Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.11.24 21:31:35

Itselleni uusi tilanne sattui eteen ja nyt olisin vinkkejä vailla. Harrastusporukassa meitä on kymmenen hengen joukkue, jonka kanssa treenaamme liki joka päivä yhdessä. Ikähaarukka 20-30v jos sillä nyt on jotain merkitystä. Tänään hallilla ollessa näin yhdellä nuorimmista tytöistä selviä viiltelyjälkiä, osin jo parantuneita, mutta osa selkeästi tuoreempia. Päällepäin näyttää iloiselta, eikä ole ikinä puhunut että asiat olisi huonosti. Miten tällaiseen pitäisi puuttua? Tai kannattaako edes? Itsestäni tuollainen käytös tuntuu erikoiselta ja varoitusmerkiltä, mutta onko vain turhaa mennä kyselemään enempää?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.11.24 21:33:48

Puuttuminen riippuu aika paljon suhteestanne, mutta ei varmasti häviä mitään jos kerrot (tietysti puhuen totta eikä valehdellen) että voit kuunnella jos on murheita tms. Tai ihan vaan kysyt välillä miten hänellä menee ja osoitat välittämistä (jälleen aitouden rajoissa).

Kannattaa ajatella viiltelyä samankaltaisena psyykkisen kivun lievityskeinona kuin vaikka syömishäiriöitä tai alkoholin liikakäyttöä tms.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.11.24 21:43:37

Kyllä viiltely kertoo vakavasta pahoinvoinnista. Nuoret tytöt ovat todella ahdistuneita nykyään, heidän elämänsä on tässä maailmassa todella rankkaa. Noita jälkiä näkee tosi usein.

Se, kannattaako mainita viiltely ihan suoraan, riippuu tosiaan siitä miten läheisiä olette, mutta ehdottomasti kannattaa kysyä miten hänellä menee ja sanoa, että voit kuunnella. Tämän jälkeen voi jollain lailla ottaa esille, että olet huomannut hänellä näitä jälkiä ja olet huolissasi hänestä. Sillä tavalla on syytä olla varovainen ettei tyttö koe sinun syyllistävän häntä jotenkin, mutta kyllä nuoret toivovat, että joku huomaisi kuinka paha olla heillä on, ja että se otettaisiin vakavasti. Sillä tehdään paljon pahaa että ajatellaan ettei tämä nyt minulle kuulu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.11.24 21:45:14

Onhan se iso varoitusmerkki, ettei asiat ole hyvin, jos viiltelee. Vanhoista arvista en välittäisi mitään, mutta tuoreemmat on kyllä aika iso merkki siitä, ettei kaikki ole hyvin.
Toki en tietenkään osaa neuvoa, samassa tilanteessa olisin varmaan itsekin täällä kysymässä neuvoa.

Onko teillä valmentajaa tms. jolle voisi kertoa huolesta? Hän sitten voisi ehkä auttaa eteenpäin. Apuahan tuo joukkuekaverisi kaipaa, mutta puolivieras joukkuekaveri ei ehkä ole paras sitä antamaan, voisiko valmentaja antaa neuvoa, mihin soittaa tms.?

Jos taas on joukkuelaji, jossa ei ole valmentajaa, varmaan yrittäisin ensin tutustua paremmin ja kysellä miten menee. Jos ei ala avautumaan muutamassa viikossa, sanoisin huomanneeni arvet ja että olen huolissani. Ja haluaisin auttaa vaikka mielenterveyspalveluiden piiriin. (googlaa ensin paikkakunnan mahdollisuudet esim. walk-in mielenterveyspalveluista).
Ei ole kyllä helppo tilanne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.11.24 21:56:52

Itselläni ADHD ja vuosia viilellyt mutta nyt ollut vuosia kuivilla. Mainitsin ADHD:n, koska viiltely masennuksen jälkeen oli vuosia impulsiivista vihan purkamista erityisesti jos oli riitaa jonkun lähimmäisen kanssa. Sekin kyllä tuli traumasta, jossa lapsuudessa minua aina henkisesti ja fyysisesti rankaistiin jos tuli riitaa vanhempien kanssa, vaikka riitaa en olisi aloittanutkaan tai yrittänyt jatkaa. Siitä opin kai rankaisemaan sitten itseäni että miten onnistuinkaan taas aiheuttamaan riitaa. Viiltely ei siis aina ole masennuksesta ja siihen jää helposti koukkuun masennuksen jälkeen vuosiksi. En kommentoisi mitenkään. Tosin minulla ei ole ollut ongelmia puhua viiltelystä tai arvista kavereiden kanssa, tuttujen kanssa se olisi varmasti vähän kummallisen oloista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   29.11.24 22:02:13

Ei se ADHD viiltelyyn sinänsä liity, monet viiltelijät eivät ole ADHD-diagnoosilla ja taas yleensä ADHD-diagnoosin saaneet ei viiltele.
Mutta kai säkin "piste" ymmärrät, ettei se viiltely tervettä käytöstä ole, ja siihen voi saada apua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.11.24 23:31:43

Pelkkänä harrastuskaverina en puuttuisi. Harrastus voi olla nuorelle se henkireikä jonka parissa on hyvä olla enkä haluaisi riskeerata sitä että kokee "jääneensä kiinni" ja lopettaa harrastuksessa käymisen.