|
Lähettäjä: g
Päivämäärä: 12.6.19 00:28:57
Muutaman ratsastuskouluvuoden jälkeen, "taso" sitä heC 80cm luokkaa. Olin käynyt siinä ohessa pienellä yksityistallilla, jossa pääsin peruskäsittelemään enemmän (tosin puskaponeja vaan) ja ratsastuskouluaikana hoidin myös paria yksäriä, joiden kanssa pääsi vähän tutustumaan siihen käyttöhevosen arkeen. Olin 15v. ja vanhemmat myös osallistuneet hoitoon, vaikka kokemusta ei kellään sen enempää siinä ollut.
Hevonen kokematon ja nuorehko, mutta kiltti. Tuli pienelle kotitallille ja todella itsenäisesti on pitänyt alusta asti tehdä. Ongelmatonta se ei ole ollut, mutta koin sillon ja yhäkin koen, että olin valmis omaan näillä resursseilla mitä oli. Ilman vanhempien osallistumista en olisi ollut, vaikka oma olikin varmasti oman ajatuksen ja tekemisen kannalta paras vaihtoehto.
Tää on kyllä ollut sellasta tuurinkauppaa. Sattumoisin tuli hyvä ja terve hevonen, joka on ollut juuri sitä, mitä koeratsastuksessa tunnustelinkin. Ainoana yllätyksenä siinä oikeastaan tulikin se, että miten paljon parempi hevonen saatiin, kuin mitä edes ostettiin. :D Palaset myöskin loksahdelleet aina vähän jopa puolivahingossa paikoilleen, jonka kautta on sitten oppinut, eli meidän ei oo tarvinnut mitenkään hirveen kovaa oppikoulua käydä. Toki asiaan vaikuttanee myös lähtökohtasesti maalaisjärjen seuraaminen, tunnollisuus päivittäishoidossa ja verryttelyissä sekä tietynlainen itsevarmuus, että on vetänyt jotain yhtä linjaa alusta asti eikä lähtenyt jokasen höpötyksen perään.
Omaan hevoseen on mielestäni valmis sillon, kun on rahaa, aikaa, järkeä ja ymmärtää realiteetit. Kaikkeen konkreettiseen on saatavilla apua, mutta hevosenomistajan tulee ymmärtää, milloin on syytä epäillä jotain ja tajuta mihin se oma osaaminen/kyky loppuu.
Ratsastustaso on kuitenkin huolista pienin.
|