Lähettäjä: ei omalla 
Päivämäärä:   29.9.24 11:45:40

Mies ei lasta halua. Ikää nyt 36v.

Onko joku tässä tilanteessa päätynyt eroon ja hankkimaan lapsen yksin? Saako julkiselta puolelta apua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.24 11:47:15

Monikin. Liity itselliset äidit -ryhmään Facessa. Ikää saman verran ja yksityisellä juuri aloitan hoidot. Julkisella ikäraja muistaakseni 40 ja jonot vuoden, pari, eli ei kannata aikailla.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   29.9.24 11:48:27

Julkinen puoli hoitaa, jos ikää on alle 40 vuotta, painoindeksi alle 35 ja raskautumisen mahdollisuus yli 10 %, eli munasolu on mahdollista hedelmöittää.

Itselläni meni puolisen vuotta, ennen kuin sain ajan lapsettomuusklinikalle. Rohkeasti vaan yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja siitä se prosessi lähtee.

Lähettäjä: ei omalla 
Päivämäärä:   29.9.24 11:51:44

Miten tutkitaan tuo hedelmöittymisen mahdollisuus?

Mietin siis, voisiko yksityisellä gynellä jotenkin arvioida mahdollisuuksia ennen prosessiin lähtemistä..

Tuntuu hurjalta ajatus erosta (suhdetta takana 20v. josta naimisissa 15v..).. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.24 11:52:47

Voit varmaan käydä hoidoissa ja yrittää, ja sitten jos tärppää, niin ero.

Lähettäjä: ei omalla 
Päivämäärä:   29.9.24 11:53:38

Ei kai hoitoja niin vaan yksin saa, jos on parisuhteessa..

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   29.9.24 11:53:59

Yksityisellä näkee munasolujen tilanteen ottamalla verikokeet. Maksaa muutaman satasen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.24 11:54:27

Mistä ne sen tietävät? Voithan sanoa että olette jo eronneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.24 13:25:00

Juuri aloitin prosessin tk:sta. Eli kannattaa lähteä nyt heti, jonot on pitkät. Kävin ensin oman alueeni tk:ssa, josta sain lähetteen naistentautien polille, siinä meni se noin 3kk että aika tuli. Ensimmäinen kerta oli juttelua ja sain lähetteen labroihin, joissa piti käydä kahdesti eri vaiheessa kiertoa. Nyt olen huomenna menossa tutkittavaksi (ultra ja munatorvien aukiolotutkimus) ja tämän kerran jälkeen saanen vihdoin lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle. Näitähän tehdään suomessa vain muutamassa paikassa. Tässä menee varmasti ainakin se 3kk, että saa ensimmäisen ajan. Siellä sitten tulee olemaan jos minkälaista tapaamista ja sitten vasta saa päätöksen, jonka jälkeen pääsee varsinaiseen jonoon (lahjasolujen odotus). Jonot ovat kevyesti paikasta riippuen vuoden.

Edellisestä seurustelusuhteesta pitää olla vuosi, mutta en tiedä missä kohdin sitä laskevat tai kysyvät. Minulla on jo nyt 1,5 vuotta viime seurustelusuhteesta eli se ei ole ollut ongelma, eikä sitä vielä erityisesti ole kysytty, vaikka joka paikassa olenkin sen jo maininnut.

Lähettäjä: vuh 
Päivämäärä:   29.9.24 13:53:32

Mieti miten jaksat hoitaa vauvan yksin? Laita aluksi vaikka kuukauden ajan kello soimaan 3h välein yöllä ja kävele vartti huonetta ympäri ja mene takaisin nukkumaan. Onko sulla tukiverkko olemassa? Itse olen tehnyt parisuhteessa lapsen ilman tukiverkkoja ja ollaan miehen kanssa molemmat ihan zombeja

Lähettäjä: ei omalla 
Päivämäärä:   29.9.24 14:02:32

Kiitos kokemuksista.

Uskon kyllä hyvin jaksavani. Tukiverkkoja on, toki ei nyt sellaista jatkuvaa hoitoapua, mutta tukea nyt ainakin. Taloudellinen tilanne vakaa, mahdollisuus palkata apua tarvittaessa.

Tai siis lähinnä mietin, että kyllä muutkin pärjäävät, niin miksi minä en pärjäisi?

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   29.9.24 14:03:48

Miksi et vaihda miestä?

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   29.9.24 14:05:51

Vuh, typerä neuvo. Samaan sarjaan menee laittaa koiraa kinuava lapsi kävelyttämään remmiä vuoden ennen koiran harkintaa. Se on ihan eri asia valvoa vauvan vuoksi (hormonit tukena) kuin muuten vaan. Toki hyvä jos turvaverkot ovat kunnossa tai ainakin tietää mistä apua saa tarvittaessa.

Tsemppiä ap, on varmasti vaikea tilanne. Mutta itsellisiä äitejä on vaikka kuinka paljon, siitä vaan perehtymään asiaan. Onko jompi kumpi teistä muuttanut mieltä vai miten olet tuossa tilanteessa noin pitkän liiton jälkeen. Ihan mielenkiinnosta, ei tarvitse vastata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.24 14:11:26

"Tai siis lähinnä mietin, että kyllä muutkin pärjäävät, niin miksi minä en pärjäisi?"

Näinhän se on ja itselliseksi äidiksi ryhtyvän täytyy joka tapauksessa käydä aika tarkat tutkimukset läpi, joissa kartoitetaan ammattilaisten taholta myös se henkinen ja psyykkinen tilanne sekä tukiverkostot. Ei sieltä edes saa myönteistä päätöstä, jos elämäntilanne tai mielenterveys ei ole vakaalla pohjalla.

Hyvä on kuitenkin käydä itsensä kanssa läpi se, että pystyy hakemaan ja ottamaan apua vastaan, jos siltä tuntuu. Omien tukiverkkojen lisäksi meillä on Suomessa hyvät sosiaalipalvelut, joista saa apua jo ennen kuin tilanne on paha. Niihin kannattaa tutustua ja makustella, että miltä tuntuisi olla lapsiperheiden sosiaalipalvelujen asiakas, jos lapsi onkin vaativa tai muista syistä (esim. synnytyksen jälkeinen masennus) tuntuu liian raskaalta. Sanoisin, että helpompi se on lähteä prosessiin yksin kuin puolison kanssa, joka ei halua eikä hoida lasta ja vain kuormittaa entisestään perhe-elämää. Tai jätetyksi tulleena, jolloin on suru parisuhteen päättymisestä kuormittamassa. Itselliseksi äidiksi ryhtyvä pystyy ainakin etukäteen asennoitumaan siihen, että on lähtenyt prosessiin yksin.