äänellä.
- Jos sä et ton vertaa välitä muiden tunteista, niin mä en halua enää olla missään tekemisissä sun kanssas, Sami sanoi. Katselin poikia hämmentyneenä. Ilmeisesti riita oli o jatkunut jonkin aikaa. Sami ei edes istunut, vaan marssi suoraan bussin perälle. Mietin loppumatkan, mistä pojat olivat oikein riidelleet.

Jäädessäni pois omalla pysäkilläni, vilkaisin bussin perällä edelleen istuvaa poikaa. En ollut aikaisemmin juurikaan kiinnittänyt Samiin huomiota, mikä saattoi johtua siitä, että olin nähnyt tämän ainoastaan Tuomaksen seurassa. Poika oli oikeastaan aika hyvännäköinen. Hänellä oli vaaleat hiukset, hän oli melko pitkä ja suhteellisen hyvin treenattu. Vilkaisin olkani yli Tuomasta, joka nauroi kahden muun kaverinsa kanssa ilmeisesti välittämättä pätkääkään siitä, että yksi hänen kavereistaan oli juuri hylännyt hänet. Bussi pysähtyi nytkähtäen. Astuin ulos, vedin laukun kunnolla olalleni ja käännyin tielle, joka vei kotiin päin.

Viikon päästä alkoi koulu. Huomasin harmikseni käveleväni niitä samoja harmaita portaita ylös. Kaivoin kaapin avaimet taskusta ja toivoin tosissani, että ilma ei olisi niin tukahduttavan kuuma. Kolmanteen kerrokseen käveleminen oli saanut minut hikoilemaan. Pyyhin hiuksia kasvoiltani, työnsin turhaan mukaan ottamani villatakin kaappiin ja astelin sohvalle Tiian viereen. Paikalla olivat myös ystäväni Nelli ja Anna. Nelli oli viettänyt koko kesän kielikurssilla Englannissa. Anna oli matkustellut perheensä kanssa ympäri Suomea. Molemmat olivat ruskettuneita ja hyväntuulisia.
- Anuuu, Nelli hihkaisi, loikkasi ylös ja halasi minua.
- Moi, sanoin hymyillen. Nellin vaaleat hiukset olivat entistä vaaleammat auringon poltettua niitä kaksi kuukautta. Hänellä oli nykerönenä, pyöreät posket ja hymykuopat.
- Miten sulla meni Englannissa? kysyin.
- Hyvin, hän sanoi. - Löytyi sieltä lyhyt kesäromanssikin.
Tunsin kateuden pistoksen.
- Ai? Millanen?
- No yks Michael. Ei me ehditty olla kuin pari viikkoa yhdessä, mutta parempi sekin on kuin ei mitään!
Hymyilin.
- No entäs sä Anna? Millasta oli Suomessa?
Anna naurahti. Hän heilautti rusehtavat hiuksensa olkensa taakse ja siristi tummanruskeita silmiään, mikä oli hänelle ominainen tapa. - Autolla matkustamista vähän liikaakin. Mutta miten sun kesäs meni?
- Tylsästi, vastasin. Istuin sohvalle Tiian viereen.
- Onko Tuomasta näkynyt.
Kaikki pudistivat päätään.
- Hei Anu, eiks sun kannattais kääntää katse jo muihin poikiin? Tuomaksesta ei kuitenkaan tuu mitään, Nelli sanoi. Katselin hetken hiljaisena käytävälle. Sami istui yksinään yhdellä käytävän penkeistä tuijotellen lenkkareidensa kärkiä. Minun kävi poikaa sääliksi.
- Anu?
Hätkähdin todellisuuteen ajatuksistani ja käännyin katsomaan Nelliä.
- Täh?
- Äh ei mitään, Nelli naurahti, väänsi vesipullonsa korkin auki ja otti kulauksen.

Sami. Yllätyin, kun en ajatellutkaan Tuomasta sinä iltana mennessäni sänkyyn. Päällimmäisenä mielessäni oli vaaleahiuksinen poika, joka ei yltänyt läheskään adonikseni tasolle, mutta ei ollut kovinkaan kaukana. Ihmettelin silti ajatusteni suuntautumista. Tuomas kuului jokaiseen hetkeeni, joita en viettänyt koulukirjan ääressä. Ja useaan koulukirjan ääressä vietettyynkin hetkeen. Liian usein äiti oli yllättänyt minut huoneestani pureksimasta lyijykynän päässä olevaa kitkerää kumia haaveileva ilme kasvoillani. Nyt jostain syystä Sami putkahti mieleeni ensimmäisenä. Miksi? Takerruin pojan nimeen kaikilta puolilta. Mitä minä tiesin Samista? Hän oli pitkä, vaalea ja hyvännäköinen. Hän kuului Tuomaksen kavereihin. Tai kuului, ilmeisesti ei kuulunut enää. Käänsin kylkeäni kuumien lakanoiden välissä ja potkin peiton pois. Jos Tuomas ja Sami olivat riidoissa, niin he todennäköisesti tarkkailivat toisiaan tavallista tarkemmin. Minä ainakin toimin niin ollessani vihainen jollekulle. Toisaalta Tuomas ei ollut vaikuttanut kovinkaan surulliselta ystävän menetyksestä. Pyyhin rakkauteni kohteen täydellisyyttä rikkovan ajatuksen syrjään. Varmasti poika oli todellisuudessa surullinen. Hän oli vain esittänyt kavereilleen välinpitämätöntä. Ravistin päätäni. Ajatukseni harhailivat liikaa. Nousin istumaan sängyn laidalle ja nojasin päätä käsiini. Jos Tuomas tarkkailisi Samia vähän tarkemmin, hän saattaisi huomata minut. Hymy levisi kasvoilleni. Niin juuri, Tuomas saattaisi huomata minut Samin uutena tyttöystävänä!
---
Ja edelleenkin saa kommentoida :)

Lähettäjä: mirrri. 
Päivämäärä:   14.12.07 19:23:45

Lisäälisäälisää<3 Rakastuin, tää on erittäin hyvä ja en löytänyt kuin yhden kirjoitusvirheen :)

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   15.12.07 16:56:48

lisäälisäälisää! (: tykkään.. (:

Lähettäjä: KottaraisPöllö 
Päivämäärä:   15.12.07 18:30:22

jatkooaa :D

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   15.12.07 22:36:44

Juuu, lisää! :)

Lähettäjä: äää 
Päivämäärä:   16.12.07 13:03:59

toosi hyvä, sujuvaa tekstiä enkä huomannu kirjotusvirheitäkää. Jatkuu nopee :D

Lähettäjä: xd 
Päivämäärä:   16.12.07 16:49:58

vaikuttaa mielenkiintoiselta, kirjoitat tosi sujuvasti ja virheitäkään ei löytynyt.

jatkuu!

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   16.12.07 17:29:29

Kiitos! Laitan jatkoa huomenna :)

Lähettäjä: aww 
Päivämäärä:   17.12.07 16:36:04

JATKOO VAAN.. :)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   17.12.07 17:51:47

Tässä jatkopätkä :)
--

- Ei laitettukaan, oli Tiian vastaus syytökseeni, jonka sysäsin hänen päälleen heti, kun Sami oli kadonnut kuulomatkan ulkopuolelle.
- Mä tapan teidät, sihisin puhelimeeni.
- No mutta mitä väliä sillä enää on? Sami puhui sulle, sä puhuit sille. Eli tavallaan me edesautettiin asiaa.
- Te nolasitte mut!
- Älä höpötä, Tiia naurahti. Tuhahdin.
- Joo no mut mun pitää mennä, ystäväni jatkoi. - Moikka.
Kuului kilahdus kun Tiia sulki luurin ja puhelin alkoi tuutata. Laskin sen korvaltani ja työnsin taskuuni. Nyt minun pitäisi pitää huoli, että minulla ei varmasti olisi mitään tekemistä lauantaina.

Lauantai saapui nopeammin kuin osasin kuvitellakaan. Olin sopinut myöhemmin tapaavani Samin neljältä keskustassa elokuvateatterin edessä. Lähdin liian nopeasti kotoa ja olin paikalla kymmenen minuuttia ennen tapaamisaikaa. Istuin lähimmälle penkille ja aloin tarkkailla ihmisiä. Vanhempi pariskunta tepasteli ohitseni käsikynkkää. Joukko ala-asteikäisiä poikia juoksi aukion poikki huutaen kovaan ääneen. Nojasin taaksepäin puisella penkillä ja katsoin kelloa. Sami oli myöhässä. Tunsin oloni melko loukatuksi, kun poika ei voinut ensitreffeille saapua ajoissa. Ja kaiken lisäksi minulle oli hirveän kuuma. Aurinko oli juuri päättänyt tulla esiin paksun pilviverhon takaa ja paahtoi nyt täydeltä terältä yrittäen selvästi paistaa ulkona olevat ihmiset hengiltä. Katsoin taas kelloa, se oli jo viittätoista yli. Haukottelin ja nousin ylös verryttelemään jäseniäni, kun Sami ilmestyi eteeni. Hänen vaaleat hiuksensa hapsottivat mikä mihinkin suuntaan, mutta hän hymyili.
- Anteeksi kamalasti, kaksi bussia jätti tulematta. Mä jouduin juoksemaan tänne.
Samin kasvot hehkuivat punaisina ja hän oli selvästi oikeasti juossut.
- No ei se mitään, en mä kauaa odottanut, valehtelin. Sami hymyili.
- Mä tajusin liian myöhään ettei me olla vaihdettu edes numeroita! Mä en voinut edes ilmoittaa sulle että oon myöhässä.
- Ai joo, mä en edes tajunnut ettei mulla ole sun numeroa! huudahdin ja kaivoin kännykän taskustani. - Anna se mulle nyt heti ettei se unohdu.
Sami luetteli numeronsa, jonka jälkeen annoin hänelle omani.
- No mitä mennään katsomaan? kysyin. Sami kohautti olkiaan.
- En mä yhtään tiedä. Mä en edes tiedä mitä siellä menee.
Sami virnisti.
- Mussa on vähän samaa vikaa… Mikähän meitä oikein vaivaa?
Naurahdin. Kävelimme vieretysten sisään viileään elokuvateatterin aulaan. Katselimme taulua, jolla vaihtuivat sinä päivänä pyörivien elokuvien nimet. Mitään sopivaa ei löytynyt, joten päätimme mennä vain kahville ja juttelemaan.
Sami oli mukavaa seuraa. Huomasin, että meillä oli aika paljon yhteistä ja juttu luisti hyvin ilman kovinkaan pitkiä ja vaivaannuttavia taukoja. Kuitenkin kirpaisi ja pahasti, kun näin kenenkäs muun kuin Tuomaksen astuvan kahvilan ovesta sisään. Mukanaan pojalla oli tyttö, jota en ollut ennen nähnyt. Tytöllä oli mustat. pörröiset ja aika lailla omiani muistuttavat hiukset. Hän oli hoikka ja aika hyvännäköinen. Lisäksi hän ei edes vaikuttanut sellaiselta bimbolta, jotka yleensä viihtyivät Tuomaksen seurassa, vaan suhteellisen järkevältä tytöltä. Hän jopa kieltäytyi, kun Tuomas tarjosi tupakkaa.
- Mihin sä katosit Anu?
Hätkähdin ja käänsin vihreiden silmieni katseen Samiin, joka katsoi minua kysyvästi.
- Öö… yritin keksiä mitä vastaisin. - Saturnukseen.
Sami naurahti.
- Ei kun oikeasti.
- Ei kun mä vaan huomasin että Tuomas tuli sisään, sanoin mahdollisimman välinpitämättömällä äänellä. - Ja mietin, että kuka toi tyttö on, mä en ole ennen nähnyt sitä.
Sami kääntyi katsomaan ikkunan viereen istuutunutta paria.
- Se on Veera, hän sanoi. - Tuomaksen serkku.
Helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni.
- Ai, tokaisin ja nostin tuoremehulasin huulilleni, sydän tykyttäen kiihtymyksestä.

Yritin koko kahvilareissun olla katsomatta liian usein Tuomaksen suuntaan, mikä oli hyvin vaikeaa. Poika veti minua puoleensa kuin erityisen vahva magneetti. Ainoa asia, mikä piti minut puisella penkillä Samia vastapäätä, oli tieto siitä, että tuo vaaleahiuksinen poika olisi ainoa tieni Tuomaksen luokse. Hymyilin ajatukselle, että joskus vielä päiväunieni miehen ruskettuneet käsivarret kietoutuisivat ympärilleni. Että ne jumalaiset huulet painautuisivat omilleni vieden minut mukanaan jonnekin avaruuden toiselle puolelle…
Olin aikalailla lopputreffien ajan muissa maailmoissa. Selitin Samille ympäripyöreästi olevani väsynyt huonosti nukutun yön takia. Poika nyökkäsi ymmärtäväisesti.
- Mä tiedän millasta on valvoa yöllä. Mun kissa valvottaa mua aikalailla.
- Onko sulla kissa?
Sami nyökkäsi taas.
- Joo, Devon Rex, niin se ei voi olla edes ulkona.
- Mä tuun joku kerta katsomaan sitä, mut nyt mun on pakko mennä, ennen kuin mä nukahdan pystyyn.
Seisoimme hetken hiljaisina vastatusten.
- Hmm… Sami mumisi. - Saanko… saanko mä suudella sua?
Punastuin korviani myöten ja painoin nopeasti katseeni kenkiini. Apua, ajattelin hätääntyneenä. Nyökkäsin pienesti ajatellen etäisesti, etten saisikaan ensisuudelmaani Tuomakselta. Sami astui lähemmäs ja nosti kädellä hellästi kasvoni ylös.
- En mä pure, hän kuiskasi. Hymyilin.
- Mä tiedän sen.
Sitten me suutelimme.
---

Lähettäjä: kahdeksaskääpiö 
Päivämäärä:   17.12.07 20:09:02

"Sitten me suutelimme."
Tuo viimenen lause jäi jotenkin häiritteen. Oliko se tarkotuksella tehty noin "välinpitämättömäksi". En tiiä, ehkä mä vaan kuvittelen..

Lähettäjä: aww 
Päivämäärä:   17.12.07 21:48:27

ihana.. :D tyhmä ku käyttää samia hyväkseen että sais tuomaksen mutta jos samista ja anusta tulis pari?? :D

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   18.12.07 15:15:40

kahdeksaskääpiö: oli sen tarkoitus olla välinpitämätön :) anu kun ei juuri samista välitä...

aww: ehkä, ehkä ei...

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   18.12.07 16:07:04

millon tulee jatkoo? (:

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   20.12.07 15:58:44

Jatkoa tulee tänään illalla tai viimeistään huomenna :)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   21.12.07 12:22:26

tässä jatko :)

-

Kun lopulta lähdin kotiin, oli pääni ihan tyhjä. En tajunnut ollenkaan, mitä ympärilläni tapahtui ja kuulin kaikki äänetkin vain hiljaisena, kumisevana muminana. Kävelin kotiovelle ikään kuin transsissa enkä meinannut aluksi saada edes avainta avaimenreikään. Lopulta sain oven auki. Vasta sisällä tapahtumat iskivät tajuntaani. Minä olin saanut ensisuudelmani. Äkkiä minua alkoi naurattaa ja itkettää yhtä aikaa, enkä tiennyt kumpaankaan tunteeseen syytä. Lukittauduin vessaan ja pesin kasvoni kylmällä vedellä. Tuijotin märkiä kasvojani peilistä ja yritin ajatella. Minä olin saanut ensisuudelmani pojalta, jota oikeastaan käytin vain hyväkseni. Yritin keksiä kunnollista perustetta käytökselleni ja olin tyytyväinen kun keksin sen. Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa. Ja tässähän oli oikeastaan kyse molemmista. Minun piti sotia noita tyttöjä vastaan, jotka kilpailisivat kanssani Tuomaksesta, ja minähän olin syvästi ja todellisesti rakastunut siihen suklaasilmään. Hymyilin kuvajaiselleni epävarmasti. Minä toimin vain oman onnellisuuteni eteen, eikö silloin saakin toimia keinoja kaihtamatta? Nappasin kasvopyyhkeeni ja pyyhin kasvoni. Mieleeni jäi kuitenkin kytemään pieni omantunnon syytös.

Maanantaina koulussa sain oitis suuren kysymysryöpyn päälleni. Kaikki kolme kaveriani kysyivät heti ensimmäiseksi kun näkivät minut, sen ainoan kysymyksen jonka he selvästi halusivat tietää:
- Suutelitteko te?
Katselin heitä hetken ymmälläni tajuamatta kunnolla, mistä he puhuivat. Jokaisen kasvoilla paloi innostus ja uteliaisuus.
- Joo, vastasin lopulta. Nelli hihkaisi tyytyväisenä, mutta olin erottavinani Annan ja Tiian kasvoilla kateellisuuden poikasen.
- Millasta se oli? Anna kysyi. Yritin miettiä.
- En mä oikein tiedä, en mä ajatellut sitä sillon.
Ystäväni näytti pettyneeltä.
- No onko Sami kiva? Nelli kysyi vuorostaan.
- On se ihan, sanoin tuntien jälleen sen samaisen huononemantunnon pistoksen sydämessäni. - Me keksittiin aika hyvin puhuttavaa.
- Mistä te puhuitte?
- En mä muista, mumisin, - Koulusta, kesästä, kurssivalinnoista…
Tuijotin hetken eteeni näkemättä oikeastaan mitään. Mietin miten olimmekin keksineet niin hyvin puhuttavaa Samin kanssa. Olin aina kuvitellut, että poikien kanssa jutteleminen olisi vaikeaa. Ja nyt kun ajattelin asiaa, niin olin oikeastaan jutellut Samille ihan samoista asioista kuin ystävillenikin, paitsi tietysti pojista. Luokan ovi aukesi ja minun piti nousta ja unohtaa hetkeksi kinkkiset ajatukseni.

Sami löysin minut ruokatunnilla. Olin oikeastaan toivonut, ettei poika olisi koulussa, koska omat ajatukseni olivat sillä hetkellä kuin kaatopaikka. Kuitenkin Sami tuli istumaan viereeni, kun odotin Nelliä historian tunnilta.
- Moi, hän sanoi.
- Moi.
Toivoin Nellin tulevan pian.
- Mennäänkö yhdessä syömään?
Mikä tuota poikaa oikein vaivasi? Yritin keksiä hyvän syyn, miksen suostuisi, mutta en keksinyt. Mehän kuitenkin seurustelimme, olin minä siinä mukana sydämellä tai en. Sitten sain idean. Jos menisin Samin kanssa syömään, voisi Tuomas nähdä meidät yhdessä, jolloin hän varmasti huomaisi myös minut.
- Okei, sanoin. - Mä lähetän vaan Nellille viestin etten mee sen kanssa.
Kaivoin kännykkäni laukusta ja näppäilin nopeasti viestin. Lähdimme Samin kanssa ruokalaan.
- Mitä siellä on ruokana? kysyin pojalta.
- Kalakeittoa kai.
- Voi ei… huokaisin. Liityimme jonon hännille. Pulisevat ikätoverini jonottivat kukin omaa annostaan nälkäisinä. Minullakin oli nälkä, mutta inhosin kalakeittoa. Huomasin tyytyväisenä, että tarjolla oli myös sämpylöitä. Otin lautaselleni vain hieman keittoa, ettei äiti tappaisi minua ja kaksi sämpylää. Sami sen sijaan kauhoi ruokaa lautaselleen vaikka kuinka paljon. Katsoin inhoten kalan, perunan ja porkkana- ja sipulipalojen täyttämää kulhoa, jota poika kantoi kädessään.
- Miten sä voit syödä tota noin paljon?
Sami kohautti olkiaan.
- No kun on nälkä ja pitää jollain elää loppupäivä. Ruokaa saa vasta illalla. Miten sä voit elää tolla?
- Mä saan ruokaa heti kun meen kotiin, vastasin kiittäen onneani siitä, ettei meillä ollut perheen yhteisiä aterioita. Valitsimme vapaan pöydän melko keskeltä ruokalaa. Katsoin ympärilleni etsien Tuomasta, jota ei kuitenkaan näkynyt.
- Etsitkö sä jotain? Sami kysyin. Kaikkeen pojan pitikin puuttua.
- Joo katoin vaan että näkyykö mun kavereita täällä, valehtelin. Samassa hoksasin Tuomaksen, joka voiteli juuri itselleen leipää. Tuijotin niin kiinteästi pojan selkää, että ihmettelin ettei tämä jo kääntynyt katsomaan. Käänsin lopulta lannistuneena katseeni lautaseeni, jolla yksi surkastuneen näköinen kalapala lillui sameassa liemessä. Irvistin ja aloin nakertaa leipääni.

Tuomas ilmestyi äkkiä kuin tyhjästä pöytämme viereen. Samin ilme kovettui, minun kirkastui.
- Aiotko sä esitellä mut seuralaiselles? Tuomas kysyi. Tuijotin Tuomasta. Tämä siis ei tiennyt nimeäni. Itseluottamukseni romahti pari pykälää ja laskin lannistuneena leipäni lautasen reunalle.
- Miks esittelisin? Sami kysyi kylmästi. Räpyttelin silmiäni. Miten Sami saattoi olla niin epäkohtelias?
- Mä voin esittäytyä, sanoin. - Anu, sä olet varmaan Tuomas?
Lisäsin lauseeseen sanan “varmaan” etten vaikuttaisi liian tietäväiseltä.
- Tuomaspa hyvinkin, poika sanoi ja sipaisi ruskeita hiuksiaan. - Moro.
Hymyilin pojalle rakastettavasti, mutta samassa poika kääntyi, kun joku kutsui häntä. Ruokalan toisesta päädystä syöksyi vaaleahiuksinen tyttö korkeilla koroilla.
- Tuomas, hän sanoi mutristaen suutaan - Mitä sä tänne jäit lörpöttelemään? Sun piti tulla syömään mun kanssa!
Masennuin entistä enemmän.
- Joo mä tuun. Nauti kuule hurmaavan seuralaisesi seurasta, Tuomas tokaisi, pukkasi Samia kylkeen ja lähti. Sami tuhahti ja risti kätensä rinnalleen. Hänen kalakeittonsa oli melkein koskematon, mutta hän ei syönyt palaakaan koko ruokatuntina. Minä en siihen kuitenkaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota. Mielessäni pyöri vain, että Tuomas oli sanonut minua hurmaavaksi!
---

Lähettäjä: BILL<3 
Päivämäärä:   21.12.07 12:36:35

lisäääää<33 AWW!

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   21.12.07 14:43:54

oooo... lisää pian!

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   21.12.07 22:15:01

Jatkoojatkooo!!

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   21.12.07 22:44:57

jatkappas nopeesti ;)

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   22.12.07 11:51:24

hmph. tuomas on kakka. sami on kiva poika.

tyttö on törkimys.

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   22.12.07 15:57:31

Ihana tarina..

Mun käy Samia sääliksi...

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   23.12.07 17:32:04

kiitos! Jatkoa tulee huomenna tai tiistaina :)

Lähettäjä: hih. 
Päivämäärä:   25.12.07 07:43:41

upp. (:

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   25.12.07 14:38:35

Tässä teille jatkoa :)
-

Olin huomattavan hyvällä tuulella loppupäivän. Minä jopa lauleskelin kotona tehdessäni ruokaa. Mielessäni pyöri edelleenkin Tuomaksen neljä tuntia sitten lausumat sanat. Ensimmäisen kerran poika oli huomannut minut. Olin siis todellakin lähempänä tavoitettani. Samin olin unohtanut kokonaan. Minua ei sillä hetkellä kiinnostanut poika tippaakaan. Kaadoin valmistuneen spagetin siivilään yhä hyräillen. Unelmani olivat käymässä toteen!

Unelmani romahtivat heti seuraavana päivänä astuessani sisään koulun portista. Tuomas seisoi tupakkapaikalla suutelemassa yhtä rinnakkaisluokallani olevaa tyttöä. Oikeastaan täsmälleen sitä samaa, joka oli edellisenä päivänä tullut hakemaan Tuomasta syömään kanssaan. Irvistin tytön selälle, nostin laukkua paremmin olalleni ja marssin lähestulkoon nenä pystyssä sisälle pääovista. Tuhisin vihaisesti itsekseni etsiessäni kaappini avaimia. Huomasin ärtymyksekseni jättäneeni avaimet kotiin ja oli vähällä etten huutanut.
- Täydellistä, mumisin. - Just tätä mä oon aina toivonut.
Murisin mielessäni vihaisesti vielä välitunnillakin, kun Sami tuli taas hakemaan minua syömään.
- En mä nyt tiiä tänään, sanoin viattomasti hymyillen pojan kysymykseen. - Kun pitää mun huomioida mun kavereitakin.
- Voihan ne tulla syömään meidän kanssa myös, Sami sanoi. Olin jo kieltäytymässä, mutta Nelli ehti innostua ajatuksesta, että saisi kuulustella uutta poikaystävääni niin paljon, että minun oli pakko suostua. Nelli hoitikin melkein kaiken puhumisen ruokatunnin aikana. Välillä myös Anna ja Tiia esittivät kysymyksiä. Sami oli selvästi hyvin hämmentynyt huomiosta, jota nyt sai. Hänen poskilleen kohosi syvä puna melkein jokaisen kysymyksen jälkeen, varsinkin, kun Tiia meni kysymään, mitä poika oli suunnitellut tulevaisuutemme varalta.
- Me ollaan seurusteltu neljä päivää ja oltu yksillä treffeillä, kuiskasin kiharatukkaiselle ystävälleni, joka hymyili viattomasti takaisin.
- Siitä puheen ollen, sanoi Sami, joka oli ilmeisesti kuullut kuiskaukseni. - Mitä sä teet huomenillalla?
- Öö… mietin. Tiesin, ettei minulle ollut mitään menoa, ei minulla koskaan ollut, mutta yritin epätoivoisesti keksiä jonkin pakottavan menon. En kuitenkaan keksinyt. Aivoni olivat ilmeisesti tukkeutuneet pahasti. - Ei mitään.
Sami hymyili.
- Jos nyt yritettäisiin sitä leffaa?
- Vaikka, kohautin harteitani. Tiia, Anna ja Nelli näyttivät tyrmistyneiltä kuulutaan välinpitämättömän asenteeni.
- Mua vähän häiritsee kun te oiotte siinä, sanoin selittelevällä äänellä nähtyäni ystävieni ilmeet.

Treffi-ilta tuli. Tällä kertaa Sami oli ajoissa, hän jopa oli odottamassa minua. menimme nopeasti sisälle, koska satoi lähes kaatamalla synkänharmaalta taivaalta. Olimme sopineet koulussa, että menisimme katsomaan uusimman romanttisen komedian, jota kumpikaan ei erityisesti halunnut nähdä, mutta jota vastaan kummallakaan ei ollut mitään sen kummempaa. Elokuvamakumme poikkesivat täydellisesti toisistaan. Siinä missä minä rakastin trillereitä ja jostain kumman syystä disneyn animaatioelokuvia, Sami halusi mennä katsomaan kauhua ja joitakin sotaelokuvia. Istuimme täyteen elokuvateatteriin reunapaikoille ja aloimme popsia popcornia. Juttelimme niitä näitä mainosten ajan ja aivan äkkiä Sami vei kätensä harteitteni ympäri ja veti minut lähemmäs. Olin totaalisen hämmentynyt, sillä en ollut yhtään osannut varautua tähän. Poika painoi huulilleni suudelman, johon automaattisesti vastasin. Alkumusiikki alkoi, mutta kumpikaan meistä ei huomannut mitään. Olin täysin uppoutunut tuohon suudelmaan. Koko muu maailma tuntui häviävän ympäriltäni ja hetkeksi jopa unohdin, miksi minä suutelin Samia. Tuomas pyyhkiytyi mielestäni täydellisesti ja en tajunnut mitään muuta kuin sen hetken, jona suutelin Samia, jona Samin toinen käsi oli kietoutunut niskani ympärille ja toinen piteli kädestäni kiinni…

Äkkinäinen ja kova ääni sai meidät molemmat hätkähtämään. Irrottauduimme toisistamme ja katsoimme toisiamme hetken äänettöminä silmiin. Sami hymyili ja yritin hymyillä takaisin. Todellisuus oli rymähtänyt mieleeni sinä samana hetkenä, kun suudelma oli loppunut. Tunsin niin suurta huonoa omaatuntoa suunnitelmastani, että en meinannut saada henkeä. Kysyin itseltäni, miksen voinut vain luovuttaa, eikö minun ollut ihan hyvä näin? Mutta minä en ollut luovuttajatyyppiä, eikä Sami saanut sydäntäni takomaan. Käännyin katsomaan poikaa vieressäni, enkä tuntenut lainkaan samaa jännittävää mielihyvää, jota tunsin katsoessani Tuomasta. Tunsin ainoastaan ahdistusta ja sääliä.

Elokuva meni minulta aika lailla ohi. Mietin lopputeksteihin saakka, pitäisikö minun jättää Sami jo nyt, ennen kuin mitään pahempaa ehtisi tapahtua. Ennen kuin poika rakastuisi minuun. Olin edelleen ajatuksissani, kun lähdemme elokuvateatterista ja vastailin lyhyesti ja hajamielisesti Samin kysymyksiin ja arvosteluihin elokuvasta. Sen jälkeen olimme pitkään hiljaa, mutta kumma kyllä en tuntenut oloani vaivaantuneeksi. Tuijottelin kirkastuneelle taivaalle, kun tunsin Samin käden omassani. Harkitsin käden vetämistä pois, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Pojan käsi lämmitti jäisiä sormiani.
- Sun sormet on ihan kylmät, Sami sanoi ja pysähtyi.
- Mä en ajatellut että täällä olisi näin kylmä, selitin. Sami nyökkäsi.
- En mäkään.
Seisoimme hetken vastatusten käsi kädessä. Katsoin Samia silmiin ja yritin kovasti tuntea edes jotakin. Mutta mitään ei tapahtunut, sydämeni ei hakannut tavallista lujempaa eikä minua punastuttanut. Huokaisin.
- Mun pitää varmaan mennä, huomenna on aikainen herätys.
--

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   25.12.07 15:53:56

oij!

Ihanaa taas, en virheitä huomannu.. :D

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   26.12.07 15:18:41

Jatkoa jälleen!

Lähettäjä: åå 
Päivämäärä:   26.12.07 15:43:39

jatkoaaa! :)

Lähettäjä: kk 
Päivämäärä:   26.12.07 15:44:44

jatkoo<3

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   26.12.07 16:12:33

Jatkoa tottakai, aivan mahtava tarina. :D

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   27.12.07 23:21:06

VÖYVÖYVÖYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY jatkoa ja nyt jotain vipinää sen mahaan sami kanssa!

Lähettäjä: honey 
Päivämäärä:   28.12.07 13:04:41

Kiva tarina. Otsikko oli ihan puoleensavetävä eikä tekstikään ole hassummin kirjoitettu. Jatkelehan vain.

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   28.12.07 20:48:40

Kiitos kommenteista! Jakoa tulee huomenna :)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   29.12.07 17:00:47

Tuomas sai minut edelleenkin heikoksi rakkaudesta. Tuijotin häntä koko äidinkielen tunnin haaveileva ilme kasvoillani. Olin salaa tyytyväinen, että minulla ei ollut ketään kaveria samalla kurssilla. Kukaan ei ollut huomauttamassa minulle siitä, että seurustelin Samin kanssa. Yritin repiä itseni irti haavemaailmasta ja katsoa taululle sen sijaan, että tuijottaisin silmät utuisina Tuomaksen takaraivoa. Taululla luki tehtävät, jotka piti tehdä ja sivunumero. Kääntelin sivuja hitaasti ja tylsistyneenä ajatukset jossakin ihan muualla. Löysin oikean sivun ja luin tehtävänannon.
- Äh, voihkaisin ja kaivoin vihon esiin. Yritin lyhentää monimutkaisia lauseita parhaani mukaan vilkuillen aina silloin tällöin toiveikkaana Tuomasta siltä varalta, että tämä kääntyisi katsomaan taakseen.

Torstai-iltana odotin Samia jälleen kerran elokuvateatterin edessä. Poika oli myöhässä ja pahasti. Kello näytti kuutta ja oli alkanut jo hämärtää. Tuijottelin ajatuksissani yllättävän autiota katua. Huokaisin ja kaivoin kännykkäni esille soittaakseni Samille.
- Tavoittelemanne henkilö ei ole tavoitettavissa, puhelin ilmoitti. Huokaisin uudestaan. Sami oli puoli tuntia myöhässä. Toisin sanoen poika tuskin tulisi ollenkaan. Työnsin äreänä kännykkäni laukkuuni ja lähdin kotiin päin. Valitsin kiertotien, koska en halunnut mennä liian aikaisin kotiin. Kuuntelin askelteni kaikua ja yritin miettiä, miksei Sami tullut paikalle eikä edes ilmoittanut. Lisäksi hän oli sulkenut puhelimensa. Mieleeni tuli ajatus, että ehkä hän tiesi, että käytin häntä hyväkseni saadakseni Tuomaksen huomion. Puraisin huultani ja toivoin, ettei niin ollut.

Äkkiä minusta alkoi tuntua siltä kuin minua seurattaisiin. Katsahdin hätääntyneenä taakseni. Neljä hahmoa kulki takanani rinnatusten, kädet taskuissa. Minua rupesi pelottamaan ja kiirehdin askeleitani. Sydämeni alkoi hakata kiivaammin, kun kuulin myös takanani kulkevien hahmojen askelten nopeutuvan. Pyrähdin juoksuun, mutta en ehtinyt ottaa kuin pari askelta, kun joku riuhtaisi minut takaisin. Käännyin katsomaan poikaa, joka piti minua ranteesta kiinni.
- Päästä irti! kiljaisin ja yritin repiä itseni irti. Silloin poika löi minua lujasti kasvoihin avokämmenellä. Maistoin veren suussani. Kolme muuta poikaa kokoontui ympärilleni ja heistä jokainen alkoi lyödä ja potkia minua. Tukahtuneet huutoni kuuluivat autiolla kadulla. Joku pojista repi laukkuni kädestäni. Kaaduin maahan lujan tönäyksen voimasta. Käperryin jalkakäytävälle ja kiedoin käteni ruumiini suojaksi. Tunsin vielä muutaman potkun ja sitten loittonevia juoksuaskelia. Värisin hetken aikaa paikallani. Minua sattui joka paikkaan enkä voinut liikauttaa jäsentäkään. Kaduin syvästi, että olin valinnut kiertotien. Lopulta sain itseni ylös ja lähdin hoipertelemaan kotiin.

Olin äärimmäisen kiitollinen, että olin laittanut avaimet taskuuni. Avasin alaoven ja lähdin kipuamaan portaita ylös. Äiti ilmestyi eteiseen kuullessaan avaimen kääntyvän lukossa. Hän huudahti järkyttyneenä nähtyään minut, enkä voinut syyttää häntä. Näin itseni peilistä, eikä näky ollut kaunis. Toisessa silmäkulmassani oli pahan näköinen haava, joka oli tuhrinut kasvoni vereen. Huuleni oli haljennut ja vaatteeni olivat likaiset ja repeytyneet.
- Mitä sulle on tapahtunut? äiti kysyi järkyttyneenä. Yritin sanoa jotain, mutta purskahdin itkuun. Yritin takellella kyynelteni lomasta äidille, mitä oli tapahtunut, mutta siitä ei tullut mitään. Äiti astui lähemmäs ja veti minut lämpimään, lohdulliseen halaukseen. Itkin kaiken pelon, kivun ja järkytyksen äidin olkaa vasten. Lopulta rauhoituin sen verran, että äiti sai saatettua minut sohvalle. Kerroin hänelle tukahtuneella ja itkuisella äänellä, mitä oli tapahtunut.
---

Lähettäjä: KottaraisPöllö 
Päivämäärä:   29.12.07 17:02:09

jatkoa ^^ harmi ku toi anu ei oo ihastunu toho samiin -.-'.. en osaa kommentoida mitenkään paitsi sillä että kiinnostavaa luettavaa ^^

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   29.12.07 18:40:48

Lähettäjä: KottaraisPöllö
Päivämäärä: 29.12.07 17:02:09

jatkoa ^^ harmi ku toi anu ei oo ihastunu toho samiin -.-'.. en osaa kommentoida mitenkään paitsi sillä että kiinnostavaa luettavaa ^^

KOMPPAAN!

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   29.12.07 19:05:11

Tylsännopeasti tarina etenee > Ensin ollaan toisena päivänä tunnilla ja sitten torstai-iltana odottamassa Samia.. Myöskin minua häiritsee älyttömästi Anun tunteet Samia kohtaan ja ällöttää ajatus, että tyttö tykkää toisesta, eikä jätkäfrendistään :/ huono kritiikki, jag vet.

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   30.12.07 13:33:09

Tää on kiva, mutta turhan nopeaa minustakin etenee.. :D

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   30.12.07 15:44:17

Kiitos kommenteistanne! Ja erityinen kiitos rakentavasta, yritän hidastaa vähän tahtia.
Ja hei, älkää huoliko, kyllä se anukin oppii ;) (varsinkin jos ootte oikein nätisti :D)

Lähettäjä: (; 
Päivämäärä:   30.12.07 21:53:56

Jatkoa toivon<3

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   31.12.07 16:19:16

jatkoooaa:)ja kyll muaki häiritsee ku toi anu ei tykkää tost samista...mä tykkäisin ainaki:D

Lähettäjä: aa 
Päivämäärä:   31.12.07 16:21:16

Jatkoa<<<<<3

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   1.1.08 01:30:00

Oij, täähän kuulostaaki hyvältä!!

Lähettäjä: kissansuoli 
Päivämäärä:   1.1.08 13:11:34

jatkoo pia <333

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   1.1.08 18:55:18

jatka ny jo hei pliisss<33

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   1.1.08 19:10:20

Kiitos :)
Huomenna tulee jatkoa. Nyt on ollut vähän kiirettä. Mut huomenna tulee ihan varmasti. Jos ei tuu, niin saatte hirttää mut.

Lähettäjä: karkki 
Päivämäärä:   1.1.08 19:29:45

okei mä valmistelen köyden;)

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   2.1.08 16:50:36

täällä olis kööööyyyysiii;>

Lähettäjä: Pöözä~ 
Päivämäärä:   2.1.08 19:26:43

Oii, aivan ihana tarina! Tykkään itse tosi paljon ja mun mielestäni tää on mielenkiintoinen näin.. Toivon vain ettei tässä käy sitten niin että Anu käyttää Samia hyväkseen saadakseen Tuomaksen jonka saa ja sitten poika onkin täysi idiootti ja Anu haluaa Samin takaisin ja poika antaa anteeksi ja sitten he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti ;D

Lähettäjä: repe 
Päivämäärä:   2.1.08 20:41:04

missä jatko?=DD

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   2.1.08 21:59:23

Tässä jatko, nyt jäi köydet käyttämättä ;)

-

Ensimmäiseksi äiti passitti minut kuumaan suihkuun ja soitti sillä välin muutaman puhelun, joissa katkaisi kännykkäliittymäni ja kaikkien lompakossa olleiden korttieni käyttöarvon. Minä seisoin sillä nälin suihkussa kuuman veden virratessa mustelmaista kehoani pitkin. Oikeassa kyljessäni oli valtavan suuri mustelma, jota särki hirveästi kun siihen koski. Käsivarteni olivat nekin mustelmilla ja kasvoja kirveli, kun vesi huuhtoi niitä. Lopulta tulin ulos huuruisesta suihkukopista ja pyyhin itseni hellävaraisesti yrittäen olla koskematta mustelmiini.

Äiti oli keittänyt minulle kaakaota ja vaahdottanut kermaa sen päälle. Hän ojensi minulla särkylääkettä ja puhdisti silmäkulmani. Desinfiointiaine kirveli ja suljin silmäni purren hampaita yhteen. Äiti asetti haavan päälle sideharsopalasen ihoteipillä ja veti minut kainaloonsa. Vastustelematta äin siihen juomaan hiljaisena kuumaa kaakaota. Lähetin äidin kännykästä kavereilleni viestin, etten tulisi seuraavana päivänä kouluun. Samille en pyytänyt ilmoittamaan. Olin pojalle vihainen, koska tämä ei ollut ilmaantunut paikalle ja siten tavallaan aiheuttanut ryöstöni. Tiesin, etten saisi ajatella niin, mutten voinut sille mitään. Pyysin kavereitani Annaa, Nelliä ja Tiiaa myös tulemaan koulun jälkeen käymään, koska äiti kielsi minua menemästä seuraavana päivänä kouluun. Olin oikeastaan aika hyvilläni. En halunnut kertoa tapahtumista puhelimessa, enkä tosiaankaan mennä kouluun tämän näköisenä.

Näytin seuraavana päivänä entistä hirveämmältä. Silmäkulmani oli sinisen kirjava ja erittäin kipeä. Huuleni oli paisunut kaksinkertaiseksi ja punoitti. Käsivarsieni ja kylkeni mustelmat olivat muuttuneet melkein mustiksi. Huokaisin ja käperryin takaisin lakanoideni väliin. Miten näin olikin päässyt käymään?

Ilmeisesti nukahdin uudestaan, sillä heräsin kahden aikaan iltapäivällä ovikellon soittoon. Nousin hämmentyneenä istumaan. Olin nukkunut reilusti yli kaksitoista tuntia. Hieroin silmiäni ja tallustelin yöpaidassa ovelle. Anna, Nelli ja Tiia seisoivat oven takana, Anna etummaisena. tyttö kiljahti kun näki minut.
- Mitä sulle on tapahtunut? hän parkaisi hiljaa. Tytöt tunkeutuivat sisälle ja jokainen halasi minua. Saatoin heidät olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Kerroin heille pääpiirteittäin mitä oli tapahtunut ja jouduin nieleskelemään kyyneleitä. En halunnut taas itkeä.
- Mitä Sami sanoi? Tiia kysyi.
- No kun… takeltelin. - Mä en oo oikeestaan ilmoittanut sille…
- Mitä?! Nelli huudahti. Punastuin ja tuijottelin kynsiäni.
- No kun… En mä oikeen tiedä miks.
- No soita sille nyt, Nelli käski ja ojensi kännykkänsä.
- En mä muista sen numeroa ulkoa! puolustauduin ja työnsin kännykän pois. Nelli tuhahti.
- Soita numeropalveluun.
- Enkä! Mä kerron sille sit maanantaina koulussa.
Nelli risti kätensä rintansa päälle eikä puhunut loppuvierailulla enää mitään.
---

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   2.1.08 22:05:13

Ooh, muutama virhe, muuten oikein hyvä!

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   2.1.08 23:58:41

jatkuuuu :>

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   4.1.08 12:41:27

kiits :) uritän saada jatkoa tänään, tai viimeistään huomenna!

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   4.1.08 16:58:42

mmmm, mä ielä tota köyttä varuulta pidän:) ei vaan, ihana pätkä oli, ja kauheen kiva ku se vihottelee samille, niin tuttu tunne mulle suuttua melkein turhasta että vielä herkemmin pystyy tempautuun mukaa.

Lähettäjä: Pöözä~ 
Päivämäärä:   4.1.08 17:16:45

Rakastan tätä tarinaa! Nopsaan sitä jatkoa, tai käy huonosti >:D *teroittelee puukkoaan*

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   4.1.08 18:16:50

Menee nyt ne puukotikin hukkaan :D tässä jatkopätkä
--

Maanantai-aamuna yritin parhaani mukaan peittää kasvoni mustelmat meikkivoiteella. Ne jäivät kuitenkin melko selvästi näkyviin. Minun oli kuitenkin pakko mennä kouluun, kasvojen ulkonäkö ei ollut tyydyttävä poissaolosyy. Katselin koulumatkan pääosin maahan ja toivoin, ettei kukaan yrittäisi puhua minulle. Vasta kiivetessäni koulun portaita ja kuullessani Tuomaksen äänen kohotin katseeni. Tuomas sattui tulemaan portaita alas juuri samaan aikaan kuin minä ylös.
- Mitä sulle on tapahtunut? Tuomas kysyi. Lamaannuin täysin. Mitä minä voisin sanoa? Mietin kuumeisesti tuijottaen Tuomasta niihin ihaniin suklaasilmiin.
- Mut ryöstettiin, sain lopulta sanotuksi. Tuomas tarkasteli kasvojeni.
- Voi ei, hän sanoi. - Koita pärjäillä Anni.
- Anu, korjasin ja punastuin. Tuomas kohautti harteitaan ja jatkoi matkaansa. Tuijotin pojan perään haaveissani. Havahduin Samin huutoon.
- Anu! Mikset sä oo vastannut mun puheluihin? Mä oon yrittänyt koko viikonlopun soittaa sulle ja-., pojan lause katkesi kesken kun hän huomasi kasvoni.
- Mitä sulle on tapahtunut?
Naurahdin väkinäisesti.
- Mut ryöstettiin.
Sami ei sanonut mitään. Hän vain astui lähemmäs ja veti minut halaukseen. En halannut takaisin. Tunsin itseni edelleen hivenen vihaiseksi.
- Mä oon kamalan pahoillani. Tää on mun syy, mä en tullut tapaamiseen. Mun kännykkä meni rikki enkä voinut mitenkään ilmoittaa sulle. Mä oon niin pahoillani.
Katselin Samin toivottomia kasvoja ja mietin, mitä sanoisin. Poika näytti kuitenkin niin epätoivoiselta, että minun oli pakko lohduttaa häntä.
- Ei tää oo sun syy. Ei sille voi mitään jos kännykkä menee rikki. Vaikka olisithan sä voinut soittaa vaikka äitis kännykästä.
- Mä mietin koko illan et miten saisin suhun yhteyden, mut se ei vaan tullut mun mieleen, Sami huokaisi. Hän otti minua kädestä kiinni.
- Voitko sä antaa mulle anteeksi? hän kuiskasi ja katsoi minua silmiin. Äkkiä tunsin ihan pienen lämpimän kohahduksen jossakin alavatsassa. Ihmettelin tunnetta. Enhän minä ollut Samiin ihastunut. Enhän? Ajattelin tunteen johtuvan helpotuksesta, ettei Sami tiennytkään mitään minun oikeista tunteistani.

Tunti alkoi. Sami siirtyi kerrosta ylemmäs englannin tunnille, minä menin maantiedon luokkaan. Vasta istuessani ikkunan vieressä olevalle paikalleni tajusin, ettei Sami ollut sanonut mitään syytä, miksei ollut tullut paikalle. Villi mielikuvitukseni loi heti kuva Samista jonkun toisen tytön kanssa. Tunsin jälleen kerran kohahduksen alavatsassani, tällä kertaa jäätävän kylmän. Mustasukkaisuuttako se oli? Pudistin hämmentyneenä päätäni. Mikähän minua oikein vaivasi, kun ajattelin tällaista?

- Mikset sä muuten tullut silloin torstaina? kysyin Samilta suoraan, kun suunnistimme syömään. Sami näytti vaivaantuneelta.
- No, tota… hän takelteli. Tuijotin häntä. Minusta tuntui yhä vahvemmin, että poika oli tosiaan pettänyt minua. Pysähdyin.
- Ei sun oikeestaan tartte kertoa.
Sami näytti yllättyneeltä.
- Hei, mitä nyt? hän kysyi. - Et kai sä vaan luule että mä-.
- Mä en tiedä mitä mä luulen, sanoin kylmästi.
- Anu, Sami aloitti. - Mä en ole pettänyt sua, jos sä sitä luulet.
- Kuulostaa siltä että oot.
- No en oo, Sami äyskähti aika kuuluvalla äänellä. Pari ohikulkevaa tyttöä kääntyi katsomaan.
- Mä vaan, poika aloitti, mutta vaikeni jälleen.
- No? hoputin. Halusin tietää todellisen syyn pojan poissaololle.
- No mä tapasin Tuomaksen ja sen jengin, poika puuskahti. Katselin häntä yllättyneenä.
- Mä luulin, että sä et puhu niille.
- Niin mäkin.
Olimme hetken hiljaa. Sitten laskin varovasti käteni Samin käsivarrelle.
- Miks sun oli niin vaikea kertoa se mulle?
- Mä ajattelin, että sä et olis kovin iloinen jos mä palaan sen paskiaisen suojaan, Sami sanoi lannistuneena. - Enkä mä palaakaan. Mä vaan oon hirveen yksinäinen. Kun ei mulla ole muita kuin sut.
Punastuin.
- Kyllä sä mun puolesta saat niiden kanssa kaveerata, sanoin. Sami hymyili.
- Kiitti.
Hän kumartui lähemmäs ja suuteli minua hellästi. Hymyilin vaisusti.
- Mennään jo syömään, mulla on kamala nälkä.
---

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   4.1.08 21:31:48

Jatkoojatkoo! :))

Lähettäjä: pölkky. 
Päivämäärä:   4.1.08 22:43:52

aivan mahtava tarina!! luin kerralla kaikki pätkät ja joka pätkän jälkee toivoin et olispa vielä tullu jatkoa. eli todellakin jatkuu! :D

Lähettäjä: kahdeksaskääpiö 
Päivämäärä:   4.1.08 23:45:13

"- Kyllä sä mun puolesta saat niiden kanssa kaveerata, sanoin. "

Ihanan kiero tyttö. Tuo oli kyl ylihyvä kohta. :) Tykkäsin.

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   5.1.08 11:38:43

jatkeles jatkeles. :)

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   5.1.08 11:50:55

Mahtava!

Lähettäjä: Pöözä~ 
Päivämäärä:   5.1.08 12:23:13

Äkkiiää jatkooooaa!!! Rakastan tätä :)

Lähettäjä: Snoo- 
Päivämäärä:   5.1.08 14:36:08

jatkoo<3333

Lähettäjä: (:) 
Päivämäärä:   5.1.08 14:51:07

JAtkooo!!!
Oon samaa mieltä Pöözä~:kans :)
JATKOOO!!!!<3333

Lähettäjä: riitasointu. 
Päivämäärä:   6.1.08 11:48:46

mmm, jatkoa jatkoa:> tai rupeen uhkaileen köydellä 8)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   6.1.08 12:45:15

Kiitos paljon kommenteistanne! :D
Jatkoa yritän saada aikaiseksi huomiseksi, tai viimeistään tiistaiksi.

Lähettäjä: wipii 
Päivämäärä:   7.1.08 15:15:32

oi miten ihana jatkoo ihan ehottomasti! :)

Lähettäjä: huijjjjari 
Päivämäärä:   7.1.08 20:41:54

JATKOA !! ihan huippu ! tuntuu niin todelliselta :D supeeeeer!

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   8.1.08 19:42:16

Kiitos kiitos :) tässä jatkoa
--

Kun Sami alkoi jälleen oleilla Tuomaksen ja tämän jengin kanssa, sain koulussakin enemmän aikaa kavereilleni. Silloin tällöin söimme yhdessä. Ihmettelin kuitenkin, kun poika ei suostunut esittelemään minua kavereilleen. Yritin saada hänet pyytämään minut kavereidensa kanssa syömään ruokalassa, mutta tuloksetta. Päivää ennen syysloman alkua otin asian jälleen puheeksi.
- Sami kuule, sanoin, kun istuimme vierekkäin sohvilla. - Mun mielestä sun pitäisi esitellä mut kavereilles.
- Sähän tunnet ne jo, Sami sanoi äänellä, joka sanoi selvästi, että asia oli loppuun käsitelty.
- No joo, jatkoin itsepintaisesti. - Mut mä oon kuitenkin esitellyt sut mun kavereille.
Sami ei sanonut mitään.
- Musta tuntuu ettet sä halua esitellä mua niille, sanoin. Sami pysyi edelleen vaiti.
- Ajatteletko sä, etten mä ole tarpeeksi hyvä esiteltäväksi?
Se naula veti. Sami kääntyi minuun päin.
- En tietenkään ajattele! hän huudahti. Katselin poikaa pää kallellaan ja mutristin huuliani.
- Mikset sä sitten voi esitellä mua?
- Musta “esitellä” kuulostaa kamalan viralliselta, Sami sanoi.
- Älä vaihda puheenaihetta, tokaisin. - Oikeesti.
Sami huokaisi.
- No okei, tuu tänään syömään meidän kanssa. Mä olisin vaan halunnut olla sun kaa kahdestaan, kun nyt alkaa syyslomakin.
- Voidaanhan me olla syyslomalakin kahdestaan, huomautin. Vaikka koko ajan.
Sami sipaisi poskeani.
- Lupaatko?
- Lupaanko mitä?
- Että me sitten myös ollaan kahdestaan?
Naurahdin.
- Jos sä kerran haluat.

Odotin ruokatuntia niin kovasti, etten meinannut pysyä paikallani. Vilkuilin kelloa jatkuvasti. Lopulta opettaja ilmoitti, että saisimme mennä syömään. Pomppasin ylös ja työnsin tavarat laukkuuni. Sami odotti luokan ulkopuolella.
- No mennäänkö?
- Mennään.
Kävelimme rinnatusten ala-aulaan, jossa Tuomas kavereineen istui.
- Moi, Sami sanoi.
- Terve kamu, Jani sanoi virnistäen. Tuomas nousi seisomaan ja viittasi muitakin nousemaan. Pojat tottelivat. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä, miksi häntä toteltiin niin sokeasti. Unohdin sen kuitenkin nopeasti, kun Tuomas käänsi katseensa minuun.
- Kylläpä se kesti, hän sanoi virnuillen. Kauan te oiotte seurustelleet? Kuukauden? Ja nyt vasta esittelet meidät?
Sami mumisi jotain epämääräistä, mutta minä katsoin Tuomasta suoraan niihin herkullisenruskeisiin silmiin.
- No niinpä, sanoin ja loihdin kasvoilleni hurmaavimman hymyni. - Mä olen sanonut samaa.
Sami punastui, mutten kiinnittänyt siihen huomiota. Tuomas katsoi minua ikään kuin arvioiden ja minulla oli täysi työ pitää itseni pystyssä. jalkani olivat muuttuneet makaroniksi sinä silmänräpäyksenä kun Tuomas oli suunnannut katseensa minuun. Tuomas äännähti ikään kuin hyväksyväksi.
- Älä huoli kamu, hän naurahti. - Kyllä se kelpaa.
Hymyilin aurinkoisesti Samille.
- Kuulitko sä? Ei ne meitä erota, sanoin pojalle.
- Syömään? Jani kysyi. Kaikki myöntyivät ja aloimme yhdessä joukossa valua ruokalaan päin.

Kerrankin oli hyvää ruokaa. Kasasin lautaselleni lihapullia ja perunoita niin paljon, että Tuomas katsoi minua oudoksuen.
- Mahtuuko noin pieneen tyttöön noin paljon ruokaa? hän kysyi. Punastuin helakasti.
- On ennenkin mahtunut, sanoi mahdollisimman ylenkatseellisesti. - Miksei nytkin?
Tuomas hymyili. Hänen silmänsä alkoivat tuikkia söpösti.
- Syö kuule tyttö rauhassa että kasvat, hän tokaisi ja iski silmää. Nyt minulla oli todellisia vaikeuksia päästä pöytään kaatumatta. Tarjotin tärisi hienoisesti ja suorastaan syöksähdin asettamaan sen pöydälle Samin viereen. Poika katsahti minuun ja rypisti kulmiaan. En kiinnittänyt siihen huomiota, koska en keksinyt mitään selitystä omituiselle käyttäytymiselleni. Aloin kuoria perunoita mahdollisimman normaalisti.
- No niin. Anuhan se oli? Elias sanoi. Kohotin katseeni ällistyneenä poikaan.
- Joo.
Elias kallisti pyöreää päätään. Pitkät punertavanruskeat hiukset valuivat ja huomasin korvarenkaan.
- Minkäslainen tyttö sä oot?
Tuomas tuhahti.
- Me ei olla likkoja Elias, hän sanoi. - Vain likat kuulustelee kavereidensa deistejä.
Katsahdin Tuomasta. Poika oli ristinyt lihaksikkaat kätensä rintansa päälle ja katsoi ystäväänsä melkein halveksien.
- Mä voin silti kertoa, sanoin. - Mä oon…
Mietin. Minkälainen minä olin?
- Anu on ihana, Sami sanoi katse minussa. Tuomas kohotti kulmiaan. Elias rypisti niitä. Jani ei reagoinut mitenkään, mutta hän oli niin keskittynyt leipäänsä, että epäilin että poika kuuli yhtään mitään.
- Millä lailla? Elias kysyi.
- Se osaa kuunnella tarvittaessa, se ei luule itsestään liikoja, se osaa antaa anteeksi, se on ymmärtäväinen, se on rehellinen…
Kurkkuani kuristi Samin viimeisten sanojen kohdalla. En ollut ikinä tuntenut oloani niin epärehelliseksi. Pyörittelin haarukalla lihapullaa, eikä minun tehnyt enää yhtään mieli syödä.
---

Lähettäjä: ;; 
Päivämäärä:   8.1.08 20:36:02

Nammm.<3 Jatkoa kiitosssss<3 !!

Ihana tarina<3

Lähettäjä: (:) 
Päivämäärä:   8.1.08 21:17:32

Jatka!!:D

Lähettäjä: Pöözä~ 
Päivämäärä:   9.1.08 14:42:22

Oiiii että mää rakastan tätä! Tooosi hyvä, pari kirjotusvirhettä pomppasi silmiin mutta muuten täysin virheetöntä :)

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   9.1.08 15:19:00

Oij, erittäin hyvin kuvattu!

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   10.1.08 20:08:55

Kiitos!
Jatkoa yritän saada aikaiseksi viikonlopuksi. Koulutöitä pukkaa päälle sen verran, etten ehdi melkein käydä koneella :D

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   11.1.08 22:06:27

hopshops.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   11.1.08 23:16:01

upppp

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   12.1.08 11:48:04

Jatkatko tätä enää?

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   12.1.08 19:27:46

Kyllä mä jatkan :) laitan jatkoa heti huomenna kun pääsen kotiin... En ole nyt omalla koneella, joten en voi sitä jatkopätkää laittaa...
Mutta mä jatkan, joten älkää huoliko ;)

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   13.1.08 19:39:36

Tässä jatkoa!
---

Koko seuraavan viikon minun teki mieli kertoa Samille totuus. Halusin olla hänen kehujensa arvoinen. Mutta kuitenkaan en tahtonut kertoa. Jostain syystä en halunnut lopettaa suhdetta. Viihdyin Samin seurassa, ja tunsin huonoa omaatuntoa, kun en vieläkään tuntenut poikaa kohtaan mitään kiintymystä syvempää. Oloni oli sekava joka kerta, kun lähdimme omiin suuntiimme iltaisin. Ja aivan yhtä sekava, kun taas tapasimme.

Yhtenä iltana menimme kesän jälkeen autioituneelle rannalle. Taivas oli lyijynharmaa ja ilma painostavan kuuma ja kostea. Näytti siltä, että alkaisi ukkostaa. Meri vaahtosi ja tuuli riepotti hiuksiani. Istuimme hiekalle ja tuijotimme kuohuavaan mereen. Minua alkoi paleltaa ja kiedoin takkia tiukemmin ympärilleni. Kuin käskystä taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla. Pomppasimme pystyyn ja aloimme juosta. Vaatteet liimautuivat ihoon ja hiukset valuivat vettä. Räpyttelin pisaroita ripsistäni.
- Me asutaan tässä ihan lähellä! Sami huusi ukkosen jyrähdyksen lomasta. - Mennään sinne!
Hän tarttui minua kädestä ja kiskoi peräänsä. Liukastelin hiekassa. Näin juuri ja juuri eteeni. Jääkylmä vesi sai minut palelemaan entistä enemmän. Lopulta pääsimme kadulle ja aloimme juosta sitä pitkin. Sami veti minut sivukadulle ja yhteen porttikongiin. Saatoimme pysähtyä ja Sami kaivoi avaimen esille. Ravistelin vettä hiuksistani. Sami sai oven avattua ja päästi minut pimeään rappukäytävään.
- Ylin kerros, hän sanoi ja napsautti valot päälle. Etsin katseellani hissiä.
- Hissiä ei ole, Sami sanoi anteeksipyytävästi. Lähdimme kipuamaan portaita jättäen taaksemme vesivanan. Viiden ja ylin kerros tuntui olevan kaukana. Olin hengästynyt sateessa juoksemisesta eikä portaiden kiipeäminen tuntunut mukavalta märissä vaatteissa. Tunsin oloni muutenkin niissä epämukavaksi, koska vaatteeni nuolivat märkänä vartaloani ja minusta tuntui, että Samikin oli huomannut sen. Viimein pääsimme Samin kodin oven eteen ja poika avasi sen.
- Kylppäri on heti oikealla, hän sanoi sulkiessaan ovea perässämme. - Voit varmaan ottaa mutsin kylpytakin.
Pujahdin siniseen kylpyhuoneeseen ja katsoin ympärilleni. Kylpyhuone oli suhteellisen tilava ja se johti takana olevaan saunaan. Saunan viereisellä ovella oli rivissä neljä kylpytakkia, joihin kaikkiin oli kirjailtu nimi. Samin, Antin (Samin isän), Leenan ja Miran. Otin Leenan kylpytakin, koska Miran oli lasten kokoa. Riisuuduin ja asettelin märät vaatteeni rättipatterille kuivumaan. Puin pehmoisen ja tummansinisen kylpytakin päälleni, varmistin pyöreästä peilistä, ettei meikkini ollut valunut, ja avasin oven. Sami oli myöskin saanut kuivat vaatteet ylleen. Hänen vaaleat hiuksensa olivat kuitenkin yhtä märät kuin omani. Hän hymyili minulle hieman nolona, mistä päättelin myös pojan huomanneen märät vaatteeni. Punastuin ja tiukensin kylpytakin vyötä.
- Mä laitoin teeveden kiehumaan, poika sanoi. - Mee vaan istumaan tonne sohvalle, mä tuon sitten sinne…
Hän katosi keittiöön. Astelin arastellen sohvalle. Tunsin oloni aina epävarmaksi vieraassa talossa. Istuin ruskean nahkasohvan reunalle. Kellahdin taaksepäin ja sohva melkein nielaisi minut. Se oli niin upottava, etten meinannut päästä sen sisuksista ulos. Sami ilmestyi kesken ponnistelujeni olohuoneeseen teetarjotin käsissään. Huomatessaan minut hän alkoi nauramaan.
- Älä nyt naura siinä, tuhahdin ja ojensin käteni poikaa kohti. - Auta mut pois täältä.
Sami tarttui käteeni ja veti minut ylös.
- kamalan upottava sohva, mutisin mulkoillen viattomalta näyttävää sohvaa.
- Arvaa vaan minkälaista siinä on nukkua, Sami naurahti. - Mut passitetaan siihen aina kun tulee vieraita yöksi.

Loppuajan istuin nojatuolilla, hörpin teetä ja toivoin, että vaatteeni kuivuisivat ennen kuin Samin äiti tulisi kotiin. Äkkiä yhdestä huoneesta ilmestyi pieni ja melkein karvattomalta näyttävä kissa, joka muistutti etäisesti rukkasta.
- Onko toi se sun kissa? kysyin. - Mikä se rotu olikaan?
- Devon Rex, Sami sanoi ja nousi poimimaan kissan syliinsä. - Sen nimi on Mannerheim, mutsin idea.
Nauroin ja nousin silittämään kissaa, joka katseli minua epäilevästi. Lähempää huomasin, että sen karva oli kiharaista, mutta hyvin ohutta. Korvat olivat suuret ja viikset käppyräiset.
Silitin kissaa, joka naukaisi ja pomppasi lattialla. Se kipitti kovaa vauhtia vessaan jättäen sekä minut että Samin tuijottamaan sen perään nauraen.

Vaatteeni olivat kuin olivatkin kuivat kun menin muutaman tunnin kuluttua kokeilemaan. Sadekin oli lakannut, joten puin vaatteet päälleni ja ilmoitin Samille, että minun pitäisi varmaan lähteä.
- Mä tuun saattamaan sut, Sami sanoi.
- Ei sun tartte, kyllä mä itse pärjää, sanoin nopeasti, annoin Samille pikaisen suukon ja lähdin. Tunsin oloni helpottuneeksi kun ovi pamahti takanani kiinni ja jäin seisomaan pimeään rappukäytävään.
---

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   13.1.08 19:42:52

Sais olla enemmän kuvailua tässä vaiheessa.

Lähettäjä: Kieroutunut 
Päivämäärä:   13.1.08 19:46:40

Tässä sais olla enemmän sitä jotain, enemmän tunnetta, kuvailua.

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   13.1.08 19:49:29

Okei, hyvä tietää, kiitos :)

Lähettäjä: föömi 
Päivämäärä:   17.1.08 11:10:41

joo, samaa kuin edelliset. tää pätkä tuntu jotenki äkkiä hutaistulta tyyliin ja sitten, ja sitten, ja sitten. aiemmissa pätkissä oli kuvailtu mielestäni hyvin, tää pätkä vaan oli jotenki nopee.

ihana tarina kumminkin ja oon täysin koukussa.:)

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   17.1.08 15:28:02

Jatkoa toki.

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   17.1.08 16:03:50

Tässä on jatkoa :) toivottavasti tää on parempi pätkä kuin edellinen :D
---

Kun astuin pimeälle ja sateen raikastamalle kadulle, tunsin itseni äkkiä hyvin yksinäiseksi. Katuvalo yläpuolellani oli sammunut. Muistot muutaman viikon takaisesta torstai-illasta vyöryivät mieleeni ja minua alkoi pelottamaan. Minun teki mieli juosta takaisin ylös ja pyytää Samia sittenkin saattamaan minut, mutta lähdin kuitenkin kävelemään tietä eteenpäin. Vilkuilin vähän väliä olkani yli ja puristin laukkuani niin lujasti, että sattui. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä pääsin bussipysäkille, eikä minun onneksi tarvinnut odottaa bussiakaan kauaa. Istuin aivan bussin perälle ja vajosin ajatuksiini.

Mietin Samia ja Tuomasta. Mietin itseäni ja omia tunteitani. Huomaamattani huomasin ajattelevani Samia lämpimämmin kuin koskaan aikaisemmin. Tajusin olevani kahden tulen välissä, Tuomaksen ja Samin. Toisaalta minä olin nyt Samin kanssa. Viihdyin hänen kanssaan, enkä tuntenut itseäni lainkaan vaivaantuneeksi. Mutta toisaalta unissani leijailin edelleen satulinnoissa ritari Tuomaksen kanssa. Kaikki unelmani muodostuivat ruskeahiuksisesta unelmamiehestä.

Puhalsin kuumaa ilmaa bussin ikkunaan ja piirsin siihen sydämen. Ennen olin aina kirjoittanut toiselle puolelle oman nimeni ensimmäisen kirjaimen ja toiselle Tuomaksen. Nyt jouduin pysähtymään ja huuru ehti haihtua ennen kuin päätin mitä kirjoittaisin. Puraisin huultani. Mitä minun pitäisi tehdä? Ainahan sanotaan, että seuraa sydäntäsi. Mutta minä en enää tiennyt mihin sydämeni osoitti. Huurustin ikkunan uudelleen ja kirjoitin siihen: S <3 A. Hymähdin. Ainakin yksistä tunteista olin varma. Käänsin katseeni eteenpäin ja tuijotin edessäni olevan penkin selkämykseen liimattua mainosta. Mutta todellisuudessa en katsonut vihreitä kirjaimia, jotka mainostivat särkylääkettä. Mietin Tuomasta. Yritin katsoa asiaa eri näkökannalta. Voisiko minun ja Tuomaksen suhde edes toimia? Pudistin päätäni, miksei muka voisi? Tuomas ei ehkä ollut niin kunnollinen poika kuin Sami, mutta jokin gangstereissa viehätti minua. Se tuntui olevan aika monen tytön ongelma. Kiltit naapurin pojat eivät niinkään olleet unien kohteita.

Kun jäin bussista pois oli saavuttanut suhteellisen tyydyttävän lopputuloksen. Olin päättänyt asioiden olla niin kuin ne olivat ja katsoa, mihin elämä minut johdattaisi. Veisikö se minut Samin vai Tuomaksen luo, vai jättäisikö se minut yksin. Sillä hetkellä olin liian väsynyt edes ajattelemaan tarkemmin lopputulosta. Olin ajatellut koko puolen tunnin bussimatkan tilannettani, ja olin suhteellisen tyytyväinen, että olin saanut edes jotakin päätettyä. Vedin syvään raitista ilmaa keuhkoihini ennen kuin astuin rappukäytävään ja sitä kautta omaan, paistetulle kalalle haisevaan kotiini. Kaikki olivat jo syöneet, joten jouduin lämmittämään oman ateriani mikrossa ja syömään sillä välin, kun muut katsoivat televisiota. Annoin kaikkien ajatusten lipua pois mielestäni ja tuijotin tyhjin silmin edessäni olevaa valkoista seinää ja mutustelin ruokaani. Sillä hetkellä minulle oli yhdentekevää, mikä minua tulevaisuudessa odotti. Kunhan minun ei tarvitsisi vähään aikaan käyttää aivojani yhtään mihinkään.
---

Lähettäjä: pölkky. 
Päivämäärä:   17.1.08 17:56:47

oijjoi, kummankohan puolelle se menee.? :> juu hyvä pätkä oli eli jatkuu niinku aina. (:

Lähettäjä: Lucius 
Päivämäärä:   17.1.08 18:49:14

Hyvä, muutaman virheen paikansin.

Lähettäjä: koukkuun jäänyt :D 
Päivämäärä:   17.1.08 19:53:27

Hyvä pätkä, mutta olisi voinut olla pidempi, ihan koukussa olen :>

Lähettäjä: Nannie. 
Päivämäärä:   17.1.08 20:46:59

Jjep, mäkin toivoisin vähän pidempää pätkää, mutta muuten hyvä. :) Jatkoa.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   17.1.08 22:29:15

üoupupupup

Lähettäjä: vanamo 
Päivämäärä:   18.1.08 17:35:11

Kiitos! Kirjoitan seuraavasta pätkästä pidemmän (tai ainakin yritän) mahdollisimman pian! :)

Lähettäjä: shepppppooooooo 
Päivämäärä:   19.1.08 10:44:56

jatkuujatkuu!!!

Lähettäjä: Clownkiller 
Päivämäärä:   19.1.08 12:42:56

joo jatkeles pian, teen uuen topikin. :)